Elämänkatsomus & Maailmankaikkeus

[Vltr]

Eli kertokaappa vaulttilaiset mimmoisia elämänkatsomuksia ja ympäröivän maailman näkemykseiä omaatte?

Esim. Mikä on mielestänne elämän tarkoitus? Onko elämällä tarkoitusta? Onko olemassa muita ulottuvuuksia? Onko vai eikö ole ns. Jumalia taikka luojia? Mitä maailmankaikkeus ylipäätäänsä on? Tai mitä vain omia teorioitanne maailmankaikkeudesta, universumista, todellisuudesta ymsyms..

[Vltr]

Aloitanpa itse yhdellä lukuisista teorioistani: Eli lyhyesti selittäen ei ole olemassa muuta kuin oma mieli. Perusteluni on että kun nyt luet tätä postia niin ajattelet sitä, jos ajattelet ettet ajattele, epäilet, ja ilman mieltä ei voi epäillä.

Joka tapauksessa, on tehty kokeita, joissa ihminen laitetaan tilaan jossa hän ei tunne mitään ja ei mennyt kauankaan kunnes kyseinen koe henkilö rupesi kokemaan aistiharhoja. Tämän teorian mukaan olen periaatteessa kuollut, kuoleman jälkeen ei tule mitään, joten mieleni(/sieluni, mitä sanaa tahtookaan käyttää) on vain täydellisessä tyhjyydessä, ja koska mieli ei kestä tyhjyyttä, rupiaa se luomaan erinlaisia aistiharhoja, joista pitemmän päälle (eräänlaisen evoluution kautta) on muodostunut kyseinen maailma sekä todellisuus/todellisuudet (todellisuuden tajuni on välissä kyseenalainen ). En nyt ala kertomaan tarkemmin tästä osiosta tämänhetkisen ajan puutteen seurauksena (kiinnostuneet voivat toki kysyä)

Muitten ihmisten olemassa oloon on monta selitystä, ensimmäinen on että hekin ovat hallusinaatioita sillä mieli ei jossain vaiheessa enää tahtonut olla yksin (mitä tyytyväisempi sen vaativampi). Tosin siitä seuraa kysymys että olenko minä SINUN aistiharha vai tee muut minun luomia? Mikäli minä olen aistiharha sehän olisi selitettävissä sillä että jossain vaiheessa ei mielelle enää kelvannut konemainen seura (esim eläimet jotka elävät vain ja ainoastaan selvitäkseen. Kunnes tietenkin ihmiset ottivat heitä lemmikeikseen, mahdollistivat helpon selviämisen ja täten piti esim. koirien ruveta leikkimään ja niin pois päin), joten kehitti seuralle omanlaisen mielen. Tämän teoria ''lohkon'' mukaan siis jumala on olemassa, ja kaikki on luotu tämän mukavuudeksi.

Toinen selitys muille ihmisille on että näitä tyhjyydessä harhailevia mieliä on monia, ja että nämä kaikki rakensivat yhteisen hallusinaation. Kukaanhan ei voi tietää miltä maailma näyttää toisen ihmisen silmissä vai mitä? Tämä selittäisi että miksi maailmassa on ongelmia. Siis kun kaikki tekevät kaiken oman mukavuuden takia niin meneehän siinä mielipiteitä ristiin. Tämän mukaan kaikki ovat jumalia ja maailma olisi parempi paikka jos ihmiset hyväksyisivät toisensa ja oppisivat elämään rauhassa toistensa kanssa ymsyms. (<- johan tuliki hippimäinen teoria tästäki )

Tosin nyt pitää lopettaa jauhaminen sillä koneesta loppuu akku ja piuha on hukassa. Mutta kertokaappa toki tekin ihan rohkeasti vaan mielipiteenne universumista

[ferox]

Voimme lähteä liikkeelle toteamuksesta, ettei mitään voi tietää varmuudella, paitsi (triviaalisti) sen, että olen olemassa. On mahdollista, että minä olen vain pelinappula jonkun simuloidussa virtuaalimaailmassa, tai että kaikki muu on oman mielikuvitukseni tuotetta. Ehdotusta ei sinänsä voi kieltää, mutta minulla ei ole työkaluja sen arvioimiseen, eikä tämä ole mielekäs perusolettamus, sillä se ei johda yhtään mihinkään.

Voimme keksiä tarinoita maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan alkuperästä, kaikkivaltiaista jumalista ja tontuista ja menninkäisistä, mutta kutsuimme sitten aikaansaannostamme miksi tahansa, sitä ei kannata uskoa, sillä se on uskonto, ei totuus. Voin selittää maailmankaikkeuden olemassaolon Russellin teepannulla tai Lentävällä spagettihirviöllä, eikä kenestäkään ole väitteeni kumoajaksi, mutta tulen edelleenkin huomaamaan, ettei ajatus johda minua minnekään. Saatan jopa huomata, että oletuksena tarinani alkaa johdattaa minua vääriin johtopäätöksiin ja kannattamattomiin valintoihin.

Paljon tuottoisampaa on hahmottaa maailmankaikkeuttaan perustuen aistihavaintoihin ja vain aistihavaintoihin. Neliulotteinen aika-avaruus, valo, painovoima, luonto, yhteiskunta; itsestäänselviä. Se, minkälainen niiden taakse kätkeytyvä todellinen luonne on, on toissijaista. Itse asiassa kaikki, mitä en tiedä, ja mitä en mitenkään pysty tietämään, on minulle yhtä kuin olematonta – siis yhdentekevää. Eikä epävarmojen asioiden kiistäminen ole pelkästään mahdollisuus vaan peräti välttämättömyys, sillä maailmassa ei pärjää ilman kriittistä ajattelua. Oli kiistan aiheena sitten Jahve tai loton pääosuma, niin kumpaankaan en ole elämäni aikana törmännyt; jotta tietäisin, että jokin on olemassa, on minun jollakin tapaa pystyttävä havaitsemaan sen olemassaolo: Jahve ei vastaa huutoihin eikä lompakkoni pursua kahisevaa. Voin kantaa rahani kolehtiin ja R-kioskille, mutta kummastakaan ei ala kuulua. Kaiken lisäksi voin olla täysin piittaamatta kummankaan teoreettisesta olemassaolosta, eikä silläkään ole vaikutusta elämäni kulkuun. Paitsi säästän kyllä rahat, jotka muuten olisin törsännyt kirkollisveron ja lottorivin kaltaisiin huijauksiin.

Eläkää tässä ja nyt. Ja nyt päästäänkin oikeaan puheenaiheeseen, todelliseen maailmaan...

[Baikonur]

Minä elän omassa pienessä maailmassani, enkä hirveästi välitä maailmanpolitiikasta tai muutenkaan vieraiden ihmisten asioista. Uskon siihen, mikä on tällä hetkellä minulle hyödyllisintä ja mikä tuntuu parhaalta ja todellisimmalta. En usko siihen, että se olisi kaikille se sopivin malli, koska kaikki elävät tavallaan omissa maailmoissaan ja niin erilaisten ajatusten ja aistiärsykkeiden ja piilotajunnan ilmiöiden kanssa, että on mahdotonta sanoa, mihin jonkun muun pitäisi uskoa. En voi myöskään puhua elämän tarkoituksesta tai Jumalasta kaikkien ihmisten näkökulmasta, vain omastani.

En usko Yhteen Persoonalliseen Jumalaan, koska tuntuu, että silloin tämä Jumala olisi hirvittävän paha, koska ihmiset (ja vaikka en voi puhua kuin itsestäni tässä yhteydessä, minäkin) kärsivät niin paljon. Uskon sen sijaan persoonattomaan Jumalaan, joka ilmenee ihmisinä ja henkiolentoina, joista tunnistan maskuliinisen ja feminiinisen puolen, sekä persoonallisia "jumalia". Jumala on elämänvoimaa, ja samalla taho, jonka puoleen voin kääntyä asioissani. Tarkoitan nyt tällä sitä, että vaikka jollekin muulle näitä jumalia ei olisi olemassa, minulle ne ovat hyvinkin todellisia. Teen myös loitsuja, ja ne vaikuttavat minun henkiseen ja materiaaliseen todellisuuteeni, vaikka ne eivät voisi ehkä vaikuttaa kenenkään muun elämässä samalla tavalla. Maailmaa ei ole luotu, vaan se on syntynyt, rakkaudesta ja tuosta samasta elämänvoimasta, jota kutsun Jumalaksi.

Minun elämäni tarkoitus on olla onnellinen. Tarkoitus on myös, että lähipiiriini kuuluvat ihmiset ja eläimet olisivat onnellisia. Tietenkään en kenellekään halua varsinaisesti pahaa, mutta tärkeintä on lähipiiri.

[Bateman]

Voimme lähteä liikkeelle toteamuksesta, ettei mitään voi tietää varmuudella, paitsi (triviaalisti) sen, että olen olemassa.

Näinpä. Itse olen agnostikko, jolla on toisinaan taipumusta skeptismiin ja välillä mystismiin, ja usein johonkin lievempään kyseisellä jatkumolla

[mattipatti]

Minua kiinnostaa juurikin tämä että mikä on totta ja mikä ei. Jo 8v asti olen päässäni "tiennyt" että olen ainoa älyllinen olento tässä suuressa hallusinaatiossa ja kaikki muut ovat vain jtn robotteja joilla ei ole tätä samaa tietoisuutta tästä hallusinaatiosta tai totuudesta vaan he kulkevat vain ympäriinsä tietämättöminä ettei tämä ole totta(en osaa selittää paremmin).. Välillä tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Truman showssa, että minua tarkkailaan koko ajan. Uskon että tämä maailma ja ihmiset ja maailmankaikkeus on syntynyt silloin kun olen "syntynyt" ja se katoaa heti sen jälkeen kun olen kuollut. Ja kuoleman jälkeenhän ei ole mitään, ei edes tyhjyyttä koska jos tyhjyyttä olisi sekin olisi hallusinaatio ja tämä tarkoittaisi että olisi tietoisuutta.kuoleena oleminen on samanlainen kuin ennen "syntymää". Olisin kiitollinen jos joku teistä minun hallusinaatio ihmisistä nyt kertoisitte että mitä tämä suuri hallusinaatio on? Koska jossain tämän hallusinaation ulkopuolella jossa tämä on syntynyt on täytynyt olla jtn joka on saanut tämän hallusinaation aikaan.. Millään tekemisellämmehän ei ole mitään merkitystä koska hallusinaation loputtua niitä ei ole ollut olemassakaan. Sori sekava teksi mut en osannut pukea ajatuksiani paremmin sanoiksi