Schizophrenic or Shamanic?

[Aksu6]

Schizophrenic or Shamanic?

Melkoista asiaa Terencellä, toivottavasti herättää keskustelua.

[muhennos]

jospa skitsofrenia nimistä tautia ei ole edes olemassa. Jos skitsofrenia potilailla onkin oikeasti jotain yliluonnollisia kykyjä mitä he itse eivät tiedosta vaan laittavat kaikki harhakuvitelmat "sairauden" piikkiin. He eivät välttämättä osaa käsitellä ajatuksiaan ja omaa mielentilaa oikein vaan antavat sairauden hallita itseään. Oikealla terapialla he voivat oppia hallitsemaan mieltään ja saada näin tiukan otteen ajatuksistaan. Näin he voisivat kääntää heidän "pahat ajatukset" hyviksi ja hyödyntää niitä elämässään. Tuota linkkiä en vielä katsonut, mutta otsikko ainakin herätti tälläisen ajatuksen.

[Aksu6]

He eivät välttämättä osaa käsitellä ajatuksiaan ja omaa mielentilaa oikein vaan antavat sairauden hallita itseään. Oikealla terapialla he voivat oppia hallitsemaan mieltään ja saada näin tiukan otteen ajatuksistaan. Näin he voisivat kääntää heidän "pahat ajatukset" hyviksi ja hyödyntää niitä elämässään. Tuota linkkiä en vielä katsonut, mutta otsikko ainakin herätti tälläisen ajatuksen.

Terrence sanoo videolta vapaasti käännettynä 4:20 näin "Ajattele jos olisit jotenkin erilainen, ja ainoa hoito olisi, että sinut lukittaisiin laitokseen, koppiin (madhouse) joka on täynnä hulluja.
Eikö se tekisi jokaisen hulluksi?"

[Tanz]

Kaverin kanssa savuisena iltana mietimme samoja asioita. Aloin oikeasti pähkäilemään, että mitäs jos skitsofeenikot näkevät vaan jonkin tavallisilta ihmisiltä piilossa. Uusi elämänmuoto, joka ensiintyy myös hallusinaatoissa ja ne on mahdollista tuntea deelien kautta. 2012 odottellessa.

[Vltr]

Tosiaan, tullut tästäkin aiheesta muutamaankin otteeseen juteltua kavereiden kanssa tunnista toiseen. Nyt en kuitenkaan jaksa ruveta näpyttelemään ku äsken kirjoitin lähes asiaanliittyvän tekstin elämäntarkoitus topicciin :heh: Mutta kuitenkin, Shamaanithan länsimaalaisessa kulttuurissa tunnetaan skitsofreenikkoina, jotka lukitaan pehmeään huoneeseen pakkopaidan kanssa ihmisten ilmoilta pois. Veikkaisin että sen takia että koska ''skitsofreenikkoja'' ei ymmärretä, ja koska he näkevät maailman vähän erinlain, heiltä riistetään ihmis oikeudet. Tosiaan, tuo allekirjoitus mikä minulla tällä hetkellä on (All in all there are two types of madmen, a person, and a madman.), nii on yksinkertanen lause jonka keksin tiivistämään tän pointin mitä yritän tässä selittää, toivottavasti ees jollekki meni perille Taas muissa kulttuureissa nämä samantapaiset henkilöt tunnetaan Shamaaneina ja yllätysyllätys, he johtavat kyseisten kulttuurien kansoja (tai heimoja), eikä heillä ole huonosti mennyt ennen kuin päätettiin että ängetään tätä ''sivistynyttä'' maailmaa joka nurkkaan ja syrjäytetään (useimmiten rauhanomaiset) heimot ja kulttuurit kokonaan maalaamalla heidät brutaaleiksi ja raaoiksi alkuasukkaiksi (<- ilmeisesti tarpeeksi hyvä tekosyy tuhota tietyn kulttuurin kansakunta)... Onhan se toki sivistyneempää että täällä pidetään arvossa paperin palasia ja pikseli-numeroita, ja kehitetään ydinpommeja joilla pamautetaan puoli maapalloa taivaantuuliin, koska kourallinen ihmisiä (AKA: ne muutamat suuria maita johtavat ihmiset) päättävät alkaa riitelemään koskan toisella on enemmän maata kuin toisella (tjsp), kun että eletään rauhassa, ja pyritään vain selviytymään ja tulemaan toimeen toistemme kanssa, puollustaen itseämme vain pakon edessä (kuten suurin osa heimoista teki)-.- Järkihän tässä hulluudessa lähtee

[tRip]

WE ARE ALL SHAMANS-IN-TRAINING by Paul Levy

"My parents bought into the psychiatrist’s diagnosis that their only child had a mental illness, as in my parents’ world doctors were genuine authority figures who knew what they were talking about. In the words of the late psychiatrist R. D. Laing, “Attempts to wake before our time are often punished, especially by those who love us most. Because they, bless them, are asleep. They think anyone who wakes up, or who, still asleep, realizes that what is taken to be real is a ‘dream’ is going crazy.” Tragically, with the support and blessing of the psychiatric community, both of my parents passed away convinced their son was crazy.

When we begin to spiritually awaken, our personality structure and sense of who we are can melt down and dis-integrate, as our inner “constitution” is being rewritten. This process can convincingly appear to others as if we are having a nervous breakdown or a psychotic break.

Stepping out of my normal, conditioned, repressed and domesticated self as if breaking out of a prison, I felt on the cutting edge of the big bang itself. It was as if I was becoming attuned to and a receptive vehicle for a deeper, more authentic, less self-conscious and much more unfettered, creative and ecstatic part of myself to freely in-form my experience and give shape to itself. My experience was so mind-blowing that I had trouble “keeping it together,” particularly because previous to the hospitalizations I wasn’t in a safe container but was unrestrained, out in a world that did not understand the value of such experiences. My situation was actually quite dangerous, as during the beginning stages of my awakening I was not able to mediate and channel the transpersonal energies that were activated within me in a way that was acceptable to the culture at large.

The dissolution and breakdown of the old structures of the psyche can become a breakthrough, however, depending on how it is contained and related to by the surrounding community and unfolded. The dis-integration can be the beginning of a coming together at a more coherent, and unified level of consciousness.

"The shamanic personality is very sensitive to the unconscious, both in themselves and in others. The shaman has very permeable boundaries between their conscious mind and the unconscious, as if they’ve created a bridge which allows contents between the two to easily pass through and intermingle with and reciprocally co-inform each other. The shaman’s collaborative, creative interplay between the conscious and unconscious creates a synthesis, which is a “third thing,” a new birth, a further evolution in the incarnation of a more all-embracing, integrated and expansive consciousness.

...

Recognizing that the madness within us is both ours while simultaneously being an expression of the field is to snap out of our self-limiting and self-alienating identity of being separate from the universe. Instead, we can recognize our deep intimacy with the universe, which is to say ourselves. This very recognition allows us to embrace our mad part as an aspect of our vast wholeness, our monstrous totality, thereby snapping us out of the infinite regression and self-generating feedback loop of acting out our madness as an unconscious reaction against looking at our madness. Crazy as it seems, embracing our madness is the very act which helps to actualize and make real our basic sanity. Compassion spontaneously arises as both a cause and effect of this realization.