Tuben juttuja

[CharlieBigPpotato]

Heips, eräs kaverini kirjoitti aikoinaan niin loistavia juttuja, että pakko laittaa jakoon, vaikka osa onkin keskeneräisiä, eikä hän siksi halunnut niitä vielä esille. Hänellä oli omat sivut doupeista joskus 2000-luvun alussa ja kirjoitteli myös paljon eri foorumeille. Kiitokset hänelle näistä.

[CharlieBigPpotato]

PSILOSYBIINISIENTEN VAIKUTUKSET ELIMISTÖÖN

Teksti keskittyy psilosybiinin fyysisiin vaikutuksiin, eikä
psyykkisiä vaikutuksia tai neurofarmakologiaa käsitellä ollenkaan.

SIENTEN ALKALOIDIT
Useat Psilocybe-, Panaeolus-, Stropharia-, Conocybe- ja Copelandia-lajien
sienet sisältävät vaihtelevan määrän eri indolialkaloideja. Tärkeimmät
alkaloideista ovat psilosiini (4-OH-DMT) ja psilosybiini (4-OPO3-DMT).
Osa sienistä sisältää myös N-demetyloituneita johdannaisia,
baeosystiinia (4-OPO3-NMT) ja norbaeosystiinia (4-OPO3-T), joiden
uskotaan olevan aktiivisia. Myös muita indolialkyyliamiineja esiintyy
pieniä määriä, mutta niitä ei tässä käsitellä. Mm. suippumadonlakki
(Psilocybe semilanceata) sisältää myös vaihtelevan määrän fenyylietyyli-
amiinia.

FARMAKOKINETIIKKA
Psilosybiinin annos on 4-20 mg. Molekyylipainojen perusteella
laskettuna psilosiini on 1.4 kertaa voimakkaampaa kuin psilosybiini.
Psilosybiinin vaikutukset alkavat 30-45 minuutin sisällä oraalisesta
annosta ja 5 minuutin sisällä parenteraalisesta annosta. Keskimäärin
50 % suun kautta annostellusta psilosybiinistä saavuttaa systeemisen
verenkierron. Elimistössä psilosybiini defosforyloituu nopeasti
alkaalisen fosfataasin vaikutuksesta aktiivisesksi psilosiiniksi.
Osa psilosybiinistä saattaa tosin defosforyloitua jo ruuansulatus-
kanavassa. Vain osa psilosiinista hajoaa monoamiinioksidaasin
vaikutuksesta 4-hydroksi-indoli-3-etikkahapoksi. Merkittävä osa
psilosiinista konjugoituu elimistössä glukuronihappoon. Hyvin
vesiliukoinen psilosiiniglukuronidi siirtyy todennäköisesti varsin
nopeasti virtsaan. Kokonaisuudessaan 80-85% psilosiinista erittyy
kahdeksan tunnin sisällä annostelusta. Tästä virtsaan erittyy 65% ja
15-20% ulosteisiin. Osa psilosiinista erittyy muuttumattomana virtsaan.
Psilosiini on havaittavissa virtsasta ainakin viikon ajan.

FYYSISET VAIKUTUKSET
Vaikutusten alkuvaiheessa yleistä on tahaton haukottelu ilman väsymystä
sekä psyykkinen ja fyysinen hermostuneisuus. Myös pahoinvointia ja suun
kuivumista voi esiintyä. Psilosiini kohottaa hieman ruumiinlämpöä, pulssia,
hengitystiheyttä ja systolista verenpainetta sekä laajentaa pupilleja.
Myös erilaista lihasvapinaa sekä lihasjäykkyyttä tai -heikkoutta saattaa
esiintyä. Suippumadonlakin sisältämää fenyylietyyliamiinia on epäilty
mm. sydämen tiheälyöntisyyteen vaikuttavaksi tekijäksi.

TOKSIKOLOGIA
Kaikki kirjallisuus viittaa siihen, että psilosybiinisienet ovat fyysisesti
hyvin turvallisia. Munuaistoksisuustapaukset liittyvät poikkeuksetta väärien
sienten nauttimiseen. Ainakin kahdessa tapauksessa lehtomyrkkyseitikkiä
(Cortinarius orellanus) on syöty psilosybiinisieninä ikävin seurauksin.
Lehtomyrkkyseitikki sisältää orellaniinia, joka on munuaistoksinen. Ei
ole mitään näyttöä siitä, että psilosybiinisienet rasittaisivat munuaisia.
Sienten sisältämistä raskasmetalleista tuskin tarvitsee välittää, koska
syödyt sienimäärät ovat varsin pieniä.

Yleisimpiä oireita ensiapupoliklinikalla tavatuissa psilosybiinisieni-
tapauksissa on erään artikkelin mukaan (n=27) olleet aistiharhat (85%),
mydriaasi (74%), dysforia (48%), hyperrefleksia (44%), takykardia 37%),
uneliaisuus (26%), euforia (18.5%). Noin 40 % näistä potilaista oli
toipunut kokemuksesta kuuden tunnin jälkeen. Noin 40 % potilaista oli
toipunut 12 tunnin kuluttua saapumisesta. Loput tapauksista toipuivat
vuorokauden sisällä saapumisesta. Parissa tapauksessa seurauksena oli
myöhempiä psyykkisiä seuraamuksia.

Vakavampana tapauksena voidaan mainita myrkytystapaus, jossa lapsi söi
huomattavan määrän Psilocybe baeocystis -sieniä sillä seurauksella, että
hänelle kehittyi 41.1 C asteen kuume ja kouristuksia, jotka johtivat
kuolemaan.
Ainakin yksi erittäin vakava tapaus liittyy psilosybiinisienten väärinkäyttöön.
Tapauksessa 18-vuotias mies sai suippumadonlakeista (Psilocybe semilanceata)
mm. kouristuksia, tajuttomuutta, oksentelua, supraventrikulaarista
takykardiaa, rytmihäiriöitä ja sydäninfarktin. Toksikologisessa analyysissa
ei psilosybiinisienten lisäksi löytynyt muita päihteitä. Kyseinen henkilö
kuitenkin selvisi tapauksesta hengissä sairaalahoidon ansiosta.

Lähteet:

Aboul-Enein HY.
Psilocybin: a pharmacological profile.
Am J Pharm Sci Support Public Health. 1974 May-Jun;146(3):91-5.

Badham ER.
Ethnobotany of psilocybin mushrooms, especially Psilocybe cubensis.
J Ethnopharmacol. 1984 Apr;10(2):249-54.

Borowiak KS, Ciechanowski K, Waloszczyk P.
Psilocybin mushroom (Psilocybe semilanceata) intoxication with myocardial
infarction.
J Toxicol Clin Toxicol. 1998;36(1-2):47-9

Franz M, Regele H, Kirchmair M, Kletzmayr J, Sunder-Plassmann G, Horl WH,
Pohanka E.
Magic mushrooms: hope for a 'cheap high' resulting in end-stage renal failure.
Nephrol Dial Transplant. 1996 Nov;11(11):2324-27.

Gouzoulis-Mayfrank E, Thelen B, Habermeyer E, Kunert HJ, Kovar KA,
Lindenblatt H, Hermle L, Spitzer M, Sass H.
Psychopathological, neuroendocrine and autonomic effects of
3,4-methylenedioxyethylamphetamine (MDE), psilocybin and d-methamphetamine in healthy volunteers. Results of an experimental double-blind placebo-controlled study.
Psychopharmacology (Berl). 1999 Feb;142(1):41-50.

Hasler F, Bourquin D, Brenneisen R, Bar T, Vollenweider FX.
Determination of psilocin and 4-hydroxyindole-3-acetic acid in plasma by
HPLC-ECD and pharmacokinetic profiles of oral and intravenous psilocybin in
man.
Pharm Acta Helv. 1997 Jun;72(3):175-84.

Mills PR, Lesinskas D, Watkinson G.
The danger of hallucinogenic mushrooms.
Scott Med J. 1979 Oct;24(4):316-7.

Raff E, Halloran PF, Kjellstrand CM.
Renal failure after eating "magic" mushrooms.
CMAJ. 1992 Nov 1;147(9):1339-41. Review.

Peden NR, Bissett AF, Macaulay KE, Crooks J, Pelosi AJ.
Clinical toxicology of "magic mushroom" ingestion.
Postgrad Med J. 1981 Sep;57(671):543-5.

Peden NR, Pringle SD.
Hallucinogenic fungi.
Lancet. 1982 Feb 13;1(8268):396-7.

Schwartz RH, Smith DE.
Hallucinogenic mushrooms.
Clin Pediatr (Phila). 1988 Feb;27(2):70-3.

Sticht G, Kaferstein H.
Detection of psilocin in body fluids
Forensic Sci Int. 2000 Sep 11;113(1-3):403-7.

Young RE, Milroy R, Hutchison S, Kesson CM.
The rising price of mushrooms.
Lancet. 1982 Jan 23;1(8265):213-5.

tube

[CharlieBigPpotato]

AMFETAMIINI ja METAMFETAMIINI



Amfetamiini (d,l-Alfa-MetyyliFenyyliETyyliAMIINI) on synteettinen stimulantti, joka muistuttaa läheisesti rakenteeltaan aivojen omia välittäjäaineita noradrenaliinia ja dopamiinia. Amfetamiinin syntetisoi ensimmäisenä L. Edeleano vuonna 1887. Amfetamiinin keskushermostoa stimuloivat vaikutukset kuvasi ensimmäisenä Gordon Alles 1920-luvun loppupuolella tutkiessaan efedriinin synteesiä. Metamfetamiini (N-metyyliamfetamiini) on amfetamiinia voimakkaampi keskushermostostimulantti, jonka syntetisoi ensimmäisena japanilainen A. Ogata vuonna 1919. Amfetamiini esiintyy kahtena isomeerinä (d-amfetamiini ja l-amfetamiini). Katukaupassa myytävä amfetamiini valmistetaan lähes poikkeuksetta siten, että siinä on molempia muotoja yhtä paljon. Lääkekäytössä käytetään amfetamiinin d-muotoa (dekstroamfetamiini). Sen keskushermostovaikutukset ovat 3-4 kertaa l-muotoa voimakkaammat. Sen sijaan l-muodolla katsotaan olevan enemmän vaikutuksia sydän- ja verenkiertoelimistöön.



Amfetamiinien lääkinnällinen käyttö alkoi nopeasti sen vaikutusten havaitsemisen jälkeen. Lääketehdas Smith Kline & French kauppasi amfetamiiniemästä Benzedrine-kauppanimellä. Benzedrine-inhalaattori saavutti erittäin suuren suosion. Kyseisessä tuotteessa nopeasti haihtuvaa amfetamiiniemästä oli imeytetty yhdessä mentolin kanssa vanuun, josta sitä voitiin hengittää suoraan keuhkoihin laajentamaan keuhkoputkia tai nenän kautta lievittämään nenän tukkoisuutta. Metamfetamiinia myi lääketehdas Burroughs Wellcome Company Methedrine-

kauppanimellä aina vuoteen 1968 asti. Sen jälkeen d-metamfetamiinia on myyty Yhdysvalloissa mm. Desoxyn-kauppanimellä. Toisen maailmansodan aikana amfetamiineja käytettiin runsaasti parantamaan mm. sotilaiden ja lentäjien suorituskykyä vaativissa tehtävissä. Nykyään amfetamiinia ja metamfetamiinia käytetään lääketarkoituksessa lähinnä Yhdysvalloissa narkolepsian ja keskittymishäiriön (ADHD) hoidossa. Metamfetamiinia käytetään myös lyhytaikaisesti liikalihavuuden hoidossa.



Amfetamiini esiintyy yleensä sulfaattisuolana (amfetamiinisulfaatti) ja metamfetamiini hydrokloridisuolana (metamfetamiinihydrokloridi). Katukaupassa amfetamiinit esiintyvät yleensä vaaleina, epäpuhtauksien tai jatkeiden vuoksi erisävyisinä valkeina jauheina, joilla saattaa olla oma ominaishajunsa. Niitä tavataan harvemmin myös tabletteina tai kapseleina. Amfetamiinia käytetään joko suun kautta, nuuskaten tai veteen liuotettuna suonensisäisesti. Kun metamfetamiini kiteytetään kylläisestä liukosesta saadan isokokoisia kiteitä (engl. ice, glass tai crank), joita voidaan polttaa. Kuumennettaessa metamfetamiinihydrokloridi höyrystyy varsin tehokkaasti, joka tekee polttamisesta suositun käyttötavan. Myös tavallinen suolamuotoinen amfetamiini voidaan teoriassa höyrystää. Käytännössä tätä haittaa kuitenkin se, että amfetamiini, toisin kuin metamfetamiini, hajoaa yli 300 C asteen lämpötilassa. Näin ollen sen hyötyosuus jää poltettuna huomattavasti metamfetamiinia alhaisemmaksi.



VAIKUTUKSET

Amfetamiini imeytyy hyvin ruuansulatuskanavasta sekä esim. nenän limakalvoilta.Vaikutukset kestävät yleensä n. 4-6 tuntia, mutta voivat kestää jopa yli 12 tuntia kerta-annoksen jälkeen.

Metamfetamiinin vaikutukset ovat pitkäkestoisemmat ja kestävät n. 10-12 tuntia, tosin se saattaa aiheuttaa unettomuutta jopa yli vuorokaudeksikin kerta-annoksen jälkeen. Amfetamiinin ja metamfetamiinin puoliintumisajat, ja siten ainakin osittain vaikutusten kestot, vaihtelevat virtsan pH:sta riippuen. Yleisesti käytetyt kerta-annokset vaihtelevat suurinpiirtein välillä 5-50 mg puhdasta amfetamiinia tai metamfetamiinia. Annoksen suuruuteen vaikuttaa huomattavasti myös toleranssi eli sietokyky.

Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, tuottaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä lisää liikeaktiivisuutta. Käyttäjä tuntee itsensä usein itsevarmaksi ja sanavalmiiksi. Tämä tekee monista käyttäjistä varsin sosiaalisen ja puheliaan oloisia. Toisaalta, toiset voivat kokea amfetamiinin vaikutukset kylminä ja jopa ahdistavina. Pitkäaikainen käyttö saattaakin tehdä käyttäjästä mm. kireän, levottoman ja pelokkaan, vaikkei varsinaisia psykoottisia oireita esiinnykään. Pitkäaikaisen amfetamiinien käytön on myös osoitettu heikentävän mm. päätöksentekokykyä. Seksuaalinen halukkuus saattaa olla aineen vaikutuksesta voimistunut, mutta toisaalta esim. miehillä yhdyntään riittävän potenssin ylläpitäminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Amfetamiinien tuottama psyykkinen stimulaatio ja kiihtymys peittävät alleen helposti väsymyksen ja uupumuksen tunteen. Näin voidaankin hetkellisesti parantaa väsymyksen tai ikävystymisen heikentämää psyykkistä ja fyysistä suorituskykyä. Normaalikuntoisilla ihmisillä amfetamiinin ei ole havaittu parantavan suorituskykyä merkittävästi. On myös mahdollista, että amfetamiinin tuottama hermostuneisuus saattaa häiritä psyykkistä suorituskykyä siinä määrin, että amfetamiiniannoksesta onkin lähinnä haittaa suorituskyvylle. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, että tarkkuutta vaativissa tehtävissä amfetamiinin havaitaan lisäävän virheiden määrää. Amfetamiinin tuottama psyykkinen ja fyysinen vireys johtavat usein tilapäiseen unettomuuteen, jonka seurauksena esim. viikonloppukäyttäjät ovat usein varsin väsyneitä arkena. Tämä taas voi johtaa toistuvaan amfetamiinin käyttöön väsymystilan syrjäyttämiseksi. Ongelmakäyttäjät käyttävätkin amfetamiinia usein useamman vuorokauden jaksoissa, jolloin syöminen ja nukkuminen jätetään käytännöllisesti katsoen kokonaan väliin. Käyttöjaksoa seuraa palautumisvaihe, jonka aikana käyttäjä nukkuu ja syö tavallista enemmän. Amfetamiini siis "ottaa velkaa keholta", joka on maksettava myöhemmin takaisin, usein myös korkojen kera. Amfetamiinin käytön lopettamista seuraa usein selkeä psyykkinen masennusvaihe, jolloin tyypillisiä oireita ovat ahdistuneisuus, ärtyisyys, masentuneisuus ja apaattisuus. Oireet sekä niiden kesto ovat yksilöllisiä ja riippuvat mm. käyttöjakson pituudesta ja käyttömääristä. Usein ne ovat ohitse kuitenkin alle viikossa. Toisinaan aine voi kuitenkin laukaista piileviä psyykkisiä ongelmia, esim. paniikkihäiriöitä, ahdistusta tai jopa akuutin psykoosin (kts. jäljempänä), jotka saattavat oireilla vielä käytön lopettamisen jälkeenkin.

Suoneen injektoidut ja poltetut annokset aiheuttavat lyhytkestoisen euforiapurkauksen (engl. "rush"), jota on kuvailtu erittäin miellyttäväksi. Suun ja nenän kautta annosteltuna euforia koetaan miedompana, eikä erityistä euforiapurkausta ole havaittavissa.



Amfetamiinin fyysisiin vaikutuksiin kuuluvat kohonnut verenpaine sekä kiihtynyt sydämen syketiheys. Toisinaan voidaan kuitenkin havaita reflektorista sykkeen hidastumista korkean verenpaineen seurauksena. Usein hengitystiheys kasvaa, mustuaiset laajenevat ja syljen eritys vähenee. Sympatomimeettisistä vaikutuksista johtuen verenkierto keskittyy lähinnä suurempiin luustolihaksiin, jonka seurauksena esim. sormien, varpaiden ja sukupuolielinten verenkierto vähenee. Tästä seuraa mm. kylmäsormisuutta jalkojen palelemista, sekä potenssivaikeuksia. Amfetamiini aiheuttaa tahattomia suun liikkeitä, jotka näkyvät mm. purentaliikkeinä sekä kielen hankaamisena suun sisäpintaan ja hampaisiin. Tämä taas johtaa helposti kuivassa suussa suun sisäpinnan ja kielen haavaumiin. Hampaita suojaavan syljen puuttuminen voi myös säännöllisessä käytössä lisätä mm. hammaskiven määrää ja hampaiden reikiintymistä. Muita, usein vähäpätöisiä sivuvaikutuksia ovat mm. huimaus, päänsärky, sydämen tykytykset, pahoinvointi, näön sekavuus, lihasvapina ja kuumat sekä kylmät "aallot" . Toisinaan, varsinkin säännöllisemmän käytön yhteydessä esiintyy myös ns. stereotyyppistä käyttäytymistä, kuten esim. päämäärätöntä tavaroiden järjestelemistä tai toistuvia liikkeitä. Suuret annokset amfetamiinia lisää aggressiivisuutta, etenkin sekakäytettynä esim. alkoholin kanssa. Pitkään jatkuva yhtämittainen amfetamiinin käyttö aiheuttaa lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa psykoottisia oireita, joihin liittyy tyypillisesti voimakkaasti harhaluulot. Oireet muistuttavat paljon paranoidista skitsofreniaa. Käyttäjä kuule usein ääniä, joka on tyypillistä myös skitsofrenialle. Jo ennen varsinaista psykoosia käyttäjille kehittyy usein epämääräistä epäluuloisuutta, joka pahenee asteittain. Käyttäjä kokee, että kaikella hänen ympäristössään tapahtuvalla on jotain merkitystä hänelle (ns. merkityselämys, "idea of reference"). Yleensä psykoottiset oireet häviävät muutaman päivän kuluttua käytön lopettamisesta.

Pienelle osalle käyttäjistä jo ensimmäinen psykoosi voi laukaista pitkäkestoisen kroonisen psykoosin, jota ei voida erottaa paranoidisesta skitsofreniasta. Amfetamiinipsykoosia voidaan hoitaa bentsodiatsepiineilla ja neurolepteillä. Psykoottisen potilaan oireet helpottavat usein merkittävästi kun hän on saanut nukuttua, yleensä lääkityksen avulla. Vaikka ainetta ei olisi käytetty vuosiin psykoosin jälkeen, saattaa käyttäjä herkistyä amfetamiinien vaikutuksille siten, että jo pienetkin annokset tai jopa psyykkinen stressi voivat aiheuttaa vainoharhaisuutta ja psykoottisen tilan, joka muistuttaa usein paljolti alkuperäistä, vuosia aikaisemmin koettua amfetamiinipsykoosia.



AMFETAMIINIEN FYYSINEN TOKSISUUS

Varsinaisia akuutteja amfetamiiniyliannostuskuolemia esiintyy varsin harvoin. Kuolemaan johtavan annoksen suuruudessa esiintyy huomattavaa yksilöiden välistä eroa. Myrkyllisyys ei siis näytä olevan suoraan annosriippuvaista, vaan yksilöllisillä (riski)tekijöillä ja toleranssilla on siihen merkittävä vaikutus. Kuolemaa edeltää usein hypertermia (ylilämpöisyys), kouristukset ja shokki tai kooma. Kuolinsyynä on usein kämmiovärinän kautta tapahtuva verenkiertojärjestelmän romahtaminen, voimakkaat kouristukset tai aivoverenvuoto. Aivoverenvuodoille altistavat lähinnä synnynnäiset aivovaltimoiden epämuodostumat, jotka saattavat korkean verenpaineen seurauksena revetä ja aiheuttaa näin aivoverenvuodon. Aivoverenvuodon oireita ovat erittäin voimakas päänsärky ja/tai selvästi päihteistä riippumaton tajunnan tason aleneminen aineen käytön seurauksena. Metamfetamiinin käytön yhteydessä on kuvattu myös aivojen iskemiasta (hapenpuute) johtuvia aivohalvauksia. Amfetamiinien ja mahdollisesti niiden sisältämien epäpuhtauksien ja jatkeiden on todettu suonensisäisessä käytössä aiheuttavan verisuonitulehduksia, jotka voivat edesauttaa aivoverenkiertohäiriöiden syntymistä. Stimulanttien pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa dilatoivaa kardiomyopatiaa eli sydänlihaksen sairaalloista laajenemista. Tämä katsotaan johtuvan verenkierron kohonneista katekoliamiinipitoisuuksista, jotka itsessään ovat sydäntoksisia. Dilatoiva kardiomyopatia lisää äkkikuoleman riskiä, mm. lisääntyneellä rytmihäiriöriskillä kohonneen verenpaineen sekä sydänlihaksen anatomisten muutosten takia.



RIIPPUVUUS JA TOLERANSSI

Usein käytön alkuvaiheessa käyttäjä saa ympäristöltään positiivista palautetta lisääntyneen energisyyden ja sosiaalisuuden seurauksena. Tämä saattaa olla yksi käyttöä vahvistavista tekijöistä, joka voi johtaa säännöllisempään käyttöön sekä annosten kasvattamiseen. Lopulta alkuperäiset sosiaaliset vahvistajat, kuten kaverit, voivat jäädä voimistuneen euforiahakuisen käytön alle. Käyttöä saattaa jatkua pidempäänkin ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Amfetamiinien subjektiivisille vaikutuksille kehittyy varsin nopeasti akuutti toleranssi, joka ilmeisesti ainakin osittain määrä amfetamiinin vaikutusten keston. Sen sijaan aineen vaikutuksille sydän-ja verenkiertoelimistöön ei kehity akuuttia toleranssia. Tämä lisää aineen...

Erityisesti suonensisäisesti käytettynä toleranssi aineelle kasvaa nopeasti ja kerta-annosten määrät nousevat jo muutaman vuorokauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen kymmenkertaisiksi. Amfetamiinin käytön lopettamiseen ei liity selviä fyysisiä vieroitusoireita Sen sijaan rebound-oireyhtymä, jonka oireita ovat depressio, pitkittynyt uni ja ruokahalun lisääntyminen, on yleinen amfetamiinin käytön lopettamisen yhteydessä. Nämä oireet voidaan tulkita kehon yrityksiksi korvata amfetamiinin käytön aikana kärsityt puutteet.



AMFETAMIININ VAIKUTUSTAPA

Amfetamiinin keskushermostovaikutusten katsotaan johtuvan lähinnä noradrenaliinin ja dopamiinin vapautumisesta ja niiden takaisinoton estosta. Suuremmilla annoksilla amfetamiini vapauttaa myös serotoniinia. Metamfetamiinin vaikutus serotoniinin ja dopamiinin vapautumiseen on amfetamiinia voimakkaampi. Amfetamiini ja metamfetamiini vaikuttavat hermosolujen aksonipäätteissä oleviin kuljettajaproteiineihin, jotka normaalisti huolehtivat välittäjäaineiden takaisinotosta hermopäätteeseen synapsiraosta. Näin ollen elimistön omien välittäjäaineiden pitoisuudet moninkertaistuvat. Amfetamiinien vapauttaman dopamiinin katsotaan ainakin osittain välittävän piristävät ja mielihyvää tuottavat vaikutukset. Noradrenaliinin lisääntyminen välittää pääasiassa amfetamiinin verenkiertoelimistöön kohdistuvat vaikutukset. Myös lisääntyneen tarkkaavaisuuden, huomiokyvyn ja korostuneen sosiaalisen käyttäytymisen takana on todennäköisesti kohonnut noradrenaliinipitoisuus.



LÄHTEET

Ahtee L. Kokaiini, amfetamiinin johdokset ja hallusinogeenit. Kirjassa: Salaspuro M, Kiianmaa K, Seppä K. (toim.) Päihdelääketiede. Duodecim, Helsinki, 1998.

Brauer LH, Ambre J, De Wit H. Acute tolerance to subjective but not cardiovascular effects of d-amphetamine in normal, healthy men. J Clin Psychopharmacol. 1996 Feb;16(1):72-6.

Cook CE, Jeffcoat AR, Hill JM, Pugh DE, Patetta PK, Sadler BM, White WR, Perez-Reyes M. Pharmacokinetics of methamphetamine self-administered to human subjects by smoking S-(+)-methamphetamine hydrochloride. Drug Metab Dispos. 1993 Jul-Aug;21(4):717-23.

Cook CE, Jeffcoat AR, Sadler BM, Hill JM, Voyksner RD, Pugh DE, White WR, Perez-Reyes M. Pharmacokinetics of oral methamphetamine and effects of repeated daily dosing in humans. Drug Metab Dispos. 1992 Nov-Dec;20(6):856-62.

Drevets WC, Gautier C, Price JC, Kupfer DJ, Kinahan PE, Grace AA, Price JL, Mathis CA. Amphetamine-induced dopamine release in human ventral striatum correlates with euphoria. Biol Psychiatry. 2001 Jan 15;49(2):81-96.

Ellinwood EH, King G, Tong HL. Chronic amphetamine Use and Abuse. Kirjassa: Bloom FE, Kupfer DJ (toim.). Psychopharmacology - The Fourth Generation Progress. Raven Press 1995.

Ghuran A, van Der Wieken LR, Nolan J. Cardiovascular complications of recreational drugs. BMJ. 2001 Sep 1;323(7311):464-6.

Gunne L-M. Effects of Amphetamines in Humans. Kirjassa: Martin WR (toim.) Drug Addiction II, Handbook of Experimental Pharmacology vol. 45(2):247-275. Springer-Verlag Berlin 1977.

Jaffe JH. Drug Addiction and Drug Abuse. Kirjassa: Gilman AG, Rall TW, Nies AS, Taylor P (toim.). Goodman and Gilman's Pharmacological Basis of Therapeutics, 8th edition. Pergamon, New York, 1990.

Karch SB. The Pathology of Drug Abuse, 2nd edition. CRC Press 1996.

Yui K, Goto K, Ikemoto S, Nisi Jima K, Kamada Y, Ishiguro T. Increased sensitivity to stress associated with noradrenergic hyperactivity, involving dopaminergic hyperactivity in spontaneous recurrences in methamphetamine psychosis. Addiction biology 2000 5:343-350.

MacDonald E. Stimulantit. Kirjassa: Pelkonen O, Ruskoaho H. (toim.) Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. Duodecim, Helsinki 1995.

McEvoy AW, Kitchen ND, Thomas DG. Intracerebral haemorrhage and drug abuse in young adults. Br J Neurosurg. 2000 Oct;14(5):449-54.

McEvoy GK (toim.) AHFS Drug Information 2000. s.2146-2156.

Meng Y, Lichtman AH, Bridgen DT, Martin BR. Inhalation Studies With Drugs of Abuse. Julkaisussa: Rapaka RS, Chiang N, Martin BR. Pharmacokinetics, Metabolism, and Pharmaceutics of Drugs of Abuse. NIDA Research Monograph 173, 1997.

Ornstein TJ, Iddon JL, Baldacchino AM, Sahakian BJ, London M, Everitt BJ, Robbins TW. Profiles of cognitive dysfunction in chronic amphetamine and heroin abusers. Neuropsychopharmacology. 2000 Aug;23(2):113-26.

Perrine DM. The Chemistry of Mind-Altering Drugs: History, Pharmacology, and Cultural Context. American Chemical Society 1996.

Seiden LS, Sabol KE, Ricaurte GA. Amphetamine: Effects on Catecholamine Systems and Behavior. Annu. Rev. Pharmacol. Toxicol. 1993. 32:639-77.

Snyder SH. Drugs and the Brain. Scientific American Library 1996.

Änggård E. General Pharmacology of Amphetamine-Like Drugs. Kirjassa: Martin WR (toim.) Drug Addiction II, Handbook of Experimental Pharmacology vol. 45(2):3-31. Springer-Verlag Berlin 1977.

Ó 2002 tube@epimp.com

[CharlieBigPpotato]

MBDB, eli N-Metyyli-1-(1,3-BentsoDioksoli-5-yyli)-2-Butaaniamiini.

KEMIA
MBDB on MDMA:n alfa-etyyli homologi. Vapaana emäksenä se on kirkas
öljy. Hydrokloridisuolana se on väritöntä kiteistä jauhetta.
MBDB valmistetaan hieman eri tavalla kuin MDMA, mutta lähtöaineena
tarvitaan kuitenkin piperonaalia, joka on valvottu kemikaali.
MBDB:tä ei voida valmistaa (iso)safrolista.

HISTORIA JA LEVINNEISYYS
MBDB mainitaan kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1986.
Vuosina 1994-1998 Alankomaissa analysoiduista ekstaasitableteista
MBDB:tä löytyi keskimäärin n. prosentista tableteista. Korkeimmillaan
MBDB:n määrä oli vuonna 1997, jolloin se oli 4%. MBDB on siis melko
harvinainen ja todennäkösesti tulee sellaisena pysymäänkin.

VAIKUTUKSET
MBDB on annoksilla 180-210 mg varsin puhdas empatogeeni/entaktogeeni.
MDMA:han verrattuna MBDB:n vaikutus alkaa hitaammin ja nousuvaihe
on miedompi. Myös euforia ja stimulaatio ovat MBDB:llä heikompia
kuin MDMA:lla. Tämä johtunee MBDB:n varsin heikosta dopaminergisesta
komponentista. Tämän takia MBDB saattaa olla vaikutuksiltaan varsin
jumittava, eikä sitä siksi pidetä kovin suosittuna. Myös MBDB:n
hallusinogeeninen potentiaali on heikko, eikä sitä käytettäessä
esiinny värien tai valojen voimistumista. Vaikutuksiltaan MBDB
saattaa kuitenkin olla MDMA:ta puhtaampi entaktogeeni.
MBDB:n vaikutus kestää 4-6 tuntia.

NEUROFARMAKOLOGIA
MBDB lisää serotoniinin ja jossain määrin muidenkin monoamiinien
vapautumista hermopäätteistä ja estää niiden takaisinottoa.
MBDB:n vaikutukset dopamiinin kuljettajavalkuaiseen ovat varsin
heikot. MBDB saattaa lisätä dopamiinin vapautumista ja estää sen
takaisinottoa hieman, mutta vaikutus on paljon heikompi kuin MDMA:n.
MBDB:n on osoitettu olevan neurotoksinen rotilla. Sen neurotoksinen
potentiaali on odotetusti hieman MDMA:ta heikompi. Kuten MDMA:n kohdalla,
myös MBDB:n isomeereistä S-muoto on aktiivisempi.

FARMAKOKINETIIKKA
MBDB N-demetyloituu elimistössä osittain BDB:ksi.
Muita aineenvaihduntatuotteita ovat demetylenoituneet
MBDB ja BDB, jotka todennäköisesti metyloituvat 3-asemasta ja
konjugoituvat glukuronidi- ja sulfaattikonjugaateiksi 4-asemasta.
MBDB:n pilkkomisesta vastaavat jotakuinkin samat entsyymit kuin
MDMA:n pilkkomisesta. 100 mg:n annoksen jälkeen virstanäyte
pysyi positiviisena MBDB:lle 36 tuntia (GC-MS:lla analysoituna).
Huippupitoisuus virtsassa saavutettiin 4 tuntia annostelun jälkeen.

TOKSIKOLOGIA
Kirjallisuudesta löytyy mainintoja kolmesta kuolemantapauksesta,
joihin MBDB jotenkin liittyy. Yksi tapauksista on itsemurha,
toisessa tapauksessa amfetamiinilla lienee merkittävin osuus
kuolemassa, mutta verestä löytyi myös MBDB:tä. Kolmannessa
tapauksessa MBDB oli ainoa löydetty aine.

Lähteet:

van Aerts LAGJM, Mallaret M, Rigter H.
N-methyl-1-(1,3-benzodioxol-5-yl)-2-butanamine (MBDB): its properties and possible risks.
Addiction Biology 2000;5:269-282.

Baselt RC, Disposition of Toxic drugs and chemicals in man, 5th ed.
Foster City (CA) Chemical Toxicology Institute 2000.

Carter N, Rutty GN, Milroy CM, Forrest AR.
Deaths associated with MBDB misuse.
Int J Legal Med. 2000;113(3):168-70.

Kintz P.
Excretion of MBDB and BDB in urine, saliva, and sweat following single oral
administration.
J Anal Toxicol. 1997 Nov-Dec;21(7):570-5.

Maurer HH, Bickeboeller-Friedrich J, Kraemer T, Peters FT.
Toxicokinetics and analytical toxicology of amphetamine-derived designer drugs ('Ecstasy').
Toxicol Lett. 2000 Mar 15;112-113:133-42.

Nichols DE, Hoffman AJ, Oberlender RA, Jacob P, Shulgin AT.
Derivatives of 1-(1,3-benzodioxol-5-yl)-2-butanamine: representatives of a
novel therapeutic class.
J Med Chem. 1986 Oct;29(10):2009-15.

Shulgin A, Shulgin A.
Phenylethylamines I Have Known and Loved (PIHKAL): A Chemical Love Story.
Transform Press, Berkeley, CA, 1991.

tube

[CharlieBigPpotato]

df <sd@sd.f> wrote:
Kai se ainakin riippuu siitä, että suolamuoto on polaarisempi, joten sen
siirtyminen veri-aivo-esteen läpi on hitaampaa kuin vähemmän polaarisen
freebasemuodon. Siis esim. natriumkloridi NaCl muodostaa veteen
liuetessaan 2 ionia Na+ ja Cl-, ja kun veri-aivo-este koostuu melko poolittomista lipideistä, se ei päästä varauksellisia ryhmiä helposti ohitseen, tähän tosin löytyy poikkeuksiakin.

Teoriasi ei huomioi sitä, että aine on molemmissa tapauksissa
liuenneena vereen, jota voidaan pitää ominaisuuksiltaan
puskuriliuoksena. Suurin osa huumeista ja lääkeaineista on
luonteeltaan heikkoja elektrolyyttejä. Ne siis esiintyvät liuoksessa
sekä ionimuodossa (vesiliukoisempi poolinen muoto) että
ionittumattomana muotona (rasvaliukoisempi pooliton muoto). Näiden
muotojen keskinäinen suhde riippuu aineen rakenteesta ja ympäristön
pH:sta. Koska veren puskuriominaisuuksien takia veren pH:ta voidaan
pitää vakiona, vaikuttaa aineen ionittumisasteeseen fysiologisissa
olosuhteissa lähinnä aineen molekyylirakenne.
Tosin sanoen eri aineilla on erilainen kyky luovuttaa/vastaanottaa
protoneita (H+), riippuen lähinnä yhdisteessä esiintyvistä
funktionaalisista ryhmistä (esim. -NH2 tai -COOH). Käytännössä tätä
ominaisuutta kuvataan dissosiaatiovakiolla pKa (pH-arvo, jossa 50%
yhdisteestä on ionisoituneessa muodossa).
Esim. kokaiini on luonteeltaan emäksinen yhdiste (tertiäärinen amiini)
ja sen pKa-arvo on 8.6. Veriplasman pH on 7.4, josta seuraa, että yli
90% veressä vapaana olevasta kokaiinista on ionittuneessa
(vesiliukoisemmassa) muodossa, antoreitistä ja annetun aineen muodosta
(freebase vai suola) riippumatta. Lipidiliukoisena molekyylinä
kokaiini (siis lähinnä se alle 10% osuus, joka on rasvaliukoisemmassa
muodossa) läpäisee hyvin veri-aivoesteen ja aivojen vilkkaan
verenkierron ja rakenteen seurauksena aivojen kokaiinipitoisuudet
nousevatkin noin neljä kertaa veripitoisuuksia suuremmiksi.

Yksinkertainen anatomisista syistä johtuva selitys poltettavien
huumeiden voimakkaampin vaikutuksiin verrattuna injektoituihin
aineisiin olisi se, että poltettavilla aineilla on lyhyempi matka
aivoihin. Höyrystyneenä inhaloitu huume imeytyy keuhkorakkuloista
verenkiertoon ja kulkee sydämen vasemman kammion kautta
kaulavaltimoita pitkin aivoihin. Sen sijaan laskimoon annetun aineen
täytyy ensin kiertää sydämen oikean kammion kautta keuhkoihin, jonka
jälkeen se kulkee samaa reittiä kuin suoraan keuhkoihin inhaloitu
aine. Teoriassa siis poltettu aine saavuttaa nopeammin aivot. Esim.
kokaiinin kohdalla vaikutuksen alkamisnopeus näyttää vaikuttavan mm.
koetun euforian intensiteettiin.
Tätä teoriaa tukee myös tutkimukset, joissa poltettava kokaiini on
tuottanut voimakkaammat subjektiiviset vaikutukset kuin suonensisäinen
kokaiini.
Erään tutkimuksen mukaan kymmenen sekunnin aikana injisoitu kokaiini
ja poltettu kokaiini saavuttavat molemmat huippupitoisuutensa
valtimoveressä 15 sekunnin kuluessa annostelusta. Kiinnostavaa tässä
on lähinnä se, että vaikka kokaiinin polttamisen jälkeen saavutetut
kokaiinipitoisuudet sekä valtimo- että laskimoveressä olivat laskimoon
annettuun annokseen verrattuna huomattavasti pienempiä, tuotti
poltettava kokaiini yhtä voimakkaat vaikutukset kuin suonensisäinen
annostelu.
Kokaiinin riippuvuutta ja mielihyvää aiheuttavat ominaisuudet ovat
liitetty lähinnä kokaiinin dopamiinin takaisinottoa estäviin
vaikutuksiin. Estämällä dopamiinin takaisinottoa kokaiini voimistaa
dopamiinin vaikutuksia aivoissa. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa
onkin kyetty osoittamaan, että kokaiinin sitoutuminen dopamiinin
takaisinotosta vastaavaan dopamiinitransportteriin (DAT) korreloi mm.
mielihyvävaikutusten kanssa. Näyttää myös siltä, että
dopamiinitransporttereiden eston nopeus vaikuttaa yhtenä tekijänä
mielihyvävaikutuksiin. Yhtä voimakkaan DAT-eston tuottavat eri reittiä
annetut kokaiiniannokset tuottavat eriasteiset mielihyvävaikutukset
(nopein tuottaa voimakkaimman euforian, esim. voimakkain poltettu
kokaiini > suoneen 30 sekunnin aikana injisoitu kokaiini > nenään
nuuskattu kokaiini).
On myös olemassa tietysti se vaihtoehto, ettei dopamiini ja sen
takaisinoton esto välittäisikään kokaiiniannostelun tuottamaa
hetkellistä euforiapurkausta, koska varsinainen käyttäjien hakema
euforiapurkaus näyttäisi tulevan ennen kuin kokaiini on ehtinyt estää
dopamiinin takaisinoton tehokkaasti. Koska kokaiini estää myös
tehokkaasti serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa, on
mahdollista, että nämä järjestelmät (erityisesti serotonerginen
järjestelmä) välittäisivät ainakin osan kokaiinin
mielihyvävaikutuksista.
Onkin varsin mahdollista, että dopamiinilla on tärkeämpi osuus huumeen
käytön oppimisen, uutuudenviehätyksen, odottamattoman tapahtuman ja
tietyn ärsykkeen tai tietyn toiminnan assosioimisessa niitä seuraavaan
palkitsevuuteen, eli mielihyvän tunteeseen. Dopamiini toimisi siis
lähinnä palkintoon motivoivana ja oppimista kannustavana kemikaalina,
joka tuottaa myös hetkellisen yllätyksellisyyden tunteen.

Huh, juttua tulikin aika paljon. Lähti ehkä vähän lipsumaan aiheen
vierestä, mutta toivottavasti silti kiinnostaa...

tube

Pääasialliset kirjallisuusviitteet:

Evans SM, Cone EJ, Henningfield JE.
Arterial and venous cocaine plasma concentrations in humans:
relationship to route of administration, cardiovascular effects and
subjective effects. J Pharmacol Exp Ther. 1996 Dec;279(3):1345-56.

Kiyatkin EA, Kiyatkin DE, Rebec GV.
Phasic inhibition of dopamine uptake in nucleus accumbens induced by
intravenous cocaine in freely behaving rats. Neuroscience.
2000;98(4):729-41.

Sora I, Hall FS, Andrews AM, Itokawa M, Li XF, Wei HB, Wichems C,
Lesch KP, Murphy DL, Uhl GR.
Molecular mechanisms of cocaine reward: combined dopamine and
serotonin transporter knockouts eliminate cocaine place preference.
Proc Natl Acad Sci U S A. 2001 Apr 24;98(9):5300-5.

Spanagel R, Weiss F.
The dopamine hypothesis of reward: past and current status. Trends
Neurosci. 1999 Nov;22(11):521-7. Review.

Volkow ND, Wang GJ, Fischman MW, Foltin R, Fowler JS, Franceschi D,
Franceschi M, Logan J, Gatley SJ, Wong C, Ding YS, Hitzemann R, Pappas
N.
Effects of route of administration on cocaine induced dopamine
transporter blockade in the human brain. Life Sci. 2000 Aug
11;67(12):1507-15.

df <sd@sd.f> wrote:
Miten selvän vasteen saavuttaminen kokaiinilla kestää niin vähän aikaa kun SSRI:n vaikutuksia saa odottaa ties kuinka kauan?

Tarkasteltaessa akuutteja vaikutuksia on tietysti huomioitava
ensiksikin se, että SSRI-lääkkeiden ja kokaiinin käyttötavat eroavat
toisistaan. Esim. suun kautta annettuna fluoksetiini saavuttaa
huippupitoisuutensa veressä vasta 5-6 tunnin kuluttua, kun taas
suonensisäinen kokaiini saavuttaa maksimipitoisuutensa aivoissa
minuuteissa.
Tämän lisäksi eläinkokeissa on havaittu, että ainakin eräät SSRI:t
miehittävät serotoniinitransportterit varsin hitaasti, vaikka SSRI:t
sitoutuvatkin niihin hyvin voimakkaasti. Sen sijaan kokaiini miehittää
dopamiinitransportterit huomattavasti nopeammin, vaikkei se
sitoudukaan niihin yhtä voimakkaasti kuin SSRI:t
serotoniinitransporttereihin. Tarkkaa syytä eroon ei tiedetä, mutta
yksi selittävä tekijä voisi olla mm. erot aineiden (plasman)
proteiineihin sitoutumisessa. Kokaiinista vain hieman alle 10% on
sitoutuneena proteiineihin, kun taas SSRI-lääkkeillä proteiineihin
sitoutuminen vaihtelee jossain 70-95% välillä aineesta riippuen.
Suurempi sitoutumisprosentti hidastaa aineiden pääsyä aivoihin, koska
proteiiniin sitoutunut lääkeaine ei läpäise veri-aivoestettä.
Myös aineiden erilaiset rasvaliukoisuudet yms. saattavat olla
osatekijä.

Jos taas SSRI-lääkkeiden vaikutuksilla tarkoitit esim.
antidepressiivisiä vaikutuksia, niin niidenhän oletetaan johtuvan mm.
pidempiaikaisista muutoksista intrasellulaarisissa kaskaadeissa ja
neurogeneesissä, jotka ovat hitaampia prosesseja.

[CharlieBigPpotato]

Sk8guy@hotmail.com says:
Amfetamiinilla taas lepopulssi on huomattavasti tavallista
korkeampi, mutta ei nouse samassa suhteessa rasituksen kasvaessa.

Tuosta amfetamiinin vaikutuksesta sydämen sykkeeseen
on monenlaista tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan
syke saattaa jopa hieman laskea, kun taas toisten mukaan nousta.
Yleisesti näyttää siltä, että amfetamiini nostaa sykettä
(yllättävän) vähän ensimmäisten tuntien aikana verrattuna
esim. kokaiiniin tai MDMA:in.
Sykkeen yllättävän vähäinen nousu vaikutuksen alkupuolella saattaa
olla seurausta baroreseptiivisestä refleksistä, joka hidastaa
sydämen sykettä, kun verenpaine on noussut tarpeeksi korkeaksi
(Mas et al.). Tätä väitettä tukee myös Angrist et al.:in
tutkimustulokset. Pienempi annos d-amfetamiinia (0.25 mg/kg)
nosti sydämen sykettä enemmän, kuin suurempi annos (0.5 mg/ kg).
Sen sijaan suurempi annos kohotti verenpainetta enemmän.
Eräässä tutkimuksessa 10 mg d-amfetamiinia nosti hieman pulssia
vasta 6-8 tuntia annostelun jälkeen (Wong et al.).

Vaikka MDMA näyttäisi nostavan verenpainetta yhtäpaljon kuin
amfetamiini, sen aiheuttama pulssin nousu poikkeaa kuitenkin
amfetamiinin (40 mg, dl-amfetamiinia) aikaan saamasta pulssin
noususta (Mas et al.). Korkein sydämen syke on MDMA:lla havaittavissa
tunnin kuluttua annostelusta, kun taas amfetamiinilla vasta kahdeksan
tunnin kuluttua annostelusta (Mas et al). Molemmilla aineilla
syke oli vaikutuksen huipussa n. 25-30 lyöntiä/min. tiheämpi
kuin tavallisesti. Myös Angrist et al. totesivat, että
0.5 mg/kg d-amfetamiinia kohotti pulssia viivästyneesti.

Niin, ja kolasta vielä...
Kokaiinin sydäntoksisuutta on selitetty mm. kokaiinin vaikutuksilla
katekoliamiinien pitoisuuksiin ja sen kyvyllä herkistää
sydämen adrenoseptoreita katekoliamiinien vaikutuksille.
Toinen selitys toksisuudelle on kokaiinin yhden metaboliitin,
norkokaiinin, verisuonia supistava vaikutus. Myös kokaiinin
paikallispuuduttavalla vaikutuksella (Na-kanavien salpaus) saattaa
olla merkitystäsen sydäntoksisuudessa. Myös aivoverenvuodot yms.
taitavat olla aika yleinen syy kokaiinin aiheuttamissa
kuolemantapauksissa.


Lähteitä:

Koulu, Tuomisto, Paasonen:
Farmakologia ja Toksikologia 5. painos, Medicina,
Kuopio 1996

Ellehorn M, Barceloux D: Medical Toxicology.
Diagnosis and treatment of human poisoning.
Elsevier Science Publ., New York 1988

Leonard BE: Fundamentals of Psychopharmacology
John Wiley & Sons 1992

Mas M et al : "Cardiovascular and Neuroendocrine
Effects and Pharmacokinetics of 3,4-methylenedioxy-
methamphetamine in Humans"
J Pharmacol Exp Ther 290(1):136-145, 1999

Angrist B et al : Early Pharmacokinetics and Clinical
Effects of Oral d-Amphetamine in Normal Subjects"
Biol. Psychiatry 22:1357-1368, 1987

Wong et al. : "Pharmacokinetics of Modafinil and
Dextroamphetamine given alone or in combination".
J Clin Pharmacol 38:971-978, 1998

[CharlieBigPpotato]

tube@mad.scientist.com says:
Kärpässienen on raportoitu sisältävän pieniä määriä bufoteniinia.
Mainittiinkos siinä jutussa kärpässienen sisältävän muskimolia?

Kannattaisi varmaan minunkin konsultoida kirjallisuutta, ennen
kuin muistinvaraisesti rupean korjaamaan muita.
Eli siis näin:
Vuonna 1953 Wieland kumppaneineen havaitsi paperikromatografisin
menetelmin Amanita muscariasta ja Amanita pantherinasta pieniä
määriä bufoteniinia (1). Uudemmissa tutkimuksissa bufoteniinia ei
kuitenkaan ole havaittu (2). Sen sijaan bufoteniinia ja muita
indolialkaloideja esiintyy mm. Amanita citrinassa (Amanita mappa,
keltakärpässieni). Keltakärpässieni sisältää myös DMT:a, mutta liian
pieninä pitoisuuksina vaikuttaakseen sienen psykoaktiivisuuteen (2).
Suosittelen Philip Catalfomon artikkelia (2) niille, jotka ovat
kiinnostuneet punakärpässienen kemiasta enemmän. Sienen yleistä käyttöä
valottaa enemmän mm. Maret Saarn artikkeli (3).

1. Wieland T, Motzel W, Merz H.
"Über das Vorkommen von Bufotenin im gelben Kollenblätterpilz".
Liebigs Ann.,581:10-16 (1953).

2. Catalfomo P, Eugster CH.
"Amanita muscaria: present understanding of its chemistry".
Bulletin on Narcotics, 1970, 4:33-41.

3. Saar M.
"Ethnomycological Data from Siberia and North-East Asia on the Effect of Amanita muscaria".
J Ethnopharmacology, 31, 1991, 157-173.

tube

[CharlieBigPpotato]

sasch@nic.fi says:
Efedriinin ja kofeiinin yhdistelmän termogeenisyydestä
on paljonkin näyttöä. Sen sijaan aspiriinin hyöty EC(A)-
stackissä on kyseenalaista ja usein kiistelyn aiheena
(kv-)nyysseissäkin.

EC(A)-yhdistelmällä pyritään lisäämään kehon
lämmöntuotantoa, rasvanpolttoa ja energiankulutusta.
Alunperin ei siis ole kyse mistään "köyhän miehen
nipsusta" vaan eräästä liikalihavuuden mahdollisesta
hoitokeinosta.
Asetyylisalisyylihapon vaikutuksen tässä yhdistelmässä
katsotaan perustuvan prostaglandiinien synteesin estoon.
Prostaglandiinit mm. estävät lipolyysiä ja noradrenaliinin
vapautumista. Siispä prostaglandiinien toimintaa estämällä
voidaan teoriassa lisätä noradrenaliinin vapautumista ja
rasvojen pilkkoutumista.

Ks. esim. (tutkittiin EC vs. ECA, ei havaittavaa eroa)
Horton TJ, Geissler CA. Post-prandial thermogenesis with
ephedrine, caffeine and aspirin in lean, pre-disposed obese
and obese women. Int J Obes Relat Metab Disord. 1996 Feb;20(2):91-7.

Jep, kyseisessä tutkimuksessa aspiriini ei lisännyt
termogeneesiä mitattuna aikana (160 min).
Lisääntynyt lämmöntuotanto kesti kuitenkin yli tuon
160 minuutin mittausajan, joten voihan olla, että
aspiriini pidensi tuota termogeneesin kestoaikaa.

Samat tutkijat ovat muuten aikaisemmin raportoineet efedriini+
aspiriini -kombinaatiosta, joka lisäsi lihavien, muttei
laihojen naisten termogeenistä vastetta ravintoon
(Horton et al., 1991).

Ehkäpä tätä ryhmää koskettaa lähemmin Youngin ja kumppaneiden
rottatutkimus, jossa efedriini ja kofeiini potentoivat toistensa
amfetamiinityyppistä stimulanttivaikutusta (Young et al., 1998).

Horton TJ, Geissler CA
Aspirin potentiates the effect of ephedrine on the thermogenic response to a meal in obese but not lean women.
Int J Obes 1991 May;15(5):359-66

Young R, Gabryszuk M, Glennon RA
(-)Ephedrine and caffeine mutually potentiate one
another's amphetamine-like stimulus effects.
Pharmacol Biochem Behav 1998 Oct;61(2):169-73

tube

[CharlieBigPpotato]

GHB

GHB:ta eli gamma hydroksibutyraattia voidaan valmistaa synteettisesti,
mutta sitä löytyy luonnostaan nisäkkäiden aineenvaihdunnasta. Se
syntetisoitiin noin 30 vuotta sitten. GHB on alunperin anesteetiksi kehitetty
aine. Sillä oli kuitenkin sivuvaikutuksia, joten se poistettiin anestesia
käytöstä. Myöhemmin havaittiin, että GHB on voimakas kasvuhormonin
stimuloija. 1980-luvulla GHB saavutti suuren suosion kehonrakentajien
keskuudessa. Sen on myös havaittu tuottavan mm. euforiaa. Viime vuosina
on GHB:n käyttö lisääntynyt erityisesti Englannissa. Katukaupassa sitä
myydään yleensä nestemäisenä pienissä, hotellien shampoopulloja
muistuttavissa pulloissa.

VAIKUTUKSET

GHB:n annokset vaihtelevat yleisesti välillä 0.75-2.5 g:n suun kautta
nautittuina annoksina. Vaikutukset alkavat 5-30 minuutin sisällä
nauttimisesta ja kestävät 1,5 tunnista kolmeen tuntiin. Vaikutusta voidaan
kuitenkin pidentää uusimalla annos säännöllisin väliajoin. Yleensä GHB
tuottaa rentoutuneen ja rauhaisan tilan. Se tuottaa mietoa euforiaa, tyyneyttä
ja aistillisuutta. Huolet ja estot katoavat lämmön ja hyvänolon tunteeseen ja
kommunikointi helpottuu. Myös seksuaalisen nautinnon on sanottu
lisääntyvän aineen vaikutuksesta. Suuremmilla annoksilla GHB aiheuttaa
sekavuutta ja huimausta. GHB:n vaikutus on sedattiivinen eli unettava.
Yleistä onkin uneenvaipuminen vaikutuksen loppuvaiheessa. GHB:n ei ole
todettu aiheuttavan elimistölle tai aivoille mitään vaurioita. Suurilla annoksilla
tai esim. alkoholin tai rauhoittavien lääkkeiden kanssa nautittuna GHB voi
johtaa koomaan tai jopa kuolemaan.

GHB:N VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

GHB estää väliaikaisesti dopamiinin erityksen aivoissa. Tämä voi lisätä
dopamiinin määrää varastorakkuloissa. Kun GHB:n vaikutukset ovat
poistuneet on dopamiinin määrä lisääntynyt, ja näin voi aiheuttaa
nukkumisvaikeuksia.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

GHB:n vaikutuksille ei kehity toleranssia. Psyykkistä riippuvuutta voi
ilmentyä, muttei fyysistä.

...

astro@newton.tpu.fi says:
Gamma on elämysmetsästyksen uusin tulokas. Ne, jotka tavoittelevat mielihyvän sijasta tyrmäystilaa, ottavat gammaa. Gamma on täyttä myrkkyä, sen takaan.

Vaikka gamman (GHB) käyttöön liittyykin riskejä, kuten elämiseen yleensäkin,
ei sitä silti tule leimata suoralta kädeltä tappavaksi myrkyksi.
On totta, että gamma saattaa lamata suurina (kerta-)annoksina
(>60-100 mg/kg p.o.) sydämen ja hengityselinten toimintoja. Gamman
toksisuutta ja yliannostustapausten vakavuutta lisää huomattavasti alkoholi
tai esim. bentsodiatsepiinit. Yliannostuksen mahdollisia oireita ovat mm.
sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, kiihtyneisyys, lihasnykäykset,
verenpaineen lasku, uneliaisuus, kooma (kesto n. 1-2 h, jonka jälkeen nopea
herääminen) sekä joskus bradykardia ja hengityksen lievä lamaantuminen.
Hyvin suurilla annoksilla tai esim. alkoholin kanssa elimistön lamaantuminen
voimistuu ja voi johtaa jopa kuolemaan. Nämä akuutit sivuvaikutukset poistuvat
kuitenkin 4-8 tunnin kuluttua aineen nauttimisesta, johtuen GHB:n lyhyestä
puoliintumisajasta (annoksesta riippuen T½ n. 20-27 min.) Jos kyseessä on
vakava yliannostus, saattaa potilas tarvita esim. mekaanista hengityksen
ylläpitoa. Muissa tapauksissa potilaan tilan seuraaminen yleensä riittää
(esim. ettei potilas aspiroi oksennustaan). Lääkehoitona voidaan käyttää
atropiinia bradykardiaan ja fysostigmiinistä on ollut apua
vasta-aineena. Yliannostuskuolemat ovat hyvin harvinaisia, vaikka osa
yliannostuksista on erittäin vakavia. Tappavaksi annokseksi on
arvioitu 5-15 kertaa kooman/syvän unen tuottama annos.

Gamma on hajuton, mauton ja väritön. Sitä voidaan käyttää ruiskulla, nielemällä tai peräsuolen ja muiden ruumiin onkaloiden kautta. Se voidaan imeyttää sokeripalaan, karkkiin tai sotkea ruokaan tai juomaan.
Mahdollisuudet ovat rajattomat. Sitä on vaikea varoa ja helppo antaa salaa.

Gamma ei ole mautonta.
Gamma maistuu hieman suolaiselta ja saippuaiselta. Kotilaboratoriossa
valmistettu gammaliuos sisältää usein myös ruokasuolaa tai natriumsitraattia,
joka on syntynyt valmistusaineiden neutraloinnin yhteydessä. R.S:lla tuntuu
olevan tarve saada ruiskut mukaan kuvioihin. Tosiasia on kuitenkin se, että
gammaa (väärin)käytetään kuitenkin lähes poikkeuksetta suun kautta, yleensä
nesteeseen liuotettuna. Nukutusaineena gammaa käytetään suonensisäisesti.
Aineen imeyttäminen sokeripalaan ei kuulosta järkevältä, koska nautitut
annokset ovat melko suuria (verrattuna muihin "huumeisiin"). Gamman
päihdekäytössä kerta-annokset ovat yleensä n. 20-40 mg/kg. Käytännössä tämä
tarkoittaa n. 1.4-2.8 g ainetta suun kautta nautittuna.
Totta on se, että gammaa on vaikea varoa, varsinkin jos se sekoitetaan jo
valmiiksi humalaisen henkilön juomaan. Itseasiassa myös tiettyjä
tyrmäystippoina käytettäviä imidatsoliinijohdannaista sisältäviä
OTC-silmätippojakin on vaikea varoa.

Pelottavaksi gamman tekee se, että aine vaikuttaa hyvin pieninä annoksina.
Pieni annos voi stimuloida ja voimistaa esimerkiksi alkoholin tai
amfetamiinin vaikutusta, mutta annosta lisäämällä fiilikset eivät parane.
Päinvastoin, yliannos lamauttaa hengityksen ja tappaa. Huumekäytössä
yliannostuksen vaara on suuri.

Kuten jo aikaisemmin totesin, gamman käyttöannokset eivät ole kovin pieniä,
verrattuna muihin huumausaineisiin. Itseasiassa gamman tuottamaa
päihtymystilaa voi vähentää piristeillä kuten amfetamiinilla.
Alkoholin kanssa gamma voi olla jopa tappava.
Yliannostusriskiä lisää markkinoilla olevat voimakkaat sekoitukset
n. 2-3g gammaa 10ml:ssa vettä. Oikean annoksen arvioimista vaikeuttaa myös se,
että pitoisuuksia ei ole mitenkään standardisoitu, eikä käyttäjä aina tiedä
käyttämänsä liuoksen konsentraatiota.

Gamman pitkäaikaisen käytön aiheuttamia terveyshaittoja ei ole tutkittu.
Huhupuheena kerrotaan,että se voi aiheuttaa muistikatkoksia, masennusta,
oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, vainoharhoja ja aggressiivisuutta.
Tämän kyllä helposti uskoo, onhan kysymyksessä nukutusaine. Gammapilvessa
oleva - sikäli kun ei ole tajuton . vaikuttaakin lähinnä vähämielisellä.
Mahtaa olla ihana elämys!

On totta, että GHB:n pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta vielä tarkkaan.
Toivottavasti lisääntynyt päihdekäyttö innostaa tutkijoita tutkimaan
gammaa enemmän.
Gamma ei ole pelkästään nukutusaine, vaan sitä on myös kokeellisesti
käytetty alkoholiriippuvuuden ja opiaattien vieroitushoidossa.
Epäilen, että R.S. ei ole koskaan nähnyt gamman vaikutuksen alaisena
olevaa henkilöä, koska antaa noin asiattoman lausunnon gamman
vaikutuksen alaisena olevasta.

Tärkeintä olisi tiedottaa aineen sivuvaikutuksista, esim.
mahdollisen riippuvuuden kehittymisestä, sekä alkoholin ja gamman sekakäytön
vaaroista, eikä levitellä turhia huhupuheita pitkäaikaisen käytön
haittavaikutuksista, joita ei ole edes todistettu tai tutkittu,


Lähteitä:

1. Kam PCA, Yoong FFY
"Gamma-hydroxybutyric acid: an emerging recreational drug".
Anaesthesia, 1998, 53:1195-1198

2. Bernasconi R, Mathivet P, Bischoff S, Marescaux C : "Gamma-hydroxybutyric acid: an endogenous neuromodulator with abuse potential?".
Trends in Pharmaceutical Sciences. 1999, 20:135-141

3. Palatin P. et al.
"Dose-dependent absorption and elimination of gamma-hydroxybutyric acid in healthy volunteers".
Eur J Clin Pharmacol 1993;45:353-6

4. Viera AJ, Yates SW
"Toxic ingestion of gamma-hydroxybutyric acid".
South med J 1999;92(4):404-5


tube

...

mailto:bobw@promind.com says:
Um, this makes no sense. Apparently GBL reacts in the stomach
very quickly to make GHB, so the effects are basically the same.
I don't ser how GBL could cause more withdrawal than GHB.

GBL is rapidly and irreversibly hydrolysed into GHB by peripheral
gamma-lactonase. GBL is more rapidly absorbed and has greater
bioavailability than GHB on an equimolar basis. In spite of the rapid
hydrolysis of the lactone in blood, the distributive pattern of GBL may
be different from that of GHB. This can be one reason why GBL gives
more prolonged hypnotic effects than GHB.


References:

Lettieri J, Fung H-L "Improved pharmacological activity via
pro-drug modification: comparative pharmacokinetics of sodium
gamma-hydroxybutyrate and gamma-butyrolactone"
Research Communications in Chemical Pathology and Pharmacology
1978, 22(1)107-118

Bernasconi R, Mathivet P, Bischoff S, Marescaux C
"Gamma-hydroxybutyric acid: an endogenous neuromodulator with
abuse potential?" Trends in Pharmacological Sciences 1999 vol.20, 135-141


tube

...

mailto:bobw@promind.com says:

tube@sci.fi wrote:
GBL is rapidly and irreversibly hydrolysed into GHB by peripheral
gamma-lactonase.

Do you know where this occurs? In the liver?

According to Roth and Giarman GBL is hydrolysed in blood
and liver.

Reference:
Roth RH, Giarman NJ, "Gamma-butyrolactone and
gamma-hydroxybutyric acid. I. Distribution and metabolism.
Biochemical Pharmacology, 1966, vol. 15, pp. 1333-1348


tube

...

mailto:pango@goatrance.com says:
Noi on aika yksilöllisiä. Jotkut juo paljonkin viinaa gamman kanssa ilman
mitään, ja olen kuullut jopa legendan että jollain ois menny 1/2 bisseä ja 1 gammashotti överiksi.

Uusimmassa Southern Medical Journalissa on pieni juttu GBL +
alkoholi -kuolemista. Jutussa annetaan kahden tapauksen
pitoisuudet: 21-Vuotiaan miehen veren GHB-pitoisuus oli 291 mg/l
ja alkoholipitoisuus 0.1%. 26-vuotiaan naisen veren GHB-pitoisuus
oli 721mg/l ja alkoholipitoisuus 0.17%. Molemmissa tapauksissa
kuolinsyynä näyttää olevan hengityksen lamaantuminen.
Että semmosta...Eipä mitenkään yllättävä artikkeli.


tube


[Oma lisäys]

GHB:n normaalipitoisuus ihmisen veressä on alle 2.5 mg/l (1).
Eräässä tutkimuksessa 6 henkilölle annettu 3g annos NaGHB:tä sai aikaan veren maksimipitoisuuden 62.8±27.4 mg/l,
4 tunnin päästä annettu toinen samankokoinen annos nosti maksimipitoisuudeksi 91.2±25.6 mg/l (2).


Lähteet:

1. Elliot, S. Gamma hydroxybutyric acid (GHB) concentrations in
humans and factors affecting endogenous production. Forensic Science International 133 (2003) 9–16

2. Scharf MB, Lai AA, Branigan B, Stover R, Berkowitz DB. Pharmacokinetics of gammahydroxybutyrate (GHB) in narcoleptic patients. Sleep. 1998 Aug 1;21(5):507-14.

[/oma lisäys]

...

bdo@jippii.fi says...
Is the subject true? What happens if you mix BDO and Alcohol? Does it
prevent BDO -> GHB conversion in your body? Will harmful BDO then stay
longer time in your body?

Yes, it's true. Ethanol and 1,4-butanediol are both
substrates for enzyme called alcohol dehydrogenase.
Least one step in the metabolism of BDO to GHB is mediated
by alcohol dehydrogenase. It is speculated that ethanol
might competitively block metabolism of BDO to GHB.
At least in theory, accumulated BDO may cause ie.
tissue damage.


References:

Bessman SP, McCabe ERB
"1,4-butanediol -- a substrate for rat liver and horse liver alcohol dehydrogenases"
Biochemical Pharmacology Vol. 21 pp.1135-1142

Poldrugo F, Barker S, Basa M, Mallardi F, Snead OC
"Ethanol potentiates the toxic effects of 1,4-butanediol".
Alcohol Clin Exp Res 1985 Dec;9(6):493-7 (abstract only)

tube

...

kuvio@esso.tky.hut.fi says:
Mahtaisiko jollain olla tietoa/pystyisikö joku laskemaan mikä on
normaalin 1xGHB:n suolapitoisuus?

Kolme grammaa Na-GHB:tä vastaa 1.39 grammaa natriumkloridia.
(3g/126.092g/mol = 0.0238 mol X (22.99+35.45)g/mol = 1.39 g


tube

...

GBL is metabolized to GHB after ingestion, so it shares
the neuropharmacological profile of GHB.
GHB binds to GABA-B (weak agonist) but not GABA-A receptor sites
in the brain. In addition it binds to two receptors found in
brain tissue that are distinct from the GABA receptor moiety. These
specific GHB binding sites (GHB receptors) exists in animals and
humans on neurones, mainly at the synaptic level, but is absent from
glial or peripheral cells. GHB binding sites (high-affinity sites:
Kd1=30-580 nM; low-affinity sites: Kd2=2.3-16 uM) predominate in
the cerebral cortex, limbic areas and thalamus, as well as in
regions innervated by dopaminergic terminals and dopaminergic
nuclei. GHB receptors appears to be G-protein coupled presynaptic
receptors. Though GHB and GABA-B receptors appear to be two distinct
entities, they seem to be involved in functional interplay.
GHB slightly increases the release of endogenous opioid peptides.
It also increase the concentrations of acetylcholine and GABA in
the central nervous system, but causes a significant decrease of
noradrenaline in the hypothalamus. GHB appears to have no effect on
brain serotonin levels.
GHB perturbs firing rates of dopaminergic neurones, dopamine release,
dopamine synthesis, and levels of dopamine and of its major metabolites.
However, depending on such factors as GHB doses and routes of
administration, animal species, brain structures, latencies and
techniques of measures, and type of anaesthesia, GHB appears to
either inhibit or to stimulate dopamine functions. Some studies
indicate that a time-dependent stimulation of dopamine release
ensues the initial inhibition, or that low and high doses of GHB
have opposite effects on dopamine release. Some investigations show
that dopamine release is inhibited in awake animals, but stimulated
in anaesthetized ones or is reduced in some brain structures but
enhanced in others.

Main references:

Bernasconi R, Mathivet P, Bischoff S, Marescaux C.
Gamma-hydroxybutyric acid: an endogenous neuromodulator with abuse potential?
Trends Pharmacol Sci. 1999 Apr;20(4):135-41.
Li J, Stokes SA, Woeckener A.
A tale of novel intoxication: a review of the effects of gamma-hydroxybutyric
acid with recommendations for management.
Ann Emerg Med. 1998 Jun;31(6):729-36.

...

Found this from Toxline:

1,4-Butandiol
Authors:
Anonymous
Source: TA:Toxikologische Bewertung. Heidelberg, Berufsgenossenschaft der chemischen Industrie PG:29 p YR:1993 IP:
VI:99
Abstract:
1,4-Butanediol is metabolized to 4-hydroxybutyric acid, CO2, y-butyrolactone and succinic acid in various species of animal (e.g. mouse, rat, monkey) and in man. Succinic acid enters the citric acid cycle. The ultimate metabolite of 1,4-butanediol is CO2, which is predominantly eliminated via the lungs. The pharmacological effects in animals (sedation and narcosis) are probably chiefly caused by the metabolite 4-hydroxybutyric acid. According to the available acute toxicity studies, 1,4-butanediol is moderately toxic in animals (oral LD50 rat, between 1350 and 1780 mg/kg body weight; 4-hour LC50 values rat, > 5.1 and > 15 mg/l air). In rats and mice, intraperitoneal administration of 1,4-butanediol has marked narcotic and hypothermic effects. The threshold dose for the narcotic effect in the rat after intraperitoneal administration lies between 100 and 250 mg/kg body weight. Local application of neat 1,4-butanediol to rabbits causes mild skin irritation. The irritant effect on the eye is also mild. No characteristic signs of toxicity occur on oral administration of 0.25 or 3 mg/kg body weight/day to rats for 6 months. A dose of 30 mg/kg causes impairment of conditioned reflexes, as well as reduced cholinesterase and increased transaminase activities, reduced SH-group levels and an altered protein profile in the serum. Histologically, effects are seen in the brain, and fatty degeneration and sclerosis are found in the liver. In inhalation studies, slight histological changes are found in the lungs of rats after subacute exposure (0.003 to 0.005 mg/l for 2 hours daily for 30 days) and after subchronic exposure (0.3 to 0.5 mg/l for 4 hours daily or 1.5 to 2 mg/l for 2 hours daily, both for 4 months). A no effect level has been established. However, these findings appear questionable, as no such effects have been seen in subsequent 2-week subacute inhalation studies with exposure for 6 hours/day at concentrations that have been up to 1000-fold higher. The no effect level in these studies has been 1.1 mg/l. 1,4-Butanediol has shown no mutagenic activity in the Salmonella/microsome test or in Drosophila melanogaster. In man, sleep is induced by intravenous administration of 30 mg/kg body weight or by infusion of 15 to 22 mg/kg/hour for about 38 to 68 hours (initial dose 30 mg/kg body weight i.v.). Undesirable side-effects which may occur include restlessness and clonic spasms of the muscle of the extremities. Rectal administration of 15 or 30 g 1,4-butanediol (214 and 429 mg/kg body weight, respectively, at an assumed body weight of 70 kg) have led to coma and deep unconsciousness. 2 out of 7 patients have died within 72 hours, while the remainder has recovered. Based on the subchronic inhalation studies, a MAK value of 500 mg/m3 has been proposed for 1,4-butanediol in the former Soviet Union.

...

Templar, the effects of GHB on dopaminergic transmission are time
and concentration dependent, thus it's very hard to say what are
the consequences of concurrent administration of GHB and MDMA.
There is one study, where injection of gamma-butyrolactone
(400 mg kg-1, i.p.) 5 min before and 55 min after MDMA
provided substantial protection against neurotoxicity.

The authors of the study I was refering to concluded that
GBL most likely inhibited dopamine function, although it
rised striatal dopamine levels (it has very time-dependent
effects).
My suggestion is that the observed neuroprotection was
mainly due to hypothermia produced by GBL. In the study I
was refering to, they didn't measure core temperature of rats.
GHB/GBL has been observed to produce hypothermia in
experimental animals and decreased core temperature is known
to attenuate the MDMA-induced neurotoxicity.

[CharlieBigPpotato]

Typpioksiduuli (N2O)

Ilokaasu, N2O (dityppioksidi) eli typpioksiduuli on heikko anesteetti, jota
on käytetty 1800-luvun lopulta lähtien kirurgiassa ja yksityisissä juhlissa.
Sillä on hyvin heikko anestesiavoimakkuus, eli se ei yksin riitä tuottamaan
riittävän syvää anestesiaa leikkausta varten. Siksi sitä käytetäänkin
yleisanestesian lisäaineena usein 50-70 -prosenttisena.

Typpioksiduulia käytetään myös elintarviketeollisuudessa mm. kerman
vaahdottajana. Tähän se soveltuu hyvin, koska se ei räjähdä ja se estää
bakteereja kasvamasta jättämättä makua tai hajua ruokaan. Typpioksiduulia
esiintyy pääasiassa kolmessa eri muodossa; Pienissä kapseleissa, jotka on
tarkoitettu kerman vaahdottamiseen, isoissa tankeissa lääketieteellisiin
tarkoituksiin sekä kilpa-autojen mootoreita varten. Sitä voidaan myös
valmistaa mm. ammoniumnitraatista kemiallisen reaktion kautta, jossa syntyy
helposti myös muita, vaarallisia typpiyhdisteitä. Kilpa-autoja varten
tarkoitettu N2O ei kuitenkaan ole puhdasta typpioksiduulia, joten se vaatii
erillisen puhdistamisen.

VAIKUTUKSET

Typpioksiduulia hengitettäessä käyttäjä kokee puutumisen tunnetta
kipuaistin heikentymistä, sekavuutta, huimausta, euforiaa sekä
kuulohallusinaatioita mm. tykyttävää tai sykkivää ääntä. Myös näköhäiriöitä
saattaa esiintyä. Yhdellä keuhkollisella fyysiset vaikutukset kestävät noin
1-2 minuuttia, mutta olo saattaa tuntua omituiselta vielä muutaman minuutin
kuluttua käytöstä. Vaikka N2O:n vähäisempi käyttö ei olekaan vaarallista
saattaa pitkäaikainen tai erityisen tiheä käyttö aiheuttaa vakavampia
seurauksia. Liiallinen tai jatkuva N2O:n käyttö häiritsee B-12 vitamiinin
toimintaa ja voi näin vaurioittaa hermostoa sekä luuydintä. Tämän
seurauksena mm. suurten lymfosyyttien määrä veressä vähenee. N2O
muuttaa B-12 vitamiininin kemiallista rakennetta niin, ettei vitamiini voi enää
toimia normaalisti. Puutostilasta toipumisen uskotaan tarvitsevan uutta,
ei-hapettunutta B-12 vitamiinia. Myös kaasuun hengittäminen suoraan
tankista/sifonista on vaarallista kahdesta eri syystä. Ensiksikin kaasu on niin
kylmää, että se voi aiheuttaa paleltumia mm. huulille tai pahimmassa
tapauksessa äänihuulille. Toiseksi N2O ei korvaa happea, joten jos käyttäjä
hengittää puhdasta kaasua pidempään laskee veren happipitoisuus liian alas,
josta voi seurata peruuttamaton aivovaurio.

N2O:N VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

N2O liukenee rasvasolukalvoihin, jotka ilmeisesti laajenevat ja tuottavat näin
anestesian.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

Ilokaasu aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta muttei fyysistä. N2O:n on
raportoitu aiheuttavan käänteistä toleranssia.

...

siren@ecstasy.damicon.fi says:
ISIn kermasifonipatruunoiden (kuten myös CO2-patruunoiden) sisältö
painaa 8 grammaa. Molempia on myös litroissa mitattuna kutakuinkin
yhtä paljon aineiden lähes samoista molekyylipainoista johtuen, eli
normaalipaineessa: 8 g / (44 g/mol) * 22.4 l/mol ~= 4.1 l

Ehkäpä ihan turha huomautus, mutta tuohan on kaasun tilavuus
0 C asteessa. Huoneenlämmössä (20 C) normaalipaineessa
tilavuus olisi noin 4,37 l.

tube

...

Sk8guy@hotmail.com says:
Ehkä kerran, korkeintaan kaksi. Jokaisella hengityskerralla kaasun
hiilidioksidipitoisuus kohoaa. Keuhkot ovat hyvin herkät CO2
pitoisuuden nousulle, kun pitoisuutta on liikaa ei kaasujen vaihtoa
keuhkoissa enään tapahdu -> happi tai ilokaasu ei siirry verenkiertoon.

Keuhkot eivät reagoi suoraan hiilidioksidiin, vaan kaasun
toimimattomuuden syynä on typpioksiduulin osapaineen lasku useamman
sisäänhengityskerran jälkeen (N2O ei edes metaboloidu merkittävästi).
Kaasujen vaihto keuhkoissa perustuu diffuusioon, joten osapaine-erot
veren ja alveolien välillä ovat ratkaiseva tekijä. Siis vereen siirtyvän
N2O:n määrä riippuu sisäänhengitetyn N2O:n osapaineesta (pitoisuudesta).
N2O:n vereen siirtymisen kannalta ei siis ole väliä muodostuuko
loppuosa kaasusta hiilidioksidista vai hapesta. Hengissäpysymisen ja
hengitystiheyden kannalta tällä taas on merkitystä. Hiilidioksidi
kiihdyttää ja syventää hengitystä. Kaasujen vaihtoa ei tapahdu enää
silloin, kun N2O:n veripitoisuus on sama kuin sisäänhengitysilman
N2O-pitoisuus. Käytännössä tuohon tasapainotilaan ei päästä.


tube

[CharlieBigPpotato]

Kannabis

Kannabis eli hamppu on vanhimpia kasvatettuja ei-ruokakasveja. Sen
eräistä lajikkeista valmistetaan mm.hamppuköyttä. Lievästi huumavia
kannabistuotteita saadaan pääasiassa kahdesta eri hamppulajikeesta
Cannabis sativasta ja Cannabis indicasta. Näistä on eroteltu 421
kemiallista aineosaa, joista huumaaviksi kannabinoideiksi katsotaan 61
ainetta. Kannabiksen tärkein kannabinoli on
delta-9-tetrahydrokannabinoli, eli THC, mutta myös muut komponentit,
kuten kannabidioli, kannabinoli, kannabigeroli, kannabisykloli ja
delta-8-tetrahydrokannabinoli, voivat muuttaa kannabiksen vaikutuksia.
Näiden ainesosien suhteet ja samalla kannabiksen vaikutukset voivat
muuttua valon, varastointiajan, lämpötilan, kasvupaikan ja kosteuden
vaihdellessa. Kannabinoleja voidaan nykyään valmistaa myös synteettisesti.

Hampun kukintoja, ylimpiä lehtiä ja korsia kuivattuina ja tupakan tapaiseksi
pilkottuna kutsutaan marihuanaksi. Sen THC-pitoisuus on 1-10(paino)%.
Suomessa yleisin tuote on kasvin emikukkien pihkasta saatava hartsimainen
kuivattu seos, johon sekoitetaan sidosaineita ja puristetaan levyiksi. Tätä
kutsutaan hasikseksi ja sen THC-pitoisuus on yleensä välillä 8-20%,
lajikkeesta ja laadusta riippuen. Kannabisöljy on kasvin öljyuutetta tai
tervaa, paksua ruskeaa öljyä, THC-pitoisuudeltaan puhtaimmillaan noin
30-60% joskus enemmänkin.

Marihuanaa poltetaan usein itsekäärityissä sätkissä (engl. joint). Hasislevy
jauhetaan pieniksi muruiksi ja poltetaan tupakkaan sekoitettuna sätkänä tai
piipussa (usein maissipiippu tai puuleikkauksin koristeltu hasispiippu eli
silumi). Myös vesipiippu (engl. waterpipe tai bong), jossa savu viilennetään
kuljettamalla se veden läpi, on melko yleinen hasiksen käyttöväline
(varsinkin tupakoimattomien kohdalla). Kannabistuotteita voidaan myös
valmistaa syötäväksi tai juotavaksi.

VAIKUTUKSET

Poltettaessa marihuanaa tai hasista 10-60% psykoaktiivisista aineista siirtyy
savussa sisäänhengityksen välityksellä keuhkoihin, joissa ne imeytyvät lähes
täydellisesti. Euforiasävyinen reaktio ilmenee 5-10 minuutin kuluessa polton
alkamisesta. Siihen liittyy vaikeuksia arvioida aikaa, nopeuksia ja
etäisyyksiä, ajattelu-ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, nälän tunnetta,
psykomotoristen suoritusten virheitä, depersonalisaatiota, joskus
ahdistuneisuutta, syrjäänvetäytyneisyyttä sekä ääni-ja valoaistimusten
voimistumista. Oraalisesti nautittuna annoksen tulee olla noin kolme kertaa
suurempi kuin poltettaessa huumaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Vaikutukset tulevat hitaammin, mutta kestävät myös kauemmin. Kannabis
aiheuttaa myös silmien sidekalvojen verestystä noin 2-4 tunnin ajaksi
yksittäisannoksen jälkeen. Myös seksuaaliset halut tai tuntemukset
voimistuvat akuutisti, mutta myöhemmin, selvässä tilassa koettu elämys ei
tunnukkaan enää niin hyvältä kuin kannabiksen vaikutuksen alaisena.
Kannabis aiheuttaa myös suun kuivumista käyttötavasta riippumatta.

Kannabiksen vaikutuksen kesto vaihtelee. Poltettuna se on n. 2-3 tuntia ja
oraalisesti nautittuna 3-5 tuntia tai enemmän. Suuret annokset voivat
aiheuttaa hallusinaatiota. Fyysisesti suuret annokset eivät ole myrkyllisiä eikä
lääketieteen historia tunne yhtään kannabiksen yliannostustapausta.
Eläinkokeet ovat osoittaneet,että tappavat kannabinoidiannokset ovat
erittäin suuria.Tutkijat ovat arvioineeet huumaavan annoksen suhteen
tappavaan annokseen olevan 1:40000. Toisin sanoen, yliannostuskuolema
edellyttäisi huumaavan annoksen 40000-kertaistamista.

Kaikki kannabinoidit kuten THC ovat ensinnäkin poikkeuksellisen
voimakkaasti rasvaliukoisia, rasvaan sitoutuvia ja toiseksi solurakenteiden
vuorovaikutustoimintoihin vaikuttavia aineita.Tämä tekee kannabiksesta
vaikutukseltaan hyvin erilaisen muihin päihteisiin verrattuna. Kannabinolit
tunkeutuvat solun sisä-ja ulkorakenteissa paikkoihin, joissa on rasva-,
rasvaproteiini- ja aineenvaihduntarikkaita alueita.

Delta-9-tetrahydrokannabinoli metaboloituu elimistössä nopeasti mm.
11-hydroksi-tetrahydrokannabinoliksi ja
11-nor-9-karboksi-delta-9-tetrahydrokannabinoliksi. Osa
aineenvaihduntatuotteista kertyy rasvasoluihin ja viipyy plasmassa ja
virtsassa useita päiviä. Delta-9-THC:n aineenvaihduntatuotteista aktiivisia
ovat mm. 11-hydroksi-THC ( 20% delta-9-THC:tä psykoaktiivisempi,
läpäisee veri-aivoesteen THC:tä nopeammin ja poistuu verenkierrosta
nopeasti) ja 7-hydroksi-tetrahydrokannabinoli. Ne välittänee osan THC:n
vaikutuksista. Psykoaktiivista delta-9-tetrahydrokannabinolia ei oikeastaan
ole jäljellä muutaman tunnin kuluttua käytöstä.

Monet tutkimukset ovat väittäneet kannabiksen tuhoavan aivosoluja
(Landfield et al., 1988; Haper et al., 1977; Meyers and Heath, 1979;
Heath et al., 1980). Sen sijaan, monet muut tutkimukset eivät ole
osoittaneet rakenteellista tai neurokemiallista surkastumista aivoissa lainkaan
(Cabral et al., 1991; Paule et al.,1992;Co et al., 1977; Kuehnle, 1977).

"Mutta voidaan hyvinkin ajatella että piilevämpiä vaurioita voi syntyä , ja ne
näkyisivät älykkyyden heikkenemisenä. Tätä on eräs amerikkalainen
tutkijaryhmä selvittänyt äskettäin. Tutkijat etsivät 144 henkilöä iältään
20-40 vuotta, jotka kaikki olivat polttaneet hashista säännöllisesti vähintään
kaksi vuotta. Tältä ryhmältä testattiin kykyjä, älykkyyttä, muistia ym., ja
tuloksia verrattiin toiseen tutkittuun 89 henkilön ryhmään, jolla oli sama
ikä-ja sukupuolijakauma, mutta jonka henkilöt eivät suurelta osin koskaan
olleet polttaneet hashista. Hashiksenpolttajat jaettiin edelleen ryhmään
polttajia, jotka olivat polttaneet vain pari kertaa viikossa, ja sellaisiin, jotka
polttivat suurelta osin joka päivä.Osoittautui, etteivät hyvin vähän
kuluttaneet osallistujat eronneet hashiksesta vapaista henkilöistä missään
monissa kykytesteissä. Hyvin runsaasti kuluttaneiden hashiksenpolttajien
ryhmästä tutkijat löysivät taantumia kielellisissä kyvyissä, erityisesti kyvyssä
antaa selviä ja tarkkoja käskyjä. Mutta heidän yleinen älykkyytensä ja
muistinsa olivat ilmeisen lähellä normaalia. Tätä taustaa vasten on vaikea
tietää, edustaako kielellisten kykyjen erityinen taantuma varsinaista
aivovauriota, jonka täytyy olla hyvin erikoinen, koska se ei koske muuta
ymmärryskykyä Vai onko kyseessä kielellinen kehitys, joka on
yksinkertaisesti vain toisenlainen, ja johtuu hashiksenkäyttäjien
kokemuksista ja keskustelutavasta. Kun tutkimukseen osallistuneilla
aikuisilla ei heidän hashiksenkäyttönsä johdosta ilmennyt mitään vaurioita
ymmärryksessä, on vastaava tutkimus 16-17 -vuotiaista suurkuluttajista
tuottanut paljon vakavamman kuvan hashiksen vaikutuksista. Näiltä
henkilöiltä löydettiin selvästi heikentynyt kyky muistaa määrättyjä asioita,
esimerkiksi kuvia. Kuuden viikon vieroituksen jälkeen heidän muistinsa oli
kuitenkin normaali." (lähde: Tieteen Kuvalehti nro 12/94)

Sitävastoin uudet tutkimukset osoittavat, että hasis voi mm. lisätä vaaraa
skitsofrenian kehittymisestä.

Jatkuvassa käytössä kannabis aiheuttaa naisilla häiriöitä kuukautiskiertoon
ja kuukautiset tulevat epäsäännöllisemmiksi. Miehillä kannabiksen on
todettu heikentävän voimakkaasti sperman laatua häiritsemällä siittiöiden
muodostusta. Kannabiksen käyttö heikentää parranmuodostusta nuorilla
pojilla, joilla parrankasvu ei ole ehtinyt vielä kunnolla alkaa. Siittiöden
hedelmöityskyky, kuukautiskierron ja munasolun irtoamisen säännöllisyys
samoin kuin parrankasvu palautuvat normaaliksi sen jälkeen, kun
kannabinolit ovat poistuneet kehosta eli enimmillään parin kuukauden päästä
käytön lopettamisesta.

Väite hedelmällisyyden heikkenemisestä perustuu pääasiassa tri Gabriel
Nahasin kudostutkimuksiin petrimaljoissa ja tutkimuksiin, joissa annettiin
koe-eläimille lähes tappavia annoksia kannabinoideja.Nahasin yleistykset
petrimaljoista eläviin ihmisiin on torjuttu tiedeyhteisön piirissä
kelvottomina.(lähde: marihuana myytit)

Kannabiksen vaikutukset keuhkoihin ja niiden vastustuskykyyn näkyvät
mm. lisääntyneenä hengityselintulehduksina ja kudosmuutoksina, jotka
muistuttavat tupakanpolton aikaansaamia vaurioita. Kannabiksen
yksittäisannos ärsyttää useampikertaisesti enemmän kudosta kuin
tupakkasavuke. Toisaalta mainitaan myös, että marihuana,toisin kuin
tupakka, laajentaa keuhkojen ilmatiehyitä, joka edesauttaa keuhkojen
puhdistumista. Tämä on yksi syy siihen, miksi kannabis on havaittu
hyödylliseksi astmaatikkojen hoidossa. Täytyy myös muistaa, että kova
tupakoitsija käyttää paljon enemmän tupakkaa, kuin kova
marihuanankäyttäjä marihuanaa.

THC:N VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

THC vaikuttaa hermosoluihin, jotka on varustettu juuri saman aineen
reseptoreilla. Syy siihen, että ihminen yleensäkin on syntymästä saakka
varustettu näillä THC-reseptoreilla, on se, että aivot tuottavat tarkalleen
THC:n tapaan vaikuttavaa ainetta, anandamidia (arakidonyylietanoliamidi).
Jos aivot eivät tuottaisi tätä ainetta, ei niillä myöskään olisi reseptoreita,
jotka voisivat reagoida THC:in. Israelilaiset tutkijat ovat eristäneet
anandamidia sikojen aivoista, mutta sen kemialliset analyysit eivät anna
suoraa vastausta siihen, milloin ja missä olosuhteissa aivot erittävät tätä
ainetta. Israelilaistutkijoiden työ kumoaa myös luulon siitä, että hasis
vaikuttaisi aivoihin alkoholin tapaan häiritsemällä kaikkia soluja kaikkialla
aivoissa.

Jatkuvassa käytössä kannabinoidit kertyvät elimistöön, aivoissa mm.
isoaivokuoren harmaaseen aineeseen eli hermosolujen tumallisista osista
koostuvalle hermokudosalueelle erityisesti otsa-ja päälakiaivokuorelle sekä
ns. väliaikaiselle muistille tärkeän, aivojen hippokampuksen harmaaseen
aineeseen. Ja näin aiheuttaa mm. väliaikaisia muistihäiriöitä. Uusimpien
tutkimusten mukaan muistihäiriö johtuisi anandamidin liikaerityksestä
aivoissa. Muisti palaa kuitenkin normaaliksi, kun kannabiksen käyttö on
lopetettu ja sen kaikki hajoamistuotteet ovat poistuneet elimistöstä. Tämä
aika vaihtelee suuresti.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

Kannabiksen käyttö ei aiheuta fyysistä riippuvuutta. Kannabiksen käyttöön
kehittyvän psyykkisen riippuvuuden laatu ja voimakkuus vaihtelevat
yksilöittäin. Siihen kehittyvä toleranssi on yksilöllinen ja vieroitusoireet
harvinaisia ja hyvin lieviä.Selvien vieroitusoireiden syntyminen ihmisille
(flunssan tapaiset oireet) on osoitettu kun veren THC-pitoisuus on pidettty
yli 10 vuorokautta jatkuvasti kohtalaisen suurena.

Säännöllinen kannabiksen käyttö muuttaa nuoren persoonallisuutta.
Pahimmillaan nuori passivoituu, muuttuu haluttomaksi eikä mikään aiemmin
tärkeä tunnu enään kiinnostavalta (amotivaatiosyndrooma). Muutos on
hitaasti paheneva ja aineen käytön lopettamisen jälkeen hitaasti lievenevä. ja
erityisen haitallinen kehitysiässä oleville nuorille, jotka jäävät ikätovereidensa
etenemisestä suoranaisesti jälkeen, jolloin ongelmat kertyvät.
Amotivaatiosyndrooman olemassaolosta ei ole pitäviä todisteita. Tämä
krooninen apatia -käsite on saanut alkunsa 1800-luvun Intiasta. Kyseisessä
tapauksessa henkilöt ovat ilmeisesti olleet huonokuntoisia ja aliravittuja. On
esitetty myös teorioita jonka mukaan passiivisuus johtaisi kannabiksen
käyttöön, eikä käyttö passiivisuuteen.

KÄYTÖN HAVAITSEMINEN ELIMISTÖSSÄ

Kannabiksen käyttö voidaan havaita verestä, virtsasta ja hiuksista.
Kannabiksen rasvaliukoisuus pidentää sen elimistössä oloaikaa. THC:n
aineenvaihduntatuotteiden poistuminen liittyy myös käytön tiheyteen.
Esimerkiksi ensimmäisen käyttökerran tai hyvin harvoin käytettynä
aineenvaihduntatuotteet voivat poistua jo viikossa, kun taas päivittäinen
käyttö havaitaan jopa kuukauden parin jälkeen käytön lopettamisesta.

KANNABIKSEN KÄYTTÖ LÄÄKKEENÄ

Vuonna 1991 painettu Suomen Vanhempainyhdistys Irti Huumeista ry:n
toimittamassa Hasis kirjassa kerrotaan seuraavaa: "Kannabista ryhdyttiin
käyttämään huumeena Kiinassa yli 4000 vuotta sitten, aluksi uskonnollisten
menojen yhteydessä, myöhemmin yleisenä päihteenä. Aikaa myöten sitä
alettiin käyttä myös lääkkeenä. Tänä päivänä sillä ei ole lääkinnällistä
merkitystä.".

Vuonna 1982 painettu "Farmakologia ja toksikologia"-kirjassa kerrotaan:
"Kannabista on vuosisatoja kokeiltu useiden sairauksien hoitoon, mutta
pysyvää yleisesti hyväksyttyä terapeuttista käyttöa sille ei ole. Viime vuosina
THC:a ja etenkin sen synteettisiä lähijohdoksia kuten nabilonia,
levonantradolia ja N-metyylilevonantradolia on kokeiltu mm. glaukooman,
astman, epilepsian, spastisuuden, unettomuuden, ahdistuneisuuden,
depression ja kivun hoidossa. Sivuvaikutuksina usein ilmenevät
hallusinaatiot, dysforiset reaktiot, sekavuus ja näköhäiriöt ovat
osoittautuneet esteeksi kliiniselle käytölle. Lupaavampia tuloksia on saatu
vain syöpälääkkeiden aiheuttaman vaikea-asteisen ja hoidolle resistentin
pahoinvoinnin sekä oksentelun hoidossa, mutta tämäkin käyttötarkoitus on
edelleen tutkimusasteella."

Sen sijaan Kotilääkäri-lehdessä (syyskuu 1996) oli seuraavanlainen
artikkeli: "Hamppu - maailman monipuolisin lääkekasvi? -Jos marijuana
otettaisiin täysmääräisesti lääkinnälliseen käyttöön, se korvaisi 40-50
prosenttia kaikista tällä hetkellä käytössä olevista lääkemerkeistä. Tämän
väitteen takana on Tel Avivin yliopistossa työskentelevä professori Raphael
Mechoulam, sama mies, joka jo vuonna 1972 eristi hampusta sen
lääkinnällisesti vaikuttavimmat ainekset. Marijuanan lääkinnällinen käyttö on
jatkuvasti lisääntynyt sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Mustassa
Afrikassa siellä daggan nimellä kulkevaa marihuanaa on käytetty jo
tuhansien vuosien ajan yhtä hyvin hengen nostattajana rituaalisissa
yhteyksissä kuin lääkkeenäkin. Tänä päivänä eteläafrikkalainen
koululääketiede on varovainen alun jälkeen suhtautumassa yhä
innostuneemmin kasvin moniin mahdollisuuksiin. Hampun huumaavat
aineosat toimivat kemiallisesti valmistettujen rauhoittavien ja unilääkkeiden
tavoin. Siksi ne pitäisi rinnastaa keskenään apteekin hyllyllä, eräs
kapkaupunkilainen farmaseutti toteaa. Eteläafrikkalaisissa sairaaloissa
daggaa käytetään sangen yleisesti lievittämään syöpäpotilaissa
solumyrkkyjen aiheuttamaa pahoinvointia. Se tehoaa muuta lääkitystä
paremmin eikä aiheuta samanlaisia sivuoireita kuten ne, lääkärit toteavat.
Lisäksi Kaliforniassa tehdyssä marijuanan käyttöä syövän hoidossa
koskevassa tutkimuksessa havaittiin hampun myös pienentävän kasvaimia,
yhtä hyvän- kuin pahanlaatuisia. Astmalääkkeenä hamppu on tunnettu jo
tuhansien vuosien ajan, 1800-luvun puoskarit olivat sitä mieltä, että
astmapotilaat saavat elämänikänsä olla hampulle kiitollisia. Uusiokäyttöäkin
on nyt luvassa sen myötä, että amerikkalainen valtiollisen tutkimuselimen
johtaviin asiantuntijoihin kuuluva tri Donald Taskin vakuuttaa
marijuanapiipullisen pystyvän pysäyttämään raivokkaankin
astmakohtauksen. Vaikutusvaltaisen lääketieteellisen julkaisun Medical
World Newsin mukaan hamppu "luultavasti on tehokkain lääketieteen tällä
hetkellä tuntema epilepsialääke". Yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden mukaan
se myös alentaa silmänpaineita tehokkaammin kuin mikään muu nykyisin
tunnettu lääkeaine. Hampun rentouttavista ominaisuuksista on todettu olevan
apua myös esimerkiksi multippelisklerosista kärsiville ja
migreenipotilaille.Kaiken kaikkiaan tutkijat ovat halukkaita nimeämään
hampun Äiti luonnon parhaaksi parantajaksi. Tähän mennessä tästä liki
kaikkialla maailmassa kielletystä kasvista on eristetty yli 60 parantavaa
aineosaa. (Kaisa Stranden)"

...

Kannabiksen akuutti kardiovaskulaarinen toksisuus

ACUTE CARDIOVASCULAR CANNABIS TOXICITY

L. Bachs, H. Morland, National Institute of forensic Toxicology, Oslo, Norway

Different preparations of the plant Cannabis Sativa are widely used around the
world for their euphoric effects, being one of the most used drugs of abuse in
the Western World. Cardiovascular toxicity is probably a rare but serious side
effect of a drug with an overall low toxicity. Such rare side effects may
reveal themselves in sporadic cases long after the widespread use of a
generally safe drug.
The use of cannabis in the Western World became popular among youngsters in
the sixties. This user group has now grown older, and the age range among
cannabis users is today likely to be broader than it has been in the past. It
is therefore reasonable to assume that there is a higher prevalence of
coronary heart disease among cannabis users today than 20-30 years ago.
Those individuals could be predisposed to a higher frequency of cardiovascular
side effects than younger and healthier cannabis users. The fact that cannabis
use is illegal in most countries, together with this type of toxicity being
rather unknown both among users and physicians, may have led to low rapport
rates of possible cardiovascular toxicity cases.
We report 6 cases of possible acute cardiovascular death in male adults where
recent cannabis ingestion can be documented. A broad toxicological blood
analysis could not reveal other drugs. Similar cases have been reported in the
literature, but the toxicological analysis has been absent or limited to urine
samples. This article's aim is to present our six cases and to give an overview
over previously published cases and controlled clinical trials. Further, we
have tried to look at death causes among autopsy cases in which cannabis alone
is detected in blood.


Kysessä on erään posterin abstrakti. Laitan tähän mukaan vielä miehien iät
ja plasman THC-pitoisuudet.

1. 39 v, 40 ng/ml
2. 40 v, 7 ng/ml
3. 43 v, 3 ng/ml
4. 37 v, 9 ng/ml, veressä alkoholia 0,04%
5. 17 v, 6 ng/ml
6. 42 v, 12 ng/ml

Tapauksissa 1 ja 3 löytyi viitteitä aiemmasta infarktista. Monilta löytyi
myös ateroskleroosille ominaista ateroomaa. Kattavaa pohdintaa kannabiksen
kardiovaskulaarisista vaikutuksista löytyy mm. seuraavasta tutkimuksesta,
joka löytyy myös netistä (sori, ei ole linkkiä nyt).

Hall W, Solowij N, Lemon J.
The Health and Psychological Consequences of Cannabis use, National Drug Strategy Monograph Series No. 25 (Canberra, Australian Government Publication Service, 1994).


tube

...

ganjamies@hotmail.com says:

tube@mad.scientist.com wrote:
Monilta löytyi myös ateroskleroosille ominaista ateroomaa.

Osaatko kertoa mitä tuo tarkoittaa?

Jep, siis kyseessä on (sepel)valtimoiden rasvoittumat, jotka
saattavat olla yhtenä tekijänä osassa kuolemia. Sepelvaltimoiden
ahtaumat heikentävät sydänlihaksen hapensaantia.

Voihan sitä käydä lääkärissä ottamassa esim. EKG:n, koska
kyllähän se usein mieltä rauhoittaa, kun tietää, että keho on kunnossa.


tube

...

kulipuli@my-deja.com says:
Yksinkertaistettu hypotalamusteoria on ollu vanhentunut jo pitkän aikaa.
Nykyään hypotalamusta ei enään pidetä ruokahalun kontrollissa päätekijänä.

Eipä tässä ollut tarkoitus suosiaa mitään erityisiä teorioita.
Keskushermosto on kuitenkin merkittävässä asemmassa energiatasapainon
ja ruokahalun kannalta, ja hypotalamuksella on siinä osansa.
Vai voitko kiistää?

Ruokahaluun vaikuttavat, hypotalamuksen ja verensokerin
lisäksi, maksasta tulevat singaalit, vatsalaukun seinissä olevat
reseptorit, rasvakudos (leptin), ohutsuolen CCK-hormooni sekä ruuan
maukkuus (jota voidaan stimuloida eri kemikaalein).

Joo, mutta ota huomioon, että suurin osa noista sun luettelemista tekijöistä
on sellaisia, jotka vähentävät ruokahalua ja luovat kylläisyyden tunnetta
(ja leptiini taas kertoo aivoille rasvakudoksen määrän). Tässä kannabiksen
kohdallahan on kyse ruokahalun lisääntymisestä. Verensokerin lasku olisi
siis yksi luonteva selitys ruokahalun lisääntymiselle. Tätä verensokerin
laskua ei kuitenkaan ole havaittu ja myös insuliinipitoisuudet ovat
normaalilla tasolla (1).

Lisäksi tiedetään aivoissa olevan vielä mekanismeiltaan vähemmän
tunnettuja ruokahaluun vaikuttavia kanavia.

Joo, esim. neuropeptidi Y voisi olla ihan kiinnostava vaihtoehto
välittämään noita kannabiksen vaikutuksia. NPY lisää ruokahalua.


1. Permutt MA et al.
"The Effect of Marijuana on Carbohydrate Metabolism
Am J Psychiatry 1976, 133(2):220-222


tube

[CharlieBigPpotato]

ppennane@cc.helsinki.fi says:
Ei valttamatta, pienikin a-maara valvottaa tehokkaasti. Kannattaa
muistaa etta laiton amfetamiini on usein puhtaudeltaan alle 10%.

Stakesin/Reitoxin mukaan vuonna 1997 takavarikoitu amfetamiini
oli puhtaudeltaan keskimäärin 55%:sta. Pidemmällä aikavälillä n.
35%:sta. Tosin nää on varmaan usein ollut isompia eriä, joita on
vielä jatkettu...


tube

...

tube@sci.fi says:
Muistelisin, että Sigmalta löytyy jotain ainetta (siis muuta kuin
vauhtia), joka oli tarkoitettu juuri noitten koirien koulutukseen.
Saattaa siis olla, että haisevan aineen jäljille pääsisi Sigman
luettelon kautta...

En löytänyt Sigman luettelosta muuta kuin heroiinia, kokaiinia
sekä kannabistuotteita hajultaan muistuttavia sekoituksia.
Sekoitusten koostumuksia ei luettelossa mainittu.

Yhdysvaltojen farmakopean (USP) vaatimusten mukaan
amfetamiinisulfaatin ja dekstroamfetamiinisulfaatin
tulee olla pitoisuudeltaan vähintään 98.0% (kuivana).
Tuolloin amfetamiinisulfaatti on todennäköisesti
hajutonta tai melkein hajutonta.
Virosta Suomeen salakuljetettu amfetamiini on huomattavan
puhdaslaatuista (jopa 96-98%), joten saattaapi olla,
että se ei enää kovin paljoa haise.


tube

[CharlieBigPpotato]

Yleisesti LSA-pitoisista siemenistä ja uutteista.

Siementen ja uutteiden pääainesosaksi katsotaan ergiini (LSA) ja
isoergiini (isoLSA), jotka ovat vain heikosti hallusinogeenisiä.
Niiden vaikutus onkin lähinnä vain sedatiivinen (mm. väsymystä, apatiaa,
tyhjyydentunnetta). Suuremmat annokset saattavat tuottavaa voimakkaampia
psykotomimeettisiä vaikutuksia, mutta sivuvaikutuksena esiintyvä
pahoinvointi saattaa estää annosten nostamista.
Eräässä kokeessa koehenkilöille annettiin 5 mg alkaloidiseosta, jossa
pääainesosana oli LSA, 45% (muita mm. isoLSA). Kokeen tarkoituksena oli
tarkastella synteettisen alkaloidiseoksen ja Ipomoea violacea -uutteen eroja.
Edes tällä annoksella (yli 2 mg ergiiniä) ei hallusinaatioita esiintynyt,
eikä kukaan koehenkilöistä luullut alkaloidiseosta LSD:ksi.



A. nervosa

Kuivat A. nervosan siemenet painavat hieman alle 0,1 g kappale (0,76 g/8 kpl).
Argyreia nervosan siemenissä kokonaisalkaloidipitoisuus vaihtelee
0.5-0.9% välillä(mahdollisesti vähemmänkin, eräs tutkimus totesi
kokonaisalkaloidipitoisuudeksi 3mg/1g siemeniä, josta 0,36 mg ergiiniä).
A. nervosasta on eristetty ja tunnistettu 19 indolialkaloidia ja eristetty
11 tuntematonta indolialkaloidia, joiden pitoisuudet olivat kuitenkin hyvin
vähäisiä(saattavat olla myös hajoamistuotteita).
Kun kokonaisalkaloidipitoisuus oli 0.6%, oli ergiiniä 0.136% siementen
kuivapainosta. Isoergiiniä vastaavasti 0.188%. Kun LSA:n teho on
n. 5-10% LSD:n tehosta, tarvitaan ergiiniä n. 1-2 mg vastamaan 100 ug LSD:tä.
Siemeninä tämä siis voi olla jotain 4-30 väliltä.


R.corymbosa/T.corymbosa "Ololiuqui"

Kokonaisalkaloidipitoisuus 0.012-0.04 %
Kun kokonaisalkaloidipitoisuus oli 0.0443 % (tuoreitten siementen painosta)
niin, LSA:ta oli 0.0213 % ja isoLSA:ta 0.0157 %.


Ipomoea violacea/Ipomoea tricolor

Keskon pakkaamat Ipomoea tricolor "sky blue" -siemenet painavat
n. 3.2-3.3 g/100 kpl.

Indolialkaloidipitoisuus vaihtelee 0.02-0.06%

Lajike LSA isoLSA kokonaisalkaloidipitoisuus
---------------------------------------------------------------------
Flying Saucers 0.0025 0.0053 0.0512
Heavenly Blue 0.0077 0.0042 0.0243
Major Tall 0.0121 0.0025 0.0253
Pearly Gates 0.0158 0.0039 0.0326
Wedding Bells 0.0110 0.0147 0.0283

Luvut ovat prosentteja tuoreiden siementen painosta.


Jees, toivottavasti tästänyt on jotain iloa. En kehota enkä
kannusta ketään kokeilemaan kyseisiä siemeniä tai niistä valmistettuja
uutteita. Jos jotakuta kiinnostaa enemmän, niin lähdeviitteet saa
pyytämällä.


tube

...

jsaksa79@hotmail.com says:
Hmm... Olen kokeillut päivänsineä 60 ja 400 siemenen annoksilla ja
siltä väliltä... Väsymys, apatia ja tyhjyydentunne eivät kuulu
kokemiini tunteisiin ja suuremmilla annoksilla lievän pahoinvoinnin
jälkeen on tullut hyvinkin psykedeelisiä kokemuksia, vaikka tyyppien
happokertomuksiin verrattuna aika lieviä... Onko paikkojen aaltoilu hallusinaatio?

No, kaipa se on jonkinlainen aistiharha.
Ei nuo aistiharhat mitenkään mahdottomia ole, esim. Hofmann ja
Tscherter (Experientia, 1960) ottivat 2 mg ololiuqui-uutetta,
tuloksena "dreamy states, with alterations in the perception of colors
and objects".
Silti eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että ololiuquista ja
sen alkaloideista olisi parempi käyttää nimitystä sedatiivi,
kuin psykotomimeetti.

4-30? Muistaakseni sivuillasi sanottiin että jo 8 voi olla vaarallista
tai jotain, ja yleinen annostus olisi pikemminkin 4-8...

4-8 siementä tuntuu olevan yleinen annostelu, mutta
alkaloidipitoisuudet saattavat vaihdella paljonkin.
Kannattaa aloittaa pienillä annoksilla ja nostaa vähitelleen.
Voi olla, että alunperin tuolla 4-8 annostelulla on tarkoitettu
tuoreita siemeniä, joissa alkaloidipitoisuus on
todennäkäisesti suurempi.

Sivuiltani läytyvä A. nervosan siementen nautintaohje
ei ole minun tekemäni. En allekirjoita
kaikkea siinä mainittua, mutta en myäskään ala muuttelemaan
toisen tyätä.

En ole läytänyt alan kirjallisuudesta yhtään siementen yliannostuksesta
johtuvaa kuolemantapausta (ja jos annostus olisi tiukka 4-8 siementä, niitä
todennäkäisesti läytyisi). Yliannostuksen oireita voi olla oksentelu, ripuli,
sekavuus, kohonnut verenpaine, raajojen kylmeneminen yms, mutta mitään
erityisen tappaavaa ei läytynyt. Vain yhden maininnan yliannostuksesta olen
läytänyt, oireina raajojen verenkierron heikkenemistä. Kaipa tuokin palautui
parin vuorokauden jälkeen.
Pidempiaikainen jatkuva suurten annosten käyttä voi periaattessa aiheuttaa
esim. raajojen verenkierron vähenemisestä johtuvia vaurioita.
Raskaana olevien naisten ei kuitenkaan tulisi nauttia siemeniä, koska
lysergihapon amiinialkaloidit supistavat voimakkaasti kohdun sileää lihasta.

Lähteet ovat saatavissa pyydettäessä.



tube

[CharlieBigPpotato]

LSD

LSD, Lysergidi tai LSD-25 eli d-lysergihapon dietyyliamidi (eli
N,N-dietyyli-D-lysergamidi) on yksi voimakkaimmista tunnetuista
aistiharhoja aiheuttavista aineista eli hallusinogeeneistä. Lyhenne LSD tulee
saksankielen sanoista LysergSäureDiäthylamid. LSD:n syntetisoi vuonna
1938 Sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann tutkiessaan torajyvän alkaloidien
johdannaisia. Hallusinogeenisen vaikutuksen hän totesi vasta vuonna 1943
saatuaan laboratoriossaan sattumalta 20-30 mikrogrammaa LSD:tä
elimistöönsä. LSD on synteettinen yhdiste. Se on puhtaana hajuton, väritön
ja mauton neste. Sitä on käytetty aikoinaan psykoosin tieteellisessä
tutkimuksessa ns. psykoosimallin aiheuttajana, kokeiltu psykoterapian
liitännäishoitona, alkoholismissa, heroiiniaddiktien vieroituksessa sekä
malignien tautien terminaali-vaiheen hoidossa. LSD:n terapeuttisen käytön
tulokset ovat kuitenki olleet ristiriitaisia.

Katukaupassa LSD esiintyy useimmiten pieniruutuisiin, kuvioituihin
paperiarkkeihin imeytettynä, tabletteina tai jauheena. Yleensä
paperiarkkeihin on imeytetty n.50-100 mikrogrammaa (µg) per annos.
LSD: tä voidaan käyttää monin eri tavoin. Yleisimpiä käyttötapoja ovat
pienet paperinpalat, sokeripalat tai tabletit suun kautta nautittuna. Normaali
oraalinen ja havaittavia hallusinogeenisiä vaikutuksia tuottava annos on noin
100-200 mikrogrammaa. LSD:n tehokkuuden ansiosta (annokset 50-500
µg ) se on kohtalaisen turvallinen vaihtoehto, koska pieneen paperinpalaan
ei yksinkertaisesti mahdu vaikuttavaa määrää juuri mitään muuta huumetta
tai epäpuhtauksia.

VAIKUTUKSET

Oraalisesti nautittuna vaikutus alkaa noin 30-90 minuutin kuluessa ja kestää
8-12 tuntia. Vaikutuksen huippu saavutetaan 2-5 tunnissa. Vaikutukset
riippuvat oleellisesti annoksesta. Pieni annos ei aiheuta hallusinaatioita
lainkaan, vaikka rentoutumista ja aistimusten herkistymistä ilmeneekin.
Vaikutuksen laatu riippuu merkittävästi henkilön persoonallisuudesta,
mielentilasta ("set"), alitajunnasta ja ympäristön ärsykkeistä ("setting").
Psykedeelistä kokemusta on hyvin vaikea kuvailla sanoin. Vaikutukset
muistuttavat paljolti kannabista, mutta ovat paljon voimakkaampia.Yleistä
on mm. euforia, ajatushäiriöt, muutokset ajan ja paikan tajussa sekä
ajattelun nopeudessa. Värit yleensä korostuvat ja kun silmät suljetaan,
näkee käyttäjä hallusinaatiota (toisinaan myös silmien ollessa auki). Lisäksi
aineen vaikutuksina korostuvat nopeat mielialan ja tunteiden muutokset sekä
depersonalisaatio ja egon rajojen häviäminen; käyttäjä tuntee sulautuneensa
mielyttävästi tai harmoonisesti universumiin.

LSD-matkalla koetaan usein lisääntyvää tietoisuutta kehon sisäisistä
toiminnoista. Samalla herkistytään uudella tavalla verbaalisten ja
ei-verbaalisten vivahteiden havaitsemiseen. Tunteeseen liittyy yleensä
kasvava empatiantunne sekä muita ihmisiä kohtaan tunnettu läheisyys.
"Matkassa" todentuu eräänlainen paluu lapseksi. Käyttäjän luonteenpiirteet
ja alitajuiset psyykkiset prosessit korostuvat ja ne tiedostetaan selkeästi.
Maailmankuvassa ja minäkuvassa tapahtuu usein muutoksia. Usein uusi ego
tuntee olevansa mielihyvää tuottavassa yhteydessä ympäröivään maailmaan
ja muihin ihmisiin. Kokemus syvästä rauhasta maailman kanssa voi
huipentua tunteeseen, jossa minä ja muu maailma on yhtä. Puhtaat
hallusinogeenit tuottavat vaikutuksensa alentamatta tietoisuuden tasoa. Tämä
vaikutus yhdistyy yleensä korkeampaan aistien tiedostamiseen, mutta
tulevien aistiärsykkeiden vähentyneeseen kontrolliin. Syntyvässä
ärsyketulvassa käyttäjän on mahdotonta tai vaikeaa erottaa eri ärsykkeitä
toisistaan. Tämä johtaa "yhteisyyden tunteeseen ihmisten ja universumin
välillä" eli kemiallisesti aikaansaatuun "uskonnolliseen kokemukseen".

LSD:n kaltaisten psykedeelisten huumeiden väärinkäyttö ongelmien
pakenemiseen on hyvin vaikeaa. Paettava todellisuus saatta katalysoitua
esiin entistä ikävämpänä ja surrealistisempana. LSD:n tuottamasta tilasta
käytetään usein nimitystä matka (engl. trip) tai trippi. Kuoleminen LSD
myrkytykseen tai yliannokseen on lähes mahdotonta, eikä sellaisesta ole
koskaan raportoitu.

LSD-matkan normaaleja sivuvaikutuksia ovat verenpaineen, pulssin ja
ruumiinlämmön kohoaminen, syljenerityksen lisääntyminen sekä pupillien
laajentuminen. Pahoinvointia, lihasjäykkyyttä ja tuntoaistinhäiriöitä esiintyy
harvemmin.Vakuuttavaa näyttöä ei ole siitä, että LSD vaurioittaisi
kromosomeja tai sikiötä.

HALLUSINAATIOT

Hallusinaatioden kuvaus on erittäin vaikeaa, koska ne eivät ole vain
kirjaimellisesti sanoinkuvaamattomia, vaan myös vaihtelevat henkilöstä
riippuen. Psyykkiset vaikutukset alkavat näköhallusinaatioina. Myöhemmin
tulevat kuulohallusinaatiot (harvinaisia) ja minä-tunteen muutokset. Alussa
näkökentässä havaitaan värikkäitä geometrisia tai symmetrisiä liikkuvia
kuvioita (säännöllisiä ornamentteja ja ristikoita, hämähäkinverkkoja,
tunneleita, käytäviä, spiraaleja). Nämä on parhaiten nähtävissä silmien
ollessa suljettuina. Myöhemmin kuviot tulevat monimutkaisemmiksi. Ne
voivat saada merkityksen tai henkilön muodon. Ympäristön värit muuttuvat
ja niiden sävy syvenee. Kiinteät esineet saattavat muuttua liikkuviksi, ja
niiden muoto ja merkitys voivat muuttua. Esimerkiksi esine sulaa tai muuttuu
pikselimäiseksi. Esineet voivat saada symbolisen sisällön. Äänet aistitaan
voimistuneina. Samoin haju-, maku-, ja kosketusaistimukset muuttuvat.

LSD:N VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

LSD:n vaikutustapa aivoissa on vielä hiukan epäselvä. Nykyiset esitetyt
mahdolliset vaikutusmekanismit ovat monimutkaisia. Tiedetään, että LSD
kohottaa aivojen serotoniini (5-hydroksitryptamiini eli 5-HT) -pitoisuutta.
LSD sitoutuu voimakkaasti useisiin 5-HT-reseptoreihin, ja näin estää
5-HT:n metaboliaa. Se näyttää vaikuttavan toisiin agonistina; toisiin
antagonistina. Tutkituimmissa 5-HT2-reseptoreissa se on osittainen agonisti.
Hallusinaatioiden syntymekanismi on kuitenkin epäselvä. 5-HT yhdistetään
myös uneksimiseen ja unien näkemiseen, mikä voisi selittää
näköhallusinaatiot.Toisaalta LSD vaikuttaa selvästi elektroretinogrammiin
samanaikaisesti hallusinaatioiden ilmenemisen kanssa. Tästä syystä on
hallusinaatioita ehdotettu verkkokalvoperäisiksi. Yleensä niitä pidetään
kuitenkin aivosyntyisinä, kuten muitakin vaikutuksia. Myös dopamiinin
vapautumisen on kuvattu lisääntyvän LSD:n vaikutuksesta.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

LSD:lle syntyy nopeasti varsin selvä toleranssi, joka katoaa nopeasti ilman
vieroitusoireita. Toleranssia pidetään pääasiassa reseptorien
epäherkistymisestä johtuvana. Toleranssin tarkempaa mekanismia ei
tunneta, koska LSD:n vaikutusmekanismi on suureksi osaksi selvittämättä.
LSD:n ja psilosybiinin välillä on täydellinen ristitoleranssi, joka ulottuu myös
meskaliiniin ja DMT:iin, mutta ei amfetamiiniin. Fyysistä riippuvuutta ei
synny, mutta psyykkistä riippuvuutta voi ilmetä esim. jatkuvana uusien
kokemusten tavoittelemisena. Psykedeelinen kokemus on kuitenkin
henkisesti niin rankka, että sitä ei edes haluta kokea usein.

TAKAUTUMAT (Flashbacks)

Erikoinen ja vaikeasti selitettävä ilmiö on hallusinaatioiden yhtäkkinen
palaaminen viikkojen tai kuukausien päästä, vaikka uutta annosta ei ole
nautittu. Tätä reaktiota on yritetty selittää mm. LSD:n pitkäaikaisella
sitoutumisella DNA:han. Teoria voidaan kuitenkin torjua siitä syystä, että
LSD-molekyyli on vesiliukoinen ja muutenkin epästabiili. Se siis hajoaa
täydellisesti elimistössä, eikä siitä voi jäädä mitään elimistöön.Toinen
yksinkertainen selitys LSD:n aiheuttamille takautumille eli flashbackeille on
teoria jonka mukaan melkein jokainen kärsii takautumista LSD:n kanssa tai
ilman. Mikä tahansa voimakas emotionaalinen kokemus, kuten läheisen
kuolema, rakastuminen, auto-onnettomuus tai täpärä pelastuminen
onnettomuudesta, voi odottamattomasti ja voimakkaasti palata tajuntaan
viikkoja tai kuukausia myöhemmin. LSD-kokemus on yleensä voimakas
emotionaalinen kokemus, joten ei ole kovinkaan ihmeellistä, jos se muiden
voimakkaiden elämysten . tavoin takautuu.

Takautumat voidaan jakaa patologisiin ja ei-patologisiin takautumiin.
Ei-patologinen takautuma on pelkkä yksittäinen hallusinaatio tai tunne
LSD-tripistä. Patologinen flashback on hetki, jolloin kokemus palaa
täydellisenä mieleen. Jälkimmäiset ovat äärimmäisen harvinaisia.Takautuma
saattaa kestää sekunteja tai tunteja. Se voi jäljitellä alkuperäistä kokemusta
monin tavoin. Se voi olla onnellinen, kiinnostava, ärsyttävä tai pelottava.
Monet flashbackit ovat osia näköharhoista, ajan vääristymisestä, fyysisistä
oireista, minäkuvan muutoksista tai lieventynyt tunne-elämys, joka kestää
sekunneista muutamiin minuutteihin. Tavallisesti takautumat koetaan vain
hieman häiritseviksi, erityisesti silloin kun käyttäjä tunnistaa mistä on kyse.
Tällöin takautumat voivat toimia ilmaisena trippinä. Tosinaan ne kestävät
pidempään ja pieni osa tapauksista muuttuu toistuviksi pelottaviksi kuviksi
tai ajatuksiksi. Flashbackit vähenevät yleensä ajan kuluessa ja harvemmin
niitä esiintyy pidempään kuin muutaman kuukauden päästä alkuperäisestä
tripistä. Takautumia ilmestyy yleensä stressin alla tai muuten sekavassa
henkisessä tilassa. Ne esiintyvät usein väsymyksen yhteydesä, humalassa,
marihuana-humalassa, ja jopa meditoidessa tai puoliunessa. Myös unet
voivat saada vaikutteita tripeistä.

LSD takautumien määrä riippuu siitä kuinka ne on määritelty. Erään
määritelmän mukaan neljännes tai enemmän kaikista psykedeelisten
huumeiden käyttäjistä olisi kokenut takautumia. Näistä suurin osa on
ei-patologisia flashbackeja. Vuonna 1972 tehdyn kyselyn mukaan, johon
osallistui 235 LSD:n käyttäjää, 28 prosentilla esiintyi takautumia. Yksitoista
prosenttia tästä ryhmästä (kaikenkaikkiaan seitsemän henkilöä) sanoi niitä
erittäin pelottaviksi, 32 prosenttia sanoi jonkinverran pelottaviksi, 36
prosenttia miellyttäviksi ja 21 prosenttia erittäin miellyttäviksi. Vastaajista 64
prosenttia ei kokenut takautumien häiritsevän heidän normaalia elämäänsä
mitenkään. Psykiatrista apua takautumien takia oli hakenut16 prosenttia
vastaajista.

HUONOT MATKAT (Bad trips)

Aistiharhat liittyneenä minätajunnan muutoksiin saattavat aiheuttaa
käyttäjässä väliaikaisen (kesto alle 24 tuntia) kaoottisen paniikki- tai
pelkotilan eli huonon matkan ("bad trip"). Oireita ovat pelottavat mielikuvat
tai hallusinaatiot, voimakas ahdistuneisuus, paniikki, aggressiivisuus,
mahdollinen väkivaltainen käyttäytyminen, masennus ja itsemurha-aikeet,
hämmentyneisyys ja harhakuvitelmat. Huonon matkan syntymiseen saattaa
myös vaikuttaa piilotajunnasta vapautuneet ongelmat tai muistot, negatiivisiin
mielikuviin keskittyminen, pelko normaalin tilan palautumattomuudesta sekä
epäedullinen ympäristö tai epävakaa mielentila. Tästä syystä oikea "set" ja
"setting" ovat tärkeitä.

Käytettäessä usein suuria annoksia LSD:tä "bad trip"in todennäköisyys
kasvaa. "Bad trip" voi tosin provosoitua ensimmäiselläkin kerralla. Nämä
paniikinomaiset tuskatilat voivat saada käyttäjän hakeutumaan lääkärin
hoitoon. Hallusinogeenien vaikutukset voidaan poistaa antipsykooteilla,
mutta jos "bad trip" -potilas tarvitsee lääkitystä, niin parhaiten rauhoittavat
bentsodiatsepiinit. Lievät paniikkitilat menevät ohi, kun käyttäjä saatetaan
miellyttävään ympäristöön. Hänelle puhutaan rauhoittavasti ja vakuutetaa,
että kaikki asiat ovat aivan kunnossa. Niille jotka pelkäävät menettävänsä
järkensä tulee muistuttaa, että matka päättyy muutaman tunnin sisällä, ja
kaikki on taas hyvin.

LSD-PSYKOOSI

LSD:n on toisinaan väitetty synnyttäneen pysyviä mielisairauksia
käyttäjilleen, mutta selvää syy-yhteyttä ei ole pystytty osoittamaan. LSD
saattaa kuitenkin laukaista psykoosin tai jakomieltaudin, jos henkilöllä on
siihen taipumusta. näin syntynyttä psykoosia ei voida mitenkään erottaa
sellaisesta psykoositilasta, joka on syntynyt muutoin, kuin LSD:n käytöstä.
Siis itse aine ei aiheuta mielenhäiriötä, vaan voi laukaista piilevän sellaisen.


...

n.n@n.n says:
LSD:n varastoituminen jonnekin vaikuttamiensa 12 tunnin aikana, kun koko
ainetta ei vaikutusajan jälkeen kehosta tai sen nesteistä löydetä,
vapautuakseen sitten epämääräisen ajan kuluttua on sen luokan vitsi,
ettei moista ole nähty.

No eihän tuota teoriaa enää missään erityisemmin hehkutellakaan.
Vai?
Raulin juttuhan oli ilmiselvää huumoria, joten sitä ei lasketa.

Havaitsemisaika riippuu myös käytetystä menetelmästä.
Päihdelääketiede-kirjassa mainitaan ajaksi 0-2 vrk nestekromatografialla.

Oli materiaalisi mitä hyvänsä koko ilmiön todellisuutta verrattuna muihin mahdollisuuksiin ko. tilanteissa ei oikein tieteellisesti voida määrittää.

Mulla ei ole mitään artikkeleita, jotka tukisivat vapautumisteoriaa.
Kuvittelin vain, että sulla olisi jotain oikeita tutkimuksia esittää
tuota teoriaa vastaan, kun niin hehkuttelit useilla tutkimuksilla, jotka
ovat todistaneet teorian totaali kusetukseksi.
Laitan tähän kuitenkin muutaman perusteen vapautumisteoriaa vastaan
(artikkelista Flashbacks and Memory Phenomena A Comment on "Flashback
Phenomena -- Clinical and Diagnostic Dilemmas",
R McGee, J Nerv Ment Dis 175(5)1984):

1) Ei ole näyttöä LSD:n tai sen metaboliittien kertymisestä elimistöön.
2) Jos teoria toimisi, olisi myös todennäköistä, että flashbackien määrällä
olisi yhteys käyttökertojen määrään, mutta nämä eivät korreloi.
(Itse kuitenkin uskon, että korrelointia on ainakin jossain määrin.)
3) (Vapautumisen oletetaan tapahtuvan stressitilanteissa.)
Stressin ja flashbackien yhteys ei ole selvä.

Tuo artikkeli ei teoriaa tuon enempää kommentoi.

Tee hyödyllinen toimi meille kaikille täällä ja kasaa linkkejä
tuoreisiin tutkimuksiin LSD:n kulusta ja hajoamisesta ihmisen sisällä.

En jaksa netistä etsiä.
LSD:n metaboliaa ja farmakokinetiikkaa ihmisillä ei tunneta kovin
hyvin, mutta tässä pieni yhteenveto:

LSD imeytyy tunnin kuluessa annostuksesta ja saavuttaa huippupitoisuuden
n. kolmessa tunnissa. Suurimmat pitoisuudet löytyvät maksasta, jossa LSD
metaboloituu.
Puoliintumisajaksi on annettu 2.9-5.1 tuntia lähteestä riippuen.
Apinakokeissa 48 tunnin kuluessa 24-39% annoksesta oli erittynyt virtsaan.
Vapaaehtoisella koehenkilöllä 1 ug/kg-annoksesta erittyi muuttumattomana
virtsaan 0.9%. Virtsaan erittyneen N-demetyyli-LSD:n määrä oli 1.2%
annoksesta.
Muita mahdollisia aineenvaihduntatuotteita ovat mm. 13-hydroksi-LSD ja
14-hydroksi-LSD, jotka esiintyvät todennäköisesti glukuronidikonjugaatteina.
Useimmissa tapauksissa plasma- ja virtsapitoisuudet laskevat alle
1 ng/ml:n pitoisuuksiin muutaman tunnin sisällä.

Lähteet saa pyydettäessä.


tube

...

tripatti wrote:
Jossain todettiin, etta "acidheadit" ovat yleensa vahan keskimaaraista
omituisempia, heilla on selkeasti korostunut varien erottelukyky ja jonkin verran omituinen ajatusten juoksu (harhaileva mieli, hyvassa ja pahassa).

En tiedä mistä nuo tiedot LSD:n vaikutuksesta näköaistiin olet löytänyt,
mutta mulla on tarjota kuitenkin hieman päinvastaisia tuloksia.
Eli on havaittu värien erottelukyvyn heikentymistä (1) ja
heikentynyttä hämäräadaptaatiota (2). Abraham onkin esittänyt
hypoteesin, jonka mukaan LSD heikentää näköaistin kykyä karsia
visuaalista "taustamelua" (1). Tämä siis vaikeuttaisi värierottelua.

Vielä pitkäaikaisvaikutuksista:
"The "long term effects" of LSD use have been studied in a variety
of settings and populations. Objective data in normal volunteers
do not appear to tap the subjective sense of subjects' changed
internal words, although individuals who appear to use LSD regularly
as a tool for consciousness alteration have been found to show a
characteristic personality and coping style. Long term psychiatric
sequelae in patients have been studied in surprisingly few large
case load reports, with a very tentative conclusion being that
chronic, heavy LSD use appears to produce an unusually ego-syntonic
disorder, in fringe-element type individuals, which is quite resistant
to treatment. Comprehensive and well controlled studies of
neuropsychological funtion have generally failed to discern significant
differences between groups of LSD users and controls". (3)

Muita ikavia asioita.. Latentin skitsofrenian puhkeamisen lisaksi
todella tyypillinen reaktio, asiaan taipumusta omaavilla ihmisilla, lienee depressioon sairastuminen. Jalkimmaisen saa ajettua onneksi pois laakkeilla. Yleensa.

Tästä skitsofrenian ja LSD:n yhteydestä on olemassa mielenkiintoisia
tutkimuksia. Tässä yksi esimerkki. Tutkimuksessa annettiin LSD:tä 21
skitsofreenikon sisaruksille, vanhemmille, sedille ja tädeille. Jokaiselle
annettiin LSD:tä 0.5-1.0 ug/kg. 21 perheestä vain yhdessä molemmat vanhemmat ja sisarukset reagoivat "normaalisti" LSD:hen. Kaikissa muissa tapauksiss ainakin toinen vanhemmista koki epänormaalin LSD-reaktion. Epänormaali kokemus sisälsi paranoideja piirteitä, deliriaa, vahvoja epätodellisuude piirteitä, joita henkilöt eivät voineet selkeästi erottaa todesta. Tämän seurauksena heistä tuli varsin ahdistuneita ja vakavasti masentuneita. Akuutti vaihe kesti parista päivästä kuuteen viikkoon.

Kirjallisuutta:

1. Abraham HD. A chronic impairment of colour vision in users of LSD.
Br J Psychiatry. 1982;140:518-520.

2. Abraham HD. Visual function in past users of LSD: psychophysical
findings. J Abnorm Psychol. 1988;97:443-447.

3. Strassman RJ. Adverse Reactions to Psychedelic Drugs - A Review
of the Literature. J Nerv Ment Dis 1984, 172(10):577-595.

Suosittelen myös seuraavia artikkeleita:

Abraham HD, Aldridge AM. Adverse consequences of lysergic acid
diethylamide. Addiction 1993, 88:1327-1334.

- Keskittyy lähinnä pitkittyneisiin psykooseihin, HPPD:hen sekä
mahdolliseen orgaaniseen aivovaurioon.

Hoffer A. D-Lysergic acid diethylamide (LSD): A review of its present
status. Clin Pharmacol Ther, 6(2):183-255. Vuosi on joko 1964 tai 1965.

- Erittäin kattava. Hoffer käy läpi paljon tutkimuksia mm. LSD:n
terapeuttisesta käytöstä. Sisältää myös paljon vanhentunutta tietoa.

tube

...

Nykykäsityksen mukaan klassiset hallusinogeenit, kuten LSD, meskaliini
ja DMT, välittävät vaikutuksensa pääasissa 5-HT2-reseptoreiden kautta.
Esimerkiksi, hallusinogeenisten amfetamiinien affiniteetit 5-HT2A- ja
5-HT2C-reseptoreihin korreloivat varsin hyvin (r>0.9) hallusinogeenisen
potentiaalin kanssa. Todennäköisimpänä hallusinogeenisen vaikutuksen
välittäjänä pidetään 5-HT2A-alatyyppiä. Vaikka kaikki klassiset
hallusinogeenit vaikuttavatkin 5-HT2-reseptoreissa, on niillä vaikutuksia
myös muualla. Esim. LSD vaikuttaa myös 5-HT1A-, dopamiini- ja
alfa-adrenergisissa reseptoreissa. Toisaalta, DMT:n (ja esim. 5-MeO-DMT:n)
farmakodynaamiset ominaisuudet ovat varsin yksilölliset ja poikkeavat hieman
muista klassisista hallusinogeeneistä, esim. (risti)toleranssin muodostumisen
kanssa. Ihmisille kehittyy nopeasti toleranssi LSD:lle, DOM:lle,
psilosybiinille, ja meskaliinille. LSD toleranssi poistuu erittäin nopeasti,
vaikka ainetta olisi annettu kaksikin kuukautta säännöllisesti. Sen sijaan
DMT:n psykoaktiivisille vaikutuksille ei kehity toleranssia, vaikka ainetta
annettaisiin kaksi kertaa päivässä viiden päivän ajan.
Tärkeimpiä aivoalueita hallusinogeenien vaikutuksen kannalta lienee
mm. aivokuori ja locus coeruleus, sinertävä aivotäplä. Uusimpien tutkimusten
mukaan hallusinogeenit vaikuttavat glutamaatin transmissioon
5-HT2A-reseptoreiden kautta. Myös NMDA-antagonistit ketamiini ja PCP muuntavat
glutamatergistä transmissiota ja saattaa siten jakaa osittain yhteisiä
vaikutusmekanismeja perinteisten hallusinogeenien kanssa. NMDA-reseptoreilla
onkin tärkeä merkitys erilaisten aistimusten välittäjänä ja kognitiivisissa
prosesseissa.

LSD:n puoliintumisaika ihmiskehossa on n. 3-4 tuntia. Esim. kun LSD:tä
annettiin 2 ug/kg (140 ug/70kg) suonensisäisesti, saavutettiin
plasman huippupitoisuus 5 ug/l tunnin kuluttua, jonka jälkeen
pitoisuus laski siten, että kahdeksan tunnin jälkeen se oli 1 ug/l.
LSD muuntuu elimistössä suurimmaksi osaksi ja vain pieni osa siitä
erittyy muuntumattomana. Mitä LSD:n aivopitoisuuksiin tulee, niin
Julius Axelrod kumppaneineen laski kissoilla tehtyjen jakautumistutkimusten
pohjalta, että ihmisillä LSD välittää psykoaktiivisen vaikutuksensa
(annosteltuna 1 ug/kg) konsentraatiolla 0.0005 mikrogrammaa/gramma aivokudosta.

Lopetanpa tämän jutun pieneen lainaukseen eräästä neurofarmakologian
oppikirjasta:

"The student must realize that it is extremely difficult to track
down all of the individual cellular actions of an extremely potent
drug like LSD and fit these effects together in a jigsaw puzzle-like
effort to solve the question of how LSD produces hallucinations".

tube

...

n.n@n.n says:
Happo onkin sitten toinen juttu. LSD-flashbackit ovat kuitenkin
totaalista propagandaa, vailla tieteellistä perustaa.

Mitä mieltä olet näistä?

Abraham, H.D.: Visual Phenomenology of the LSD Flashback, Arch Gen
Psychiatry 40:884-889, 1983.

Horowitz, M.J.: Flashbacks : Recurrent Intrusive Images After the Use of
LSD, Amer. J. Psychiat. Oct 1969; 126(4):565-569

Stanton, M.D., Bardoni, A.: Drugs Flashbacks: Reported Frequency in a
Military Population, Amer. J. Psychiat. Dec 1972; 129(6):751-755.


tube

...

tap@iki.fi says:
En jaksa lukea, ellet kerro minulle, ettätuolla
on dokumentoitu tilanteita, joissa auton kuljettaja
äkillisesti näkee autoilevansa keskellä valtamerta
tai joku alkaa kesken illallisen toitottaa olevansa elefantti.

Eipä noissa taida semmoisia paljon olla, mutta tässä
yhdessä artikkelissa on lähes vastaava tilanne.
Kts. alempana.

Tällainen kun on _se_ yleisen käsityksen
mukainen flashback.Trippi pamahtaa päälle full on
ilman varoitusta vielä vuosikymmenten jälkeen ja
kestää ja kestää ja kestää ja

Taitaa olla Ritu Ylipahkalan käsityksiä...
Mikset pidä noita "hienovaraisia muutoksia" flashbackeina,
jos ne kuitenkin ovat lähes poikkeuksetta niitä
tunteita joita koetaan (jos nyt jotain koetaan)?

Muutokset näkökentässä ovat mahdollisia, mutta osuu
harvojen kohdalle (eiväthän monet saa edes minkäänlaisia
visuaaleja vaikutuksen alaisena), vaativat tuntuvaa
käyttöä ja silti ovat hyvin hienovaraisia.

Jos nyt jaksat, niin lue nuo aikaisemmin mainitut artikkelit.
Löytyy mm. osoitteesta http://www.erowid.org/chemicals/lsd/lsd.shtml
huomasin vasta tänään...

Tässä ois sitten pari semmosta, joita en ole vielä
netistä löytänyt. En jaksa laittaa kuin lyhennelmät.

Woody GE "Visual Disturbances Experienced by Hallucinogenic
Drug Abusers While Driving". Am J Psychiatry 1970;127(5)683-6

The author presents three case reports of young men with
histories of hallucinogen usage who experienced visual
disturbances while driving. None was "high" at the time
of the experience. It is likely that the disturbances
were due to recurrences of the acute effects of one or more
hallucinogens. The author believes that use of these drugs
may be introducing a new driving hazard.

Juu, eli ehkä "fläsärein" näistä kolmesta tapauksesta on
kaveri, joka näkee teekupin ja -vadin ajaessaan
"It was pink and it had blue flowers on it".
"It was on the road right in front of me and there were
about six people in it...".
Oireet jatkuivat n. 45 min.
Ehkäpä nuo legendat lähtee tällaisista harvinaisuuksista.

Artikkeli lopetetaan hienosti:
"The widespread use of drugs having such unique effects
may be one more reason to buckle your safety belts".


McGee R:
Flashbacks and memory phenomena. A comment on "Flashback
phenomena--clinical and diagnostic dilemmas".
J Nerv Ment Dis 1984 May;172(5):273-8

Alarcon, Dickinson, and Dohn (J. Nerv. Ment. Dis., 170: 217-223, 1982)
recently reviewed the phenomenon of memory flashback following use of
hallucinogenic drugs. They point out that while there are a considerable
number of explanations concerning the flashback mechanism, little is
known about the real causes. This paper examines flashback following
drug ingestion in the light of other memory phenomena concerned with
"cued retrieval" effects. Such phenomena may include dream recall,
delayed post-traumatic stress, mood influence on memory, and drug
effects on memory. Rather than view flashbacks as "pathological" in some
sense, it may be better to view them as instances of normal memory
processes, which may, nevertheless, be accompanied by emotional
distress. Such a view relates flashbacks to a wider memory literature,
and also makes them amenable to investigation using research designs
derived from that literature.


tube

[CharlieBigPpotato]

MDMA, Ecstasy

Ecstasyn tulisi olla puhdasta MDMA:ta eli
3,4-metyleenidioksimetamfetamiinia, mutta sitä se ei kuitenkaan aina ole.
Tabletit tai jauhe sisältävät yleensä vaihtelevan määrän MDMA:ta, MDA:ta
MDEA:ta, amfetamiinia, ketamiinia, LSD:tä, kofeiinia, efedriiniä, heroiinia,
C-vitamiinia tai jotain muuta ainetta. Syy tähän on ecstasyn suosion valtava
kasvu ja näin markkinoille on tullut erilaisia ecstasyn nimellä myytäviä
sekoituksia. Vuonna 1994 arvioitiin, että yli 500 000 englantilaista on
ainakin kerran kokeillut ecstasya.

MDMA on puolisynteettinen yhdiste ja se syntetisoitiin ensimmäisen kerran
vuonna 1912. 1970-luvulla sitä oli saatavissa laillisesti ja vieläpä melko
helposti. Vuonna 1976 raportoitiin MDMA:n käytöstä psykoterapiassa,
koska aine helpotti potilaita puhumaan asioista. Tulokset eivät kuitenkaan
vakuuttaneet DEA:ta ja ecstasy julistettiin Yhdysvalloissa laittomaksi vuonna
1985. Ecstasya voidaan käyttää suun kautta, nuuskaamalla tai
suonensisäisesti. Jälkimmäinen käyttötapa on harvinaista.

Ecstasya esiintyy erivärisinä tabletteina, kapseleina tai vaaleana jauheena.
Yleisin esiintymismuoto on tabletit joihin usein on painettu jokin kuvio. Ne
sisältävät yleensä 70-200 mg puhdasta MDMA:ta. Ecstasy yhdistetään
yleensä rave-tapahtumiin ja -kulttuuriin. Se onkin ollut erittäin suosittu mm.
Englannin yökerhoissa. Ecstasyn haittavaikutuksia, kuten dehydraatiota ja
lämpöhalvausta onkin pyritty estämään näissä paikoissa. Niihin on
järjestetty kunnon vilvoittelutilat, joissa on hyvä tuuletus ja mahdollisuus
juoda alkoholittomia juomia. Amsterdamissa joissain yökerhoissa on
mahdollista murtaa pieni pala ecstasy-tablettia ja viedä se puhtaustestiin.
Tulokset saadaan heti. Suomessa ecstasy tekee vasta tuloaan.

VAIKUTUKSET

Suun kautta nautittuna annokset vaihtelevat 80-160 mg:n välillä (puhdasta
MDMA:ta). Vaikutukset alkavat 20-60 minuutissa ja huippu saavutetaan
60-90 minuutin sisällä. Vaikutukset kestävät noin 4-6 tuntia. Nuuskattaessa
vaikutukset tulevat nopeammin esille. MDMA tuottaa tyypillisesti
käyttäjälleen tunteen oman kehonsa hallitsemisesta ja täydellisestä
yhteydestä maailman kanssa. Jokapäiväiset asiat saattavat näyttää tai tuntua
kauniilta ja kiinnostavilta. Käyttäjä tuntee usein voimakasta läheisyyttä
itsensä, muiden ihmisten ja maailman kanssa. Kommunikointi on yleensä
helppoa myös sellaisista asioista, joista on aikaisemmin ollut vaikea puhua.
MDMA voimistaa kaikkia aisteja merkittävästi. Yleistä on euforia, pupillien
laajentuminen ja kosketusaistin voimakas herkistyminen. Ihokosketus,
halaus tai vain erikoisen pinnan koskettelu tuntuu hyvälle. Myös musiikki ja
tanssiminen tuottavat käyttäjälle mielihyvää. MDMA ei ole kovin
hallusinogeeninen, mutta näköhallusinaatioita on kuitenkin esiintynyt osalla
käyttäjistä. MDMA:n herkistämän kosketusaistin ansiosta saattaa
seksuaalinen nautinto kasvaa.
Ecstasy-kokemuksen jälkeisinä päivinä olo on usein hieman väsynyt mutta
onnellinen.

Ecstasyn tuottamat fyysiset vaikutukset vaihtelevat melko paljon. Yleisiä
ovat harmittomat sivuvaikutukset, kuten leuan jäykistyminen, ruokahalun
katoaminen, suun kuivuminen, hampaiden narskuttelu, hikoilu tai
pahoinvointi. Osa näistä oireista johtuu MDMA:n amfetamiinityyppisestä
vaikutuksesta dopamiinireseptoreihin. Suurilla annoksilla amfetamiinimaiset
vaikutukset tulevat selvemmin esiin ja saattaa tuottaa mm. levottomuutta ja
huimausta. MDMA kohottaa myös pulssia ja verenpainetta. Tämän takia
henkilöiden joilla on diabetes, maksasairaus, korkea verenpaine,
sydänsairaus, epilepsia, glaukooma tai mielenhäiriöitä tulisi erityisesti välttää
ecstasyn käyttöä.

MDMA sekoittaa kehon lämmönsäätelyjärjestelmää, eli toisin sanoen
kohottaa ruumiinlämpöä. Tämä vaikutus johtuu ilmeisesti aineen
vapauttamasta suuresta serotoniinimäärästä. Ruumiinlämmön nousu ja
tanssiminen aiheuttavat mm. hikoilua ja näin elimistön kuivumista
(dehydraatiota). Nämä oireet voivat jäädä huomaamatta MDMA:n
tuottaman hyvänolontunteen takia. Jos käyttäjä ei huomaa juoda ja levätä
tarpeeksi usein saattaa seurauksena olla lämpöhalvaus, joka voi johtaa
kuolemaan. Tällaisia kuolemantapauksia on sattunut viimevuosina mm.
Englannissa. Lämpöhalvaukset ovat harvinaisia mutta erittäin vakavia
tapauksia. Ruumiinlämmön valtava kohoaminen voi johtaa lihaskuitujen
vaurioitumiseen ja veren paakkuuntumiseen suonissa. Tämä taas voi johtaa
maksa- tai munuaisvaurioihin, koomaan, kouristuksiin tai jopa kuolemaan.
Lämpöhalvausriskiä kohottaa hyvin paljon yökerhojen kuumat sisätilat ja
jatkuva tanssiminen. Nykyään tähän riskiin on osattu varautua ja
tanssipaikkoihin on järjestetty juomista ja vilvoittelumahdollisuus. Tiedetään
myös, että kohonneella ruumiinlämmöllä on keskeinen osa MDMA:n
haittavaikutuksissa. Ruumiinlämmön tarkkailu onkin yksi tärkeimmistä
haittavaikutuksien ehkäisykeinoista. Eläinkokeissa on havaittu, että
kohonnut ruumiinlämpö kasvattaa MDMA:n neurotoksisia ominaisuuksia.
Tästä syystä kehon lämpötilan tarkkailu ei ole tärkeää pelkästään muiden
haittavaikutuksien estämisessä, vaan myös neurotoksisuuden minimoinnissa.
Akuutti maksan toimintahäiriö on toinen MDMA:n käytössä raportoitu oire.
Se voi olla seurausta hypertermiasta. Myös akuuti maksatulehdus
(hepatiitti), on mahdollinen. Sen mekanismi poikkea kohonneen
ruumiinlämmön aiheuttamasta maksan toimintahäiriöstä, ja voi olla
MDMA:n mahdollisesti toksisten metaboliittien aiheuttama. Ei ole aivan
selvää aiheuttaako itse MDMA maksavaurion, vai muut ecstasytabletin
sisältämät aineet. Akuutista hepatiitista MDMA:n käytön seurauksena on
vain muutamia raportteja, eikä tutkimuksia asiasta ole toistaiseksi tehty. On
mahdollista, että geneettisellä perimällä on osuutta asiaan. Myös muiden
maksaa rasittavien aineiden, kuten alkoholin käyttö yhtä aikaa ecstasyn
kanssa voi lisätä maksavaurion riskiä. MDMA:n käytön yhteydessä
sattuneissa kuolemantapauksissa ja muissa vakavissa ei-kuolemaan
johtaneissa tapauksissa on usein syynä ollut jokin fyysinen sairaus, muut
huumeet tai ecstasyyn sekoitetut muut aineet.
Nykyään lähes jokainen ecstasyn käyttäjä on tietoinen elimistön
kuivumisvaarasta ja pyrkii estämään sitä juomalla esim. vettä. Tällöin tulee
myös muistaa, että suurten vesimäärien juominen voi horjuttaa elimistön
suolatasapainoa. Tästä taas voi seurata kudosten turpoaminen (ödeema).
Erityisen vaarallista on aivokudosten turpoaminen, joka voi johtaa
kuolemaan. Tällaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta
teoriassa mahdollisia. Suositeltavampaa olisikin juoda isotonisia juomia
veden sijaan ionitasapainon säilyttämiseksi.

MDMA:N VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

MDMA vaikuttaa valikoivasti 5-HT-resptoreihin samalla tavalla kuin
amfetamiini dopamiinireseptoreihin. Se estää serotoniinin takaisinoton ja
vapauttaa serotoniinia. Tämä tominita on jotakuinkin samanlainen kuin
SSRI-masennuslääkkeillä. MDMA vaikuttaa myös hieman dopamiinin
eritykseen, johon liittyvät ilmeisesti aineen neurotoksiset ominaisuudet.
MDMA metaboloituu elimistössä osittain MDA:ksi. Eläinkokeissa
MDMA:n on todettu yli 2.5 mg/kg suun kautta nautituilla annoksilla
aiheuttavan vaurioita serotoniinireseptoreiden aksoneissa ja
aksonipäätteis-sä. Jo yksittäisannoksen (yli 5mg/kg) vaikutuksesta
koe-eläinten serotoniinin ja sen aineenvaihduntatuotteen 5-HIAA:n määrä
oli vähentynyt. Määrät pysyivät alhaisina viikkoja tai kuukausia. Kuukausien
kuluttua havaittiin vaurioituneiden osien jälleen-kasvua. Osalla koe-eläimistä
vaurio oli pysyvää.

MDMA:n toksisuus riippuu monesta eri tekijästä, joista tärkein on annos,
käyttökertojen määrä ja tiheys, eri ihmisten erilaiset herkkyydet aineen
toksiselle vaikutukselle sekä muilla aineilla mahdollisesti jo aikaansaadut
vauriot. MDMA:n tuottamilla toksisilla vaikutuksilla ei kuitenkaan ole
havaittu olevan vaikutusta eläinten käytökseen tai älykkyyteen. Käytännössä
koe-eläimille aiheutuneita vaurioita on mahdotonta verrata suoraan
ihmisaivoihin. Eräässä tutkimuksessa havaittiin MDMA:n käyttäjillä
(keskimäärin yli 50 käyttökertaa) 30% vähemmän serotoniinin
aineenvaihduntatuotetta, 5-HIAA:ta selkäydinnesteessä, kuin sellaisilla
henkilöillä jotka eivät olleet käyttäneet MDMA:ta. Tämän alustavan
tutkimuksen pohjalta tulee tehdä vielä paljon lisätutkimuksia kunnes
MDMA:n vaikutuksista ihmisaivoihin päästään selville.

Eräiden tutkimusten mukaan MDMA:n toksiset vaikutukset voitaisiin estää
fluoksetiini- tyyppisillä serotoniinijärjestelmään vaikuttavilla
masennuslääkkeillä, mutta toisaalta yhteiskäytön on mainittu voivan johtaa
serotoniinisyndroomaan, jonka oireita ovat mm. pahoinvointi, kiihtyneisyys
kouristukset ja lämpöhalvaus.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

MDMA aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta, muttei fyysistä. Sen jatkuvan
käytön estää MDMA:lle kehittyvä toleranssi. Aineelle kehittyy toleranssi
melko nopeasti. Sen amfetamiini-tyyppiset vaikutukset lisääntyvät ja
empatogeeniset katoavat. Arviolta viikon kestävän päivittäisen käytön
jälkeen on jäljellä enää amfetamiimaiset vaikutukset, jotenka edes annoksen
nostaminen ei kannata. Voi kestää viikkoja ennen kuin MDMA:n
vaikutukset voidaan kokea jälleen voimakkaampina.

MDMA-PSYKOOSI

Liikaa ja liian usein käytettynä ecstasy saattaa aiheuttaa käyttäjälleen
vainoharhaisuutta ja masennusta. Toiset taas tuntevat jokapäiväisen
elämänsä tylsäksi ilman ecstasya ja menettävät motivaationsa muihin
tehtäviin. Aiemmat mielenhäiriöt tai epävakaa psyyke saattavat olla osasyy
ecstasyn tuomiin psyykkisiin ongelmiin.

...

MDMA-DRUG INTERACTIONS 08-03-2001 18:37 (#807467)
DISCLAIMER: This drug interaction table is based on medical literature, anecdotal,
and theoretical data gathered by author and is not necessarily accurate. The author
can not be held responsible about possible inaccurate/incorrect data.
THIS DRUG INTERACTION TABLE IS UNDER CONSTRUCTION!
MDMA-DRUG INTERACTIONS
----------------------
ACCUTAN. See under isotretinoin
ACETAMINOPHEN. Not known interactions.
ADDERALL. See under stimulants.
ALCOHOL. May increase dehydration. The clinical significance of
this interaction is not known (probably nonsignificant).
Alcohol may also mask the empathogenic effects of MDMA.
AMPHETAMINE. See under stimulants.
ANTACIDS. May modify the dissolution, absorption,
and excretion kinetics of MDMA. Often claimed to help
MDMA-induced nausea.
ANTIDEPRESSANTS. See under individual agents.
ANTIBIOTICS. Not known direct interactions.
BENZODIAZEPINES. Not known interactions.
BETA2-AGONISTS. May increase the sympathomimetic effects
of MDMA.
BIRTHCONTROL PILLS. See under oral contraceptives.
BUPROPION. Taking MDMA with bupropion may increase
the possibility of seizures. Bupropion is not known
to modify the effects of MDMA.
CARBAMAZEPINE. MDMA can lower seizure threshold
and people with epilepsy should be careful. Carbamazepine
has also some antidiuretic effects, like MDMA, which
can possibly increase the risk of water intoxication.
CITALOPRAM. See under SSRIs.
COCAINE. Tends to dull the effects of MDMA if taken
during the peak. These are probably due to competition
of MDMA and cocaine on serotonin transporter and
due to dopaminergic effects of cocaine, which might
overpower the empathogenic properties of MDMA. Possibility
of increased adverse cardiac effects. See more under stimulants.
DEXTROMETHORPHAN. Possible interaction!
While some people have used DXM in combination with MDMA
in low dosages without adverse effects, this combination
is too risky to use. MDMA and DXM competes with same
liver enzyme (CYP2D6), thus the levels of both drugs are
possibly increased. They also may share some, possibly serotonergic,
effects which might lead to dangerous hyperthermic response.
DXM. See under dextromethorphan.
EPHEDRINE. See under stimulants.
FLUVOXAMINE. See under SSRIs
FLUOXETINE. See under SSRIs.
ISOCARBOXAZID. See under MAO inhibitors.
ISOTRETINOIN. Not known interactions. If rash, itch, and/or
yellowing of eyes and/or skin and/or tenderness of upper
stomach develops, seek medical help immediately!
MAO INHIBITORS. Serious interaction possible!
This combination can, and has lead to serotonin syndrome.
There is at least one death (maybe two) associated with
moclobemide+MDMA -combination.
In normal conditions monoamineoxidase enzyme will break
down monoamines, like serotonin, norepinephrine, and dopamine, but
when it is blocked with MAO inhibitors, large amounts of transmitters
are floating in synapse causing a hypertensive crisis or
more likely serotonin syndrome.
MARPLAN. See under MAO inhibitors.
METHAMPHETAMINE. See under stimulants.
METHYLPHENIDATE. See under stimulants.
MIANSERIN. Mianserin "cuts the brake cable" for noradrenergic
neurons (and possibly some degree also for serotonergic neurons).
As in pharmacological terms, mianserin antagonizes presynaptic
alpha-2 auto- and heteroreceptors. At least in theory, this
will increase the effects of amphetamines and most likely
at least some effects of MDMA.
MIRTAZAPINE. Mirtazapine is noradrenergic and specific serotonergic
antidepressant (NaSSA). It doesn't inhibit reuptake of monoamines,
thus it doesn't decrease the effects of MDMA in same way as SSRIs.
Mirtazapine has same kind of effects on noradrenergic auto- and
heteroreceptors as mianserin (look under mianserin). Mirtazapine
has also direct antagonistic effects on postsynaptic 5-HT2 and
5-HT3 receptors. This can slightly decrease the effects of MDMA.
MOCLOBEMIDE. RIMA (Reversible Inhibitor of Monoamineoxidase-A).
See under MAO inhibitors.
NARDIL. See under MAO inhibitors.
ORAL CONTRACEPTIVES. Not known interactions.
There is no evidence that MDMA will affect to the
efficacy of birthcontrol pills.
PARACETAMOL. Not known interactions.
PARNATE. See under MAOIs.
PAROXETINE. See under SSRIs.
PHENELZINE. See under MAO inhibitors.
PHENYLPROPANOLAMINE. See under stimulants.
PROTEASE INHIBITORS (HIV MEDICATIONS). Serious interaction possible!
The protease inhibitors, like ritonavir and saquinavir, are a potent
inhibitors of CYP2D6, an isozyme responsible for demethylenation,
the principal pathway by which MDMA is metabolized. Thus, ingestion
of MDMA in recreational amounts by a person taking protease inhibitors
could lead to toxic effects due to a high plasma concentration of MDMA.
PSEUDOEPHEDRINE. See under stimulants.
REBOXETINE. (NRI, NaRI) (selective Norepinephrine Reuptake Inhibitor).
In animal test norepinephrine reuptake inhibitors are known to attenuate
the behavioural effects of MDMA, although not as effectively as serotonin
uptake inhibitors. Might be same with humans, but there is no human data
available (yet).
RITALIN. See under stimulants.
ROACCUTAN. See under isotretinoin.
SALBUTAMOL. See under beta2-agonists.
SALMETEROL. See under beta2-agonists.
SERTRALINE. See under SSRIs.
SSRIs (SELECTIVE SEROTONIN REUPTAKE INHIBITORS).
This combination is not known to be physically dangerous.
Selective serotonin reuptake inhibitors tends to decrease the psychological
and in some degree also physiological (e.g heart rate) effects of MDMA.
STIMULANTS. Many people has succesfully combined MDMA with stimulants,
but it is good to keep in mind that there are for example increased risk
of adverse cardiovascular reaction (hypertension -> hemorrhage, tachycardia
-> arrhythmia). Strong stimulants, like amphetamines, also tends to mask
the empathogenic effects of MDMA.
TCAs (TRICYCLIC ANTIDEPRESSANTS).
May decrease the effects of MDMA, like SSRIs.
TERBUTALINE. See under beta2-agonists.
TRANYLCYPROMINE. See under MAO inhibitors.
VENLAFAXINE. A Dual serotonin and norepinephrine reuptake inhibitor (SNRI).
See under SSRIs.
WELLBUTRIN. See under bupropion.
ZOLOFT. Sertraline, see under SSRIs.
ZYBAN. See under bupropion.
[This message has been edited by Drug Dustbin (edited 18 March 2001).]


Reasonable efforts has been made to publish reliable data and information, but the author of this message cannot assume responsibility for the validity of material or for the consequences of its use.

...

MDEA (eli MDE, 3,4-metyleenidioksi-N-etyyliamfetamiini), eroaa MDMA :sta yhdellä lisä metyyliryhmällä, joka MDE:ssä pidentää typpeen kiinnittynyttä hiilivetyketjua hiukan MDMA:han verrattuna. Sekä MDMA, MDA, että MDEA vapauttavat pääasiallisesti serotoniinia, sekä jonkin verran myös noradrenaliinia ja dopamiinia. Neurokemiallisesti MDMA:n ja MDEA:n vaikutusten erot havaitaan lähinnä MDEA:n heikentyneillä dopaminergisilla vaikutuksilla (Ricaurte, 1987, Schmidt, 1987, McKenna,1991). Hermosoluviljelmissä MDMA ja MDEA vapauttavat molemmat jotakuinkin yhtä paljon serotoniinia, mutta MDEA heikommin dopamiinia. MDEA:n on todettu olevan myös koe-eläimillä vähemmän neurotoksista serotonergisille aksonipäätteille.
Saksassa MDEA:lla on tehty muutamia tutkimuksia vapaaehtoisilla koehenkilöillä aineen farmakologisia vaikutuksia ja ominaisuuksia tutkittaessa. Tutkimuksissa koehenkilöille annosteltiin useimmiten 140 mg MDEA:ta... jotta jännitys pysyisi yllä tylsässä sunnuntaipäivässä, jatkan vastaustani myöhemmin... bileet kutsuu...

... Eli, lähetys jatkuu... Tutkimuksissa MDEA:n todettiin poikkeavan psykologisilta ja fysiologisilta vaikutuksiltaan metamfetamiinista ja esim. psilosiinista. Sen katsottiin muodostavan oman ryhmänsä muiden samankaltaisten yhdisteiden (MDMA, MDA, MBDB) kanssa, ns. entaktogeenit (Hermle, 1993, Wollenweider, 1998). Kuten myös muut päihteet MDEA ei ole täyin vaaraton aine. Kirjallisuudesta löytyy myös tapauskertomuksia, jossa MDEA:n on todettu olleen ainakin osasyynä kuolemantapauksia (Dowling, 1987, Weinmann, 1998). Toisessa tapausselostuksessa uhrin arvioitiin ottaneen muistaakseni 1,3 g MDEA:ta illan aikana.

Käytännössä ejkä MDEA:n MDMA:ta heikompi dopaminerginen komponentti voidaan aistia voimakkaampana empatogeenisyydellä/entaktogeneenisyydellä. Psykostimuloivat vaikutukset ovat jonkin verran heikempiö, jolloin kokemus on yleensä varsin lämmin, rauhallinen ja suurilla annoksilla jopa hieeman väsyttävä. Johtuen MDMA:ta heikommasta dopamiinivaikutuksesta, myös osa riippuvuutta ja euforiaa/palkitsevaa tunnetta jäänee pois. Tämän takia voisi olettaa, ettei MDEA ole välttämättä bilehuumeena aivan MDMA:n veroinen.

Ok, teksti on kirjoitettu viikonlopun harvoina rauhallisina hetkinä myrskyjen välillä, joten lopputulos saattaa olla varsin hapuileva. Kysyä saa, yritän selventää, tarkentaa ja kertoa lisää...

Pääasialliset kirjallisuusviitteet:

Dowling, G. P., E. T. McDonough, 3rd, et al. (1987). "'Eve' and 'Ecstasy'. A report of five deaths associated with the use of MDEA and MDMA." Jama 257(12): 1615-7.

Hermle, L., M. Spitzer, et al. (1993). "Psychological effects of MDE in normal subjects. Are entactogens a new class of psychoactive agents?" Neuropsychopharmacology 8(2): 171-6.

Gouzoulis, E., U. von Bardeleben, et al. (1993). "Neuroendocrine and cardiovascular effects of MDE in healthy volunteers." Neuropsychopharmacology 8(3): 187-93.

McKenna, D. J., X. M. Guan, et al. (1991). "3,4-Methylenedioxyamphetamine (MDA) analogues exhibit differential effects on synaptosomal release of 3H-dopamine and 3H-5-hydroxytryptamine." Pharmacol Biochem Behav 38(3): 505-12.

Ricaurte, G. A., K. F. Finnegan, et al. (1987). "3,4-Methylenedioxyethylamphetamine (MDE), a novel analogue of MDMA, produces long-lasting depletion of serotonin in the rat brain." Eur J Pharmacol 137(2-3): 265-8.

Schmidt, C. J. and J. H. Kehne (1990). "Neurotoxicity of MDMA: neurochemical effects." Ann N Y Acad Sci 600: 665-80; discussion 680-1.

Vollenweider, F. X., A. Gamma, et al. (1998). "Psychological and cardiovascular effects and short-term sequelae of MDMA ("ecstasy") in MDMA-naive healthy volunteers." Neuropsychopharmacology 19(4): 241-51

Weinmann, W. and M. Bohnert (1998). "Lethal monointoxication by overdosage of MDEA." Forensic Sci Int 91(2): 91-101.

"Moi, oon Gouryella, vedän kokaiinia nokkaan, piriä röörit tukkoon, laktonia lärviin, nipsut huuleen ja muijaa ihan mihin vaan..."

Have nice life... D

[CharlieBigPpotato]

Para-methoxyamphetamine, PMA, 4-MA

By: tube (tube@mad.scientist.com)


PREPARATION
PMA is para-methoxyamphetamine (4-methoxyamphetamine), a simple phenethylamine
derivate.It can be prepaired from anethole (4-methoxypropenylbenzene) via
correspondig ketone or condensing p-anisaldehyde with nitroethane. At least
some of the PMA distributed in Australia was prepaired using anisaldehyde as a
precursor (1). Precursors for PMA is easier to get and less watched than MDMA
precursors.

HISTORY
PMA was distributed mainly between 1972 and 1973 (2). It was often passed off
as MDA (2,5). In the 90´s PMA has made a new appearance especially in
Australia (12). Recently PMA has caused deaths also in US and Denmark. PMA has
only been available in Australia since 1994 and it has been associated at least
with 10 deaths. Between June 1996 and January 1997, there was a sudden increase
in admissions at the Royal Adelaide hospital of patients suffering amphetamine
toxicity (12). In a total of 16 admissions, 14 patients were found to have PMA
in their urine. PMA is sometimes distributed with its N-methyl derivate
para-methoxymethamphetamine, PMMA.

PHARMACOLOGIAL EFFECTS
PMA is a mixed hallucinogen and stimulant at 60-80 mg, but according to
Alexander Shulgin, even at this level precipitous hypertension and
cardiovascular stimulation have been observed (3,5). PMA has short duration of
action in humans (5). Effects of PMA appear to be due to release of brain
monoamines, like ie. serotonin (4). PMA has also some direct affinity to 5-HT2
receptors (10). PMA is also potent reversible inhibitor of
monoamineoxidase A (6). The high level of MAO-A inhibition by PMA is maintained
only for a short time and the extent of inhibition declines rapidly after 1 h
in rats treated with PMA (6). In experimental animals very high doses of PMA
and PMMA causes same kind of serotonergic deficits as MDMA (7). PMA and PMMA
induced deficits doesn't seem to be as pronounced as with MDMA.

PHARMACOKINETICS
PMA is a substrate for CYP2D6 enzyme, like ie. MDMA (8). A CYP2D6-deficient
test subject was observed to excrete 4.4% of a 5 mg oral dose of PMA as
4-hydroxyamphetamine, compared to 49 and 64% excreted as this metabolite in two
normal subjects (9). In addition to this metabolite, both normal subjects small
amounts of 1-(4-methoxyphenyl)propan-2-one and 4-hydroxynorephedrine. By
contrast, CYP2D6 deficient subject excreted, in addition to small amounts of
4-hydroxyamphetamine, a relatively large amount of
1-(4-methoxyphenyl)propan-2-one oxime as well as the ketone itself. 4-hydroxy-
and 4-methoxybenzoic acid were also detectable, unlike in two other subjects.
All three subjects excreted a small amount of an unidentified metabolite.
This shows that PMA metabolism can vary from individual to individual, which
can have important implications, particulary in relation to variations in
response to the drug.

TOXICITY
During the period September 1995 to January 1997, six PMA-related deaths have
occured in South Australia. All these PMA deaths involved oral administration.
Toxic doses seems to vary between 180-450 mgs (normal dose 50-80 mg) (12). In
these cases usually several tablets or capsules were ingested. Tablets or
capsules ingested contained 50-90 mg of PMA (12). Altough MDMA was of
significance in two of the cases and amphetamine and methamphetamine in one
each, the significant factor in each case is the toxic effects
of PMA. PMA would appear to be more toxic than other common amphetamine
derivates, especially in combination with other amphetamines. Death is usually
associated with severe hyperthermia (body temperature over 41 C) associated
with rhabdomyolysis (breakdown of skeletal muscle) and cardiovascular problems,
like cardiac arrest or intracerebral hemorrhage (12). Both MDA and PMA rises
blood pressure and heart rate significantly in cats (they are nearly equipotent
in this). PMA activates the sympathetic nervous system indirectly by releasing
neurotransmitter from adrenergic nerve terminals. According to Alexander
Shulgin, it seems that PMA has greater body load in humans than MDA (5). In
mice, determination of 6 hr LD50's indicated PMA to be most toxic although
24 hr LD50's showed nearly equal toxicity with MDA (11).

LD50 (24 hours) values for some phenethylamine derivates in the mouse.
All drugs were administered i. p.

Mescaline 212 mg/kg
MDE 102 mg/kg
MDMA 97 mg/kg
MDA 58-68 mg/kg
PMA 61 mg/kg


References:

1. Coumbaros JC, Kirkbride KP, Klass G
Application of solid-phase microextraction to the profiling of
an illicit drug: manufacturing impurities in illicit 4-methoxyamphetamine.
J Forensic Sci 1999;44(6):1237-42 (abstract only)

2. Stafford P. Psychedelics Encyclopedia, Third Expanded Edition.
Ronin Publishing, Berkeley, CA, 1992.

3. Shulgin AT. Hallucinogens, in Burger's Medicinal Chemistry,
4th ed., Wolff, ME, Ed., Wiley: New York, 1981, vol 3. pp:1119

4. Nichols DE, Lloyd DH, Hoffman AJ, Nichols MB, Yim GK.
Effects of certain hallucinogenic amphetamine analogues on the release of [3H]serotonin from rat brain synaptosomes.
J Med Chem. 1982, 25(5):530-5.

5. Shulgin A, Shulgin A.
Phenylethylamines I Have Known and Loved (PIHKAL): A Chemical Love Story.
Transform Press, Berkeley, CA, 1991.

6. Green AL, El Hait MAS.
p-Methoxyamphetamine, a potent reversible inhibitor of type-A monoamine
oxidase in vitro and in vivo. J Pharm Pharmacol 1980, 32:262-266

7. Steele TD, Katz JL, Ricaurte GA.
Evaluation of the neurotoxicity of
N-methyl-1-(4-methoxyphenyl)-2-aminopropane
(para-methoxymethamphetamine, PMMA). Brain Res. 1992;589(2):349-52.

8. Wu D, Otton SV, Inaba T, Kalow W, Sellers EM.
Interactions of amphetamine analogs with human liver CYP2D6.
Biochem Pharmacol. 1997;53(11):1605-12.

9. Kitchen I, Tremblay J, Andre J, Dring LG, Idle JR, Smith RL, Williams RT.
Interindividual and interspecies variation in the metabolism of the
hallucinogen 4-methoxyamphetamine. Xenobiotica. 1979;9(7):397-404.

10. Glennon RA, Liebowitz SM, Anderson III GM.
Serotonin Receptor Affinities of Psychoactive Phenylalkylamine Analogues.
J Med Chem 1980, 23, 294-299.

11. Nichols DE, Ilhan M, Long JP
Comparison of cardiovascular, hyperthermic, and toxic effects of
para-methoxyamphetamine (PMA) and 3, 4-methylenedioxyamphetamine (MDA).
Arch Int Pharmacodyn Ther 1975, 214(1):133-40

12. Felgate HE, Felgate PD, James RA, Sims DN, Vozzo DC.
Recent Paramethoxyamphetamine Deaths.
J Anal Toxicol 1998;22:169-172


Corrections and additions are welcome.


tube

...

Why is PMA so toxic?

I was reading articles about the PMA deaths [1,2] and pondered why is PMA so much more toxic than MDMA in humans. Now preliminary results of one recemt study has given one possible answer: PMA has been found to be 30-fold more potent MAO-A inhibitor than MDMA [3]. In rats the high level of MAO-A inhibition by PMA is maintained only for a short time and the extent of inhibition declines rapidly after 1 h [4]. In humans this inhibition probably last longer and may explain in part the more toxic effects of PMA. Thus, PMA may more easily cause a severe serotonin syndrome than MDMA alone.

[1] Martin TL.
Three cases of fatal paramethoxyamphetamine overdose.
J Anal Toxicol. 2001 Oct;25(7):649-51.
[2] Kraner JC, McCoy DJ, Evans MA, Evans LE, Sweeney BJ.
Fatalities caused by the MDMA-related drug paramethoxyamphetamine (PMA).
J Anal Toxicol. 2001 Oct;25(7):645-8.
[3] Mash DC, Izenwasser S, Ouyang O, Wade D, Dal Cason TL, Hearn WL.
Para-methoxyamphetamine (PMA) inhibits MAO-A; implications for fatal hyperthermia associated with club use of psychoactive amphetamines.
Drug Alcohol Depend 2001;63(Suppl 1):99-100.
[4]Green AL, El Hait MAS.
p-Methoxyamphetamine, a potent reversible inhibitor of type-A monoamine oxidase in vitro and in vivo.
J Pharm Pharmacol 1980, 32:262-266


Reasonable efforts has been made to publish reliable data and information, but the author of this message cannot assume responsibility for the validity of material or for the consequences of its use.

...

PMA väritesteissä:

--------------------------------------------------------------------------
Marquis Mecke 2° Amine Frohde Mandelin Liebermann
--------------------------------------------------------------------------
Amphetamine O(I)_Bn NC NR NC Bl/Gn* O(I)
MDMA Pr_Bk Gn(I)_Bl(I) Bl(D) Bk Bk* Bk
2-MeoAmp R_O Ol/O NR O(P) Gn/O* Br(I)
3-MeoAmp Pr EGn_Gn NR NR Gn/O_Gr* Br
4-MeoAmp NC Ol(W) NR Gn(W) Pk_R* Pr/Br
2-MeoMeth R_O Ol/O Bl O(P) Gn/O* Br(D)
3-MeoMeth Pr EGn_Gn Bl NR Pr(W)/Bl* Br(D)
4-MeoMeth NR Ol(W)/Y Bl Gn(W) Pk_R Pr/Br
----------------------------------------------------------------------------
Keys -- MDMA: 3,4-methylenedioxymethamphetamine; MeoAmp: methoxyamphetamine;
MeoMeth: methoxymethamphetamine; (I): intense; W: weak; D: dark; P: pale;
O: orange; R: red; Bl: blue; Br: brown; Bk: black; Pr: purple; Gn: green;
EGn: emerald green; Gr: grey; Ol: olive green; Y: yellow; Pk: pink; NC: no
change in reagent color; NR: no reaction, observed color is due to the reagent
mix, i.e. pink for a negative secondary amine (2° amine) test, `/': mixture of
colors or predominance of first color with streaks of the second color,
`underscore (_)': intermediate coloration of the two listed colors.

* Mandelin's reagent is a yellow colored reagent and interpretation of color
formation is more subjective than with colorless reagents.


Reference:

Dal Cason TA. A re-examination of the mono-methoxy positional ring
isomers of amphetamine, methamphetamine and phenyl-2-propanone.
Forensic Science International 119 (2001) 168-194.

[CharlieBigPpotato]

Poppersit l. amyylinitriitti, butyylinitriitti, i-butyylinitriitti

Poppersit ovat erilaisia nitriittiyhdisteitä. Alkuperäiset poppersit sisälsivät
amyylinitriittiä, jonka valmistus ja käyttö muihin kuin lääketiteellisiin
tarkoituksiin kiellettiin. Seuraavaksi valmistajat siirtyivät butyylinitriittiin, ja
sen jälkeen isobutyylinitriittiin . Popperseja myydään pienissä pulloissa.
Nitriittejä käytetään hengittämällä tai haistelemalla helposti haihtuvaa
nitriittiyhdistettä suoraan pullosta. Popperseja käytetään yleensä mm.
yhdynnöissä antamassa hieman lisäpotkua orgasmiin. Tällöin ainetta
vedetään henkeen juuri ennen orgasmia. Popperseja voidaan myös käyttää
esim. kannabiksen ja ecstasyn kanssa. Esim. Englannissa voi seksiliikkeistä
ostaa popperseja, mutta monissa muissa maissa ne ovat kiellettyjä

VAIKUTUKSET

Nitriittien vaikutuksesta verisuonet laajenevat ja kehon lihakset rentoutuvat
(tämän takia poppersit ovat erityisen suosittuja homomiesten keskuudessa.
Ne rentouttavat peräaukon lihaksia vaikuttamatta erityisesti erektioon).
Keho tuntuu lämpimältä ja aivoihin virtaa paljon happipitoista verta, joka
tuottaa käyttäjälle hetkellisen euforiapurkauksen. Hetkellinen korkea
aivojen happipitoisuus voi tuottaa erilaisia nopeita ja intensiivisiä tunteita tai
ajatuksia. Vaikutus kestää yleensä alle kaksi minuuttia, tosin esim.
päänsärky voi jatkua pidempään. Poppersit voivat tuottaa päänsärkyä,
voimakasta pään jyskytystä, huimausta, pahoinvointia ja erityisesti
sydänvikaisten tulisi välttää niitä.

NITRIITTIEN VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

Nitriittien hetkellinen huumaava vaikutus perustuu todennäköisesti
pääasiassa vasodilaatioon (verisuonten laajenemiseen), eikä niinkään
spesifiseen reseptorivaikutukseen.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

Poppersit eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta. Joillekin voi poppersit tuoda
kliimaksi-hetkenä nautittuna niin suuren nautinnon, että ilman ainetta
orgasmia ei saavuteta tai se tuntuu mitättömältä.

[Kalastaja]

Wau. Jes. Kiva kun pistit esille.

Erityiskiitokset tietytysi Tubelle :) Ehdottomasti julkaisukelpoista tavaraa.

[CharlieBigPpotato]

Laitetaan nyt vielä joitain lisää.


2C-B

2C-B eli 4-bromi-2,5-dimetoksifenyylietyyliamiini on melko uusi,
synteettinen psykedeeli, joka tunnetaan myös nimellä Nexus. Sen syntetisoi
ensimmäisenä A. Shulgin. 2C-B:tä on käytetty menestyksekkäästi
psykoterapiassa. Sitä esiintyy katukaupassa pillereinä tai kapseleina.
2C-B:tä voidaan käyttää suun kautta tai nuuskaamalla. Aineen käytö oli
aikaisemmin rajoittunut pieneen piiriin, mutta nyt sen uskotaan leviävän
muuallekin.

VAIKUTUKSET

2C-B:n annokset ovat noin 12-30 mg ja vaikutusaika 4-8 tuntia. Vaikutus
alkaa tuntua jo 15-20 minuutin kuluttua nauttimisesta. Aine tuottaa erityisen
värikkäitä hallusinaatioita, MDMA-tyyppistä empatiaa ja seksuaalisia
mielikuvia. Suuremmilla annoksilla (yli 30 mg) 2C-B on voimakas
hallusinogeeni. Sen on kuvattu tuottavan näön vääristymistä, voimakkaita
mielikuvia ja empatiaa. 2C-B saattaa tuottaa kauhu-tai pelkotiloja sekä
kehosta irtaantumisen tunnetta hyvin suurilla annoksilla. Pienemmillä
annoksilla se korostaa aisteja, joskaan ei yhtä voimakkaasti kuin MDMA.
2C-B on MDMA:ta hallusinogeenisempi, mutta enemmän kehokeskeinen
kuin LSD. Sivuvaikutuksina voi esiintyä pahoinvointia, lihaskouristuksia ja
ahdistusta.

[CharlieBigPpotato]

george.saraiste@kolumbus.fi says:
Kyseessähän siis on trimetylifentanyli joka on, noin muuten, aivan
tavallisen fentanylin johdannainen. Vaikutus mitä todennäköisimmin
suunnilleen samanlainen kuin phensyclidinillä (PCP) josta
huumausaineena käytetään nimeä "Angel´s Dust".

3-metyylifentanyyli ei ole sama kuin trimetyylifentanyyli. Itseasiassa
en ole trimetyylifentanyylistä koskaan kuullutkaan. Katukaupassa
esiintyvä 3-metyylifentanyyli on yleensä cis- ja trans-isomeerien
seos, yleensä suhteessa 2-3:1. Puhtaan aineen (cis-isomeeri) on arvioitu
olevan 15 kertaa fentanyyliä voimakkaampaa. 3-Metyylifentanyylin sanotaan
olevan n. 1000 kertaa heroiinia voimakkaampaa ja 3000-6000 kertaa morfiinia
voimakkaampaa. Arviot vaihtelevat lähteen mukaan ja riippuvat mm.
erilaisista koejärjestelyistä yms. Kaikki fentanyylianalogien analgeettista
tehoa mittaavat tutkimukset ovat olleet eläinkokeita.
Fentanyylit sitoutuvat muiden opioidien tapaan myy-opiaattireseptoreihin.
Muistaakseni ainakin osa fentanyyleistä on varsin selektiivisiä
myy-opiaattireseptoreita kohtaan.

'Super'-nimitys lienee ainoastaan annostus/käyttökerta-suhteessa,
elikä aineen konsentraatiossa (ja sitä kautta salakuljetuksen
helppoudessa), sillä tuskinpan kyseinen fentanylijohdannainen antaa
tajunnallisesti yhtään sen taivaallisempia kicksejä kuin mitkään
muutkaan kamat.

Super-nimitys tulee siitä, että 3-metyylifentanyyli sitoutuu opiaatti-
reseptoreihin niin voimakkaasti, että sen käyttöannokset ovat luokkaa
0.005-0.01 mg puhdasta 3-metyylifentanyyliä. Tappavaksi annokseksi
on arvioitu 0.3 mg. Tämä äärimmäinen voimakkuus tarkoittaa sitä, että
katukaupassa 3-metyylifentanyylin tulisi olla voimakkaasti ja hyvin
laimenettua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myytävästä
seoksesta yleensä alle prosentti on fentanyylijohdannaista ja loput esim.
laktoosia tai mannitolia (ja hieman esim. kiniiniä tai jotain lääkeainetta
tuottamaan heroiinille tyypillinen alkaloidimainen maku). Laimentamisen
tulee siis olla erittäin huolellista ja siksi se huonosti toteutettuna
johtaakin helposti yliannostuksiin. Aina ei välttämättä edes huolellinen
laimentaminen auta, koska aineiden fysikaaliset ominaisuudet, esim.
tiheys- tai hiukkaskokoerot saattavat johtaa ainesosien erottumiseen
säilytyksen tai kuljetuksen aikana.

Fentanyylijohdannaisten ilmaantuminen Suomeen oli vain ajan kysymys.
Venäjältä löytyy varmasti paljon huonosti tienaavia ammattitaitoisia
kemistejä sekä rikollisjärjestöjä, joilta löytyy tarvittava alkurahoitus
ja yhteydet. Tehokkaimmat fentanyylijohdannaiset takaavat erittäin
hyvät voitot varsin pienillä taloudellisilla sijoituksilla. Esim.
erään arvion mukaan 2000 $:n sijoituksella kemikaaleihin ja lasi-
tarvikkeisiin voidaan saada aikaan kilon verran 3-metyylifentanyyliä,
arvoltaan noin miljardi dollaria (Frank Sapienzan (DEA:n kemisti)
arvio, annettu joskus 1989-90 kieppeillä, arvot saattanut muuttua).


tube

[CharlieBigPpotato]

sama@kun.ennenkin says:
eli tietääkö joku miten hallusinogeenit(ainakin datura,belladonna...)
vaikuttaa pitempiaikaisesti silmiin, niinkuin varoitellaan
itselläni useesti käy niin että ei silmän tarkennus pariin päivään
oikein toimi, mistä johtuu?

Antikolinergiset hallusinogeenit hyoskyamiini/atropiini sekä
skopolamiini lamaavat silmän sulkija- ja sädelihaksen.
Sulkijalihaksen lamaantumisesta seuraa silmäterän
laajeneminen (mydriaasi). Sädelihaksen lamaantuminen johtaa
akkomodaatiohalvaukseen (sykloplegia). Käytännössä siis lähinäkö
kärsii. Sykloplegia saattaa kestää jopa 7-12 vuorokautta,
kun atropiiniliuostaon tiputettu paikallisesti silmän sidekalovlle.
Hyoskyamiinilla aika on 3-7 vrk. Tällöin silmän
akkomodaatiokyky on ainakin kahden diopterin sisällä
normaalista. Sykloplegian kestoaika on todennäköisesti
huomattavasti lyhyempi, kun aineet on nautittu esim. suun
kautta. Hyoskyamiini aiheuttaa atropiinia selvemmin
akkomodaation heikkenemisen ja mydriaasin.


tube

[CharlieBigPpotato]

dialtonez@flashmail.com says:
I have a friend who we THINK has cyp-2d6 deficiency. First of all, we want
to make it official before we draw any conclusions. How much dxm would be
just right for testing and not be dangerous..I'm thinking maybe 25mg or
something. And if we do conclude he has this deficiency, can he still use
dxm at much lower doses to acheive the desired effects. He wants to know
although me and some other people (not to Joel ) thinks it would be pretty
unpredictable. Let me know if you have any ideas. Thanks

In one pilot study CYP2D6 deficient subjects barely tolerated 3 mg/kg DXM (*),
so it might be good to start with lower dosages, like 2 mg/kg. The data of
study cited strongly suggest that DXM is responsible for sedation, dysphoria,
and motor impairment, whereas the positive subjective effects may be mediated
by the active metabolite dextrorphan (DXO). If he is CYP2D6 deficient, he
may not like the effects...


*) Zawertailo LA et al. Psychotropic Effects of Dextromethorphan Are Altered
by the CYP2D6 Polymorphism: A Pilot Study. J Clin Psychopharmacology, 1998,
18(4):332-337


tube

[CharlieBigPpotato]

Heroiini

Heroiini eli diasetyylimorfiini on noin 4 kertaa morfiinia voimakkaampaa.
Se on puolisynteettinen morfiinin johdos. Heroiini syntetisoitiin vuonna
1874, mutta käyttöön se otettiin vasta 1898. Heroiini-nimi tulee
saksankielen sanasta heroisch, joka tarkoittaa sankarillista. Heroiini esiintyy
katukaupassa erisävyisenä ruskeana tai valkoisena jauheena. Sitä voidaan
käyttää suonensisäisesti, suun kautta tai polttamalla. Poltettavan heroiinin
käyttö onkin yleistynyt nopeasti. Suomen markkinoilla esiintynyt heroiini on
ollut pääsääntöisesti poltettavaa.

VAIKUTUKSET

Opiaatit, kuten heroiini saavat aikaan voimakkaan, hieman unisen euforian,
jonka seurauksena jännitystilat ja ahdistuneisuus katoavat. Yleensä mm.
seksuaaliset tarpeet katoavat. Keho tuntuu raskaalta ja lämpimältä.
Ajatukset säilyvät selvinä, vaikka ulkopuolisesta tilanne saattaa näyttää
aivan päinvastaiselta. Heroiinin keskushermostoa lamaava vaikutus hidastaa
pulssia ja alentaa verenpainetta. Myös kivun aistimus heikkenee. Liikkeet ja
refleksit hidastuvat, puhe muuttuu sammaltavaksi ja pupillit supistuvat.
Käyttäjän reagointi ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin heikkenee ja ruokahalu
katoaa Opiaattien pitkäaikainen käyttö voikin johtaa aliravitsemustiloihin.
Heroiini saattaa aiheuttaa pahoinvointia, ummetusta ym.
ruoansulatusvaivoja. Heroiinin voimakas hengitystä lamaava vaikutus tai
yliannos voivat johtaa kuolemaan. Pitkäaikaiskäyttäjillä heroiinin hankinta ja
käyttö muuttuvat usein elämäntavaksi.

HEROIININ VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

Opiaatit vaikuttavat opiaattireseptoreihin, joiden endogeenisiä (elimistön
sisäisiä) agonisteja kutsutaan endorfiineiksi. Opiaatit toimivat tietyissä
reseptoreissa agonisteina tai antagonisteina, nämä vaihtelevat eri opiaateilla.

RIIPPUVUUS JA TOLERANSSI

Opiaattien mielihyvää, pahoinvointia ja väsymystä tuottaville vaikutuksille
kehittyy melko nopeasti toleranssi. Toleranssia ei kuitenkaan kehity
ummetusta ja silmäterää supistaville ominaisuuksille. Yleensä heroiiniin
kehittyy voimakas psyykkinen riippuvuus. Fyysisen riippuvuuden
kehittyminen vaihtelee lievästä vaikeaan. Riippuvuus syntyy hyvin nopeasti.
Opiaattien aiheuttamat vieroitusoireet alkavat pian vaikutuksen loputtua. Ne
ilmenevät aluksi levottomuutena, mutta kehittyvät melko nopeasti selvästi
fyysisiksi, pahimmillaan kiputiloiksi, kouristuksiksi ja ripuliksi.
vieroitusoireita on pyritty torjumaan mm. ylläpitohoidolla, jossa
käyttäjillejaetaan metadonia, joka poistaa vieroitusoireet tuottamatta
kuitenkaan huumaavaa euforiaa.

[CharlieBigPpotato]

Kokaiini ja crack

Kokaiini on yksi alkaloideista joita voidaan eristää kahdesta eri
kokapensaslajin lehdistä, Erythroxylon cocasta ja Erythroxylon
novogranatensesta. Kokaiinialkaloidi eristettiin ensimmäisen kerran
kasvista vuonna 1860. Se voidaan helposti eristää kasvin lehdistä uuttamalla
kokaiiniemäs kokatahnaksi jota voidaan polttaa. Yleensä tahna muunnetaan
kemiallisesti suolahapon avulla kokaiini- hydrokloridiksi.
Kokaiinihydrokloridi on valkoista jauhetta, jota käytetään
nuuskaamalla.1970-luvulla Hollywoodin hienostopiireissä alkoi
freebase-villitys - kokaiinialkaloidin vapauttaminen suolahapposidoksestaan
poltettavan kokaiinin aikaansaamiseksi. Pahamaineinen crack (tai rock) on
vain karkeammalla menetelmällä valmistettua freebasea. Crack valmistetaan
liuottamalla kokaiinihydrokloridia ja ruokasoodaa veteen. Se esiintyy
kovina, kellertävinä tai vaaleanruskeina pieninä rakeina.

Freebasea ja crackia käytetään pääsääntöisesti kahdella eri menetelmällä:
lasipiipussa polttamalla tai kuumentamalla ainetta folion päällä ja
hengittämällä näin syntynyttä savua. Jälkimmäistä menetelmää kutsutaan
myös lohikäärmeen hännän jahtaamiseksi. Kokaiinia voidaan käyttää myös
suun kautta ja kun Kokaiinihydrokloridi liuotetaan veteen, voidaan se pistää
suoneen. Katukaupassa kokaiinin puhtausaste vaihtelee 50-70% välillä.
Etelä-Amerikan intiaanit sekoittavat kuiviin kokalehtiin kalkkia tai tuhkaa
alkaloidin vapauttamiseksi. He asettavat sekoituksen hampaiden ja posken
väliin ja imevät hitaasti tätä möykkyä. Kokalehtiä voidaan myös polttaa
esim. tupakkaan sekoitettuna.

Kokaiinia on käytetty lääketieteessä paikallispuudutteena, sen verisuonia
supistavan vaikutuksen ansiosta.

VAIKUTUKSET

Kokaiinin vaikutukset muistuttavat paljolti amfetamiinin vaikutuksia, mutta
ovat lyhytkestoisempia. Kokaiinin tuottama euforia on myös
voimakkaampaa kuin amfetamiinin.Yleistä on iloisuus ja hilpeys. Annoksen
jälkeen hyvänolon tunne ilmenee nopeasti. Itsevarmuus ja -kunnioitus
kasvavat eli ego voimistuu, itsekritiikki heikkenee, nälän ja väsymyksen
tunne katoaa.Yleensä sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu ja seksuaaliset
halut lisääntyvät. Kuitenkin pitkäaikaiskäyttö johtaa usein impotenssiin.

Nuuskattuna normaaliannos on noin 25mg. Vaikutukset tulevat esiin
muutamassa minuutissa ja huippu saavutetaan 20 minuutissa. Nuuskauksen
vaikutukset kestävät noin 30-45 minuuttia. Crackia poltettaessa vaikutukset
alkavat noin kymmenessä sekunnissa ja kestävät noin 5-15 minuuttia.
Laskimoon pistettynä kokaiinin vaikututukset alkavat 15 sekunnissa. Kaksi
jälkimmäistä käytötapaa tuottaa lyhytkestoisen, hyvin voimakkaan euforian.
Välittömästi, kun kokaiinin vaikutukset ovat kadonneet seuraa
alakuloisuutta, ärtymystä ja rauhattomuutta. Kokaiinin akuutteihin
vaikutuksiin kuuluu silmäterän laajeneminen pulssin ja verenpaineen
kohoaminen. Kokaiinin suonensisäiseen käyttöön liittyy samat riskit kuin
amfetamiinin käyttöön eli bakteeri-infektiot, tulehdukset pistos-paikoissa,
hepatiitit ja HIV. Pitkäaikainen kokaiinin nuuskaus vaurioittaa nenän
limakalvoja ja väliseinää. Kokaiinin tappavaksi annokseksi on ilmoitettu
500- 1200 mg nuuskaamalla mutta jo 30 mg:n annos mainitaan
vaaralliseksi. Yliannoksina aine aiheuttaa kouristuksia sekä rytmi- ja
hengityshäiriöitä, jotka voivat johtaa kuolemaan. Kokaiini voi aiheuttaa
lieviä maksan toimintahäiriöitä. Myös aineen epäpuhtaudet voivat aiheuttaa
pysyviä tai ohimeneviä vaurioita.

KOKAIININ VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

Kokaiini salpaa tehokkaasti noradrenaliinin ja dopamiinin soluunoton.
Dopamiinin soluunoton estoa pidetään nykyään kokaiinin pääasiallisena
psykoaktiivisten vaikutusten mekanismina. Toisaalta noradrenaliinin
soluunoton esto näyttää aiheuttavan monia kokaiinin toksisista vaikutuksista,
kuten takykardiaa, vasokonstriktiota ja verenpaineen nousua.
Dopaaminipitoisuuden aivoissa on katsottu nousevan syötäessä tai
harrastettaessa seksiä. Kokaiini saattaa pitkäaikaiskäytössä vaurioittaa
dopamiinipitoisia hermoja sekä aivojen pieniä verisuonia.

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

Vaikka kokaiinin ja amfetamiinin vaikutukset ovatkin melko samanlaiset,
niiden välillä ei ole ristitoleranssia. Toleranssi aineelle kehittyy hitaasti.
Kokaiini ei aiheuta varsinaista fyysistä riippuvuutta, mutta psyykkinen
riippuvuus saattaa kehittyä huomattavan voimakkaaksi erityisesti crackia
poltettaessa.

[CharlieBigPpotato]

hampton9971@my-deja.com says:
Ei, mutta oikeasti jäin kaipaamaan konversiotaulukoita LD50-määristä
eri aineille, tyyliin:

Mielestäni tuo ei olisi kovin hyvä tapa vertailla aineita. Aiheeseen
perehtymättömät ihmiset eivät välttämättä ymmärrä LD50-arvoa ja sen
heikkouksia. Tässä muutamia LD50-arvon ongelmia:

* Se mittaa vain aineen kykyä tappaa eikä ota huomioon mahdollisia
fyysisiä vaurioita tai esim. huumeiden kohdalla mahdollisia psyykkisiä
"vaurioita"
* LD50 vaihtelee lajien välillä, eikä sitä voida vertailla
turvallisesti ihmisiin
* Se mittaa vain akuuttia toksisuutta, ei pitkäaikaisvaikutuksia
* Se ei mittaa ns. idiosynkraattisia reaktioita (ts. reaktioita,
joita saattaa tapahtua pienelle osalle väestöstä jo pienemmillä
annoksilla)


tube

[CharlieBigPpotato]

Meskaliini

Meskaliini eli 3,4,5-trimetoksi-ß-fenyylyetyyliamiini on mm. Peyote-
(Lophophora Williamsii) ja San Pedro (Trichocereus pachanoi)
-kaktuksen aktiivinen alkaloidi. Kaktukset sisältävät meskaliinia aina 6%
kuivapainosta asti. Meskaliini eristettiin kaktuksesta ensimmäisen kerran
vuonna 1896. Se oli ensimmäinen eristetty hallusinogeeninen yhdiste.
Alkaloidi voidaan joko kemiallisesti erottaa kaktuksesta tai nauttia kaktus
tuoreena, keitettynä tai poltettuna. Meksikon intiaanit tunsivat peyoten jo
300 eKr, ja löytöretkeilijöiden saapuessa käyttivät tolteekit ja atsteekit sitä
laajalti. 1800-luvun lopulla peyote levittäytyi Yhdysvaltoihin, jossa useat
intiaaniheimot alkoivat käyttää kaktusta sakramentaalisena huumeena
seremonioissaan. Native American Church perustettiin vuonna 1918
peyoten laillisuuden turvaamiseksi; peyote ja meskaliini julistettiin laittomiksi
Yhdysvalloissa vuonna 1968.

VAIKUTUKSET

Suun kautta nautittujen kaktusten palojen annos on noin 50-200 g tuoretta
kaktusta. Kaktuksen sanotaan olevan hyvin kitkerän makuista.Vaikutukset
alkavat puolen tunnin kuluessa. Meskaliini on hiukan LSD:tä
hallusinogeenisempi ja empatogeenisempi. Aluksi havaitaan tajunnan ja
aistien muuntumista. Hengitys saattaa tuntua raskaammalta, lihaskramppeja
voi esiintyä erityisesti kaulan ja kasvojen alueella. Kaikkien epämiellyttävien
tunteiden tulisi kadota tunnin sisällä. Tämän jälkeen alkavat voimakkaat
tajunnan muutokset. Yleistä on sisäisen rauhallisuuden tunne, korkeampi
tietoisuus ja nopea ajatuksen kulku. Seuraavien tuntien aikana tunteet
syventyvät ja tulevat näkyvimmiksi. Värit näyttävät voimakkaammilta,
esineiden koko näyttää muuttuvan ja etäisyyksien havaitseminen voi
häiriintyä. Näköhallusinaatiot ovat LSD tyyppisiä. Meskaliinin vaikutus
kestää noin 6-12 tuntia, riippuen annoksesta. Puhtaan meskaliinin (annokset
200-600 mg ) vaikutukset poikkeavat hieman kaktuksen tuomista
vaikutuksista, johtuen kaktuksen sisältämistä muista alkaloideista. Huonot
"matkat" meskaliinilla eivät ilmeisesti ole yhtä yleisiä kuin LSD:tä
käytettäessä

MESKALIININ VAIKUTUSTAPA AIVOISSA on todennäköisesti
sama kuin LSD:n

TOLERANSSI JA RIIPPUVUUS

Meskaliinin vaikutuksille kehittyy toleranssi. Psyykkistä riippuvuutta voi
aiheutua, kuten LSD:lle.

[CharlieBigPpotato]

Oopiumi

Oopiumi on Papaver somniferum-kasvin kotahedelmien kuivattua
maitiaisnestettä. Raakaoopiumi sisältää keskimäärin 25 eri alkaloidia.
Tärkeimmät alkaloidit ovat morfiini (4-21%), kodeiini (0.8-2.5%),
papaveriini (0.5-2.5%), noskapiini (4-8%) ja thebaniini (0.5-2%).
Jokaisella oopumialkaloidilla on erilaiset vaikutukset; eri alkaloidien
erottaminen raakaoopiumista vaatii kemiallisia prosesseja.

Kreikkalaiset kirjoittivat ensimmäisinä oopiumin lääkinnällisestä käytöstä
noin 300 eKr. Arabikauppiaat levittivät oopiumin käytön Intiaan ja Kiinaan,
missä sitä käytettiin lähinnä ripulin ja punataudin hoitoon. Euroopassa
oopiumin käyttö oli levinnyt laajalle jo 1500-luvun puolivälissä.

Oopiumin suurimpia tuotantoalueita ovat "kultainen kolmio" (Laos,
Myanmar ja Thaimaa), "kultainen puolikuu" (Afganistan, Pakistan ja Iran),
Meksiko ja yhä enemmän myös monet Etelä-Amerikan maat, jotka
aiemmin ovat olleet kokaiinin pääasiallisia tuottajia.

Kodeiini

Kodeiinia eli metyylimorfiinia käytetään nykyään pääasiassa
yskänärsytykseen. Painoyksikköä kohti kodeiini on heikompi kuin morfiini.
Osa kodeiinin vaikutuksista perustunee siitä elimistössä muodostuvaan
morfiiniin. Kodeiinia on pieniä määriä useissa lievemmissä särkylääkkeissä
ja yskänlääkkeissä. Opiaattiriippuvaiset käyttävätkin näitä aineita vastoin
lääkärin ohjeita ja etsien päihdyttävää vaikutusta.

Morfiini

Morfiini eristettiin unikosta puhtaana vuonna 1806. Jauhettu oopiumi ja
oopiumiuute standardoidaan sisältämään 10% morfiinia. Morfiini on
kidemäistä ainetta tai väritöntä nestettä, ja se voi haista ammoniakilta.
Morfiini-nimi tulee Kreikan jumaltaruston Morfeuksen, unennäön jumalan
mukaan. Sitä käytetään kipulääkkeenä mm. syöpäpotilaille ja ensiavussa,
yleensä suonensisäisesti. Hengitystä lamaava vaikutus on tärkein akuutti
haitta. Se nähdään selvimmin , kun morfiinia annetaan laskimoon. Morfiinia
ei ole vielä nykyäänkään pystytty täysin korvaamaan synteettisillä vastineilla.
Se luetaan kuitenkin huumausaineisiin, eli sen käyttö ei ole laillista ilman
lääkärin määräystä. Oopiumia ja morfiinia esiintyy Suomessa katukaupassa
satunnaisesti. Morfiinista voidaan kemiallisesti valmistaa heroiinia.

Heroiini

Heroiini eli diasetyylimorfiini on noin 4 kertaa morfiinia voimakkaampaa.
Se on puolisynteettinen morfiinin johdos. Heroiini syntetisoitiin vuonna
1874, mutta käyttöön se otettiin vasta 1898. Heroiini-nimi tulee
saksankielen sanasta heroisch, joka tarkoittaa sankarillista. Heroiini esiintyy
katukaupassa erisävyisenä ruskeana tai valkoisena jauheena. Sitä voidaan
käyttää suonensisäisesti, suun kautta tai polttamalla. Poltettavan heroiinin
käyttö onkin yleistynyt nopeasti. Suomen markkinoilla esiintynyt heroiini on
ollut pääsääntöisesti poltettavaa.

VAIKUTUKSET

Opiaatit, kuten heroiini saavat aikaan voimakkaan, hieman unisen euforian,
jonka seurauksena jännitystilat ja ahdistuneisuus katoavat. Yleensä mm.
seksuaaliset tarpeet katoavat. Keho tuntuu raskaalta ja lämpimältä.
Ajatukset säilyvät selvinä, vaikka ulkopuolisesta tilanne saattaa näyttää
aivan päinvastaiselta. Heroiinin keskushermostoa lamaava vaikutus hidastaa
pulssia ja alentaa verenpainetta. Myös kivun aistimus heikkenee. Liikkeet ja
refleksit hidastuvat, puhe muuttuu sammaltavaksi ja pupillit supistuvat.
Käyttäjän reagointi ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin heikkenee ja ruokahalu
katoaa Opiaattien pitkäaikainen käyttö voikin johtaa aliravitsemustiloihin.
Heroiini saattaa aiheuttaa pahoinvointia, ummetusta ym.
ruoansulatusvaivoja. Heroiinin voimakas hengitystä lamaava vaikutus tai
yliannos voivat johtaa kuolemaan. Pitkäaikaiskäyttäjillä heroiinin hankinta ja
käyttö muuttuvat usein elämäntavaksi.

HEROIININ VAIKUTUSTAPA AIVOISSA

Opiaatit vaikuttavat opiaattireseptoreihin, joiden endogeenisiä (elimistön
sisäisiä) agonisteja kutsutaan endorfiineiksi. Opiaatit toimivat tietyissä
reseptoreissa agonisteina tai antagonisteina, nämä vaihtelevat eri opiaateilla.

RIIPPUVUUS JA TOLERANSSI

Opiaattien mielihyvää, pahoinvointia ja väsymystä tuottaville vaikutuksille
kehittyy melko nopeasti toleranssi. Toleranssia ei kuitenkaan kehity
ummetusta ja silmäterää supistaville ominaisuuksille. Yleensä heroiiniin
kehittyy voimakas psyykkinen riippuvuus. Fyysisen riippuvuuden
kehittyminen vaihtelee lievästä vaikeaan. Riippuvuus syntyy hyvin nopeasti.
Opiaattien aiheuttamat vieroitusoireet alkavat pian vaikutuksen loputtua. Ne
ilmenevät aluksi levottomuutena, mutta kehittyvät melko nopeasti selvästi
fyysisiksi, pahimmillaan kiputiloiksi, kouristuksiksi ja ripuliksi.
vieroitusoireita on pyritty torjumaan mm. ylläpitohoidolla, jossa
käyttäjillejaetaan metadonia, joka poistaa vieroitusoireet tuottamatta
kuitenkaan huumaavaa euforiaa.

[CharlieBigPpotato]

sd@sd.f says:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että melatoniini on Suomessa reseptilääke
siitä syystä, että isojen annosten terveydellisiä vaikutuksia ei täysin
tunneta, ja ihminen kykenee normaalisti valmistamaan itse riittävän
määrän melatoniinia tryptofaanista ja b-12 vitamiinista, jos nyt oikein
muistan.

Entsyymi, joka dekarboksyloi 5-hydroksitryptofaanin serotoniiniksi vaatii
koentsyymiksi B6-vitamiinin johdannaista, pyridoksaali-5'-fosfaattia.
Melatoniinihan muodostuu serotoniinista entsyymaattisesti. Ensin tapahtuu
N-asetylaatio. Asetyyliryhmän lähteenä toimii asetyylikoentsyymi-A. Toisen
vaiheen katalysoi hydroksi-indoli-O-metyylitransferaasi (HIOMT), jota on
vain käpylisäkkeessä. HIOMT käyttää metyylin lähteenä S-adenosyylimetioniinia.
B12-vitamiinia ei tietääkseni näissä reaktioissa tarvita.


tube

[CharlieBigPpotato]

Kannabiksen hyötyosuudesta

(OssiJ) wrote:
Onko kirjassa esimerkkejä mikä tai millainen "väliaine" olisi tehokkainta?

Eipä ollut tuossa kirjassa, mutta tsekkasin muualta.
Eli hyötyosuus oli 4-12% suklaakekseillä/leivoksilla.
Toisessa tutkimuksessa saavutettiin vähän parempi
hyötyosuus, 10-19%, kun THC oli liuotettu
seesamöljyyn ja laitettu gelatiinikapseleihin.
Jossain apinatestissä leivoksella saavutettiin kuitenkin
parempi hyötysuhde kuin seesamöljyllä.

Entä tiedätkö mikä on vastaava "hyötysuhde" poltettaessa
- vai voiko noita edes verrata mitenkään keskenään?

Kyllähän niitä voi vertailla. Hyötyosuudesta poltettaessa olen
nähnyt mainintoja 2-50%. Ehkäpä yleisempi on siinä
20% kieppeillä. Tuohan riippuu erittäin paljon tekniikasta.

[CharlieBigPpotato]

MAO-inhibitors with stimulants (a comment to Murple)

I had to start a new topic because I consider this one as a really important interaction. Also the conflicting information of the severity of this interaction makes it important.
I'll comment Murple's message posted to another thread on trip reports forum.
From a person like Murple, who is regarded usually as a knowledgeable person in internet drug community, I consider the following comment very irresponsible and ignorant:

Originally posted by Murple:
I and other have mixed MAO-A inhibitors (harmine, though moclobemide is also an MAO-A-I) with MDMA before on multiple occasions with no problems. Mixing an MAO-B inhibitor or a nonselective MAOI with MDMA could theoretically lead to a hypertensive crisis and could theoretically be dangerous and maybe even fatal... However, MAO-A inhibitors are (in theory) just going to make the MDMA affect you stronger (andome psychedelic effects in the case of harmala alkaloids).

The thing that you have mixed it succesfully doesn't mean that it can considered as "safe". Moclobemide-MDMA -combination has caused at least four deaths in Finland within a year [1].
Murple states that "mixing an MAO-B inhibitor or a nonselective MAOI with MDMA could theoretically lead to a hypertensive crisis..."
This is not completely true. Norepinephrine (noadrenaline) is the primary neurotransmitter of the sympathetic nervous system, which controls for example blood pressure. Norepinephrine controls blood pressure both centrally and peripherally. Drug induced hypertension is usually mediated via noradrenergic mechanisms [2]. It should be noted that MAO-B doesn't metabolize norepinephrine in the human brain [3]. In my opinion, for this reason the risk of hypertensive crisis is more likely with MAO-A-inhibitors (but possible also with MAO-B-inhibitors). Supporting my opinion, there is evidence that the cardiovascular effects of high-dose ephedrine is potentiated by moclobemide treatment [4]. Also serotonin is metabolized by MAO-A. Thus, the risk of serotonin syndrome is more likely with MAO-A-inhibitors. Combination of SSRI and moclobemide has been reported to cause fatal serotonin syndrome [5]. Good examples about the lethality of serotonin releasing effects combined with selective MAO-A-inhibition is PMA and 4-MTA, which both have caused several deaths and near-death situations in short time [6,7,8]. Both PMA and 4-MTA are serotonin releasers and potent MAO-A-inhibitors, which probably accounts their increased toxicity [7,9,10]
In conclusion, combining MDMA or amphetamine with moclobemide causes unpredictable potentiation of the effects of MDMA or amphetamine and thus is highly unadvisable.

If you do try mixing MDMA with MAOIs, be aware of these factors, and use low doses of MDMA (less than half what you normally would). Never use MAO-B inhibitors or nonselective MAOIs with MDMA - the only "safe" MAOIs to use with MDMA are MAO-A inhibitors such as harmine, harmaline or moclobemide. Taking MDMA with Deprenyl or any other substances that inhibit MAO-B could be potentially fatal, although no fatalities have been recorded (a few frightening physical reactions have been documented involving Deprenyl though).

It's good that you note that the dosage of MDMA should be very small. But you didn't mention that the MAO-A selectivity of harmala-alkaloids are lost in higher dosages. This can also contribute to the risk of this combination. For example, the amount of harmala-alkaloids ingested typically in hoasca are most likely so high that it's aufficient to inhibit both isozymes of MAO [11].

References:

[1] Personal communication with finnish forensic medicine professor.
[2] Hessler R. Cardiovascular Principles. In: Goldfrank's Toxicologic Emergencies, 6th edition (Ed. Goldfrank, Flomenbaum, Lewin, Weisman, Howland, Hoffman). Appleton & Lange 1998. pp. 353-378.
[3] Pepper JP, Baumann MH, Ayestas M, Rothman RB.
Inhibition of MAO-A fails to alter cocaine-induced increases in extracellular dopamine and norepinephrine in rat nucleus accumbens.
Brain Res Mol Brain Res. 2001 Mar 5;87(2):184-9.
[4] Dingemanse J, Guentert T, Gieschke R, Stabl M.
Modification of the cardiovascular effects of ephedrine by the reversible monoamine oxidase A-inhibitor moclobemide.
J Cardiovasc Pharmacol. 1996 Dec;28(6):856-61.
[5] Neuvonen PJ, Pohjola-Sintonen S, Tacke U, Vuori E.
Five fatal cases of serotonin syndrome after moclobemide-citalopram or
moclobemide-clomipramine overdoses.
Lancet. 1993 Dec 4;342(8884):1419.
[6] Martin TL.
Three cases of fatal paramethoxyamphetamine overdose.
J Anal Toxicol. 2001 Oct;25(7):649-51
[7] Kraner JC, McCoy DJ, Evans MA, Evans LE, Sweeney BJ.
Fatalities caused by the MDMA-related drug paramethoxyamphetamine (PMA).
J Anal Toxicol. 2001 Oct;25(7):645-8.
[8] De Letter EA, Coopman VA, Cordonnier JA, Piette MH.
One fatal and seven non-fatal cases of 4-methylthioamphetamine (4-MTA)
intoxication: clinico-pathological findings.
Int J Legal Med. 2001;114(6):352-6.
[9] Huang X, Marona-Lewicka D, Nichols DE.
p-methylthioamphetamine is a potent new non-neurotoxic serotonin-releasing agent.
Eur J Pharmacol. 1992 Dec 8;229(1):31-8.
[10] Scorza MC, Carrau C, Silveira R, Zapata-Torres G, Cassels BK, Reyes-Parada M.
Monoamine oxidase inhibitory properties of some methoxylated and alkylthio
amphetamine derivatives: structure-activity relationships.
Biochem Pharmacol. 1997 Dec 15;54(12):1361-9.
[11] Callaway JC, McKenna DJ, Grob CS, Brito GS, Raymon LP, Poland RE, Andrade EN, Andrade EO, Mash DC.
Pharmacokinetics of Hoasca alkaloids in healthy humans.
J Ethnopharmacol. 1999 Jun;65(3):243-56.

Originally posted by quale:
Alright I think I am going to have to disagree with you on a couple points. First of all are you doubting that murple has succesfully combined these agents? If he and others indeed have we have significantly more evidence for the safety of these combinations than the untried MAO-B combinations.

No, I don't doubt that murple has combined MDMA with MAOA-inhibitor, I just questioned his assumption that it can be regarded as safe. I have combined deprenyl (a MAO-B inhibitor) with amphetamine and MDMA without problems. However, I don't like to boast with it, because I can't be sure about the safety of this combination.

First of all serotonin syndrome is not the primary cause of ecstasy overdose (ignoring stupid shit like dehydration) it is heart failure/hypertension induced.

Could you give a journal reference for this? Serotonin syndrome and hyperthermia seems to contribute significantly to the lethality of MDMA [1,2,3,4]. As I argued in my previous post, also the cardiovascular toxicity of MDMA is likely potentiated by MAO-A inhibitors. Thus, I can't understand the point of this comment of yours.

Moreover it seems that it is the overload in the sympathetic nervous system (outside of the brain) seems to be heavily implicated in this. Take a look at the various threads about stims and beta-blockers. Thus we have very good reason to believe MAO-B blockers are likely to incite a hypertensive crisis.

Again, I can't understand the reasoning of yours. What makes you think that it's the MAO-B inhibitors behind the hypertensive crisis? Yes, the cardiovascular effects of amphetamines can be alleviated with beta1-antagonists but how does this link with MAO-B? The combination of inhibition of MAO-A with inhibition of reuptake of serotonin and norepinephrine may result in a flood of serotonin and norepinephrine into the synapse, exceeding its capacity for enzymatic catabolism. The only effective route of catabolism for excess serotonin is through MAO, thus making serotonin syndrome likely. Catecholamines, on the other hand, can be catabolized also by catechol-o-methyl transferase (COMT). Circulating catecholamines are usually inactivated by a combination of uptake 1, uptake 2 and COMT. It is generally assumed that MAO-A is responsible for the oxidative deamination of norepinephrine in sympathetic nerve endings [9].

I note that for all those citations about death you put up they all seem to say just they died of heart problems.

The spectrum of serotonin syndrome includes cardiac arrhythmia and respiratory arrest [5].

BTW MDMA has MAOA-inhibition propoerties and pure MDMA is pretty hard to overdose on.

PMA is 30-fold more potent inhibitor of MAO-A than MDMA. PMA doesn't inhibit MAO-B [6].

In fact as your entier argument is based on the theory of serotonin syndrome fatality you must deal with the huge gaping hole, E realeases a fuckton of serotonin why doesn't it cause this toxicity. In fact agents like MDAI which are more selective at releasing serotonin seem less lethal.

My argument was not solely based on serotonin syndrome. It was based on potentiation of BOTH serotonergic AND noradrenergic transmission by MAO-A-inhibitors. Thus making the incidence of hyperthermic and cardiovascular fatalities more likely. There is some evidence that enhancement of overall serotonergic neurotransmission is necessary but possibly not sufficient cause of the serotonin syndrome. Some researchers even considered that inhibition of both MAO-A and MAO-B is essential for the development of the serotonin syndrome [7].
The hyperthermia by psychostimulants is most likely mediated by dopaminergic mechanisms (so this could be in theory be potentiated by MAO-B inhibitors) and the serotonergic neurotransmission has synergistic contributing role in this [8].

Some more evidence comes from this article which seems to imply the overdose effects of taking e plus an MAO resembeled those of amphetamine. Thus suggesting that it is the ampetaminelike MAOI-B potentiated toxicity that we need to worry about most.

Phenelzine is non-selective MAO-inhibitor, so how can you tell how much the MAO-B-inhibiting properties of it contributed to the interaction?

References:

[1] Gill JR, Hayes JA, deSouza IS, Marker E, Stajic M.
Ecstasy (MDMA) deaths in New York City: a case series and review of the literature. J Forensic Sci 2002;47(1):121-126.
[2] Demirkiran M, Jankovic J, Dean JM.
Ecstasy intoxication: an overlap between serotonin syndrome and neuroleptic malignant syndrome.
Clin Neuropharmacol. 1996 Apr;19(2):157-64
[3] Appendix 1, In: Kalant H.
The pharmacology and toxicology of "ecstasy" (MDMA) and related drugs.
CMAJ. 2001 Oct 2;165(7):917-28.
[4] Mueller PD, Korey WS.
Death by "ecstasy": the serotonin syndrome?
Ann Emerg Med. 1998 Sep;32(3 Pt 1):377-80.
[5] Bodner RA, Lynch T, Lewis L, Kahn D.
Serotonin syndrome.
Neurology. 1995 Feb;45(2):219-23.
[6] Mash DC, Izenwasser S, Quyang Q, Wade D, Dal Cason TL, Hearn WL.
Para-methoxyamphetamine (PMA) inhibits MAO-A: Implications for fatal hyperthermia associated with club use of psychoactive amphetamines. Drug Alcohol Depend 2001;63(Suppl 1):S99.
[7] Sternbach H.
The serotonin syndrome.
Am J Psychiatry. 1991 Jun;148(6):705-13.
[8] Callaway CW, Clark RF.
Hyperthermia in psychostimulant overdose.
Ann Emerg Med. 1994 Jul;24(1):68-76.
[9] Bitsios P, Langley RW, Tavernor S, Pyykko K, Scheinin M, Szabadi E, Bradshaw CM.
Comparison of the effects of moclobemide and selegiline on tyramine-evoked mydriasis in man.
Br J Clin Pharmacol. 1998 Jun;45(6):551-8.