Illuusio täydellisyydestä (jarruputki)

[Ongelma]

Illuusio täydellisyydestä (jarruputki)

En nyt edes muista monta päivää siinä meni. Mutta kodeiinilla se lähti käyntiin, neljä päivää. Annokset 210mg, 280mg, 300mg ja 330mg. Sitten sain n. 150 oopiumunikon kotaa ja tästä se vasta alkoi. Päätin ostaa myös kukkaa ja loppujenlopuksi minulla oli sitä seitsemäntoista grammaa.

Oopiumteen mausta pidin, tuttu opiaatin maku, kitkerä. Aluksi käytin sokeria, lopuksi nautin jo mausta (ja hajusta) kuin mystistä voimaa tihkuvasta eliksiiristä, jota se hahah itseasiassa oli. Teen valmistamisesta, mukaan lukien kotien murskaamisesta tuli rituaali.

Käytin kotia 17-30 päivässä, ottaen huomioon erittäin pitkän vaikurusajan ja hyvin/huolella keittämällä ja hauduttamalla, sain näistä päivän annokset viikoksi.

Se alkoi aina sillä pahoinvoinnin ja hyvänolon yhteistunteena

Aika kului erittäin mukavasti. Aina kun olin kotona euforisoivasti notkussa, nukuin. Valveunia. Katsoin elokuvia, kuuntelin musiikkia (usein samaa levyä monta tuntia) ja selasin nettiä. Silti nukuin aina. Katsoin saman elokuvan kolme kertaa ja se oli joka kerta erilainen. Aamut olivat ehkä sateisia, mutta ei minulle. Nousin aina kuin kuninkaana uuteen päivään, halasin tyynyjä. Nukuin jälleen.Uupposin sohvaan, livuin lattiiaa pitkin tai nuokahtelemassa tuolilla mieleni oli aina tyyni ja selkeä, euforian väreet käsissä ja jaloissa.

Menot, kuten erilaiset terapiat useiden kymmennien kilometrien päässä otin vastaan täysin tyynin mielin. Ihmisten hälinä, josta en varsinaisesti pidä, ei haitannu minua pätkääkään. Hymyilin vain.
Asioiden hoitaminen (jotka vaativat, ilman oopiumin suojelevaa verhoa, todellisia henkisiä ponnisteluja) sujui kuin leikki. Olin vapaa, vapaa peloista, ahdistuksesta. Ihan kuin minulla ei olisi koskaan mitään ongelmia ollutkaan.

Käytin myös pieniä määriä muita aineksia, tämän mahdollisesti jopa kahden viikon pituisen, 'mukavan turtumani' aikana. Kannabista (0,2-2g/pvä), Xanor (0-0,5mg/pvä) ja Sirdalud (2-12mg/pvä)

-

Paluu todellisuuteen, henkistä voimattomuutta. (teksti kirjoitettu kannabiksen vaikutuksenalaisena)

[C0H0]

Kivaa luettavaa, vähän vaihtelua näille deelitripeille.

Itsekin lopetin viime viikolla n. kahden viikon tramadolikuurin <3. Pakko sanoa että aivan mahtavaa oli jokaikinen päivä. Homma lähti itsellä epäonnistuneesta suhteesta, josta seurasi äärimmäisen yksinäisyyden tunne, joten siihen auttoi varmasti aina vastarakkauta tarjoavat opioidit. Työpäivinä tuli otettua vähemmän, et kunhan oli motivaatiota ja halua tehdä jotain ja kyllä tuli töitä paiskittua. Sitten kun tavara loppui, niin se pakollinen pudotus todellisuuteen, aivan kamalaa, mutta onneks bentsot jeesas nyt on jo ihan normifiilis. Silti pohdin että mitä jos aloittaisin päivttäiskäytön, nyt en enää niinkään, mutta välillä vois aina kuurittaa sen viikon pari ja pitää viikon pari taukoa.

Paljonkos nuo kodat meni maksamaan? Näin vähän aikaa sit kirpputorilla viis unikonkotaa nätisti pakattuna ja maksoi vain 1e. Harmittaa kun en silloin ostanut, pitäs mennä kattomaan takasin, jos ne vielä siellä on.

[Ongelma]

Paljonkos nuo kodat meni maksamaan? Näin vähän aikaa sit kirpputorilla viis unikonkotaa nätisti pakattuna ja maksoi vain 1e. Harmittaa kun en silloin ostanut, pitäs mennä kattomaan takasin, jos ne vielä siellä on.

Kodat ei maksanu mitää muuta kun tunnin duunin. En kotien hinnoista tiedä kun en ole koskaan ostanut, kun niin helppo kasvattaa. Ennen taisi saada kotia joistain kukkakaupoista hyvinkin suopeaan hintaan, tiedä sitten mikä on nykytilanne.

Ja vielä lisätäkseni jotai paivästä kyseisen putken jälkeen, olo oli huono ja kaipuu suuri. Iso aukko rutiinissa ja päässä kuin (kuume)lämpöä. 60mg tematsepaami ei tuntunut vaituttavan/helpottavan yhtään.

[C0H0]

Paljonkos nuo kodat meni maksamaan? Näin vähän aikaa sit kirpputorilla viis unikonkotaa nätisti pakattuna ja maksoi vain 1e. Harmittaa kun en silloin ostanut, pitäs mennä kattomaan takasin, jos ne vielä siellä on.

Kodat ei maksanu mitää muuta kun tunnin duunin. En kotien hinnoista tiedä kun en ole koskaan ostanut, kun niin helppo kasvattaa. Ennen taisi saada kotia joistain kukkakaupoista hyvinkin suopeaan hintaan, tiedä sitten mikä on nykytilanne.

Ja vielä lisätäkseni jotai paivästä kyseisen putken jälkeen, olo oli huono ja kaipuu suuri. Iso aukko rutiinissa ja päässä kuin (kuume)lämpöä. 60mg tematsepaami ei tuntunut vaituttavan/helpottavan yhtään.

Joo ite oon huomannu kans tuon kaipuun. Kestää itellä yleensä max. viikon, sen jälkeen menee ohi tuo hinku. Pari eka päivää on sellasia et miettii ah kun ois mahtavaa olla taas lämpimässä pumpulissa. Ymmärrän miten helposti opareiden käyttö voi lähtee käsistä.

[tRip]

Opiaatit, yhtälailla kuin opioiditkin, ovat todellakin tietyllätapaa Illuusio täydellisyydestä.
Niinkuin stimulantit illuusio mielen selkeydestä ja tyyneydestä.
Mainitsin stimulantit siksikin, että hyvin käsikädessä nuo kulkevat.

Itsellänikin takana ~viikon mittainen bupre-kuuri.
Olin tätä aijemmin ollut puolisen vuotta ottamatta mitään opioideja.

Päivät kuluivat tasaisesti, mukavasti. Asioita sai hoideltua, eikä ihmismassojen ja liikennekaaoksen hälinäkään tuntunut ollenkaan häiritsevän tyyntä mieltäni.

Sitten meni vuorokausi, toinenkin, kun vain nukuin ja nuokuin.
Kaikki eläminen alkoi tuntua turhalta. (en tarkoita mitään itsetuhoista)
Motivaatio kaikkeen alkoi olemaan hukassa.. oli hyvä vain olla.
Viettää laatuaikaa itsensä kanssa.
Tasoitella kuosailuputken aiheuttamia vaikeita tiloja.

Aamulla otin viimoiset lainit. Tuntui hyvältä. Siksikin että ne olivat ne kuuluisat 'viimeiset viivat'
Tuntuu edelleen hyvältä.. olin viikon ilman stimulantteja. Kolmen vuoden kuurituksen jälkeen se on ihme.
Näin oli tarkoituskin.
Nyt taas sillätiellä..

Reflat ovat nyt se mitä miltei kauhulla odotan.
Jatkanko kierteitä.. kenties toisella doupilla.
Niin se tuntuu monella menevän. niinkuin itsellä.

Kierteet pitäis kiertää kaukaa.

Mielestäni opiaattien kohdalla kannattaa pitää kolmea päivää rajapyykinä niiden nauttimiselle.
Sen jälkeen toleranssi nousee kohisten ja olot laimeneen.
Opa-teestä reflat ovat melko raffit.

Juurikin tuo henkinen vetämättömyys..
Karu todellisuus alkaa raottua verhojen läpi.
Kyl sen handlaa, mut aina sitä huomaa jollain sitä tasottavan.

Itse nykyisin kavahdan hieman opiaatteja.. Refloja kun en vain enää jaksa.
Ja mitä ne antaa.. Loppupeleissä tyhjyyden, illuusion et on ihan jees, vaikka elämä kulkisikin kaaokseen.
Opiaatti-turta on niin kovin mukava, ja siksikin niin kovin petollinen turva.

Niin monen olen nähnyt jäävän sille tielle.. tai jossei pelkkiin mopoihin, niin niihin kierteisiin.
Aina korjaa reflojaan jollain, jonka refloja taas korjaa toisella.. ikiluuppii.
Jotkut doupinkäytönkin handlaa.. minä en.

take care..

[C0H0]

^ Opiaatit on vähän sellanen varaviritelmä huolettomaan hetkestä nauttimiseen. Tässä pohdiskellut mukavan opioidiputken keskellä, että päihteitä pääosin käytetään sen takia kun ei osata täysin elää hetkessä, päihteillä se vaan sujuu helpommin. Eli siinä en kummempaa, pitää opetella selvinpäin olemaan tässä ja nauttimaan, niin see kaikki päihgteiden suomat vapauden tunteen samantien ilman mitään kopioviritelmiä siitä. Kyse on vain siitä että oivaltaa, ettet oikeastaan tarvitse mitään päihteitä päästäksesi siihen tilaan.

[FlyingH]

Päivät kuluivat tasaisesti, mukavasti. Asioita sai hoideltua, eikä ihmismassojen ja liikennekaaoksen hälinäkään tuntunut ollenkaan häiritsevän tyyntä mieltäni.

Sitten meni vuorokausi, toinenkin, kun vain nukuin ja nuokuin.
Kaikki eläminen alkoi tuntua turhalta. (en tarkoita mitään itsetuhoista)
Motivaatio kaikkeen alkoi olemaan hukassa.. oli hyvä vain olla.
Viettää laatuaikaa itsensä kanssa.

Loistava teksti tribh

Opiaateissa on mukava liikkua kaupungilla, tutkailla ympäristöä, hoidella asioita ja olla tavallaan läsnä, mutta toisaalta olla jossain muualla..
Putken jatkuessa itselle tulee juurikin niitä tunteita, että ei tämä voi jatkua näin, turhautumista ja mieliala vaihtelee päivittäin ja mitään pysyvää päämäärää, punaista lankaa ei tunnu löytyvän.

Paras lääke fyysisiin vieroitusoireisiin on mielestäni Loperamidi. Helpottaa ainakin itselläni korkealla annostuksella muitakin kuin vatsaoireita.

[naponen]

Todellakin loistava teksti tribhiltä. Aloitusteksti oli kans jännä poikkeus täällä trippistroorien joukossa. Tiedän tunteen tästä jarrujen tuomasta onnesta, mutta kuten tribh hienosti tekstillään ilmaisi, se on todellakin vain illuusiota kun se menee siihen ikiluuppiin noiden kanssa. Petollinen onni. Olkaa varovaisia koska siihen luuppiin hukkuu helpommin kuin luulettekaan.

[Spinaalipuudutus]

Itselläni opiaatit täyttävät jonkinlaisen "tyhjiön" elämässäni ja turruttavat minut siihen illuusioon, että kaikkihan on itseasiassa ihan ok, vaikka asiat olisivatkin äärimmäisen retuperällä; vuokrat maksamatta, lupaukset rikottu, aina rahaton ja aina nälkäinen, niin kauan, kunnes tulee se päivä, että aine x loppuu. BOOM! Asiat räjähtävät käsiin ja itsensä kasassa pitäminen reflaisena ja ahdistuneena käy päivätyöstä, vaikka tärkeämpiäkin asioita olisi tehtävänä, kuin vain ahdistua himassa.
Sitten tulee ne kierteet, otanpa refloihin yhdet pirifiksit, aah, joo lähtihän tää ahdistus, hetkeksi. Joo, otanpa lisää, äh, nyt sitä meni liikaa, perkele, nyt se vasta ahdistaa, vittu ois pitäny vaan mennä nukkumaan, niin olo ois paljon parempi.. Joo, otanpa tänään vähän kaljaa, loiventaakseni laskuja. No nyt, jeah, sainpa vihdoin kynytettyä pari milliä subua, joilla saan taas mukavasti pään turraksi. Ettei tarvi ajatella, kun ei kykene ajattelemaan. Sitten sitä miettii, että miten se viime viikko oikein meni, kuosattua tuli, mut onneks on opiaattia, niin kaikkihan on ihan ok.
Pirulauta, taas se on loppu. Nyt en enää vedä piriä, kärsin nää reflat ja that is it. Menee pari päivää ja yötä, ei vittu tätä elämätä, ei kestä enää, pakko saada opiaatteja, ettei pää leviä. Otanpa sitä ennen vähän poretta, ihan vain sen verran, että jaksan ettiä niitä helevetin oppareita.. Ja taas sama vitun kierre.
Siinäpä onkin ihmisellä opettelemista, että kuinka siitä oravanpyörästä oikein pääsee hyppäämään pois.. Jooh, tuo ILLUUSIO täydellisyydestä on just sitä, mitä opparit merkitsee itsellekin.