Hengellisyys

[Dexma]

Mitä on hengellinen kokemus psykedeeleissä.
Tuossa just lueskelin esim 2c-e topikkia jossa puhuttiin siitä, että onko se hengellistä jne?

Mitä se oikeasti on? Mitä on kehittävä psykedelisoituminen? Milloin voi sanoa, että jokin on ollut hengellistä ja mikä ei?

Mikä teidän mielestä on yleensä hengellistä kokemusta? Vapaata keskustelua...

[SAWANISTI]

Kaikki on hengellistä, valitettaen tai ei )

[Baikonur]

Voiko tähän vastata myös ei-psykedeeliseltä kannalta?

Kyllä hengellisen voisi luokitella joksikin konkreettisen elämän ulkopuolella olevaksi asiaksi, vaikka hengellisyys usein löytyy hyvin yksinkertaisista ja tavallisista asioista, kuten hengittämisestä, kävelemisestä. Joskus tosin myös erikoisemmista asioista, kuten rukoilemisesta, rituaaleista tai psykoaktiivisista aineista.

Hengellisyys kehittää aina ihmistä ja sillä on aina jotain sanottavaa. Pelkästään jo se sisäinen rauha, jonka hengellisyyden avulla voi saavuttaa, lisää rauhaa myös ympäröivien ihmisten elämään.

[tRip]

Voiko tähän vastata myös ei-psykedeeliseltä kannalta?

Kyllä hengellisen voisi luokitella joksikin konkreettisen elämän ulkopuolella olevaksi asiaksi, vaikka hengellisyys usein löytyy hyvin yksinkertaisista ja tavallisista asioista, kuten hengittämisestä, kävelemisestä. Joskus tosin myös erikoisemmista asioista, kuten rukoilemisesta, rituaaleista tai psykoaktiivisista aineista.

Hengellisyys kehittää aina ihmistä ja sillä on aina jotain sanottavaa. Pelkästään jo se sisäinen rauha, jonka hengellisyyden avulla voi saavuttaa, lisää rauhaa myös ympäröivien ihmisten elämään.

<¤¤¤

Hyvin sanottu..
nyt on itsellä aivot vähän tukossa saadakseni ilmaistua se mitä haluasin sanoa, mutta Baikonur osuit aika lähelle sitä miten itsekin koen henkisyyden, hengellisyyden..

[Freakout]

Jokainen trippi on vaellus edenin laaksossa, jossa kaikki on oikeasti hyvin ja rakkaus leijuu sumuna ajatuksien, taivaan, sinun itsesi ja kaiken muun ympärillä. Kaikki mitä näet on valetta sen ollessa totta. Hengellisyys on omassa itsessä, kehittävän psykedelian löytää varmasti hyvä itsetuntoinen ihminen, ihminen joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, mutta löytää itsestään puolia joissa voisi olla parempi ja pyrkii eräänlaisen itsesuggestion avulla parantamaan itseään, puhdistamaan mieltään ja ruumistaan. Silti vaikka pystyt parantamaan itseäsi, jossain vaiheessa huomaat, että todellisuudessa kaikki on lähtenyt sinusta itsestäsi ja todellinen parannus on vain illuusiota, joka sekään ei ole totta vaikka sen olemassaoloa ei voikkaan kiistää. Olen hukassa.

[Voima]

Hengellisyys tuntuu olevan pitkälti itestää kii. Niiku toss 2-c-e:ss. Omast mielest se tuntu joteki "pinnalliselt" ekojen kokemusten jälkee mut kyll siitäki sitä diippiyttä,hengellisyyttä löyty sit myöhemmil kerroil.. Se on se set & setting. Voiha hengellisyyttä löytää muualtaki ku deeleist,esim.vaik luonnosta. Mut taas toiset löytää sen vaik kirkosta.

Edit. Ajatus loppuun asti muotoiltu.

[Televisio]

Mulla on kahden tyyppisiä hengellisiä kokemuksia psykedeeleistä.

Ensimmäinen on se, kun kaikki alkaa virrata, liikkua ja morfata,huomaa kuinka
ailahtelevainen havaintokyky on, ja tämä sama huomio alkaa vaikuttamaan myös
tietoisuuteen. Aistimukset ja ajatukset tuntuvat puhtailta tai aidoilta, ilman
keinotekoista, mutta evoluution ja arkielämän kannalta tärkeää säännöllisyyttä
ja ennakkoluuloa. Voimakas tunne läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta.
Voisi ehkä kutsua panteistiseksi uskonnolliseksi kokemukseksi.
Tämä lienee aika perus psykedeliaa.

Toinen, henkilökohtaisempi kokemus on flipauttavampi. Tälläinen tulee herkemmin
jos olen käyttänyt serotoniini viihteellisesti juuri ennen trippailua, viimeksi
riitti että olin noin 24 h ennen psykedeelejä ottanut noin 250 mg bk-MDMA:ta.
Laukaisualustana toimi 2C-P sekä 4-HO-MET combo, 4-HO-MET:ä olin testannut
jo edellisenä päivänä, eli toleranssi on kysymysmerkki. Trippi itsessään ei ollut erityisen
vahva, tarkoitan siis bodyloadia, mindfuckia ja visuaaleja.

Näissä kokemuksissa todellisuudentajuni hämärtyy hieman vaikeasti kuvailtavasti.
Tunnen olevani yhteydessä jonkinlaiseen yhteistajuntaan tai lajimuistiin, koen
muistoja, tunteita ja ajatuksia jotka tuntuvat tulevan "jostain ulkoa".
Ajan ja avaruuden käsitteet muuttuvat, aikaa tuntuu riittävän ihan mihin tahansa,
yksi huone voi edustaa koko tunnettua maailmankaikkeutta, jälleensyntymä ja ikuinen
kuolematon sielu tuntuvat ainoalta järkevältä tavalta ajatella elämää ja kuolemaa.
Aikamatkailu-kokemuksia ajatellessa, puheen tuottaminen voi tuottaa uudelleensyntymisen
kokemuksia, todellisuus voi muuttaa olemustaan silmänräpäyksessä, jatkuvasti.
Maailma tuntuu uskomattoman suurelta ja pieneltä, yksinkertaiselta ja monimutkaiselta
sekä täydelliseltä ja epätäydelliseltä samaan aikaan.

Puhun ja ajattelen sekavia, manic street preacher meininkiä, mutta en ole huomannut
merkittäviä ristiriitoja ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. "Aika on vähissä, varjot pitenevät,
kotiin on kokoajan pidempi matka, entä jos ei olekaan mitään vastassa".
Hyvin erilainen kokemus kuin liiallisen dopamiinin ja valvomisen aiheuttama
stimulanttiskitsotus, mutta samoja piirteitä havaittavissa.

Jotain tällästä tuli mieleen.

[tRip]

Tuli vaan mieleen, et ei ne deelit enää sinällään ole itselle kuin se oman hengellisyyteni voimistaminen, vahvistaminen.
Olen ehkä jo löytänyt mielessäni, mielestäni sen deelisen-freenisen itseni. Oman todellisuusnäkymäni, ajatteluvääristymäni. Tiedostamisen loputtoman suon ja sen äärettömien oivallusten tulvan.

Psykedeelit on sielulleni kuin polttoainetta.
ne auttavat keskittymään tähän elämään.. sen flowhun.. Itseeni. Tähän hetkeen. ympäröivään todellisuuteen. Sisäavaruuteen. Kollektiiviseen.

Olen ylipäätään, lapsesta pitäen, pitänyt kiinni rikkaasta mielikuvituksestani ja ollutkin ikäni tosi henkinen ihminen.. jo alkujaan siis. (nisti mikä nisti;-)

Mut deelit on ehkä auttanu jollaintapaa hahmottamaan sitä mielikuvamaailman rikkautta ja mielen voimaa. Kollektiivista sielujen sympatiaa..
..ajatusten sinfoniaa, joista jokainen ajatuksen-sointu säteilee ympärilleen, universumiin, kollektiiviseen.. jokainen solu meissä resonoi tätä elämän kakofoniaa.
Koska me ollaan pitkälti vettä.. energiaa.. energiaolioita jotka vaan värähtelee erilaisil sfäärisyyksillä.

Haluisin oppii kommunikoimaan delfiinii..

[wRRa]

Musta hengellisyys on yhteyden kokemista.