Dissosiatiivisuus on kyvyttömyyttä yhdistää
ajatukset, tunteet ja muistot mielekkääksi
kokonaisuudeksi. Kyky toimia tietoisena,
kokemisen eri puolia automaattisesti integroi-
vana persoonana on heikentynyt. Dissosiatiivi-
sia oireita ovat psykogeeninen muistinmenetys,
oman itsen ja ympäristön kokeminen vieraana
tai outona (depersonalisaatio ja derealisaatio),
ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen
vääristyminen ja vaikeus erottaa fantasioita to-
dellisuudesta
(Nemiah 1995).
Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa sillä tarkoitetaan sitä, että dissosiaation ilmetessä henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dissosiatiivisia oireita ovat mm. psykogeeninen muistinmenetys (amnesia), oman itsen (depersonalisaatio 1) tai ympäristön (derealisaatio) kokeminen vieraana tai outona, ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen ja vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta. Dissosiaatio voi joskus ilmetä myös ruumiillisina oireina, kuten dissosiattivisina kouristuksina, äänen katona tai ääntöhäiriönä, tunnottomuutena, sokeutena tai muina aistihäiriöinä ja tajunnan menetyksenä. Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aikaisemmin hysteerisiksi 2 oireiksi.
Dissosiaatiohäiriöt (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
Lääkärikirja Duodecim
20.4.2007
Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri
Mistä johtuu poissaolon tunne? (11.02.2008)
Normaalisti tietoisuus toimii yhdistämällä tajunnan, muistin, aistinnan ja identiteetin tunteet yhtenäiseksi, mielekkääksi kokemukseksi. Tämän normaalin tajunnan poikkeamia kutsutaan dissosiatiivisiksi kokemuksiksi.
Eräs dissosiatiivinen ilmiö on epätodellisuuden tunne eli derealisaatiokokemus. Siinä ihmisen valtaa unenomainen Liisa ihmemaassa -olotila, jossa ympäristö tuntuu oudolta ja ihminen kokee olevansa tapahtumissa kuin näytelmässä. Tälle hyvin läheinen tila on depersonalisaatiokokemus, jossa outouden, ulkopuolisuuden ja poissaolon tunne kohdistuu ihmiseen itseensä.
Tällaisia poikkeuksellisia tunnekokemuksia arvioidaan esiintyvän jossain vaiheessa elämää joka toisella ihmisellä. Yleisimpiä ne ovat jonkin järkyttävän tapahtuman yhteydessä. Silloin niiden arvellaan toimivan psykologisena suoja- ja sopeutumismekanismina ja antavan aikaa mukautua järkyttävään tietoon.
Psykologisten tekijöiden lisäksi dissosiatiivisia kokemuksia voivat laukaista alkoholi, kannabis, amfetamiini, LSD, jotkin muut päihteet sekä eräät neurologiset tilat.
Derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemukset saattavat siis olla itsenäisiä ja viattomia tajunnan poikkeamia, mielen sopeutumismekanismeja tai oireita. Usein toistuvat häiriöt voivat olla oire paniikkihäiriöstä, akuutista stressireaktiosta tai jostakin muusta psykiatrisesta häiriöstä.
Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2008
Vastaaja:
Tapio Lipsanen
ylilääkäri
Satakunnan sairaanhoitopiiri
Dissosiaatio (kemia)
Wikipedia
Dissosiaatio on molekyylin hajoaminen korkeassa lämpötilassa. Esim. vetymolekyyli H2 dissosioituu kahdeksi vetyatomiksi H ja H noin 1800 asteen lämpötilassa. Kun vetykaasua kuumennetaan edelleen, se ionisoituu noin 10 000 kelvinin lämpötilassa. Assosiaatio ja jälleenyhtyminen ovat dissosiaation vastakohtia.
Dissosiaatio (psykologia)
Wikipedia
Dissosiaatio on psyykkinen puolustuskeino tai sopeutumisreaktio, joka erottaa jonkin psyykkisen toiminnon muista psyykkisistä toiminnoista. Esimerkiksi ihminen sulkee itsensä ulkopuolelle tunteeseen liittyvän ajatuksen. Vrt. assosiaatio Dissosiaation kehittyminen yhdistetään traumatisoitumiseen.
Dissosiaatiotermin kehitti Pariisin Salpetriere-sairaalassa työskennellyt professori Pierre Janet (1855–1947), joka oli kiinnostunut ihmisen tajunnantilojen poikkeavuuksista.
Dissosiatiivisuus on yksilön kyvyttömyyttä yhdistää ajatukset, tunteet ja muistot mielekkääksi kokonaisuudeksi. Kyky toimia tietoisena, kokemisen eri puolia integroivana persoonana on heikentynyt. Muun muassa ajoittaisena poissaolevuutena ja voimakkaana eläytymiskykynä ilmenevä dissosiatiivisuus voi olla lähinnä luonteenpiirre (joka voi kyllä altistaa sairaalloiseen dissosiatiivisuuteen esimerkiksi psyykkisen trauman seurauksena).
Dissosiatiivisia ilmiöitä/oireita: psykogeeninen amnesia, depersonalisaatio (oman itsen kokeminen vieraana tai outona), derealisaatio (ympäristön kokeminen vieraana tai outona), ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen, vaikeus erottaa fantasioita todellisuudesta. Dissosiaatioilmiöitä esiintyy myös unen aikana. Depersonalisaatio on yleinen kokemus erityisesti stressitilanteissa ja niistä palautumisessa. Dissosiatiiviset ilmiöt ovat huomattavasti harvinaisempia ikääntyneillä.
Dissosiaatiohäiriöt ovat spontaanisti ilmeneviä hallitsemattomaia ja toimintakykyä rajoittavia tiloja, mielenterveyden ongelmia. Esimerkiksi dissosiatiivinen identiteettihäiriö, dissosiatiivinen muistinmenetys, dissosiatiivinen pakkovaellus, depersonalisaatiohäiriö. Erotuksena psykoottisista tiloista dissosiaatiohäiriöinen ei yleensä ole varma siitä, mikä hänen kokemusmaailmassaan on totta ja mikä ei. Psykoottistasoisissa tiloissa hallusinaatiot ja harhaluulot koetaan yleensä vahvasti tosiksi. Suggestioalttius saattaa liittyä esimerkiksi dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön.
Lue Lisää:
Dissosiatiivinen tiedostamaton