Mielen ääni

[Jussi]

Kaikki ovat varmaan huomanneet että ajattelette omalla äänellänne.
Onko kenelläkään kokemusta tämän äänen vaihtumisesta täysin toiseksi esim. jonkun aineen alaisena? Saattais olla mielenkiintoista..

Mitenköhän kuurot ajettelee, kun eivät ole kuulleet ääniä koskaan?

[Dexma]

Kaikki ovat varmaan huomanneet että ajattelette omalla äänellänne.
Onko kenelläkään kokemusta tämän äänen vaihtumisesta täysin toiseksi esim. jonkun aineen alaisena? Saattais olla mielenkiintoista..

Mitenköhän kuurot ajettelee, kun eivät ole kuulleet ääniä koskaan?

Kokemuksia on aika paljon. Itse yleensä puhun jollekkin muulle ihmiselle pääni sisällä ajatuksiani. Oikeastaan juuri vähän aikaa sitten ajattelin omia ajatuksiani siten, että olisin mauserille puhunut...

Dexmeissä ja deliriumeissa monesti on vaihtunut tuo ääni joksikin muuksi, mutta myös oma minä kuvani on vaihtunut tyystin. Persoonat on niin lähellä meidän omaa, että on helppoa jos oma persoona muuttaa muotoaan kait.

[Jussi]

Mä puhun ajatuksissa itseni kanssa, jolla on samanlainen ääni kun mulla. Bromoissa puhuin kaverini kanssa (jonkunlaisessa valveunitilassa) ja se oli ihan.. kivaa.

Nykyään nään osan ajatuksista piirrettynä tai elokuvana tjs, jos suljen silmät.

[Uke]

Jooh. Mä kans lähinnä väittelen itteni kanssa. Enpä oo kyllä tullu miettineeks tätä aikasemmin, muuta ku jonku leffan yhteydessä, missä on joku kertoja

[W10]

Savuissa lähtee yleensä sellainen keskustelu käyntiin pään sisällä. Yleensä se tilanne on kuin olisi jossain haastattelussa ja kerron jollekkin ulkopuoliselle omia pähkäilyjäni. Välillä englanniksi ja välillä suomeksi. Jotenkin olen yrittänyt pitää kielipäätä kunnossa ajattelemalla englanniksi asioita. Jos ajan autoa yksin niin silloin alkaa myös pään sisällä joku monologi käymään. Ihan mukavaa omaa kivaa.

[Ensiö]

Se on jännää kun käy kuviteltua keskustelua päänsisällä jonkun tutun kanssa ja alkaa riitelemään kuvitteellisesti, sitten suuttuu myös sille oikealle ihmiselle. Reilua sille toiselle; "no joo oon vähän vihanen, miks menit sanoo sellasta mun ajatuksissa?!". Ja joskus ei muista onko vaan kuvitellut keskustelun vai onko se oikeasti käyty.

Miten syntymästä asti kuurona eläneet ihmiset ajattelevat? He eivät tiedä miltä puhe kuulostaa, eivät siis ajattele puheen muodossa. Ajattelevatko he viittomakielellä? Onko heillä visuaalisempi ajattelukyky?

[dredi]

Ehkä he ajattelevat käsitteinä.




....Ja kättelevät ajatuksina?

[UltraViolet]

No mulla joskus tulee niitä homotuskohtauksia, niin silloin mun kertojanääni muuttuu sellaseks syytteleväksi auktoriteettiääneksi, jota pelkään ja uskon kaiken mitä se sanoo. Yleensä mun kertojanääni on sellanen mukava ja kikatteleva ja sen kanssa on kiva keskustella mutta se syyttelevä huora ei oo kiva yhtään!

[lahke]

oon säveltäny koko ikäni musiikkia, ja pystyn toisinaan korvaamaan sen sisäisen "äänen" jollain melodianpätkällä. ihan selvinpäinkin, kun katon vaikka lintuja pihalla, niin sen sijaan että ajattelisin "tää yks osaa lentää paljon taitavammin, kun toi toinen", mulla tuleekin mieleen joku yksinkertainen biisi, jota sävellän itse sitä mukaa kun ajattelen sitä.
niinkun puhekin, eihän sitäkään opetella ulkoa, ennenkun sillä voi ajatella jonkun lauseen; musiikkiakaan ei tartte opetella ulkoa, mutta silti sillä pystyy toisinaan ajattelemaan joitain ajatuksia ihan luonnollisesti, ja paljon helpommin kun sanojen kanssa. ajatukset voi "säveltää" sanojen avulla lauseiksi, tai musiikin avulla lauluiksi.. eeheh =)

Linnut ajattelee musiikkina, luulisin ainakin ne ymmärtää toistensa laulua

Edit: Tästä aiheesta olis ollut helpompi säveltää biisi, nyt kun luen tätä ajatusta sanoina, niin siitä puuttuu tiettyä logiikkaa, jonka vois musiikkina kuulla xD

[Jussi]

Lahje: kuuletko sen musiikin instrumenttien oikeilla äänillä - vai äänellä jonka pystyisit itsekin ääntelemään?

[surly]

Omituisempaa on se että kun yritän kuvitella jotain ääntä päässäni niin en pysty kuvittelemaan juuri sitä ääntä vaan kuvittelen lähinnä omalla suulla tehdyn kopion siitä äänestä. Ei vain pysty kuvittelemaan muuta kun suulla tuotettuja ääniä.

[dredi]

Kyllä mä vaan pystyn.

[Psycho]

Kyllä. Kokemuksia ja pohdiskelua käynyt mielessäni tästä aiheesta. Siis amanlaisen "äänen" kera asioista keskustelua mielessä. Näiden väliset erot voisivat olla selitettävissä ehkä egon ja itsensä (Jumala) kanssa. Molemmat "äänet" vielä kulkevat tuntemattoman alitajunnan käden kautta, joka värittää sattumanvaraisuudellaan reitit.

Musiikin kuulen itse ainakin "oikeilla soittimilla" mielessäni hyvinkin tarkasti raidat eriteltynä ja kokonaan kapelimestarin keppi kädessäni. Aika paljon tullut kuunneltua/soiteltua musiikkia elämässä, jotta pystyy soveltaa suhteellisen hyvin jo näitä kaikkia kuulemiaan kaavoja toisiinsa muodostaen melko lailla täydellisiä pätkiä. Usein harmikseni ne parhaimmat vain mielessäni. Erikseen säveltäen vaadin sitä tiettyä inspiraation lähdettä ja tunnelmaa. Vaivalloisempaa, karkaavat helposti. Ja väärällä fiiliksellä ei viitsi edes soitella.

[palikka87_]

Mä kun oon paukuissa ni mä aina kysyn ja vastaan itselleni omalla äänelläni in my mind,
mut muutenki kuulen nykyään paukuis ihan omii välil jopa pelottavii joidenki muiden ääniä.

En tiiä kenen, ei niist oikee saa selvää, ja voihan olla, et mä vaan kuvittelen kaiken.
Selvinpäin kuitenkaa ei kuulu mitää sellasii. Mieli on jännä paikka.

[Uke]

Mä kun oon paukuissa ni mä aina kysyn ja vastaan itselleni omalla äänelläni in my mind,
mut muutenki kuulen nykyään paukuis ihan omii välil jopa pelottavii joidenki muiden ääniä.

Siis.. nyt ku oon ollu pari kertaa pajauttelemassa jossain metän keskellä vaikkapa kaverien kanssa, niin oon kuullu jo muutamasti jotain muiden ihmisten puhetta vähän kauempaa. Sitte oon koittanu kuunnella ja kysyny muilta, että kuuleeko ne saman puheen. Jotku seuraa mua tai mun melttu leviää

[Psycho]

Juuri tajusin vielä, että päänsisäiset keskustelut ovat usein erilaisten ihmisten kanssa käytäviä dialogeja, jossa pyritään perustelemaan asioita ja oppimaan näistä logiikan lain mukaisesti. Huomasin puhuvani mielessäni juuri äskettäin soittaneen kaverin kanssa ja käytyjen keskustelujen loputtua oli tulos tarkasteltavissa. "Harhakuvitelma" käydystä aiheesta läpäisi logiikan suodatuksen ja luulen asian oikeastikin menevän juurikin näin miten sen mietin. Tämä voi olla kosmisen pöljän ajattelua, mutta ainakin tällä tavalla syntyy uusia ajatuksia ja ideoita, joita voidaan soveltaa jatkoajatteluun. Näin voi saa vutta selkeämpiä kuvia kokonaisuuksista. Menetelmä toimii ehkä pienillä vääristysprosenteilla, mutta tarpeeksi suuntaa antavana ja tarkoitusperän tietoisuutta parantavana se kannattaa.

Jo 427 vuotta eaa. syntyinen filosofisti Platon kirjoitti monet suuret ajattelunsa vastaavanlaisina dialogeina, joka paransi mullistavasti ymmärtämistä ajatteluun ja todellisuustunneleihin. Mutta vieläkään ei tiedetä juuri mitään. Tiedetään vaan, että tiedetään vitusti, muttei tiedetä soveltaa kovin täsmällisesti vieläkään.

Unien tarkoitusten yksi teoriahan evoluutiossa on uudenlaisista tilanteista selviäminen. Hiirikään ei osaa pelätä kissaa jos sen ei anneta koskaan nähdä REM-unta. Mikseipä tätä voisi kokeilla ihan hereillä ollessa, vähemmän absurdin logiikan kanssa. Unissa todellisuudet ovat kuitenkin kaikki päällekkäin samassa ajassa ja tilassa. Niiden kanssa kikkailu vaatiikin hieman hienovaraisempaa säätelyä pysyäkseen loppuun asti pointissa.

Kiitos ajattelunhengelleni jota kanavoin (JWH-018)

[lahke]

Jussi: Kuulen musiikin aika monella eri tavalla, helpointa ja luontevinta on ajatella yksinkertaisesti hyräilynä. Joskus väsyneenä tai keskittyneenä kuulen ihan instrumentteja, kitaraa, urkuja ja 8-bittistä siniaaltoa useimmiten. Joskus kuulen "pelkän sävelen", niinkun että "kuulen" nuotit, mutta niillä ei ole mitään "fyysistä" muotoa.
Oon yrittänyt tallentaa joitain ajatuksia ylös chiptune-muotoon (chippien avulla itse MUSIIKKI tulee mielestäni parhaiten esiin...), jos kiinnostaa kuunnella, niin mikseri.netistä artisti Therewolf "linnut"-biisi on ihan onnistunu kuvaus, ja voi muitakin kuunnella xD

En oikein itsekään ole vielä perillä tästä musiikki-ajattelemisesta... nään jonkun tapahtuman ja sen inspiroimana syntyy musiikkia

[dredi]

Mä kun kuulen musiikin päässäni niin kuvittelen samalla miten soittaisin sen kitaralla... jännä juttu

[Psycho]

Musiikkia (ja ajatuksia yleinsäkin) pystyy mielessä hahmottamaan yllättävän suurenakin kokonaisuutena. Ei tarvitse edes silmät kiinni keskittyä vaan kaiken voi nähdä ja kuulla tyhjästä, suoraan edessään. Verkkokalvoilla. Musiikissa vaikkapa jäsenet, imago ja meno lavalla, sekä niiden välinen yhteys yleisesti soitannassa. Tässä onkin mielenkiintoista seurata juuri noita kehon liikkeitä eri soittimilla samaa aikaan. Yleiskuva näyttäisi menevän yhteen tai ainakin vähän sinne päin instrumenttien käytön osalta. Tosin vähän jos silmä välttää ni siellä soitetaa jo akvarelliväreillä ja iha mitä sattuu.

Huvittaa vaa miten naurettavan paljon eri prosesseja tuohonkin alusta asti tarvitaan vaikka niin luonnolliselta tuntuu. Olen tarkkaillut.

[Sand]

Muodostan usein yksin ollessani ajatuksistani monologia kuvitteelliselle tarkkailijalle tai haastattelijalle, aina englanniksi.

Joka tapauksessa... Väitettäessä, että kaikki ajattelu on verbaalista ennemmin rajataan sanan 'ajattelu' merkitystä kuin kerrotaan mitään pääkopan toiminnasta. Onhan kuitenkin kiistatonta, että kielelliseen kommunikointiin kyvyttömätkin eläimet suoriutuvat sellaisista toiminnoista (päättelystä, ym.), jotka äkkiseltään näyttävät vaativan "ajattelua" -> kieltä. En halua leikkiä filosofia, mutta mielestäni aivojen päätöksenteko, päättely ynnä muut toiminnot ovat pohjimmiltaan täysin konseptuaalisia/abstrakteja ja ne puetaan sanalliseen muotoon ainoastaan tarvittaessa, esimerkiksi sosiaalisessa tilanteessa tai itsensä kanssa keskustellessa.

The catch is, tämä verbalisointi näyttää siitä huolimatta tapahtuvan sen verran herkästi, että em. illuusio ajattelun perimmäisestä verbaalisesta luonteesta pääsee syntymään!

[sublime]

En yleensä kuule ajatuksia omana tai kenenkään muunkaan äänenä, vaan se on enemmänkin sanojen lausumista ääneti. Joku itselleni luontainen painotus siinä varmasti kyllä on mukana. Saatan muuttaa painotusta mielialan mukaan tai jutella itselleni jonain tiettynäkin äänenä. Haastatteleminen on myös tuttua. Kumpikaan haastattelun osapuoli ei välttämättä ole minä, vaan senhetkinen näkemykseni jostain joko todellisesta tai kuvitteellisesta henkilöstä. Englanniksi ajatellessa saattaa kieli "jäädä päälle", eikä suomenkieleen vaihtaminen tahdo heti onnistua.

Ajoittain jään toistamaan itselleni sanaa tai lyhyttä lausetta/vastaavaa jostain syystä, ja saatan jumiutua hetkeksi tähän luuppiin, eikä ajatus pääse ollenkaan eteenpäin, vaikka tietoisesti yritänkin sitä johonkin ajaa. Ajatellen usein myös päällekäin, jolloin ajatuksenkulku tahtoo edetä useaan eri suuntaan ja/tai keskittyy liian moneen samanaikaiseen juttuun, jolloin sen luontainen eteneminen häiriintyy ja lopputulos saattaakin olla pelkkää lumisadetta. Tässä tapauksessa unohtaa helposti, mikä alkuperäinen ajatus edes oli :? Kuinka tuttua vastaava on muille?

Silmät sulkiessani saatan nähdä ajatukset lähinnä kuvina, jotka ovat manipuloitavissa, tai ihan vaan mielikuvina/käsitteinä. Myös ajattelun esivaiheessa käsitteellisyys tai "fiilismäisyys" tulevat helposti esiin, kuten Sand:kin huomioi. Olen lisäksi todennut, että ainakin ulkoiseen ärsykkeeseen, kuten videoon tai musiikkiin keskittyessä sanat jäävät hyvin usein kokonaan muodostamatta.

On se ihmismieli vaan jännä :idea:

[surly]

Ite huomion kyllä kielen millä puhun itselleni päässäni. Ei ole aina pelkästään suomea, melkein yhtä yleisesti tulee englanniksi ajateltua. Riippuu tilanteesta aina, sillon kuin asuin Italiassa niin ajattelin myös aika paljon italiaksi. Joskus jostain syystä tulee ajatuksiin sotkettua sanoja myös muista kielistä vaikka en niitä hyvin puhua osaakkaan.

[SOOSOO]

Onko muilla sellaista, että ajatusta ei osaa pukea sanoiksi, eikä sitä näe, mutta sen tietää. Ja ajatus voi olla todella laaja (esim. sanoissa muutama kymmen lause), mutta sen voi silti ajatella sekunnin murto-osassa.

[Sand]

Onko muilla sellaista, että ajatusta ei osaa pukea sanoiksi, eikä sitä näe, mutta sen tietää. Ja ajatus voi olla todella laaja (esim. sanoissa muutama kymmen lause), mutta sen voi silti ajatella sekunnin murto-osassa.

Jep. Tuolloin tunnen itseni aina älykkääksi

[lahke]

Onko muilla sellaista, että ajatusta ei osaa pukea sanoiksi, eikä sitä näe, mutta sen tietää. Ja ajatus voi olla todella laaja (esim. sanoissa muutama kymmen lause), mutta sen voi silti ajatella sekunnin murto-osassa.

abstrakteja asioita abstraktilla tavalla?

[Psycho]

En yleensä kuule ajatuksia omana tai kenenkään muunkaan äänenä, vaan se on enemmänkin sanojen lausumista ääneti. Joku itselleni luontainen painotus siinä varmasti kyllä on mukana. Saatan muuttaa painotusta mielialan mukaan tai jutella itselleni jonain tiettynäkin äänenä. Haastatteleminen on myös tuttua. Kumpikaan haastattelun osapuoli ei välttämättä ole minä, vaan senhetkinen näkemykseni jostain joko todellisesta tai kuvitteellisesta henkilöstä. Englanniksi ajatellessa saattaa kieli "jäädä päälle", eikä suomenkieleen vaihtaminen tahdo heti onnistua.

Ajoittain jään toistamaan itselleni sanaa tai lyhyttä lausetta/vastaavaa jostain syystä, ja saatan jumiutua hetkeksi tähän luuppiin, eikä ajatus pääse ollenkaan eteenpäin, vaikka tietoisesti yritänkin sitä johonkin ajaa. Ajatellen usein myös päällekäin, jolloin ajatuksenkulku tahtoo edetä useaan eri suuntaan ja/tai keskittyy liian moneen samanaikaiseen juttuun, jolloin sen luontainen eteneminen häiriintyy ja lopputulos saattaakin olla pelkkää lumisadetta. Tässä tapauksessa unohtaa helposti, mikä alkuperäinen ajatus edes oli :? Kuinka tuttua vastaava on muille?

Silmät sulkiessani saatan nähdä ajatukset lähinnä kuvina, jotka ovat manipuloitavissa, tai ihan vaan mielikuvina/käsitteinä. Myös ajattelun esivaiheessa käsitteellisyys tai "fiilismäisyys" tulevat helposti esiin, kuten Sand:kin huomioi. Olen lisäksi todennut, että ainakin ulkoiseen ärsykkeeseen, kuten videoon tai musiikkiin keskittyessä sanat jäävät hyvin usein kokonaan muodostamatta.

On se ihmismieli vaan jännä :idea:

Kokenut juuri vastaavaa erittäin yksityiskohtaisen osuvasti kuvailtuna. Kiitos tästä Sublime. Sait minut entistä syvemmälle ihmismielen kaaokseen

Ja SOOSOO, vastaava kuvaus laajojen ajatusten tiedostamisesta on tuttua. Ajatusketjujen avulla tiedon verkostosta on jollakin tavalla käsitys, muttei hetkellistä järkevää verbaalista kykyä hahmoittaa sitä.

Telepaattinen tiedon vastaanottaminen ja siirto tuntuu häiritsevän ajatuksia usein. Näettekö muiden ajatuksia? Liian vähän tutkimusta näistä ilmiöistä, mutta saatu mielenkiintoisia odottamattomia tuloksia aikaan jo :O

[Aesma]

Oletteko huomannut mielessänne sellaista tietynlaista roolinäytelmää jossa yksi rooli voi olla samaanaikaan monta roolia tai vaihtaa roolia äkkinäisesti ja näin kinastella tavallaan itsensä kanssa? (Tällä tavalla kai itse punnitsen ja kelaan jotain pikaisia ei niin syvällisiä asioita.)


e:
(Ja kritisoin omia sanojani, ajatuksia, töitä, mielipidettä, ulkonäköä ja ylipäätänsä itseäni, harvoin muita ihmisiä tai jotain muuta asiaa joka ei suoraan ole minä tai minua, vaikka toisaalta taas kaikki on minua, minun luomaa.)

[dredi]

Joo, välillä mun päässä on porukkaa niin paljon että on ihme että se ei halkea.

[King Ink]

Joo, välillä mun päässä on porukkaa niin paljon että on ihme että se ei halkea.

Itselläni viime viikonlopun 3. p dexmeissä pääni sisällä kävi keskustelua muistaakseni n. 5 ihmistä, vaikeinta oli yrittää ottaa itselleen jonkun roolin ja keskittyä siihen. Hämärän peittoon on jäänyt kävimmekö sitä keskustelua pääni sisällä vai ääneen, liekkö sillä väliäkään, sillä hyvin kuulin kaikkien osallistujien mielipiteet.

Selvinpäin mieleni ääni on persoonaton.

[Jussi]

Mun mielen ääni on aamulla niin hiljainen etten tiiä miltä se kuulostaa.