DMT - Kiitos.. Elämälle.

[tRip]

Ensimmäiset sanat ovat ehkä tämän kokemuksen kertomuksen vaikein osa.

Koin jotain sellaista, mikä pisti oikeasti todella nöyrtymään, taistelemaan elämästä, luulin kuolevani, kamppailin hengestäni. En edes tiennyt hengitänkö. Olinko Kuollut. Missä oikein kävin ja mitä oikein kävi.

Kokemus oli ehkä intensiivisin, pelottavin, ekstaattisin ja opettavaisin ikinä.
Jo tässävaiheessa loppuvat käsitteet, mutta yritän parhaan kykyni mukaan pukea kokemustani sanoiksi.

Se intensiteetti millä voimalla DMT näytti mahtinsa ja pisti kamppailemaan elämästä ja kuolemasta yllätti minut aivan käsittämättömällä tapaa. Kirjaimellisesti voisi sanoa, että dmt vei minulta hengen, henkeni ei kulkenut.
En tiennyt hengitänkö.. Oli kuin jokin muovinen kalvo olisi tukahduttanut minut.
Käperryin sikiöasentoon, näyt hyökkäsivät tajuntaan.
Yhtäkkiä millään muulla ei ollut enää mitään merkitystä kuin vain sillä että selviäisin hengissä.
Luulin kuolevani.
Kuulin kuin äänen sanovan minulle, miten olenkaan laiminlyönyt kunnioitukseni päihteisiin, sekakäyttöön, ja etenkin dmt:n henkeen. Sain opetuksen. DMT johdatti minua kuolemaani. Taistelin, kamppailin ja pelkäsin mielettömällä nöyryydellä.

Viimeaikoina kuosi oli lähtenyt viemään, ja kelasin pistäväni sille stoppia. Tämä mystinen molekyyli tuli luokseni, ja se oli juuri se mitä kuosiputken päätteeksi tarvitsinkin. Ja ehkä juuri nimenomaan tämän nimenomaisen kokemuksen.

Olin siis ottanut aamulla piriä, koko päivän gammaa hujutellut.. Kotiinpäästyäni päätin ottaa vielä lisää piriä ja mxe:tä.. ja hujua. Tässävaiheessa olotilani alkoi jo hieman olla hatara. Verenpaineeni sahasi, ja sydämeni jytyytti jo huolestuttavalla voimalla.
Menin ulos kamera mukanani.. Sekä piipullinen dmt:a. Poltin, ja jotenkin se jäi hyvin häiritsevän vajariksi.
Inspiraatiota kuvaamiselle en oikein enää siinä mielentilassa löytänyt, joten suunnistin takaisin kotiin.
Nappasin vielä pari dexeä ja shotin hujua.

Päätin, että nyt poltan sitten oikein kunnolla toimivan määrän dmt:a.. Samassa kun olin sen keuhkoihini imaissut, tuintui kuin keuhkoni olisivat luhistuneet, enkä voinut kuin vain heittäytyä sängylle.
Aluksi en tiennyt olleenkaan hengitänkö, en pystynyt.. tai tuntenut hengittäväni. Kadotin otteeni kaikkeen, ja syöksyin kohti primitiivisimpiä vaistojani. Tahtoani ELÄÄ.
Hetkenpäästä kykenin jo ymmärtämään tripin intensiivisyyden, ja jouduin kohdistamaan kaiken huomioni hengittämiseen. Hengitin sisään ja ulos, edelleenkään en tiennyt kulkeeko henki ja pumppaako sydän.
En edes osannut panikoida, mutta pelkäsin. Voi luoja miten pelkäsinkään. Yritin matkan vain viedä, mutten kyennyt, koska olin varma että lakkaan hengittämästä. Näin kuolemaani. Näin elämäni.

Tajusin miten vaarallisilla vesillä olin jo pitkään kulkenut, sillä sekakäyttö oli vienyt mukanaan.
Nyt myös DMT näytti mahtinsa ja raivonsa.
Tajusin niin voimakkaana sen, että jos nyt selviän tästä hengissä, alan kunnioittaa jokaista päihdettä.
Ikinä aikaisemmin ei ole tullut mieleenkään että huumeetkin voi tappaa. Varsinkin sekakäyttö.
Tajusin nyt kamppailevani sitä ajatusta vastaan, että tuo kuosi saattaisi jäädä viimeisekseni.

Kävin kuoleman rajamailla. Ekstaasissa, autuudessa, helvetissä, kaaoksessa, syvässä pelossa, fyysisessä OD:ssa.

Dmt aaltoillen kuljetti minut lopulta takaisin järkeni maille. Todellisuuteen. Olin yhä aivan sekaisin.
Olin niin maan perkeleen onnellinen että selvisin hengissä. Kiitos elämä. Kiitos dmt.
Enkä nyt hehkuta jeesusta tai jumalaa.
Soittimessa soi MacMavisin Gatefinder-levyä.. Täydellinen trippilevy. Se toi lohdun, se toi haikeutta ja epätoivoa, mutta aina toivoa ja kaunista.

Arvostan elämääni niin täysin uudella tapaa, etten tiedä mitä ajatella.
Ehkä koitan vielä saada myöhemmin kun ajatukset hieman selkenevät ja olen enemmän voimissani, kirjoitettua muitakin oivalluksia matkalta. Vaikka tavallaan nyt olen voimissani elämän, mutta niin lopen uupunut.

Herätti todella syvän, syvän.. Syvän Kunnioituksen päihteisiin.. deeleihin & hallusinogeeneihin ..
Aivan uusille leveleille!
Sain jatkaa ELämää <3
asia jota ei vain voi sanoin edes selittää.

Sekakäyttö OD.

[Mushru]

Sain jatkaa ELämää <3
asia jota ei vain voi sanoin edes selittää.

Tää oli taas mahtavaa luettavaa,DMT sekotettuna sun kelauksiis.
Tais olla päräyttävä kokemus,tää.Toivottavasti opit paljon tältäkin kokemukselta ja sait evästä eteenpäin ja inspiraatiota ja AJATUKSII.

Viimeaikoina kuosi oli lähtenyt viemään, ja kelasin pistäväni sille stoppia. Tämä mystinen molekyyli tuli luokseni, ja se oli juuri se mitä kuosiputken päätteeksi tarvitsinkin. Ja ehkä juuri nimenomaan tämän nimenomaisen kokemuksen.

....

Huh kuin mystistä ainetta. Ei,LääKettä...?
Ei,TeRapiaa...!

[tRip]

Huh kuin mystistä ainetta. Ei,LääKettä...?
Ei,TeRapiaa...!

tElEpatIaa :)

Dmt todellakin on jotain mielettömyyttä aidoimmillaan ja puhtaimmillaan..
Vaikka se saattaa täysin hajottaa, se myöskin kaiken sen eheyttää.. jättää tunteen elämänmyönteisen.

Ja sen primitiivisen oivalluksen, että mieli on pahin este oivallusten toteuttamiselle, sisäisen tunteen kuuntelemiselle.
Arki tappaa viimesetkin rippeet.

Mut aina dmt jättää jonkun oivalluksen.

Nyt kun tuota kokemusta jälkeenpäin kelailee, niin on se aina yhtä pelottavaa, ahdistavaa ja niin mahtavaa kohdata kuolema. Elämä.

Se hetki kun olin saanut dmt:n keuhkoihin, alkoi hurja visuaaleiden tykitys... tykytys..
Kunnes sieluni lähti vaellukselle kehosta.
Kävin kohtaamassa kuoleman.. ekstaattisen pärinän.

Kokemus räväytti kaiken sen mitä tarvitsin..
Avasi tunteiden bunkkerin, hiljensi ajatukset, mielen ja kaiken fyysisen
Olin elämisen mahti.. mahdollisuus ja harmoonisuus. Sekä kaiken sen kaoottisuus..
mieleni kuvien avarUUsOliO.. todellisuuden kuutio.

DMT ei anna sitä mitä haluaa, vaan mitä tarvitsee.