Psykedeelit terapiana

[Dexma]

Vittu psykedeelien käyttö masennuksen hoidos on muuten ihmeellist arpapelii.

Joo näin olen huomannut, yleensä tosiaan kokemus on kyllä loppupeleissä pelkästään positiivinen, mutta tämä on näkynyt pitkän ajan jälkeen.


Mutta tätä minä pohdin. Miten tehtäisiin sitä "psykedeelistä hoitoa", tai jotain. Koska on oikea aika ottaa psykedeelia,
Teidän mielipiteitä/käyttötapoja. Mikä on tehokkain tapa "itsensä kehittymiseen" psykedeelien kohdalla? Miten saada arpapeli voittosaksi? Vai onko se aina arpapeliä.

Kuinka usein on hyvä ottaa psykedeelejä, että niistä saa irti sitä "henkisyyttä"?
Minkälaisissa paikoissa yleensä tuntuu psykedeelit kehittävämmiltä?
Kannattaako ottaa lisää ihmisiä tripille, vai kandeeko kokeilla yksin?

Muutenkin minkälaisia konkreettisia muutoksia teidän elämään on tullut psykedeeleistä? Mikä on muuttunut? Onko suunta edes ollut elämässä parempi?

Mitä tapahtuu psykedeelisen kokemuksen jälkeen?

Vai onko sekin vain ääretöntä narkkaamista?

Kirjoitin tietoisen puolelle joskus, että haluaisin oppia saamaan mahdollisimman paljon psykedeelisestä kokemusesta irti, sitä jotain. Tästä keskustelua. Kertokaa vaikka se oma unelma trippi jonka haluaisitte toteuttaa, millä sen toteutatte, ja kun olette toteuttaneet niin kertokaa vaikutuksia?


muutenkin aika vapaa topikki...

[peltsi]

Ootteko vertaillut eri psykedeelejä masennukseen tai muihin päänsisäisiin ongelmiin? Olis mielenkiintosta kuulla mielipiteitä siitä minkä on parasta terapiaa mihinkin ja miten vaikuttaa? Itse en keksi sellasta parasta mutta ehkä ketamiinia suosin itwe..puuduttaa kyllä kehon myötä myös ikävät ajatukset. Haposta jääny usein pariks päiväks tosi hyvä mieli mutta sit siitä on joskus tullu kans sen jälkeen apaattisuutta. Tietenkin toi itse trippi ja kaikki vaikuttaa siihen mut kyllähän noi deelit/dissot eroo silti aika paljon vaikutuksiltaan myös tällä osa-alueella.

[Dexma]

4-ho-met
on ainakin mulla sellainen tosi jatkuva terapia työkalu, se toimii aina, sitä voi vetää aina kun tarttee, se piristää inspiroi ja palauttaa maanpinnalle.

Happo on erittäin terapeuttinen myös. Siinä on jotain tosi tieteellistä mun mielestä, se on jotenkin niin uusi auttaa vain pysähtyyn ja ihmetteleen.

Ayahuascaa tarvii joskus, joskus tarttee koko kovalevy väsätä uusiksi pään sisällä ja vetää huascat. Se rökitys kyllä pistää paskaksi kaikki huonot ajattelu mekaniikat ja pakottaa uusiin käytännön tekoihin.

Yleensäkkin tryptamiinit auttaa päänsisäisiin juttuihin paljon. Ne tasapainnottaa mun kaksi suuntaista mieliala häiriötä. Oikeastaan masennusta näkyy tosi harvoin, kun on tryptamiineja tosi usein mun pään sisällä. Maaniset kaudet yleensä pystyy myös lopettaan tryptamiineilla, taas selvinpäin olo, tuppaa tekeen sitä maanisuutta.

Fenetyliamiinit ovat sellaista hupia, mutta niissäkin on omat juttunsa, on sitä mieltä kiva ruokkia joskus vain hyvällä ololla.

Mutta tryptamiinit tuntuu olevan ne kehittävimmät psykedeelit. Eri deelit vain eri aikoihin ja paikkoihin, 4-ho-met on sellainen peruselintarvike, ja huasca taas juurikin tekee usein sen nauttimsen jälkeen selviä ajanjaksoja jolloinka ihan konkreettisesti muutan elämää...

Mutta joo. Nämä hyödyttää mun elämää, myös viihdyttää. mites muilla?



(vähän kuosinen kirjoitus... )

[peltsi]

Kyllä terapiaan ehdottomasti tryptamiinit. Ja kyllä kieltämättä toi happo pistää kelailemaan niin sanoinkuvaamattomalla tavalla että siitä saa kyllä revittyä aikamoista terapiaa.

4-Aco-DMT on sellanen deeli joka on saanut mut niin sanoinkuvaamattoman onnelisiin ja kauniisiin keloihin että tripistä jää väkisinkin jotain hyvää mieleen.

[Dexma]

Huomannut viimeaikoina, että tryptamiini kokemuksen jälkeen on helpompi olla selvinpäin... Jotenkin fenetyliamiinit jää sellaiseen vajariin, pitäis varmaan vähentää fenyjen kiskomista...

[ferox]

Saanko muistuttaa, ettei kemikaaleja vetämällä paranneta mitään "päänsisäisiä ongelmia". Ongelmia voi tietenkin hukuttaa douppiin tai "lääkkeisiin", mutta ei niistä silti eroon pääse. Jos elämässä on jokin perseellään, se ei yleensä ratkea istumalla perseellään ja tuijottamalla seiniin.

[King Ink]

Saanko muistuttaa, ettei kemikaaleja vetämällä paranneta mitään "päänsisäisiä ongelmia". Ongelmia voi tietenkin hukuttaa douppiin tai "lääkkeisiin", mutta ei niistä silti eroon pääse. Jos elämässä on jokin perseellään, se ei yleensä ratkea istumalla perseellään ja tuijottamalla seiniin.

Saanko minä muistuttaa sinua, että psykedeeleillä kuitenkin voi saada itsensä käsittelemään asioita tavalla, joka voi hyvällä todennäköisyydellä helpottaa päänsisäisiä ongelmia.

[frapathea]

Jos elämässä on jokin perseellään, se ei yleensä ratkea istumalla perseellään ja tuijottamalla seiniin.

Zazen?

[Dexma]

Jos elämässä on jokin perseellään, se ei yleensä ratkea istumalla perseellään ja tuijottamalla seiniin.

Zazen?

amen.

Mulle terapia antaa aina, olkoon sitten psykedeelit, tai joku muu terapia juurikin niitä ajatuksia miten muuttaa. Se käytännön teot on hankalempia, psykedeelien veto ja douppailu kyllä aina välillä jopa ajaa minua TEKEMÄÄN muutoksia. Esim nyt nämä viimeaikaiset flippailut vain ovat saaneet mut miettiin elämää, ja tekemään muutoksia asioihin esim, työnteko... Muutoksien mutkissa.

[Dexma]

Toka kerta happoa kuukauden sisään tulee olemaan huomattavasti vähemmän "diippi".

Rohkenen olla täysin päinvastaista mieltä omien kokemuksieni perusteella! Olen viimeisen parin kuukauden ajan ottanut happoa n. kahden viikon välein ja toisinaan myös perättäisinä päivinä ja etenkin putkeen otettuna nk.

Itse olen taas huomannut, että kuinka diippiä saattaa olla silloin meno, kun kiskoo kolme neljä kertaa viiikossa psykedeelejä, myös saattaa mennä täysin ei diipiksi.

Asenne kerran kuukaudessakin on ollut sitä diippiä ja ei diippiä. Oikeastaan nyt, kun mietin. Aikoinaan, kun olin vielä siinä vaiheessa, että kerran kuukaudessa, niin tuntui, että sai kaikista vähiten käytännöllisiä asioita irti tripeistään. Asioita ei muuttunut käytännössä, vain pamahti niin sfääreieihin, että ei pystynyt hyödyntään oikein mitään. Taas sitten tälläisen monta kertaa viikossa menossa, niitä käytännössä muutettavia ideoita tulee kokoajan, mutta on liian far out toteuttaakseen...

Vittu tää on mun mielestä psykedeelien kovin ongelma, mun kohdalla. Tasapaino? Mistä vitusta sitä nyt sais..

[frapathea]

Keskusteluterapian ideana on saada potilas höpöttämään siks aikaa, kunnes se unohtaa hetkeks ajatella sitä et ahistaa ja ta-daa, terapia toimii.
Monet ihmiset on pitäny mua jotenki tosi terapeuttisena ihmisenä. Käytännössä ne avautuu mulle, mä heittelen ympäripyöreit filosofioit ja lopulta niitä helpottaa hetken aikaa.
Ni tulin vaa miettineeks, et ehkä psykedeeleil on vähän samanlaist taipumust.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun on ihan saatanan vihainen ja itkettää ja sit joku tulee ja sanoo tai tekee jotain hauskaa ja yrittää olla nauramatta mut ei vaan pysty, ja sit pyrskähtää nauruun. Toisinaan mieli paranee sillä, toisinaan sitä yrittää viel vääntää happaman naaman takas, vaikka tietää, ettei se ole erityisen uskottavaa. Joskus se rupee jopa vituttamaan entistä pahemmin, mut yleensä nauru potkii kuitenki viimeistään hetken pääst, ja raivo laantuu. Sit on taas ihan kivaa. Suuttumuksen aihekaan ei välttämättä tunnu enää kauheen isolt diililt.

No nii. Mitäpä täs sanomaan. Hölötipölöti höö. Psykedeelit on usein hauskoja ja niistä tulee hauska olo ja hauskuudel ja naurul on tapana saada turha äksyily vaikuttamaan kerrassaan tylsält puuhalt. EIkä se ole substanssisidonnaist. Eikä siihen välttämät tarvii käyttää huumeit, mut voi. Ja huumeiden käyttö tai käyttämättömyys ei ole tae mistään. Ei ole kyse siitä, mitä teet, vaan siitä, miten.

Mä istun välillä paikoillani ja hoen "hee he he heeee" niin kauan, et alkaa oikeesti naurattaa.

[Dexma]

Mä istun välillä paikoillani ja hoen "hee he he heeee" niin kauan, et alkaa oikeesti naurattaa.

Optimistinen ajattelu malli vain toimii käytännössä niin vitun paljon paremmin kuin pessimistinen. Ainakin mun mielestä.

Joo psykedeelit, näyttää sitä elämän arvokkuutta. Mikä voikaan masentuneelle tehdä niin hyvää, kuin nähdä ne hyvät asiat ja puolet. Kokea sitä positiivista voimakkaammin. TOTTAKAI psykedeelit usein myös vahvistaa niitä negatiivisia tunteita, yleensä mulle vain kääntyy se tunne, AARGH AHISTAA, VITUTTAA, MASENTAA tunteesta, no jos ahistaa NIIN VITTU TEE SILLE JOTAIN. TAI OO TEKEMÄTTÄ, TOTU VITUN HOMO!

[ferox]

TOTTAKAI psykedeelit usein myös vahvistaa niitä negatiivisia tunteita, yleensä mulle vain kääntyy se tunne, AARGH AHISTAA, VITUTTAA, MASENTAA tunteesta, no jos ahistaa NIIN VITTU TEE SILLE JOTAIN. TAI OO TEKEMÄTTÄ, TOTU VITUN HOMO!

Joo, näin juuri. Mutta oletko ratkaissut ongelmasi sillä, että vedät jatkuvasti deelejä? Mihin vielä tarvitset niitä? Toivotko, että voisit pikkuhiljaa olla hyvävointinen ilmankin psykedeelejä, ts. parantua ja lopettaa terapian?

[Dexma]

TOTTAKAI psykedeelit usein myös vahvistaa niitä negatiivisia tunteita, yleensä mulle vain kääntyy se tunne, AARGH AHISTAA, VITUTTAA, MASENTAA tunteesta, no jos ahistaa NIIN VITTU TEE SILLE JOTAIN. TAI OO TEKEMÄTTÄ, TOTU VITUN HOMO!

Joo, näin juuri. Mutta oletko ratkaissut ongelmasi sillä, että vedät jatkuvasti deelejä? Mihin vielä tarvitset niitä? Toivotko, että voisit pikkuhiljaa olla hyvävointinen ilmankin psykedeelejä, ts. parantua ja lopettaa terapian?

Joo tässä tulee taas tämä ongelma.

Aikoinaan, kun olin vielä siinä vaiheessa, että kerran kuukaudessa, niin tuntui, että sai kaikista vähiten käytännöllisiä asioita irti tripeistään. Kelasi asioita jotka ei ollut käytännöllisiä, vain pamahti niin sfääreieihin, että ei pystynyt hyödyntään oikein mitään. Taas sitten tälläisen monta kertaa viikossa menossa, niitä käytännössä muutettavia ideoita tulee kokoajan, mutta on liian far out toteuttaakseen...

Muotoilin guotea muuten pikkaisen paremmaksi....
Got the addiction.

Toisaalta, onko se jatkuva psykedeeli terapia huonoa, tai voihan sen ottaa sillai, kun toiset käy terapeuttisesti kalassa tai jotain...

Mä oon pohtinut, ajatusta psykedeeli addiktio mun omalla kohdallani. Se tuntuu menevän tietyssä määrin niin, että en ole ikinä oikein löytänyt itsestäni sitä onnistuvaa, luovaa, asioita kehittävää puolta itsestäni ilman psykedeelejä. Taas jotenkin tuntuu, että mä loppupeleissä syön psykedeelejä, koska ne sanoo: LASSE SÄ OOT JOTAIN, VITSIT SÄ OIKEASTI VOISIT OLLA JOTAIN, TIEKS NIINQU VITTU SÄÄ OOT JOTAIN... Jotenkin tuntuu, että tossa on yksi asia mitä psykedeelit on saanut, mut tajuamaan jopa tosi psykoottisesti, claridad efektin avulla, sä olet jotain sä voit tehä jotain. kehitä kehitä kehitä. Tietyllä tapaa ruokkii omaa egoaan, kun vetää psykedeelejä ja luo ideoita joita voisi toteuttaa, saa intoa olemaan minä, ja saa minun oloni paljon tärkeämmäksi tässä maailmassa näin antaen elämälle merkitystä...

Eli yksinkertaisesti serotoniinin kulku aivoissa, välillä on vain niin vitun siistiä, että ilman sitä silloin tällöin varmaan pamauttaisin aivoni pellolle...

Olipas itsenikin mielestä kamalan terapeuttinen teksti

Mä oon paljon miettinyt, kyllä psykedeelien vähentämistä. Oikeastaan sitä on tullut tehtyä paljonkin. Tuntuu, ettei ole tarvetta, ei ole intoa niin paljoa... Terapia vain on tehnyt tulosta? Ehkä joku päivä se oikeasti näkyy tosi vahvasti.

[frapathea]

Monilla on terapiassa tosi kivaa. Ne haluu käydä siel, vaikkei enää masentaiskaan.

Plus, et harvat paranee koskaan lopullisesti. Tai, no, riippuen toki siitä, mitä paranemisel tarkoitetaan.

[frapathea]

Jos elämässä on jokin perseellään, se ei yleensä ratkea istumalla perseellään ja tuijottamalla seiniin.

Tähän viel palatakseni, mä en ole oikeesti löytänyt juurikaan parempia keinoja ratkoa ongelmiani kuin seinän tuijottaminen. Ja vaikka mitä on kokeiltu.
Vuosii pyörin paikallani ja hoit itselleni, et miks elämä on tylsää, miks kaikki päivät on vaan samanlaisia, miks mul ei oo kavereit, miksei kukaa välitä, miksei must ikinä tuu mitää, miks mua sattuu joka puolelle, miks mua ahistaa, MIKS MUA AHISTAA, miks mua masentaa *snif* *snif*

Nonii sit päätin joskus sattumalta istua paikalleni ja tuijottaa seinää.
Sen jälkeen tein sitä tähän päivään satunnaisesti sillointällöin.
Sit.. Tapahtu jotai.. Ja jotai.. Ja nyt tuntuu huomattavasti paremmalt ku vuos sit.

Eheytyneemmält. Tyynemmält. Ei niin paljoo maanista levottomuutta ja yliaktivisuutta ilmennettävis. Ei erityisemmin vituta sillai ankarasti nykyään asiat. Hyväksyntä on kasvanut. Toimeentarttuminen helpottunut. Ei ahdista niin usein. Ei satu joka paikkaan. Lihakset on ekaa kertaa elämäs oikeesti ees nimekskään rennot. Asiat kiinnostaa. Arvostan yksinäisyyttä ja arvostan tylsyyttä. Jotai visioo. On kivaa. Syytän tästä pitkälti joogaa, meditaatioo, psykedeelei ja jokseenkin säännöllistä aivan vitun hyvää seksii. Et se niist terapiaistunnoist ja lääkärikäynneist ja napeist ja pillereist. Käy näin.

[peltsi]

Henk.koht oon sitä mieltä et osalla psykedeeleistä (esim. LSD) pystyy kelailemaan niin sanonkuvaamattomalla tavalla päänsisäisiä solmuja et jos vaan suinkin riittää taito/ajatus/kontrolli niin niillä pystyy aukomaan solmuja ja saamaan ratkaisuja. Tää asia ei oo kovinkaan yksinkertainen vaan sen tajuaa tai sit ei..Jos puhutaan pakokeinoista ongelmiin niin kääntyisin bentsojen ja muiden tunteita lamauttavien substanssejen puoleen. Mun mielestä psykedeelit ei oo pakokeino ongelmiin vaan juurikin työkalu/apuväline käsittelemään niitä...valitettavasti kaikki ei sitä osaa ja joskus se käsittely kääntyy päälaelleen ja tajuaa vaan lisää ongelmia itsessään, joten pähkinänkuoressa psykedeeleillä enemmänkin kohdataan ajatukset/ongelmat kuin pakoillaana niitä.

[emppu80]

No kyllähän aina itselle happo tripin jälkeen tulee aina jopa useaksi kuukaudeksi positiivinen elämän asenne.
Ainakin tarve alkoholiin on vähentynyt, tulee sitä juotua vielä viikonloppuisin kun sitä on aina tehnyt kaveriporukassa, mutta se todellinen tarve, että on pakko saada pää sekaisin viinasta on jotenkin kummasti kadonnut lähes olemattomiin. vai olisinkohan vaan muuten raitistumassa, en tiedä.

[junky]

Olin tuossa taannoin äärimmäisen rakastunut, ja lyhyesti sanottuna (sen kummemmin yksityiskohtia kertomatta) hommat kusi täydellisesti.

Vaivuin järkyttävään masennukseen, mikään ei tuntunut enää miltään ja itsetuhoiset ajatukset valloittivat pääni. Olin ollut jo täysin varma että tämä on se oikea ja että asiat menee vihdoinkin hyvin. Muutenkin oli aika paha putki alla ennen kuin tapasin kyseisen naisen ja oletin että siinä olisi ollut se pelastus.. Takaisin pohjalle vaan.

Pari kuukautta siinä tuli sitten oikeastaan oltua vaan himassa ja tosi epätoivoinen. Eräs pitkäaikainen ystäväni huolestui kun olin ollut poissa kuvioista ja yritti kaikkensa että mun fiilikset paranisi. Keskusteltiin paljon ja se auttoikin, mutta todellinen "parantuminen" lähti siitä kun ystäväni toi mukanaan cubensiksia eräänä iltana.

Ystäväni toimi terapeutin lailla, ja sain puhuttua KAIKEN sisältäni pois. Vanhat haamut, möröt ja sirpaleet sydämmestä.
Tunsin kun paha oloni puristui ulos. Oltiin pohjustettu tuota kokemusta jo ennen lukuisilla keskusteluilla, ja se oli kyllä tämän "paranemisen" kliimaksi. Aamulla oloni oli kuin eri ihmisen, oikeasti. Ponnistin pohjalta takaisin pintaan. Tajusin että kyllä meille kaikille tässä maailmassa on jotain, elämä ei ole vielä ohi. Voin vain kuvitella miten muut ihmiset voisivat selvitä ongelmistaan, jos heillä olisi jokin läheinen ihminen kuten ystäväni. Saan todella olla kiitollinen! Tuo pohjustuspuhuminen ja ikäänkuin valmistautuminen trippiin (jota en kuitenkaa osannut odottaa) oli ratkaisevaa. En koskaan ole ollut niin herkässä tilassa kuin tuona iltana.

Eli pointtini oli:

pitkä pohjustus luotettavan ihmisen kanssa + oma valmistautuminen + psykedeeli (in this case shrooms.) = emotional healing!

[hahaviv]

Onko täällä ketään, kuka olisi käyttänyt deelejä nimenomaan pelkojen kohtaamiseen ja sitä kautta poistamiseen?
Jos, niin olisin todella kiinnostunut kuulemaan omia kokemuksia ja tuntemuksia, sekä muita jutskia mitä nyt mieleen tulee

[Dexma]

Onko täällä ketään, kuka olisi käyttänyt deelejä nimenomaan pelkojen kohtaamiseen ja sitä kautta poistamiseen?

Ihan perus omaa terapiaa erilaisten asioiden kohtaamiseen, koira pelkoa ja sitä kohtaan olevia traumoja tullut käsiteltyä hapoissa. VITTU KOIRAT ON KIVOJA HAPOISSA.

Yleensäkkin oppinut paljon juurikin sitä, että kuinka sitä pelkoa kohdataa, varsinkin jos se on turhaa. Sitä vain yksinkertaisesti tajuaa kuinka naurettava se pelko on usein, ehkä sitä pääsee jotenkin deeleissä tarkasteleen objektiivisemmin kait.

Huasca päissään on menty monesti oman mielen niihin pelottaviin alueihin, hyväksymistä ja tutustumista itseeni. Yleensäkkin kyllä kovat deelit kokemukset on eräänlaista pelon voittamista, antautumista sille mahollisuudelle, että kohta PELOTTAA.

[idfgho]

koira pelkoa ja sitä kohtaan olevia traumoja tullut käsiteltyä hapoissa. VITTU KOIRAT ON KIVOJA HAPOISSA.

Jos deeleillessä lähtee touhuamaan koirien ( tai eläinten ylipäätään ) kanssa, niin varma ja luotettava eläin täytyy olla kyseessä.

Itse olen aina ollut täysin sujut koirien, kissojen kanssa ja rakastan niitä yli kaiken, mutta yksi kerta deeli (4-ho-met ) + eläimet riitti jättämään pienen varauksen päälle, enkä tule toiste enää tuota yhdistelmää kokeilemaan.
Kyseessä oli kuitenkin nuori kissa ja nuori koira, ja asiat jotka niiden kanssa tapahtui oli osa niiden normaalia kehitysvaihetta, mutta deelissä ne näytti, tuntui niin paljon pelottavammille kuin selvänä että muistan ne helvetin hyvin vieläkin, vaikka tapahtumasta on jo aikaa.

[lonecell]

Jos deeleillessä lähtee touhuamaan koirien ( tai eläinten ylipäätään ) kanssa, niin varma ja luotettava eläin täytyy olla kyseessä.

Itse olen aina ollut täysin sujut koirien, kissojen kanssa ja rakastan niitä yli kaiken, mutta yksi kerta deeli (4-ho-met ) + eläimet riitti jättämään pienen varauksen päälle, enkä tule toiste enää tuota yhdistelmää kokeilemaan.
Kyseessä oli kuitenkin nuori kissa ja nuori koira, ja asiat jotka niiden kanssa tapahtui oli osa niiden normaalia kehitysvaihetta, mutta deelissä ne näytti, tuntui niin paljon pelottavammille kuin selvänä että muistan ne helvetin hyvin vieläkin, vaikka tapahtumasta on jo aikaa.

Oon huomannut että kissat ainakin vaistoaa jotenkin sen jos ihminen on vetänyt jotain psykoaktiiveja. Shulginin jommassa kummassa kirjassa (TiHKAL tai PiHKAL) on jotain mainintaa samansuuntaisesta ilmiöstä, Shulgineillahan on/oli itselläänkin kissoja. Vähän tapauksesta riippuen joko pysyvät poissa tai aloittavat hirveän riehumisen, esim. toi meidän nykyinen kissanpentu käyttäytyy aina jotenkin aggressiivisesti mua kohtaan kun vedän hitaita. Deeleistä se ei niinkään tunnu välittävän ja kannabiksesta on hyvinkin kiinnostunut, aina havahtuu jostain kun alan grindata ja sit on täys työ pitää se pois pöydältä Mutsinkin kissa pysytteli muistaakseni yleensä aina poissa kun dokasin sen kämpillä.

Lienee syytä mainita, et mitään vahinkoa tai muuta harmia ei oo eläimille aiheutettu vaikka vähän kuosattu onkin niiden läsnäollessa.

[hahaviv]

Yleensäkkin oppinut paljon juurikin sitä, että kuinka sitä pelkoa kohdataa, varsinkin jos se on turhaa. Sitä vain yksinkertaisesti tajuaa kuinka naurettava se pelko on usein, ehkä sitä pääsee jotenkin deeleissä tarkasteleen objektiivisemmin kait.

Huasca päissään on menty monesti oman mielen niihin pelottaviin alueihin, hyväksymistä ja tutustumista itseeni. Yleensäkkin kyllä kovat deelit kokemukset on eräänlaista pelon voittamista, antautumista sille mahollisuudelle, että kohta PELOTTAA.

Joo tämmöset asiat on aikalailla jo tiedossa, meinasin enemmänkin sitä, kun itsellä ne pelot on niin järjettömiä, etten pysty niitä kohtaamaan
yksin ja harvoin edes ihmisten kanssa. Toki sekin on vaan itsensä päätettävissä, mutta tohonkin liittyy juttuja, mitkä vaikuttavat sen verran paljon, etten vain mene lentokoneeseen esimerkiksi. Voin selittää jos tarvitsee.

Mietin et jos joku ois oikeen istuutunu alas, popsinu viitisen keilaa tatteja, että joutuu/pääsee sinne "tuntemattomaan" ja sitä rataa.

[hahaviv]

Ainiin, kiitos Dexma

[ps3t]

Onko täällä ketään, kuka olisi käyttänyt deelejä nimenomaan pelkojen kohtaamiseen ja sitä kautta poistamiseen?
Jos, niin olisin todella kiinnostunut kuulemaan omia kokemuksia ja tuntemuksia, sekä muita jutskia mitä nyt mieleen tulee

No minäpä olen. Matkustin elokuun lopulla Peruun Ayahuasca-retriittiin, joka piti sisällään kolme seremoniaa. Ensimmäisessä seremoniassa tutustuin sisälläni pitkään olleeseen pahaan oloon aika hurjalla tavalla. Tunsin sisälläni ammottavan tyhjyyden ja kaipuun, ikään kuin mustan aukon ja sain kokea mitä on olla tuon sisälläni asuvan pahan olon ytimessä. Olo oli jotain sanoinkuvailematonta, ja huomasin itkeväni tavalla, jonka en tiennyt edes olevan mahdollista. Jostakin tuli ajatuksia päähäni äidistäni, isästäni, pikkusiskostani ja tyttöystävästäni. Kävin läpi jokaisen näistä henkilöistä vuorollaan ja itkin jostain käsittämättömän syvältä kumpuavaa pahaa oloa ja kaipuuta näitä ihmisiä kohtaan. Itkun aikana nenästä tuli loputtomalta tuntuva määrä paksua, tapettiliisteriä muistuttavaa räkää. Itkun loppupuolella oksensin, ja se tuntui siltä kuin olisin oksentanut kirppuja ja koppakuoriaisia elimistöstäni ulos.


Toiseen seremoniaan lähdin kuumeessa ja kovassa päänsäryssä. Heti vaikutuksen alettua, tunsin muuttuvani pelokkaaksi lapseksi ja käperryin sikiöasentoon shamaanin vaimon hoivattavaksi. Ehkä tämän seremonian kohokohta oli se, kun tunsin suurta pelkoa ja ahdistusta, ja ayahuasca kertoi päässäni olevana ajatuksena, että maailma, jossa olen tähän asti elänyt on ollut pelkkää mielikuvitukseni tuotetta. Eli tätä maailmaa, maailmankaikkeutta, ihmisiä, ayahuascaa, tai yleensä mitään ei ole oikeasti olemassa, kaikki on ollut kuin unta ja nyt olet herännyt oikeaan todellisuuteen, joka on ikuista kärsimystä ja tuskaa, et voi enään palata. Ahdistus sen kuin lisääntyi, sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hengitys oli tuskaista ja tuntu että happi loppuu. Mietin, että tältä tuntuu kuin ihminen on kuolemassa ja on jätettynä täysin yksin. Seremonian loputtua oli harvinaisen hyvä olo.

Viimeinen kerta oli kaikista helpoin ja miellyttävin, ja ensimmäinen kerta jolloin näin kunnolla visioita. Matkustin ikään kuin junan kyydissä erilaisissa paikoissa. Näin taas asioita vanhemmistani ja sain nähdä kuinka he tuntevat. Lopussa tulin sellaiseen lastenhuoneeseen joka olo sellainen, missä jokainen lapsi haluaisi olla. Ayahuasca kertoi kuitenkin, että olen jo kasvanut isoksi, enkä tarvitse enään tällaista. olin samaa mieltä ja jätin tuon tilan taakseni.

Tuolta palattuani olen huomannut tuntevani olevan paremmin yhteyydessä perheeseeni ja muihin ihmisiin, ja muutenkin elämä tuntuu helpommalta. Olipa samalla retriitillä mm. psykiatrilla käyvä jamppa, joka kertoi pari päivää sitten lähettämässä sähköpostissa jättäneensä käynnit sikseen.

[hahaviv]

Todella paljon kiitosta vastauksesta! Olen jo itsekin miettinyt ayahuascan käyttöä tohon samaan tarkotukseen, mutta
matkaaminen täältä pois ei oikein onnistu tällä hetkellä. Onneksi hetkiä tulee uusia !