herra Hoffmanin tarakalla

[taikapoika]

tapahtui kauan sitten taikapojalle kummia, hänen pieneen kätöseen lasketui muutama millenium hoffman.. taikapoika jakoi kyseisen herkun ystävänsä kanssa kolmannen kerroksen hissin oven oikealla puolella olevassa asunnossa. hänen armas toverinsa kokeili lsd huumetta ensimmäistä kertaa, sankarilla itsellään oli muutama lsd kokeilu taustalla. asetettuaan lappuset punaisten kieltensä alle pojan viikarit päättivät väsätä hasis paukut, ilmassa oli jännitystä ja suuria odotuksia.

koska hasiksella on tapana liimata kieli kiinni kitalakeen taikapoika nauttikin runsaasti punaista sekamehua, koska hasis tuppaa myös aiheuttamaan makeannälkää pojat kirmasivatkin keittiöön jossa heitä odotti vaaleanpunainen pussukka suffelipuffeja. taikapoika ei ollut vielä ymmärtänyt olevansa matkalla ennenkuin huomasi kädessään olevan suffeleiden sijasta kakkapökäle, tätähän ei taikapoika voinut syödä vaan luopui makeannälästään tietoisena kuitenkin ettei namit voi muuttua kakaksi.

liesituulettimen alla sijaitsevat kaakelit näyttivät saaneet photoshopistakin tutun hot wax coatingin, tosin ainoa ongelma tästä ilmoittaessani oli se että sijaintimme olikin olohuoneessa. taikapoika istahti olohuoneen parisängylle ja rapsutteli ohimoaan ja hups sormi pujahti kallon läpi aivoihin, se olikin metkaa huljutella sormella aivohyytelöä ympäriinsä, aikansa leikittyään aivojen huljuttelua taikapoika arveli pissahädän saapuneen ja meni vessaan. hetkeksi piti unohtua katselemaan peilistä universumia ja kieppuvia taikapojan naamoja, sitten epäonnistuneen virtsausyrityksen jälkeen taikapoika ymmärsi olevansa tietokoneen sisällä.

oli aika oksentaa, taikapojan suusta tuli noin kymmenen litraa verta pöntöön.. hieman alkoi taikapoikaa jännittämään mutta pystyi kuitenkin järkeilemään sen olleen vain runsaasti nautittua punaista mehua. saavuttuaan parvekkeelle taikapoika sai kuulla että olikin keittiössä, siitä kuitenkin siirryttiin olohuoneeseen jossa toverin toiveesta väsättiin taas uudet hasispaukut sillä vaikka tarina ei ole vielä kertonut asunnonhaltijasta tuosta savuisten salonkien hilpeästä veikosta niin paikalla oli virallinen valvoja seuraamassa poikien temmellystä.

hasista oli melko lystiä mylläillä, mutta aikansa kutakin ja pojat siirtyivät makuuhuoneeseen joka olikin kuitenkin parveke nauttimaan savuista. taikapoika ihasteli pihalla kasvavaa kuusta joka kasvoi avaruuteen asti, puiden oksilla olevat kävyt olivat kauniin punaisia. katseltuaan aikansa kuusta olikin aika ihmetellä kerrostaloa ulkoapäin todeten että talo on jaettu sektoreihin joissa ihmiset suorittivat rutiineitaan, taikopoika tuumaili sen olevan metkaa katsella kolmannesta persoonasta taloa seinien läpi.

taikapoika kertoi asunnonhaltijalle suuren oivalluksensa "me ollaan omien rutiiniemme vankeja" ja asunnonhaltija kertoi ymmärtävänsä mitä taikapoika tarkoitti. vesselit siirtyivät olohuoneeseen ja taikapoika meni sängylle makaamaan, siinä olikin lystiä kieriskellä pehmolelun kera. taikapoika katsoi kelloa jonka totesi näyttävän 21.03, noin kymmenen tuntia meni kuin siivillä.. kunnes taikapoika katsoi kelloa uudestaan ja tajusi sen olevan 21.04, taikapoika huomasi makaavansa valkoisella hiekalla autiomaassa.

horisontissa näkyi taivaisiin asti ulottuva kellotaulu jonka viisarit eivät liikkuneet, selvä peli totesi taikapoika.. nyt se järki katosi lopullisesti päästäni olen siis seonnut. taikapoika tunsi olonsa äärimmäisen toivottomaksi ja murheelliseksi, olen oman pyöreän pääni vankina ikuisesti täällä autiomaassa ajatteli taikapoika ja hänen sielunsa itki. mieleen tuli kuinka surulliseksi pikkusiskokin tulee kun veljestään oli tullut kasvi, ja entäs sitten äiti.. taikapoika ajatteli kuinka pienenä poikana oli ollut äitinsä sylissä hoivattavana ja autiomaan hiekka lähti liikkeelle, se alkoi upottamaan selän alta kunnes taikapoika ymmärsi olevansa äiti maan rintojen välissä. taikapojan valtasi turvallisuuden tunne ja autuas helpotus, kaikki menee hyvin tiesi taikapoika.

taikapoika keinutteli äitimaan rintojen välissä ja kuunteli kosmista tuutulaulua useita vuosia kunnes totesi olevansa valmis, oli aika lähteä liikkeelle. taikapoika hyvästeli asunnon haltijan ja pyysi toverinsa mukaan saaden vastaukseksi nyökkäyksen, pojat siirtyivät rappukäytävään joka oli kuitenkin ahdistava paikka joten taikapoika teki hypnoottisen eleen ja pikakelasi aikaa eteenpäin siihen asti että veikkoset olivat siirtyneet talviseen ulkomaisemaan. taikapoika ilmoitti toverilleen että matka jatkuu metsäretkellä kohti läheisen kaupungin osan laitamilla sijaitsevaan kohteeseen missä oli tovereita istumassa iltaa alkoholi huumeen parissa.

matka menikin kuin siivillä, poikien ei tarvinnut edes liikuttaa jalkojaan sillä tie kuljetti heitä liukuhihnan lailla eteenpäin metsä palaessa ilmiliekeissä heidän takanaan. saavuttuaan illanistujaisiin taikapojan toveri sanoi ensimmäiset sanansa koko illan aikana.. en enää ikinä syö happoa.. loppu yö menikin jo selvemmissä merkeissä jättäen taikapojan päähän paljon kysymyksiä vailla vastauksia joita taikapoika tulisi hakemaan vielä lukuisia kertoja..

lsd on lsd´tä mutta hoffmanin tarkalla kuljettu matka hakee edelleen vertaistaan..

[sxoxyvg]

Kappalejako, pliis

[taikapoika]

sori.. pystyykö nyt lukeen

[King Ink]

3. persoonassa kirjoitetut tekstit on mun perseeseen tosi silmästä lukea, jotenkin. Mut muuten tosi jees !

[taikapoika]

^mun vaulttikriitikkoni

[Asidyyli]

hyvä, eläväinen reportti!