"Trippailu" - mitä se on ja mitä se antaa?

[wRRa]

Kehittyminen edellyttää kokemani mukaan aina tyytymättömyyttä, halua tietää vielä enemmän, janoa astua vielä askeleen eteenpäin.

Mä olen tyytyväinen asian suhteen, joten en koe tarvetta kehittyä sillä saralla. Kehityn kyl koko ajan kaikest huolimat, mut en koe tarvetta kehittyä. Siin on silleen aika iso ero.

Mut siis, tässä kohtaa voidaan miettiä: kumpi on tärkeämpää, kehitys vai tyytyväisyys? Koska kuten voi huomata länsimaista, kehitys ei todellakaan takaa tyytyväisyyttä, vaan jopa päinvastoin: kehitysmaissa on vähemmän tyytymättömyyttä kuin meillä näissä maissa, joissa asiat on oikeasti tosi hyvin... Ei siellä jengi vedä itteään köyden jatkoks ku ne taistelee joka päivä siit et selväis hengis seuraavaan päivään.

Mitä merkitystä kehityksel on jos se ei tyydytä? Kehityst voi jatkaa aina eteenpäin koskaan saavuttamatta päämäärää, ikuisesti tyytymättömänä. Mut ei, emmä sano et kehitys ois välttämättä huonokaan asia. Se on vaa siin et onks mieluummin kärsivä filosofi vai tyytyväinen sika? Viisas tai tyhmä, kuolema korjaa kuitenkin joskus. Mä haluun nauttii. Mä oisin mieluummin tyytyväinen sika. Siks mä oon tyytyväinen siihen mitä psykedeeleilt oon saanu ja mitä saan niilt, en hae mitää suurempaa ku mitä mulle on jo annettu. En etsi. Oon vaan ja nautin.

[ferox]

Mut siis, tässä kohtaa voidaan miettiä: kumpi on tärkeämpää, kehitys vai tyytyväisyys? Koska kuten voi huomata länsimaista, kehitys ei todellakaan takaa tyytyväisyyttä, vaan jopa päinvastoin: kehitysmaissa on vähemmän tyytymättömyyttä kuin meillä näissä maissa, joissa asiat on oikeasti tosi hyvin... Ei siellä jengi vedä itteään köyden jatkoks ku ne taistelee joka päivä siit et selväis hengis seuraavaan päivään.

Miksi arvelet, että köyhyyden ja sisällissodan keskellä elävä ihminen olisi tyytyväisempi elämäänsä kuin nykyaikainen, korkeasta elintasosta nauttiva länsimaalainen? Ihminen on aina tyytymätön sillä pyrkimys parempaan on selviytymisen kannalta olennainen vietti, nurinan aiheet sijaitsevat vain eri hierarkian tasoilla. Kun perustarpeet kuten hengissäolo ja terveys on turvattu, voimme keskittyä tyydyttämään vaikkapa kiehtomustamme filosofisiin pohdintoihin kehittämällä niitä.

Mitä merkitystä kehityksel on jos se ei tyydytä? Kehityst voi jatkaa aina eteenpäin koskaan saavuttamatta päämäärää, ikuisesti tyytymättömänä. Mut ei, emmä sano et kehitys ois välttämättä huonokaan asia. Se on vaa siin et onks mieluummin kärsivä filosofi vai tyytyväinen sika? Viisas tai tyhmä, kuolema korjaa kuitenkin joskus. Mä haluun nauttii. Mä oisin mieluummin tyytyväinen sika. Siks mä oon tyytyväinen siihen mitä psykedeeleilt oon saanu ja mitä saan niilt, en hae mitää suurempaa ku mitä mulle on jo annettu. En etsi. Oon vaan ja nautin.

Osuit hankalaan paradoksiin. Väittäisin että henkilökohtaiset tavoitteet ovat kantava voima elämässä ja välttämättömiä elämänhalun ylläpitämiseksi. Toisaalta ihminen lannistuu, ellei ikinä saavuta päämääriään, mutta kamalinta mitä tiedän olisi kokea hetki, jolloin on saavuttanut kaiken. (Tai saavuttaa hetki jolloin on kokenut kaiken? Pistä kummin päin tahansa.) Mitä tekisit jos kaikki on jo tehty? Ei siitä saa nautintoa, mitä on jo annettu, vaan siitä mitä annetaan. Sinäkin pyrit johonkin hakemalla nautintoa, siis haet kehitystä. Voisit jatkaa sitä ehkä ikuisesti ja silti elää tyytyväisenä. Eikö olekin merkillistä?

Olen kylläkin aika pihalla siitä miten mikään tässä ketjussa liittyy psykedeeleihin.

[wRRa]

Osuit hankalaan paradoksiin. Väittäisin että henkilökohtaiset tavoitteet ovat kantava voima elämässä ja välttämättömiä elämänhalun ylläpitämiseksi. Toisaalta ihminen lannistuu, ellei ikinä saavuta päämääriään, mutta kamalinta mitä tiedän olisi kokea hetki, jolloin on saavuttanut kaiken. (Tai saavuttaa hetki jolloin on kokenut kaiken? Pistä kummin päin tahansa.) Mitä tekisit jos kaikki on jo tehty? Ei siitä saa nautintoa, mitä on jo annettu, vaan siitä mitä annetaan. Sinäkin pyrit johonkin hakemalla nautintoa, siis haet kehitystä. Voisit jatkaa sitä ehkä ikuisesti ja silti elää tyytyväisenä. Eikö olekin merkillistä?

Olen kylläkin aika pihalla siitä miten mikään tässä ketjussa liittyy psykedeeleihin.

Ei kaikkee voi kokee, ei kaikkee voi tietää... tai en ainakaa usko? Mut nii, lähinnä vaa tohon mitä Frapa sano et pitää olla tyytymätön voidakseen kehittyä. Mun mielest voi olla tyytyväinen ja silti kehittyä jollain tasol ja olla tyytyväinen siihen kehitykseen ja nauttii siit. Esimerkiks psykedeelien en koe kehittävän mua sen enempää ku minkään muunkaan, mut oon silti tyytyväinen siihen mitä niilt saan ja tyytyväinen oikeestaan kaikkeen muuhunki ja silti koen kehittyväni koko ajan. Ehkä mä kehittyisin enemmän jos oisin tyytymätön, mut oon mieluummin tyytyväinen.

Kylhän tää koko ketju liittyy psykedeeleihin; mitä trippailu antaa? Me puhutaan trippailun tuomasta kehityksestä ja vertaillaan sitä muuhun kehitykseen. Tää ketju on psykedeliaa.

[frapathea]

En mä puhu tyytymättömyydest sellasena ett äh äiti mä sain sähköjunan joululahjaks mutt ei kelpaa, kiukuttelen, tahdon ponin -tyytymättömyyttä, joten ehkä se oli huono sanavalinta mult, vaan sitä, ettei jäädä laakereilleen lepäämään ja paistattelemaan perilläolossa heti ekalla pysähdyspaikalla, vaan ollaan uteliaita jatkamaan matkaa eteenpäin ain vaa. Kai sitä vois kutsuu siis ennemmin ambitioks tai loputtomaks uteliaisuudeks ja janoks yhä suurempaa informaatiota kohtaan.

Ilman tätä tyytymättömyyttä ihminen tuskin olis keksiny esim: pyörää, vessaa tai tietokonetta. Mut laiskuuttaan se keksi tavan liikutella asioita helpommin ja sensellast. Ett aina me voidaan keksii, huomata ja ajatella lisää ja pyrkiä vieläkin parempaan.

Tai niinku Taijuntakin sen sano, ni älä koskaan lopeta etsimistä, älä koskaan lopeta löytämistä. Jotkut asiat vaatii huimasti paneutumista avautuakseen, ja mä koen haluavani paneutua tähän koska tää tuntuu ainoolta todella todelliselta jutulta.

Oke, sitt mä kyselen taas: pitääks trippailuun liittyy aina psykedeelisiä huumeita ja niiden välitöntä kehollista nauttimista?

Ku mä koen puhuvani enemmän tajunnantiloista kuin niitä laukaisevista toimista ja rituaaleista tässä kontekstissa.

Emt, tekis mieli kirjoittaa lisää, mut tuntuu vähän tyssäävän sanavirta ku keskustelu morffas innostuneest tahkoomisesta tunteeseen siitä, et joku yrittää todistella olevansa ihan iloinen. Joopajoo.

[wRRa]

En mä puhu tyytymättömyydest sellasena ett äh äiti mä sain sähköjunan joululahjaks mutt ei kelpaa, kiukuttelen, tahdon ponin -tyytymättömyyttä, joten ehkä se oli huono sanavalinta mult, vaan sitä, ettei jäädä laakereilleen lepäämään ja paistattelemaan perilläolossa heti ekalla pysähdyspaikalla, vaan ollaan uteliaita jatkamaan matkaa eteenpäin ain vaa. Kai sitä vois kutsuu siis ennemmin ambitioks tai loputtomaks uteliaisuudeks ja janoks yhä suurempaa informaatiota kohtaan.

Niin no entä jos mä ajattelen, että oon perillä ollessani matkalla? Siis, että ei ole mitään mestaa jossa oisin "perillä"... on vaan se matka ja ehkä jotain välietappei. Tai sit kuolema on se "perille pääsy". Emmä tiiä.

Mut siis lähinnä yritin ehkä selittää omaa näkemystäni silleen, et en hae psykedeeleilt mitää "lopullista vastausta" tai "lopullista perille pääsemistä" vaan oon vaan jatkuvalla matkalla ja tyytyväinen siit, mulle pointtina on se matka eikä se määränpää... Ehkä selitin vähä huonost!

[frapathea]

Mä elättelen muun muas uskomuksia, joiden mukaan kuolema ei muuta mitään. Ett ennenku osaat meditoida ittes kuoliaaks, ni sä et oikeesti kuole. Kamalaa. Sitä vähän haen takaa, ku väitän, et tää peli täytyis pelata läpi. Hyi kamalaa. Väsyttävää. Siks tuntuu motivaatiota hoitaa homma kunnol alt pois. On täs tätä sangen ihanan nautinnollista pelii kuitenki sen verran pitkään pelailtu, ni et jos alkais päästä hall of fameen topscorelistalle ikuisuudeks keikuttelee <3

Matka määrä ja kenen pää. Just sitähä täs, et turha sitä lepopaikkaa ainakaan olis maaliks luulla sen enempää ku mitään aiemminkaan nähtyy.

Tuli mieleen, et oikeastaan vaikuttais siltä, et mitä tyytyväisempi on, sitä enemmän janoaa. Hohhoi. Randomheitot volyymi [numero]

Mutt ei must rehellisyyden nimis tunnu, et me puhuttais ees samoin termein täs. Tuntuu aika sekavalt keskustelult viimeisimmät viestit. Mielenkiintoist kyl eri todellisuustunnelien tutkimiseks, mut keskusteluna vähän höpsöä :3 No, palaan myöhemmin annettuani ylikierroksilla käyvän sanakoneeni levähtää. Eihän täss matkailles aina jaksa vipattaa.

[wRRa]

Mutt ei must rehellisyyden nimis tunnu, et me puhuttais ees samoin termein täs. Tuntuu aika sekavalt keskustelult viimeisimmät viestit. Mielenkiintoist kyl eri todellisuustunnelien tutkimiseks, mut keskusteluna vähän höpsöä :3 No, palaan myöhemmin annettuani ylikierroksilla käyvän sanakoneeni levähtää. Eihän täss matkailles aina jaksa vipattaa.

Joo mul tuli kans sellane fiilis et me ehkä puhutaan vähän eri asiasta tai kuvaillaan näitä juttuja vähän eri termein... Mut nii, tästä vois päästä taas trippailuun!

Eli monta kertaa tripillä huomannu että omaa trippiä on mahdotonta purkaa sanoiks sellaseen muotoon, että joku toinen ymmärtäis sen. Vaikka kuinka yrittäs. Ni sit oon vaa lakannu yrittämäst kertoo täydellisest mitä kaikkee koen, koen vaa enkä yritä pakata sanoiks... ku sanat jokane ymmärtää kuitenki omal tavallaa... Ja sehän oli oikeestaan tän koko topicin alkuperäinen aihekin! Ympäri käydään ja yhteen tullaan?

[ferox]

Niin no entä jos mä ajattelen, että oon perillä ollessani matkalla? Siis, että ei ole mitään mestaa jossa oisin "perillä"... on vaan se matka ja ehkä jotain välietappei. Tai sit kuolema on se "perille pääsy". Emmä tiiä.

Mut siis lähinnä yritin ehkä selittää omaa näkemystäni silleen, et en hae psykedeeleilt mitää "lopullista vastausta" tai "lopullista perille pääsemistä" vaan oon vaan jatkuvalla matkalla ja tyytyväinen siit, mulle pointtina on se matka eikä se määränpää... Ehkä selitin vähä huonost!

Matka ei olisi matka ilman välietappeja. Sinäkin varmasti edellytät, että matkan varrella on kohteita joissa on jotain mielenkiintoista. Odotat aina seuraavaa matkakohdetta. Kaiken lisäksi tiedät myös, että niitä ei tule loputtomasti, ennen kuin olet perillä määränpäässä, kuolemassa. Odotatko perillepääsyä? Kuolema pistää epäröimään, sillä alitajunnassa kolkuttaa ainakin tietoisuus siitä, ettei yleisesti tunneta mitään mikä viittaisi siihen suuntaan, että kuolema ei välttämättä merkitse elämän päättymistä.

Elämä on hieman kuin tetrispeli. Päämääränä on kerätä pisteitä ja välttää häviämästä, kunnes häviää. Erotuksena on se, ettei game overin jälkeen tule pistetaulukkoa ja uusintamahdollisuutta, vaan ruutu pimenee. Aika karua.

En edelleenkään ymmärrä, miten tämä keskustelu koskee psykedeelien käyttöä.

[wRRa]

En edelleenkään ymmärrä, miten tämä keskustelu koskee psykedeelien käyttöä.

Käytit itsekin sanaa matka. Matka=trip. Mikä on viestiketjun otsikko? Eihän otsikossa edes mainita psykedeelejä.

[ferox]

Käytit itsekin sanaa matka. Matka=trip. Mikä on viestiketjun otsikko? Eihän otsikossa edes mainita psykedeelejä.

Joo no jos lähdetään miettimään epäolennaisuuksia niin minä trippailin viimeksi junassa. Siinä tapauksessa trippailu on istumista ja mitä se antaa, no peräpukamat.

Minä en kertakaikkiaan tiedä vastausta otsikon kysymykseen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä asiaa. Miten aivoihin voisi itsestään latautua tietoa jostakin asiasta vain sillä, että syö jotain kemikaalia ja sitten vaan on. Aivot toimivat ajattelemalla ja sen tueksi tarvitaan havaintoja. Tämä ei edellytä keholle vieraita kemikaaleja aktivoituakseen, eikä suht laajan käsitykseni mukaan psykedeelit varsinkaan ole omiaan aikaansaamaan mielentilaa, jossa järki luistaa ja ajattelu pelaa.

[wRRa]

Mut psykedeelit onkin matka sun omaan mieleen... Eiks ne herätä sus esiin niit havaintoja ja ajatuksia joita oot elämässäs tehny ja käyny läpi? Ja havaitsethan sä koko aika myös psykedeelien vaikutuksen alasena. Ei psykedeelit ilman kokemuksia ja havaintoja varmaan saiskaan mitään aikaan. Mut ku me ollaan täynnä kokemuksii ja havaintoi!

[frapathea]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luolavertaus

"Mä oon nähny auringon, päässy dippaamaan siinä vähäsen ja paistatellu jonkin aikaa. Nyt musta tuntuu, että mun rusketus säilyy ikuisesti, joten palaan luolaan kattomaan seinälle, koska mä oon ihan tyytyväinen näin".

Toss on just ehkä se, minkä takii tunnen ajavani itteäni eteenpäin. Liikaa uteliaisuutta ja liian pieni luola. Ehkä halu saada selville sekin, kuka mut sinne luolaan pisti ja miks.
Ja sit tekis aina mieli vakuuttaa kaikki siit, et mun ratkaisu on oikee. Mut ei kai kukaa sieltä luolasta lähde, jos siel on ihan mukavaa ja tyytyväist. Halu suurempaan ajaa jotkut pois, toiset jää pidemmäks aikaa. Ulkona on vaarallista. Jea joo. Eipä siin kai oikeempaa tai väärempää oo. Ulkon on vaa vähän enemmän tilaa, ni mahtuu tanssahteleekin paremmin.

[wRRa]

Frapa, niinno, niinno... täs huomaan nyt et pohjimmiltaan me kuitenki ajatellaan jotenki samoin, vaikka ehkä ilmaistaankin itseämme eri tavalla? Tai jotain.

Siis must tuntuu et ennen mä etin psykedeeleiltä määränpäätä... mä etin isompaa luolaa jonne muuttaa, koska edellinen oli käynyt liian ahtaaksi mun paisuneelle tajunnalle. Sit mä tajusinki, etten ees tarvii mitää luolaa, en tarvii mitää määränpäät, koska ulkon on kaunist ja matkal on hauskaa, voin yöpyy mis sattuu ku suojasa paikka löytyy ja jatkaa matkaa.

Siis et psykedeelimatkan tarkotus ei oo päästä perille niiku ennen ajattelin, vaan se tarkotus on se matka itessään. Selventääköhän tää yhtään? Kyl mä luulen et meidän näkemyksis on jotain samaa kuitenki.

Mut siis mä sanoin varmaan epäselvästi aikasemmin. Näit asioit on joskus nii vaikee selittää sanoil... Mut mä "oon jo perillä", koska mun paikkani on olla siinä missä oon ja mun määränpääni on tehdä tätä matkaa jota teen... Jännää eiks oo? Olla perillä ja matkalla samaan aikaan. Matkustaaks sitä määränpään takii vai matkan takii? Mä siirryin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja siks mä oon koko aika tavallaan "perillä"... Must tuntuu et mä saan silleen paljon enemmän irti joka hetkest.

[Jussi]

1135261037992.gif

[powergrower]

Sanoja ja määritelmiä. Niihin on hyvä takertua kuin lakikirjaan ikään.

Mä oon mielestäni tripil jos oon ottanu jotain, ja se saa aikaan selkeitä aistihavaintojen muutoksia. Siksi esim olen tripillä mielestäni mdma:sta.

Toisaalta haluaisin määritellä trippaamisen siksi, kun lentelee "tajuttomana" eri paikasssa, erilaisten muotojen ja entiteettien kanssa. Tähän on pystynyt vain ketamiini.