Olis kiva saada tuosta jotain muutakin tietoa kuin vain wikipedia entry.
Btw, nuo "oireet" mitä tuonne oli listattu (floater-herkkyys, lumisade, lievät visuaalit yms.), tuntuu aika hassulta lukea niitä oireina kun itse on viettänyt lukemattomia tunteja jo penskana floatereiden puuhia katsellessa, eikä pieniin visuaaleihin vaadita kuin vähän väsymystä tai itsesuggestiota, kyllä ne seinät, verhot ym. alkavat lepattaa, tehdä outoja asioita perspektiiville yms. (tosin kunnon liskodiskossa ahdistaa kun tapetteja ja verhoja tai pöydän syitä ei saa pysymään sekuntiakaan paikoillaan). Toi lumisade varsinkin yllätti, luulin että se on jotain normaalia silmän toimintaa ja että se olisi jokaisen arkipäivää, omassa näkökentässä se ainakin on koko ajan, 24/7. Ehkä kyse on vain aste-eroista ilmiöiden voimakkuudessa, niiden vaatimassa huomion määrässä tai ehkä niihin assosioituu ahdistavia/pelottavia asioita, tunteita, ilmiöitä?
En todellakaan halua vähätellä enkä loukata ketään joka kärsii HDDP:sta tai vastaavasta! Kokemuksia, linkkejä, faktatietoa ja artikkeleita, kaikki tervetulleita. Aihe kutkuttaa syystä tai toisesta mielikuvitusta ja tieteellistä uteliaisuutta syvästi. Varsinkin kiinnostaa se, herättääkö oirelista ja niiden kuvaukset muissa "No mutta tuotahan se elämä on muutenkin"-reaktioita. Olen tripautellut vaikka muille jakaa, joten tiedän kyllä miltä visuaalit, harhat ym. näyttävät ja tottakai vaikutuksen alaisena visuaalit kasvavat monimutkaisemmiksi, tarkemmiksi, käsinkosketeltavimmiksi.
Tuntuu kuin visuaalit olisivat koko ajan olemassa, pinnan alla, ikään kuin pintojen omana, sisäsyntyisenä ominaisuutena (tai ehkä kyse on valon ominaisuuksista?), selvin päin niistä näkee vain osan, tai vain vaivoin ja suggestion, jumituksen yms. avulla. Mikähän deeleissä on se juttu, mikä saa visuaalit todella "tulemaan pintaan", esiin, kasvamaan, voimistumaan ja pysymään näkyvissä ilman että asiaan edes kiinnittää varsinaisesti huomiota? Jännittäviä juttuja
