Lokerointi

[Aukikco]

Erotin tämän omaksi viestiketjukseen, koska mielestäni tämä sivusi aika pahasti alkuperäistä aihetta -wRRa

itsehän en usko lokeroihin
..

Miten se ilmenee? Ku käytännös sä kuitenki lokeroit asioita jatkuvasti ja käyttäydyt aivan kuin uskoisit.

[wRRa]

Miten se ilmenee? Ku käytännös sä kuitenki lokeroit asioita jatkuvasti ja käyttäydyt aivan kuin uskoisit.

Se johtuu siit et sä oot lokeroinu lokerot mielessäs sillä tavalla et lokeroit tRipin käytöksen lokeroihin uskovan käytökseks, mut jos ei lokeroi silleen, ei välttämättä ajattele noin.

Ootsä huomannu et sä takerrut joskus tosi epäolennaisiin asioihin joil ei aina kokonaisuuden kannalta oo niin paljoo merkitystä? Tai oot salee. Mut ootsä tietonen siit sillon ku sä teet niin?

[ferox]

Se johtuu siit et sä oot lokeroinu lokerot mielessäs sillä tavalla et lokeroit tRipin käytöksen lokeroihin uskovan käytökseks, mut jos ei lokeroi silleen, ei välttämättä ajattele noin.

Sopisiko asian selventämiseksi esimerkit "lokeroinnista" ja "lokeroinnista" "kategorisesti" "irtisanoutumisesta"?

Ootsä huomannu et sä takerrut joskus tosi epäolennaisiin asioihin joil ei aina kokonaisuuden kannalta oo niin paljoo merkitystä? Tai oot salee. Mut ootsä tietonen siit sillon ku sä teet niin?

Vaikka et minulta kysynytkään, niin käytän silti vastausvuoron, sillä minusta on aiemmin väitetty samaa. Itsehän kiistäisin että kyse olisi mielestäni epäolennaisesta seikasta. Tässä tapauksessa en olisi ollut etukäteen 'tietoinen' siitä että joku pitää sitä sellaisena. Minusta on aika hölmöä väittää, ettei "tahdostaan kykenisi" jaottelemaan asioita kategorioihin, koska se on suht olennaista aivotyötä ja järjestelmällisen tiedonhallinnan perusteita. Joku saattaisi ehkä valittaa sitä ettei osaa, mutta... lokeroinnista kieltäytyminen kuulostaa enemmänkin omituiselta uskonasialta.

[Aukikco]

Se johtuu siit et sä oot lokeroinu lokerot mielessäs sillä tavalla et lokeroit tRipin käytöksen lokeroihin uskovan käytökseks, mut jos ei lokeroi silleen, ei välttämättä ajattele noin.

Ei välttämät ajattelekaan, mut ei se poista sitä et riippumatta siitä mitä tRip uskoo, mun näkökulmastani on ihan selvää että hän lokeroi jatkuvasti. Kielenkäyttö on lokerointia.

Ootsä huomannu et sä takerrut joskus tosi epäolennaisiin asioihin joil ei aina kokonaisuuden kannalta oo niin paljoo merkitystä? Tai oot salee. Mut ootsä tietonen siit sillon ku sä teet niin?

Toisinaan tuun ajateleeks et joku saattaa pitää tätä merkityksettömänä, ja aika usein must tuntuu siltä että niil on kokonaisuuden kannalta paljon merkitystä.

[wRRa]

Ei välttämät ajattelekaan, mut ei se poista sitä et riippumatta siitä mitä tRip uskoo, mun näkökulmastani on ihan selvää että hän lokeroi jatkuvasti. Kielenkäyttö on lokerointia.

Mut tarkottaaks lokeroiden käyttäminen sitä, et uskoo niiden olevan ehdottomii? Ehkä tRip tarkotti lokeroihin uskomisella nimenomaa ehdotonta uskomista lokeroiden oikeellisuuteen?

Onks olennaist se mitä ihminen sanoo vai se mitä se sanomallaan tarkoittaa?

[Vltr]

Lokerointia on sinäänsä hankala selittää koska se riippuu niin paljon näkökulmasta. Esim. jos joku ei lokeroi, sitä voi ajatella että kyseinen henkilö laittaa vaan lähes kaiken yhteen suureen neutraaliin lokeroon, taas kun pitää päättää oikeasta ja väärästä niin silloin lokeroidaan kuten itselle oikeaksi näkee. mutta lokeroi kuitenkin. lokerointi periaatteessa on vaan logiikan ja jossain mielessä moraalin hakemista, ja periaatteessa henkilö joka ei lokeroi on TÄYSIN neutraali henkilö joka ei ota kantaa taikka vaikutetta mistään, jonka seurauksena tämä henkilö ei koe mitään, joka taas on minusta väärin. Tosin henkilö joka lokeroi liikaa jumittuu näihin lokeroihin ja täten kantaa mukanaan ahdasta mieltä.

Vähän niinku koittas määritellä käsitteen ''ei mitään'', sillä jos sen määrittelee tyhjyytenä niin silloin on tyhjyyttää, eli on JOTAIN (tässä tapauksessa tyhjyyttä). Jos määritellään henkilö joka ei lokeroi niin tämä henkilö heittää kaiken neutraaliin lokeroon jonka seurauksena lokeroi kuitenkin :heh: Itse sanoisin että käsite ''ei mitään'' on jumala (ihan näin by the way ). taas se että ei lokeroi on yli inhimmillinen käsite, joten jumallalliseksi tämänkin luokittelisin, koska henkilö joka ei lokeroi, on periaatteessa vapaa kaikista säännöistä ja laeista mitä on, koska ei koe mitään miltään kantilta, ja mikäpä voisi olla sen enempää ''jumala'' käsitettä vastaava kuin jokin, jota ei pidättele mitkään lait säännöt tai muut asetukset?

Tais tulla vähän off topiccina mutta tästä näytti olevan puhetta joten heitinpä mielipiteen

[wRRa]

Itse sanoisin että käsite ''ei mitään'' on jumala (ihan näin by the way ). taas se että ei lokeroi on yli inhimmillinen käsite, joten jumallalliseksi tämänkin luokittelisin, koska henkilö joka ei lokeroi, on periaatteessa vapaa kaikista säännöistä ja laeista mitä on, koska ei koe mitään miltään kantilta, ja mikäpä voisi olla sen enempää ''jumala'' käsitettä vastaava kuin jokin, jota ei pidättele mitkään lait säännöt tai muut asetukset?

Must Jumala on enemmän ku ei mitään. Must se on kaikkeus, joka sisältää sekä kaiken että ei mitään.

Ja ettei nyt ihan mee off topiciks, ni pitääpä tässä viel mainita viel tohon claridadiin liittyen et

mä oon Jumala.

Mut jos nyt ei lähdetä tolle tielle, niin musta mä voin puhuu Jumalast vaik mä en uskois Jumalaan. Mä voin jopa käyttää uskonnollisia vertauskuvia havannoillistaakseni asioita itselleni, vaikka en uskois Jumalaan. Miks lokeroiden käyttäminen = niihin uskomista? Miksei ihmiset kykenis puhuu myös sellasist asioist, joihin ne ei usko? Mä näkisin tosiaan tässä että tRip tarkotti nimenomaa lokeroiden ehdottomaan oikeellisuuteen uskomista, eikä niiden olemassaoloon uskomista.

Vai ooks mä vääräs tRip?

[ferox]

Mut tarkottaaks lokeroiden käyttäminen sitä, et uskoo niiden olevan ehdottomii?

Miksi tarkoittaisi? Riippuu kai asiayhteydestä. Tarkoittaako kuvausten ja vertausten käyttäminen yleisestikin sitä, että uskoo jonkin olevan ehdotonta? Kannattaako lainkaan mitään tietoa pitää ehdottomana?

Onks olennaist se mitä ihminen sanoo vai se mitä se sanomallaan tarkoittaa?

Hallitun ilmaisukyvyn tunnistettaviin ominaispiirteisiin kuuluu ainakin jonkinasteinen hankittu taito välttää tällaisen erottelumahdollisuuden ja -tarpeen esiintyminen omissa ilmaisuissaan. Olisi joskus kyllä aika tärkeää tarkoittaa, mitä sanoo.

Mä voin jopa käyttää uskonnollisia vertauskuvia havannoillistaakseni asioita itselleni, vaikka en uskois Jumalaan.

Minä käytän usein uskovaisia vertauskuvana, kun on tarpeen havainnollistaa ihmisten neuroottisia käyttäytymismalleja tai haukkua jotakuta ääliöksi, mutta eipä nyt tule mieleen pätevää uskonnollista vertauskuvaa, jolle minulla olisi käyttöä. Esimerkiksi Raamatun vertauskuvia en tavallisesti miellä uskonnollisiksi, kun samat perusjärkeilyt voidaan ilmaista kaikista dogmeista riippumattominakin, mutta ymmärrän toki että lapsuudessa syötetty uskonnonopetus tekee tehtävänsä ja erinäiset moraali- ja ikuisuuskysymykset jäävät elämään mielessä jonkin tietyn kaanonin tavaramerkkinä. Tai että jumalauta, saatana, helvetti ym. jäävät elämään mielessä kirosanoina Mutta enpä käyttäisi uskonasioita esimerkkinä muussa kuin lähinnä halventavassa tarkoituksessa (ei, uskontokunnat eivät ansaitse parempaa), vain koska se olisi niin latteaa.

Miks lokeroiden käyttäminen = niihin uskomista?

No jos oletetaan, että kyse on tosissaan otettavasta asiasta eikä vitsailusta tai proosasta, niin siksi.

[wRRa]

Miks lokeroiden käyttäminen = niihin uskomista?

No jos oletetaan, että kyse on tosissaan otettavasta asiasta eikä vitsailusta tai proosasta, niin siksi.

Niin, ja

Mä näkisin tosiaan tässä että tRip tarkotti nimenomaa lokeroiden ehdottomaan oikeellisuuteen uskomista, eikä niiden olemassaoloon uskomista.

Mun mielestä jos ylipäätään käyttää lokero-sanaa niin on ajateltavissa, että muut varmaan tajuaa, että uskoo niiden olemassaoloon jossain määrin? Joten kun puhutaan "lokeroihin uskomisesta" niin turhaa ees vetää tota "lokeroiden olemassaoloon uskomista" merkitykseks kerta jo alkuperänen lause sisältää sanan "lokero".

"Mä en usko suhun"
Se voi tarkoittaa, että mä en usko et sä oot olemassa. Mut todennäköisemmin sillä tarkoitetaan, et mä en usko sun kertomaan viestiin. Myönnettäköön kyllä että äidinkielellisesti parempi versio olisi "sua" kuin "suhun".

[Vltr]

Kyllä sulla wRRa pointti on, ja mikä jumalaan tulee, minusta kaikki on jumalia, koska kaikilla on kyky luoda ja tuhota, tosin sen seurauksina kukaan ei periaatteessa oo jumala koska ei ole kontrastia (siis ei voi olla mustaa ilman valkosta jnejne). Mutta keskustelu tais tosiaan olla lokeroinnista eikä jumalasta joten siksipä en ala asiasta jauhamaan (hyvä niin, muuten ei loppua tulis ), pointtini oli enemmänkin että lokeroimattomuus (samoin kuin ''ei mikään'', ja jossain määrin ''kaikki'') on epäinhimmillinen käsite. Ja tuosta uskonto keskustelusta tuli mieleen että itse en usko mihinkään uskontoon, mutta samalla jossain määrin niihin kaikkiin. Eli tuolla tarkotan että jokasesta uskonnosta löytyy jonkilainen totuuen siemen, ja että kaikki uskonnot (ynnä tiede) on periaatteessa yksi ja sama tarina, pitää vaan lukea rivien välistä ja käyttää järkeä (ja mielikuvitusta & avointa mieltä), tosin tämä juttu ei näennäisesti liity uskontoihin taikka tieteisiin juuri yhtään, mutta järkevää se on kuitenkin. On joskus tullu kirjoteltua sivutolkulla pohdintoja aiheesta, mutta nyt menee off topiciksi jotenpa pitää toisaalla näitä asioita keskustella niien kanssa joita tämmöset kiinnostaa :heh:


Mikä lokeroihin ja niihin uskomiseen taas tulee, kaikki uskoo lokeroihin, eihän niitä muuten olisi. Esim. oot tripillä ja näät ku kaverisi kasvot sulaa pitkin paikkoja, tai ku ite sulaudut lattiaan, tai jokin muuttaa muotoa tai aaltoilee tai mitä vaan, yleensä eka juttu mitä ihminen tekee (ei välttämättä edes tietoisesti) on väittää tietävänsä että nii ei oikeasti tapahdu, ja sen myötä ei usko siihen, mutta ongelma on että jos kyseinen henkilö ei uskois näkevänsä mitä näkee, niin hallusinaatioita ei siinä tapauksessa ilmenisi ollenkaan. Pointti on että myös ihminen joka on lokerointia vastaan uskoo siihen, ja parempi niin, syntyypähän kontrasti jonka myötä kyseinen henkilö pystyy suhtautumaan avoinmielisemmin uusiin ihmisiin eikä tuomitsemaan heitä sen perusteella miten joku muu saattaisi heidät lokeroida. mutta nyt ajatus katkes, väsyttää ihan helvetisti, joten jatkampa toiste

[tRip]

itsehän en usko lokeroihin
..

Miten se ilmenee? Ku käytännös sä kuitenki lokeroit asioita jatkuvasti ja käyttäydyt aivan kuin uskoisit.

totta..
Pistit tavallaan aika pahan..
mut tieks arvon mösjöö Auckiko.. elämä, ihminen on yks iso ristiriita.
Selvitäpä se..

älä kysy

Oikeestaan oon nappassu ton JulmaHenkan lyriikoista, ja muuttanu omaan muotooni..
mut sanotaan ehkä sit näin, että en mielellään lokeroi. toki sitä väistämättä lokeroi ja luo ennakkoluuloja, antaa niiden vaikuttaa suhtautumiseen jne..
Mut se että jos alkaa liikaa lokeroida elämää, se vain rajottaa sitä.
Jos ajattelee, niin ruumisarkkukin on tietynlainen lokero, johon ihminen usein loppusijoitetaan. tietystikään tuotakaan en voi yleistää, koska maailassa voi tapahtuu mitävaa.
Eikös sellanen sanontakin ole että "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa.."

Ihmettelen vain maailmaa omassa kuplassani.
Arvostan että joillain ihmisillä on kumma taito saada sanansa tuon kuplan läpi, saaden minut pohtimaan asioita kymmenennestä kulmasta.

tha UltimateDimention

[wRRa]

Kyllä sulla wRRa pointti on, ja mikä jumalaan tulee, minusta kaikki on jumalia, koska kaikilla on kyky luoda ja tuhota, tosin sen seurauksina kukaan ei periaatteessa oo jumala koska ei ole kontrastia (siis ei voi olla mustaa ilman valkosta jnejne). Mutta keskustelu tais tosiaan olla lokeroinnista eikä jumalasta joten siksipä en ala asiasta jauhamaan (hyvä niin, muuten ei loppua tulis ), pointtini oli enemmänkin että lokeroimattomuus (samoin kuin ''ei mikään'', ja jossain määrin ''kaikki'') on epäinhimmillinen käsite. Ja tuosta uskonto keskustelusta tuli mieleen että itse en usko mihinkään uskontoon, mutta samalla jossain määrin niihin kaikkiin. Eli tuolla tarkotan että jokasesta uskonnosta löytyy jonkilainen totuuen siemen, ja että kaikki uskonnot (ynnä tiede) on periaatteessa yksi ja sama tarina, pitää vaan lukea rivien välistä ja käyttää järkeä (ja mielikuvitusta & avointa mieltä), tosin tämä juttu ei näennäisesti liity uskontoihin taikka tieteisiin juuri yhtään, mutta järkevää se on kuitenkin. On joskus tullu kirjoteltua sivutolkulla pohdintoja aiheesta, mutta nyt menee off topiciksi jotenpa pitää toisaalla näitä asioita keskustella niien kanssa joita tämmöset kiinnostaa :heh:

Ihan asiaa juu, mutta en oikein näe pointtia sun määrittelemän lokerointiin uskomisen kannalta tekstillesi? Mun elämänkatsomus on oikeastaan tismalleen juuri niin kuin kuvailit omaa elämänkatsomustasi (eli kaikki on jossain määrin totta), mutta huomasitko miten mä kirjoitin ton vertauskuvan uskonnoista?

...vaikka en uskois Jumalaan.

Konditionaali :-)

Mikä lokeroihin ja niihin uskomiseen taas tulee, kaikki uskoo lokeroihin, eihän niitä muuten olisi. Esim. oot tripillä ja näät ku kaverisi kasvot sulaa pitkin paikkoja, tai ku ite sulaudut lattiaan, tai jokin muuttaa muotoa tai aaltoilee tai mitä vaan, yleensä eka juttu mitä ihminen tekee (ei välttämättä edes tietoisesti) on väittää tietävänsä että nii ei oikeasti tapahdu, ja sen myötä ei usko siihen, mutta ongelma on että jos kyseinen henkilö ei uskois näkevänsä mitä näkee, niin hallusinaatioita ei siinä tapauksessa ilmenisi ollenkaan. Pointti on että myös ihminen joka on lokerointia vastaan uskoo siihen, ja parempi niin, syntyypähän kontrasti jonka myötä kyseinen henkilö pystyy suhtautumaan avoinmielisemmin uusiin ihmisiin eikä tuomitsemaan heitä sen perusteella miten joku muu saattaisi heidät lokeroida.

Mutta jotta me voitaisi ymmärtää, mitä lokerointi on, meillä tulee olla myös käsite lokeroimattomuudesta. Sama kuin, että me ei tiedetä mitä on hyvä jos ei tiedetä mitä on paha, eikä tiedetä mitä tarkoittaa kuuma jos se on ainoo lämpötila joka me ollaan ikinä tunnettu. Esimerkiks mulla ei ollut mitään käsitystä siitä minkälainen maa Suomi on, ennen ku asuin vuoden ulkomailla jne. Näitä esimerkkejä riittää loputtomasti.

Sinänsä siis käsitys lokeroimattomuudesta on melko tärkeä, en sanois sitä sen enempää "olemattomaksi" kuin lokerointiakaan. Toisaalta näkisin, että lokerointi ja lokeroimattomuus voivat olla olemassa tässä todellisuudessa samoissa asioissa samaan aikaan. Näätkö sä?

Ja huomaatsä tosta sun esimerkistä, että "uskoo näkevänsä" ja "uskoo näkemänsä pitävän paikkansa ulkopuolisessa maailmassa" on eri asioita? Onks järkeä "lokeroihin uskomisella" puhua siitä uskooko lokeroiden olemassaoloon, vai siitä uskooko lokeroiden pitävän paikkansa myös ulkopuolisessa maailmassa? Mun mielestä sanomalla "uskon/en usko lokeroihin" voi tarkoittaa kumpaa vaan. Kumpi on oleellisempi? Eiks sana "usko" muutu vähän turhaksi jos me todetaan, että kyllä me oikeastaan uskotaan ihan kaikkeen? Mitä sillä sanalla sit enää tekee?

Ja kiitti Vltr, tykkään täst keskustelust koska paskanjauhaminen on aina mukavaa :-) <3

[Vltr]

^Paskanjauhaminen on erittäin mukavaa, kyllä:)

Mutta tosiian, (tää saattaa vaikuttaa off topicilta mutta liittyy asiaan kuitenki hämärästi ja vertauskuvallisesti), ensimmäinen juttu mikä tuosta sun tekstistä tuli mieleen on oikeastaan minu mietteet symmetriasta ja uskonnoista (esim mandalat ynnä muut symmetriaa ja tasapainoa kuvastavat asiat). Eli siis lyhyesti on tullu tasapainoa mietittyä, tarkottaako se että ''täydellisyys'' (<--joka on paradoksi) on kultanen keskitie vaiko kaks ihan eri ääripäätä samassa kokonaisuuessa? tulin tulokseen että se on pakko olla ne kaks ääripäätä (jotka on tässä merkityksessä sen keskitien vastakohta. nii ja samalla myös kait se ite keskitie. täähän meni hankalaksi.), koska keskitiessä kaikki on samaa ja harmaata, ilman kontrastia, ja ilman kontrastia ei oo mitään. Taas ku on kaks ääripäätä nii syntyy äärimmäinen kontrasti, eli asiat ON. Taas niinku tuossa jossaki postissa sanoin nii jumala on ei mitään. Ja ei mitään on pakko olla kaikki. mikäli modet ei pistä pahaksi pientä off topiccia (joka hyvin hyvin hämärästi lokerointiinki liittyy) ni selitän lyhyesti miten asia käytännössä toimii.

Eli, on tehty tutkimuksia että ihminen laitetaan tilaan jossa hän ei aisti mitään, ja kokeet on päättyny että henkilö päätyy kokemaan aistiharhoja. Joka tapauksessa, tän teorian mukaan, ihminen joka käyttää aivojensa täyttä kapasiteettia on jumala eli pystyy luoda mitä vaan (tuo teoria pitää toiste selostaa) ja esim. hallusinaatiot on ensimmäinen askel asian luomiseen. Eli nyt jos oletetaan että mieli joutuu täydelliseen tyhjyyteen, nii tämän teorian mukaan asiat ois just samanlain ku nyt, koska tiedostava mieli ei voi kestää tyhjyyttä, joten se luo sinne (taikka kokee aisti harhoja) erinlaisia juttuja, joista helposti muodostuis samanlainen todellisuus ku tämä missä oletettavasti para-aikaa oleskellaan. Tiiät varmaa mihin pyrin tällä? Siis jumala on kaikki ja ei mitään jnejne. Tosiaan saattaa tulla sekavahkoa tekstiä ku ei tullu yöllä taas kerran nukuttua ni keskittyminen heittää.

wRRa kirjoitti:
Mutta jotta me voitaisi ymmärtää, mitä lokerointi on, meillä tulee olla myös käsite lokeroimattomuudesta. Sama kuin, että me ei tiedetä mitä on hyvä jos ei tiedetä mitä on paha, eikä tiedetä mitä tarkoittaa kuuma jos se on ainoo lämpötila joka me ollaan ikinä tunnettu. Esimerkiks mulla ei ollut mitään käsitystä siitä minkälainen maa Suomi on, ennen ku asuin vuoden ulkomailla jne. Näitä esimerkkejä riittää loputtomasti.

Sinänsä siis käsitys lokeroimattomuudesta on melko tärkeä, en sanois sitä sen enempää "olemattomaksi" kuin lokerointiakaan. Toisaalta näkisin, että lokerointi ja lokeroimattomuus voivat olla olemassa tässä todellisuudessa samoissa asioissa samaan aikaan. Näätkö sä?

Niis siis tuota lähinnä hain takaa ku kirjotin että lokeroimattomuus on epäinhimmillinen käsite

wRRa kirjoitti:
Ja huomaatsä tosta sun esimerkistä, että "uskoo näkevänsä" ja "uskoo näkemänsä pitävän paikkansa ulkopuolisessa maailmassa" on eri asioita? Onks järkeä "lokeroihin uskomisella" puhua siitä uskooko lokeroiden olemassaoloon, vai siitä uskooko lokeroiden pitävän paikkansa myös ulkopuolisessa maailmassa? Mun mielestä sanomalla "uskon/en usko lokeroihin" voi tarkoittaa kumpaa vaan. Kumpi on oleellisempi? Eiks sana "usko" muutu vähän turhaksi jos me todetaan, että kyllä me oikeastaan uskotaan ihan kaikkeen? Mitä sillä sanalla sit enää tekee?

Ymmärrän mitä haet takaa, en vaan nuita kirjottaessa ajatellu asiaa tuolta kantilta, mulla ajatus vähä hyppii joten jätän asioita huomaamatta ku koitan ajatusten virtaa saaha tohon ruudulle Mutta kuitenkin, sanaa ''usko'' on vähä hankala määritellä, tarkotetaanko sillä sitä mitä sillä hetkellä kuvittelee uskovansa tai mitä alitajusesti tiedostaa? Sitte jos toisesta näkökulmasta ajattelee nii voi miettiä että eikö se mihin uskoo oo periaatteessa sama asia ku se mitä ''tietää''? Ja näin päästiinki Luolateoriaan