Hullua menoa dissosiatiivisella vuoristoradalla (DXM 390 mg)

[figaro]

(Allaoleva tarina on kirjoitettu lievässä krapulassa trippiä seuranneena aamuna, joten outouksia saattaa esiintyä)

Oli tiistai-aamu. Latasin repustani keittiön pöydälle pullon Resilaria, toisesta apteekista ostetut naohit ja C-vitamiiniporeet. Edellisestä DXM-kokeilusta oli viikko, ja tällöin annos oli jotain 200 mg:n tienoilla. Kyseinen trippi oli ihan hauska, mutta se muistutti lähinnä kohtalaista känniä eikä ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Päätin siis ottaa enemmän tällä kertaa.

Erotteluun meni about 45 minuuttia. (myöhemmin selvisi että tässä vaiheessaa meni jotain pahasti pieleen, ks. tarinan loppuosa). Litkua oli täydet 600 mg valmiina mutta jotenkin vainoharhaisena join siitä vain vain 390 mg vissyn kanssa alas. Loput heitin viemäriin. Kello oli tässä vaiheessa noin 10:00. Odottelin puolisen tuntia ja tunsin itseni nälkäiseksi, vedin perään vielä saarioisen valmisruokaa.

Pizzan syötyäni oli kulunut 45 minuuttia annoksen ottamisesta. Aloin jo tuntea pientä kuumotusta takaraivossa. Menin ylös ja istuuduin tietokoneen ääreen. Keskustelin erinäisten ihmisten kanssa vähän aikaa, ja kuuntelin samalla chillout-konemusaa.

Noin puolentoista tunnin päästä huimaus alkoi lisääntyä melko nopeasti. Ensimmäinen taso lähestyi siis lupaavasti. Kävelyssä ei tuntunut tässä vaiheessa vielä vaikeuksia, päätin kuitenkin käydä hiljaksiin makuulle. Laitoin ikkunoiden verhot päälle ja vilkaisin ohimennen pupillejani peilistä - vähän olivat laajentuneet, mutta eivät mitenkään merkittävästi.

Kello oli noin 11:45 kun katsoin viimeisen kerran "tajuissani" kelloa, ja tässä vaiheessa tuntui etten pääse enää sängystä ylös. Otin silmälasit pois päästä ja kävin kyljelleni makaamaan. Huone alkoi pyöriä hiljakseen, ja muutamaa minuuttia myöhemmin en pystynyt tunnistamaan, olivatko silmäni kiinni vai auki. Päässä risteili ajatuksia perjantaina olevasta matikan yo-kokeesta ja siitä, että olin jättänyt monitorini auki, mutta jostain syystä en päässyt enää ylös sammuttamaan monitoria.

Tässä vaiheessa ajantajuni katosi täydellisesti. Huoneeni seinät alkoivat muuttua puolisuunnikkaan muotoisiksi ja tuntui kuin joku olisi vähentänyt maailman fps:ää. Verhot heiluivat hiljakseen ja näyttivät siltä kuin olisin pelannut counter-strikeä 15 fps-nopeudella, kaikki töksähteli vain. Seinälläni roikkuneet karvanopat muuttivat kokoaan ja pieni paniikki alkoi hiipiä päähäni: "Selviänkö tästä ollenkaan?" Kun käänsin päätäni, en pystynyt pitämään katsettani kohdistettuna tiettyyn paikkaan sekuntia pidempää. Tasapainoaisti tuntui jäävän minuutin jälkeen ja kaikki peittyi sumuun. Yritin kokeilla otsaani kädelläni mutta en tuntenut mitään. Sen sijaan molemmat kämmenet alkoivat täristä hallitsemattomasti ja olin täysin paniikissa... pulssi alkoi nousta hirveästi.

Tässä tilassa olin varmaankin jotain 40 minuuttia, ja sen loppupuolesta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Kaikki pimeni. Vajosin täyteen tiedottomuuteen.

Ovi kolahti ja pikkuveljeni huusi jotain aikaisin koulusta pääsemisestä. Kuulin sanojen kaikuvan päässäni mutta en pystynyt yhdistämään niitä merkityksiin ja mietin, että kuka helvetti siellä oikein mölisee. Katsoin kelloa ja punainen digitaalinäyttö näytti hymyilevän minulle numeroin 12:50. Olin varma että dxm-trippi oli loppunut (itse asiassa olin 2. tasolla) ja päätin nousta ylös.

Paha, paha virhe! Tasapainoaisti nimittäin jäi sängylle, siltä sen ainakin tuntui, ja romahdin tuolia vasten. Jostain juolahti mieleeni muistikuva toissakesäisestä särkänniemen reissusta ja tornado - laitteesta. Hoipertelin vessan ovea kohti, tai jotakin valkoista suorakulmiota kohti, niinkuin käsitin tuossa vaiheessa, ja tartuin kahvaan. Tuntui siltä että en itse tehnyt mitään vaan ikäänkuin katselin kaikkea metrin päästä.

Kun tulin vessasta, koin muistikuvieni mukaan ainoan hallusinaation: päätin että minulla oli kuuma, ja hoipertelin huonetuulettimen viereen. Painoin start-nappia, mutta tuulettimen propelli ei liikkunut ollenkaan. Ja sitten tunsin tuulenvireen ihollani. Tuuletin ei kuitenkaan liikkunut. Pelästyin aivan käsittämättömästi, huudahdin ja kaaduin sängylleni melkein paniikissa. Kääriydyin sikiöasentoon ja olin aivan varma että olen harhoissani todellisuudessa kaupungilla sekoilemassa autotiellä ja että luulen vain olevani kotona. Tässä vaiheessa jalkojen tunto alkoi hävitä, ja viimeinen muistikuvani on se, että verhot vaihtoivat väriä sinisestä punaiseksi.

"Heräsin" jälleen jossain kello kahden ja kolmen välillä. Minulla oli huono olo, mutta pystyin jälleen kävelemään. Tässä vaiheessa sisäelimeni tuntuivat pelkältä vedeltä ja menin vessaan. Suurin osa vatsan sisällöstä tuli nesteenä ulos. Ilmeisesti osa glyseroleista ja sorbitoleista oli jäänyt erottelemaani sotkuun ja se ei tuntunut kivalta. Loppupäivä kuluikin sitten vesssassa. Statistiikkana tähän väliin että vessapaperia kului neljä rullaa. Pystyin kuitenkin nukkumaan valtaisan piereskelyn ja mustikkakiisselin ja kivennäisveden avulla. Juuri ennen nukahtamista näin vielä pieniä hahmoja verkkokalvollani.

--

Seuraava aamu, klo 8:30

Heräsin ankaraan päänsärkyyn. Tuntuu kuin joku olisi potkinut selkään ja rintakehässä tuntuu kolotusta. Syön puuroa varovasti, otan vitamiiinipillerin, vähän jaffaa ja kofeiinipillerin (100mg). Sitten kirjoitin tämän tarinan. Tätä kirjoittaessa tuntuu jo paremmalta.

Summa summarum:

Trippi oli erittäin intensiivinen ja jossain tokan pläteäyn kohdalla oli hyvät fiilikset (vaikka olinkin melko pihalla), mutta ne paniikkikohtaukset olivat ihan hirveitä. Ei mennyt ihan putkeen, joten seuraavaan DXM-trippiin otan kyllä paljon väliä. En tiedä olenko sittenkin yliherkkä deksmille, mutta 390 mg oli jo ihan tarpeeksi minulle. Se ripuli ei ollut mitenkään hauska kokemus. Ja tuo päänsärkykään ei luvannut hyvää sen "reikiä aivoihin" teorian kannalta.

Tämä oli ensimmäinen trippistoorini, joten kommentit ovat tervetulleita.

[Kyz]

kuulosta lupaavalta varsinkin toi tuuletin juttu oli aika hullu

[tRip]

Kuulostaa osittain tutuiltakin nuo kokemukset, kun itse erehdyin ottamaan greipin kanssa 300mg.
Juuri tuo, että vaikka on silmät kiinni, niin ei todellisuudessa tiedä onko ne sitten auki vai kiinni. Myös se, että kaikki on jotenkin hämärää ja menettää merkityksensä, on, ainakin mielestäni, pelottavaa.
Ja dexmikutina on jotain aivan sairasta..

Yllättävää myös kuinka paljon dexmi vaikuttaa tasapainoon. Itse kävelin dexmeissä kuin 3 promillen humalassa, mutta kuitenkin jollaintapaa tolkuissani etten lennellyt pitkin metsikköä.

Mutta kuten olen moneen kertaan todennut, niin dexmi ei ole mieleeni, liian kieroa ja hämärää ainetta makuuni. Ja dexmi krapula on itsellä kestänyt yleensä muutamia päiviä. Niin että ajatukset ei oikein kulje ja hieman masentaa.

Oli varmaankin hyvä ettet ottanut sitä koko 600mg, olisi meinaan voinut olla aikamoista menoa..
Tosin itsellä kokeilut jäänyt korkeimmillaan vain siihen 300mg, joten paha sanoa. Ehken edes halua tietää :?
Luulisin myös, että jos on herkkä kodeiinille, on myös herkkä dexmille.

[Smoky]

Ihan mielenkiintoinen tarina, itse kun dexmiä en ole koskaan kokeillut.

Kyllä tuo tuuletin juttukin kuulostaa ihan mielenkiintoiselta... Ikävää tietty että noita paniikinomaisia kohtauksia tuli.

[Kuumotus]

Hauska tarina. Mulla on itellä dexmeissä (300mg) tullu molemmilla kerroilla toi sama, ettei pysty keskittymään katseella mihinkään. Häiritsee aikalailla.

Huvittais taas pian dxm.

Niin ja voisi tässä samassa kysyä, että onko toi poraa aivoja-teoria todistettu?

[Lasipallo]

Niin ja voisi tässä samassa kysyä, että onko toi poraa aivoja-teoria todistettu?

Ei, eikä kokonaan kumottukkaan. Lähinnä riskit ovat suuremmilla annoksilla ja tiheällä käytöllä.

[Asidyyli]

Huipputarina! Tai siis olen pilvessä ja välillä oli vaikeuksia ymmärtää, mutta kuvaa täydellisesti dexmioloja mielestäni. Ainakin minulla maailmanvääristyminen on juuri tuollaista.

Ja tuo tuuletinjuttu on jotain juuri dexmille niin tyypillistä. Voin kuvitella elävästi. Tai sytyttää tupakan mutta ei näe sen aplavan, mutta savua tulee. Tai sytyttää tupakan, mutta yhtäkkiä huomaa sen kadonneen kädestä ja kohta huomaa sytyttävänsä samaa(?) tupakkaa uudelleen.

Tuollaiset aiheuttaa kyllä lievää friikkausta.

Ja juuri dexmeistä tulee mulle tuo tajuton todellisuuden ja lähimuistin vainoharhainen häiriintyminen. Jatkuvasti kuvittelee juuri että onkohan oikeasti jossain häröilemässä sekaisin, tai kuvittelee muistikuvia että on käynyt häröilemässä jossain rapussa, eikä muista ovatko nämä musitikuvat oikeasti tapahtuneita vaiko vain päässä käyneitä skenaarioita. Se vainottaa.

[Keisari]

Trippivahti olis ollu ihan hyvä, imo.

[Lasipallo]

Pisti silmään tuo, kun pikkuveljesi tuli kotiin kesken trippailusi. Ei missään nimessä tulisi mieleenkään trippailla missään, missä on mahdollisuus moiseen, ei kiva.

[Yam]

HUHHUH aika kova trippi 390 milligrammalla. Itse otin suurinpiirtein samanverran ja Olo oli kuin olisin ollut vähän kännissä ja pilvessä Mutta tietysti se vaikuttaa erilailla eri ihmisillä