"Trippailu" - mitä se on ja mitä se antaa?

[wRRa]

Ollaan monesti kavereiden kanssa puhuttu sanan "trippailu" merkityksestä... tuntuis, että se on meistä jokaselle vähän erilainen. Esimerkiks ku itse sanon syöneeni sieniä, ja että "kyllähän ne jotain vaikutti mutta en mä missään vaiheissa tripeillä ollut" niin se trippailu on tässä tapauksessa itselle jotain muuta kuin pelkästään se että skidisti vaikuttaa joku aine.

Lurkin kanssa joskus vaultin miitissä otettiin sama doussi 2c-e:tä (ja se kyl siihen päälle kaikkea muutakin) ja sanoin että "mä ainakin oon aika tripeillä" tms. johon Lurkki totes että "sulla on ihan väärä käsitys tripeillä olemisesta, tripeillä olo on sitä ku makaa tajuttomana" tms. Tällanen esimerkki vaan siitä, miten erilaisia käsityksiä samasta sanasta voi olla!

Katson itse "olleeni tripeillä" ainoastaan LSD:n, 2c-e:n ja ehkä salvian kanssa. Olen koittanut myös muita psykedeelejä/dissoja (ketamiini, 2c-i, 2c-d, sienet, 4-aco-dmt, dmt jne. en jaksa luetella) mutta en katso olleeni "tripeillä" noiden muiden kanssa, ainakaan kovin pahasti. 2c-i oli vähän siinä ja siinä... Samaten esim. LSD:tä viimeksi ottaessani en kokenut olevani tripeillä missään vaiheessa.

Mut mitä se on se tripeillä oleminen? Tähän ei välttämättä ole mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta, vaan kyse on enemmänkin käsityseroista.

Mulle itelle se on kai sitä, että katson todellisuutta, minuutta, olemista ja muita yleensä itsestään selviltä tuntuvia asioita eri perspektiivistä. Saatan tripillä esimerkiksi tuntea MINÄN jotenkin vieraaksi, tai vaikka tarkkailla sitä tavalla jota en ole ennen tehnyt, havaita uusia puolia siitä, ihmetellä. Tripillä ollessa kokemus "itsestä" ja sitä kautta myös kokemus kaikesta muuttuu jollain merkittävällä tavalla.

En esimerkiksi laske pieniä visuaaleja trippailuksi ilman tuota "itsen" tai "todellisuuden" erilaista kokemista.

Millä tavalla te määrittelette trippailun? Mitä se teille on?

[King Ink]

Yksi kaveri vetää tosi jyrkästi eron trippailun ja vain psykedeeleissä olemisen välille.
Esim. puhuttiin sen yhdestä sienikokemuksesta, kun söi 35, niin sanoi että kyllä aika kova meno oli mutta ei kuitenkaan alkanut trippaamaan,
eli käsitin että tarkoitti ''tripillä olemista'' sillä sitä kun alkaa kadottaa todellisuudentajua.

Mie tavallaan myös puhun trippaamisesta vasta siinä vaiheessa kun rupeaa katoamaan se taju tästä todellisuudesta.
Dexmiläträykset on aikapitkälti ollut kaikki ''trippejä'', mut yleensä psykedeelien kanssa on vaan... no, psykedeeleissä? Eikä niinkään tripillä.

[naponen]

Mä pidän trippailuna sitä, kun oikean todellisuuden raja alkaa hälventyä. Eli vahvat visuaalit, ajatukset kun saavuttaa tietyn pisteen. En voi erikseen sanoa aineita missä olen tripeillä, koska ne kaikki vaikuttaa eri tavalla. Oon kerran ollu pelkästä budistaki tosi sellasessa tilassa et phiu. Joten perjaatteessa otan sitten happoo, 2c-jotain tai sellaista, trippailen, jos olotila ylittää sellaisen kynnyksen. Ehkä moni ei pidä "mun trippailua" oikeesti trippailuna, mutta minusta sen määrittelee jokainen itse, miten kokee olevansa.

video sentään ku oon huono pukeen ajatuksia sanoiksi.

[wRRa]

Joo siis itellekin just tuo "todellisuudentajun muuntuminen", ei välttämättä todellisuudentajun katoaminen, koska siinä vaiheessa sitä käsittääkseni oliskin tosiaan tajuttomana lattialla makaamassa Mut esimerkiksi tilanne voi olla, ettei osaa sanoa, onko todellisuus totta, vaikkei varinaisesti näkis mitään mitä ei ole olemassa... Ei vaan ole varma siitä onko todellisuus olemassa vai ei. Tai sitten näkee paljon ylimääräisiä asioita todellisuudessa eikä osaa enää vetää rajaa siihen välille mikä on omaa mielikuvitusta ja mikä oikeasti totta.

Toinen jännä ilmiö joka on pari kertaa ollut niin se että tripeillä tuntuu kuin katsoisin itseäni kauempaa, eli saatan joskus katsella todellisuutta vaikkapa katonrajasta sen sijaan että katsoisin omien silmieni läpi.

Tosiaan visuaaleja voi olla paljon ilmankin todellisuudentajun muuntumista.

Mut ainakin melko samalta kuulostaa teidän käsitykset omani kanssa Ehkä.

[Feya]

Tunnen itse olevani tripillä, kun raja minun ja muun maailman välillä ei ole enää itsestään selvä, ja todellisuus ei koostu vain meidän fyysisestä maailmastamme. Pelkät visuaalit eivät siis riitä - tai niitä ei välttämättä tarvitse näkyä ollenkaan.

Ja oon samaa mieltä, että todellisuudentajua ei tarvitse kokonaan menettää. Pidän esimerkiksi viime dexmi-matkaani, jolloin olin täysin kontrollissa tilanteesta, aivan yhtä paljon trippailuna kuin salvia kokeilujani, jolloin unohdin täysin kuka olen ja mitä olin ottanut.

[Dexma]

Mä olen jo ihan hiton pitkällä tripillä ollut jo noin 20 vuotta, parin kuukauden päästä 21 vuotta.

Kun mä imaisin ensimmäistä kertaa 15 veenä liuotinta, niin siitä asti oon ollut ihan vitun päreissä, en muistakkaan ees minkälaista oli sitä ennen, mutta veikkaan, että kun otin ensimmäisen kerran HAPPEA, niin aloin oleen jo vitun tripillä...

Trippi on NYT ainakin mulle.

[wRRa]

Joo no onhan sitä tietyllä tavalla "tripeillä" koko ajan. Ite taas vertaan todellisuuden kokemista psykoaktiivisten substanssien vaikutuksen alaisena siihen millaisena todellisuuden koen selvinpäin ja sillä tavalla määritän "trippailun", mutta toisaalta jos lopettaisi vertailut selvinpäin-deeleissä niin koko ajanhan sitä tripillä olisi tietyissä määrin.

Mut joo, tosiaan siitä kii miten kukin sanan mieltää kuten jo alkuperäsessä viestissä taisinki todeta ei kai tälle oo mitään oikeaa. Mut ihan kiva saada Dexmalta jossain määrin poikkeava vastaus!

[frapathea]

Trippi on NYT ainakin mulle.

Mitä hän sanoi.

Muuta sanottavaa ei löydy.

Täädädäädäää pian kaxkytvuotta toisess maailmas. Eiku täs. Nyt. Tuol. Jossai. Joskus. Kukaties se mitä kutsumme todellisuudentajun menettämiseksi onkin todellisuuden todelliseen luonteeseen heräämistä.

[Uke]

Kylll sitä taitaa tulla aina sanottua yleisesti aina ku on ottanu jotain psykedeliaa aiheuttavaa että oli 'tripeillä', mut pakko myöntää et on askarruttanu tämä samaine kysymys monasti.. musta se on nimenomaa sitä et sit kun ei olla tässä maailmassa enää, ni se on Da Trip.

[kilpikonna]

Kyllä mielestäni se on juuri sitä,että todellisuus häviää minun ja maailman/ihmisten välissä.Se on sitä,että pääsee johonkin ns.toiseen paikkaan ja ei tunne olevanssa läsnä "täällä".Lisätäkseni siis tripillä oleminen.

[frapathea]

Kyllä mielestäni se on juuri sitä,että todellisuus häviää minun ja maailman/ihmisten välissä.

Miks tää olis todellisuuden häviämistä? Oletetaanko, että päivittäin näkemämme "todellisuus" olisi ainoa oikea "todellisuus"? Tahdon takertua tähän sanamuotoon, sillä sanamuodot vaikuttavat ajatteluumme (suurimman osan ihmisistä ajatellessa tietoisesti pääosin sanoin). Itse kun pidän kokemusteni perusteella tätä nimenomaan todellisuuden luonteille heräilemisenä.

[Uke]

Kyllä mielestäni se on juuri sitä,että todellisuus häviää minun ja maailman/ihmisten välissä.

Miks tää olis todellisuuden häviämistä? Oletetaanko, että päivittäin näkemämme "todellisuus" olisi ainoa oikea "todellisuus"? Tahdon takertua tähän sanamuotoon, sillä sanamuodot vaikuttavat ajatteluumme (suurimman osan ihmisistä ajatellessa tietoisesti pääosin sanoin). Itse kun pidän kokemusteni perusteella tätä nimenomaan todellisuuden luonteille heräilemisenä.

Kyllä oletetaan. Suurin osa pitää todellisuutena TÄTÄ maailmaa, missä minä mm. tunnen eläväni suurimman osan ajastani. Never knows, voihan se olla että on olemassa jotain muitakin alamaailmoja, mutta todisteita odotellessa keskityn elämään tässä..ja nyt..

[frapathea]

Kyllä oletetaan. Suurin osa pitää todellisuutena TÄTÄ maailmaa, missä minä mm. tunnen eläväni suurimman osan ajastani. Never knows, voihan se olla että on olemassa jotain muitakin alamaailmoja, mutta todisteita odotellessa keskityn elämään tässä..ja nyt..

Kerro mulle TÄSTÄ maailmasta?
Parantumattomasti outona ja mielenvikaisena tapauksena olen itse katsonut TÄTÄ maailmaa aina vähän hassusta kulmasta. Et kiinnostais kyl tietää enemmän sellasen tyypin näkökulmast, jolla on mua ehdottomampi käsitys TÄSTÄ todellisuudesta.

Toisinsanoen kysymykseni kuuluikin jotakuinkin niin, että jos todellisuus on sitä, mitä me koetaan ympärillämme, niin miksi poikkeavanlaiset todellisuusnäkymät olisivat yhtäkkiä yhtään vähemmän todellisia kuin muutoinkaan näkemämme todellisuus? Jos todellisuus rakentuu havaitsemastamme, niin eiks kummallisissa tajunnantiloissa havaitut asiat ole ihan yhtä todellisia?

Ja sit ku toiseks, must tuntuu alati siltä, et ei oo mitään pysyvää paikkaa missä joku pysyvä henkilö eläis, vaan kaikki on pelkkää jatkuvaa muutoksen tilaa. Ni.. Tota?

[frapathea]

Siis kun mä en oikeesti tosissani jaksa uskoa, että esim. huumeiden aiheuttamat visuaalit ja hallusinaatiot olis mitään astiharhoja siinä merkityksessä, että ne olisivat epätosia; tiettyjen juttujen tapahtuminen kehossa vaan saattaa herkistää aistimuksia enemmän tietynlaisille ärsykkeille.

Se, että väitetään näkyvän maailman olevan ainoa todellinen maailma ja muunlaisten havaintojen olevan jotenkin valheellisempia tai todellisuuden kadottamisen seurausta olisi kuin väittäisi mikroskoopin paljastaman maailman olevan vain mikroskoopin aiheuttamaa valetta ja harhaa, koska emme normaalisti näe paljain silmin ympäristössämme ihan sitä kaikkea, minkä mikroskooppi meille paljastaa, vaikka rationaalisesti ajateltuna olisi huomattavasti loogisempaa olettaa, että mikroskoopin paljastamat asiat ovat koko ajan olemassa, vaikkemme niitä ennen ole huomanneetkaan.

Ja sitäpaitsi, luultavasti kuitenkin oletat esim. New Yorkin olevan todellinen ja olemassa, vaikket välttämättä ole siellä koskaan itse käynyt, ja vaikka eläisitkin TÄSSÄ maassa, jonka nimi on SUOMI. Ja voidaanko olettaa, etteivätkö poikkeavissa tajunnantiloissa olevat asiat olisi edelleen TÄTÄ todellisuutta, vrt. mikroskooppivertaus. Ei kyse ole välttämättä edes toisista todellisuuksista, vaan siitä, että suurin osa ihmisistä näkee suurimman osan ajasta vain hyvin pienen osan kokonaisuudesta.

[frapathea]

Keskittyessä elämään tässä ja nyt, merkityksessä, jossa itse sen ymmärrän, tapahtuu kokemukseni mukaan juurikin hairahduksia siitä, mitä yleensä pidämme todellisuutena, sillä kokemukseni mukaan emme suinkaan päivittäiselämässä elä tässä ja nyt, vaan toimimme useimmiten valmiiksiohjelmoidulla autopilotilla. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että olemme koodanneet itseemme vaikkapa käyttötarkoituksen mukille, ja tiedämme automaattisesti, että mukin näköinen esine on muki, ja mukista kuuluu juoda. Täten meidän ei tarvitse opetella mukin käsitetta ja juomista jokaisella kerralla uudestaan, joten lähtäkohtaisesti tämä on oletusarvoisesti ihan käytännöllinen juttu. Se voi kuitenkin kääntyä myös rajoitteeksi esimerkiksi kärjistetyssä tilanteessa, jossa emme suostuisi käyttämään mukia kukkien kastelemiseen, sillä olisimme ohjelmoineet itsellemme kastelukannun olevan ainoa vehje sitä puuhaa varten.

Tässä ja nyt. Niin. Olen ajatellut sitä tilana, jossa kytkemme automaattiohjauksen pois päältä ja astumme omiin saappaisiimme määritelläksemme asiat uudestaan. Koska oikeastaan todellisuus vaikuttaisi olevan lähtökohtaisesti arvoneutraalia, voimme antaa sille vapaasti haluamamme latauksen. Yksinkertaisin keino ryhtyä ottamaan ohjaat itsestään lienee istumameditaatio. Kun istut paikallasi tarttumatta yhteenkään ajatukseen riittävän pitkään ja riittävän useasti (riittävä vaihtelee eri ihmisten välillä luultavasti huomattavaissa määrin) voit huomata havaintojesi ikään kuin neutraloituvan, sillä asioiden arvottaminen vaatii ajattelua; tää on hyvä, tää on huono, tää tuntuu hassulta. Kuitenkin tilassa, jossa pyritään olemaan tarttumatta ajatuksiin ja reagoimatta valmiiksi ohjelmoidulla tavalla, ei myöskään asioita hinnoitteleviin ajatuksiin tartuta, ja täten voidaan aloittaa asteen verran puhtaammalta pöydältä, jolloin voimme rakentaa todellisuuskuvastamme juuri niin mukavan, hauskan, mielekkään, kauniin, seksikkään, loistavan ja nautinnollisen kuin suinkaan pystymme kuvittelemaan.

Myös marihuana saattaa johtaa kyseenomaisiin tiloihin, sillä se, etenkin ensimmäisillä kerroilla ja voimakkailla annoksilla, sysää meidät uudenlaiseen tilaan, ja pakottaa meidät kyseenalaistamaan vallitsevan todellisuuskäsityksemme, jolloin voimme initioida itsemme tämän uuden kokemuksen, eli pienimuotoisen uudelleensyntymän kautta. Sanomattakin selvää, että myös psykedeelit ovat oiva työkalu tällaisiin tiloihin pyrkimiseksi.

Se, mitä useimmat ihmiset tuntuvat pitävän todellisuutena, on kokemani mukaan oiekastaan vain projektio todellisuudesta; piistämämme kartta maastosta; kokemuksemme symbolisesti itsellemme selitettynä. Mutta ethän sinäkään syö ravintolassa ruokalistaa, vaikka siinä onkin kuvattu symbolisesti aterian sisältö?

The map is not the territory. Learn the difference – it could give you a whole new reality map full of beauty and save you from a lot of agony. Lol!

[Feya]

Siis kun mä en oikeesti tosissani jaksa uskoa, että esim. huumeiden aiheuttamat visuaalit ja hallusinaatiot olis mitään astiharhoja siinä merkityksessä, että ne olisivat epätosia; tiettyjen juttujen tapahtuminen kehossa vaan saattaa herkistää aistimuksia enemmän tietynlaisille ärsykkeille.

Se, että väitetään näkyvän maailman olevan ainoa todellinen maailma ja muunlaisten havaintojen olevan jotenkin valheellisempia tai todellisuuden kadottamisen seurausta olisi kuin väittäisi mikroskoopin paljastaman maailman olevan vain mikroskoopin aiheuttamaa valetta ja harhaa, koska emme normaalisti näe paljain silmin ympäristössämme ihan sitä kaikkea, minkä mikroskooppi meille paljastaa, vaikka rationaalisesti ajateltuna olisi huomattavasti loogisempaa olettaa, että mikroskoopin paljastamat asiat ovat koko ajan olemassa, vaikkemme niitä ennen ole huomanneetkaan.

Ja sitäpaitsi, luultavasti kuitenkin oletat esim. New Yorkin olevan todellinen ja olemassa, vaikket välttämättä ole siellä koskaan itse käynyt, ja vaikka eläisitkin TÄSSÄ maassa, jonka nimi on SUOMI. Ja voidaanko olettaa, etteivätkö poikkeavissa tajunnantiloissa olevat asiat olisi edelleen TÄTÄ todellisuutta, vrt. mikroskooppivertaus. Ei kyse ole välttämättä edes toisista todellisuuksista, vaan siitä, että suurin osa ihmisistä näkee suurimman osan ajasta vain hyvin pienen osan kokonaisuudesta.

Oon itsekin funtsinut samaa asiaa.

Koska maailmassa on niin paljon havaittavaa, meidän aivomme ovat kehittyneet vastaanottamaan vain tiettyjä signaaleja. Muilta eläimiltähän on löydetty paljon aisteja, jotka meiltä puuttuvat; lepakot käyttävät kaikuluotausta, monilla vedessä elävillä eläimillä on sähköaisti ja linnut ovat herkkiä magnetismille.

Ei ole siis mikään mahdoton ajatus, että päihteet altistaisivat meidän reseptorimme asioille, joita emme muuten kykyene havaitsemaan.

En sanoisi, että itse uskon näin, mutta tällä teorialla on hauska leikkiä.

[frapathea]

Puhtaimmillaan kaikki informaatio on pelkkää kohinaa, josta oikeanlaisella filtteröinnillä ja organisoinnilla saadaan luotua merkityksiä. Me luomme ympäristömme avustuksella syntymästämme lähtien suodattimia itsellemme. Emme muista vauva-ajoistamme yleensä juurikaan mitään, sillä meillä ei tällöin vielä ole kunnon suodattimia ja arkistointijärjestelmiä kokemuksillemme. Täten vauvaikäisenä olemme siis kenties lähimpänä tilaa tässä ja nyt. Kuitenkin alamme luultavasti kehittelemään kokemuksia lokeroivia järjestelmiä jo ennen pillusta ulostuloa. Ensimmäisiä hataria muistijälkiä voimme luultavasti sijoittaa ajalle, jolloin olemme osanneet jo puhua jonkinasteisesti, sillä valtaosa tiedonjärjestelystä on semanttista, eli symboleiden ja sanojen merkityksiin perustuvaa. Kehomme voi tosin muistaa asioita vielä pidemmältä ajalta; lapsena koettu toistuva kova kipu voi jättää alitajuisia pinttyneitä jälkiä, sillä meissä ja kokemuksissa on muutakin kuin sanalliset selityksemme. Me emme vain useimmiten huomaa tätä, sillä elämme yleensä vahvasti symbolisessa maailmankuvassa.

Kuvittele mieleesi kaksi lasta katsomassa salamointia. Toinen on tiedemiehen poika; hän näkee salamassa sähköpurkauksen, joka tasoittaa pilven jännite-eroja. Toinen on voimakkaasti uskovaisen tytär, ja näkee salamassa Jumalan suuttuneen ja ilmaisevan sitä tämän pelottavan ilmiön kautta. Sama tapahtuma, kaksi eri tavoin ohjelmoitua robottia. Kummallekin tapa jäsennellä oma kokemuksensa on todellisin mahdollinen. Me valitsemme aina parhaiten maailmankuvaamme soveltuvan selityksen.

Kokiessamme uudenlaisia kokemuksia alamme automaattisesti jollain tavoin jäsentelemään niitä. Yleensä rakennamme suodattimemme jotain valmiina olevaa mallia mukaillen, sillä se on huomattavasti vaivattomampaa kuin alusta asti nakuuttelu. Se voi toisinaan olla myös muutenkin hyväksi, kuten tilanteessa, jossa kykymme ei riittäisi toimivan rakennelman kyhäilemiseen. Aivan kuten uusavuttomalle on helpompaa pursotella valmiskermavaahtoa ja valmishilloa valmiskakkupohjan päälle kuin tehdä kakkupohjaa ja hilloa alusta käsin ja vatkata vispilän kanssa kermaa vaahdoksi toista tuntia. Moisen yritys saattaisi jopa pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa yritetystä kakusta ei tulisikaan lainkaan mitään kakuksi miellettävää.. Kuitenkin taidokas leipuri tietää, että parhaan makuiset kakut ja hillot väännetään rautaisella taidolla omin kätösin, eikä aina ole saatavilla edes valmiita aineita.

Esimerkiksi mystisiä ja paranormaaleja kokemuksia sekä psykedeelisiä, muuntuneita tajunnantiloja kohdatessamme joudumme tilanteeseen, jossa emme välttämättä suorin käsin osaa lokeroida asioita niillä työkaluilla, joita käytämme päivittäisen elämän rutiiniohjailuun. Osa tyytyy selitykseen, jonka mukaan kaikki olisi harhaa ja kuvitelmaa. Osalle jää kuitenkin moisesta mallista hatara fiilis; pakko tässä on olla jotain taustalla. Sit ne ryhtyy vaikka mystikoiks, ja alkaa paasaamaan tällasta skeidaa nettifoorumeilla.

[wRRa]

Frapan vikaa viestii en nyt lukenut mutta tosta aikasemmasta mikroskooppivertauksesta... Haluaisin ehkä kyseenalaistaa yhen jutun.

Mistä sitä tietää, onko psykedeelien antamat jutut "todellisia" vai onko ne tosiaankin sitä "harhaa"? Mikäli ne on harhaa, etkä todellakaan tajua tai oivalla deeleissä mitään "oikeaa" niin sillonhan niitä ei voi mitenkään verrata mikroskooppiin, ei voi ajatella että ne näyttäis jotenkin tarkemmin tätä maailmaa tai että niiltä sais jotain uutta tietoa. Mut joo, kyllähän sä jo selititkin vähän et jos tää kokemus on meille se todellisuus niin yhtä tottahan nekin kokemukset on joita deeleissä tulee, enkä siitä alakaan kiistellä. Kokemukset on aina tosia. Mut päteeks ne opitut asiat silti ulkopuoliseen maailmaan?

Muistui vaan mieleeni eräs kerta kun olin kaverin luona polttelemassa hatsia ja siellä oli pari vähemmän tuttua tyyppiä sit kans, yksi ainakin niistä ilmeisen kiinnostunut psykedeeleistä ja ilmeisesti joitain kertoja koittanutkin. Kävi sit ilmi että oon kiskonu deelejä n. 4-5 kertaa viikossa koko kesän ja tää jäbä kysyi multa: "Mitä sä oot oppinut todellisuudesta kiskomalla deelejä noin paljon?" nauroin vaan ja totesin et "En kuule yhtään mitään!"

Ekojen deelikokemusten jälkeen sitä kelas et oli paljon viisaampi ja oppinu paljon kaikkee uutta ja läpälää. Nykyään jokanen kokemus opettaa jollain taval kyl jotain mut ei ne oo enää sellasii "WOU MÄ VALAISTUIN LSD-TRIPILLÄ" -tyylisiä juttuja... Kyl toi meditaatio on antanu mulle paljon enemmän ku psykedeelit, jotain sellast "todellista" jos näin voi sanoa, vaikka todellisuus jo käsitteenä onkin aika kiistelty. Mut meditaatio ja psykedeelit on jollain taval tosi erilaisia vaik monet vertaakin niit keskenään. Meditaatio ottaa pois omia harhakäsityksiä tästä maailmasta, se vähentää ylimääräsiä ajatuksia yms. psykedeelit tuntuis lisäävän ajatuksia. Meditaatio ikään kuin karsii ne kaikki turhat, hyödyttömät ja jopa vahingolliset ajatukset pois ja jättää vaan sen ytimen jäljelle, jolloin on tosi selkee olo ku pystyy keskittyy olennaiseen. Must psykedeelit antaa lisää ajatuksia ja opettaa tarkastelee eri näkökulmista ja miettimään kaikkia uusia juttuja eri taval jne.

Voiskohan topicin otsikkoa muuttaa vähän, esim. "Trippailu - mitä se on ja mitä se antaa?" niin nääkin viestit sopis paremmin otsikon alle

[frapathea]

Päteeks mikroskoopissa nähdyt asiat kauheesti sun arkielämään? Samalla tavallahan sä mukia pidät kädessäs ja kaadat sinne vettä, vaikka näkisitkin skooppiin kurkatessasi niiden muodostuvan pienemmistä osista. Ei, musta uuden informaation suurin funktio on nimenomaan uusien asioiden mahdollistaminen. Tää onkin se juttu, mikä on jäänyt mulle ihan huimaksi arvoitukseksi; miten kukaan psykedeelejä kokeillut ihminen voi olla kiinnostumatta näiden uusien asioiden täysin uusista, yksilön ennen kokemattomista käyttömahdollisuuksista?

Siis et oikeesti. Eipä oo vitun aikoihin kiinnostanu sen kummemmin mikään baareissa heiluminen ja tylsät sosiaaliset pelit, kun mä voin omistaa koko elämäni suurimmalle nautinnolle ja voimakkaammille yhteyksille. Ja pidän oikeastaan lähinnä aavistuksen verran säälinä sitä, jos joku ei koe oppineensa ja/tai oppivansa psykedeeleiltä. Tällöin olen yleensä suositellut huomaamaan sen levelivalikon täss pelissä; mitä sitä turhaan ikuisuuksia ykköstasoa rynkyttämään, kun voit vaihtaa seuraavalle

Mulle psykedeelit on jo pitkään toimineet meditaatiota hyvin tukevina työkaluina. Sivusin asiaa tietoiseen kirjoittamassani tekstissä; uumoilen psykedeelisten kokemusteni kehityksessä tapahtuneen taitekohdan, jonka myötä olen saanut vanhat ohjelmani sen verran hyvin uudelleenohjelmoitua, ettei moiseen tarvitse enää keskittyä ja olen voinut irtautua psykedeelejen vaikutuksen alaisena tehokkaasti semantiikasta ( cirquitslangilla C1-C4 mekaaniset ongelmat ovat hellittäneet ja olen voinut keskittyä C5-C8 -toimintaan). Meditaatio sen sijaan yksinään tuntuu edelleen huomattavasti vaikeammältä kaikenlaisten ajatusten vyöryessä päähäni jatkuvalla vauhdilla, joten yleistykset aiheesta lienevät näiden todisteiden varjolla hataria.

Tai sit mul on vaan joku pakkomielle näyttää, et mä voin alati oppia uutta, myös siitä, miten oppia uutta, kun mun tokan happoreissun aikana eräs henkilö tokaisi, et "joo joo, kyl se on nyt niin hienoo, ja kyl kaikki on tajunnu noi kelat mut kyl sä siihen viel kyllästyt". Haluun todistaa itelleni, et nää aineet voi todella olla avuksi Totuuden löytämiseen ja lisäksi yksinkertaisesti vaan tosi paljon hauskemman, opettavaisemman ja nautinnollisemman maailman huomaamiseen Et ihan hyvä pakkomielle mun silmiin, piis aut!

[frapathea]

Ja mitä tulee muutoinkin tuohon "ulkomaailmaan" pätemiseen, niin tukahdutettuani teini-iän rankimmassa vaiheessa ympäristön painostuksesta kaiken kiinnostukseni paranormaaleja ilmiöitä ja mystisismiä kohtaan, johon mulla on jonkinlaista sisäsyntyistä taipumusta, tunsin löytäneeni sisältäni sen kellariinheitetyn mystikon ja noidan uudestaan alettuani tutustua psykedeeleihin tarkemmin. Magia on tuntunut kaikessa toismaailmallisuudessaan ja uutuudessaan integroituvan hyvin arkielämääni luoden siitä paljon nautinnollisempaa ja lupaavampaa. Tapasin toss' kans just sattumalta nuoren miehen, joka oli innoissaan opittuaan liikuttelemaan chi-voimiaan, ja kohkasi siitä suurella ilolla. Se oli suloista.

Nää asiat voidaan toki kuitata hölynpölynä ja taikauskoisena huuhaana, ja sit voidaan kans katsoa, minkälaisia vaikutuksia näillä asioilla on niihin uskovien ihmisten elämässä. Omakohtaisen kokemukseni mukaan yleensä sangen mukavia, jee.

Ehkä arkielämässäkin hyödyllisin psykedeelien avulla oppimani kyky lienee just metaohjelmoinnin taito; sen lisäksi, että se mahdollisesti mahdollistaa kerrassaan omituisiakin ilmiöitä, on se iloksi myös aivan tavallisissa jokapäiväisissä asioissa; kun mä pystyn uskottelemaan itselleni, että tää suklaakeksi maistuu ihan vitun hyvältä, niin silloin se maistuu siltä. Oon tämän kyvyn kautta myöskin muuttanut ahdistus- ja paniikkihäiriöni nautinto- ja orgasmihäiriöksi, kuten toisessa ketjussa kerroin.


Loppuun sopis varmaan lainaus yhdestä viimeaikoina kovasti ilahduttaneesta tekstistä <3

More puzzling was an incident involving my youngest daughter, Luna – who had always seemed, from birth onward, to have more intuition, ESP and strange powers than all the rest of us together. Luna was meditating in a room with our son, Graham, and our second-oldest-daughter, Jyoti. Suddenly there was a thump which jarred Graham and Jyoti out of their trances. Luna, who had been on the right of them, was suddenly on the left.

Naturally, they entered the belief-system that Luna had levitated, or teleported herself.

Luna said she couldn't remember moving.

I don't know what happened; I wasn't there. But when I discussed it with Luna, she said, "You believe in ESP, so it happens around you. You don't believe in levitation, so it doesn't happen around you." Then she laughed, and I felt – not for the first or the last time – that Luna, whose favorite reading was still comic books, knew more about some things than I did.

-Robert Anton Wilson, Cosmic Trigger Volume 1, the final secret of the Illuminati

[Uke]

Pyöri niin paljon ajatuksia päässä noita tekstejä lukiessa et en osaa sanoa muuta tähän ku et mielenkiintosta luettavaa. Valitettavasti musta ei vaan oo tohon psykedeelien kanssa, ei nyt ja tuntuu että tuskin koskaan (never say never).. Pysyttelen "ykköslevelillä" vielä tovin, tää riittää mulle tällä hetkellä.

[frapathea]

Pyöri niin paljon ajatuksia päässä noita tekstejä lukiessa et en osaa sanoa muuta tähän ku et mielenkiintosta luettavaa. Valitettavasti musta ei vaan oo tohon psykedeelien kanssa, ei nyt ja tuntuu että tuskin koskaan (never say never).. Pysyttelen "ykköslevelillä" vielä tovin, tää riittää mulle tällä hetkellä.

Ilo on minun puolellani!

On tosi ok pysyy ykköslevelillä; onhan siinäki kamaa selvitettäväks, enkä mä oo saanu siit lähellekään top scorei.. Mut ehkä se ongelma, mikä tuntuu mulle ainaki käsinkouraisevimmalta, on se, kun ykkösleveliä pelaavat tuppaa usein tuomitsemaan, et ne mun kakkoslevelin monsut ja bonukset olis vaan keksittyjä juttuja, vaikka ohannää tietokonepelit fiktiota kaikktyyni! Toki mä ymmärrän, et jos ei usko, niin ei näe, ja jos ei näe, niin ei usko, mutt joskus se vaan tuntuu vähän. Kouraisevalta. Saa toisinaan epäilemään kaikenlaist.

Jos meinaa päästä pelin läpi, ni jossai vaihees on pakko siirtyy seuraavalle levelille. Mut ei paineita! Peliaika on kuulemani mukaan rajaton. Ainoo vaan, et tätä pelii joutuukin sit pelaamaan siihen asti, kunnes pääsee läpi. Jos tulee game over, ni jatkat sitte siitä mihin jäit, kunnes.

[wRRa]

Eipä oo vitun aikoihin kiinnostanu sen kummemmin mikään baareissa heiluminen ja tylsät sosiaaliset pelit, kun mä voin omistaa koko elämäni suurimmalle nautinnolle ja voimakkaammille yhteyksille.

Aijaa, mä taas koen oppivani joka hetkestä jotain, en pelkästään psykedeeleistä. Näin ollen siis joskus baari-ilta vanhojen kavereiden kanssa voi olla hyvinkin kasvattava kokemus.

Tai sit mul on vaan joku pakkomielle näyttää, et mä voin alati oppia uutta, myös siitä, miten oppia uutta, kun mun tokan happoreissun aikana eräs henkilö tokaisi, et "joo joo, kyl se on nyt niin hienoo, ja kyl kaikki on tajunnu noi kelat mut kyl sä siihen viel kyllästyt". Haluun todistaa itelleni, et nää aineet voi todella olla avuksi Totuuden löytämiseen ja lisäksi yksinkertaisesti vaan tosi paljon hauskemman, opettavaisemman ja nautinnollisemman maailman huomaamiseen

Mä en enää deeleil yritä ettii mitään "Totuutta" niin ku joskus aikoinaan. Ehkä psykedeelit on vaa avannu mun silmät sille et tajuun, etten tiedä mitään "Absoluuttista Totuutta". Meditaatio on opettanu mut hyväksyy sen, ettei ehkä sellasta oo ees olemas ja vaikka olis ni mun ei ees tarvii tietää sitä. Psykedeelit on mulle vaan tapa kerätä luovuutta, uusia jänniä kokemuksia jne. mut uusia jänniä kokemuksia saan selvinpäinkin. Ei niin et kehitystä tapahtuis vaan psykedeeleil, vaan et must kehityst tapahtuu koko aika, psykedeeleil ja ilman. Esimerkiks koen et oli tosi kehittävää olla puol vuotta täysin selvinpäin, ehkä jopa kehittävämpää kuin trippailu. Kannattaa testaa!

[frapathea]

Eipä oo vitun aikoihin kiinnostanu sen kummemmin mikään baareissa heiluminen ja tylsät sosiaaliset pelit, kun mä voin omistaa koko elämäni suurimmalle nautinnolle ja voimakkaammille yhteyksille.

Aijaa, mä taas koen oppivani joka hetkestä jotain, en pelkästään psykedeeleistä. Näin ollen siis joskus baari-ilta vanhojen kavereiden kanssa voi olla hyvinkin kasvattava kokemus.

Aijaa. Mä koen oppivani yksin himassakin. Muutenkin tuntuu, et on hyvä vähentää välil kaikenlaista stimulaatiota ja ärsykkeitä, ja oppii elämään sen kans, et elämä on tylsää.

Zen is boring!

Ihmisleikit tuntuu niin nähdyilt; huvittaa enää yhtyä niihin, jotka tuntuu oikeesti merkityksellisilt ja siunatuilt. Ja ne sellaset jyvät tuntuu erottautuvan akanoista, kun irroittautuu koko helvetin viljasiilosta, ja kattoo, ketkä jää.

Tai sit mul on vaan joku pakkomielle näyttää, et mä voin alati oppia uutta, myös siitä, miten oppia uutta, kun mun tokan happoreissun aikana eräs henkilö tokaisi, et "joo joo, kyl se on nyt niin hienoo, ja kyl kaikki on tajunnu noi kelat mut kyl sä siihen viel kyllästyt". Haluun todistaa itelleni, et nää aineet voi todella olla avuksi Totuuden löytämiseen ja lisäksi yksinkertaisesti vaan tosi paljon hauskemman, opettavaisemman ja nautinnollisemman maailman huomaamiseen

Mä en enää deeleil yritä ettii mitään "Totuutta" niin ku joskus aikoinaan. Ehkä psykedeelit on vaa avannu mun silmät sille et tajuun, etten tiedä mitään "Absoluuttista Totuutta".

Mä taas näen, että näiden loputtomien todellisuuksien alla todella on yks suuri muuttumaton Totuus, jota Jumalaksikin, eli siis Kaikkeudeksi ja Kaikkivaltiuudeksi kutsutaan. Peräänkuulutan siis sitä, kuinka ratkaisevan erilaatuisina asioina käsitän Totuuden ja todellisuuden.

Etenkin tutkailtuani erinäisiä esoteerisia uskonjärjestelmiä ja niiden huimia yhtymäkohtia vahvistuin tästä entisestään. Myös muiden Siunattujen Hullujen kuunteleminen on entistä voimakkaammin ajanut mua Totuudelle omistautumisen polulle.

Meditaatio on opettanu mut hyväksyy sen, ettei ehkä sellasta oo ees olemas ja vaikka olis ni mun ei ees tarvii tietää sitä. Psykedeelit on mulle vaan tapa kerätä luovuutta, uusia jänniä kokemuksia jne. mut uusia jänniä kokemuksia saan selvinpäinkin. Ei niin et kehitystä tapahtuis vaan psykedeeleil, vaan et must kehityst tapahtuu koko aika, psykedeeleil ja ilman. Esimerkiks koen et oli tosi kehittävää olla puol vuotta täysin selvinpäin, ehkä jopa kehittävämpää kuin trippailu. Kannattaa testaa!

Joo, kyl asiat tarvii välil lepoo ja aikaa kehittyäkseen, oikeess oot. Mitä siihen tulee, et kaikki tapahtuis muutenkin, niin näkisin psykedeelien parhaimmillaan vauhdittavan ja tehostavan asioiden tapahtumista. Ettei tarvii mennä pisimmän kaavan kautta ja kokeilla avainta jokaiseen lukkoon, vaan joku enkeli käy kuiskuttaa korvaan, et hei, kokeile seittemättä vasemmalta.
Kaks tehokasta asiaa yhdistettynä toisiinsa on voimakkaampaa kuin kumpikaan yksinään.

Ja tokihan psykedeelit on kivoja ja luovuutta herättäviäkin, joo joo. Ne on mielenmanifestoijia. Ne on mitä vaan, koska mieli on mitä vaan, ja vain mielikuvitus on rajana.

Enkä vähättele lainkaan maallisuuttamme, mutt jos mä voin ottaa eläin-itseni ja enkel-itseni smaaan pakettiin, niin ei kyllä tule kuuloonkaan moisesta tarjouksesta kieltäytyminen. Ihmisalienihybridimuodonmuutosta alati toteuttaessa.


Pidättäydyn skeptisenä sen suhteen, ettäkö yksikään kosmisen tietokoneen verkkoon kytkeytynyt ja Jumalan koskettamaksi tullut voisi ikinä täysin vetäytyä tapahtuneesta. Pyhitetyn Sekopään leima ei lähde, ja tuskin siitä koskaan tahtoisi irti päästääkään.

[wRRa]

Mä taas näen, että näiden loputtomien todellisuuksien alla todella on yks suuri muuttumaton Totuus, jota Jumalaksikin, eli siis Kaikkeudeksi ja Kaikkivaltiuudeksi kutsutaan.

Joo, aivan. Tän mä oon kyl löytänyt, ja se ei oo poistunut. Mut nimenomaa se, et must tuntuu et mä oon jo löytäny kosketuksen siihen Jumalaan, Totuuteen, mikä se nyt ikinä onkaan. En tarkalleen tiedä oikein mitä se on, mutta oon siihen jatkuvassa yhteydessä, koko ajan. Näin ollen siis psykedeelit ei enää avaa sitä mulle enempää, koska oon koko ajan siihen yhteydes... siis deeleil ja ilman deelei. Ehk mäki oon jääny jonkunlaiselle ikuiselle tripille, mut tää tuntuu hyvält. Must tuntuu et mä oon joskus löytäny tähän kosketuksen ennenki deelei, mut sit se on kadonnu... mut meditaation myötä mä oon vaa oppinu pitää sen yhteyden, eli en sillee tarvii deelei löytääkseni sitä uudestaan. Kyse ei oo niinkään siis siit et mun tarttis tietää mikä se "Jumala" tai "Totuus" on, vaan se et mä tunnen sen läsnäolon joka hetkes. Joku voima joka ylläpitää tätä kaikkeutta... Tuntuu et ekat psykedeeliset kokemukset on ollu sitä et on kastanu kätensä tähän Jumalalliseen virtaan, johon oon oppinu heittäytymään meditaation myötä. Et nyt mä oon osa sitä suurta virtaa. Mut ei se sillee ilmene mun elämässä muuten ku et oonpahan vaan helvetin onnellinen ja tunnen elämäni ja kaiken muunki mielekkääks ja merkitykselliseks!

[frapathea]

Mä taas näen, että näiden loputtomien todellisuuksien alla todella on yks suuri muuttumaton Totuus, jota Jumalaksikin, eli siis Kaikkeudeksi ja Kaikkivaltiuudeksi kutsutaan.

Joo, aivan. Tän mä oon kyl löytänyt, ja se ei oo poistunut. Mut nimenomaa se, et must tuntuu et mä oon jo löytäny kosketuksen siihen Jumalaan, Totuuteen, mikä se nyt ikinä onkaan. En tarkalleen tiedä oikein mitä se on, mutta oon siihen jatkuvassa yhteydessä, koko ajan. Näin ollen siis psykedeelit ei enää avaa sitä mulle enempää,

Ei ees sitä, mitä se tarkalleen on?

Psykedeelit eivät kokemani mukaan useinkaan itsessään tee mitään, vaan toimivat ennemmin, kuten mainittu, tehosteina asioille. Tästä voitaisiin siis heittää hypoteesi, että sä et avaa sitä sulle. Ei sillä, ett sitä tarviskaan.. Ainakaan vielä. Mutt valehtelisin, jos väittäisin, ettei mulle olis herännyt tunnetta siitä, että se on jokaisella jossain vaiheessa edessä.

Jatkuva uuden oppiminen, myös siitä, miten oppia lisää! <3 Jatkuva jano enemmälle – etenkin niinkin suuren täyttymyksen suhteen. Muhun mahtuu viel. Äärettömästi. Mä tunnen loputonta kaipuuta olla se itse virta.

[wRRa]

Tästä voitaisiin siis heittää hypoteesi, että sä et avaa sitä sulle.

Mä yritin joskus tosi paljon avata sitä. Yritin ja yritin. Vedin paljon deelejä ym. ja yritin vaan... Koko aika etsin jotain. Hain jotain.

Sit kerran sain sellasen oivalluksen et "emmä tiiä". Emmä tiiä mitä se on. Ja sit tyydyin siihen. Sen jälkee on ollu koko aika vaa sellane olo ettei mun tarvii tietää, iha hyvä näin. Mä vaa tunnen sen ja se riittää. Ei mun tarvii pystyy kuvailee sitä sanoil tai tietää "mitä" se on, ehkä se ei oo mitää, ehkä se on kaikki. Emmä tiiä. Oon edelleenki sitä mieltä et jos kaikki ihmiset myöntäis ettei ne oikeesti tiedä mitä Jumala on, ei olis olemassa mitään uskonsotia ym. jokasel voi olla oma näkemyksensä, mut onks se sit tietoo...? Mut siis mä hyväksyin sen ettei mun tarvii tietää kaikkee kaikest, enkä ehkä ikinä pysty siihen, mut sen asian hyväksyneenä tunnen itseni ja elämäni todella täydelliseks. Aina voin tietää enemmän ja nauttia uudesta tiedosta, mut mun ei tarvii.

[frapathea]

Mun hippikaverit aina vetoaa siihen, et yrittäminen sisältää epäonnistumisen mahdollisuuden, ja et pitäis tehdä ainaisen yrittämisen sijasta <3 ;--D Nojoo, se on vitun ärsyttävää, jos ei tiijjä mitä tehä! Mut silloin kai kannattaa istua ja yrittää löytää uutta lähestymistapaa.
Tai yrittää uudestaan.
Kuinka turhauttavaa!

Mä en puhu personifikoidusta Jumalasta, koska mä koen persoonat yleisestikin juurikin symbolisiksi selityksiksi ja rooleiksi. Me ollaan täst jo puhuttukin, mutt ihan kiva tuoda julkiselle foorumillekin keskustelua asiasta (vaik on tääl varmaa egosta ja sen kuolettamisesta jauhettu ummet ja lammet, joo).
Uskonsodat perustuukin just siihen personifikaatioon. Siihen, että osapuolet uskovat kartan olevan maasto ja oman karttansa olevan ainoa ja oikea, vana niinkuin ne luulee olevansa omat mieltymyksensä ja mielipiteensä ja menneisyytensä ja...

Kuitenkin kokemani Jumaluus eli Jumala eli Totuus eli Kaikki on pelkkä puhdas kokemus ja oleminen ja ei-oleminen, jolla ei ole nimeä eikä muotoa, sillä kuten sanottu, se on Kaikki.

Mielenkiinnosta utelen: kuinka paljon oot yrittänyt tutkia asiaa eri näkemyksiä maistelemalla? Mä oon saanu suuresti osviittaa lukemalla mm. kabbalistisia juttuja ja tota eight-cirquit -mallia, toki ymmärtäen samalla, että ne ovat vain malleja, eli karttoja maastosta.

Niin, kenenkään ei tarvii, mut jotkut jutut on ehkä tehtävä ennen pitkään. En tahdo ottaa sitä riskiä, että joutuisin petaamaan sängyn aina yhä uudelleen ja uudelleen huonon petaamisen johdosta, joten aion tehdä tällä(kin) kertaa parhaani.




Randomia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Prometheus


Musta tuntuu, että tässä on takana jokin Illuminatin salajuoni!
Pyramidin huipulla on silmä joka on kytketty tietokoneeseen ja se näkee kaiken
Ehkä ainoa tapa saada Illuminatin salajuonet selville on soluttautua niihin


Kabbalistisissa teksteissä mainitaan Jumalan nimen olevan Jehova (Jahve, yä`wë, יְהֹוָה
ja tähän piileytyy oikeastaan eräänlainen sanaleikki, jossa kirjaimet symboloivat kuningasta, kuningatarta, prinssiä ja prinsessaa (kaikki löytyvät mm. tarot-korteista). Kabbalistisessa elämän puussa kuninkaan ja kuningattaren yllä on kruunu, joka symboloi Jumalaa. Kuningas on symboli Jumalan peilikuvalle, ja kuningatar ymmärrykselle näiden erosta. Prinssi on symboli ylemmälle itsellemme eli Pyhälle Suojelusenkelillemme, ja me olemme maahan pudonnut prinsessa, jonka on antauduttava veljelleen ja rakastajalleen prinssille voidakseen nousta ylös kruunun alle ja tullakseen prinssinsä kanssa hallitsijapariksi ja synnyttääkseen seuraajansa, prinssin ja prinsessan.

Tässä elämänpuussa on nähtävissä yhteyksiä mm. chakramalliin, joka taas on hyvin yhteneväinen 8-cirquit -mallin kanssa. Nämä ovat kaikki yhteneväisiä omien kokemuksieni kanssa.. Mikä on aika viileetä!


(Joskus asiat vaativat tilaa tapahtua. Astu pois tieltä ja elämä toteuttaa itsensä! <3)

[wRRa]

Kuitenkin kokemani Jumaluus eli Jumala eli Totuus eli Kaikki on pelkkä puhdas kokemus ja oleminen ja ei-oleminen, jolla ei ole nimeä eikä muotoa, sillä kuten sanottu, se on Kaikki.

Joo mullekin "Jumala" on oikeestaan synonyymi "Kaikkeudelle". Oon siis panteisti ja elämänkatsomukseltani buddhalainen. Buddhalaisuutta en omaksunut psykedeeleistä ja hipeiltä, vaan Japanista asuessani siellä.. Enkä tosiaan pidä buddhalaisuutta ainoana oikeana vaihtoehtona, pikemminkin koen että siinä on hyvin kiteytettynä kivoja elämänohjeita joita tykkään noudattaa. Uskon että kaikki uskonnot pohjimmiltaan yrittää selittää samaa asiaa vähän eri tavalla. Oon jonkun verran tutkaillut myös hindulaisuutta, islaminuskoa, juutalaisuutta, kristinuskoa jne. käyny isosena rippileireillä, prometheus-leirin kävin kans. Kaikkee tommost. Mut en ala siis kenenkää näkemyksist kiistelee, kaikil on omat näkemyksensä Jumalast, mul on omani, en koe tarvetta kartuttaa näkemystäni muille selitettävään muotoon. Must mun käsitys Jumalast ei oo sellast mitä saisin kovin hyvin sanoiks purettuu ja jos saanki ni joku kuitenki kyseenalaistais sen, eikä mun pointti oo se et oon oikees vaa se et tää tuntuu must hyvält ja kivalt ja en oikeestaa kaipaa enempää. Must vaa tuntuu et mä oon jo löytäny sen mitä ennen etsin psykedeeleil... siks mä en enää eti. Tää on mulle se juttu. Ei ehkä muille. Mut mulle. En tarvii enempää.

[frapathea]

Mä koen näkemyksistäni kertomisen muille tosi kehittävän puuhana, koska mitä useammalla tavalla osaan kommunikoida asiani (älykkyyden koostuessa kyvystä ottaa vastaan, järjestellä ja luovuttaa eteenpäin tää sisältää siis vastaanotetun informaation organisoimisen ja pukemisen edelleenannettavaan muotoon) niin sitä syvemmin voin ymmärtää sen (eli kasvatan täten älykkyyttäni)
Eli pelkkää voittoo voittoo voittoo voittoo! <3

Nämäkin olen oppinut muun muassa psykedeelien avulla, yhdistettynä kehittävään seuraan, ympäristöön, kartastoon ja vuorovaikutukseen! <3 <3

Kehittyminen edellyttää kokemani mukaan aina tyytymättömyyttä, halua tietää vielä enemmän, janoa astua vielä askeleen eteenpäin. Se on se suuri juttu, mikä tekee meist ihmisist niin poikkeuksellisii otuksii! Luin just makaki-apinasta, joka keksi, että perunoita (vai bataatteja) on helpompi pestä vedessä kuin pyyhkimällä hiekkaa käsin pois. Se olis voinu tyytyä perunaan ja käsillä putsaamiseen, mut se päätti ajatella uteliaammin ja keksi vedellä puhdistamisen. Sit se olsi voinu tyytyy siihen, mut se huomaskin, että se peruna on viel parempaa, jos siit purasee palan ja sit dippaa sen suolaiseen meriveteen. Go go neromakaki <3 <3 Aina kohti parempaa, siistimpää, kivempaa, hauskempaa, toimivampaa, käytännöllisempää ja ihanampaa! <3