Hapotus hopotus, hopotus hapotus

[haureus]

Päivän menot ovat takana, ja on tulossa kaunis lauantai iltapäivä. Näyttää olevan otollinen aika viikonloppusuunnitelmille: eka happotrippi lähimetsässä. Onko se nyt sellaista, ja onko se sen arvoista?

Jälleen vajarien pelon varjossa otan varmuuden vuoksi kaksi lappua, eli noin 200µg sitä itseään. Keräilen kaikessa rauhassa kimpsuni ja kampsuni, pistän riittävästi vaatteita päälle ja valmistaudun ulos lähtöön. Härvään ikkunan ja tietokoneen välillä jonkun aikaa. Noin puolen tunnin kuluttua lähden ulos.

Lähden kävelemään metsään. Kuljen pientä metsätietä pitkin, joka menee kilometrin verran pienen järven rannalle. Kävin pari päivää sitten kävelemässä metsässä ja katselemassa paikkoja valmiiksi. Kuljen alkumatkan tietä pitkin, mutta siirryn puolivälissä tieltä metsään.


One pill makes you larger
And one pill makes you small
And the ones that mother gives you
Don't do anything at all
Go ask Alice
When she's ten feet tall


Happo alkaa vaikuttaa. Tuntuu kuin silmät olisivat lautaset ja ympärillä olisi aivan liikaa katseltavaa. Puita on paljon, ja ne ovat jollain salaperäisellä tavalla lumoavia. Skarppaan itseäni ja jatkan matkaa.

Yhtäkkiä löydän metsän reunasta aukon. Se on pieni aukea, täynnä ruohoa ja heinää – ja sen keskellä on aivan älyttömän iso kanto. Siinä on joskus kasvanut todella, todella iso haapa. Hyppään kannon päälle ihmettelemään sen jättiläismäistä kokoa. Nyt, nyt olen metsän valtias. Seison kannon päällä ja imen siitä metsän olemassaolon voimaa, kuin alkuasukkaat rituaaleissaan. Tarkkailen lähiympäristöä, mutta pakottava tarve tanssia nousee pintaan. Sulavia liikkeitä, tahmeaa heilumista. Havahdun, ja päätän jatkaa matkaa: perille on vielä pari sataa metriä.

Ympärillä alkaa tapahtua, luonto alkaa liikkua. Kävelen pitkin metsää ja koen olevani muinainen alkuasukas saalistamassa metsän pimennossa. Ajatukset alkavat juoksemaan suhteestamme kasveihin: en pysty samaistumaan niihin, mutta vakuutan niille, että me ihmiset olemme irrottautuneet niistä omaksi lajiksemme.

Pääsen perille sinne metsän kulmaan, minne olin suunnitellut tulevani. Istahdan ison kiven reunalle huokaisemaa, on hyvin kosteaa ja taitaa tulla pieni vesisade. Pusikosta ampaisee rusakko. White rabbit, perkele! Unohdan sen ja päätän jatkaa matkaani... jonnekin. On vaikea istua alas ja vain olla paikoillaan. Pyörin metsässä paikasta toiseen, pystymättä rentoutumaan paikoilleni. Sellaiseen paikkaa jossa voisin istua rauhassa, sataa vettä. Sellainen paikka, johon ei sataisi, on sellainen jossa en haluaisi olla.


Purple haze all in my eyes
Don't know if it's day or night
You've got me blowin, blowin my mind
Is it tomorrow or just the end of time?


Näkökentän reunoissa hohkaa mielenkiintoisen näköisesti purppuran sinistä. Hetkinen, aistinko minä juuri fraktaalin? Tunsinko juuri toisenkin? Pyörin ympäri metsää paikasta toiseen ajatuksissani. Mihinkään ei ole oikein hyvä jäädä - pieni ahdistus painaa. Pysähdyn jälleen pohtimaan hetkeksi. Viereinen pensas näyttää oikein kauniilta. Suuntaan takaisin metsänkulmaan. Oksat rasahtelevat jalkojen alla hirveällä äänellä. Jostain kaukaisuudesta kuuluva auton ääni tuntuu jyräävän päälle. Katson käsiäni. Ne muuttuvat jatkuvasti. Verisuonet hyppivät elämisen ilosta, mutta iho suree vanhuuden raskautta. Tajuan samalla, että kasvit ympärilläni kasvavat liikkeeni mukaan. Kävellessäni kaikki eteen tulevat kasvit ja kukat maassa alkavat kasvamaan pidemmiksi ja kauniimmiksi. Sataa, laitan hupun päähäni. Mutta nythän minä olen oikea viikatemies huppuni varjossa. Kaikki muuttuu heti, nyt kasvit näyttävät kuolevan, kun ne kohtaavat minut.

Istahdan ison kuusen juurelle, pellon reunaan. Yritän nauttia tilanteessa. Tarkastelen metsää ympärilläni ja suljen silmäni. Meinaan sinkoutua jonnekkin happomaailmaan, mutta kaukainen puskien rapina palauttaa. Se kuuluu kaukaa, taitaa olla hirvi. Pystyn jatkuvasti hahmottamaan itseni. Mielessäni on jatkuvasti tuplaminä, kolmannen persoonan näkymä itsestäni. Ja se näyttää hyvältä.

Päätän suunnata kohti kotia. Kävelen pellon reunaa ja kiristelen huivia päässäni. Ekaa kertaa happoa, vau. Mieleen nousee erinäisiä ajatuksia omasta persoonasta, suhteesta muihin ja tulevaisuudesta.Otin huivin mukaan siltä varalta, jos alkaa satamaan, tai haluan jotain päähäni. Pidän siitä suuresti, ja hämmästelenkin, miksen käytä sitä aina, jos se kerran on niin mukava. Happoa? Happoa! Pitää aina toistaa sitä, että nyt ollaan vedetty juuri sitä. Onko tämä nyt sitten niin hienoa? Kyllä se ainakin tuntuu olevan maineensa veroinen. Se kohtelee minua lempeästi, jopa suloisesti

Osaan suunnistaa metsässä aika hyvin, joten liikkuminen siellä ei ole kauhea ongelma. Metsätie pilkistää jo puiden välistä, suunnittelin kävelemäni sitä loppumatkan. Juuri ennen sinne pääsyä, näen vanhan kannon. Sen juurella kasvaa hyvin, hyvin kauniita kukkia. Minun on pakko pysähtyä pienestä vesisateesta huolimatta katsomaan niitä. Noin kauniita kukkia ja meinasin kävellä niiden ohi? Kuinka paljon minä oikein ohitan kaikkea kaunista jatkuvasti?


Picture yourself in a boat on a river,
With tangerine trees and marmalade skies.
Somebody calls you, you answer quite slowly,
A girl with kaleidoscope eyes.


Kotona käyn sisällä, mutta pelaan pian takaisin ulos. En jaksa istua sisällä. Menen metsään istumaan puun juurelle ja kuuntelemaan musaa. Puskat ja pensaat näyttävät aivan häkellyttävän vihreiltä ja elinvoimaisilta. Päätän tuijottaa puunoksaa nähdäkseni mitä tapahtuu. Lehti näkyy selvänä, mutta ympäristö alkaa katoamaan. Näen lehden, mutta kaikki muu alkaa katoamaan peilimäiseksi kaleidoskooppikuvioksi, jonka takaa paistaa fraktaali. Olen monesti myhäillyt Pink Floydin Piper at the Gates of Dawn -kansikuvaa katsellessani, jatkussa tulen myhäilemään entistä enemmän. Being there, done that.

Nälkä alkaa nousta. Päätän tehdä viikon suorituksen: sytyttää nuotio hapoissa. Onnistun tehtävässäni melko kepeästi, ja paistan pian makkaroita iloisena. Pakko tanssia typerän näköisesti nuotion äärellä, happotanssia. Ihmettelen metsässä ympäristön värikkyyttä ja palaan jossain vaiheessa sisälle. Istun tietokoneella hetken, kunnes menen sänkyyn kuuntelemaan musiikkia. Väsymyksen tultua alan nukkumaan. Herään aamulla virkeänä.

Uusi päivä, uudet kujeet.

[Asidyyli]

Nuotion sytyttmäinen deeleissä, sissimeininkiä