Kävelimme Lucyn kanssa rannalle Black moon partyihin. Olimme sitä mieltä, että alkoholin voimalla ei illasta tule mukava ja aloimme etsiä potentiaalisen näköisiä myyjiä. Bilemesta oli upea! dekot olivat todella todella hienot. Ranta oli katostettu osittain ja siellä oli kaiken maailman meri aiheisia juttuja: meduusoita, mustekaloja, kaloja ja vaikka mitä siistii.
Minun ei ollut ennen tarvinnut ostaa päihteitä tai ainakaan pyöriä kemuissa kyselemässä niitä joltain. tuntui kuumottavalta ja urpolta.
Löysimme ihmisten seasta tanssivan paikallisen kundin ja saimme mdma:ta. Vedettiin puoliksi ehkä 200-300 mg eikä tuntunut. Lucy sanoi vetäneensä lähiaikoina todella päräyttävää LSD:tä (rolling stones), jota joku saksalais hemmo myi. Etsimme kyseisen äijän käsiimme ja pistettiin laput huiviin. menin vielä nielaisemaan sen.
Törmäsimme tanssiessa Lucyn tuttuun, paikalliseen tatska-hemmoon. Lsd alkoi vaikuttaa noin 45 min jälkeen ja katselimme Lucyn kanssa haltioissamme ympärille. Dekot olivat olleet hienot, mutta nyt ne olivat jumalaiset. Oli mukavaa, kun me molemmat mimmit näimme samat asiat ja osoittelimme ympärillemme. Ajan käsitys hävisi. Muistan nauraneeni paljon, kun ystäväni pyöri paikallaan, hokien everything it's just so cool ja näytti aivan japanilaiselta sarjakuvahahmolta kipeen isoine mustine aukkoineen (silmät) päässää. Tatska-hemmo taas oli sadun hirviö. En tiedä miksi, mutta kyseinen mies oli thaikuksi isokoinen enkä ilmeisesti pitänyt hänestä, sillä hän oli synkässä osassa.
Tullessamme sisään kemuihin, olimme saaneet neonkeltaiset rannekkeet käsiimme ja nyt rannekkeestani purkautui lankoja. Ne näyttivät todella hienoilta ja pitkiltä sykeröiltä, jotka leijailivat ilmassa. Yritin kosketella lankoja ja vetelin niitä aivan haltioissani. Enään en tiennyt ympäröivästä maailmasta mtn. En tiedä mitä olen tehnyt konkreettisesti tai miltä touhuni on näyttänyt, mutta pääni sisällä olin kauniissa ihmemaassa, jonka loistava musiikki mahdollisti. Olin loputtomuudessa, jatkumossa.
Välillä palauduin maanpäälle ja yritin pitää kuvani kontrollissa. Kaksi sekuntia ja kaikki oli taas happpoa. muistan pieniä fläsäreitä. Yritin sulkea silmäni ja avata nopeasti, että oikea maailma säilyisi. Ei, vain ne kaksi sekuntia. muistan nauraneeni. Jossain vaiheessa paikallinen ystäväni oli liittynyt seurueeseemme ja yritin selittää hänelle ottaneeni happoa, vaikka en muistaakseni saanut sanoja suustani. Eihän asiasta kyllä ollut epäilystä ystävälleni mitä on vedetty.
Tanssiessani tai mitä lie häröilessäni, pääni sisässä ihmemaassa, joku urpo falangi oli yritti ilmeisesti tanssia kanssani takanani ja välillä heräsin maan pinnalle ja yritin hätistellä kundin pois. En silti saanut sanoja suustani ja alkoi aina naurattaa kun kaikki levisi hapoiksi. En ollut sosiaalisella tuulella.
Olimme ottaneet laput kolmen aikaan yöllä ja puoli kuuden maissa (ilmeisesti) olin tullut himaan. Edellä mainitsemani paikallinen ystäväni oli kyydinnyt minut mopollaan kotiin. Matka oli ehkä 300 metriä ja nyt se tuntui kilometreiltä. Ohi vilahtava maisema näytti samalta koko ajan. Sama nauha pyöri, samat puut ja pensaat vilahtivat ohitse kerta toisensa jälkeen aivan kuin vanhoissa piiretyissä. Päästyämme perille sanoin ystävälleni varmaan 10 kertaa meneväni nyt nukkumaan, mutta ajatukset harhailivat aina jonnekkin kaukaisuuteen ja seisoin jankuttamassa asiaa. Kerran palasin maan pinnalle, kun tajusin puhuvani yksikseni. Vihdoin suljin huoneeni oven ja kävin sängylle makaamaan.
Jossain vaiheessa säpsähdin ja heitin hädissäni ranteessa olevan hopeisen paksun rannekoruni lattialle. Kai se jotenkin ahdisti
makoilin farkut jalassa, joiden lahkeet olin käärinyt ylös. Aikaisemmin hiekalla tanssiessani olivat käännökset täyttyneet hiekasta. Nousin sängyltä nopeasti ylös ja vetäsin lahkeet alas. Miljoonat pienet hiekanmuruset olivat ympäri huonettani ja ne näyttivät kauniilta erottuen tummasta lattiasta. Yhdeksän aikaan aamulla makoilin sängylläni ja minua vähän pelotti. Kaikki aikaisempi kuulostaa häröilyltä ja siltä se on varmasti ulkopuolelle näyttänytkin. Tosiasiassa nautin tilasta pääni sisällä. En olisi koskaan uskonut, että on olemassa jokin "kolmas ulottuvuus" tai että ainakaan minun pääni sisällä sellainen on.
Koko päivän pohdiskelin asioita ja kävin hulluuden rajamailla. Ajantaju oli koko ajan hukassa. Yritin katsoa televisiota. Näin mainoksista vain alun, olin omissa ajatuksissani, aikaa tuntui kuluvan 5-10 minuuttia, mutta kun pääsin takaisin tähän maailmaan, oli sama mainos vasta lopussa. Aikaa oli siis kulunut vain minuutti.
Tajusin ja näin monia asioita, jtn sanoin kuvaamatonta.
Tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mut tää tällä erää..
Siirsin tän psykedeelit-osiolle, sopii mun mielestä tänne.
-king Ink
kiva jos diggaatte. kelasin, et vaan kritiikkii tulis, mut siks tää onkin hyvä saitti, kun saa kirjotella mitä vaan eikä joku oo heti lyttäämäs. 
