http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7b3a6 ... 7a176cb0ec
Vuonna 2009 huumeet aiheuttivat valtiolle noin 128 miljoonan euron haittakustannukset. Näistä kustannuksista nimenomaan huumetyölle korvamerkittyjä varoja oli yhteensä 11,7 miljoonaa euroa. Suomen Raha-automaattiyhdistys, joka on yksi suurimpia päihdetyön rahoittajia, kohdisti 8,5 miljoonaa euroa huumetyöhön ja ennaltaehkäisyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa tehtävään huumeisiin liittyvään tutkimukseen sosiaali- ja terveysministeriö kohdisti 1,0 miljoonaa euroa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö kohdisti ennaltaehkäisevään huumetyöhön 2,2 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi noin 1 miljoonaa euroa erilaisiin nuorten päihteiden ennaltaehkäisyhankkeisiin.
Valtiolle eniten huumehaittakustannuksia aiheuttavat järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta koituvat kustannukset. Vuonna 2009 nämä olivat yhteensä arviolta 69,2 miljoonaa euroa. Kuten aiempinakin vuosina, vankeinhoidosta aiheutuneet kustannukset (36,7 miljoonaa euroa) olivat suurin menoerä.
Huumehaittojen ennaltaehkäisystä aiheutui noin 15,1 miljoonan euron kustannukset. Haittojen vähentämiseen käytettiin 10,7 miljoonaa euroa. Tästä 9,5 miljoonaa euroa meni huume-ehtoisten työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksiin ja 1,1 miljoonaa euroa huume-ehtoisten sairauspäivärahojen kustannuksiin. Valtion maksamiin korvauksiin muun muassa rikoksen uhreille käytettiin 0,1 miljoonaa euroa.
Vuoden 2010 väestökyselyn mukaan 15–69-vuotiaassa väestössä joskus kannabista kokeilleiden osuus oli 17 %. Naisista kokeilleita on 13 % ja miehistä noin 20 %. Kokeilut painottuvat nuorten 25–34-vuotiaiden aikuisten ikäluokkaan, jossa kokeilijoiden osuus oli 36 %
Amfetamiineja oli joskus elämänsä aikana kokeillut 2,1 %, ekstaasia 1,7 %, kokaiinia 1,5 % ja opiaatteja 1,0 %.
Kannabista viimeisen vuoden aikana kokeilleiden osuus näyttäisi jonkin verran kasvaneen 2000-luvun ajan. Vuodesta 2002 vuoteen 2010, 15–24-vuotiaiden kannabista kokeilleiden osuus pysyi lähes samana, kun taas 25–34-vuotiaiden osuus kasvoi nuorempien tasolle. Tämä merkitsi käyttötason lähes kolminkertaistumista 25–34-vuotiaiden ikäluokassa.
Huumausaineiden ongelmakäyttäjien määrää arvioidaan Suomessa amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäyttäjien määrällä, joka oli 14 500–19 100 vuonna 2005, eli koko maan osalta 0,6–0,7 % maan 15–55-vuotiaasta väestöstä.
THL:n huumehoidon tietojärjestelmän vuoden 2010 tietojen mukaan päihdehuollon kaikkien huumeasiakkaiden joukossa ensisijaisina hoitoon hakeutumiseen johtaneina päihteinä olivat opiaatit (55 %), stimulantit (14 %), kannabis (13 %), alkoholi (11 %), ja lääkkeet (6 %). Opiaatteihin kuuluva buprenorfiini oli ensisijaisena hoitoon johtaneena päihteenä peräti kolmanneksella koko asiakaskunnasta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisterin mukaan vuonna 2010 ilmoitettiin 188 uutta hiv-tartuntaa (178 tapausta v. 2009). Ruiskuhuumeiden käytöstä aiheutuvia tartuntoja ilmoitettiin vuonna 2010 vain 8 tapausta, mikä on vain neljä prosenttia kaikista tartunnoista (7 % vuonna 2009).
Uusia hepatiitti C -tartuntoja todettiin 1 132 vuonna 2010. Tämä on 88 tapausta enemmän, mitä vuonna 2009. Valtaosa (596) tapauksista
ilmoitettiin ruiskuhuumeenkäyttäjillä vuonna 2010.
Huumausainemyrkytysten vuodehoitojaksojen määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2005. Huumausainemyrkytykset ovat kuitenkin pieni osa kaikista lääkeainemyrkytyksistä, joita vuonna 2010 oli päädiagnoosin mukaisesti 3 901.
[Vuonna 2007] Suomessa tapahtui 4,02 huumeisiin liittyvää kuolemaa 100 000 asukasta kohden. Pohjoismaisesti verrattuna vuonna 2007 kuolinpaikoista 29–35 % oli pääkaupunkiseudulla, kun taas vuonna 1991 vastaava luku oli 53–75 % välillä. Suomessa noin 15 % kuolleista vuonna 2007 oli naisia. Eniten kuolleita oli 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä. Huumeisiin kuolleiden keski-ikä nousi Suomessa vuodesta 2002 vuoteen 2007 verrattuna. Kuolleiden määrä myös kasvoi 20–29- ja 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä.
Suurimmassa osassa huumeperäisistä kuolemista löytyi oikeustieteellisessä ruumiinavauksessa useita huumausainelöydöksiä. Opioidit olivat aineryhmistä useimmin tärkein löydös ja yli puolet opioidikuolemista oli kahden korvaushoidossa käytettävän aineen (buprenorfiinin ja metadonin) aiheuttamia. Kaikki opioidikuolemat olivat lääkeopioidien aiheuttamia ja bentsodiatsepiinit ja/tai alkoholi liittyivät kaikkiin kuolemantapauksiin.
Amfetamiinikuolemantapaukset poikkesivat opioidikuolemista. Kuolemantapauksiin ei liittynyt alkoholia ja kuolleet olivat keski-iältään vanhempia mitä opioideihin kuolleet.
Poliisin ja tullin takavarikkotilastojen mukaan takavarikoitujen kannabiskasvien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2007 vuoteen 2010. Vuonna 2010 takavarikoitiin 15 000 kannabiskasvia, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Marihuanaa takavarikoitiin vuonna 2010 lähes 45 % enemmän kuin vuonna 2008.
Kannabiksen kotikasvatustapauksissa on Suomessa yleensä kyse pienistä omaan käyttöön tarkoitetuista, enintään 20 kasvin viljelmistä. Vuosina 2002–2003 viidessä suurimmassa käräjäoikeudessa annetuissa huumetuomioissa rikoksen kohteena oli keskimäärin 11 kasvia mediaanin ollessa kuusi kasvia. Enimmillään kasveja oli 130.
