Lauantai ilta, pitkän kukkasäätöreissun jälkeen (joka osoittautui turhaksi) suuntasin taloon jossa oli tarkoitus dexmeillä kaverini kanssa. Kitattiin siinä ensin viiniä jonkin verran, dexmit odotti jääkaapissa tuomionpäivää. Pyörähdimme vielä kaverini kämpillä ja nappasin 120mg kodeiinia siellä nassuun ja takaisin päämajaan. Tiesin kombon mahollisesta vaarallisuudesta, mutta vanhana kodeiinikonkarina päätin silti ottaa.
Nautin ensin 900mg kaverini nauttiessa 600mg. 300mg jäi minulle jääkaappiin odottelemaan buusteja.
Huomasin kodeiinin alakavan nousta ja tuttu lämpö palasi kasvoille. Lähes samantien alkoi aivan järjetön kutina päässä ja muualla kehossa. Uskon tämän johtuvan kode+demi kombosta. Siitä suuntasin suihkuun pesemään kutinaa pois ja aloin ymmärtää miksi liikkuu juttuja että NARKKARIT ovat kuorineet itteään veitsillä. Ei ollu kaukana.. Silmäni turposivat lähes umpeen.
DXM alkoi nousemaan suihkun jälkeen päälle ja aloin tutkailla tilannetta. Olo oli todella rauhaton ja kessua paloi hirveitä määriä.. Kävely alkoi tuntua järjettömän oudolta, jaloista katosi tunto. Mieli alkoi erottua ruumiista. Astral Projectia soimaan ja fiilistelemään. Kittasimme samalla koko ajan viiniä, illan loppuessa sitä oli kulunut 1.5litraa kahteen pekkaan. Ajatus kulki hitaalla ja erilailla, ei jaksanut säätää pieniä juttuja vaan oli tyytyväinen mitä sai.
Istuskelimme sohvalla ja katselimme tsykedeeelisiä visioita tietokoneen ruudulta, kunnes sain loistoidean: tykkään sienissä makoilla lattialla ja sulautua siihen, joten tein samoin nyt. Tilanne oli vaan hieman eri lattian puolella, minua, eikä lattiaa ollut olemassa. Oli vain kaikkeus ja tyhjyys yhtäaikaa. Aikani lattialla makoiltuani siirryimme soittamaan puhelua kännäämässä olleeelle ystävälle.
Puhuminen on koko ajan tuottanut vitun suurta vaivaa, joten sopersimme molemmissa päissä puhelinta. 5min puhelun jälkeen en muistanut mitä olin sinne sanonut
Keskustelimme kaverini kanssa ''henkeviä'' nopeudella 10 sanaa minuuttiin, joka ei tuottanut kummastusta kummassakaan osapuolessa. Menin pihalle tupakille, ja päädyin hyppelemään ilman sukkia luultavasti kylmään maahan. Mutta en tuntenut kylmää, enkä lämmintä. Maalliset tuntemukset olivat poissa. Ei vihaa, ei sen suurempaa rakkautta. Oli vain ajatukset ja keho erillään.
Jossain näillä main otin tuon 300 mg buustiksi joka kohalti hetkien kuluttua viemällä minut syvemmälle syövereihin. Taas ilmeni kutinaa, eli liittynee nousuihin jollain tavalla. Ensikerralla antihistamiinia ennen reissua, voisi helpottaa.
Koin lievää ahdistusta (kuten koen selvinpäinkin) että hieno mieleni on kahlittu kasaan lihaa. Mutta sain silti hienoja tuntemuksia kävelystä, puhumisesta, tupakasta ja viinistä. Joten pelleilin näillä tuntemuksilla pitkin iltaa. Nälkä ei ollut, ei todellakaan.
Paljon musiikkia ja eristäytynyt tunnelma. Olin omissa oloissani, enkä tiedostanut oikein ympärillä tapahtuvaa. Joka ei haitannut, vaan oli mukava antaa aikaa itselleen ja seikkailla avaruudessa.
Loppuilta meni aikalailla samaa rataa kuunnellessa musiikkia, joka ei sykähdyttänyt juuri yhtään. Esim. pilvessä ja sienissä musiikki tou suuria tuntemuksia ja olihan se hieno mauste matkalla. Mutta ei tuntunut kehossa ollenkaan.
Nukkumaan mennessä sain päähäni aivan ihmeellisiä mielikuvia jotka ovat olleet läsnä koko illan. Millon tunsin olevani pallo, milloin maan alla, milloin sairaalassa. Tämä oli erittäin mukavaa tämä mielikuvilla kikkailu, mutta jokseenkin ahdistavaa kuvitella ja tuntea olevansa 200m maan alla jossain laitoksessa. Mutta ne on niitä hetkiä, joilloin tuntee vaikutuksen psyykkeeseen. Matka alkoi olla ohi ja vaivun syvään transsiin ja sen kautta uneen.
----------------------------------
Juurikan mitään visuaalista antia ei reissulla ollut. Jotain CEV ilmeni ajoittain, mutta kehoon vaikutti laajasti, samoin ajatuksen kulkuun. Mielikuvat oli todella todellisia.
Aamulla kävely oli vieläkin kankeaa ja rodottimaista, joka oli jokseenkin mukavata. Paikkailin päivän mittaan oloani alkoholilla ja 150mg kode+sirpalud kombolla. Oli mukava päivä seuraavakin. Nälkä tuli vasta illalla puolenyön aikoihin, joten nälän vei ihan antaamuksella tuo. Eikä suuria syömisiä ollut tapahnut eilenkään. Tämmöstä täällä.
