Menin sänkyyn loikoilemaan ja odottelemaan nousuja. Laitoin koneelta Orbitalia soimaan. Odottelin siinä noin 20min ilman mitään vaikutuksia, ajattelin jo epätoivoisena, että eihä tää ees natsaa. No päätin sitten lähteä käymään vessassa. Huomasin siinä matkalla, että olin todella pitkä, ainaski yli 2 metrii. Lattia ja pöydät tuntuivat olevan todella alhaalla minusta. Samalla näkö alkoi sumenemaan ja kaikki hidastui. Kun katsoi nopeasti sivuille, niin kuva tuli jäljessä. Vessasta kun tulin, niin menin olohuoneen tuolille istumaan ja ajattelin laittaa telkkarin päälle. Yritin katella telkkaa, mutta siitä ei tullut mitään koko aika pyöri joku muu asia mielessä. Jäin tuojottamaan meijän olohuoneen karvamattoa. Se näytti todella paksulta ja tuntui siltä, että se olisi leijunut ilmassa. Yhtäkkiä matto alkoi jotenkin kutistumaan ja venymään minua kohti sieltä loppupäästä, se näytti tosi hauskalta. Aloin katselemaan käsiäni ja puristelin niitä nyrkkiin, niitä oli hieman vaikea tunteaa oli hieman dissosiatiivinen olo. Tämän jälkeen käänsin katseeni kohti makuuhuonetta ja olohuone alkoi siirtyä sivulle, heti tämän jälkeen huone alkoi nousta ilmaan, niinkuin lentokone. Tuli hieman turvaton olo, koska tuntu siltä, että en pysyisi kyydissä, noh onneksi tätä ei kestänyt kauaa, koska minulle tuli helvetin huono olo ja tuntui siltä, että laatta lentää kohta. Juoksin huterasti vessaan ja yritin oksentaa, mutta mitään ei tullut ulos, joten lähdin takaisin olohuoneeseen. Heti kun olin istunut tuolille, niin tuli ihan hirveä olo ja oli pakko taas juosta vessaan. Menin pöntön eteen ja yritin oksentaa, vähän ajan päästä lensi sellaset laatat että oksat pois. No laattailtuani hetken menin takaisin olkkariin ja aloin katselemaan telkkaria. En vieläkään oikein pystynyt keskittymään telkan katsomiseen ja aloin lauleskella jotain random laulua, en muista mitä. Hetken hyräiltyäni, kuulin kun jokin ääni huusi päässäni minulle lujaan ääneen: "Hiljaa!!!". Säikähdin aivan helvetisti, ja luulin, että minulle oli tullut skitsofrenia
ja luulin, että olin nyt toinen persoona. Onneksi pystyin ajattelemaan tämän asian pois nopeasti. Sitten alkoi tulla sellanen olo, että eikö tää ikinä mee pois. Aloin kuvittelemaan, että tääkö nyt on todellisuutta ja normaalia. Halusin nopeasti päästä pois dexmeistä, sillä minun piti mennä lääkäriin klo 15:20 ja kello alkoi olemaan jo yksi. Päätin lähteä ulos. Menin bussipysäkille ja odottelin siinä bussia. Tuli jotenkin rauhaton olo, sellane että ei pysty olemaan missään asennossa ja pitää koko-ajan liikkua. Hyppäsin bussiin ja kävelin takapenkille istumaan. No loppuakinana ei sitten enää oikeen mitään kummempaa tapahtunutkaan ja lääkäriin menin onneksi ihan selvänä.
