Synkkä ja raskas musiikki

[Ahab]

En oikeastaan kauheasti välitä mutta jossain vaiheessa kuuntelin paljon pilvessä nightwishiä ja kaikenlaista sankariheviä, jota ei tarvitse ottaa niin vakavissaan vaan voi samaan aikaan nauraa sille rai rai meiningille. Nuorempana oli myös kiinnostavaa kuunnella jotain kotimaista "satanistimusiikkia" koska tuntui hienolta että joku noin röyhkeästi laulaa noin "sairaita" juttuja.
Esimerkiksi http://www.youtube.com/watch?v=UDmIvlzjNyo
Ehkä jotain samaa viehätystä kun vielä paljon nuorempana alkoi kiroilemaan. Osittain varmaan liittynyt siihenkin että heräsi ajatus siitä että tapauskovaisuus ei ole hengellistä eikä älykästä ja alkoi fiilistelemään jotain pakanajuttuja ja erosi kirkosta.
Joskus tollaisen musiikin kuunteleminen kyllä tekee ihan positiiviselle mielelle jos on mieli synkkänä. Tulee käsiteltyä niitä omia synkkiä fiiliksiä ja hyväksyttyä ne ja voi jopa fiilistellä niitä.
Mutta kaikkein rankimmasta mätöstä en ole pitänyt. En saa selvää siitä musiikista enkä niistä sanoista.

Ja aloitin tämän ketjun sen takia että kuuntelin juuri Ajattaren uuden levyn Noitumaa ja tykkäsin siitä suunnasta minkä ne on ottanut. Akustinen soundi ja selkeämmät vokaalit. Ei tullut raskas tai painostava vaan enemmänkin tunnelmallinen fiilis. Ei silti että jaksaisin tota montaa kertaa kuunnella mutta toivon että useampi bändi lähtisi menemään tuohon suuntaan. Vinkkailtaa jos tiedätte vastaavia.

Yksi nerokas teos on Kontackton Kasperi Laine & Kummitusorkesteri. Eräänlaista synkkää instrumentaali hoppia.

Alamaailman vasaroista pidän myös paljon.

Lustmord on itselleni aivan uusi löytö ja tykkään valtavasti http://www.myspace.com/lustmord

[aphos]

Lustmord on itselleni aivan uusi löytö ja tykkään valtavasti http://www.myspace.com/lustmord

Lustmord on vähän niinkuin dark ambientin Britney Spears...

Ei vaan, ehkä yksi laadukkaimmista ja helposti lähestyttävimmistä ton tyylisistä projekteista. Tullut vuosikaudet kuunteltua.

[Tofupekoni]

Varmaan sopii tähän threadiin saattaa ehkä muutama uusi ihminen "stoner metallin" (vähän kyseenalainen termi/määritelmä) sulosointujen äärelle. Erityisesti minulle rakas raskas bändi on ollut Electric Wizard ( http://www.myspace.com/electricwizarddorsetdoom ). Erityisesti Dopethrone albumi on todella hyvä, enkä tämän raskaampaa musiikkia ole varmaan kuullutkaan.

Tsekkaa E. Wizardin biisi Ivixor B - Phase Inducer: http://www.youtube.com/watch?v=gD7KJSf6aL4

[Touchet]

Current 93

• Imperium I & Imperium II
• Black Ships Ate the Sky
• Antichrist and Barcodes

Zero Kama on myös ihan mielenkiintoinen. Ihmisluista tehdyillä instrumenteilla värkättyä rituaalimusiikkia.

[W10]

Ehkä olen jossain muussakin ketjussa maininnut tämän Grails bändin. Mielenkiintoisen kuuloista. Doomia itämaisilla soundeilla tai jotain sellaista.
http://www.youtube.com/watch?v=iKF1xvd5AF4&fmt=18

Bongzilla varmaan on monelle tuttu bändi. Kovasti saman tyylistä kuin Electric Wizard. Kaikki bändin biisit taitavat liittyä ganjaan.
http://www.youtube.com/watch?v=S5SzbD-pV_I&fmt=18

Om on myös kovasti ollut kuuntelussa. Joku taisi mainita tuolla ircin puolella tämän ja oman bändin basisti kovasti kehui. Mukavan hidastempoista ja raskasta fiilistelyä.
http://www.youtube.com/watch?v=-kwrFPuPf6w&fmt=18

Excepter ei ehkä ole niin raskasta ja säröistä, mutta ainakin minun mielestä hieman synkkää kamaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Nm3mMs33Npg&fmt=18

Yellow Swans. Synkkää konenoisea, säröistä laulua ja aavemaisia soundeja.
http://www.youtube.com/watch?v=1RrModDAsO8&fmt=18

Semmosta täältä. Eivät nuo nyt mitään siantappomusiikkia ja örinää ole mutta vähän tummempaa soundia.

[aphos]

Hyviä bandejä kaikki tyynni, tuollainen doom-tyylinen venkoilu on vähän niinkuin muodissa nyt. Itselläni oli Sunn0)):n ja OM:in levyjä koneella, mutta eipä noita niin hirveästi tullut kuunneltua, jotenkin turhan harmaata doom yleensä.

Yellow Swansista tuli mieleen Swans, joka on paljon vanhempi bändi. Ihan OK.

[W10]

Yellow Swansista tuli mieleen Swans, joka on paljon vanhempi bändi. Ihan OK.

Meinasin mainita tuon Swansin myös. Ne ensimmäiset levyt ovat aivan mahtavia, mutta myöhemmät eivät jostain syystä nappaa niin. Katsastamisen arvoinen yhtye kumminkin.

[Omegano]

Yh, kirjotin jo kaksi pitkää viestialotusta aiheesta mutta molemmat läksi menemään liian jaaritteluksi. Kattoo jos jaksan jossain vaiheessa keskittyä ja kirjottaa niin että lukijatkin voisi saada tekstistä jotain järjellistä irti. Aiheeseen tulee vaan mieleen juttua niin monesta näkökulmasta että tiivistäminen ei meinaa onnistua ja ristiriitoja löytyy tästä pääkopasta jo ajatustasollakin asian suhteen.

Tässä teille yksi ah niin kauhea ja ennenkaikkea kaunis biisi, ihmettelen jos ei saa mitään fiiliksiä aikaiseksi keskittyneesti kuunneltuna, oli ne sitten millaisia tahansa. Ei niin perinteistä "kärsäeläimen lahtaamista" ja harvinaisen hyvin miksattu kyseisen genren teokseksi. (ja siis nimenoman hyvin, joka ei ole synonyymi radiosoundeille)

Gris - Il Etait Une Forêt

Levyn päättävä periaatteessa klasaribiisi La Dryade on aika yllättävä ja sopii musta todella hyvin levylle. Tosin jos bändin logo on tälläinen niin en ehkä ihan perus metallimetelöintiä odottaisikaan. Tai no black metal bändien/artistien logot on kyllä lähes poikkeuksetta kaikkea maan ja taivaan väliltä, paitsi tietty tekstiä josta voisi jopa saada selvää

[CharlieBigPpotato3]

Huh tää silencer on tosiaan aika kipeetä black metallia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Silencer

[CharlieBigPpotato3]

http://kukka.siilo.fi/~tajkor/Deicide_- ... uicide.mp3

Lyrics:

Satanized, crucified, feel the wrath of suicide
Incus fear on the sphere, angel darkness disappears
Covenant, blasphemous, open up unholiness
Father Satan, let me lust unholy sins

Suicide sacrifice
Destruction of holy knife
Blood of unholy knife
Satan I sacrifice

Behold the crucifix, symbol of sterility
I am crucifix - SATAN
Suicide sacrifice, profeasting evil night
Lust into reality - SATAN
Angel of the black abyss, Satan lord I hail
Insane blasphemous - SATAN
Sacrificial Suicide, ritual to end my life
Behemoth incess my fate - SATAN

Damned to hell, end my life
Wrath of god - SATAN
Sin my soul, blessed with fire
Throne of stone - SATAN
I must die, in my wake
Seventh gate - SATAN
Suicide, end my life
I must die - SATAN

Suicide sacrifice, thrust of evil deep inside
Lucifer never lies, take away thee mortal life
Demigod, Satan's son, command the body to the ground
Father Satan, I'll find peace when I am god

Suicide sacrifice
Destruction of holy knife
Blood of unholy knife
Satan I sacrifice

TAKE ME!

[AbysmalGrave]

Black metallia kuunnellu jonkun verran.
Siitä löytää yllättäviä puolia.
Sitä kautto oon oppinu tuntemaan itseä paremmin ja se on avannut suoraan sanoen kaikki ovet kaikelle musiikille,
koska sitä vaikeammin lähestyttävää genreä ei taida olla. Tai oikeastaan helppo lähestyä jos lähestyy sillä ahabin mainitsemalla
tupakanpoltto kiroilu kovistelulla sitä, mutta vaikea genre.
Soma fm:n drone zonelta tulee usein hyviä synkkiä biisejä.
Nykyään kuuntelen aika paljon vain konemusaa. Toimii.

Mun kirjotustapa näyttää siltä, että koitan kertoa universaalin totuuden.
Sitä se ei ole. Kaikki nuo lauseet on suoraan omia tuntemuksia,
mitkä ei varmasti kohtaa useimpien ihmisten ajatusten kanssa.

[Omegano]

Black metallia kuunnellu jonkun verran.
Siitä löytää yllättäviä puolia.
Sitä kautto oon oppinu tuntemaan itseä paremmin ja se on avannut suoraan sanoen kaikki ovet kaikelle musiikille,
koska sitä vaikeammin lähestyttävää genreä ei taida olla. Tai oikeastaan helppo lähestyä jos lähestyy sillä ahabin mainitsemalla
tupakanpoltto kiroilu kovistelulla sitä, mutta vaikea genre.

Mulla oli aikalailla sama juttu. Tai siis kun pääsin sisälle black metalliin(parin vuoden aikamoinen "slippery slope" -prosessi, hitaasti vaikuttava mutta sitäkin addiktoivampi myrkky sitten lopullisesti iskiessään), niin aukesi ovet muuhunkin musiikkiin ja sen kokemiseen itsenään eikä vain omina ennakkoluuloinaan. Syytän mustaa metallia siitä että voin nykyään diggailla vaikka Beatlesiä, mitä en joskus "voinut" tehdä jostain naurettavasta "pitää kuunnella kovaa musaa" -luokan syystä

Nykyään en kyllä sitten taas voi nauttia melkeen mistään muusta metallista, kun se tuntuu niin auttamattomasti ns. itsetarkoituksellisen raskaalta ja jotenkin koomiselta. Varsinkin kaikki "viritetään kitarat matalammaksi ja soitetaan niinQ tosi rankkoja riffejä" -breakdownteinihelvetit. Vähän silleen että jos pitää kuunnella rankkaa ja karua musaa niin mennään suoraan asiaan, muu musa sitten erikseen eikä siihen tartte sotkea mitään "statusta" kohottavaa rankkuuskerrointa. Vertauksen vuoksi vaikka ns. oikeasti rankat, hirveät ja koskettavat leffat vs. teinipuukkohippa ja vastaavasti muut leffat ihan sellaisenaan vaikka olisi jotenkin "pehmoa".(korostan tätä asiaa ihan liikaa, mutta mua vaan naurattaa niin helvetisti osa mun aikaisemmista "mielipiteistä" jotka näen suureksi osaksi tämän kulttuurin "miesihanteesta" johtuviksi)

Muutenkin paria poikkeusta lukuunottamatta(mm. Mike Oldfield) käytännössä mikään musa josta pidin ennen tätä "vallankumousta" ei maistu. En ole vuosiin kuunnellut radiota muulloin kuin perheen kanssa autossa matkustaessa, mä kuuntelen vaan niin paljon mielummin vaikka jotain akustista yhden soinnun kitararämpytystä, sekin tuntuu vaan niin paljon kauniimmalta ja aidommalta kuin se musiikki mitä kuulisin jos en välittäisi etsiä "omaa polkuani" säveltaiteen suhteen. Toki populaarimusaasta löytyy yksittäisiä mua miellyttäviä poikkeuksia, mutta se kokonaisuus ei vaan nappaa.

Jotenkin ääriraskaan musiikin ääriraskas kolahtaminen riisui multa ennakkoluulot taiteen suhteen ja sama asenne välittyi voimakkaana myös muille elämän osa-alueille. Sellanen "yleinen mielipide ei määrittele totuutta" oivalluksen voimakas voimistuminen ja dualistisen maailmankuvan osittainen hajoaminen(vielä on reilusti matkaa jäljellä sen suhteen). Mun ei tartte välittää jos joku ei jaa omia mielipiteitäni ja ennenkaikkea mäkään en tuomitse omastani eroavia, vaan yritän ymmärtää miksi he ovat sellaisiin päätyneet. Toki yritän ilmaista rakentavaa kritiikkiä jos koen sen aiheelliseksi, mutta sen ei musta tarvitse olla millään tapaa hyökkäys kyseistä ihmistä kohtaan. Erityisesti myös sen hokaaminen että mun mielipiteet on hyvinkin isoksi osaksi ihan jonkun muun kuin mun luomia. Niinkuin "siantappomusasta" tuli maailman kauneinta ääntä, niin kääntyi myös mun mielipiteet muunmuassa päihteistä aikalailla päälaelleen, tai no kannabis ja deelit, hitaita ja nopeita vältän varmaan entistäkin enemmän vaikka nykyään se halu perustuu loogiseen(tai ainakin siltä tuntuvaan) kelailuun random pelottelun sijasta.

Tosiaan black metallissa on musta yllättävän paljon kauneutta. Melodiat on jylhiä ja haikeita ja musiikkia maustetaan usein akustisilla soittimilla ja synilla*, jotka usein vain lisäävät sitä tunnelmallisuutta ja jotenkin todella epäarkista fiilistä. Mä löydän ihan mielettömästi syvyyttä siitä että soundeja raiskataan luovilla tavoilla, jolloin niistä tulee suorastaan herkullisen rouheita ja konkreettisia. Mä olen aina pitänyt eniten sellaisesta musiikista(yleensä jotain yksittäisiä pieniä kappaleen osia, esim. carmina buranan se o fortunan kuuluisin kohta) jonka tunnen ns. konkreettisesti ja tavallaan "näen". Jollain tapaa se äärisäröinen, mutta samalla jotenkin harmoninen ja syvä(vaikka onkin ääniteknillisesti todella ohut) tremolona soitettu särökitaraliidi vaan tuntuu viiltävän suoraan mun läpi. Yksinkertaiset melodiat kuulostaa vaan jotenkin niin kaihoisilta ja megaliittisiltä ettei mitään rajaa, näen tavallaan konkreettisesti kuinka se melodia on musiikin mukana piirtyvä kaukainen vuorijonon profiili.

Basari jyrisee kuin maan alla sykkivä planeetan sydän("thump...thump...thump..."), symbaalit helisee ja kilisee enkelimäisesti ja snare kolahtaa niin että meinaa sattua ihan konkreettisesti, eikä tomejakaan kovin sivistyneen kuuloisesti tömistellä. Komppikitara maalaa lähes konkreettisen raastavan, mutta samalla hyvin harmonisen sumuverhon ja repivä liidi kaikuu jostain kilometrien päästä ja tuntuu suunnilleen sahaavan kuuntelijan selkäydintä. Jostain syystä myös tuskaisessa karjumisessa on musta jotain kaunista, sellaista äärimmäisen negatiivisuuden ja positiivisen hurmion samanaikaista outoutta, yksi mies yrittää kaataa huudollaan maailman. Tietynlaisessa black metallissa on mulle jollain tapaa todella mystinen ja "lumoava" kokonaistunnelma ja saankin siitä usein inspiraatiota maalauksiin. Se tietynlainen sumuisuus ja etäisyys tuntuu olevan isossa osassa fiiliksen luontia, kaikki kuulostaa kaukaa tulevalta kovalta ääneltä, eikä lähellä olevalta hiljaiselta. Tästä tulee jotenkin sellaista massiivista ja pysähtyneen ikiaikaista vibaa jonka yhdistän todella voimakkaasti vaikka vanhoihin metsiin ja kaikesta päätellen tämä on ollut tekijöidenkin tarkoitus.

Sumu kaunistaa maisemaa lähes poikkeuksetta, se on jotenkin raikasta kun ei välttämättä näe/kuule kaikkea selvästi vaan oma mieli muodostaa osan kokemuksesta. Jotenkin koen black metallin parhaimmillaan myös hyvin psykedeeliseksi, levyt on ehdottomasti kokonaisuuksia ja yleensä "matkoja" joihinkin huomattavasti tästä arjesta poikkeaviin fiiliksiin, hyvin konkreettista kurkistusta jonkun toisen mielikuvitukseen. Jollain tapaa saan vähän samankaltaisia todella hykerryttäviä fiiliksiä hyvästä musiikista ja hyvistä kirjoista, kanssaihmiset on vaan niin loputon rikkauden lähde ettei mitään rajaa, ihmisen mieli on tämän arvokkain omaisuus ja se että sitä voi jakaa on ihan mahtavanihananupeaa, WAU! Pitäisköhän ruveta humanistiksi :p

Toisaalta black metal noin kokonaisuutena ei niin natsaa, vaan lähinnä juuri sellainen tosi "paradoksaalinen" usein melkeen överiraaka, mutta lähes kokonaan virtaavaan melodiaan perustuva yleensä jostain luontoon liittyvästä inspiraation repivä musiikki. Modernimpi ja "parempisoundinen" usein enemmän jessen kiusausta selostava ja teknisempi sekä ei niin melodinen tai harmoninen black metal ei taas harvoja poikkeuksia lukuunottamatta herätä mitään kummempia tunteita.

*
["katkeraa puristiavautumista"]
Joskin on ihan liikaa ns. "synablackmetallia" jota pidän lähinnä blackmetalkliseiden myymisenä helposti lähestyttävässä muodossa. Vertaukseksi kävisi vaikka "eksoottiset" viiden tähden pakettihotellimatkat johonkin trooppiseen maahan jossa sitten ollaan niin extremeä kun juodaan länkkäribisseä ja ajetaan citymaasturilla jotain eläintarharundia. On vähän eri asia kiivetä viiskilsasen vuoren huipulle kuin lentää sinne helikopterilla. Black metallista tuli vaan aikamoinen "hittituote" kiitos norjan poikien säätöjen ja "saatanasta ja kaikest rankast" -laulavia "black metal" -bändejä ilmestyi luonnollisesti kuin sieniä sateella kun kysyntää oli ja nuorilla harvemmin on sitä kriittisyyttä kun johonkin "juttuun" kuuluminen on yleensä tärkeämpää kuin se asia itsessään.

Musta vaikka pakanajumalista ja nykyisen materialistisen maailmankuvan kritisoimisesta kertova lo-fi estetiikalla voimakkaasti pelaava ääritunteellinen ja tunnelmallinen musa on vaan jotain ihan muuta kuin MTV- ja salonkikelpoinen "saatananpalvonta" -metalli jossa triggeribasari vaan napsuu about miljardi kertaa sekunnissa ja naisista ja autoista ei ole pulaa. Vaikka symboliikkaa ja liioittelua on usein mukana, niin se pointti on vähän niinkuin sanojensa takana seisominen, ei "coolien" ja shokeeraavien latteuksien luettelointi niin että voi aina irtisanoutua mölinöistään.

Vaikka black metallissa riittää tahatonta komiikkaa lähes rajattomasti, niin jotenkin se täydellinen ehdottomuus ja jopa hölmökin oman tien kulkeminen on aika lailla essentiaalista. Joistain levyistä vaan tuntuu oikeassa mielentilassa hohkavan sellainen "aura" joka häviäisi samantien jos mukana olisi itseironiaa ja sopan tulisuutta olisi tasoitettu "kyllähän nyt yleisöäkin pitää ajatella" -tyylillä. Joku mökkihöperö ihmisvihaaja voi tehdä hyvinkin koskettavaa musaa luonnon kauneudesta koska sitä kohtaan löytyy oikeasti ns. tunteen paloa.
[/"katkeraa puristiavautumista"]

Toki luonto ei ole lähellekän ainoa asia mistä black metal ammentaa, mutta sellainen primitiivinen "hulluus" mikä siihen usein liitetään on musta aika tärkeä tekijä. Musta metalli on maniaa musiikin muodossa, tavallaan yritys rikkoa kaikki, muuttaa ruma kauniiksi ja kaunis rumaksi ym., ihan pirun paradoksaalinen genre joka edustaa jokaiselle diggailijalleen varmaan täysin erilaisia asioita kuin muille, ja on aiheuttanut ainakin mulle hyvinkin ristiriitaisia fiiliksiä.

Iso osa viehätyksestä tulee kuitenkin siitä että se musa provosoi mun aivoja tuottamaan fiiliksiä jotka ei välttämättä siihen itseensä liity. Mulle ei tule mistään muusta musiikin lajista samanlaista äärikontrastien ilotulitusta(ruma-kaunis, nopea-hidas, rakentava-tuhoava, masentava-ekstaattinen, moderni-vanha, logiikka-vaisto, ihminen-luonto ym. you name it...), joskaan nämä kaikki harvemmin sisältyvät yhden bändin musiikkiin.

Ihanaa ja kamalaa mutta ainakin se tuntuu joltain!

[CharlieBigPpotato3]

Huh tää silencer on tosiaan aika kipeetä black metallia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Silencer

http://thepiratebay.org/torrent/4483054 ... _Pierce_me

[CharlieBigPpotato3]

Shining openly promotes suicide and self-harm in all its forms (e.g. drugs) in their lyrics. The founder of the band, Niklas "Kvarforth" Olsson, has claimed, with contentment, that there have been some cases of people committing suicide at least partially under influence of Shining's music.

The band's name does not refer to the book The Shining or the film based on it, but rather according to Kvarforth, it means "the path to enlightenment".

Wikipediassa

http://thepiratebay.org/torrent/3940178 ... iscography

[AbysmalGrave]

mökkihöperö ihmisvihaaja = ildjarn?

[tattimatti]

Burzum - Det som engang var; http://www.youtube.com/watch?v=g2qzbiucIoc

Henk.koht. lemppari

Englanniksi käännetyt sanat;

Between the bushes we stared
At those who reminded us of another age
And told that hope was away
Forever...
We heard elvensong and
Water that trickled
What once was is now
Away
All the blood...
All the longing and pain that
Ruled
Are away...
Forever...
We are not dead...
We have never lived

[frogi]

itse olen monenmoista synkistelyä ja möykytystä ikäni kuunnellut mutta pakko nostaa Katatonia muiden yläpuolelle

[Flood]

Oma uus lemppari hitaan ja raskaan musiikin saralta: Toner Low

Erittäin mielenkiintoinen stoner-doom orkesteri Hollannista.
Äänimaailma liikkuu biisistä riippuen Sunn O))), Electric Wizard, Ufomammut akselilla

http://www.youtube.com/watch?v=DfeZsikgOXo Toner Low - Devilbots/Evil machinery on the rise

[King Ink]

Tota Electric Wizardin uusinta levyä on hehkutettu kyl ihan riittävästi, jos mul ois rahaa niin ostaisin tuplavinyylipainoksen. Mut ei oo. No, jos sitä ei nyt paris viikos myytäisi loppuun niin sit KYL VAAN.

Synkästä ja raskaasta musiikista näin yleisesti, kyllä doomi menee kaikenlainen, drone myös.

Ostin tossa Opium Warlordsin Live at Colonia Dignidadin ja on kyl raskasta ja synkkää, en varmaan oo koskaan kuullut noin synkkää levyä. Jotenkin niin raskasta ja synkkää et en ees tiedä et tykkäänkö, kummasti se tuntuu silti tuolla levysoittimessa pyörivän, kaiken kaikkiaan loistava levy. Albert Witchfinderin projekti siis kysees.

Ja lisäksi toi kansi on aivan mahtava, ja vinyylipainoksessa kunnon pahvinen kansi <3
en CDkansista tiedä..

[snusmumrik]

Mun on pakko lisätä tänne yksi bändi, Bohren & der Club of Gore . Ei synkkää samalla tavalla kun joku black metal, mutta helvetin tunnelmallista ja jotenkin ahdistavaa.
Sit toinen hyvä on Ulver. Alotti black metalista mutta siirtyi sitten enemmän elektroniseen musiikkin pariin. Esikoisalbumissa, Bergtatt - Et eeventyr i 5 capitler, on vain sitä jotain. Musiikillisesti ei ehkä niin ihmeellinen, mutta siinä albumissa piilee jokin kätketty energia joka haluaa ulos Myös uudemmat levyt ovat hyviä, vaikka monet fanit pettyivät kun Ulver ei jatkanut black metalin parissa.
Electric Wizardista tuli vielä mieleen kaksi muuta Doom Metal legendaa, Esoteric ja Candlemass.
En ole koskaan oikein tajunnut Esotericiä, mutta Candlemass uppoaa oikein hyvin.

[Akseli]

hyviä artisteja täältä löytyy.
viimeaikoina on tullut tosin kuunneltua aika lailla folkkia

eluveitie esimerkiksi on hyvä yhdistelmä kaikenlaisia vähän epätavallisempia soittimia kuten viulu ja kampiliira

[pilkkija]

Ah Cama Sotz

Dark Ambienttia

[FroZen]

My Shameful - The return to nothing pitkäsoitto on soundiltaan ja tunnelmaltaan raskaimpien kokemusten joukossa jota musiikin saralta on vähään aikaan vastaan tullut. Jos doom uppoaa niin kannattaa katsastaa kyseinen levy.

[psycoma]

Sunn 0)))

[King Ink]

Sunn 0)))

[foghat]

Electric wizard täällä jo mainittiinkin, sen lisäksi ainakin Moss ja Monarch kannattaa tarkistaa. Doom/stoner/sludge linjoilla siis mennään. Ei näistä genreistä ota selvää.

[King Ink]

Doom ja sludge on must termeinä hyvät,
toi stoner tuntuu vaan muotisana olevan.

[Flood]

Kokolailla tymäkkää Doomia;
Ocean Chief

http://www.youtube.com/watch?v=8zNUo3srfH0
Ocean Chief - Galleons from the sun

[seesee]

Sopor Aeternus & Ensemble of Shadows. Raskasta kyllä ja erityisen synkkää. Mutta jos esmes jotain sähkökitaraa haluaa niin tästä sitä on ihan turha yrittää löytää.

[psycoma]

Burzum ei o kyl synkkää, eikä raskasta, se on kaunista, näin mun mielestä, olkaa te mitä mieltä tahdotte.

lahdesta kajahtaa tommoneki bändi olemas, kannattaa tutustuu.