Opiaattien lopetus kokonaan. (Päiväkirja) Ekasta päivästä ->

[nantes]

Mulla on ollut opiaattien käyttöä nyt kolmisen vuotta. Ensin ihan pienesti. Ja jokainenhan sen tietää miten se siitä menee. Koskaan en oo rännii mitään lyöny eikä käyttö oo koskaa ollu päivittäistä. Mut nyt mul on ollu ensimmäinen muutaman viikon putki mitä oon suorastaan pelästynyt.. bubrea menny semmoi 1.5mg per päivä. Lopettaminen on ollu mielessä kokonaan oppareista nyt noin vuoden verran ku oon sen itelleni myäntänyt et on päihdeongelma opioidien kanssa. Mut sit kuitenkin taukojen jälkee tullu taas otettuu ja se on taas sama oravanpyörä lähteny käyntii. Nyt oon tosi paljon miettiny itteeni ja ko. asiaa. Olen huomannut ja tullut siihen tulokseen, että en kykene elämään ajatuksella, että pidän breikkiä. Ja sitten otan vähän. Mulla se ei mene niin. Se on syönyt mua äärettömän paljon henkisesti ja vahvasta persoonasta on tullut heikko itsekurin osalta. Tämän takia olen sen päätöksen tehnyt, että on aika luopua opioideista 100%. Huomenna aion lopettaa. Mulla on lyricaa,pameja ja depotti sirkkoja jemmassa noille fyysisille viekkari ajoille. Ja tiedän muutenkin jo kokemuksesta kauan ne fyysiset viekkarit about kestää. Ns keltanokka enää en tässä asiassa oo. Haluan myös kertoa, että muten en käytä lyricaa enkä bentsoja jne kuosailuun. Eli tätä hommaa ei tulla tekeen niin, että pääsekasin lyricalla ja ryyneillä. Lyrica annokset 75-150mg vrk. Diapam 10-15mg vrk.

Mä oon miettiny et joku blogi olis mielenkiintoista tehdä ihan vaan sen takia et se vois toimia myös mun itseni takia muille apuna. Mut ajattelin, että alan rustaamaan tänne päivittäisiä fiiliksiä. Sitä mitä teen ja millaset olot mulla on ja kuinka kauan tää prosessi vie et oon taas normaali oma itseni. Kerron muuutenkin päivittäin sit tarkemmin muutenkin juttuja. Millasia ajatuksia käyn läpi lopettamisen aikana. ja MIllaisia muutoksia mä koen itsessäni mielialan osalta päivien edetessä vaikka paskat olot onkin päällä. Ja kuinka mieli alkaa kirkastua.

Siitä saa voimaa. Ja saan oikeesti voimaa myös siitä jos tekin viitsitte lukea tätä. Ja tsempata. Ja jos joku muukin haluaa lopettaa. Hyppää säkin mun kanssa samaan kelkkaan ja kerro säkin sun fiiiliksiä. Ei tätä yksin tarvitse tehdä. Onneksi oon uskaltanut kertoo mun ongelmasta myös muille. Mun rakkaimmille ystäville. Oon tajunnu sen et yksin tätä ei kannata tehdä. Suurin syy mikä mulla ajaa lopettamaan kokonaan. On se, että en oo enää ollut oma iloinen positiivinen ja spontaani itseni. Opparit on turruttanut mua ja sen huomaa jo itsekkin. Asioiden suorittaminen tuntuu siistiltä vaa oppareissa yms yms. hyvinkin pelottava asia. Mut huomenna täält voi seurailla päivä päivältä mun fiiliksiä ja ajatuksia. On aika luopua kipulääkkeistä täysin. Ei pitää enää vaan taukoa. Vaan lopettaa. Kokonaan.

Lueskelin tuolta aiemmilta sivuilta esim Scarletin viestejä. Kopioin niistä viesteistä joitakin kappaleita koneelle muistiinpanoihin. Ihan sairaan voimaannuttavaa tekstiä.

[nantes]

Tänään sitten ensimmäinen päivä tästä prosessista (loppuelämän Kestävästä) lähtee käyntiin. Oon nyt selkeesti erilaisella asenteella iikkeellä, koska breikki ja sen alottaminen on aina alusta asti ahistanut ja vitutttanut. Ilman et on edes vielä oloja. Tällä hetkellä mulla on ihan erilainen fiilis.. kuvailisin sitä helpottuneella ololla. En enää anna itselleni syytä miettiä millon seuraavan kerrran nuokun. Homma on käyty päässä niin kirkkaan selvästi läpi, että opiaatit ovat mun osalta historiaa. Tottakai tiedän, että houkutuksia tulee ja ajatuksia kuin kirkkaalta taivaalta. Aivothan kuitenkin tekee sitä mihin on tottuneet. Mulla esimerkiksi palkitsemaan itseään nuokuilla jostain hyvästä jutusta. Nyt vain jatkossa se palkitseminen käsitellään eritavalla.

Odotan helvetisti sitä, että saan mun seksihalut takasin, jotka mulla on tosi korkeet normaalisti. Subun veto on notkauttanut näitä haluja ihan pirusti. Mulla syynä siihen ei ole testotasojen lasku mitä subu tekee. Koska käytän hormooneita kehon ulkopuolisesti lyötynä. Bodailu on ollut mun intohimo harrastuksena jo 15 vuotta. Sekin on sellainen asia mikä hämää muita ihmisiä mun ongelmasta... koska näytän ulkopuolisesti hyvinkin hyvinvoivalta ja terveeltä. Mutta eipähän näe kukaan mun kuoren alle paitsi tärkeimmät ihmiset.

Yleisesti mun fiilis on nyt ekaa kertaa alussa jo sellainen mistä huokuu onnistuminen. Ja itsekuri. Haluan siitä pitää kiinni. Nyt parin ekan päivän aikana oloista ei hirveästi rustailtavaa löydy, koska oloja ei vielä pukkaa päälle. Tottakai jo ekana päivänä sen huomaa aamulla jo saman tien kun ei ole ottanut., mutta ei vielä kunnolla. Mennään päivä kerrallaan ja otetaan kaikki vastaan niinkun pitää Heräilin. Keittelin kahvia ja vietin aamua rauhassa. Teen tämän alusta asti ''kidutamatta'' itseäni ja otan tänään jo 75mg lyricaa ja 5mg diapamia. Otin nuo kun olin ollut nelisen tuntia hereillä. Tänään ei vielä muuta tarvitse lisää ottaakaan. Huomenna katsotaan uudestaan mikä on vointi.

[sxoxyvg]

Koita harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin vielä kun se on suht koht helppoa. YMMV, mut itsellä nuo hommat vaikeutuu huomattavasti 3.pv->

[nantes]

Koita harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin vielä kun se on suht koht helppoa. YMMV, mut itsellä nuo hommat vaikeutuu huomattavasti 3.pv->

Mulla toi liikunta tulee ihan automaationa itsestään. Liikunta on mulla refla päivinä se hetki kun mä en tunne niitä. Sillon on vaan minä ja se suoritus. Mun tilanteessa se on kuntosali. Salin jälkeen tekee pirun hyvää käydä saunassa. Mula myös toi ruokailu ei tuota ongelmia, koska jos iinteä ruoka ei mene alas ni gainereita ja proteiinijauho/kaurahiutale sheikkejä ja smoothieita. Oon myös tosi reilusti pitänyt huolta nesteytyksestä. Magnesiumista ja ja muista vitskuista.

Ja varsinkin unesta on pidettävä kiinni. Mulla on nyt onneks sellanen ns ''elämäni tilaisuus'' lopettaa koska olen loppuvuoden lomalla. Tänään oli tosi siistiä kun kävin mutsin synttäreillä toisessa kaupungissa joka on mun kotikaupunki. Mä en edes muista millon olisin ollu nois tommosis jutuis menny selvin päin. (no joo on mulla edelleen sitä veressä maanantaista). Mut jokainen tajuu pointin.

Huomasin tosi ahistavia oloja jossai välissä ja just sitä kun tekee asioita ilman et siin on se ''tuttu juttu'' mukana. Mut ku selvisin ja oli tosi kivaa ja ei olllu pöhnässä. Ni vittu oli hyvä fiilis ku tuli himaan. Huomena sitte on uusi päivä ja en mä tässä mitään ala elvistelemään. Paskemmakshan se olo menee mut ei ne kunnon reflat kestä montaa päivää. (kiitos nopean aineenvaihdunnan ja urheilun ja nesteytyksen). Mulla tänään tuli sellanen muisto päähän ku sanoin yhelle frendille tos alkusyksystä et ''ens vuonna kaikki on muuttunu ja en aio enää kuosaa''. Mul on nyt haaveena niinkin pieni asia ku viettää ekaa kertaa joulu 3 vuoteen niin et mä oon kuivilla ja mä voin olla AIDOSTI läsnä enkä nuokuissa. Ilosena omana ittenäni. Ja sen jälkee suunnata ajatukset kohti vuotta 2017 ja alottaa vuosi niinkun alkusyksystä puhuinkin.

Tän päivän lääkitys ollut:
75mg lyricaa
5mg pamia

[sxoxyvg]

Jaa ollu vaan muutaman viikon putki ja sitä ennen välipäiviä ja sillee? Eipä sitten mitään, huonosti luin ap:n. Ajattelin et ois 10v nappi päiväs rännii hommaa ollu, tietenki yksilöllist mut noin vähäisellä käytöllä koittaisin pitää (bentso/lyrica) lääkityksen mahdollisimman pienenä, välipäiviä etc. ettei mennä ojasta allikkoon. Vaikka eivät nuo sun doset nyt niin addiktoivilta kuulosta, mutta mutta.. Tsykologinen riippuvuus bentsoihin syntyy itsellä tosi helposti.

[nantes]

Jaa ollu vaan muutaman viikon putki ja sitä ennen välipäiviä ja sillee? Eipä sitten mitään, huonosti luin ap:n. Ajattelin et ois 10v nappi päiväs rännii hommaa ollu, tietenki yksilöllist mut noin vähäisellä käytöllä koittaisin pitää (bentso/lyrica) lääkityksen mahdollisimman pienenä, välipäiviä etc. ettei mennä ojasta allikkoon. Vaikka eivät nuo sun doset nyt niin addiktoivilta kuulosta, mutta mutta.. Tsykologinen riippuvuus bentsoihin syntyy itsellä tosi helposti.

Joo eli siis opiatteihin tutustuin n3 vuotta sitten konteilla. Kaverin äiti oli sairas ja sillä oli niitä ja kun sekuoli ni niitä ei enää ollukkaa. Sit kerran ystävän luona oli suboxonee frendille ja se kysy haluunko nokat. Olin aina sanonut et vittu subuu en vedä vaikka konttei välil söinkin. Tai siis sen kesän fiilistelin viikonloppusin. Mut siitä sitte ku sitä subua vedin.... siit on nyt 3 vuotta aikaa. Ni sen jälkee ensin vedettii vaa välillä. Annokset oli jotai tosi pientä milli päiväs ja iha sika nuokuissa. Kerta viikkoon periaatteella mentiin pitkän aikaan. Sit se meni pari kertaa viikkoon periaatteeseen. Ja nyt sitten tämä kolmas vuosi on ollu sitä henkistä itsetutkikselua. Myöntämistä että on päihdeongelma. Mulle se on jo päihde ongelma jos en pysty / kykene pitämään taukoa paria viikkoa pidempään kun ajattelen jo uutta nuokkukertaa. Ja tosiaan onhan tossa tolet sen verran noussut että vedin yleensä joku 3 milliä teksii per kuosi kerta. Pari krt viikkoo. Mut nyt pelästyin ku mul on ollu 3 viikon putki et oon tasasee vetäny 1.5-2mg joka päivä. Ehkä pari hassuu päivää ollu välis etten oo vetäny. Mä tiedän tasan tarkkaan sen et mihin tää tulee johtamaa. Tää on parempi lyödä niskat poikki pirulta ennen ku se ihan oikeesti tulee olee vuosien työ ku vetäny pallon päivässä monta vuotta. Mä en halua olla sellanen. Jokainen kokee eritavalla nää asiat.. mut

mulle tää oma tilanne on jo tosi iso juttu ja en tunnista enää itteäni. Suomeks.... Oon vetäny 3 vuotta subua. En päivittäin, mutta satunnaisesti ja kuitenkin joka ikinen viikko. Vaikka välipäiviä on ollutkin. Ja välillä väliviikkojakin. Mutta silti. Koukku mikä koukku. Sen verran aivot kuitenkin on sanoneet, että vaikka tolet on sitä luokkaa et olisin voinu vetää vaikka sen pallon päivässä ni en sitä oo silti tehnyt. Ei se olis ollu tällä käytöllä mulle mikään ongelma. Pystyn heittämällä vetämään 150mg oxykodoniakin näillä mun opatoleilla naamaan päivässä. Kyl se musta sillon kertoo karuu totuutta siitä et ei vittu mul on ongelma

Mutta kaikista raskainta tässä on se, Että olen jatkuvasti viimeisen vuoden valehdellut itseni hakemaan lisää subua vaikka olisin halunnut pitää breikkiä. Ja toinen asia on se, että käyttö on mennyt jo siihen pisteeseen, että viihdekäyttö aiheuttaa mulle jo välipäiville reflaset olot. Eli elämässä viikko on ajallisesti jaoteltuna jatkuvasti pelkkää n70% paskaa oloa ja 30% kemiallista hyvää oloa. Todella todella syö mut henkisesti loppuun Siks mä lopetan

Ja tosiaan.. Mulla onkin noi lyrica ja bentso annokset pienii.. max 150mg lyricaa per pv 10päivälle. ja sama aika pamia 10-15mg pv. Jos verenpaineet alkaa olla tapissa otan sirdaludia depot kapselin 6mg pv.

[nantes]

Päivä 2.

Aamulla herätessä oli aika kiitettävä pöhnä.. Tuli nukuttua 12 tuntia mikä on erittäin hyvä asia Aina ennen joutunu käymää duunis ku pistäny breikin päälle ni ollu univajeissa vaikka unta sillon just tarvis. Nyt tässä on sekin hyvä puoli että monesti kun refloissa ei saa unta ni itsellä kun ei toleja bentoihin ole eikä muuhunkaan oloa löysentävään. Ni tarvittaessa sitä kyllä saa itsensä tipautettua yöksi unten maille Fiilis on normaalisti aina ihan paska tässä vaiheessa. Mut mun fiilis on tosi hyvä ja mä syvästi uskon siihen, että se johtuu täysin vaan siitä et mä oon sisäistänyt sen asian. Että nyt tää homma loppuu... uutta luuppia ei enää tarvi käynnistää.

Mulla on aina ollu tosi iso ongelma se noissa tauoissa että lasken päiviä. Aina sinne viikkoon asti. Se on tosi raskasta, koska oon luonteeltani perfektionisti ja vaadin iteltäni sellasta täydellisyyttä. Aina ennen kun se viikko on tullu täytee oon tosi hyväl fiiliksellä. Mut sit mä huomaanki yks kaks olevani hakemassa taas subua. Sillon sillä hetkellä se ei yleensä vituta koska ollut tauko... sen niinkun on ''ansainnut''. Mut siitä eteenpäin tapahtuva toiminta alkaa aina syömään miestä tosi paljon. Haluan siis tarkentaa, että mulla on aina yleensä kuukauden verran sitä tiiviimpää käyttöä ennen ku pidän sen tauon. 2-3krt viikosssa vedän. Sillon on monesti ihan sika huono omatunto kun on hakemassa palloa ja se paska fiilis vaan nousee kun pallon kiikuttaa sulle tor laudalla myyvä selkeesti tosi syvis vesissä oleva narkomaani Jotenki vaikka mä ja hän laitetaan vierekkäin me oltas ku eri planeetalta. Itsellä kalliit merkki vaatteet päällä ja näyttää ihan hyvältä. Toinen taas samoissa kledjuissa laahustavana kalpeena mitä edellisellä viikolla. MUTTA SILTI: Mä en nää itteäni yhtään sen parempana ku katon syvemmälle itteeni. Samaa paskaa mäkin vedän. Samallailla mäkin koen paskaa oloa mitä turrutan sillä napilla. Oli se sitten Oxykontti tai Subu.

Nyt mä otan päivän kerrallaan. En stressaa siitä millon on viikko täys. Jokainen päivä ilman on mulle nyt sulka hattuun. En haluu kokee huonoo omatuntoo siitä jos mun tekee mieli kamaa. Jumalauta tottakai sitä tekee mieli jossain vaiheessa. Sillonhan se mielenlujuus vasta punnitaankin. Täl hetkel mulla vaa on paljo vahvemmat aseet käytössä ku ennen. Halu lopettaa oikeesti kokonaan. Ei enää vaan tauon merkeissä.

Näihin päivityksiin haluun rustailla kaikkea muutakin. Yleisiä fiiliksiä ja ajatuksia. En pelkästään tyylillä: Vittu on paska olo otin lyricaa ja pamia ja vittu ku vituttaa haluun kamaa. Ei niin. Haluun mennä pintaa syvemmälle... Koska muun osan päivästä mä kuitenki vaa elelen ja käytän aikaa ja opettelen elää ilman opiaatteja. Ku rustaan tähän tätä muutaki tekstiä ni mä puran sanoiks ajatuksia. Omalla tavalla hyvin terapeuttista.

Semmonen yks asia minkä haluun pukee sanoiks on se miten toi opiaattien käyttäminen ja sen tuoman hyvän olon toimintaperiaate on muuttunut täs muutaman vuoden aikana. Alussa kun mä käytin ni mä tulin tosi sosiaaliseks. Halusin aina sillon nähä frendejä. Tehdä ihan sikana kaikkee koska kaikki tuntu niin siistiltä. Pelailla.. käydä kahvilla. Istuu siel kahvilas vaikka kaks tuntia ja tsiigailla ihmisii. Tai muuten vaa fiilistellä vaatekaupoissa ja kaduilla. Kaikki oli vitun jees. Mut ajankanssa käytön ja toleranssin kasvaessa se ei enää tuottanutkaan samaa kaikki on vitun jees fiilistä. Alko tekee enemmän turraks. Tein nyt ennemminkin vaan arkisia asioita. Se fiilistely jäi. Huomasin tänä vuonna sen, että se douppi ei enää vienytkään mua sosialisoimaan ystävien ja kaupungin luo kahviloihin ja kauppoihin. Se veti mut himaan. Himaan ja kauppaan. Paljon tupakkaa tottakai. Ja syömistä. Koneellla jumittamista ja parvekkeella ravaamista. Yksin olemista. Se herätti. Ja se mikä herätti eniten oli se huonon omantunnon kokeminen lähes aina huumeita hakiessa. Ja varsinkin jo niitä vetäessä. Mitä vitun järkee vetää kamaa jos oot kuosissa ja ajattelet lopettamista? Mitä järkee vetää kamaa jos se alkaaki vaa ahdistamaan et vetää kamaa? Silti sitä hakee ja vetää. Jonkun mielestä mun noi määrät ei edes kuulosta viel pahalta. Mut kyl mulle toi kaikki kertoo vaan siitä et on koukussa. Ei mistään muusta..

[Friidu]

Toi on musta tärkeee huomio, että ei se ulkokuori ja kulissit tee yhtään paremmaksi, kun on koukussa on koukussa. Ei silloin ole mun mielestä väliä näytätkö siltä vai et. Tiedät ite, että se hallitsee sua, etkä sä sitä, siten sinä ja se narkomaanilta näyttävä olette ihan yhtä narkomaaneja, aineiden vankeja. Mulla oli aina kulissit kunnossa, sisältä olin ihan paskana. Mä oon oppinu oman käyttöni myötä, että ei ne narkomaanit, (kuten minä itse), ole yhtään sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan. Oon ymmärtänyt, että omassa asenteessa on ollut ongelmaa, enkä ole sitä edes tajunnut. Sitten ku heräsi siihen, että ihan tavalliset ihmiset käyttää ja voi olla koukussa, tajusin,ettei siinä oo mitää paremmuusjärjestystä.

Vasta vähän aikaa kuivilla viimeisen retkahduksen jälkeen opiaateista, mutta kyllä voi sanoa, että kun on mennyt nyt jtn pari kk (oon jo seonnut laskuis) nii olo on miltei normaali! Alku oli vaikee, tosi vaikee. Mut kyllä se sieltä ja kun on kova halu lopettaa ja päästä riippuvuudesta eroon, niin se todella vie eteenpäin. Se vaatii sisua, ettei toista samoja kaavoja ja mulla etenki silloin on vaikeeta, kun tulee vastoinkäymisii. Silloin ois nii helppo turruttaa se paskafiilis opiaateilla.

Mut positiivisia asioita on jo näinkin lyhyessä ajassa tapahtunu: MÄ TUNNEN. Ihan oikeita tunteita Nii hyvii ku huonojakin. Ja ne seksihalut mistä puhuitki, nii ne todella on tullu takas ja tosi voimakkaina! Pakkohan ne endorfiinit on jostain saada Mä siis lopetin iv oxyn ja kärsin jäätävät reflat, mut nyt elämä jopa hymyilee. En mä parhaimmillani toki vielä oo mut suunta on oikee ja valoa on tunnelin päässä. Ja nyt oon sosiaalisempi, ku opiaatit veti ihan samanlai mutki vaa himaan, omiin oloihini ja mä olin vaa tyytyväinen, koska opiaatit. Nyt haluun nähä ihmisiä ja viettää aikaa niiden kanssa. Ja onhan tämä lompakollekin ihan mukavaa

Tsemppii sulle ja kirjoittele ihmeessä tänne, mielenkiintoista lukee vertaiskokemuksii.

[Dexma]

Mulla on nyt onneks sellanen ns ''elämäni tilaisuus'' lopettaa koska olen loppuvuoden lomalla.

Tämä on hyvä syy tehdä oikeasti se NYT ja kunnolla.

Kuukausi on minimi aika jonka tarttet siihen, että oot fyysisesti kunnossa töitä varten. Ihan sama mitä työtä teet. (sul on selvästi aika raffi ja kova-ala)... Itsellä kesti pitkään kyllä kaikki suoliston toiminnan korjaantuminen ja nyt, kun viihdekäyttöä harrastanut välillä 10 kk päivittäis käytön lopetuksen jälkeen (about puolikas pallo kuukaudessa noin pari kuukautta) niin suolisto on mennyt ihan fucked up takasin. Eli RIPULI LENTÄÄÄÄÄÄÄ aamusta. Herkästi keho menee takasin sellaiseen puolivillaiseen moodiin.

Tosiaan kroppas tarttee lepoa, mutta se mikä on oikeasti hyvä on se, että sul ei tämän kuukauden aikana tartte kärsiä mitään megarefloja. Et ole ensimmäisiä päiviä oksentamassa vessassa vaikket olisi syönyt mitään. Varmasti on kylmä kuumaa ja unta ei tule, mutta noi lyricat ja bentsot hoitaa sun oloasi sellaiseksi, ettei ole mikään kamppailu fyysisellä tasolla.

Mut psyykkinen puoli sit onkin oma juttunsa.

Itellä oli noin 3 vuotta about päivittäis käyttöö opiaateissa. Vuoden pari olin sillai, että yritin lopettaa kokoajan. Avohoito jaksoja tais olla neljä kappaletta. Joka kerta tein sitä työn ja koulun ohessa paitsi viimeisellä kerralla joka on ollut. Se jakso oli tän vuoden alussa. Toisaalta olin tän vuoden alussa ollut jo pitkään niin, että käytin subua silloin, kun ei ollut rahaa esim ostaa lyricaa ja olin syksyllä vetänyt piriä pitkään, kun en "viitsinyt" käyttää subua. Sanotaan näin, että piri oli ratkaisuna silloin paska Mutta ehkä "hauska". Lyricalla oli se huonoa, että siihenkin jäi koukkuun ja vaik sillä saa subureflat pois niin tuntuu jotenkin, että silti jää jotain refloja päälle, kun lopettaa sen lyrican. Tää tapahtuu mulla, mutta suosittelen lopetuksessa pregabaa tai gabapentiiniä.

Työn lopetus oli ensimmäinen tärkee asia. Oli pakko antaa omalla kohdalla se pitkä ns saikku kropalle ja pääkopalle. Piti miettiä, että mikä oikeasti sai mut käyttään ja mikä saa mut pysymään poissa. Tässä kesän aikana piti lähtee pohjoiseen luonnon keskelle ja käymään Espanjassa jotta niitä huumeita ei ollut mun ympärillä. Tai ehkä enemmän en ollut sellaisessa arjessa ja elämän tavassani jossa olen tottunut käyttään niin paljon huumeita. Tuo kuukausi on hyvä aika aloittaa miettiin niitä muutoksia joita tarvitsee tehdä ja aloittaa niiden tekeminen ja työskentely.

Itselle iso juttu on ollut vähentää stressiä. Vähemmän töitä. Enemmän vapaa-aikaa omiin harrastuksiin. Enemmän ystävien moikkaamista vaik vain sauhun merkeissä. Olen huomannut, että dokailu ei ole niin kivaa, koska silloin tulee monesti fiilis "olisinpa muissa huumeissa, kun tämä se vasta perseestä on". Sit seuraavana päivänä haluankin jo olla yksinään ja käyttää huumeita. Pilvenpoltto on mulle tosi jees, mutta joskus koen, että se jumittelu vie liikaa aikaa. Opiaatit taas on nautinto työpäivän jälkeen kun ei tunnukkaan päivä annoksen jälkeen raskaalta vain on energiaa puuhastella niitä omia mielenkiinnon kohteita. Tästä seuraa siis ajatus, että mun pitää antaa aikaa omiin mielenkiinnon kohteisiin enemmän, koska muuten päädyn käyttöön ym. Eikä siinä. Koen, että opiaatit on kivoja ja ihan fine, mutta en halua päätyä takaisin sellaiseksi joka ei pysty perusasioita hoitaan arjessaan ilman sitä. Oikeastaan, mun oma päihdekokemukseni kautta ajattelen nykyään niin, että saa käyttää niin paljon kuin haluaa, mutta jos päivä on ns pielessä silloin, kun en käytä huumeita niin oon mennyt oman rajani yli. Sellaista ei ole mun arki enään ja oon siitä älyttömän onnellinen ja se vapaus joka tämän tunteen takia tulee on suuri.

Kavereita kantsii käydä moikkaamassa. Kannattaa alkaa rakentaan sosiaalisia suhteita joita haluu ympärilleen ja jotka on aidosti hedelmällisii. Itsellä ollut paljon sellaisia ihmisiä joidenka kanssa länkytetään vain paskaa ja vedetään huumeita. Monesti niille mentiin, koska saatiin huumeita. Nämä on tullut otettua kaveri piiristä pois ja jätetty ystävät takaisin. Kantsii miettiä, kuinka paljon on halua ja aikaa myöskin sille sosiaaliselle puolelle elämässä. Itse olen aika introvertti ihminen, tykkään kyllä nähdä ja tutustua ihmisiin enkä ahdistu heidän kanssa nykyään, mutta silti paljon saan irti omassa elämässäni kitaransoitosta. Tälläisille asioille jotka tuottaa pitkällä aikavälillä hyvää mun elämään pitää tulla aikaa ja oikea määrä. Ei ihmisen hyvä olla yksinään, mutta pointti on tässäkin tasapainosta. Se minkä takia otin tuon esiin on se, että kun palaat ensi vuonna töihin niin sun pitää miettiä vähän, että työn jälkeen miten vietät arkesi niin, että koet aitoa onnellisuutta.

Urheilu, ruoka ja ylipäätään terveet elämän tavat on hyvä tapa saada omaa mieltä ja kroppaa siihen kuntoon, että helpommin saa sitä arkista hyvää oloa. Douppi, kun on sellainen nappi lähinnä jonka jälkeen on vain ok, eikä sillälailla työläs prosessi jota pitää ylläpitää jotta on hyvä olo. Oikeastaan monesti ajattelen, että doupilla saa pois oman hyvänolon tunteensa tarpeen ja sen takia on hyvä olo. Selvinpäin taas monesti on huono olo, mutta siitä pystyy muuttaan hyvän olon ja onnellisuuden tunteen tekemällä aikansa mukavaksi ja elämänsä.

Sillai. Mulle nykyään elämä ns selvinpäin tai ajatus siitä on juurikin arjen tasapainotteluu. Perusasioiden kuntoon laittamista ja elämää jolloin ei koe tarvetta päihtyä. Tähän en ole päässyt, mut silti mulla on välillä jopa viikon selviä kausia. Oon ollut jopa töissäni selvinpäin ja monesti kieltäydyn ryyppyseuraan lähdöstä tai muista huumeista. Ennen ... No ennen vedin kaiken mitä sain Nykyään mulla on reenit kerran viikossa tämän foorumin jäsenen kanssa. Hölkätään pieni pätkä Kalevasta Kauppiin ja se on mulle yksi parhaimmista hetkistä viikossa. Mulla on soittotreenejä ja nekin on siistejä hetkiä. Mulla on jopa duuni jossa käymällä koen, että olipas kiva päivä ja oli kiva tehdä vähän työtä, kun tulen kotiin. Työpäiväni loppuu, kun tulen kotiin monesti kahvilla ja vaik vähän paremmalla ruualla tämän jälkeen aloitan toisen "työni" eli harrastukseni. Joskus käytän ja joskus en, mutta edelleen se, että mun päivät ei ole paskoja jos en käytä on ollut mun tavoite jo monta vuotta. En osaa paljoo neuvoa, muutakuin sen, että varsinkin VARSINKIN opiaattien lopettaminen on koko arjen uusiksi laittaminen ja omien henkilökohtaisen elämän ja arjen uusiksi laittamista. Opiaatit ovat käyttäjälle aina niin arkinen douppi, että sitä ei oikein tahdo ymmärtää, että se mikä saa käyttään ja mikä ei pahimmillaan.

Kaikkii voimii ja aitoo onnellisuutta

[nantes]

Mulla on nyt onneks sellanen ns ''elämäni tilaisuus'' lopettaa koska olen loppuvuoden lomalla.

Tämä on hyvä syy tehdä oikeasti se NYT ja kunnolla.

Kuukausi on minimi aika jonka tarttet siihen, että oot fyysisesti kunnossa töitä varten. Ihan sama mitä työtä teet. (sul on selvästi aika raffi ja kova-ala)... Itsellä kesti pitkään kyllä kaikki suoliston toiminnan korjaantuminen ja nyt, kun viihdekäyttöä harrastanut välillä 10 kk päivittäis käytön lopetuksen jälkeen (about puolikas pallo kuukaudessa noin pari kuukautta) niin suolisto on mennyt ihan fucked up takasin. Eli RIPULI LENTÄÄÄÄÄÄÄ aamusta. Herkästi keho menee takasin sellaiseen puolivillaiseen moodiin.

Tosiaan kroppas tarttee lepoa, mutta se mikä on oikeasti hyvä on se, että sul ei tämän kuukauden aikana tartte kärsiä mitään megarefloja. Et ole ensimmäisiä päiviä oksentamassa vessassa vaikket olisi syönyt mitään. Varmasti on kylmä kuumaa ja unta ei tule, mutta noi lyricat ja bentsot hoitaa sun oloasi sellaiseksi, ettei ole mikään kamppailu fyysisellä tasolla.

Mut psyykkinen puoli sit onkin oma juttunsa.

Itellä oli noin 3 vuotta about päivittäis käyttöö opiaateissa. Vuoden pari olin sillai, että yritin lopettaa kokoajan. Avohoito jaksoja tais olla neljä kappaletta. Joka kerta tein sitä työn ja koulun ohessa paitsi viimeisellä kerralla joka on ollut. Se jakso oli tän vuoden alussa. Toisaalta olin tän vuoden alussa ollut jo pitkään niin, että käytin subua silloin, kun ei ollut rahaa esim ostaa lyricaa ja olin syksyllä vetänyt piriä pitkään, kun en "viitsinyt" käyttää subua. Sanotaan näin, että piri oli ratkaisuna silloin paska Mutta ehkä "hauska". Lyricalla oli se huonoa, että siihenkin jäi koukkuun ja vaik sillä saa subureflat pois niin tuntuu jotenkin, että silti jää jotain refloja päälle, kun lopettaa sen lyrican. Tää tapahtuu mulla, mutta suosittelen lopetuksessa pregabaa tai gabapentiiniä.

Työn lopetus oli ensimmäinen tärkee asia. Oli pakko antaa omalla kohdalla se pitkä ns saikku kropalle ja pääkopalle. Piti miettiä, että mikä oikeasti sai mut käyttään ja mikä saa mut pysymään poissa. Tässä kesän aikana piti lähtee pohjoiseen luonnon keskelle ja käymään Espanjassa jotta niitä huumeita ei ollut mun ympärillä. Tai ehkä enemmän en ollut sellaisessa arjessa ja elämän tavassani jossa olen tottunut käyttään niin paljon huumeita. Tuo kuukausi on hyvä aika aloittaa miettiin niitä muutoksia joita tarvitsee tehdä ja aloittaa niiden tekeminen ja työskentely.

Itselle iso juttu on ollut vähentää stressiä. Vähemmän töitä. Enemmän vapaa-aikaa omiin harrastuksiin. Enemmän ystävien moikkaamista vaik vain sauhun merkeissä. Olen huomannut, että dokailu ei ole niin kivaa, koska silloin tulee monesti fiilis "olisinpa muissa huumeissa, kun tämä se vasta perseestä on". Sit seuraavana päivänä haluankin jo olla yksinään ja käyttää huumeita. Pilvenpoltto on mulle tosi jees, mutta joskus koen, että se jumittelu vie liikaa aikaa. Opiaatit taas on nautinto työpäivän jälkeen kun ei tunnukkaan päivä annoksen jälkeen raskaalta vain on energiaa puuhastella niitä omia mielenkiinnon kohteita. Tästä seuraa siis ajatus, että mun pitää antaa aikaa omiin mielenkiinnon kohteisiin enemmän, koska muuten päädyn käyttöön ym. Eikä siinä. Koen, että opiaatit on kivoja ja ihan fine, mutta en halua päätyä takaisin sellaiseksi joka ei pysty perusasioita hoitaan arjessaan ilman sitä. Oikeastaan, mun oma päihdekokemukseni kautta ajattelen nykyään niin, että saa käyttää niin paljon kuin haluaa, mutta jos päivä on ns pielessä silloin, kun en käytä huumeita niin oon mennyt oman rajani yli. Sellaista ei ole mun arki enään ja oon siitä älyttömän onnellinen ja se vapaus joka tämän tunteen takia tulee on suuri.

Kavereita kantsii käydä moikkaamassa. Kannattaa alkaa rakentaan sosiaalisia suhteita joita haluu ympärilleen ja jotka on aidosti hedelmällisii. Itsellä ollut paljon sellaisia ihmisiä joidenka kanssa länkytetään vain paskaa ja vedetään huumeita. Monesti niille mentiin, koska saatiin huumeita. Nämä on tullut otettua kaveri piiristä pois ja jätetty ystävät takaisin. Kantsii miettiä, kuinka paljon on halua ja aikaa myöskin sille sosiaaliselle puolelle elämässä. Itse olen aika introvertti ihminen, tykkään kyllä nähdä ja tutustua ihmisiin enkä ahdistu heidän kanssa nykyään, mutta silti paljon saan irti omassa elämässäni kitaransoitosta. Tälläisille asioille jotka tuottaa pitkällä aikavälillä hyvää mun elämään pitää tulla aikaa ja oikea määrä. Ei ihmisen hyvä olla yksinään, mutta pointti on tässäkin tasapainosta. Se minkä takia otin tuon esiin on se, että kun palaat ensi vuonna töihin niin sun pitää miettiä vähän, että työn jälkeen miten vietät arkesi niin, että koet aitoa onnellisuutta.

Urheilu, ruoka ja ylipäätään terveet elämän tavat on hyvä tapa saada omaa mieltä ja kroppaa siihen kuntoon, että helpommin saa sitä arkista hyvää oloa. Douppi, kun on sellainen nappi lähinnä jonka jälkeen on vain ok, eikä sillälailla työläs prosessi jota pitää ylläpitää jotta on hyvä olo. Oikeastaan monesti ajattelen, että doupilla saa pois oman hyvänolon tunteensa tarpeen ja sen takia on hyvä olo. Selvinpäin taas monesti on huono olo, mutta siitä pystyy muuttaan hyvän olon ja onnellisuuden tunteen tekemällä aikansa mukavaksi ja elämänsä.

Sillai. Mulle nykyään elämä ns selvinpäin tai ajatus siitä on juurikin arjen tasapainotteluu. Perusasioiden kuntoon laittamista ja elämää jolloin ei koe tarvetta päihtyä. Tähän en ole päässyt, mut silti mulla on välillä jopa viikon selviä kausia. Oon ollut jopa töissäni selvinpäin ja monesti kieltäydyn ryyppyseuraan lähdöstä tai muista huumeista. Ennen ... No ennen vedin kaiken mitä sain Nykyään mulla on reenit kerran viikossa tämän foorumin jäsenen kanssa. Hölkätään pieni pätkä Kalevasta Kauppiin ja se on mulle yksi parhaimmista hetkistä viikossa. Mulla on soittotreenejä ja nekin on siistejä hetkiä. Mulla on jopa duuni jossa käymällä koen, että olipas kiva päivä ja oli kiva tehdä vähän työtä, kun tulen kotiin. Työpäiväni loppuu, kun tulen kotiin monesti kahvilla ja vaik vähän paremmalla ruualla tämän jälkeen aloitan toisen "työni" eli harrastukseni. Joskus käytän ja joskus en, mutta edelleen se, että mun päivät ei ole paskoja jos en käytä on ollut mun tavoite jo monta vuotta. En osaa paljoo neuvoa, muutakuin sen, että varsinkin VARSINKIN opiaattien lopettaminen on koko arjen uusiksi laittaminen ja omien henkilökohtaisen elämän ja arjen uusiksi laittamista. Opiaatit ovat käyttäjälle aina niin arkinen douppi, että sitä ei oikein tahdo ymmärtää, että se mikä saa käyttään ja mikä ei pahimmillaan.

Kaikkii voimii ja aitoo onnellisuutta

Mukava että joku lukee ja jaksaa kommentoida. Kiitos siitä. Mulla on tosiaan nyt loistava tilaisuus tähän just tän loman takia. Mulla on sekin puoli onneks kunnossa, että mulle urheilu tuo tosi paljon arkeen maustetta. Salitouhuissa on vielä se hyvä puoli, että kun olen siitä niin kiinnostunut niin luen ja katson paljon alan artikkeleita netistä sekä videoita. Ja nyt esim kokkaan ruoat aina tuoreena päivitttäin niin saa tekemistä. Kävipä tossa sellanen juttu että mulla oli jäänyt takin povitaskuun 40mg oksykontti. Mä katoin sitä pilleriä ja söin puolet siitä. Sen jälkeen kun olin tehnyt niin ni mun teki mieli oksentaa ja mä vedin pöntöstä alas sen toisen puolikkaan. Aivan VITULLINEN morkkis. Tajuun nyt sen kuinka herkkä sitä on tohon doussiin. Mut nyt tälläkin hetkellä vaikka mulla on sen 20mg takia hyvä olo ni mua vituttaa ihan vitusti. Tein siinä tässä samalla sen, että ilmoitin jokaiselle jolta on douppia saanut, että jatkossa ei laita mulle mitään viestiä että nyt olis sitä ja tätä. On suljettava noi ''himoa'' herättävät asiat elämästä pois. Onneks nää jäbät joille viestiä laitoin ne ei oo mun oikeita kavereita joiden kans hengaan. Nykyään täällä uudessa kaupungissa asuessa ystäväton pelkkiä sauhupäitä tai muuten vaan streittejä tyyppejä. Vaikka mua nyt vituttaakin niin huomenna homma jatkuu ja onneks mun kitusiin ei menny subua. Mut tosi paska fiilis on et söin sen puolikkaan Mut en mä tästä lannistu homma jatkuu ja nyt tämäkin teki mulle selväks just sen, että täytyy sulkea kaikki houkutukset pois. Tarkistin samalla kaikki muut paikat ettei mulla jäänyt himaan yhtään mitään. Koen tärkeänä tännekkin rustata ton puolikkaan kontin syönnin, että tajuan myöhemminkin sen kuinka paljon se teki mussa ahdistusta ja vitutusta, että otin sen puolikkaan kontin.

[nantes]

Päivä 3.

Eilisistä sika morkkiksista selvitty. Halusin vaan nukahtaa sen äärimmäisen vitutuksen takia ja meni varmaan 2 tuntia ennen kuin nukahti. Oli hyvä olo mutta ei ollut kuitenkaan hyvä olo. Nyt aamulla kun heräsin 9 maissa ni tietoakaan siitä että olis mitään hyvää oloa enää perus reflainen pöhnä... mut melkeen oon vaan ilonen siitä, koska tätä sen pitää ollakkin. Menin keittiöön ja laitoin pari kupillista kahvia tippumaan mocca masteriin.

Naamaan dosetista kalaöljyt, magnesiumit, monivitamiini, c-vitamiini, d-vitamiini, 75mg lyrica, 5mg pami. Ja kulautin ne alas ja istuudun tutusti tunniksi-kahdeksi tunniksi koneelle. On tuo lyrica vaan ihme lääke kun se vie noi reflaset olot pois. Mähän voisin ottaa käyttöön myös ton depot sirkan minkä vetäsin aina ennen ku käyn nukkumaan ni aamusin olis verenpaine matalammalla, mikä helpottaa oloa. Mut ei vielä tunnu että sitä tarvitsee niin miksi sitä edes sitten syömään. Jos ei tarvi ollenkaan en syö sitä ollenkaan. Kyl toi eilinen sen näytti miten katkeeva selkäranka on. Nyt on helpottunu olo siitä et hokasin mokani jälkeen tehdä sen ilmoituksen joka suuntaan että tähän osotteeseen ei douppia saa tarjota ja sitähän ei enää tarjota. Porukka kyllä tietää, että menetän hermoni jos niin tekee jos olen pyytänyt olla tekemättä. Teston määrää olen nostanut tietoisesti se tekee jänniä juttuja kropassa... Laittaa lisää kierroksia ja puntti kulkee. Nopeampi aineenvaihdunta-----> nopeampi doupin poistuminen kehosta. Ja jos joku tietää miltä tuntuu olle kuurilla niin tietää sen ,että vaikuttaa aika paljon minäkuvaan. Itsevarmuuteen ja yleiseen fiilikseen. Panostan nyt punttihommiin kunnolla tän lopetus prokkiksen aikana... tai no panostanhan mä siihen aina mutuenkin, mutta nyt vielä enempi kun lomallakin olen Eipä tässä tällä hetkellä enempää turisemista All good in the hood.

Ps: Osaako joku vähän selittää tarkemmin ton depot sirdaludin vaikutusta? Eniten mua kiinnostaa siinä se verenpainetta alentava vaikutus sekä sitä levottomat jalat ja jäykkä alaselkä syndroomaa mikä refloissa tulee. Eli kun depot kapselin vahvuus on 6mg. Niin riittääkö siinä vaikutusta koko vuorokaudeksi ? Koska lääkeoppaassa sanotaan että depot kapseli riitttää että ottaa kerran päivässä. Mihin aikaan vuorokaudesta se kannattais sit ajottaa? Noita nopeita sirkkojahan tuntuu et saa syödä ainaki sen 12 mg per päivä jos haluaa niistä mitää hyötyä... puoliintumis aika on naurettavan lyhyt joku 2h. Kun taas depotissa pirun pitkä.

[Dexma]

Älä nyt hyvä mies ala päätäs sekoittaan täs kohtaa testolla siis

Tai siis toivottovasti tarkoitit, että vain kuntoilun ja sellaisen kautta kehität testosteronia, etkä nauti sitä lääkkeenä? Vain aiheuttaa moodswingiä sulle ja et pääse mitenkään tutustuun sellaiseen uuteen minääsi. Salil käynti on kyl hyvä ja testosteroni auttaa, mut ei sitä kantsi ns terapeuttisessa käytössä käyttää. Tai no... En itse osaa vain nähdä sitä järkevänä

Hassu ajatus olisi moinen.

Mut siis. Jos oikeasti lyricalla ja pienillä bentsoilla pystyt oleen suht koht kunnossa, niin loisto juttu. Onko sulla minkälaisia unelmia elämässä? Minkälaista elämää oot fiilistellyt sun villeimmissä ajatuksissa elää vaik sanotaan noin muutaman kuukauden jälkeen?

Toi sirdalud tosiaan vie pois sitä kylmä tunnetta ja nokittamalla sen saat tosi nopeasti unta. Juurikin se aiheuttaa verenpaineeseen sen vaikutuksen. Tavallaan nukahdat siitä, koska tulee niin paha olo tyyliin siitä. Erinomainen tapa saada refloissa kyl unta ja ohittaa tunteja. Kuinka pitkään ajattelit syödä noita lyricoja ja benjoja mahdollisesti. Aattelitko pitää siinä jonkun rajan, ettei lähde käsistä ne. En sillä, että tuomitsen täältä tai mitään. Oikeastaan olen itse sitä mieltä, että kantsii lopettaa douppi kerralla aina kaikki.

[nantes]

Älä nyt hyvä mies ala päätäs sekoittaan täs kohtaa testolla siis

Tai siis toivottovasti tarkoitit, että vain kuntoilun ja sellaisen kautta kehität testosteronia, etkä nauti sitä lääkkeenä? Vain aiheuttaa moodswingiä sulle ja et pääse mitenkään tutustuun sellaiseen uuteen minääsi. Salil käynti on kyl hyvä ja testosteroni auttaa, mut ei sitä kantsi ns terapeuttisessa käytössä käyttää. Tai no... En itse osaa vain nähdä sitä järkevänä

Hassu ajatus olisi moinen.

Mut siis. Jos oikeasti lyricalla ja pienillä bentsoilla pystyt oleen suht koht kunnossa, niin loisto juttu. Onko sulla minkälaisia unelmia elämässä? Minkälaista elämää oot fiilistellyt sun villeimmissä ajatuksissa elää vaik sanotaan noin muutaman kuukauden jälkeen?

Toi sirdalud tosiaan vie pois sitä kylmä tunnetta ja nokittamalla sen saat tosi nopeasti unta. Juurikin se aiheuttaa verenpaineeseen sen vaikutuksen. Tavallaan nukahdat siitä, koska tulee niin paha olo tyyliin siitä. Erinomainen tapa saada refloissa kyl unta ja ohittaa tunteja. Kuinka pitkään ajattelit syödä noita lyricoja ja benjoja mahdollisesti. Aattelitko pitää siinä jonkun rajan, ettei lähde käsistä ne. En sillä, että tuomitsen täältä tai mitään. Oikeastaan olen itse sitä mieltä, että kantsii lopettaa douppi kerralla aina kaikki.

öö sori olis tota testo hommaa pitäny avata vähän tarkemmin ettei tuu väärinymmärryksiä Olen roinannut siis jo kymmenisen vuotta. Salilla käynyt 13 vuotta. 10 vuoden aikana ollu 3 välivuotta ropeista, jolloin huomasin et omat testotasot on kussu ropittaminen et joudun olee testokorvaushoidos loppuelämän. Ja sit sen ohella mä joskus nostan vaa teston annosta et vedän kuurin. Pari kertaa vuodessa yleensä. Mut siis toi testo homma ja minäkuva mulla siis ei oo mitenkään vääristynyt. Oon sillon 3v tauon aikana alkanu salin sijasta juoksemaan ja kuihtunut 90 kilosta 63 kiloon ja sama mies oli silti psyykkisesti ja henkisesti. ei mulla itsetunto oo lihasten ympärille koskaan rakentunut. Syy miks jouduin jatkaan oli se jatkuva väsymys, libidon puute, sumunen olo, mikää ei kiinnostanu, pysty nukkuun vaik 24h vuorokaudessa. Nää tuli siitä testosteronivajeesta. Ja se testovajekkin on aika pirun huono homma jos siitä kärsii vuosikymmeniä... se vie miehestä terän pois. Oon itseasias miettiny tota ku monet opanistit lopetettuaan on ihan mudissa vaikka reflat on kärsitty. Okei ihan varmasti osittain se on sekin et ei osata elää sitä normaalii selvää elämää viel kunnolla. Mut ihan tosissaan pitkään kun on vetäny subuu esim se kusee testosteroni tuotannon ihan täysin. Ni ei ihme että masentaa. Ku se masenti mullakin sillon jo pelkkä testovaje ja sillon mulla ei ollu vielä tietoakaan siitä mitä on opiaatit. Ni ku mietin et mulla olis testovaje ja siihen päälle viel henkiset reflat ni ei ihme että porukka on ihan klesana. Musta toipuvien kannattas käydä mittauttaa testotasonsa ja oikeesti olla perillä siitä et opioidien pitkä käyttö lamaa testosteronituotannon. Se on kuitenkin se hormoni mikä meistä miehistä tekee miehiä. Paskoilla testoilla kropassa jyllää estrogeeni ja ei ihme että sillon on ranteet auki olo

Ja sitten tuohon pregaba ja bentso kyssäriin. Elikkäs lyricaa mulla on 10 päiväksi 150mg per pv. ja diapamia mulla on 14 päiväksi 10-15 mg per päivä. Tosin lyricaa oon joutunut ottaan vasta 75mg pv enempää ei oo tarttenu. ja sit sama homma pamien kans et niissäki riittäny 5mg. Mikä on tosi jees! Sen takia toi bentso on pikkusen pidemmän aikaa ku lyrica et molemmat ei lopu seinään. Se pami on siel sit viel 4 päivää sen jälkee kunnes sekin sitten loppuu ja sit 2 viikon tauon jälkee oonkin sitten ilman mitään, koska ne fyysiset olot sillon on pahimmilta osin kärsitty.

On mulla unelmia. Todellakin on. Jatkaa harrastusta eli urheilemista terveenä niin kauan ku ikinä pystyn urheilu tuo mulle voimaa ja rytmiä ja hyvinointia. Haluisin omistus asunnon vielä hankkia pitäs eka saada vaaa vakituinen työpaikka ne on aika kivenalla mut onneks duunii on kuitenki aina. Joskus vielä omia lapsia. Oma perhe. Sanotaanko et haaveena sellanen normaali hyvä perus elämä... Emmä mitään kuuta tavottele taivaalta. Oon ollut aina sellainen fiiilistelijä luonne. Se et mulla olis terveys, taloudellinen vakaa tilanne ja työpaikka ja just toi perhe. Sillon mul on kaikki.

Mut nyt päällimmäisenä mun unelma on elää ihan samaa elämää mitä nytkin oon elänyt mut ilman opiaatteja. Mul on siis muuten hyvä elämä. Terveet ellämäntavat, hyvät kaverit, hyvä perhe, ammatti, työ, kiva koti, harrastus. Mut se douppi. Se pois ni kaikki on hyvin. Mut ei se vaa oo ollu niin helppoo.. Siit pitää luopuu kokonaa

Oon samaa mieltä tossa et olis parempi lopettaa kerralla kaikki. Viime keväänähän mä vedin kylmät kalkkunat. Olin paskana 2,5 viikkoo. Mut se oli pakosta ku pelkäsin et töis kusarit. Mut mä en todellakaan nyt halua tehdä sitä niin, koska sillon mä en pystyny tekee mitää.. En pystyny nukkuu. en käymää salilla. En tekee ruokaa en elää normaalii arkee. Toi pieni määrä lyricaa ja vähä bentsoo ni mä pystyn tänkin ajan elämään. En haluu jäädä tänne neljän seinän sisälle ripuloimaan. Koin sen keväällä. En enää haluu samaa uudestaa teen sen nyt toisella tavalla.

Ps: Mukava et joku lukee tätä mun juttuu täälä ja myös kommentoi

[nantes]

Day Number 4.

Jees... kello soi aamulla 9. Nukuin ihan kivat yöunet. Mut nyt aamul huomasin et todella subutex alkaa poistumaan kropasta, koska olot meni kertaheitolla eilis aamusta skeidampaan suuntaan. Mut ei tästä pidä lannistuu. Mul on vähä flunssa / kuumeinen olo mut ei mul oo kuumetta eikä mul oo flunssaakaan. Tähän neljänteen päivään pääsy on jotenki sellai pikkuetappi et on jo oikeesti alottanu sen tauon... ei ne pari ekaa päivää miltää tauolta viel kunnol tunnu ku ainetta jyllää vielä kropassa.

Tein taas perus aamurutiinit. Menin vessaan pesin naaman ja hampaat. Menin keittiöön. Olo ihan paska Mietinki siinä itekseni et vittu nyt on reflanen olo ja ennen mun on pitänyt käydä viel töissäki huhhuh... se meinaan pikkusen tuo voimaa ku tietää ettei tarvi mennä duunii oikeesti! Siinä taas tutusti mocca masteriin kahvia tippuun. Perus dosetista taas
monivitamiini,
d vitamiini,
c vitamiini,
magnesium,
lyrica 75mg,
diapam 5mg,
burana 600mg,
paracetamol 500mg
Siitä sitte kahvia kaataan kuppiin ja istuutuu taas tutusti tähän koneen ääreen. Ilma on skeida mut ei haittaa. Nyt on tullu tehtyy muutama kova punttireeni ja tänään onkin välipäivä. Lihakset on helvetin kipeet. Kelasin venytellä tos aamupäivällä pikkusen. Mä luulen et tänää ei riitä enää tää lääkeannos. Otan ihan suosiolla tos päivällä toisen lyrican ja pamin. Päivää piristää kivasti uudet seksitreffit uuden panon kanssa. Tässä kirjottaesssani alan huomaamaan lyrican vaikutukset. Teen senvielä aina niin että avaan kapselin ja kaadan jauhon sieltä suuhun ni imeytyminen on instant.

Miettinyt tossa et ens maanantaina tulee viikko selvin päin olemista ni aion palkita itseni. Tällä kertaa vaan en todellakaan doupilla vaan ajattelin lähteä kotikaupunkiin moikkaamaan mun exää joka on tukenut mua etänä täs hommas. Tukenut mua vaikka oon kussukkin aiemmin ku en oo halunnu viel kunnol llopettaa vaa pitää vaan taukoo. Tai sit toinen et menisin syömään johonkin hyvään paikkaan ja moikkaa jotain kaveria. Ja sit vaikka elokuviin. Mut siis jotain tommost normaaii. Tuntuu siistilt kelaa jo sitä maanantaina. mul on tupakanpolton kanssaki et eka viikko on aina se pahin. Sen jälkee se aika jotenki unohtuu eikä enää edes mieti asiaa. Sen jälkeen pahin on ohi ja suuntana on vaan pelkästään ylöspäin.

Voisin tehdä sellasen toisen postauksen vielä tänään tai huomena tjtn vähän tuosta hormoonien käytön alottamisen syystä. Ja muusta päihdehistoriastani. Ni sllon dexmakin pääsee paremmin perille missä mennään ja mikä on ajanut tähän mis nyt ollaan vaikka sanoinki et elämä on ollu oikeesti hyvää. Mut nyt mun tekee mieli alkaa selaa nettii ja oon vähä unenpöpperössä ni avaudun lisää myöhemmin. Mut kuivilla ollaan edelleen ja 4 päivä käynnissä. im happy

PS: Oli pakko tää dexman kommentti kopioida tähän tää on vitun hyvin sanottu :

Urheilu, ruoka ja ylipäätään terveet elämän tavat on hyvä tapa saada omaa mieltä ja kroppaa siihen kuntoon, että helpommin saa sitä arkista hyvää oloa. Douppi, kun on sellainen nappi lähinnä jonka jälkeen on vain ok, eikä sillälailla työläs prosessi jota pitää ylläpitää jotta on hyvä olo. Oikeastaan monesti ajattelen, että doupilla saa pois oman hyvänolon tunteensa tarpeen ja sen takia on hyvä olo. Selvinpäin taas monesti on huono olo, mutta siitä pystyy muuttaan hyvän olon ja onnellisuuden tunteen tekemällä aikansa mukavaksi ja elämänsä.

[nantes]

Day 7.

Tuli perjantaina oltua kotikaupngissa parhaan kaverin luona dokaamassa ja vedettiin siinä pöhinääkin. Mun frendillä on samaa hommaa mitä mullaki ollu oppareiden kans. Kaverillaki on kova halu lopettaa... Mikään narkkari ei hänkään todellakaan ole. IHan perus jätkä jolla vaan myös viihdekäyttö alkanut syömäään henkisesti ja tekeen oloi paskaks siin välissä. Noh.. vedettiin siinä sitä piriä. Sihauteltiin oluita. Sit siinä klo 4 maissa puhuttiin oppareista ja selkis että frendillä oli vielä 1 norspani jäänyt laatikkoon 5mg vahvuinen. Voi jumalauta siinä huomattiin molemmat että miten päihdevammasia sitä ollaan. Ei me parintunnin aikana voitu ku jauhaa siitä miten paljon vituttaa et sitä tekee mieli vetää. Vaik ei haluis vetää. Mulla on tän kaverin kans ollu tosi usein tapana tehdä sitä et ku nähää ni otetaan notkut. Nähdään aika harvoin kerran 1-2kk aikana. Parin tunnin päästä me sitten todettiin et no laitetaan se laastari puoliks. Ja siinähän se sitten meni. Ja kyl eilen vitutti. Voi helvetin helvetti. Mut puhuttiin kyl tosi diipisti tost kaman vedost muutenkin... Aina on parempi et homma menee eteenpäin. Vaik se ei tapahtus sormia napsauttamalla. Mut kuhan se menee etenpäin ni jossain vaihees se sit myös jää. Toi on totta. Mut kyl silti mul on halu jättää bubreedelleen KOKONAAN. Ja kyllä mä sen jätänkin. Plussana huomasin, että mun ei tullut fiilistä jatkaa sen vetämistä. Se oli se kerta ja ei enempää. Nyt mä taas jatkan tätä proggista. Viikon aikana lipsuttiin kerran bubreen, mutta en mä siitä mitään hyödy et vedän ranteet auki. Jatkan vaa entistä sisukkaampana eteepäin.

Pidän rehellisenä tän topikin. En hehkuta kuinka kaikki on vitun jees jos ei oo jees. Ja jos vedän kamaa mä kirjotan sen tänne enkä sulje sitä pois kusettamalla. Sillon se paska jää tänne ja nään itekkin sen täältä. Mul on edellee vähä pirilaskut ja hontelo olo perjantaista. Siks teksti on vähän synkkää. Mut mennää päivissä silllee miten ne menee

[Dexma]

Itellä ainakin menee homma monesti sillai, että jos käytän piriä tai alkoholia niin sit tekee kahta kauheammin mieli oppareita. En jaksa itse krapulaa, enkä humaltumista ilman muuta päihteitä tai pirissäkin, kun tulee laskut niin haluu oppareita. Oikeastaan mieluiten aina valitsee oppari kuosinkin noiden sijaan. Eikä tartte edes olla kuosit. Riittää se, että on vähän opparia elimistössä ja sit jaksaa innostua muustakin kuin lisää ja lisää douppauksesta.

On nihkeetä, kun kaverit käyttää ja niiden kans tulee käytettyä. Monesti huomaa, että ihmisten kanssa joidenka tärkeimpiä yhtenäväisiä kiinnostuksen ja puheenaiheita on huumeet niin kylhän se menee aina siihen, että kaksi ihmistä ensin puhuu "olispa niin hauskaa kuin silloin" .----> "saispa sitä jostain" -----> "no täshän sitä ois, mut ei viitti vetää, kun piti lopettaa" ----> "höhöö, kohta kumminkin päädytään vetään" ----> Sit se onkin vedetty.

Sitä monesti ite ajattelen, että noh eihän se mene käyttämiseksi jos vaik mentäis kaverin kans kahville tai kaljalle. Mut jos on tottunut siihen, että päihteiden käyttö on kivaa niin eipä se kahvilla olo tai kaljalla olo varsinkaan kahta ihmistä kauheasti kiinnosta yleensä. Toinen tapa mitä monesti kokeillut, että jospa sitä menis vaik esim juokseen tai soittamaan jotain soitinta niin jos se tekeminen ole täysin absoluuttisen keskeisessä asemassa kahden ihmisen välisessä kanssakäymisessä niin aika äkkiä tulee huomattua kuosaavansa. Sillai hetki jaksettiin jammailla ja sit ostettiin jo kaljaa ja siitä kaksi tuntia ja ollaan tylsistyneitä.

Ite monesti huomannut näitä kuinka jotkut ihmiset on vain niitä joidenka kans päätyy käyttään tai käyttäytyyn tietyllä tapaa. Yksi syy minkä takia nykyään jätän dokaamisen melkein muille ihmisille on aina se, että dokaamisen keskellä alkaa tuleen just tuo keskustelu, että pitäiskö hommata jotain ja vetää sitä, koska... No ohan se kalja kittaaminen ihan perseestä jos ei ole oikeat ihmiset siinä sitä tekemässä. Nykyään monesti oon tosi tyytyväinen siihen, että olen enemmän yksin ja vähemmällä päihteitä.

Melkein täs viimeaikoina itellä on jäänytkin kaikki päihteet pois paitsi se silloin tällöin bupren käyttö, hatsin poltto ja alkoholi. Mut melkein alkoakin otan vain jos jo mulla on bupree tai hatsii. Muut doupit vaatii aina sen bupren tai jonkun bentson, että alan edes käyttään niitä. Hatsi on taas siinä, ettei silloin tee mieli muita päihteitä, kun siitä nyt menee nii "sekaisin" tai ei ainakaan tule sellainen aktiivinen olo, että pitäis tehdä jotain.

Yksi nihkee juttu on kans kaverit jotka ns lopettaa tai lopettaa oikeesti. Niiden ihmisten kanssa, kun monesti keskustelu menee siihen, että puhutaan huumeiden lopetuksesta kokoajan ja halutaan vetää niitä varsinkin, kun ei jaksa sitä keskustelua ja valitusta siitä, että yrittää lopettaa Jännästi huomaa, että kun vähentää päihteitä niin on pakko keksiä tekemistä niiden kavereiden kanssa, kun en ainakaan itse jaksais aina länkyttää bulsshittiä. Varsinkaan selvinpäin. Jotenkin se myös ehkä tulee ns aikuisuuden mukana. Haluaa tehdä elämässä jotain muutakin tai jotain Tietenkin tässäkin kohtaa hatsit on hyvä keksintö. Vaik hatsi on tosi epäsosiaalista douppausta niin se kummiskin monesti riittää siihen, ettei lähe ilta siihen pitkään kaljoitteluun ja doupista puhumiseen iltaan. Joskus voi tsillata kaverin kans vaik kattomalla sit leffaa tai jotain.

[nantes]

Hyvää pohdintaa. Toi miten kirjotit tekstin alussa miten se yleensä se kaava menee siihen vetämisee. Just se idea et olis siisti vetää. Sit puhutaa et no ku ei voi. Mut sit yhtäkkiä huomaaki olevansa notkussa. Se meni juurikin noin. 100%

[psychiCNoob]

Muutenkin ehkä paskin päätös ruveta juomaan jos yrittää jotain opiaattitapaa tai mitään muutakaan tapaa lopettaa. Alkoholi on ehkä just yks kaikista pahimpia, kun se saa ihmisen käyttäytymään niin järjen vastaisesti. Kuukausien tai vuosien työ voi olla yksien kännien jälkeen mennyttä.

Muistan muutama vuos takaperin kun päätin lopettaa tupakoinnin ja mulla olikin aika vahva motivaatio siihen. Olin jo ollut reilu kuukauden muistaakseni polttamatta, mutta kun menin juomaan parit bisset niin in that instant oli myös rööki huulessa. Sillon tajusin et jos mä haluan edetä mun tupakoimattomuudessa ja elämässä ylipäätään niin mun on jätettävä alkoholi pois. Kokonaan. Ja sille tielle jäin.

Sad Pandan edistymisestä huomaa kans, että kuinka paljon alkoholin käyttö auttaa sitä pysymään erossa päihteistä..

Kaikkee hyvää ja onnee lopetusprojektiin.

[Dexma]

Tosiaan myös silläkin tapaa kaikki amfet ja alkoholi on tässä kohtaa tosi huonoja ideoita, koska ne vain pahentaa sun fyysistä oloa. Silloin, kun ne toimii niin on ihan jees olo, mut hetken päästä kun laskut iskee niin ne reflatkin on kovemmat.

Itellä yksi syy minkä takia alkoholi on niin helposti itellä vähentynyt on myös se, että siitä tulee vain nopeemmin aina kahta kauheempi olo. Tosiaan jos sitä yrittää skarpata niin miksei skarppais sit hetken vaik kaikilla mahollisilla päihteillä pikkaisen? Jos urheilu on sellainen asia mihinkä aikoo panostaa päihteiden käytön lopetuksen jälkeen niin miksei treenaa sit vähän enemmän ja jätä niitä dokailu iltoja pois? Itselle joskus akuuteimmissa päihdelopetuksissa niin niitä lenkkejä on juostu joka päivä. Tietenkin pitää varoa ylikuntoo, mut jos ajatus siitä, että lähtee kuntoileen huomenna aamulla estää douppailua illasta niin se on tosi jees.

Onko sulla muiden päihteiden kohdalla minkälaista tavoitetta? Tai millä tasolla muut päihteet sulla ylipäätänsä on?

[sxoxyvg]

Kuukausien tai vuosien työ voi olla yksien kännien jälkeen mennyttä.

Tää on paska asenne joka johtaa iisimmin morkkiskuosaukseen. "Nyt kerta on retkahtanut niin narkataan sitten". Ei se tehty työ sieltä mihinkään katoa, ja relapsit kuuluvat vieroitukseen. Koittaa ennemmin vaikka löytää niitä syitä jotka johtivat vetämiseen ja sit nokka kohti uusia pettymyksiä. Ja voimia lopetukseen!

[psychiCNoob]

Hmm. Taidat olla oikeassa.. Ei ollu todellakaan tarkoitus kuullostaa noin pessimistiseltä.

Toisaalta palaaminen "lähtöruutuun" on aika basic elämässä muutenkin. Paatti kasaan ja kuohuja kohti. Edellisestä rundista otettava opiksi.

[nantes]

Tosiaan myös silläkin tapaa kaikki amfet ja alkoholi on tässä kohtaa tosi huonoja ideoita, koska ne vain pahentaa sun fyysistä oloa. Silloin, kun ne toimii niin on ihan jees olo, mut hetken päästä kun laskut iskee niin ne reflatkin on kovemmat.

Itellä yksi syy minkä takia alkoholi on niin helposti itellä vähentynyt on myös se, että siitä tulee vain nopeemmin aina kahta kauheempi olo. Tosiaan jos sitä yrittää skarpata niin miksei skarppais sit hetken vaik kaikilla mahollisilla päihteillä pikkaisen? Jos urheilu on sellainen asia mihinkä aikoo panostaa päihteiden käytön lopetuksen jälkeen niin miksei treenaa sit vähän enemmän ja jätä niitä dokailu iltoja pois? Itselle joskus akuuteimmissa päihdelopetuksissa niin niitä lenkkejä on juostu joka päivä. Tietenkin pitää varoa ylikuntoo, mut jos ajatus siitä, että lähtee kuntoileen huomenna aamulla estää douppailua illasta niin se on tosi jees.

Onko sulla muiden päihteiden kohdalla minkälaista tavoitetta? Tai millä tasolla muut päihteet sulla ylipäätänsä on?

Mulla on muiden päihteiden kanssa melkeen nollatoleranssi nykyään. Olen tänä vuonna ollut 4 kertaa juomassa ja näinä kertoina ottanut amfee. Kannabista poltin ennen tosi tosi paljon mut en oo voinu enää polttaa kukkaa moneen vuoteen kun alkaa skitsottaa paukuis oleminen. Mulla oikeestaan ainut päihde on noi opiaatit. Nyt lauantaina olis yhdet konemusakemut mihin mulla on ollu lippu jo pitkään ostettuna. Vähän se kalvaa kun haluan sinne mennä ja naksuja siellä syön. Eka kerta tänä vuonna naksuja. Onneksi sen jälkeen tuun olemaan todennäkösesti todella pitkään ilman alkoholia tai stimuja... mulla jotenkin tulee nin jäätävät laskut niistä enkä tykkää hillua baareissa koska treenaan kovaa nniin treenit ottaa kovasti takapakkia siitä touhusta. Homma on mennyt mukavasti nyt. Päivä kerrallaan edeten edelleen Joulua odotan innolla kun voin sillon olla ilman fyyfisiä paska oloja ja se on mulla sellanen yks pikku tavoite tässä Siitä sitten selvänä jatkan kohti vuotta 2017 koska uudenvuoden olen selvin päin. En kirjoita tähän että en ota mitään oloja parantavaa ton lauantain jälkeen, koska tiedostan itse sen kun lähden dokaamaan tietoisesti syöden skudeja päälle. Niin silloin ei kirjoita sama mies mitä nyt kirjottaa kun selvin päin olen. Jatkan tätä ''blogin kirjottelua'' taas heti lauantain jälkeen kun olen käväissyt siellä kemuissa. ollut ihan kamala vuosi.. tullut paljon paskaa niinkun normaalissa elämässä en tarkoita nyt päihteitä. Asioita jotka ei ole ollut itsestä riippuvia. Odotan hyvillä mielin 2017 vuotta kun voin silloin jatkaa selvin päin oloa enkä tehdä mitään kuosi uudenvuoden lupauksia. Mukavaa kun porukka on kommentoinut tänne ketjuun!

[nantes]

Hmm. Taidat olla oikeassa.. Ei ollu todellakaan tarkoitus kuullostaa noin pessimistiseltä.

Toisaalta palaaminen "lähtöruutuun" on aika basic elämässä muutenkin. Paatti kasaan ja kuohuja kohti. Edellisestä rundista otettava opiksi.

Mä oon ite tossa samaa mieltä et jos niin käy että kaadut. Ni tottakai kärsi morkkikset mut nouse AINA YLÖS

[nantes]

Helöy taas. Ei ollut kyllä ihan putkeen mennyt alotus tolla mun lopetttamisella. Kun kahden viikon aikana molempina viikonloppuina radalla. Ekana vklp pirikeikarointia ja nyt viime vklp sitten konemusa bileet essopäissään. No ei viitsi ottaa asiaa liian tosissaan tai ainakaan morkkistella Piriä vetänyt änä vuonna 4 kertaa ja essoja 1 kerran. Oli meinaan ihan perkeleen kivaa molemmilla viikonloppuina. Varsinkin toi essokuosi oli ihan vitun päräyttävän siisti, koska en ollut vuoteen syönyt essoja. Vihreät dominot oli kyllä mitä pitikin. Huh miten väsynyt sitä oli pari päivää ton rallin jälkeen helposti kellon ympäri nukkui kun kävi nukkumaan.

Mutta tosiaan. Nyt taas selvin päin homma jatkuu. Joulua odotellessa. Joulu tulee olemaan siisti kun voi lähteä perheen luo ilman fyysisiä refloja. Nyt tosiaan ei enään mitään päihteily iltoja oo tiedossa ni tuo selvin päin oleminen ei tuu tuottaan silleen ongelmia, koska motivaatio lopettamiseen on kohdillaan. Alku ei mennyt ihan putkeen mut mut... Homma jatkukoon. Tein muuten myös sellaisen havainnnon että lopettaessani tässä tupakoinnin niin teki oloa ihan pirusti paremmaksi... henki kulkee ja ei hengästy enää heti rappusissa! Innostuin vapotttelusta

[nantes]

3. päivä

nyt taas tosiaan kolmatta päivää selvin päin. Tuli eilen ihan järkyttävän kovat vitutukset kun teki kamaa mieli. Jotenkin se vitutus kasvo lopulta niin suureks et teki mieli vaan huutaa perkele vittu saatana! Et jumalauta miten jok vitun pilleri mitä vetää nokkaan voi sotkea päätä niin vitusti. Mietiskelin sit taas asioita hieman syvemmin.. Kun mulla ei ole niinsanotusti lopettaessa mitään sen kummempia fyysisiä refloja koska mulla käyttö ei oo ollu niin suurta. Lyrica ja pami ja sirkka auttaa saamaa ne pois. Mut se helvetin aivojen käskytys siihen et ainetta ainetta ainetta. Se on ihan vitun ärsyttävää ja ihan vitun raastavaa. Kun heräsin sit tänään ni olo oli rauhallinen ja hyvä, koska en mä en hakenut sitä vaikka nyt jostain syystä mieli teki ihan vitusti. Nyt vaan lisää näitä onnistuneita päiviä ja haistatan vittua sille aineelle. Ni hyvä tulee. Perkeleen aivokemiat... Oon tullu siihen tulokseen et mun kohdalla tää lopettaminen on pelkästä selkärangasta ja tahdosta kiinni. Jos olisin esimerkiks eilen hakenu ni mä olisin nyt niin vitullisissa morkkiksissa et must tuntuu et mä en enää jaksais. Nyt tuntuu et on kokenu sen oman pohjakosketuksen et eilen olin niin hajoamis pisteessä, että en varmaa sen alemmas enää pääse. Ja just se yksi päivä kun sitä teki ehkä eniten mieli mitä ikinä. En hakenu. Tein itelleni yhen videopätkänki tos aamulla missä katon kameraan ja kilaroin sille et vittu jos sä vielä sorrut hakemaan ni oot niin vitun paska ja heikko jätkä. Sitä mä katon jatkossa sillon ku tekee mieli. Perkele!

[nantes]

Day Number 4.

Hyvin nukutut yöunet takana. Meinas aamumennä jo vituks sen takia,että huomasin kun aloin keittää kahvii et purut loppu. Jumalauta. Siis aamukahvipurut! Mutta mutta... Sain sieltä kaavittua yhteen kahvikupilliseen, joten aamun kulku jatkuikin ihan hyvänä. Oli unirytmit jotenkin ihan vituillaa tossa toissapäiväsen ja eilisen välillä. En saanut yöllä nukuttua ollenkaan toissayönä joten valvoin päivään asti mikä oli virhe... ihan hirvee olo oli eilen siis sen univajeen ja päivärytmien sotkeutumisen takia. Heräsin ekan kerran tänää aamu 8. Oli jotenkin reflanen olo ja tottakai mä sen tiesinkin et on koska neljä päivää ilman ni kuuluu asiaan. Sain kuitenkin vielä nukahdettua uuestaan ja nukuin viel 4h lisää. Tein taas pikkuhuomion siitä mitä optimaalinen unimäärä tekee ololle. PALJON. Koska sit 4 h päästä herättyäni mulla ei ollut NIIN reflanen olo mitä sillon 8 ku siihen reflaseen oloon lisätään väsymys. Kunnon pohdintaa ja analysointia.

Tässä kun yli 2 viikkoa sit tein tän päiväkirjan. Mut tasan 2 viikkoo meniki kuitenki ohi ennen ku tää lopettaminen pääs taas täysil jatkumaa. Ni huomaan kuitenkin nyt sellasta itessäni kun ton 2 viikon aikana notkun vetäminen oli kuitenkin vähäisempää huomattavasti. Plus sit nyt nää 4 päivää myös sen 2 viikon lisäks selvin päin. Ni mun luonne on taas muuttumassa parempaa. Tunnen tunteita enemmän. Paljon enemmän. Itseasiassa vittu vähän liikaakin. Niinku tyyliin tarpeeks koskettava elokuva ni joutuu pyyhkii silmäkulmaa Ja sit samaan aikaan ni mä tunnen huonoo omaatuntoa myös nyt enemmän elikkä juurikin niitä juttuja mitä sillä notkumisella on pystyny pakenemaa. Oikeestaan just viimeyönäkin ajatusten juoksu mut herätti aamulla.... Sit mä huomasin et mä nauran enemmän ja hymyilen. Se on ihan vitun jees. Mut vaik toi tunteiden tulvahtelu onkin nyt enemmän läsnä ni en mä kyllä sitä huonona asiana koe. En halua alkaa puolustelemaan tai tekeen ittestäni yhtään sen parempaa ku jostakin muusta narkomaanista joka näissä tunnekuohuissa masentuu eikä niit pysty käsittelee. Mut mulla ei nyt kuitenkaan oo tullu elämässä mokattua NIIN VITUSTI et olisin polttanut siltoja minnekkään tai varastanut tai pahoinpidellyt tai muuten pilannut kenenkä elämiä. Ni näit juttui kuitenki kykenee handlaamaa.. Vaikka onkin paskojakin juttuja.

Tosta oheislääkityksestä sen verran mitä nyt on menny ni mulla on resepti panacodiin. Se auttaa ihan helvetisti tohon ripulointiin vatsa siis toimii normaalisti.
Oon ottanut nyt pari viimeistä päivää niin että:
Aamulla 75mg lyricaa, 2 panacodia
Päivällä 2 panacodia
illalla 5mg pami, 2 panacodia

Ei oo tarvinnut siis ottaa sitä toista puolikasta pamia, eikä toista lyricaa. Eikä Sirkkaa. Mikä on hyvä Mennään kuitenki nyt niin pienillä olon parantajilla kuin vaan mahdollista. Koska jos tilanne tulee et joutuu ottaan enemmän lyricaa ja pamia tai sirkkaa... ni ne on silti pienis määris edelleen.

Ja tosta panacodista sen verran, että sitäkä en vedä liuskaa päivässä kerralla naamaan en metsästä sillä sitä hetken lämpösyyttä. Se oikeesti on iha hiton hyvä apu mulla on niitä 6 liuskaa ja ne kestää 10 päivää ku otan 6kpl päivässä. Jokainen varmasti opiaattikuosittaja sen tietää et tolla määrällä ei iloa siitä irti lähe. Mut vatsa toimii ja voi vittu lopettamisessa se on kyllä yks vittumaisin oire et paska on vesiripulia... Jo se huonontaa oloo ku ruoka ei imeydy kunnolla.
Mutta mutta jatketaan taas.. TOivottavasti täällä on muitakin selvin päin olijoita kirjotelkaa ihmeessä tänne!

[sxoxyvg]

Toivottavasti jatkat kirjottelua ny kun tämmöne subforum tehtiin. Ja ois kiva et muutkin uskaltautus omia topsujaan perustamaan mis vois raportoida etenemisestä.

[nantes]

Kyllä todella jatkan. Ei ole lopettaminen ihan putkeen menny. On ollu muutamat kerrat kun on ottanut. Ja voi perkeleen perkele miten se voiki olla niin vaikeeta. Viikon verran on selvin päin ja sitte mennään taas. Tää topikki mikä mulla on tässä ni mä todellaki haluun kirjottaa tänne, koska vaikka mä en ole ollut kertaakaan neulakoukussa. En joka päiväis käyttäjä. Ja halua on lopettaa. Ei se siltikään ole täysin onnistunut. Mitä se kertoo? Se on ihan saatanan vaikeaa. Nyt taas selvin päin olen tässä. Ja todellakin haluan olla. Tää koko topikki on hyvä esimerkki siitä miten vaikeeta se koko homma on. Mut hei! Ihan vitun sama kuinka mä rypisin ja mokaisin ni kertaakaa en enää ajttele et antaaolla. Vedetää nyt putki ja ihan sama. Kyl se ajatusmaailma pyörii koko ajan siel llopettamisessa

Just eilen itseasias tos juttelin parhaan kavrin kans jol on sama oravanpyörä. Syvällisiä keskustleuta monesti käydää. Ni just sitä et vaikka olis nuokus ni vituttaa jo se nuokkuminenkin. Et okei onhan sillon hyvä olo, mut jossai vaihees tulee todella todella syvät olot eli syvät vitutukset!

Joulu on ollu vitun raskasta aikaa tulee kaikki paskat muistot mieleen. Koko vuosi on ollu ihan helvetin paska. Elämäni paskin. Aika negatiivinen posti mut eilen oli niin pahat vitutukset ja masenti homona. Et niitä fiiliksiä tässä kerron. Nyt paistaa ulkona aurinko. Koira lenkille. Ja homma jatkuu Nyt jatkan taas lähes päivittäistä postailua. Itseasiassa pyrin kyllä postaamaan joka päivä. Sorry tauosta. Ei paljon tehnyt mieli kirjottaa että olen nyt subuissa. Kivaa on. Kun ei oo

[nantes]

Uusi vuosi alkaa selvin päin

[nantes]

Vuoden toista päivää tässä mennään selvin päin. Perus reflainen olo aamulla herätessä. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Viime vuosi oli kaikin puolin niin raskas, että henkisesti on ollut helppo aloittaa vuosi puhtaalta pöydältä. Vahvalla mielellä eteenpäin!

EDIT: Huh jatkn nyt kirjottamista oli niin vitun huono olo tossa amulla ettei mitään järkeä... En tajua enkä käsitä että millä helvetillä mä selvisin tä nvuoden alkupuolella ku vedin kylmät kalkkunat kolme viikkoa. No.. tietysti kun muistelen sitä ni muistansen et itkin joka päivä sitä ahdistusta ja ihan vitun huonoa oloa. Nyt kun tää lopettaminen menee oheislääkkeillä niin tää on niin paljon helpompaa. Pahimmat on aamut. Kun herää ja sattuu. Lyrica auttaa ihan vitusti. Auttaa jo ihan 75 milligrammaa about 45 minuutissa. Pamia en oo ottanut vielä. Ei tunnu tarpeellisesta.

Treenailemaan pitäs tänään mennä. Ja saunaan tottakai. Hikoilemaan paska kehosta ulos. Testasin nyt ottaa mukaan tähän proggikseen;:

5htp: Jonka pitäisi luontaisesti stimuloida serotoniini reseptoreita. Tuotteessa on myös valerian uutetta joka rauhoittaa. Sekä todella reilu satsi B6 vitamiinia. Opioidien käyttöhän luonnollisesti kusee b vitamiinin tuotannon elimistössä. On tosi tärkeetä lopettaessa juoda vitusti. Syödä hyvin. Ja huolehtia noista vitamiineista ja mineraaleista.

Sit otin vielä: Mucuna Pruriens jauhetta jossa 15% L-dopaa. Sitä otan 5grammaa myös aamuisin ja sen pitäis buustia dopamiinin tuotantoa.