"Psykedeeleillä pelleily"

[lonecell]

Mun mielestä vähän outo asenne luonnonpsykedeeleihin. Mun mielestä niiden annostukseen ei pitäisi suhtautua ollenkaan kuin joihinkin puhtaisiin synteettisiin kemikaaleihin, siis miettimällä tyyliin "saankohan nyt kehooni 17mg vai 24mg psilosybiiniä". Luonnonpsykedeelien ottaminen on minusta aina enemmän tai vähemmän rituaali, ja siihen kokemukseen ja sen voimakkuuteen vaikuttaa tuhat ja yksi asiaa sen lisäksi, että montako milligrammaa saan jotain tryptamiinia kehooni

En nyt oikein viitsi vastata tähän muuta, kuin että en tee mitään keinotekoista erittelyä "luonnollisten" ja "epäluonnollisten" aineiden välille. Perinteiset psykedeelit ovat vaan farmakodynaamiselta luonteeltaan sellaisia että haluaisin ottaa niitä kerralla riittävän tehokkaan annoksen menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tämä on helpointa kun aktiivinen molekyyli on eristettynä ja sen määrä kohtuullisella tarkkuudella mitattavissa.

[wRRa]

lonecell, no koita vaikka 10g tatteja, varmasti toimii

Musta luonnonpsykedeeleis on osittain tosi siistii se, että ne saattaa yllättää; eli pitää olla avoin tulevalle kokemukselle.

Mun yks ehdottomasti parhaimpia trippejä on tosiaan kun otin vahingossa kaksinkertasen dosen 4-ho-mettia, ja syy miks se oli parhaita oli just se että mä en mitenkään osannut odottaa niin vahvoja vaikutuksia (tietenkää ku luulin syöneeni vähemmän) ja menin niistä ihan tosi pelokkaaksi, jonka vuoksi jouduin vaan kohtaamaan kaikki pelkoni. Aivan mahtavaa. Just sitä mitä mä psykedeeleiltä kaipaankin!

Mun mielestä kunnioitukseen ei tarvitse liittyä pelkoa lainkaan. Musta kunnioitus on enemmänkin arvostusta, ja elämässä kaikkia kokemuksia kannattaa kunnioittaa/arvostaa. En mä esim. kunnioita tyyppiä joka on niin pelottava etten uskalla ryppyillä sille, vaan kunnioitan tyyppiä joka on niin viisas etten halua ryppyillä sille koska arvostan sitä. Kunnioitukseen liittyy mulla myös jonkinlainen luottamus ja usein myös "antautuminen"; kunnioitan/arvostan jotakin ja luotan siihen niin paljon, että olen valmis antautumaan sen käsiin (vaikkapa että olen valmis antautumaan psykedeeliselle kokemukselle).

Jep, totta tuokin. Vähän vaan oudoksuttaa semmonen joidenkin ihmisten tapa johon usein on törmännyt, siis että kunnioitetaan jotain kemiallista yhdistettä ikäänkuin persoonana tai jonain sen suuntaisena.

Musta personifikointi on tosi tehokas tapa jäsennellä maailmaa. Esimerkiks mä personifikoin usein tunteitani pääni sisällä hahmoiksi, jolloin mun on helpompi käsitellä niitä (saatan vaikkapa kuvitella että Suru-hahmo tulee kylään ja sit istuskelen sen kans pöydän ääressä ja keskustelen miksi se tuli jne). Mun mielestä myös "jumala" on eräänlainen "olevan" personifikaatio; jumalan palvominen ja kunnioittaminen osoittaa, että ihminen on kiitollinen olemassaolostaan ja arvostaa sitä.

Samalla tapaa musta on ihan jees, että psykedeelejä kunnioitetaan jopa entiteetteinä. Mä puhun usein "psykedeelien hengistä" koska koen tietynlaisten entiteettien läsnäolon tiettyjen deelien kanssa (vaikkapa just Salviassa se on aina se sama Kuningatar Salvia). Joidenkin deelien kanssa tuntuu, että "joku johdattaa mua" tripillä (esim. tryptamiinit). Sen sijaan vaikkapa hapon kanssa musta tuntuu yleensä että mä olen se joka vie (ei aina).

Psykedeelien personifikoiminen selkeyttää ja auttaa selittämään sitä kokemusta, jonka oon niistä saanut; ei se välttämättä tarkoita että uskoisin niissä olevan jotain konkreettisia henkiolentoja silleen kun moni ehkä ymmärtää sen. Ne henkiolennot voi ihan hyvin olla vaikka mun oman mieleni osia, joita eri psykedeelit tuo eri tavalla esille. Musta tuntuu kuitenkin hyvältä kunnioittaa ja kuunnella niitä, välillä jopa rituaalinomaisilla palvontamenoilla (esim. ayahuasca-seremoniat).

[Neste]

Minusta pelleilly on sitä ettei osaa kunnioittaa kyseessä olevaa substanssia tai sen antamaa tietoutta eli haluaa vain "pään sekaisin"

Kuuluuks kunnioitukseen aina vakavuus?

Ei ainakaan minulla.

Ja miten psykedeeli tripin voi ottaa niin, että se ei ois millään tavalla pelleilyä?

Leikkiminen on minusta paremmin kuvaava sana. Pelleilyssä on jotenkin liian negatiivinen viba

[sarq]

Mua pelottaa kontrollista luopuminen ja siks mä haluan vetää niin isoja doseja että mun on vaan pakko luopua siitä tai kärsiä koko matka siitä pelosta.

Myös esimerkiks johonkin elämänvaiheeseen tosi tiuhatahtinen trippailu on tuntunu just oikeelta, eikä se kaduta vaan koen jälkeenpäin nuo kokemukset kasvattaviksi.

Mitä teidän mielest on tää paljon puhuttu psykedeeleillä pelleily, vai voiks niil pelleillä?

Monesti on tullut mietittyä, että auttaisiko suuri psykedeeliannos päästämään irti kontrollin menettämisen pelosta, minkä olen huomannut rajoittavan elämääni/sen laatua suhteellisen paljon. Psykedeeleillä on ollut irti päästävä vaikutus, mutta ei kuitenkaan niin voimakasta, että olisin päässyt irti itseäni rajoittavista "näkymättömistä seinistä", miksi tuon kontrollin menettämisen omalla kohdalla koen.
Ei ole tullut toistaiseksi syötyä niin suuria annoksia mitään, osittain myös juuri siksi, että kontrollin menettäminen saattaisi olla helvetin pelottavaa

Toivoisin tulevalta huasca-matkaltani opetusta siitä, kuinka päästää irti ja olla vaan, ei mun maailma siitä kaadu, jos hetkeen en ole tietoinen muusta maailmasta enkä sen tapahtumiin voi vaikuttaa..En ainakaan usko niin
Mutta toiveet ovat toiveita, avoimilla mielin otetaan kuitenkin kaikki vastaan mitä sitten sattuu eteen tulemaan Taaksehan ei huasca-päissään saanut katsoa, vai miten se oli Mut ei niitä siltoja varmaan kannata polttaa

Psykedeeleillä pelleily on aika vaikeasti määriteltävä aihe, kukin varmasti kokee psykedeelit enemmän tai vähemmän "pyhiksi" (pyhä ei välttämättä ole paras kuvaaja, mutta ei parempaa tullut mieleen ja uskoisin että ymmärrätte pointin ) ja ne joille psykedeelit on enemmän "pyhiä", ei välttämättä ymmärrä niitä, jotka vkonloppusin kiskoo tutkareita sekakäyttökuosin päälle
Mikä kukaan on tuomitsemaan toisten tajunnanlaajentamismetodia, kukin taaplatkoon tyylillään

[wRRa]

sarq, tää menee ehkä vähän ot:ksi, mutta kannattaa koittaa esim. rukous-tyylillä ihan pyytää "hengiltä", että ne auttaisi sua ton pelon voittamisessa. Mä pyysin ennen matkaa että henget auttais mua selviämään mun epävarmuudesta oman ääneni suhteen ja loppupuolella trippiä tosiaan leikittiin äänillä ym. ja se tuntui tosi vapauttavalta.

Musta tällasissa tapauksissa ei tarvii olla kyse mistään yliluonnollisesta rituaalista, vaan yksinkertaisesti tollainen rukouksen tyylinen avaus tripille saattaa virittää aivot sellaseen tilaan, että ne hakee matkalla vastausta rukoukseen. Voihan kyse olla siitäkin, että henkiolennot on ihan konkreettisia ja ottaa rukouksen vastaan; mulle se on ihan yks hailee kummin päin asia on, mutta näyttäis toimivan! Luulen että rituaalisuus voi perustua hyvinkin aivojen virittämiseen tietynlaiseen tilaan, eikä välttämättä mihinkään yliluonnolliseen.

Mut mä uskon sarq että huasca vois hyvinkin auttaa sua tossa jo ihan vaan yksinkertasesti vaikutustensa puolesta. Ja muista että tripillä taakse saa katsoa, mutta kannattaa silti keskittyä siihen mikä on juuri nyt . Syy miksi ilmaisen asian mieluummin näin on ihan vaan siinä, ettei tule sellasia ajatuksia kuin "voi ei katsoin taakse, nyt trippi on pilalla" kun ei se nyt niinkään ole. Kyse on vaan siitä että jää näkemättä paljon jos vaan hapuilee sitä mikä meni jo. Kyl ne sitte myöhemmin monet jutut muistaa vaikka tripillä ne saattaakin unohtua sekunneissa.

[Hitler]

Hyvää läppää wRRa. Avasi vähän että miten tota persofikaatiota vois käyttää. Ite oon silti aika kaukana tosta. Ei oman pään sisällä pyöriessä tarvi välttämättä mitään symbolisia auktoriteetteja. On toki hyvä(?) että tollaset tiedostaa osittain ite.

[wRRa]

Ei oman pään sisällä pyöriessä tarvi välttämättä mitään symbolisia auktoriteetteja. On toki hyvä(?) että tollaset tiedostaa osittain ite.

Ei välttämättä. Kuitenkin esimerkiksi tietoisuustaitojen harjoittajat sekä psykologit kertovat, että "tunteiden nimeäminen auttaa niiden käsittelyssä". Mun mielestä tätä voi laajentaa paljon muuhunkin kuin tunteisiin. Mä näen itseni maailmankaikkeuden kaltaisena mekanismina, joka koostuu monista asioista; ne asiat yhdessä ovat minä, mutta tavallaan ne ovat myös erillisiä, niin kuin vaikkapa me ihmiset olemme yksilöitä ja silti samalla ihmiskunta. Ihmiskunnan ongelmia pystyy ymmärtämään paremmin, kun perehtyy myös yksittäisiin ihmisiin hiukan tarkemmin... Ja tämä on vain vertauskuva, mutta samalla tapaa mun mielestä oman mielen syövereitä on helpompi ymmärtää kun käsittelee välillä siellä olevia yksittäisiä asioita tarkemmin. Noiden asioiden "rajaaminen" tuntuu helpommalta jos ne mieltää vaikkapa hahmoiksi.

[sarq]

Itsen psyykkaamista on tullut monasti koitettua, tulosta tuottanut enemmän tai vähemmän, mut tohon asiaan en ole saanut vielä helpotusta.
Siksi miettinytkin noita isompia annoksia, jotta olisi tavallaan pakko irrota tästä todellisuudesta ja heittäytyä tuntemattomaan. Eikä se tuntematon mua pelota vaan se, että mitä täällä tapahtuu sillä välil kun olen poissa Tuskinpa mitään, tiedän sen melko hyvin, mutta jokin sisäinen lukko silti sanoo päässä, etten voi mennä, mun pitää pysyy täällä. Miettinyt josko asia johtuisi luottamuspulasta (mun hyvinkin vaikee luottaa ihmisiin), mut en yleensä trippaile ihmisten seuras joihin en luota. Jos sellasia ympärillä on, menen pois, ettei tarvi niitä sitten jatkuvasti kuumotella

Kaipa sitä vois joku kerta "pelleillä" ihan urakalla ja kattoa minne mennään. Josko vaikka palaisi taas entistä ehompana

Ja sori ot, mietin ensin etten kirjota mitään, jottei mene ihan kokonaan aiheen ulkopuolelle, mut oli pakko päästä avautuu

[powergrower]

Psykedeeleilä pelleily alkaa ylimielisyydestä ja loppuu neurolepteihin ja lepositeisiin, tai vielä ikävämmin.

Mielestäni pelleily päihteiden kanssa on siis niiden vastuutonta käyttämistä, josta voi seurata ikävyyksiä ja/tai vahinkoja. Tässä mielessä tuo kuulemasi kommentti on ihan oikein, koska jos ei sieniä/kovia trippejä ole koskaan kokenut, on 3g aika vastuuton (iso) ensimmäinen annos jos kohdalle sattuukin normaalisti toimivia tatteja.

Itse aloitin siellä vajaassa grammassa, 1 - 1,5g pyörinyt sen jälkeen ja hyvin on toiminut. Pitkän tauon jälkeen päädyin taas maistamaan, nyt tosin 2g annokseen, joka yllättäen ylsikin vain tresholdiin. Eli kyllä niillä sienillä on eroja.

Tiedän että olet kaiken kokenut deelimatkailija, ja tuskin 3g voimakkaitakaan sieniä olisi pelleilyä sinun kohdalla, mutta tämä menee jo vähän ohi aiheesta...

Jos ei olla niin vakavia niin tuo Dexman kommentti kuvaa deeleillä pelleilyä hyvin. Kun hurahtaa siihen maailmaan ja ns. valaistuu, se on pelleilyä se

[wRRa]

Psykedeeleilä pelleily alkaa ylimielisyydestä...

Tämä on oikeastaan aika hyvin sanottu! Ja tuo hyvin ilmi sitä pointtia, joka sillä tyypillä varmaan oli joka mua tosta pelleilystä varotteli. Kiitos!

Sain kyllä DMT:ltä turpaani oltuani liian ylimielinen, tuntuu että sillä oli vähän sanoma "näin käy jos pelleilet mun kanssa" (Poltin siis ison dosen vähän 'hällä väliä, dmt:tä nyt voi poltella millon vaan, kyl mä tän handlaan ku oon nii paljon dmt:tä poltellu'-asenteella)

Sen tripin jälkeen oon vähän miettiny tätä mun hinkua ottaa aina isoja doseja että "pääsee kunnon matkoille" ja miettiny että mitähän mä silläki yritän todistaa ja kenelle... Mutta sit tavallaan kuitenkin tuntuu, että psykedeelien merkitys mulle korostuu vasta rankoilla matkoilla. Siis, et esimerkiks musta toi saatanallinen DMT-trippi oli todella opettava just siks, et se oli niin raju eikä siin ollu mitään hauskaa.

Toisaalta oon huomannu itessäni sellasen ärsyttävän puolen, että mulla on myös jonkunlainen hinku osottaa muille ihmisille et pystyn ottamaan isoja doseja deelejä. Ihan ku jotenki osoittaisin sillä olevani niitä rohkeampi, jotka ottaa pienempiä doseja...

Oon aika urpo!

Mut itsetutkiskelu ja omien virheiden myöntämnen on aina hyvästä

[Hitler]

Ylimielisyys johtaa usein dunkkuun ottamiseen mutta joskus se on enemmän ku tarpeellista. Näinhän se menee elämässä ylipäätään.

[wRRa]

Ylimielisyys johtaa usein dunkkuun ottamiseen mutta joskus se on enemmän ku tarpeellista. Näinhän se menee elämässä ylipäätään.

Joo, mä ite kuulun siihen ihmisryhmään joiden pitää kokea kaikki kantapään kautta että uskoo...

[SinatraPesonen]

^Sama.. kantapäät ruvel täälläkii. Minen muuten opi..jäärä mikä jäärä.

[Flood]

MINUN mielestäni psykedeeleillä pelleily on sitä, että ottaa "tilanteeseen sopimattomasti".
Eli:
1. Ottaa liian paljon kun on lähdössä jonnekkin, (esim baariin, keikalle, mummille kahville yms.) ja jo etukäteen epäilee pärjäävänsä "ihan vitun avaruus" oloissa

2. Ylipäätään ottaa psykedeelejä tilanteissa, joissa pitää peitellä oloaan.

Pakko myöntää, että itse olen kokeillut kummatkin pelleilytilanteet..
Kummallakaan kerralla ei ollut kivaa.. Kai se sitten opetti olemaan "pelleilemättä"...

Mutta joo.. Kaikki omalla tyylillään, eiks je?

[King Ink]

Suhtaudun tottakai eritavalla eri psykedeeleihin. ''Yleisesti pyhinä pidettyjä'', kuten sieniä, huascaa, tai dmt:tä. Sekä semmosia joilta voin ihan päätellä saavani turpaan jos lähden leikkimään, kuten salvia. Niitä kohtaan miulla on eri tasoinen kunnioitus kuin yleistäen vaikka tutkareita kohtaan. En pysty perustelemaan kummemmin miksi jos joku kysyy.

Sienet on musta sen verran venkuleita et niillä pystyykin pelleillä, ja niitä voi väännellä niinku haluaa.
Kunhan muistaa oman pään rajat, doset, ja muut, niin kyl ne miust aika lempeiksi osoittuu vaikkei niin vakavana ookkaan.
Niiden lempeydestä huolimatta varsinki kovilla määrillä tulee melko vahva matka, että sillon kannattaa miettiä vähän enemmän tilannetta jos kovempia matkoja syö.

Huascaa kohtaan miulla on melko vakavakin kunnioitus, enkä sitä lähtis ensinnäkään juomaan pieniä doseja huvikseen.
Tai useemmin kuin tälläkään hetkellä, vaikka vehkeet on kaapissa niin en oo juonut kuin kerran ja se tapahtui kesällä. En koe tarvetta.
Ehkä ainut psykedeeli jota en vois kuvitella juovani ilman että koen oikeesti tarvitsevani sitä, se ei oo miulle semmonen *haluun syvällisen tripin ja tajuan juttuja elämästä*- deeli.
Vaan paremminkin että jos koen joskus tarvitsevani sitä niin sit alan harkita asiaa,
ja siitä se sitten kehittyy siihen asti, että juon sitä, kuten kesäl. Tuli suunniteltua sitä pitkään jne.

Salviaa pelkään, ja kunnioitan sitä koska oon saanu siltä niin perkeleen ahdistavia juttuja etten ois uskonut mahdolliseksikaan.
Tätä kohtaan tunnen enemmän pelkoa kuin kunnioitusta, mutta eihän ne pois toisiaan sulje vaikka normaalisti puhun kunnioituksesta ilman pelkoa.

No, DMT:tä en oo päässy kokeilemaan, mutta suhtaudun siihen samalla kunnioituksella kuin huascaan. Ja samalla pelolla kuin salviaan, koska sekin vaikuttaa äärimmäisen vahvalta tripiltä minkä siltä saa. Ja salvialta oon saanu pelon semmosia kohtaan.

- Noni, vähä höbö viesti tuli ku.. ku.. no, tuli. Koen tarpeen kirjoittaa jotain, sit kirjotan tämmösen pitkän viestin, enkä tiedä jälkeenpäin onko siinä mitään järkeä koko viestissä.

Psykedeeleilä pelleily alkaa ylimielisyydestä...

Tämä on oikeastaan aika hyvin sanottu!

Ei musta välttämättä. En mie ainakaan usko suhtautuvani mitenkään ylimielisesti psykedeeleihin joilla pelleilen. Vois varmaan vertauskuvana puhua siitä et psykedeelit on mun paras kaveri, sen seurassa saan olla vähä hölmö ja heittää paskaa läppää, sekä vähän kiusata sitä välillä, mut ei se tarkoita että suhtautuisin siihen ylimielisesti vaikka välillä sille vittuilenkin ja kiukuttelen. Kunnioitan mun parast kaveria tajuttomasti, mut se ei estä sen kanssa pelleilemisen, ees sen kustannuksella.

Enkä pelleile koska PYSTYN, vaan koska SE ON VITUN KIVAAaaa.

[wRRa]

Enkä pelleile koska PYSTYN, vaan koska SE ON VITUN KIVAAaaa.

Haha, ei se oo vitun kivaa sit ku saat turpaas.

Mä tarkotin tolla ylimielisyydellä just tätä asennetta: "Ai mun kaveri ottaa ton verran, no mä otan ainaki tripladosen koska MÄ pärjään kaikes". Oon usein huomannut itselläni olevan tällaista asennetta... Mut jos trippi on niin vahva etten mä ees tiiä kuka MÄ oon, ni miten MÄ voisin sit pärjääkää siin? Ja siis, todellakin esim. toi DMT-reissuni oli sellanen et kaveri poltti DMT-hitit ja sit kyhäsin omani ja näytin "Oiskohan tää hyvä?" niin se oli silleen "Tossa on varmaan 3 kertaa enemmän ku mitä mä poltin" ni totesin "No, sit se on hyvä" ja poltin ja sain turpaani

Jälkeenpäin kyl vähän jopa naurattaa

[King Ink]

Enkä pelleile koska PYSTYN, vaan koska SE ON VITUN KIVAAaaa.

Haha, ei se oo vitun kivaa sit ku saat turpaas.

Ei oo ei, mut riskit me tiedetään.

Joo, mie oon dosejen kanssa vähän tarkempi kyl.

[Vltr]

Haha Pakko sanoa että hienoa keskustelua tällä threadillä

Mutta tosiaan, itse koen psykedeeleillä pelleilyn olevan aika pitkälti aineen vähättelyä. Esimerkiksi se on mielestäni pelleilyä että ottaa suuren dosen ja lähtee keskellä päivää julkiselle paikalle odottelemaan nousuja. Tosin näin ei tietenkään kaikkien deelien kanssa ole, olen vaan tottunut pelaamaan varman päälle sillä cubensiksilla olen eniten trippaillut (nytkin on sato valmistumassa ) ja sienet osaavat olla (tietenkin lajikkeesta riippuen) melko arvaamattomia. Turpaan olen useita kertoja saanut, sillä kuulun itsekkin niihin ihmisiin jotka eivät opi muutoin kuin sen kantapään kautta

Sienistä vielä jatkaen; kunnioitan sieniä, tosin, kuten king ink mahtoikin tuolla ylempänä mainita, sienet ovat vähän kuin paras kaveri (tai no, itse kuvailisin sieniä jonain opettajan ja ystävän välimaastoon kuuluvina), tosin suuremmilla doseilla ei enää trippiä paljon pysty kontrolloimaan. Kuulin vertauskuvan että ''hapoissa olet auton ratissa, kun taas sienissä istut matkustajan penkillä, halusit tai et'', mielestäni tuo sienten puolisko on melko osuvasti sanottu (happoja en vielä ole päässyt kokeilemaan, näillä leveys asteilla kun ei bromoja kummempia lappuja löydy...)

Taas dosen määrällä ei mielestäni ole pelleilyn kanssa mitään tekemistä, kunhan tiedostaa että mihin on ryhtymässä. Pienempi dose ei oikeastaan ole yhtään sen huonompi trippi kuin suurempi dose, se on vain erinlainen. Lyhyesti: Suuri dose yleensä pakottaa kohtaamaan ongelmia/pelkoja/muita asioita jotka vaativat käsittelyä/ taikka ihan vain pakottavat näkemään itsesi. Suuri trippi harvemmin on mukava taikka iloinen (tietenkin mukavia kohtia yleensä on mutta monesti ne jäävät muun varjoon), mutta kun se on ohi, niin lopputulos on hyvin opettava ja suuntaa antava. Itse pidän suurista tripeistä, tosin ne ovat hyvin kuluttavia joten en koe tarvetta ottaa epäinhimmilisiä doseja turhan usein, n. yksi ehkä kaksi erittäin suurta sieni trippiä kuussa on hyvä tässä elämäntilanteessa.

Taas sitten on pienemmät tasot (joku 1-4 tason pakeilla riippuen fiiliksistä) joitten aikana on ihan mukava olo yleensä alusta loppuun (vaikka nämäkin tasot voivat mennä hyvinkin intensiiviseksi, intensiivisyyden taso on kuitenkin sellainen että pystyy toimimaan jotenkin), ja ylensö trippi menee taiteillessa (musiikki/kuvataide/tanssiminen), seikkaillessa pitkin poikin ja yleensäkkin hauskaa pitäen.

Tosiaan, tuosta tuli mieleen että vaikka trippailussa on paljon asioita jotka ei välttämättä ole hauskoja, ja vaikka tripin tarkoitus on opettaa, täytyy muistaa että yksi tärkeimmistä asioista on se että on mukavaa, tai siis, mikä järki niitä deelejä nyt olisi vedellä jos se ei tavalla tai toisella olisi mukavaa? Esim omasta mielestäni asioiden kokeminen ja sitä kautta oppiminen on mukavaa myös sen tripillä aina välissä ilmaantuvan euforian ja hyvän olon tunteen lisäksi. Pidän myös siitä että tripin jälkeen osaa arvostaa asioita eri tavalla, on käynyt läpi ja käsitellyt asioita jotka ovat aiemmin ollut tavalla tai toisella ongelmallisia, sekä se että suurempi trippi monesti auttaa antamaan elämälle paremman suunnan

Vielä loppuun tuli sellainen asia mieleen että minusta on myös deelien kanssa pelleilyä että ajattelee deelien olevan jonkinlainen ''suuri vastaus'' elämälle tai jotain vastaavaa. En siis todellakaan ajattele että deelit ovat viihde käyttöön sopivia päänsekoittajia, tarkoitan enemmänkin että deelit itsessään eivät ole jumala, uskoisin että deelit lähinnä opettavat ns ''elämän viisautta'', sillä kun trippailet, KOET asioita, ehkä jopa enemmän asioita kuin monet kokevat elämänsä aikana, ja kun pystyt käsittelemään kokemasi asiat, opit niistä jotain uutta.

Mutta nyt mahtaa olla jo aika lopettaa luento ja painua nukkumaan

[wRRa]

''hapoissa olet auton ratissa, kun taas sienissä istut matkustajan penkillä, halusit tai et''

Joo ja hapoissa tuntuu että happo on siinä pelkääjän paikalla istuva kaveri joka häiritsee sua ihan vitusti ja ölisee kaikkea omaansa ku yrität ajaa

Taas sitten on pienemmät tasot (joku 1-4 tason pakeilla riippuen fiiliksistä) joitten aikana on ihan mukava olo yleensä alusta loppuun

Musta pienimmillä tripeillä kaikista suurin haaste on oppia päästämään irti siitä huolimatta että on kontrolli. Tai siis musta pienet doset on ahdistavampia kuin suuret, koska niissä tuntuu että on vielä jotenkin vastuussa jostain. Suurissa voi vaan olla silleen "joo, en tajua mistään mitään; EI VOI VITTUAKAAN" ja sit on vaa pakko antaa mennä

yksi tärkeimmistä asioista on se että on mukavaa, tai siis, mikä järki niitä deelejä nyt olisi vedellä jos se ei tavalla tai toisella olisi mukavaa?

Totta, mukavuuttahan lisää myös se että vitun raskaan ja kamalan tripin jälkeen tajuaa miten siistiä on olla selvinpäin ja järjissään

Vielä loppuun tuli sellainen asia mieleen että minusta on myös deelien kanssa pelleilyä että ajattelee deelien olevan jonkinlainen ''suuri vastaus'' elämälle tai jotain vastaavaa

Tää on tuntunut välillä häiritsevän mua joissain hipeissä tai alottelevissa deelien käyttäjissä varsinkin. Että on sellanen asenne "vedänpä vähän sieniä ja valaistun" Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole imo... (paljon yksinkertaisempaa)

[Hitler]

Meikä hakee kaikista aineista fyysisiä vaikutuksia ja noi psyykevaikutukset tulee sitte siihen kaupanpäälle.

[wRRa]

Mä taas koen psyykkisten ja fyysisten vaikutusten olevan aika suoraan yhteydessä toisiinsa. Aivokemiaahan ne psyykkiset vaikutuksetkin oikeesti vaan pääasias on.

[frapathea]

Aivokemiaahan ne psyykkiset vaikutuksetkin oikeesti vaan pääasias on.

"Vaan"? Ehkä myöskin, mutta että pelkästäänkö?

[Aesma]

Aivokemiaahan ne psyykkiset vaikutuksetkin oikeesti vaan pääasias on.

"Vaan"? Ehkä myöskin, mutta että pelkästäänkö?

Omasta mielestäni vaan siksi ettei mistään muusta voi esittää muuta näyttöä kuin omakohtaisia kokemuksia.
Tosin ihminen on aikojensa alusta ollut henkinen otus, joten ihmisenä olisi typerää väittää jonkin olevan vain ja ainoastaan,
mutta tieteteen on helpompi tutkia jotakin käsin kosketeltavaa kuten aivokemiaa.
Asiasta voidaan olla montaa mieltä, ja minä ilmaisen vain omia näkemyksiäni.
Tietenkään mielestäni mikään ei ole vain, ainoastaan ja pelkästään.
Kysymys on laajamittainen ja varmasti helpoin ratkaisu on pitää henkisyyttä käsittelevä tutkimus erossa nykyaikaisesta tieteestä ja sen tutkintamenetelmistä.

[Hitler]

Tottakai psyykkiset ja fyysiset vaikutukset on vuorovaikutuksessa. Tarkotin lähinnä psyykevaikutuksilla niitä "outoja" juttuja mitä mun ajattelulle tapahtuu pitemmällä aikavälillä doupinvedon, etenkin psykedeelien, seurauksena. Aika usein se on vaan sen ajan murhe.

[wRRa]

"Vaan"? Ehkä myöskin, mutta että pelkästäänkö?

Niin no tossa lauseessa oli myös toinen sana:
Aivokemiaahan ne psyykkiset vaikutuksetkin oikeesti vaan pääasias on

Tuo musta tarkoittaa että ei välttämättä pelkästään, mutta pääasias. "Eipä ne psyykkisethään vaikutukset pääasias aivokemiaa ihmeellisempi juttu ole", "Eipä ne psyykkiset vaikutukset pitkälti muuta kuin aivokemiaa ole" jne.

Tosin mä nyt satun kelailee et ylipäätään ajatuksetkin on lähinnä aivoissa tapahtuvia sähkösiä impulsseja. Jos jonkun maailmankuva poikkeaa tästä niin ehkä hänellä on sitten oikeus olla hyvin eri mieltä ylemmästä väitteestäni.

[deckard]

Itekin täytyy sanoa että vitun hyviä pointteja tullu tässä threadissä.

Ja rupesin oikeen miettimään sanan "pelleily" tarkoitusta ja en oikeen löytänyt sille englannin vastinetta, ja tajusin enhän edes tiedä mitä se tarkottaa. Kai se on sitä että käyttäytyy samalla tavalla ku sirkuspellet, paitsi että sulla on normaalit vaatteet päällä ja sirkushalli onkin yhteiskunta.

Itsellä psykedeeliura alkoi sinänsä mielenkiintoisesti heti jo jonkinmoisella pelleilyllä, sillä heräsin seuraavana aamuna sairaalasta. Kyseessä oli siis HBRW siementen ja alkoholin pikku kombo, jonka seurauksena hengitystoimintoni lamaantui täysin ja jouduin elvyytettäväksi. Ei ole kyllä kauhean usein pelottanut yhtä paljon kuin silloin hätänumeroon soitettaessa kun kännykän näppäimien numerot olivat menettäneet merkityksensä ja lopulta vastannut täti kuulosti puhuvan täyttä hepreaa, samalla kun yrität minuutin välein haukkoa henkeä joka kerta tuntuen siltä että miljoona vitun neulaa lävistää keuhkoja. Voisin nyt lähiaikoina itseasiassa vääntää siitä pienen stoorin tänne jonnekin kun en silloin aikoinaan kuumotuksien takia pystynyt. Oli kyllä sen verran sairas kokemus.

Tuon jälkeen onkin aina ollut helppoa vaikka kuinka on kaikennäköisissä nousuissa ruvennut ahdistamaan, ei tarvitse kuin verrata sitä tuohon ensikokemukseen ja todeta että enpähän ainakaan ole sairaalahelvetissä riepoteltavana nyt, voi rauhassa omassa sängyssä ahdistella niin paljon kuin kerkeää.

Eli kuten joku sanoi sehän pelleily onkin jonkinmoista ylimielisyyttä että vedetään ihme komboja ja ajatellaan että kyllä mää kestän. Sitten kun ei kestäkään niin siitä saa sen opettavan kokemuksen ja sen jälkeen ei varmaan tee enää kauheesti mieli pelleillä. Ainakaan vähään aikaan.

Oli mulla jotain muutakin sanottavaa mut nyt pää toimii liian hitaasti, väsyttää

Tosin mä nyt satun kelailee et ylipäätään ajatuksetkin on lähinnä aivoissa tapahtuvia sähkösiä impulsseja. Jos jonkun maailmankuva poikkeaa tästä niin ehkä hänellä on sitten oikeus olla hyvin eri mieltä ylemmästä väitteestäni.

Eikai nyt tätä voi kukaan kieltää vaikka millainen uskontohihhuli olisikin? Eiköhän se nyt ole ihan yleinen näkemys että ajatukset on aivoissa tapahtuvia signaaleja. vai ymmärsinkö jotain väärin.

[Aesma]

Itselleni nykyään päihteillä pelleily merkitsee sitä ettei käytölle löydy mitään tarkoitusta.
Tarkoitus voi olla mikä tahansa, henkisten ristiriitojen selvittäminen, päihteen tuomasta olosta nauttiminen, tunteiden turruttaminen, tai elämän vieminen siihen pisteeseen ettei ole tarkoitusta.. Mitä vain.. Tämä sama pätee siis psykedeeleihin..
Halusin vain kirjottaa tämän, miksen olisi siis kirjoittanut?

Pelleily kai tarkoittaakin jotain sellaista ettei tee jotain vakavissaan, tosissaan, tarkoittaen sitä mitä tekee.
Ehkä juuri sitä on "Psykedeeleillä pelleily".


vielä lisää sanoja kun aloin edellisen viestin myötä pohtia itsekin sanan "pelleily" merkitystä:
ajattelemattomuus, huolimattomuus, mutta oikeastaan ennenkaikkea ja kokonaisvaltaisimmin sana tarkoituksettomuus sitä juurikin on minulle pelleily, ja juurikin hengeltään ja vaikutukseltaan ihmiseen niin vahvojen yhdisteiden kuin psykedeelien kanssa pelleily voi aiheuttaa erilaisia kärsimyksen oireita ihmisessä.

Minä istun nyt pois tästä istunnosta, kiitos kaikille kuitenkin osanotostanne tähän yhteen miljoonista suurmetsän istunnoista.

[taikapoika]

Ootteko muuten havainneet ikinä vahvojen deelikokemusten jälkeen outoja ajatuksia päässänne?

Multa tuntuu löytyvän tällasia jänniä "uskomuksia" (ajatuksia) aina deelikokemusten jälkeen. Esim. huasca-tripiltä jäi paljon ajatuksia henkimaailmasta. Tätä siis tarkoitan niillä "todellisuustunneleilla", eli jos valitsisin uskoa näihin ajatuksiin, minusta tulisi varmaan shamaani Uskomuksia ja ajatuksia siitä, mistä olen tullut ja minne menen kuoltuani... Jopa ajatuksia siitä että esim. koirani sielu on alunperin ollut samanlainen kuin omani, se on vaan asettunut erilaisen eläimen sisään.

Voihan nää olla tottakin mutta ei sillä niin väliä. Tuntuu tosiaan vaan vaihtoehtoiselta todellisuustunnelilta. Toiset uskoo kristinuskon Jumalaan, toiset uskoo ettei mitään Jumalaa olekaan, toiset on taikauskoisia, toiset uskoo kohtaloon ja toiset sattumaan... toiset uskoo kaikkeen eikä mihinkään. Mä kuulun varmaan jollain tapaa vikaan kastiin Koitan lähinnä uskoa siihen, mihin uskomisen koen edistävän elämääni jotenkin.

mulla oli aktiiviurani jälkeen ja tietysti sen loppuvaiheilla about puolenvuoden jakso jolloin tuli uskottua kaikkeen ihmeelliseen, elin totaalisessa ihmemaassa josta palattuani voin todeta ettei siinä ollut juurikaan tolkkua. no silloin mulla oli kyllä "varmaa" tietoa ihan kaikesta.. no sainpahan kävellä aikani jumalan saappaissa, kunnes tuo kupla puhkesi (sen jälkeen opinkin nöyräksi).. olenko ainoa vai onko muilla kokemusta joidenkin luonteenpiirteiden vahvistumisesta äärimmäisyyksiin matkailun seurauksena? täytyypi sanoa että oon ollu melkoinen kusipää, toivottavasti en enää.. muuthan sen määrittelee

[zerk]

Ylimielisyys johtaa usein dunkkuun ottamiseen mutta joskus se on enemmän ku tarpeellista. Näinhän se menee elämässä ylipäätään.

Totta turiset. Oon pari kertaa saanut deeleiltä ja dexmiltä kunnolla turpaan, johtuen omasta tyhmyydestä tai ylimielisyydestä, ja se on aina tullut tarpeeseen. Elämästä muuten puhumattakaan.

Niistä kerroista on opittu ja olen siitä kiitollinen. Tosin turpaansaamisen aikana oli yllättäen vähän toiset aatokset.

[Televisio]

En muista koska olisin viimeksi kiskonut mitään ilman ylimielisyyttä,
asennevammaa ja piittaamattomuutta omasta hyvinvoinnista.
Hyvin ne toimii.