Ajattelin välillä, että kuolenko mie?, koska tunne oli oikeasti aivan käsittämätön. Mistään ei mitään tajunnu, ajantaju oli aivan täysin hukassa myös. Mitään tavallaan pelkotila ei ollut muita kuin tuo kuoleminen joka sekin kävi hetkellisesti mielessä, koska en oikeasti pystynyt ajattelemaan mitään. Yhtäkkiä iski kauhea oksennushätä ja en muista mitä oikeasti siinä tapahtu kun lähdin ulos laattaamaan, koska yhtäkkiä vain säpsähdin oksennukset leukapielessä tuijottavani kaveria, joka oli tullu pihalle tupakille, hokien, että ''poka molen sekasin''. Ei aikaakaan kun tuli pakottava tarve lähteä nukkumaan, että saa pään selväksi.
Seuraavana päivänä oli aivan täydellinen olo osittain siksi, että tunsin saaneeni viiden tunnin hieronnan yöllä, koska lihakset oli aivan rentona, elastisuus oli parempi mitä ikinä voisi kuvitella ja se virkeän ihastuttavan mukava olo oli vain kuorrute valmiiksi herkullisen kakun päällä. Jos olisin henkilö joka stressaa asioista olisi se stressiki luultavasti lauennu siinä vaiheessa.
Siinä sitten muutama viikko vierähti ennenkö pääsi kasvotusten juttelemaan siitä lauantaista, koska asun ja käyn koulua eri paikkakunnalla. Kavereilla oli kuulema menny ilta loistavasti paukkujen kera. Olivat piirrelly kaikkea ja pelannu korttia yms.
Nyt jälkeenpäin kun alkaa taas DXM-hammasta kolottaa tiedän ainakin omat rajani niin vajarien kuin överien suhteen
-------
Semmonen tuli myös mieleen, että eikös niitä teoreettisia rajoja dexmin vaikutuksesta voinu laskea jotenki? Painan 85kg ja pituutta varmaan 178 ja rasvaprosentti viimeksi mitattuna 9% (ei varmaan ole tarpeellista infoa, mutta en muista yhtään miten se laskettiin)
Toivottavasti ei ole kovin huonoa luettavaa, mutta tällänen homma keväällä tapahtu.
