Pohjalle otin 2kpl 150mg lyricaa, jotka olin syönyt aiemmin päivällä, tarkoitus oli tripata iltapäivällä tai alkuillasta.
Noh, sienet suuhun ja mussuttamaan, ah, mikä ihanan multainen, maallinen, tuttu maku
Päälle kamomillateetä maidolla ja sokerilla, ettei jää sienenpaloja suuhun ja hampaisiin.Odotellessani laittelin soittolistaa valmiiksi, etsin biisejä valmiiksi ja laittelin kyniä ja paperia esille, sekä ison vesikannun ja lasit, pesin rypäleitä ja omenoita kulhoon, koska on niin kiva napostella jotain, kun trippailee.
Enpä tiedä, kuinka kauan aikaa kului, koska en omista seinäkelloa, mutta pian kuitenkin alkoi tapahtua; se jännä, painava tunne alkoi puristaa kroppaa, hengitys syventyä, näkö vähän sumentua, kuulo terästäytyä, laitoin musiikkia, tällä kertaa aloitin infected mushroomin merlin remixillä, sopivan lempeä aloitusbiisi..
Rupesin lattialle matolle makailemaan, venyttelin oikein huolella joka jäsentä, selkää, jalkoja, tuntui niiiiin hyvälle, kädet tuntuivat venyvän suhteettoman pitkiksi, joten "kuroin" niitä vähän kasaan, koska en halunnut, että käteni yltävät maahan saakka seistessäni
Pistin lisää ääntä musiikkiin, ja aloin vajota silmät kiinni transsinomaiseen valveunien maailmaan, näin upeita, värikkäitä visuaaleja, venyviä ja kieppuvia spiraaleja, sinisiä ja oransseja, katsoin sivusilmällä olohuoneeni punaisia verhoja, jotka olivatkin nyt violetit ja niissä tanssi pieniä tähtihippusia, sekä ne hengittivät kovasti musiikin tahdissa.. Biisi vaihtui, nousin istumaan matolleni, mutta tuntui, että pyörryttää melko lailla, joten kampesin itseni sohvalle ja jostain syystä sikiöasento, jossa vedin käteni kasvojeni eteen pitäen kiinni käsilläni päälaeltani tuntui erittäin hyvältä, rauhoittavalta, sienet alkoivat toden teolla kohista ja puhista, joten sohva imi minut itseensä, sohvatyynyjen väliin, biisi, joka soi, teki sen efektin, että tuntui, kuin huone, jossa olin, olisi ollut "tila", ei huone lainkaan.
Se musiikki täytti koko tilan, jokaisen sen sopukan, myös pääni sisällä, olin silmät kiinni, koska jos avasin ne, näin niin villiä menoa pitkin seiniä, kattoa ja lattioita, että en pysynyt enää perässä, vaan alkoi huipata.
Seinät vääntyilivät, tapettien kuvioista muodostui huvittavia hahmoja, kissoja ja koiria, piirroshahmoja, mutta myös välillä uhkaavampia pääkallohahmoja, joilla oli mustat silmät ja iso suu (tapetit oikeasti vaaleat, niissä vaaleita kuvioita) ja katselin mattoa, jonka raidat ja nukat ja tupsut tanssahtelivat, vaihtoivat väriä ja paikkaa, punainen oli valkoista, valkoinen punaista, ruskea vihreää ja kaikkea siltä väliltä, ne aaltoilivat eteenpäin aloittaen taas toisesta päästä mattoa liikkeensä, se näytti oikein rauhoittavalta ja katselinkin sitä hyvän tovin miettiessäni samalla, että minua itseasiassa janottaa kovasti.
Nousin ylös, alkoi tasaantua ja teki mieli ruveta puuhastelemaan jotain, kaadoin ensin vettä lasiin ja join, mutta vesi kupli ja tuntui suussa omituisen makealta, mietin, että mitähän sokeria tässäkin on, mutta join silti. Lasi venyneessä kädessäni tuntui kylmältä, todella kylmältä, joten pistin sen pois ja menin käymään keittiössä, wau!! Siellä täysin eri värimaailma, kuin olohuoneessa, paljon vihreää, sekä ornamenttikuvioiset verhot, joiden mustat kuviot kapenivat ja levenivät, venyivät ja hengittivät, muodostivat kasvoja, muttei tunnistettavia. Vähän kuin välähdyksiä. Mietin, että onpa tosiaan tehokkaita sieniä, ja rupesin nauramaan ääneen, koska olin ainakin omasta mielestäni sanonut sen ääneen, vaikka olin ajatellut sitä, ja olin yksin. Nauroin ja pärskähtelin, puhelin itselleni kaikenlaista höpinää, että onpa tosiaan tämä syksyn eka trippi aina se paras, kun edellisestä jo aikaa, huhhuh, onpa painava olo ja syvä hengitys, ja taas nauratti
Vietin keittiön lattialla hyvän tovin katsellen ympärilleni, miettien pulmia päässäni ja ratkoen niitä. Rupesin liikaakin miettimään, joten katsoin parhaaksi nousta ja ruveta tekemään jotain muuta, koska en tällä tripillä halunnut liiaksi ajatella vaikeita asioita, vaan vain fiilistellä ja nauttia yksinolosta.Siirryin takaisin olohuoneeseen, jossa soi edelleen musiikki, se täytti taas koko tilan, ja olin heti paremmalla tuulella, otin muutaman rypäleen, ne maistuivat ihanilta, makeilta, tunsin, kuinka niistä virtasi minuun elinvoimaa, kiitin rypäleitä ääneen, että olivat niin hyviä ja ravitsevia.
Siirryin makuuhuoneeseeni, jätin musiikin soimaan kovemmalle, rupesin makailemaan sängyllä ja silmät kiinni nautin visuaaleista, koska makuuhuoneessani oli melko pimeää, joten siellä ei nähnyt sen kummemmin mitään elonmerkkiä, jos ei oteta huomioon sysimustia nurkkia ja katvekohtia, jonne valo ei yllä. Makailu tuntui hyvältä, musiikki imi minut taas mukaansa, menin peiton alle kokonaan, siellä oli aivan mahtavan lämmintä, tunsin olevani kaikkein turvallisimmassa paikassa, mitä maa päällään kantaa, vedin itseni taas sikiöasentoon, koska se tuntui niin äärimmäisen hyvältä. En tiedä, kuinka kauan makasin siinä, koska silloin, kun havahduin transsistani, oli biisi vaihtunut jo moneen kertaan ja aloin saada taas todellisuudesta jollain tavalla kiinni, olin jo melko väsynytkin, mutta onnellinen. Katsoin kännykkäni kelloa, joka oli koko ajan ollut taskussani (jos mulla on kännykkä taskussa, en koskaan (kop kop) flippaile) ja aikaa oli kulunut 5h sienien nauttimisesta.
Siirryin hetkeksi olohuoneeseen piirtelemään, laitoin rauhallista musiikkia ja aloin nautiskella viimeisistä hetkistä, jotka sienet minulle antoivat.
Kaiken kaikkiaan mahtava, syvää tyytyväisyyttä ja taas kerran nöyryyttä antanut trippi, mutta luulen, että seuraavan kerran jätän lyricat pois, koska ne jotenkin tuntuivat "sotkevan" visuaaleja yhdeksi mössöksi jossain vaiheessa ja pitivät minut makailemassa ehkä turhankin paljon. Muttei se haittaa, hauskaa oli, yksin
Jospa sitä ottaisi pian uusiksi.......
