Mulla tuli hinku kirjottaa tästäkin kokemuksesta tänne. Nyt on yli vuos mennyt, ja tuntuu että viimeinkin oon saanut tän käsiteltyä jotenkin niin, että pystyn tätä kuvailemaan ja puhumaan tästä. Sen verran rankka kokemus oli henkisesti, vaikka olikin täydellistä euforiaa.
Annoksena oli 1 sokeripala, mutta myöhemmin oon kuullut että nämä kyseiset sokerit olivat yllättäneet monia kokeneempiakin trippailijoita. Esimerkiksi 2-3 tippaa ei ole koskaan myöhemmin yhtä diipille tripille vienyt. Otaksun että tää pala oli ehkä 3 tipan pala, mutta mun kuuleman mukaan paloissa oli "eri määriä tippoja, kaikissa vähintään 3"
että ihan tarkkaa tietoa ei ole vieläkään. En ees tiedä millä tavalla oli laimennettu nuo tipat et oliko ne 100ug tippoja vai ei, mut joka tapaukses... Annoksesta ei siis tietoo, mut todella diippii oli.Olin siis lukenut jo pitkän aikaa (1-2kk) juttua psykedeeleistä ja ne kiinnostivat mua, koska itsetutkiskelu kiinnosti mua, mut en ollut viel etsinyt niitä mitenkään. Olin näihin aikoihin tosi masentunut, poltin päivittäin pajaria, koska se teki ihanan passiiviseksi ja ilman sitä olin joko manioissa tai ihan vitun masentunut. Must kyl tuntuu et kannabis ei loppujen lopuks kuitenkaan jeesannu noihin asioihin, mut jotenki kuvittelin sillon että se jeesas. Jossain vaihees iski kauhee kriisi, kaikki stressas, itsemurha alko pyörii mieles, masennus puski päälle voimakkaasti, tuntu et hukun, kuristun, ahdistun kuoliaaks. Kävin psykiatrillaki pitkästä aikaa mut en osannu kertoo sille, mikä mua vaivas. Vanhat jutut, jotka olin painanu tiedostamattomaan, oli noussu takas pintaan (traumoja) ja luulen et kannabis oli yks syy tähän. Psykiatril käynti ei auttanut mitään.
Sit yhden budisäädön yhteydes mukana ollut kaveri alkoi kysellä säätäjältä/kaveriltani et onko mitään muuta. Hän sanoi, että sokereita on... ja mä hihkasin et haluun yhen palan, en oo ikin koittanu mut ollu pitkän aikaa jo mielessä. Palaa ojentaessa frendi pysäytti suljetun kätensä mun kättä vasten, katto mua silmiin ja sano: "Tää on sit täysin sun omalla vastuulla." Mä nyökkäsin ja se avas kätensä ja tipautti folioon käärityn palan mun kämmenelle.
****Itse trippi****
Oli keskiviikko, päätin et skippaan tänään koulun, että ehdin matkailla. Söin palan 8 aikaan aamulla niin, että porukat just lähtivät duuniin eikä siis tarvinnut nähdä heitä. Saisin olla koko päivän ihan yksin kotona, tiesin, ettei ketään olisi näkemässä mua. Puolen tunnin sisään aloin nähdä pieniä vaikutuksia. Ihastuin tracereihin, joita näin ensimmäistä kertaa elämässäni. Pyörin ympäri huonetta vedellen käsillä viivoja eteeni ja tunsin, kuinka euforian tunne rinnassani kasvoi koko ajan. Olin rakastunut, täynnä euforiaa, samanlainen olo kuin kunnon manioissa, mutta vielä vielä vielä paljon enemmän. Niin euforioissani että meinasin pakahtua siihen.
Koulukaverini soitti jossain vaihees ja kysyi, et miks en ole koulus. Olin tähän asti kuumotellut puhelinta tosi paljon hatsijuttujen takia, enkä ikinä edes maininnut mitään huumeisiin viittaavia sanoja puhelimessa. Nyt mä en vaan tiennyt, mitä tarkotti valehteleminen... en osannut valehdella! Sanoin suoraan, et mä otin happoa ja oon kotona. Kaveri sanoi vaan, että "Mitää??!? Okei, saat kertoa kyl myöhemmin sit kaiken! Hyvää matkaa"
Onneks siis oli ymmärtäväinen.Tästä eteenpäin tein erinäisiä asioita, mutten ihan muista, missä järjestyksessä. Nousut olivat todella rankat, hypin ja pompin ympäriinsä, tanssin psyken tahtiin, konttailin pitkin lattioita, kierin sängyllä halaillen pehmoleluani, nauroin hysteerisesti, pyörin ja keikuin, liikutin kehoani ja kaikki tuntui niin hyvältä ja täydelliseltä, kuin olisin ollut taas pikkulapsi ja innostunut suuresti jostain leikistä, tai vauva joka oli yhtäkkiä päässyt kehoon, joka kykenee parempaan motoriikkaan, ja siksi vauva on siitä innoissaan.
Ajantaju minulta katosi kokonaan. Aika tuntui mutkittelevan, kiemurtelevan, pyörivän spiraaleina ympärilläni. Välillä kuljin ajassa taaksepäin, välillä eteenpäin, välillä hypin erilaisten todellisuuksien välillä. Vaikka teinkin paljon asioita, en ollut tekijä, olin kokija. Visuaalit olivat todella voimakkaita, mutta niillä ei oikeastaan ollut mitään väliä, sillä olin ns. "niin diipeissä", ettei ulkopuolisilla asioilla ollut yhtään mitään merkitystä. Esimerkiksi jossain vaiheessa katoin tietokonettani ja kirjoittelin irkkiin tekstiä "etävahdilleni", tietokoneen näyttö näytti pyöreältä ja teksti kaartui spiraalimaisesti tietokoneen keskustaa kohti ja sitä mukaa kun luin tekstiä, koko takanani oleva huone ja minä pyörimme spiraalimaisessa ympyrässä sen mukana. Tietokoneen sininen windows-palkki vaihteli koko ajan vilkkuen väriä eri neonvärien välillä.
Tunsin rinnastani puhkuvan euforian nousevan välähdyksinä päähäni. Sekunnissa elin tuhansia vuosia, sillä jokainen välähdys oli kohtaus elämästäni, tapahtuma jonka elin uudestaan ja hyvinkin yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti. Minä tarhassa, minä naapurin tytön kanssa kiipeämässä puuhun, minä harrastamassa ekaa kertaa seksiä, minä joutumassa pahoinpidellyksi, minä rakastumassa ekaa kertaa, minä nähdessäni painajaisia ja pelätessäni yöllä nukkumista, minä itkiessäni kun isä löi äitiä, minä halatessani pikkuveljeäni kun olin kiusannut häntä, minä tekemässä ties mitä. Näin myös vaihtoehtoisia tapahtumia, kuinka tilanteet olisivat voineet mennätai ehkä menivätkin jossain toisessa todellisuudessa. Olin yhteydessä multitodellisuuksiin, kaikki rajat liukenivat minun ja maailman välillä. Minä? Mikä minä? Mikämikämikäminä? Elin elämäni uudestaan tuhansia kertoja, elin sen eri versioina, näin tulevaisuuteni ja näin entiset elämäni, näin Ykseyden ja yhdyin siihen ja tulin takaisin ja yhdyin siihen uudestaan uudessa elämässä, ikuista loputonta looppausta ja toistoa ajassa joka ei kulje mihinkään.
Paukutkin olin polttanut jossain vaiheessa, mutten oikein tiedä missä vaiheessa, koska mulla ei ollut varsinaisesti mitään kontrollia asioiden tai itseni suhteen. Olin täydellisen vapautunut, tuntui kuin olisi pyyhkäisty jonkunlainen jännä verho pois silmiltä, tein juuri sitä mitä halusin sillä hetkellä tehdä (haluan laittaa valot päälle, haluan laittaa ne pois, päälle, pois, päälle pois, hihihihi menen kierimään lattialle). Unohdin kaikki vanhat käsitteeni, pystyin kyllä irkissä käyttämään sanoja, mutta välillä unohtelin, että jollain asialla oli sana. Näin asiat puhtaina, ihan kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa... Esimerkiksi tuijotin ikkunasta ulos ja katsoin auringonvaloa ja ihmettelin, mikä on tuo maaginen ja upea, ihmeellinen, loistava asia.... valo.... Minkä valo? Mistä se tulee, noin uskomaton valo?
Jossain vaiheessa kävin tupakalla pihalla ja yhtäkkiä vaan näin maailman kaikkien mun siihenastisten egojen läpi. Eli siis näin tavallaan todellisuuden kaikkien niiden todellisuusputkien läpi, joita mulla on elämässäni ollut. Tajusin, että ainoa todellisuus jonka mä tiedän, on mun kokemus siitä. Mä en tiedä todellisuudesta mitään muuta. Joskus lapsena mulle huumeet näyttäytyi pahana asiana, ja nyt joku "huume" on näyttänyt mulle jotain näin kaunista, jotain mitä mä en olis ikinä pystynyt edes kuvittelemaan lapsena. Mun todellisuus esimerkiksi huumeiden suhteen on muuttunut radikaalisti, eikä kyse ole pelkästään huumeista, vaan ihan kaikesta mikä mua ympäröi. Kun mä muutun, myös maailma muuttuu. Jos mulla on paska olo sisällä, myös maailma näyttää paskalta.
Tuona hetkenä päästin irti masennuksestani, koska tajusin, että se ei johtunut ulkopuolisista asioista, vaan musta itsestäni. Tää oivallus on säilynyt tähän päivään asti, eikä masennus oo koskaan enää palannut, tai vaikka oliskin masentanut jonain hetkenä, en oo enää takertunut ja jäänyt roikkumaan siihen tunteeseen. Oon hypännyt virran vietäväks ja mun sisälle on jäänyt joku rauha, joka pysyy, ihan sama minne se virta mua kuljettaakaan.
Joskus 6-7 tunnin jälkeen soitin parhaalle kaverilleni, et haluisko se tulla käymään. Se sit saapui joskus 7 tunnin jälkeen meille ja toi poikaystävänsä mukanaan. Kun kohtasin nuo kaksi, niin tunsin olevani jonkunlaisen todellisuuskuplan sisällä... itse asiassa meidän kaikkien ympärillä oli joku "todellisuuskenttä". Tunsin, kuinka mun ja parhaan kaverini todellisuuskentät sulautuivat yhteen, ja kuinka taas mun ja kaverini poikaystävän kentät törmäsivät ja pongahtivat erilleen... aistin, et me eletään tosi erilaisis todellisuuksis (kansankielellä sanotaan, että kemiat kohtaa tai ei kohtaa
).Poltettiin hatsit ja katsottiin jotain sphonglen musavideota youtubesta. Se oli tooooosi psykedeelinen, mutta tuntui vielä paljon diipimmältä hapoissa. En nyt löytänyt tuota kyseistä musavideota mutta tässä joku esimerkki.
Jeps, siinä se trippi kait pääasiassa olikin, tai se mitä siitä muistan. Suurimman osan olen unohtanut, enkä enää seuraavanakaan päivänä täysin muistanut mitä kaikkea olin kelaillut, vaikka ne suuret oivallukset tuntui tripin aikana tosi uskomattomilta. Kaikki oli jotenkin yhtäkkiä niin selkeää.
Jälkilässytystä:
Trippi jätti kysymyksen: "Mitä on todellisuus?" jota yritin selvittää ottamalla happoa uudestaan myöhemmin (stoori: "LSD ja depersonalisaatio 2009") mutta sain vastaukseksi vain "En tiedä"... koska en tosiaan tiedä muuta, kuin oman kokemukseni. Toisaalta ymmärsin myös, ettei mun edes tarvitse tietää sen enempää. Toisaalta taas se, et tiedän kysees olevan oman kokemukseni, auttaa mua ymmärtämään paremmin myös muita näkökantoja, mut tää selvis vasta tokan tripin jälkeen.
Eka trippi jätti mut matkoille ainakin pariks kuukaudeks. Olin ihan toisissa maailmoissa. Kaikki tuntui tosi ihmeelliseltä, mikään ei ollut enää itsestään selvää. Mielialani heittelehti jonkun verran, eli saatoin yhtäkkiä olla tosi ahdistunut hetken aikaa ja välillä kokea ihmeellisiä onnen väristyksiä, mutta kaiken sen taustalla säilyi jonkunlainen rauhallinen harmonia, enkä jäänyt jumiin mihinkään tunteisiini.
Mut tosiaankin "flippasin" tän matkan aikana/jälkeen. En pystyny polttaa pajariakaan kunnolla pitkään aikaan, koska menin siitä ihan vitun diippeihin ja sain voimakkaita visuaaleja (esim. huoneiden seinät alko vilkkua eri väreillä, varsinkin valkoset pinnat muuttu yhtäkkiä värikkäiks jne). Mut flippaaminen ei ollut niinkään siit kii että pajarin poltto muuttu diipimmäksi, vaan siit, et mietin koko ajan jotain todellisuuksia ja totuuksia, valaistumista, uskontoja, maailmankaikkeuden rakennetta jne. eli siis kasasin koko mun maailmankuvan uusiksi. Totta kai sitä joutuu pyörittelemään tällasia asioita jatkuvasti päässään, jos parissa kuukaudessa meinaa saada aikaan sen saman, minkä olin saanut 18 vuodessa.... mutta elämänkatsomukseni järjestyi siis uusiksi.
Kävin läpi jonkunlaisen claridadin. Luulin siis tietäväni hirmu paljon kaikista asioista, ja tuntui että olisin ollut jotenkin valaistumassa ja jeesustelin kamalasti muille ihmisille. Yks juttu joka hävettäny paljon jälkeenpäin, et kun olin ollu jo puol vuot erääseen mieheen ihastunu ja se oli sanonu mulle jotain et sitäki kiinnostaa, mut jotkut vanhat menneisyyden jutut ahistaa ja vaikeuttaa sitoutumist... ni sit lähettelin sille flipeissäni jotain ihan ihme tekstareita joissa paasasin Jeesuksesta ja lainailin jotain Jeesuksen lauseita jne. ei siis sellast ns. "normaalii" käytöstä.
Myös mutsille paasasin näit asioit ja se oli hirmu huolestunu musta.
Sit tokan happotripin jälkeen flippaus paheni hetkeks ja sit tapahtui kohtaamisii jotka autto mua herää täst tilast ja esimerkiks haistattaa "valaistumiselle" vitut ja todeta, et sil ei oo mitää välii oonko valaistunu vai en. Asia menetti täysin merkityksensä mulle. Tuntuu et mun claridad pyöri paljon just valaistumisen ympäril.
Toisaalta myös mielenkiintoinen ilmiö oli se, että happoflippini aikana kirjoitin vanhalle hostperheelleni kirjeen... ne oli siis potkineet mut pihalle ja oltiin riidoissa. Tuntui et viimeinki ymmärsin niitä. Tänä kesänä ku kävin siellä (olin ollu puol vuotta streittinä), ne puhui taas chakrasta ja nenistä (siis nen, ei nenä) jotka on molemmat eräänlaisia sielunenergioita. Ne kertoi, että mun lähettämässä kirjeessä oli tosi paljon sellasta energiaa, mut et mun "chakraholet" on sulkeutunu sen kirjottamisen jälkeen. Aika hassuu.
Mut joo, semmoista. Aika hemmetin pitkä teksti tuli, mutta rankka kokemuskin oli