Huono set & setting (4-HO-MET)

[CaptainZ]

En ois kunnolla ehtinyt kokeilla tätä vielä moneen viikkoon, mutta uteliaisuus voitti, otin varaslähdön.

Kuumottelin sitä, mitä tää aine oikeasti on ja miten se oikesti vaikuttaa. Joku nimetön tyyppi jossain päin maailmaa ei välttämättä ole paras tae laadusta. Jaoin 100mg pussin kahteen osaan ja ne taas kahteen ja ne taas kahteen... ja vielä yhden 12,5mg osan kahteen. Hulautin sen n. 6mg veden kanssa alas. Maisteltuani paperiin ja veitseen tarttuneita jäämiä ja ottaessani huomioon olettamani virhemarginaalin, arvioisin saaneeni noin 5–8mg tätä ainetta elimistööni.

Olin aiemmin päivällä hoidellut hankalia asioita ikävien ihmisten kanssa, ollut vähän masentunut ja stressaantunut, miettinyt ikäviä asioita menneisyydessäni. Oikeastaan aika pitkään ajatukseni ovat olleet jotenkin tukossa. Olen ollut kireä ja vähän ahdistunut.

Joten arvaahan sen, miten käy, kun tällä set & settingillä lähtee iltamyöhään kokeilemaan jotain vierasta pulveria, jonka vaikutuksista ei ole mitään takeita eikä kunnon psykedeeleistä aiempaa kokemusta...

Vai arvaako?

Nousut alkoivat yllättävän nopeasti, ehkä 20 minuutissa. Olo alkoi muuttua aivan oudoksi. Muutuin levottomaksi tajutessani, että nyt se trippi alkaa. Vaikutus tuntui vahvemmalta kuin olisin halunnut. Halusin vain vähän maistella. Pelotti mitä tuleman pitää. Nyt ei tuntunut hyvältä istua yksin sisällä keskellä yötä. Ainoa suht turvallinen ulkotila johon saatoin mennä oli parveke. Menin siis sinne. Pian alkoi tuntua siltä, että trippi on vaarassa lähteä käsistä, mihin tämä vielä kehittyy, monta tuntia edessä... Päätin ottaa saman tien puolikkaan Opamoxin. Kävin ottamassa sen ja palasin parvekkeelle.

Katselin vastapäistä taloa. Huomasin jossain lasipinnassa ihmisten liikettä, joka oli kai heijastusta oman taloni muilta parvekkeilta. Näin myös aika tarkasti kaikenlaiset ihmisten liikkeet ikkunoissa ja kaduilla.

Tajusin, millainen ajatusansa tilanteeseen liittyy. Aiempi, rikkinäinen ja keskeneräinen mieleni olisi esim. kannabistilassa kokenut nuo heijastuspintojen hahmot uhaksi: siellä ne väijyvät mua, puhuvat varmaan minusta, ihmettelevät outoja liikkeitäni, miksi tuo on parvekkeella läppäri sylissä eikä ees polta tupakkaa, se on varmaan vetäny huumeita... Enkä todellakaan ryhtynyt ajattelemaan mitään niin naurettavaa. Miksi ihmeessä kaikkien huomio kiinnittyisi juuri minuun? Tilanne tuntui olevan hallinnassani. Mieli oli hallinnassani.

Parvekkeella oli pirun kylmä, ihme että noinkin pitkään tarkenin. Palasin siis sisälle. Kuuntelin musaa pysyäkseni ajan kulusta perillä ja kirjoittelin ajatuksiani muistiin pysyäkseni jotenkin raiteilla. En todellakaan halunnut kovin syvälle ekalla tripilläni.

Ja sitä tekstiä sitten tuli. Kirjoitin tunnin putkeen napunapunapu enkä mitenkään ehtinyt kirjoittaa kaikkea mitä ajattelin.

Löysin mielestäni monenlaisia harhapolkuja, joille se olisi voinut lähteä. Olisin voinut mennä turhan syvälle johonkin käymääni riitaan, johonkin negatiiviseen uutistarinaan, asioihin joita itsessäni häpeän jne.. Mutta oli selvää että ei minun tarvitse. Tunsin, että mieli on hallinnassani. Pystyin kyllä ajattelemaan ikäviä asioita elämässäni mutta samalla suhtautumaan niihin paljon tyynemmin ja rennommin ja hyväksyvämmin kuin normaalissa selvässä tilassa. Ehkäpä psykologian opinnot, kaikki ihmismielestä lukemani kirjallisuus, NLP-tekniikkaan perehtyminen ja sensellainen tuottivat tulosta. Tietoisella mielelläni ja alitajunnallani on molemminpuolinen ymmärrys ja kunnioitus, uskon.

Ajattelin hoitaneeni huonosti ihmissuhteitani. En tuntenut siitä ahdistusta ja syyllisyyttä vaan pikemminkin lämpöä ja empatiaa, sillä muutos on minun käsissäni ja lähiaikoina kohtelen heitä paremmin ja syvennän välejäni heihin. Teki mieleni heti lähettää lämminhenkistä sähköpostia ja tekstiviestiä useille elämäni ihmisille. Mutta tiesin, että ei sitä nyt huumehöyryissä pidä tehdä vaan esim. huomenna selvinpäin.

Arvostin elämääni ja hyväksyin sen epäkohdat. Näin ne asiat, jotka muuttuvat parempaan suuntaan, koska minä pystyn muuttamaan niitä. Näin asiat, jotka pysyvät ennallaan, ja hyväksyin sen täysin. Elämä ja mieli olivat hallinnassani. Kävin jossain vaiheessa katsomassa peiliin. Siellä näkyi onnellinen mies.

Ottamani lääke alkoi vaikuttaa ja latistaa 4-HO-MET:n vaikutusta - turhaan. Alkusäikähdyksen jälkeen kaikki olisi ollut hallinnassa. Tajuan kyllä, että homma ei välttämättä ole ollenkaan samalla tavalla hallinnassa jollain isommalla annoksella, jollain muulla aineella, jossain muussa tilanteessa. Oli miten oli, tämä oli positiivinen demo siitä, mitä psykedeelinen kokemus voi tarjota.

Vielä ennen nukkumaanmenoa katselin tietokoneelta valokuvia, lähinnä kumppanistani. Oli hyvä, lämmin, rakkaudentäyteinen olo. Kuvat aaltoilivat ja objektit niissä ajelehtivat eestaas.

Yhdessä kuvassa tyttöni naama muuttui kalpeaksi, aavemaiseksi, pirullisesti virnuilevaksi. Hän ajelehti pitkin kuvan etualaa kuin riivattu henki. Katsoin kuvaa uteliaana ja yllytin sitä näyttämään vielä kamalammalta: "etkö parempaan pysty". Ei se sen pelottavammaksi osannut muuttua. Minua nauratti. Sanoin kuvalle, että hyvä yritys, mutta mua ei noin vain kummitusjutuilla pelotella. Kuvaakin tuntui naurattavan.

SUMMA SUMMARUM: Kokemus oli positiivinen ja se rauhoittavanpuolikas oli aivan turha. En varsinaisesti saanut uusia oivalluksia, mutta kokemus tiivisti ja summasi hyvin ne tärkeät, ajankohtaiset asiat, joita olen viime aikoina ajatellut. Matka muistutti minua siitä, mikä elämässäni on tärkeää ja mihin suuntaan olen menossa.

[King Ink]

Jea. Mukavaa luettavaa !

Hätäilit tosiaan sen Opamoxin kanssa.

Isommilla annoksilla tosiaan voi olla hankala pysyä kontrollissa,
mutta settingin ollessa kunnossa voikin antaa hallinnan hävitä,
se miust kuuluu aika oleellisesti kovempiin psykedeelikokemuksiin,
että lopettaa ohjauksen.

[Neste]

Ei varmaan kauheasti visuaaleja tuolla dosella? Mutta ilmeisen vahva kokemus joka tapauksessa? Täytyy varmaan itsekkin kokeilla seuraavalla kerralla miten tuo toimii nesteen seassa kun aikaisemmin tullut otettua vain pommina.

[CaptainZ]

Ei varmaan kauheasti visuaaleja tuolla dosella? Mutta ilmeisen vahva kokemus joka tapauksessa?

Ei kovin vahva. Aika sopiva.

Joskus oon kokenu kovempiakin visuaaleja lsa:sta ja joistain essoista, joissa on ollut ties mitä lisäaineita. Tälläkin kertaa visuja tuli, mutta ei kovin paljon senkään takia, että en katsellut juuri muuta kuin tietokoneeni ruutua. Siellä ikonien värit lähtivät hassusti muuttumaan, valokuvat saivat ihan uuden elämän ja tommosta. Vielä nukkumaan käydessä matto ja seinät aaltoilivat. Ihan selkeitä visuaaleja oli, ei siinä mitään.

[CaptainZ]

3. tai 4. homet-kokeilulla tuli vähän kurjempi kokemus, vaikka luulin mielentilani olevan hyvä. Ulkona oli hyvä ilma ja olin käynyt lenkillä, mikä kans edistää hyvää oloa lopun päivää. Mitään erityisiä takaiskuja ei ollut vähään aikaan tapahtunut.

Nousuissa tuli semmonen lamauttava väsymys. Oisin halunnu vaihtaa paikkaa, mennä partsille tai jotain, mutta jäin jotenkin väsymykseni vangiksi. Onks tää nyt sitä bodyloadia vai mitä, mutta oon ollu pitkään väsyny mm. lääkkeidenkäytön ja ylitöiden takia, ja se on kyllä aiemmillakin kerroilla korostunut näillä tripeillä. Ja ehkä ton juoksulenkin jälkivaikutus muuttui piristävästä lamauttavaksi. Mut näillä tripeillä oon jotenkin tajunnut miten uupunut olenkaan ja miten paljon lääkkeet siihen vaikuttavatkaan.

Uupumuksen takia teki mieli vaan maata silmät kiinni, mutta silloin meni liian syvälle harmillisiin tunnelmiinsa. Eli silmät auki ja katse ikkunasta ulos.

Tunsin ulkomuotoni jotenkin kulahtaneeksi. Posket tuntuivat roikkuvan kuin jollain bulldogilla, ja tunsin itteni lihavaks vaikken ees oo. No vähän oon tyytymätön tiettyihin kohtiin ruumiissani, ja se epätyytyväisyys voimistui tripillä.

Soitin musaa josta normaalisti pidän, mutta se tuntui jotenkin liian väkevältä ja päällekäyvältä. Ei semmost kivaa musaa oikeen näihin hetkiin löytyny.

Pääsin sit kuitenkin sohvalta ylös ja sain mielentilan vaihtumaan kävelemällä huoneesta toiseen. Näinä hetkinä sitä arvostaa hirveesti, että kotona on useampia huoneita. Tripillä tietty huone saattaa tuntua ikävältä paikalta ja toinen huone ihan eri maailmalta.

Mut ei tää nyt maailmaa kaatanut eikä päivää pilannut. Sain pidettyä itteni erossa hankalista ajatuksista, joten riesana oli lähinnä joku epämääräinen pahanmielenfiilis.

Kun nousut oli ohi, lähin luontoon käveleen. En mä siellä mitään kaikenkattavaa kauneutta kokenut, mutta olin ulkona aika pitkään siksi, että kotona oleminen yksin ei tuntunut hyvältä.

Kun vaikutus oli hiipumassa, soitin frendille ja lähin sen kaa "parille". Nää muutamat deelikokeilut ovat vaikuttaneet sikäli kivasti, että olen jotenkin alkanut enemmän arvostaa muiden ihmisten seuraa. Olen viihtynyt vieraampienkin seurassa vähän paremmin kuin ennen ja pitänyt yhteyttä vähän enemmän kuin ennen. Vähän enemmän sitä kunnioittaa tiettyjä ihmisiä, joita ei ennen oo yhtään ymmärtäny.

PS: Annos oli edelleen aika pieni, ehkä 8-10mg. Olin varautunut boostaamaan toisella mokomalla, jos olo ois hyvä, mutta boostaus jäi nyt sitten tekemättä. En oo edelleenkään saanut aikaiseksi kokeilla tätä yli 10mg annoksilla.

[King Ink]

Mikä estää sua ottamasta isompaa dosea?
Emmä hoputa sua, mut syy kiinnostaa.
Pelottaako sua, et tulee turpii?

[CaptainZ]

Mikä estää sua ottamasta isompaa dosea?
Emmä hoputa sua, mut syy kiinnostaa.
Pelottaako sua, et tulee turpii?

Ensisijainen syy: pelko. Pelkään kontrollin menetystä tai siitä luopumista. Pelkään viettää ikuisuudelta tuntuvia tunteja jossain missä kaikista vähiten haluaisin olla. Muistan vielä menneiltä ajoilta, millaista on psyykkinen pahoinvointi pahimmillaan.

Mul on vasta vähän kokemusta näinkään vahvoista deeleistä. Olen tunnusteluasteella. Vähän niinkuin ekoilla kerroilla auton ratissa ei tuntunut hyvältä lähteä kokeileen paljon se kulkee. Sit ku innostuin liikaa, ajoin kolarin. No vähän huono vertaus, ei yhtään sama juttu, mut se tuli mieleen.

Sit ku sanotaan että kunnon tripin jälkeen ehkä haluu ehkä seuraavana päivänä käsitellä kokemustaan. Ei oo vielä ollu sitä seuraavaa päivää vapaana.

Eiks toi susta oo ihan hyvä tyyli, että ottaa ensin vähemmän ja jos menee putkeen niin buustataan?

[King Ink]

En oo itse boostannut psykedeelejä koskaan samalla substanssilla, niin en voi kokemuksesta sanoa,
mut oon saanu käsityksen kuulemani mukaan, et boostaaminen lähinnä pidentäisi kestoa, eikä niinkään liäisi intensiivisyyttä.

Ja mikäli trippi kovenisi, niin kuvittelisin, ettei boostin jälkeen sama olo varsinaisesti jatkuisi kovempana, vaan kokemus myös muuttuisi rankasti.

Tosin, jos miettii ekaa annosta enemmänkin lämmittelynä, ja jos siitä jää hyvä mieli, niin voi turvallisemmin mielin nostaa tiloja,
niin sitten varmaan 'pieni+lisää' nauttimistapa toimii hyvin. Mikäli siis esim. psykedeeleihin yleensä nopeesti kehittyvä toleranssi ei estä toisen annoksen toimivuutta.

Pitänee joskus tehdä testejä,
nyt oon vaan kokeillut boostata 4-ho-mettiä 2C-E:llä, ja tryptamiini+fenetyyliamiini komboissa ei pitäis olla mitään ristitoleranssikysymyksiäkään (?)


Mut jo, ihan rauhallisesti vaan kokeilemaan, aloittaa just pienillä, ja siitä sit lisää annostusta, mikäli kokee tarvetta.
Mie yleensä koen tryptamiinien kanssa myös huomattavaa uupumusta, tai väsymystä. Haukotuttaa kokoajan, eikä tekis mieli liikkuu ollenkaan,
vaikka toisaalta tekis mieli rymytä ulkona. Metsä on paras.

Ja se tripin jälkeinen halu käsitellä kokemusta, ei mulla oo ainakaan häirinnyt normaaleja askareita, enemmänkin vain, tuonut niihin lisäintoa.

[Asidyyli]

Opamoxin jos on ekalle tripilleen ottanut komboksi, niin kyllähän siinä tietty ylimäräinen lämmöntunne ja euforia tulee psykedelian rinnalle mukaan. Sen jälkeen voikin seuraava trippi pelkän deelin kanssa tuntua "kylmältä" ja ikävältä.

[CaptainZ]

Opamoxin jos on ekalle tripilleen ottanut komboksi, niin kyllähän siinä tietty ylimäräinen lämmöntunne ja euforia tulee psykedelian rinnalle mukaan. Sen jälkeen voikin seuraava trippi pelkän deelin kanssa tuntua "kylmältä" ja ikävältä.

En oo koskaan saanu tontyyppisistä bentsoista euforiaa vaan pelkkää väsymystä ja turtumusta, joka ei tunnu erityisen mielekkäältä. Se on kai pelastanut mut riippuvuudelta.

Oikeestaan en tällä hetkellä koe edes tarvetta sen voimakkaampiin trippeihin mitä oon viime aikoina kokenu. Eilen otin noin 10mg. Tripin teemaksi muodostui erilaisten ruumiinliikkeiden kokeileminen. Ne liikkeet tuntuivat yhtä aikaa oudoilta ja omituisen tutuilta. Tänään kun mietin noita asioita, aloin pitää mahdollisena, että sain yhteyden johonkin primitiiviseen itseeni, ehkä jopa niin varhaiselta ajalta kun mulla ei vielä ollut riittävästi sanoja ilmaista itseäni ja ruumiini oli kieltäni monipuolisempi väline ilmaista itseäni ja vuorovaikuttaa ympäristöni kanssa.

En oo tänään ottanu mitään, mutta tänään olen mennyt aika syvälle noissa keloissa ja pohtinu elämääni eilisten kokemusten pohjalta. Uskon tällä hetkellä päässeeni jonkin tärkeän äärelle, jota nyt en voi yksityisyydensuojani takia ihan hirveesti tässä avata. Mutta musta tuntuu kuin ilma vaihtuisi päässäni ja mieleni olisi auki ja pääni kevyt. Tänään on hyvä olla, ja jotenkin uudella tavalla.

[King Ink]