Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
-
- Tuppisuu
- Posts: 10
- Joined: Wed 24 Aug 2011, 09:31
Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Mieleeni on heränny lähiaikoina kysymys dopamiinireseptoreista. Esimerkiksi nuorena aloitettu alkoholinkäyttö (monet muut päihteet, varmasti amfetamiini ja monet muut) aiheuttavat "normaaleista" asioista saatavan mielihyvän latistumista. Henkilö aloittaa nuorena, alkaa käyttämään tiuhempaan tahtiin ja isompia määriä, oppii käsittelemään tunteitaan substanssilla ja alkaa pian ehdollistumaan kyseiseen aineeseen. Jossain vaiheessa hän huomaa, että ns. tavalliset asiat eivät enää tuota mielihyvää, ne eivät välttämättä tunnu edes inhimillisiltä tarpeilta. Hän nauttii substanssia ja huomaa että yhtäkkiä olo onkin hyvin normaali; "tältä elämä maistuu ja näinhän sitä kai pitäisi osata tuntea selvinpäinkin".
Lainaten vanhaa artikkelia: "Dopamiinin yhteys päihteisiin alkoi selvitä vuonna 1975. Tuolloin psykologit Roy Wise ja Robert Yokel Concordian yliopistosta Montrealista tutkivat, kuinka rotat käyttivät huumeita, kun ne saivat annostella kokaiinia ja amfetamiinia automaatista. Sitten he antoivat narkomaanirotille ainetta, joka esti dopamiinin toiminnan. Rotat alkoivat paukuttaa automaattia suorastaan raivokkaasti, kun ne eivät päässeetkään pilveen." (Onhan tuossa mielikuvassa jotain hauskaa ). Joka kertoo eliön tarpeesta toki saada dopamiinioloja.
Pyytäisinkin tässä topicissa ihmisiä pohtimaan ja esittämään tutkimuksia esim. substansseista jotka "korjaisivat" henkilön kehityksessä mielihyväkeskuksen vaurioitumisen.
Paljon puhutaan ibogaiinista ja monien psykedeelien vaikutuksesta päästä tietyistä aineista eroon. Mitä jää jäljelle.. Jos henkilö kokee elävänsä masennuksessa: jonkinlaisessa mielihyvän- ja motivaationvajauksessa ilman sitä joka on ollut aivokemiallisesti se mielihyväntuottaja ja jonka vaikuituksen alaisena hän lähes ainoastaan saa stimulaatiota ulkomaailmasta. (Olen pohtinut, tietyllä tasolla, esim. masennuksen olevan enimmäkseen aivojen vioittuma ottaa vastaan stimulaatiota "ulkomaailmasta".)
Mietteitä..
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9475618 - liitteenä vielä linkki ibogaiinin ja dopamiinin suhteeseen.
Lainaten vanhaa artikkelia: "Dopamiinin yhteys päihteisiin alkoi selvitä vuonna 1975. Tuolloin psykologit Roy Wise ja Robert Yokel Concordian yliopistosta Montrealista tutkivat, kuinka rotat käyttivät huumeita, kun ne saivat annostella kokaiinia ja amfetamiinia automaatista. Sitten he antoivat narkomaanirotille ainetta, joka esti dopamiinin toiminnan. Rotat alkoivat paukuttaa automaattia suorastaan raivokkaasti, kun ne eivät päässeetkään pilveen." (Onhan tuossa mielikuvassa jotain hauskaa ). Joka kertoo eliön tarpeesta toki saada dopamiinioloja.
Pyytäisinkin tässä topicissa ihmisiä pohtimaan ja esittämään tutkimuksia esim. substansseista jotka "korjaisivat" henkilön kehityksessä mielihyväkeskuksen vaurioitumisen.
Paljon puhutaan ibogaiinista ja monien psykedeelien vaikutuksesta päästä tietyistä aineista eroon. Mitä jää jäljelle.. Jos henkilö kokee elävänsä masennuksessa: jonkinlaisessa mielihyvän- ja motivaationvajauksessa ilman sitä joka on ollut aivokemiallisesti se mielihyväntuottaja ja jonka vaikuituksen alaisena hän lähes ainoastaan saa stimulaatiota ulkomaailmasta. (Olen pohtinut, tietyllä tasolla, esim. masennuksen olevan enimmäkseen aivojen vioittuma ottaa vastaan stimulaatiota "ulkomaailmasta".)
Mietteitä..
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9475618 - liitteenä vielä linkki ibogaiinin ja dopamiinin suhteeseen.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Joskus jotkut, jotka ovat aloittaneet päihteiden käytön jo hyvin nuorena saattavat elää siinä harhassa, että olisivat pilanneet jotain. Mutta uskon siihen vahvasti, että lähes kaikki palautuu, kun yksilö saa muuta sisältöä elämään ja lopettaa säännöllisen päihteiden käytön hiljalleen. Tai sitten yksilö käyttää säännöllisesti koko loppuelämänsä. Kyse on kuitenkin elämänsisällöstä tai alitajuisesta tai tietoisesta halusta olla jonkin psykoaktiivisen substanssin vaikutuksen alaisena. Kyse on elämänsisällöstä, sanoi tiede, milloin mitäkin. Täällä ei ole raitteillakaan ihmisillä kaikki kunnossa, tiedoksi heille, ketkä ovat käyttäneet päihteitä koko elämänsä ja luulevat ongelmien johtuvan niistä.
Ps. Eläinkokeissa, joissa ei jatkuvasti huolehdita koe-eläinten hyvinvoinnista ei ole mitään hauskaa. Tuli mieleen överit rotilla.
Siinä ei ole mitään hävettävää, jos ei elämä nyky-yhteiskunnassa paljon nappaa.
Ps. Eläinkokeissa, joissa ei jatkuvasti huolehdita koe-eläinten hyvinvoinnista ei ole mitään hauskaa. Tuli mieleen överit rotilla.
Siinä ei ole mitään hävettävää, jos ei elämä nyky-yhteiskunnassa paljon nappaa.
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Kyseessä ei ole uskonasia. Esim. alkoholi käsittääkseni voi vaurioittaa pysyvästi GABA-reseptoreja ja kokaiinin käytön on huomattu lisäävän addiktioherkkyyttä sen lisättyä dopamiinireseptorien määrää. En kyllä nyt tarkkaan muista enkä jaksa tähän aikaan yöstä lähteä aihetta kauheen pitkälle koluamaan, mutta saatan palailla asiaan. Siihen asti take it with a grain of salt.DaPohe wrote:Joskus jotkut, jotka ovat aloittaneet päihteiden käytön jo hyvin nuorena saattavat elää siinä harhassa, että olisivat pilanneet jotain. Mutta uskon siihen vahvasti, että lähes kaikki palautuu, kun yksilö saa muuta sisältöä elämään ja lopettaa säännöllisen päihteiden käytön hiljalleen.
-
- Moderator
- Posts: 8712
- Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
- Location: Manse <3
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Joo juuri tuo gaba reseptorit on aika herkkiä paikkoja ymmärtääkseni. Katsokaa vaikka ihmisiä jotka on syöneet pitkään isoja annoksia bentsoja ja alkoholia. Alkoholi muutenkin vielä pistää sisäelimiä paskaksi niin eipä siinä kauheesti ole järkeä.
Ihan mutuilua loppu:
Dopamiini ja opiaatti reseptorit on eräänlaisia palkitsemisjärjestelmiä. Ensinnäkin kuka tahansa pitkään päihteitä käyttänyt ja sen jälkeen takaisin palautuneeksi tietää, että niiden aivojen palautuminen kestää pitkään, mutta se, että saisi vahinkoa joka olisi käytännössä niin pahaa, ettei enään vain elämä onnistuis sen jälkeen vaatii aika VITUSTI TYÖTÄ . Toisaalta taas, ite oon viimeaikoina pohtinut paljon sitä, kuinka ei oikein normaali elämä silllain saa enään mua innostuun. Pitää tehdä jotain SUURTA jotta edes tuntuisi JOLTAIN ilman päihteiltä. Päihteitä vetäessä taas ei tunnu tarvetta tehä mitään, kun oikeastaan kaikki on hyvin, mutta ei silti hyvin.
Aikoinaan, kun alkoholia ja bentsoja tuli käytettyä tiuhaan tahtiin niin palauttelin pääkoppaani dexmillä ym nmda reseptoriiin vaikuttavilla aineilla, myös moni psykedeelikin toimii tuonne suuntaan. Niillä tuntui olevan selvästi parantava vaikutus niihin hetkiin, kun oli selvinpäin. Motivaatiot parani ym. Tätä on jonkun verran tutkittukkin, että miten esim dexmi ja ketamiini voisi jeesata addiktioissa.
Se, että miten ne aivot palautuu niin on mulle kyl ihan ufo juttu. Itse yritän kummiskin tässä vielä 10 vuoden käytön jälkeen taas pikkuhiljaa alkaa opetteleen elään normaalia elämää. Pieniä tekoja jotka innostaisi mua vähän puuhasteleen jotain ja yritän kehittää sisältöö elämään. Ehkä sieltä se into tulisi kaikkeen. Tai oikeastaan intoa riittää, jaksamista ei riitä, kun pitää käydä töissä ym yhteiskunnan vaatimissa kuvioissa.
Ihan mutuilua loppu:
Dopamiini ja opiaatti reseptorit on eräänlaisia palkitsemisjärjestelmiä. Ensinnäkin kuka tahansa pitkään päihteitä käyttänyt ja sen jälkeen takaisin palautuneeksi tietää, että niiden aivojen palautuminen kestää pitkään, mutta se, että saisi vahinkoa joka olisi käytännössä niin pahaa, ettei enään vain elämä onnistuis sen jälkeen vaatii aika VITUSTI TYÖTÄ . Toisaalta taas, ite oon viimeaikoina pohtinut paljon sitä, kuinka ei oikein normaali elämä silllain saa enään mua innostuun. Pitää tehdä jotain SUURTA jotta edes tuntuisi JOLTAIN ilman päihteiltä. Päihteitä vetäessä taas ei tunnu tarvetta tehä mitään, kun oikeastaan kaikki on hyvin, mutta ei silti hyvin.
Aikoinaan, kun alkoholia ja bentsoja tuli käytettyä tiuhaan tahtiin niin palauttelin pääkoppaani dexmillä ym nmda reseptoriiin vaikuttavilla aineilla, myös moni psykedeelikin toimii tuonne suuntaan. Niillä tuntui olevan selvästi parantava vaikutus niihin hetkiin, kun oli selvinpäin. Motivaatiot parani ym. Tätä on jonkun verran tutkittukkin, että miten esim dexmi ja ketamiini voisi jeesata addiktioissa.
Se, että miten ne aivot palautuu niin on mulle kyl ihan ufo juttu. Itse yritän kummiskin tässä vielä 10 vuoden käytön jälkeen taas pikkuhiljaa alkaa opetteleen elään normaalia elämää. Pieniä tekoja jotka innostaisi mua vähän puuhasteleen jotain ja yritän kehittää sisältöö elämään. Ehkä sieltä se into tulisi kaikkeen. Tai oikeastaan intoa riittää, jaksamista ei riitä, kun pitää käydä töissä ym yhteiskunnan vaatimissa kuvioissa.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
On tämä kyllä hiukan uskonasiakin, nimittäin suggestio mielessä. Tiede harmillisen usein muuttelee näkemyksiään laidasta laitaan. Elimistöllä on lähes yliluonnollinen kyky parantua otollisissa olosuhteissa.
Päihteiden käyttöä vähentänyt tai lopettanut saattaa juurikin kuvitella joidenkin ongelmien johtuvan päihdehistoriasta, vaikka ongelma olisikin jokin muu, selittämätön, jollaisista monet päihteitä käyttämättömätkin kärsivät tänä päivänä.
Päihteiden käyttöä vähentänyt tai lopettanut saattaa juurikin kuvitella joidenkin ongelmien johtuvan päihdehistoriasta, vaikka ongelma olisikin jokin muu, selittämätön, jollaisista monet päihteitä käyttämättömätkin kärsivät tänä päivänä.
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Meinaatko, että itsesuggestiolla voi korjata pahasti vaurioituneita reseptoreita? Suhtaudun epäilyksellä. Oma asenne tietenkin vaikuttaa yleisellä tasolla paljonkin, mutta tässä kohtaa olis kyllä lähteet poikaa.DaPohe wrote:On tämä kyllä hiukan uskonasiakin, nimittäin suggestio mielessä.
Tiede ei tee muuta kuin tutkii, kirjaa ylös ja tekee tiedon pohjalta perusteltuja otaksumia.Tiede harmillisen usein muuttelee näkemyksiään laidasta laitaan.
Tää on eri asia kuin että uskomalla itseensä sais korjattua tuosta vain kaikki päihteiden elimistölle aiheuttamat vauriot tai whatyouma.Päihteiden käyttöä vähentänyt tai lopettanut saattaa juurikin kuvitella joidenkin ongelmien johtuvan päihdehistoriasta, vaikka ongelma olisikin jokin muu, selittämätön, jollaisista monet päihteitä käyttämättömätkin kärsivät tänä päivänä.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Varmasti vaikuttaa ja voi nopeuttaa paranemista. Lähteitä ei nyt oo.frapathea wrote:Meinaatko, että itsesuggestiolla voi korjata pahasti vaurioituneita reseptoreita? Suhtaudun epäilyksellä. Oma asenne tietenkin vaikuttaa yleisellä tasolla paljonkin, mutta tässä kohtaa olis kyllä lähteet poikaa.DaPohe wrote:On tämä kyllä hiukan uskonasiakin, nimittäin suggestio mielessä.
Ja otaksumat usein kumoavat edelliset otaksumat ja niin edelleen.Tiede ei tee muuta kuin tutkii, kirjaa ylös ja tekee tiedon pohjalta perusteltuja otaksumia.
Tuosta vain kaikkien vaurioiden korjaantumisesta en ole kyl puhunu. Sikäli, kun/jos vaurioita on.Tää on eri asia kuin että uskomalla itseensä sais korjattua tuosta vain kaikki päihteiden elimistölle aiheuttamat vauriot tai whatyouma.
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Väitteen esittäjällä olis toi, mikä se nyt oli, todistustaakka.DaPohe wrote:Varmasti vaikuttaa ja voi nopeuttaa paranemista. Lähteitä ei nyt oo.frapathea wrote:Meinaatko, että itsesuggestiolla voi korjata pahasti vaurioituneita reseptoreita? Suhtaudun epäilyksellä. Oma asenne tietenkin vaikuttaa yleisellä tasolla paljonkin, mutta tässä kohtaa olis kyllä lähteet poikaa.DaPohe wrote:On tämä kyllä hiukan uskonasiakin, nimittäin suggestio mielessä.
Hyvin harvoin tapahtuu niin, että tutkitun tiedon pohjalta tehdyt perustellut otaksumat kumoutuisivat täysin. Useammin niihin tehdään erilaisia tarkennuksia ja täsmennyksiä. Toki neurotiede itsessään on vielä äärimmäisen nuori tiede, aivot erittäin plastinen elin ja varmasti kaikenlaisia mielenkiintoisia, ennaltakuvittelemattomia löydöksiä tullaan neurotieteen saralla vielä tekemään. Kuitenkin kun jopa neurotieteilijät voivat sanoa nykytiedon valossa hyvin vähän mitään varmaa aivojen tai sen osien toiminnasta etenkään laajemmalla tasolla, niin "tiede kumoaa itsensä, top lel" ei sillai tuo keskusteluun kauheesti mitään.Ja otaksumat usein kumoavat edelliset otaksumat ja niin edelleen.Tiede ei tee muuta kuin tutkii, kirjaa ylös ja tekee tiedon pohjalta perusteltuja otaksumia.
Aijaa:Tuosta vain kaikkien vaurioiden korjaantumisesta en ole kyl puhunu. Sikäli, kun/jos vaurioita on.Tää on eri asia kuin että uskomalla itseensä sais korjattua tuosta vain kaikki päihteiden elimistölle aiheuttamat vauriot tai whatyouma.
DaPohe wrote:Mutta uskon siihen vahvasti, että lähes kaikki palautuu, kun yksilö saa muuta sisältöä elämään ja lopettaa säännöllisen päihteiden käytön hiljalleen.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Etkö usko suggestiolla olevan merkitystä?Väitteen esittäjällä olis toi, mikä se nyt oli, todistustaakka.
Minulla on erilainen kokemus aloituslauseen asiasta. Mielestäni olisi riskialtista antautua sellaisen tieteen varaan, jolla ei ole kokonaiskuvaa maailmasta, eri aloja yhdistävää tekijää. Mutta sanoitkin hyvin, että voidaan sanoa hyvin vähän varmaa.Hyvin harvoin tapahtuu niin, että tutkitun tiedon pohjalta tehdyt perustellut otaksumat kumoutuisivat täysin. Useammin niihin tehdään erilaisia tarkennuksia ja täsmennyksiä. Toki neurotiede itsessään on vielä äärimmäisen nuori tiede, aivot erittäin plastinen elin ja varmasti kaikenlaisia mielenkiintoisia, ennaltakuvittelemattomia löydöksiä tullaan neurotieteen saralla vielä tekemään. Kuitenkin kun jopa neurotieteilijät voivat sanoa nykytiedon valossa hyvin vähän mitään varmaa aivojen tai sen osien toiminnasta etenkään laajemmalla tasolla, niin "tiede kumoaa itsensä, top lel" ei sillai tuo keskusteluun kauheesti mitään.
Niin.Aijaa:
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
No kun musta kyse ei ole uskonasiasta. Aivot ovat toki plastiset, ja ihmisen kokemukseen esim. elämän mielekkyydestä vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkästään reseptorien kunto. Mutta en näe mitään syytä vain huvikseen "uskoa" suuntaan tai toiseen asiassa, josta ei ole minkäänlaista varmuutta. Simply put, mä en tiedä, ja siksi mua kiinnostaa lähteet, mikäli joku tekee väitteen.DaPohe wrote:Etkö usko suggestiolla olevan merkitystä?Väitteen esittäjällä olis toi, mikä se nyt oli, todistustaakka.
Vielä riskialttiimpaa on antautua uskomusten varaan.Mielestäni olisi riskialtista antautua sellaisen tieteen varaan, jolla ei ole kokonaiskuvaa maailmasta, eri aloja yhdistävää tekijää.
Nimenomaan. Skeptisyyden ei tulisi tarkoittaa samaa kuin kieltäminen, suuntaan taikka toiseen.Mutta sanoitkin hyvin, että voidaan sanoa hyvin vähän varmaa.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Jos hyväksytään se, ettei absoluuttisia totuuksia ole olemassakaan, vaan tieteellisesti todistetut asiat pätevät usein tai joskus vain niissä olosuhteissa, niin kaikki tietomme on lopulta uskomuksia, jotka määräävät todellisuuskokemuksemme. Mutta jos kaikelle odotetaan tieteellisiä todistuksia, eikä luoteta omaan logiikkaan niin paljoa, että voitaisiin hyödyntää sitä tietoa, jota meille syötetään joka suunnasta, tullaan silloin auttamatta jäljessä.
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
No ei nyt ihan noinkaan, käytännön tasolla. On olemassa perusteltuja olettamuksia. Niiden ero hatusta vedettyihin olettamuksiin on se, että ne käyvät yksiin empiirisen tiedon kanssa. Kiistätkö esimerkiksi solujen olemassaolon tai maan vetovoiman?DaPohe wrote:Jos hyväksytään se, ettei absoluuttisia totuuksia ole olemassakaan, vaan tieteellisesti todistetut asiat pätevät usein tai joskus vain niissä olosuhteissa, niin kaikki tietomme on lopulta uskomuksia, jotka määräävät todellisuuskokemuksemme.
Tieteelliset todisteet ja havainnot luovat pohjaa päätelmille. Ilman niitä on kyse tyhjästä spekulaatiosta, jonka tarkoitus on useimmiten lähinnä vahvistaa kulloinkin valitsemaamme biasia.Mutta jos kaikelle odotetaan tieteellisiä todistuksia, eikä luoteta omaan logiikkaan niin paljoa, että voitaisiin hyödyntää sitä tietoa, jota meille syötetään joka suunnasta, tullaan silloin auttamatta jäljessä.
Ei sillä, että olisit tässä ketjussa esittänyt toistaiseksi edes mitään erityisen varteenotettavia sisäisiä päätelmiä.
Huomautettakoon kuitenkin, että kuten jo aiemmin mainitsin, skeptisyyden ei tulisi tarkoittaa kieltämistä. Täten se, etten niele lähteettä väitettäs siitä, että reseptorit korjautuvat itsesuggestion voimalla ei tarkoita sitä, että uskoisin päinvastaiseen – en vain yksinkertaisesti tiedä, ja siksi pyydän lähteitä ihmiseltä, joka antaa ymmärtää tietävänsä mua paremmin. Joskus se on tuottanut hedelmääkin.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Solut tai maan vetovoima ovat olemassa vain silloin, kun koetaan jotain sellaista, mihin ne liittyvät. On olemassa perusteltuja olettamuksia myös ilman tieteellisiä todistuksia. Onhan olemassa muutakin, kuin asiat, jotka on tieteellisesti todistettu.
Varteenotettavia päätelmiä voidaan tehdä myös ilman tieteellisiä todistuksia. Asiat syntyvät ei-fyysisinä, joten mielen vaikutus todellisuuteen on hyvin merkittävä. Tuon vain ilmi oman näkemykseni, jolla on suuri käytännön merkitys elämässäni.
Varteenotettavia päätelmiä voidaan tehdä myös ilman tieteellisiä todistuksia. Asiat syntyvät ei-fyysisinä, joten mielen vaikutus todellisuuteen on hyvin merkittävä. Tuon vain ilmi oman näkemykseni, jolla on suuri käytännön merkitys elämässäni.
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Hei keskity nyt oikeesti. Tällanen tieteenfilosofinen pohdinta on oma keskustelunsa, joka olisi käytävä aivan eri tasolla. Tässä kontekstissa se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. Et voi perustaa väitettäs reseptorien itsekorjaavuudesta kovalle halullesi uskoa siihen, koska tolla logiikalla se olis täysin kumottavissa päinvastaisella vasta-argumentilla.DaPohe wrote:Solut tai maan vetovoima ovat olemassa vain silloin, kun koetaan jotain sellaista, mihin ne liittyvät.
Kuten?On olemassa perusteltuja olettamuksia myös ilman tieteellisiä todistuksia.
Ne ovat kieltämättä olemassa, mutta ilman minkäälaisia todisteita joille pohjata päätelmämme, me ei voida sanoa niistä juuta eikä jaata.Onhan olemassa muutakin, kuin asiat, jotka on tieteellisesti todistettu.
Kuin myös.Tuon vain ilmi oman näkemykseni, jolla on suuri käytännön merkitys elämässäni.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Sille argumentille ei olisi mitään pohjaa.frapathea wrote:Hei keskity nyt oikeesti. Tällanen tieteenfilosofinen pohdinta on oma keskustelunsa, joka olisi käytävä aivan eri tasolla. Tässä kontekstissa se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. Et voi perustaa väitettäs reseptorien itsekirjautuvuudesta kovalle halullesi uskoa siihen, koska tolla logiikalla se olis täysin kumottavissa päinvastaisella vasta-argumentilla.DaPohe wrote:Solut tai maan vetovoima ovat olemassa vain silloin, kun koetaan jotain sellaista, mihin ne liittyvät.
Minun on hankala ottaa esiin hyviä esimerkkejä liian suuresta harmaasta alueesta. Yritän kuitenkin. Kuten vaikka se, että alkuräjähdys ei ollut sattumanvarainen.frapathea wrote:Kuten?On olemassa perusteltuja olettamuksia myös ilman tieteellisiä todistuksia.
Me taas voimme, jos niille löytyy looginen perusta. Voimme pitää niitä osana tämänhetkistä maailmankuvaamme, kunnes ne varmentuvat, kumoutuvat tai muokkautuvat. Emme voi sanoa juuta tai jaata tieteellisesti todistetuista asioista, joita emme pidä yhtä luotettavina yleispätevinä.frapathea wrote:Ne ovat kieltämättä olemassa, mutta ilman minkäälaisia todisteita joille pohjata päätelmämme, me ei voida sanoa niistä juuta eikä jaata.Onhan olemassa muutakin, kuin asiat, jotka on tieteellisesti todistettu.
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Mun on kyllä nyt pakko myöntää, etten ihan pysy enää kärryillä sun ajatuksenjuoksussa.
Summa summarum, mikäli et osoita tieteellisiä viitteitä väitteellesi siitä, että vahingoittuneet reseptorit korjautuvat pelkän itsesuggestion avulla, pidän väitettäsi tyhjänä mutuiluna ja keskustelu on mun puolesta tässä. Jos haluut jatkaa keskustelua tieteenfilosofiasta, tee sille oma ketjunsa tai suuntaa vaikkapa kohti triidiä Ajatuksia, ihan mistä vaan. Jos jollakulla on heittää linkkejä ja luettavaa aiheesta, tsekkaisin mielelläni. Jos joku muu jaksaa jatkaa aiheesta vääntämistä niin pitäkää hauskaa.
Summa summarum, mikäli et osoita tieteellisiä viitteitä väitteellesi siitä, että vahingoittuneet reseptorit korjautuvat pelkän itsesuggestion avulla, pidän väitettäsi tyhjänä mutuiluna ja keskustelu on mun puolesta tässä. Jos haluut jatkaa keskustelua tieteenfilosofiasta, tee sille oma ketjunsa tai suuntaa vaikkapa kohti triidiä Ajatuksia, ihan mistä vaan. Jos jollakulla on heittää linkkejä ja luettavaa aiheesta, tsekkaisin mielelläni. Jos joku muu jaksaa jatkaa aiheesta vääntämistä niin pitäkää hauskaa.
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Ollaan nyt tarkkoja ja sanotaan, etten ole väittänyt reseptorien korjautuvan pelkän itsesuggestion avulla. Mielestäni voisi myös kannattaa kiinnittää huomiota siihen, voisiko vahingoittumisen sijasta joissain tapauksissa kyseessä olla elimistön muuntuminen.frapathea wrote:Mun on kyllä nyt pakko myöntää, etten ihan pysy enää kärryillä sun ajatuksenjuoksussa.
Summa summarum, mikäli et osoita tieteellisiä viitteitä väitteellesi siitä, että vahingoittuneet reseptorit korjautuvat pelkän itsesuggestion avulla, pidän väitettäsi tyhjänä mutuiluna ja keskustelu on mun puolesta tässä. Jos haluut jatkaa keskustelua tieteenfilosofiasta, tee sille oma ketjunsa tai suuntaa vaikkapa kohti triidiä Ajatuksia, ihan mistä vaan. Jos jollakulla on heittää linkkejä ja luettavaa aiheesta, tsekkaisin mielelläni. Jos joku muu jaksaa jatkaa aiheesta vääntämistä niin pitäkää hauskaa.
En myöskään näe tässä enää mitään merkittävää ristiriitaa. On paljon asioita, joita on syytä miettiä, ihan vakavastikin.
-
- Moderator
- Posts: 8712
- Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
- Location: Manse <3
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Juu enpä kyl USKOISI, että itsesuggestiolla pitkälle päästäis. Tietenkin se psyykkinen itsensä kehittäminen ja elämän kehittäminen parantaa elämänlaatua yllättävän paljon, mutta ei se korjaa reseptoreita. Tietyt reseptorit voi palautua toiset nopeammin kuin toiset. Juurikin tiettyjen kemikaalien avulla voi korjata sitä jäämää joissain reseptoreissa, mutta jos on mennyt kuosia pitkään niin kyl se selvinpäin olo on paras tapa parantaa pääkoppaa.
Mua itseäni kiinnostais kysymys kuinka vitusti pitää sitä kamaa vetää, että oikeasti alkaa meneen reseptorit palasiksi...
Ohan nää Andy McCoyt ja Ozzyt näyttänyt miten se hoituu Eiks jopa Ozzy Osborne mennyt johonkin tutkimukseen jossa tutkittiin sitä, että miten sen keho ylipäätänsä on voinut noin voinut selvitä kovasta kaman käytöstä...
Mua itseäni kiinnostais kysymys kuinka vitusti pitää sitä kamaa vetää, että oikeasti alkaa meneen reseptorit palasiksi...
Ohan nää Andy McCoyt ja Ozzyt näyttänyt miten se hoituu Eiks jopa Ozzy Osborne mennyt johonkin tutkimukseen jossa tutkittiin sitä, että miten sen keho ylipäätänsä on voinut noin voinut selvitä kovasta kaman käytöstä...
-
- Psykonautti
- Posts: 74
- Joined: Fri 11 Apr 2014, 13:17
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Äläs nyt, kyllä ihmeparantumisiakin nykytieteen valossa tapahtuu, kunnes niitä ei enää luokitella ihmeiksi. Aikansa se tietysti ottaa.
-
- Psykonautti
- Posts: 55
- Joined: Sat 22 Nov 2008, 12:53
- Location: Oulu
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Jos itsesuggeroin oikein kovaa, niin pystynkö kumoamaan painovoiman ja lentämään kuin linnut?
-
- Moderator
- Posts: 6170
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Bruce H. Lipton: Ajatuksen biologia – Tietoisuuden, aineen ja ihmeiden avaimetfrapathea wrote:Huomautettakoon kuitenkin, että kuten jo aiemmin mainitsin, skeptisyyden ei tulisi tarkoittaa kieltämistä. Täten se, etten niele lähteettä väitettäs siitä, että reseptorit korjautuvat itsesuggestion voimalla ei tarkoita sitä, että uskoisin päinvastaiseen – en vain yksinkertaisesti tiedä, ja siksi pyydän lähteitä ihmiseltä, joka antaa ymmärtää tietävänsä mua paremmin. Joskus se on tuottanut hedelmääkin.
Ainakin itse vakuutuin asiasta (kuin asiasta) luettuani kirjan.
Niin, eipä niitä lähteitä oikein ole tosta noin vaan repäistä, kuin lähinnä 'huuhaa' puolelta.Liptonin mukaan mielen vaikutusta kasvuun ja parantumiseen ei ole lääketieteessä tutkittu oikeastaan alkuunkaan.
Mä lohduttaudun ajatuksella, että kaikki solut uusiutuu.Dexma wrote:Mua itseäni kiinnostais kysymys kuinka vitusti pitää sitä kamaa vetää, että oikeasti alkaa meneen reseptorit palasiksi...
Dopamiinia muodostuu ymmärtääkseni välittäjäaineista bout nopeiten&eniten. (mutu&kuulopuheet)
Jos miettii.. Ilman liikettä ei ole dopamiinia. Ilman dopamiinia ei ole liikettä.
Päätön dopamiinihoureinen torakka on hyvä esimerkki. Sellaisena mä sen välittäjäaineena näen.
*'*
Puolisen vuotta meni löytää uudelleen todellinen motivaatio, innostuminen ja kiinnostuminen asioihin, 7v amfen käytöllä.Dexma wrote:Ensinnäkin kuka tahansa pitkään päihteitä käyttänyt ja sen jälkeen takaisin palautuneeksi tietää, että niiden aivojen palautuminen kestää pitkään, mutta se, että saisi vahinkoa joka olisi käytännössä niin pahaa, ettei enään vain elämä onnistuis sen jälkeen vaatii aika VITUSTI TYÖTÄ . Toisaalta taas, ite oon viimeaikoina pohtinut paljon sitä, kuinka ei oikein normaali elämä silllain saa enään mua innostuun. Pitää tehdä jotain SUURTA jotta edes tuntuisi JOLTAIN ilman päihteiltä.
Se, että miten ne aivot palautuu niin on mulle kyl ihan ufo juttu.
Normielämä ei innosta mua yhä edelleenkään, vaikka mitä kiskoisi, mutta siinäkin motivaatio..
Kyl se vaan tekemällä.. Palautuu.
Mä koen, että masennus on tietyllätapaa 'tahtotilan' sairaus tai häiriintymä.HunterToroson wrote:.. hän lähes ainoastaan saa stimulaatiota ulkomaailmasta. (Olen pohtinut, tietyllä tasolla, esim. masennuksen olevan enimmäkseen aivojen vioittuma ottaa vastaan stimulaatiota "ulkomaailmasta".)
Mietteitä..
Todellisuudessahan kaiken hyvinvoinnin kannalta olennaisen pitäisi tulla ulkoapäin, jotta sillä rakentaisi jotain kestävää.
Sillä rakentaa ja ylläpitää samalla omaa sisäistä järjestelmää, joka mukautuu kulloisiinkin olosuhteisiin.
Kun vain tekee asioita.. Ylläpitää dynaamista liikettä.
Itsensä karaiseminen on helppo tapa ylläpitää mielen ja kehon virkeyttä.
(Ihan parina esimerkkinä, sauna, avantouinti, kylmä suihku..)
Ylipäätään, oman mukavuusalueen ulkopuolella liikkuminen on kehittävää touhua.
Sisään otettuna douppi on hetkellinen, staattinen - katalyytti.. Jos sen varaan laskee, laskut seuraa aina ainiaan.
Pidemmän päälle se ei ole kestävä ratkaisu.
Tasapaino kaikessa.. Kultainen keskitie.
Vaikka uskon sen olemassaoloon, en usko sitä voivan tavoittaa kuin hetkittäin.
Aina johonkinpäin kallellaan, tai kierteissä, luupeissa, guoseissa pullantuoksusissa.
Keep it unreal.
Vaultti.net - coming soon..
Vaultti.net - coming soon..
-
- LD50
- Posts: 2449
- Joined: Wed 01 Oct 2008, 20:41
- Location: 130
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Huomannu et tälläne metamfe pistää juurikin nuo dopamiini reseptorit iha uutee uskoo ja jotai pientä tynkää jättänee sinne
Tollane taiteelline kuva joka tosin ei oo mun ottama mut luvat sain julkaisuun ni ei tarvii kuumotella
Mul ois kyl tyhmäkysymys koska päässäni on vikaa ja mietin että palautuuko nuo reseptorit enää ikinä ennalleen vai ei? oha se iha kiva elää vajaaälysenä viel 60vuotiaana
Tollane taiteelline kuva joka tosin ei oo mun ottama mut luvat sain julkaisuun ni ei tarvii kuumotella
Mul ois kyl tyhmäkysymys koska päässäni on vikaa ja mietin että palautuuko nuo reseptorit enää ikinä ennalleen vai ei? oha se iha kiva elää vajaaälysenä viel 60vuotiaana
I ain't happy but, I'm feeling glad. I got sunshine, in a bag
-
- Kameleontti
- Posts: 981
- Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
- Location: Metsä
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Kyl ne palautuu.
Mut niille pitää antaa lepoa ja sopivasti virikkeitä sekä laadukkaita rakennuspalikoita; hyviä rasvoja ja mineraaleja. Syömällä paskaa hermostoa ei saa palautumaan. Piste.
Ja siihen menee aikaa. Puhutaan vuosista.
Eli jos sulla on munaa korjata sun reseptorit niin se on mahdollista. Ei helppoa. Mutta mahdollista.
Meillä on kuitenki regeneroivat kehot. Ihminen pystyy palautumaan aika rankoistakin tiloista jos rahkeet siihen on käytettävissä.
Mut niille pitää antaa lepoa ja sopivasti virikkeitä sekä laadukkaita rakennuspalikoita; hyviä rasvoja ja mineraaleja. Syömällä paskaa hermostoa ei saa palautumaan. Piste.
Ja siihen menee aikaa. Puhutaan vuosista.
Eli jos sulla on munaa korjata sun reseptorit niin se on mahdollista. Ei helppoa. Mutta mahdollista.
Meillä on kuitenki regeneroivat kehot. Ihminen pystyy palautumaan aika rankoistakin tiloista jos rahkeet siihen on käytettävissä.
Life = The Trip
-
- Moderator
- Posts: 6170
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Pitää vaan löytää ne elämän lähdekoodit sisältä syövereistä.. tai löytyy luonnosta - mikä saa kaiken toimimaan 'oikein', elämää rakentavasti ja sitä ylläpitävästi. ( ? )psychiCNoob wrote:
Meillä on kuitenki regeneroivat kehot. Ihminen pystyy palautumaan aika rankoistakin tiloista jos rahkeet siihen on käytettävissä.
Mä oon ihan vakuuttunut, et sellainenkin on jokaiseen elolliseen sisäänrakennettuna, ikään kuin koodattuna.
Siihen mä uskon.
Keep it unreal.
Vaultti.net - coming soon..
Vaultti.net - coming soon..
-
- Kameleontti
- Posts: 981
- Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
- Location: Metsä
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Niin samoilla keloilla taas..Pitää vaan löytää ne elämän lähdekoodit sisältä syövereistä.. tai löytyy luonnosta - mikä saa kaiken toimimaan 'oikein', elämää rakentavasti ja sitä ylläpitävästi. ( ? )
Mä oon ihan vakuuttunut, et sellainenkin on jokaiseen elolliseen sisäänrakennettuna, ikään kuin koodattuna.
Siihen mä uskon.
Siis tosiaan.
Meis on se koodi siihen palautumiseen. Mut se on vaan puolikas.
Toinen puolikas tulee sieltä luonnosta.
Tai no sitähän me ollaan, mitä sieltä luonnosta tulee. Mineraaleja, proteiineja, rasvoja, vitamiineja. (Ja?)
Syötetään oikeita rakennuspalikoita ja annetaan eheyttävä ympäristö ympärille niin johan alkaa ihmeitä tapahtua.
Kun mä puhun rakennuspalikoista niin tarkoitan myös henkisesti eheyttävia asioita, kuten harrastuksia. Piirtely, musiikki, lenkkeily, patikointi, sienestys jne. Jotain ruokaa sielullekkin.
Life = The Trip
-
- Kameleontti
- Posts: 981
- Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
- Location: Metsä
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Joo mämmi on kyl hiton myrkkyä.
Omien aivojen vaurioitumiseen saattoi olla monta syytä (kuten vaikka DXM ), mut yks MDMA-iltama oli kyl isossa osassa siinä.
Muistan vaan ku mikään ei tuntunu miltään. Ei naurattanu, ei surettanu. Ei kipua, ei euforiaa.
Sellanen vitun tunteeton pahvi.
Kaikki muut ihan fiiliksissä ja meikä on vaa sillai et täh?
Ihmeen hyvin kuitenki oon parantunu tosta kaikesta mylläkästä muutamassa vuodessa. Suurimman kiitoksen kyl taidan jakaa ruokavalion muutokselle. Ja elämäntapamuutoksille kokonaisuudessaan. Ilman sitä muutosta oisin vieläkin varmaan se sama tunteeton pahvi..
Fakin mämmi. (ja sen vastuuttomat käyttäjät)
Omien aivojen vaurioitumiseen saattoi olla monta syytä (kuten vaikka DXM ), mut yks MDMA-iltama oli kyl isossa osassa siinä.
Muistan vaan ku mikään ei tuntunu miltään. Ei naurattanu, ei surettanu. Ei kipua, ei euforiaa.
Sellanen vitun tunteeton pahvi.
Kaikki muut ihan fiiliksissä ja meikä on vaa sillai et täh?
Ihmeen hyvin kuitenki oon parantunu tosta kaikesta mylläkästä muutamassa vuodessa. Suurimman kiitoksen kyl taidan jakaa ruokavalion muutokselle. Ja elämäntapamuutoksille kokonaisuudessaan. Ilman sitä muutosta oisin vieläkin varmaan se sama tunteeton pahvi..
Fakin mämmi. (ja sen vastuuttomat käyttäjät)
Life = The Trip
-
- Kameleontti
- Posts: 981
- Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
- Location: Metsä
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
Verrattain aika vähän. 0.1-0.2? Jotain sinne suuntaan.
Mut tälle herkälle ja valmiiksi rääkätylle hermostolle se oli jo liikaa.
Mut tälle herkälle ja valmiiksi rääkätylle hermostolle se oli jo liikaa.
Life = The Trip
-
- Moderator
- Posts: 6170
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40
Re: Dopamiinireseptorien "vaurioituminen" ja fiksaus
.
HOW TO INCREASE DOPAMINE LEVELS IN THE BRAIN
Cognitive Enhancement, The Healthy Brain
The thrill of victory, the satisfaction of accomplishment, the gratification of loving relationships, or even the simple pleasure of savoring a delicious treat. These are some of the experiences that make life worth living, and dopamine is the brain chemical primarily responsible for creating those pleasurable feelings.
Dopamine influences almost every aspect of life, from the ability to feel pleasure and happiness to motivation, energy, and even the power to control movement.
Low dopamine levels severely diminish the physiological and cognitive responses that combine to make each day enjoyable, but there are many natural, healthy ways to boost dopamine levels and recapture the zest for life.
DOPAMINE: WHAT IT IS, HOW IT WORKS, AND WHY WE NEED IT
Dopamine is a neurotransmitter, a chemical messenger that communicates information within the brain (and body) via the nervous system. It’s vital to many of our most critical functions, including memory, motor control, and focus. But perhaps most importantly, dopamine is the key player in the pleasure/reward response, a natural brain function designed to motivate and reinforce behaviors that promote our survival and well-being. Because of the role dopamine plays in this response, it’s sometimes referred to as the “motivation molecule.”
The pleasure/reward response works by stimulating a release of dopamine when we take actions that result in “rewards” that the brain perceives as positive; the rewards can be as simple and basic as eating, or as complex as winning a game, achieving a goal, or getting a raise. The dopamine release creates an immediate rush of pleasurable feelings throughout the brain, which we automatically associate with the actions that led to the reward. This makes us more likely to repeat those actions any time we encounter similar conditions or stimuli, and thus reinforces those behaviors.
The desire to experience the pleasure of a dopamine release is what motivates us to survival-based actions like eating, sex, and caring for our offspring. It also controls our motivation to gain intrinsically pleasurable rewards like physical comfort, emotional connection, and sensory enjoyment, as well as our drive to secure external rewards like money, promotion, approval, and prestige – things that may not be pleasurable in and of themselves, but which we have been conditioned to see as positive rewards that enhance our odds of survival.
Low dopamine levels weaken this critical response, and the lower they get, the less apt we are to take action in pursuit of rewards.
A minor drop in dopamine can leave us feeling lethargic, forgetful, and demotivated; a substantial decrease in dopamine can lead to decreased libido, depression, social and emotional disconnection, feelings of hopelessness, and the inability to experience pleasure. Extreme cases of dopamine shortage can even threaten our very survival; laboratory rats deprived of dopamine will stop eating and eventually starve, even though food is readily available.
WHAT CAUSES DOPAMINE DEFICIENCY?
Extreme dopamine depletion is most closely associated with Parkinson’s disease, a devastating, incurable, and relatively rare neurodegenerative disorder that causes the brain to stop producing dopamine. Some illnesses, including hypothyroidism and influenza, can also temporarily depress dopamine levels, as can exposure to lead, arsenic, or cadmium.
However, lifestyle conditions can create dopamine deficiency in otherwise healthy people; the bad news is that these conditions are very common, but the good news is that they’re all reversible. Stress, obesity, alcohol withdrawal syndrome, poor nutrition, drug use, and lack of sleep can all have a negative effect on dopamine levels.
Some of the most common symptoms of mild to moderate dopamine deficiency include depression, chronic boredom, and dissatisfaction, sleeping excessively, cravings for sugar, fats, and alcohol, apathy or aggression, and difficulty focusing. Even brief and temporary dopamine depletion can negatively impact the quality of life, but it’s entirely possible to raise dopamine levels naturally in healthy people.
HOW TO GIVE YOUR DOPAMINE LEVELS A NATURAL BOOST
Eat the right foods: If you suspect that your dopamine levels may be low, diet is the first factor to consider. Dopamine is synthesized from the amino acid tyrosine, which we get from food. Meat, dairy, fish, and poultry are all good sources of tyrosine, but there are plenty of vegan and vegetarian options as well: apples, bananas, strawberries, avocados, beets, leafy green vegetables, peanuts, almonds, oatmeal, wheat germ, soy products, and even coffee and chocolate are all good food choices.
Get enough sleep: Studies show that sleep deprivation downregulates the production of dopamine.
Reduce stress: If your stress levels are skyrocketing, it could be making your dopamine levels plunge. Elevated stress levels are strongly associated with low dopamine, and taking steps to lower stress is one of the best ways to get the dopaminergic system working at maximum efficiency. Studies have shown that meditation, biofeedback, and exercise are all effective ways to reduce stress.
Exercise regularly: Getting your body moving promotes the production of dopamine. Research indicates that exercise impacts neurotransmission, positively affecting the brain’s dopamine, serotonin, and noradrenaline systems. Exercise also increases the flow of blood and oxygen to the brain; this encourages new cell growth and promotes overall brain health, which in turn enhances dopamine production.
Seek new accomplishments: Doing things – particularly new things – that lead to a feeling of achievement or accomplishment is a great way to stimulate the dopamine system. The possibilities are literally endless; progressing through the levels of a game, mastering a new recipe, or even something as mundane as crossing completed items off your “to do” list can help.
Put on some tunes and get into the creative zone: Listening to music is known to stimulate dopamine production and release, and so is engaging in creative pursuits like writing, painting, drawing, crafting, etc.
Take appropriate supplements: Dopamine is synthesized in the body, so you can’t take it in supplement form. However, there are many supplements that support the dopamine system, and adding them to your daily regime can work wonders. One of the best is L-Tyrosine, the amino acid that is the “raw material” for dopamine. Gingko Biloba, Rhodiola, Mucuna, L-theanine, and curcumin are all known to promote dopamine production.
MAKING THE MOST OF THE MOTIVATION MOLECULE
Keeping your dopamine levels high and your dopaminergic system operating at maximum efficiency is essential to a healthy and fulfilling life. Dopamine has a profound effect on the brain processes that control movement, emotion, and the ability to experience pleasure; not only does it provide us with the built-in motivation and incentive we need to meet each day’s challenges, it also enables us to savor and enjoy the good things of life.
Even brief, minor dopamine deficiencies can rob us of energy, motivation, focus, and happiness; prolonged dopamine deficiency has been associated with a variety of extremely undesirable outcomes, including social isolation, sleep problems, depression, and addictive behaviors like sugar bingeing, gambling, alcoholism, and illicit drug use. In extreme cases, lack of dopamine can even threaten our survival.
Though dopamine deficiency is associated with some illnesses and disorders, they’re thankfully relatively rare. Low dopamine levels are most commonly the consequence of diet and lifestyle choices, all of which are easily and naturally reversible. Adding more tyrosine-rich foods to the diet, reducing stress, taking appropriate supplements, exercising regularly, and getting plenty of sleep are all positive steps that can work wonders on a dopamine-depleted system.
The bottom line: take the signs of low dopamine seriously, and take action. Some simple, natural diet and lifestyle adjustments can get you back on track and living life to the fullest again.
© 2017 BRAINTROPIC
Braintropic does not provide medical advice, diagnosis, or treatment.
Keep it unreal.
Vaultti.net - coming soon..
Vaultti.net - coming soon..