Ajatuksia, ihan mistä vaan

[Scarlett]

Oon pohjimmiltani hiljainen pohdiskelija ja helposti vähän ylianalyyttinen. Mieltäni askarruttaa parhaillaan seuraava; Katkolle? Miten? Jos en onnistu, jos petän itseni? Ja muut? Jos en osaakkaan olla rehellinen? Haluanko tarpeeksi viimein lopettaa käytön? Mitä sen jälkeen? Miten kuluvat päivät ilman subua? Entä piikkikoukku?

Pelottaa tulevaisuus. Silti oon hyvinkin toiveikas sen suhteen.

[smokywestern]

Oon pohjimmiltani hiljainen pohdiskelija ja helposti vähän ylianalyyttinen. Mieltäni askarruttaa parhaillaan seuraava; Katkolle? Miten? Jos en onnistu, jos petän itseni? Ja muut? Jos en osaakkaan olla rehellinen? Haluanko tarpeeksi viimein lopettaa käytön? Mitä sen jälkeen? Miten kuluvat päivät ilman subua? Entä piikkikoukku?

Pelottaa tulevaisuus. Silti oon hyvinkin toiveikas sen suhteen.

fear leads to the dark side - Yoda

Älä pelkää...

[Voima]

Joteki viime aikoina ollut enemmän sinut itsensä kaa kun on tunnustanut oman tavallaan pimeemmän puolensa olemassaolon, semmosen itsekkään, likasen, vihasen ja suorastaan väkivaltasen puolen ja sen puolen olemassaolon tässä maailmassa. Ja tajunnut ennen kaikkee sen ett se kaikki on osa tätä systeemiä, osa tätä maailmaa. Oikee ja väärä on vähä omituisii käsitteitä, mut ite ajattelen nykyään että se mikä on miulle oikeasti hyväksi, on sillä hetkellä "oikein". Mut siis en tarkota sillä tavalla hyväksi ett "otanpa pirilainit,siitä tulee hyvä olo", vaan pitemmäll tähtäimellä ja laajemalla skaalalla ajateltuna. Ja ei kai miun tartte puuttua siihen mitä muut tekee tai ajattelee, kuhan pidän oman tonttini kunnossa.

[magiclymagical]

Jos ajatellaan päihtymisen halua/himoa/mitävaa kuvainnollisesti "mustana aukkona", ni kuin paljon sinne pitää kaataa douppia että tuntuu kylläiseltä/täydeltä/satisfactionfuckyeah!
Koittanu pitää aina douppailun suht kurissa, mut aina jotenki tuntuu, että en saa tarpeeks. Too much of everything is never enough, chase the dragon perkele. Ja silti mä tästä niiiiin tykkään.


Täysin random post scriptum loppuun: Aion vakaasti oppia soittamaan kitaraa. Vaultishan kai on vitusti kitaraguruja, miksei oo jotai musansoitto-topicia jos kaikki heittelis vinkkejä ja kertois mitä douppia kannattaa tai ei missään nimessä kannata ottaa ku soittaa, ite oon huomannu että ei tuo oikee kuosissa onnistu, pilvessäki on tosi vaivalloista.

[Dexma]

Täysin random post scriptum loppuun: Aion vakaasti oppia soittamaan kitaraa. Vaultishan kai on vitusti kitaraguruja,

Tai no vittu mä ketään ilmatteeksi opettais En mä tiiä onks täällä paljon porukkaa, jotka haluu opetella pelkästään kitaraa. Tietenkin ehkä joku erisoittimien opiskelusta oleva topikki, mut... Toisaalta ohan noita netissä... Aina voin yrittää alku asioita opettaa netin kautta jos joku haluaa.

Ihme juttu mul on ollut kaupan seinillä kohta koko kesän ilmoitukset, että voin pitää ihmisille yksityistunteja, mut ei oo vielä kukaan ees soittanut... Dämn. Tietenkin varmaan kesän jälkeen porukka saattaa innostua enemän.

[LeFairylette]

Ois niin siistii mennä Dexman kitaratunnille!!!
Teetkö kotiopetusta, tosin matka on vähän pitkä nykyään meidän välillä
Otin aikoinaan rumpu- ja bassotunteja, eikä juuri mitään jäänyt päähän. Dexman opissa vois ehkä jäädä

[Dexma]

Dexman opissa vois ehkä jäädä

Joo mun tunnit ois sillai.

Tänään opiskelemme rock musiikkia ja sen eri ilmiöitä.
Ensiksi jotta ymmärrämme mistä tuli 60 luvun rock musiikin muutokset niin otamme näitä älläsdee sokereita.

Sen jälkeen menemme funk, disco, soul osastoon. Tässä on hieman kokaiinia maistellaans tätä ja kuunnellaan italialaista discoa samalla, kun harrastamme seksiä toistemme kanssa ja noiden kääpiöiden joita pidän aina häkeissä täällä.

Jazz musiikki on kaiken ä ja ö. Nyt voimmekin siirtyä tyylikkäseen elämän tapaan, eli opiaattien käyttöön, viskin juomiseen ja musiikilliseen valaistumiseen joka pikkuhiljaa johtaa mielen täydelliseen passivoitumiseen ja sen jälkeen mikään ei enään tunnu missään.

Ei mut mähän oon niitä tyyppejä jotka vihaa sitä, kun poltetaan pilvee liikaa bändireeneissä, aina potkimassa jengiä ulos.

[dopE]

Onko täällä ketään kunnon nörttejä / muuta porukkaa joka ymmärtää kaiken maailman radiolaitteista ym?
http://vimeo.com/23980901

Voisin aivan oikeasti maksaa 2000€ puhtaana käteen sille, joka saisi taottua meikäläisen päähän sen että kuinka tuon virven saa kuulumaan. Nyt aloin tosissaan kelaamaan että pasin kans ois ihan jees treffata

[magiclymagical]

Joo mun tunnit ois sillai. (huumeista ja musiikista)

kyl mä voin maksaa jos noi doupit sisältyy hintaa?

[Dexma]

Joo mun tunnit ois sillai. (huumeista ja musiikista)

kyl mä voin maksaa jos noi doupit sisältyy hintaa?

En mä enään kumminkaan kestäis tollasta kuosaamista oon tullut niin vanhaksi. Rock musiikin piti pitää mut teininä pitkään, mutta se teki musta vanhan enkä ees ehtinyt aikuistuun siinä välissä. Menin suoraan rockista jazziin...

Mut voin mä kirjoittaa jotain kitaran perusjuttuja sulle jos haluut, lupaan olla kuiva, mutta SAATANAN NATSITEHOKAS opettaja.

Oikeasti. Mä oon musajutuissa aika natsi. Kaveruus ei merkkaa mitään bändissä jos et osaa soittaa etkä reenaa. Samantien vittuun vaan raha se on joka musiikissa on tavoitteena. Tai no. En mäkään oo paljoo enään nyt treenannut, kun koulu loppui ja miettinyt, että menis vain johonkin proge bändiin vetään happoo reenikämpälle.

[zerk]

Voinko mä olla teidän manageri? Oon aina halunnu olla sellanen.

[magiclymagical]

Ongelmana tuntuis olevan täl hetkellä lähinnä että en oikeen tiiä miten edistyisin. Tosi hitaasti tuntuu oppivan, vaikka kuitenkin jotain oppiikin. Jotain sointuja koittanu opetella ja niitten vaihtoa koittanu harjotella. On kyl vitusti asioita mistä ei mitää hajua mut kuulemma ne tulee sit myöhemmin.

[Dexma]

Ongelmana tuntuis olevan täl hetkellä lähinnä että en oikeen tiiä miten edistyisin. Tosi hitaasti tuntuu oppivan, vaikka kuitenkin jotain oppiikin. Jotain sointuja koittanu opetella ja niitten vaihtoa koittanu harjotella. On kyl vitusti asioita mistä ei mitää hajua mut kuulemma ne tulee sit myöhemmin.

Riippuu tosi paljon siitä, mitä haluut opetella.

Ensimmäinen ihan vasta alkajan juttu olis mun mielestä opetella ainakin tietää jotenkuten:

- Mitkä nuotit menee missäkin kohtaa kitaraa.
Moni pelkää nuottien opiskelua, mut ainakin mun mielestä pitää tietää sointujen nimet ja se, että mistä löytyy kitaralla eri nuotit. Tietää mistä kaikkialta löytyy A ja muut. Se kandee olla ainakin niin, että kahella alimmalla kielellä eli E ja A kielellä ne löytyy suht koht ulkomuistista.

Nuotteja ei tarvi opetella niin, että osaa niitä papereista soittaa. Enemmän pitää olla mun mielestä sellainen ymmärrys, että osaa ymmärtää sitä mitä ihmiset puhuu musiikissa. Nuotit on yhteinen kieli jolla kommunikoidaan musiikissa nihkeetä jos on bändikämpällä vaik basisti jollekka selitetään, "että soita nyt tosta alimmalta nauhalta 5 välistä toi ja toi", kun voi sanoa, "että sointu on A ja siitä lähtee." Tietenkin on hyvä jos osaa tosi hyvin nuoteista lukea, varsinkin jos kiinnostuu klassisesta kitarasta, mutta perus rokkari ei tartte osata kauheen hyvin nuotin lukua. Humppakeikkaa jos haluaa vetää niin sit tarttee olla suhtkoht hyvä nuoteissa myös.

- Sit alussa avosoinnut kaikki mollit ja duurit. Ite en ehkä lähtis hirveesti alussa kuluttaan aikaa avosointujen täydelliseen osaamiseen eli saattais jättää väliin kaikki nelisoinnut, aloittaa vain peruskolmisoinnuista.

Tää on hyvä paikka mistä aloittaa niin pystyy ne yksinkertaisimmat biisit säestään ja omaa laulua vaik komppaan jos haluaa alkaa tekeen vaikka leirinuotio biisejä. Myös se antaa hyvän sormijumpan harjoitteluun. Näiden opettelussa voi mennä hetki eli kandee antaa sille aikaa.

Sit teoriasta kandeis ymmärtää ainakin alussa teorian tasolla nuotinluvusta jotain, niin se avaa heti sitä soittamista aika paljon ja jatkossa, kun alkaa muita juttuja opetteleen niin helpompaa, kun pohjatyö on vahvasti tehty. Kitaristin kandee myös mun mielestä osata tabulatuurien lukeminen, tabulatuurista selviää hitosti asioita joita ei aina kirjoiteta nuotteihin. Slidet, venytykset ym. Toisaalta tunnen kyllä ihan suomen kärkimuusikoita jotka ei ees osaa tabulatuureja lukee vain lukee nuotteja, mut ne onkin siinä aika guruja. Myös korvalla biisien soittaminen kehittää hitosti, moni ammattilainen soittaa pelkästään korvalla biisejä eivätkä välttämättä osaa nuotin nuottia.

Aloittelevan soittajan reenipäivä vois näyttää tältä, että
- käy läpi kaikki c, d, e, f, g, a, h, c duurit ja mollit avosoinnuilla. Tohon menee noin 15-20 min. Mitä paremmaksi tulee sitä vähemmän se aikaa vie, ite soitan varmaan minuutissa ne läpi.

Sit kävis läpi kieli kerralla kaikki kitaran välit niin, että aloittaa avokielen näpäytyksellä sanoo sen nuotin nimen, sit seuraavaan nauhaan ja sanoo taas nuotin nimen. Eli vaik alhaalla E kielellä, E, F, Fis, G, Gis, A jne sit tulee vaik alaspäin saman vielä ja sanoo kaikki noi fis ja gis äänet alennettuina sävelinä eli As-Ges (ab, Gb). Tähän menee noin 20 minuuttia äkkiä aloittelijalta.

Sit joitain helppoja biisejä kandee kompata. Ottaa vaikka jonkun Suuren toivelaulukirjan tai jonkun muun nuottikirjan ja sieltä soittelee jotain tuttuja biisejä. Vanhemmasta rokkimaailmasta löytyy paljon hyviä reeni biisejä. Lady in black (Uriah heep) tyylisiä kahen soinnun biisejä, sit kun alkaa osaan enemmän niin vaik samalta bändiltä Easy livingiä. Avosoinnut ei kuulosta välttämättä miltään ihan parhaalta, mut ne on ne soinnut jota yleensä moni soittelee, kun kompataan vain yksin jotain kitaristia tai sit esim joissain blues ja country musiikissa niin sieltä löytyy jo aika pitkälle vietyä avosointujen soittamista.



Ja sit kaikista tärkein jos OIKEASTI HALUAA KEHITTYÄ, on se, että harjoittelee oikealla tavalla. Harjoittelu hetki kandee olla aika järjestelmällinen vaik kuinka natsia se on. Kurinalaisuus kehittää. Ite suosin, että opettelee mahdollisimman tasaisen usein. Mun mielestä on parempi reenata tunti viikossa, kuin kolme tuntia yhtenä päivänä ja sit pitää kuukauden tauon. Silloin ei kehity, vaik moni hippi tuntuu sillain treenavan, mut sen näkee sit taidoissa. Varsinkin soittoharrastuksen alussa tauot on tosi tosi huonoja juttuja, sit kun alkaa oleen vähän enemmän soittanut ja asiat on tosi hyvin takaraivossa niin kandee ehkä pitää taukoja, ettei homma maistu niin puulta. Myös sormet on lihaksia jotka vaatii toistoja ja ainoostaan jatkuvat toistot kehittää niitä. Kandee myös opetella lopettaan se reenisessio. Yli kolmen tunnin treenaminen on aika rankkaa ja sellainen puolikeskittymiskyvyllä tehty treeni on aika huonoo. Reenamisen aikana ei olla tietokoneella vain yleensä mielummin omassa huoneessa yksinään ja treenataan pelkästään eikä mitään himokuoseja reeneihin. Musta on niin hauskaa, nähä sitä, että poltetaan pilvee niin paljon ennen treenejä, että sitä ei tajuu jos soittaa paskasti. Mul on ollut paljon näitä oppilaita jotka tuntu enemän vain olevan kuosissa niin eipä niistä ikinä tullut mitään oikeita soittajia, ehkä hauskaa on rämpyttää ja kuosata, mut musasta se on kaukana monesti mun silmissä.

Oikeanlaista reeniä niin tunti joka toinen päivä on alussa ihan jees. Sit kun enemmän kehittyy niin ehkä se tunti pari joka päivä tai joka toinen päivä. Ite oon treenannut kuudentunnin päiviä joka päivä niin ne alkoi oleen aika liikaa monesti.

Sit kandee opetella yhtä uutta asiaa kerralla. Tätä ei voi liikaa hokea ikinä, ite en osaa tätä myöskään. Tää on tosi hankalaa varsinkin nykyään, kun jengi kattoo paljon netistä sitä sun tätä ja sit ne ei ees tiiä mitä kandee opetella. Tähän se opettaja on loistava, koska opettaja osaa opettaa oppilasta itse oppimaan ja näyttää suuntaa aina ja kommentoi. Ite jos treenaisin vaik tunnin päivässä niin 15 min saattais olla uusien asioiden opiskelua ja muu vain vanhan asian toistamista. Jotkut ammattilaiset harjoittelee ihan perusasioita vain päivittäin eikä edes yritä tulla miksikään virtuoosiksi, mutta ne osaa ne omat juttunsa sit "täydellisesti" ja yleensä soittaa musaa jota enemmän jengi kuuntelee kuin ne jazzarit jotka opettelee mitä omituisimpia metkuja kokoajan.

Eli tee oppimiselles tavoite, kirjaa vaikka ne ylös sit, kun osaat ne niin opettele uusia juttuja. Aloittelijalle vaikka
- osaan soinnut ja pystyn sanoon mikä nuotti on missäkin kohtaa kitaraa ilman kattomatta sitä kirjasta
- osaan kolme helppoo biisiä ulkoo niin, että komppaan ja laulan ne samalla vaikka paskalta lauluni kuulostais (laulaminen aina harjoittelun kohalla tehostaa kaikkea oppimista, moni laulaa esim soolojaan samalla kun opettelee niitä)

Ei kandee alussa lähtee mihinkään hullun hankaliin teknisiin juttuihin myöskään turhaa ja liian isot askeleet kandee jättää ottamatta ne on pelkkää takapakkia. Tiedän tyyppejä jotka ei halua opetella B.b kingin bluessi sooloja vain yrittää heti jotain jazzia soittaa. Ei silloin tapahdu keskittymistä, kaikki ajallaan.

Alussa pitäisin aika tärkeenä sitä, että sais perustason omalla musiikilliselle ymmärrykselle ja sais tekniikkansa suhtkoht kuntoon. Ite ennenkuin aloin opettelemaan mitään skaaloja ym, niin olin opetellut tosi paljon vain muiden kitaristien riffejä ja sooloja. Voi olla myös paljon hauskempaa opetella soittaan toisten ihmisten musaa, kuin yrittää sikana vain jostain tempaista omia biisejä tai soitella omia sooloja taustanauhojen tai muiden musan päälle. Toisaalta luova treenaus on hauskaa ja kehittävää, mutta sitä pitää tehä sopivissa määrin. Tohon kyllä löytyy kultainen keskitie itekseen. Kandee miettiä kuinka paljon haluu osata säveltää esimerkiksi.

Eli jos ajattelee yleisesti populaarimusiikki puolelta niin kandee alussa opetella kitaralla (miksei muillekkin soittimille)

- perussoinnut ---> sointujen muodostaminen teoriassa----> opettelee kitaralla barresoinnut E ja A kieleltä ja niillä nelisoinnut.
- Paljon biisejä ja tyylilajia josta diggaa. Myös kandee kattoo perusasiat muistakin tyyleistä. Voi olla yllättävän hauskaa oppia jotain funkkia soittaan vaikkei ole ikinä ennen kuunnellutkaan sitä. Mieluiten soittaa aina mahdollisimman hyvällä soundilla, koska hyvä soundi on musaa!
- Perusskaalat ---> pentatoniset asteikot---> bluesasteikot ja bluesimproilu--->sävellajit ja niiden muodostus--->arpeggiot ja niiden muodostaminen--->perusmoodit---->Vitusti improtreeniä ja noiden asioiden sahaamista sormille ulkoa.
- Slide, venytys, hammer on, pull off liikkeet kitaralla myöhemmin ne oikeasti COOLIT asiat eli huiluäänet, tapping, sweepit (ja sit voikin hankkia huumekoukun ja Eddie Van halen kampauksen)
-Plektra ja sormilla soittoa, kandee kumminkin alkaa toisesta. Jos pop musa kiinnostaa niin pleku käteen alussa vain mun mielestä.
- Nuotin lukua sen verran mitä innostaa enempi parempi tietenkin, mut sen ei tarvi olla koko harjoittelu.

Tossa on varmaan vuodeksi ehkä pariksi hommaa jo. Ahkerimmat vääntää tollasen jo vuodessa, mut monella menee parivuotta jos treenaa tunnin pari jokapäivä/joka toinen päivä. Jos käy noi kaikki asia läpi yhessä reeni hetkessä saattaa mennä 2 tuntia per sessio. Omassa harjoittelussa on yleensä sillain, että käyn skaaloja/arpeggioita läpi, sormitus harjoituksia (heh heh ), sit soitan monien jazzibiisien päälle soolo treenejä. Ite nykyään reenaan vain huvikseni jazzia, mut jos olis enemmän tonne heavy tai pop musan suuntaan tai on joku keikka eessä niin sit panostan niiden asioiden opiskeluun.


Kandee hommata jokin aloittelijalle sopiva kirja ja myöhemmin sitten joku vähän kehittyneempi kirja. Kirjastossa käyntiä suosittelen aina.
Tulipas paljon kirjoitusta taas kun innostui jauhaan kitaransoitosta. Oisin voinut tehä pidemmäkin kirjoituksen

[magiclymagical]

Tosi paljon hyviä pointteja tossa kyl. Ois pitäny heti tulla täältä kyseleen. Just ku itseopiskelun kautta yrittää osaamistaan lisätä ni on vähä tuo kun on niin paljon kaikkea ja ei oikeen saa sellasta selvää järjestystä että mistä alottaan kun ei tosiaan ymmärrä oikeen vielä mitään. Kyl mun puolesta voisit höpistä enemmänkin ja muutki, jeesais ainaki itteäni. Ja tosiaan tiesin ettei tuu oleen helppo eikä nopee homma tämä mutta se tästä just tekeekin hienoa ku näkee sit sen kehitykse ja tuntuu heti vitusti paremmalta ihmiseltä ku on jotain rakentavaa, kehittävää ja järkevää tekemistä ton ainaisen kuosailun tilalle. Oon edellee sitä mieltä että kitara/soitto/musiikki topic.

[juss111]

Miten sitä on niin saatanan rakastunu että oikeen ihmetyttää ja pelottaa että itte vedän kaiken vituiks. Kokoajan tekis mieli soittaa tai pistää viestiä tai mennä kahville tai pyytää kylään niin teen sille hyvää ruokaa tai, tai. vittu! en mä oo tämmönen? tai sitte musta on tullu tämmönen ku oon ollu selvinpäin pidemmän aikaa? tai "selvinpäin" ilman kemikaaleja siis enkä kylläkään oo pilveekä poltellu ku pari hassua kertaa sillontällön sopivissa olosuhteissa esim mökillä. sitäki tuli poltettua yli viis vuotta päivittäin enkä oo huomannu muutaku positiivisia vaikutuksia ku sen oon lopettanu. ainaki oon nykyään helvetin kova puhumaan entiseen verrattuna.

[Dexma]

Kyl mun puolesta voisit höpistä enemmänkin ja muutki, jeesais ainaki itteäni.

Tos mitä kirjoitin niin musta on loppupeleissä aika paljon asiaa, jos haluut enemmän tietää mitä joillain skaaloilla ja arpeggioilla tarkoitetaan niin niitä pystyy wikipediasta ihan löytään, ja sit tietenkin kysymään vaik multa niin voin aina selittää enemmän. Mut tosiaan yksi asia kerrallaan ja VITUNMOINEN SORMITUS TAHTI vain. hehheheh

Mun yhen kitaran nimi on Emma. Sitä aina sormittelen... Vaik siinä lukeekin mun isän nimi myös Se on vähän kuin "isän Emma."

[magiclymagical]

Joo oli siin kyl jo sisäistettävää tosiaan varmaan vuodeks pariks mut noin yleisesti kiinostais vaan tajuta kaikki asiat ja oon suht assburger että menee hetki tajuta aina asiat ja näin. Mut älyttömästi toistoa varmaa vaa ja sillee läpi harmaan kiven suomi sisu perkele. Tuo teoria puoli vaan meinaa hirvittää. Mut jos sit kauhistelis niitä vaik sit ku sen aika tulee.
Yks kaveri jo lupas jotain opettaakin kunha vähä hankin pohjatietoa ja taitoa ensin.

[tunnusta]

Joo oli siin kyl jo sisäistettävää tosiaan varmaan vuodeks pariks mut noin yleisesti kiinostais vaan tajuta kaikki asiat ja oon suht assburger että menee hetki tajuta aina asiat ja näin. Mut älyttömästi toistoa varmaa vaa ja sillee läpi harmaan kiven suomi sisu perkele. Tuo teoria puoli vaan meinaa hirvittää. Mut jos sit kauhistelis niitä vaik sit ku sen aika tulee.
Yks kaveri jo lupas jotain opettaakin kunha vähä hankin pohjatietoa ja taitoa ensin.

Mitä mää oon soitellu niin oon huomannu, että toistoa toistoa toistoa. Sit kun oot sen tuhat kertaa toistanu ja oppinu sen mitä haluat, niin vähintään sama määrä toistoa uudestaan. Jos haluat kunnon pro:ksi niin lisää vain toistoa ja jos tuntuu, että ei kyllä kiinnosta nyt soitella niin soitat silti itku silmässä hammasta purren ja bentsoja syöden. Ei siihen muuta tarvita .

[magiclymagical]

Kyllä joo tosiaan, ei siinä muu auta. Kuosaamisen ja kitaran opettelun aikatauluttaminen hiukan tuottanut vaikeuksia, mut kyl tää tästä.

[Scarlett]

Ärsyttää miten sokea ja kiittämätön sitä joskus on, nyt taas kun oon pienessä ärsyttävässä nuhassa niin kyllä kiroan sitä ja kun tää paranee, muistan olla terveenä olemisesta iloinen ehkä sen päivän - kaks kunnes taas unohdan arvostaa sitä. Aargh.

Kiitollisuus on muutenkin tunne jonka kanssa pitää työskennellä enemmän.

Oon lopettamisen jälkeen muuten alkanut nauttimaan mm ahdistuksestakin jollain sairaalla tavalla, samoin siitä kun vituttaa huolella. Ne on puhtaita, kirkkaita tunteita joita en oo kokenut ikuisuuteen. Sama se pätee tietty niihin positiivisiinkin tunnetiloihin.

[jumalatjalassa]

Kävin tänään monen tunnin keskustelun erään läheisen ystäväni kanssa maailman tämänhetkisestä tilanteesta. Mä olen tyrmistynyt. Olen aina tiennyt asioiden olevan huonosti, mutta nyt kuva vasta selkiytyi mun kasvojeni edessä. Mä olen peloissani. Musta tuntuu, että peli on pelattu, kaikki on menetetty. Ja vauhti on kiihtyvä, pian pääsemme sanomaan hyvästit tälle pallolle.

"Pian" on suhteellinen käsite. Vaikuttaaksemme sen sisältöön meidän tulisi yhdistää voimamme. Vaan se taitaa olla miltei mahdotonta. Tuntuu, että ydinenergian eri muodot tulevat tuhoamaan miltei kaiken. Ydinvoimalaturmat ja ydinaseet. Oikein käytettynä ydinenergia on hyvä, mutta ihminen ei osanne sitä käsitellä oikein. Se taas osoittanee sitä, että ihmiset eivät ole valmiita kehittymään. Tieto tappaa tekijänsä. Lähes kaikki tuhoutunee, jotkut arkit ehkä säilyvät. Kun radioaktiivinen aines tuhoutuu maapallolta tarpeeksi, evoluutio alkaa alusta ja korjaa omat virheensä.

Tai sitten ei. Mähän en varsinaisesti mistään mitään tiedä, joten mun on paha muodostaa minkäänlaisia realistisia skenaarioita. Mutta ehkäpä joku löytää tästä tekstistä jonkun pointin. Anyways, oli miten oli, aika lienee lopussa, tulee loppu sitten tavalla millä hyvänsä.

[Scarlett]

Istuin äsken parvekkeella savukkeella ja aamukahvilla, katselin kuinka pikkuhiljaa aurinko nousee.

Havahduin tyyneen tunteeseen ja ajatukseen, kuinka oonkaan voinut sulkea niin pitkään silmäni maailman kauneudelta. Ja koko maailmalta, nyhjöttänyt omassa itsekeskeisessä kuplassani tikka hihassa vuosia. Kieltäytynyt raivokkaasti näkemästä muuta kun omat sairaat rituaalini.

Olo on nyt seesteisempi kuin hetkeen, toisaalta meinaan pakahtua. Tunteita on niin paljon. Rakkaus, ilo, viha, onni, suru, pelko, katkeruus, ylpeys, ahdistus... ja ne on kaikki mussa. Vahvoina, selkeinä, kirkkaina, pelottavina. Ja silti tuttuina. "Ainiin, tältä tuntuu olla elossa." totean itselleni ja hymähdän, tältä tää siis oikeesti TUNTUU. Maailma tuntuu ja se tuntuu vahvasti.

Ei ollut kynää ja paperia käsillä, en viitsi mennä makkariin kolistelemaan ja herättää vielä miestäni. Kirjoitan siis tämän tänne, tää kun oli tässä auki.

Niin, mun mies. Kuinka kaunis, katkera, upea, vahva, vihainen, luova, tuskainen ja herkkä voikaan joku ihminen olla yhtä aikaa. Kuinka täynnä padottuja tunteita ja kuinka täynnä tunteita? Kookas ja raamikas mies jonka tahtoisin mahduttaa kokonaan syliini ja suojella kaikelta mikä ikinä uhkaa. Monet pelkäävät häntä, minä vain pelkään hänen puolestaan. Kuinka valtavaa hellyyttä sitä voikaan tuntea? Kuinka paljon voi toista rakastaa? Niin että joskus tuntuu että muserrun sen alle, että se tunne ja side toiseen on niin voimakas ja kaunis että siihen pakahtuu. Tältä siis tuntuu oikeasti rakastaa jotakuta. Se on minulle ollut ennen vierasta. Perheetön, päihtynyt, sekaisin, itsekäs, epävarma ja etäinen on olleet läpi elämän ne kantavat teemat. Olen viimein löytänyt sielunkumppanin. Rakkkaus ei ollutkaan Holywoodissa keksittyä satua tai muiden ihmisten huuhaata. Se on todellisin ja tuskaisin, kouriintuntuvin tunne. Se on uskomatonta. Ja tiedän, että toinen rakastaa minua, se tuntuu ainoalta asialta jolla on väliä oikeasti. "Jos putoat, minulta katoaa horisontti"



Olen hieman herkillä juuri nyt. Sekin tuntuu hyvältä. Vatsaa kipristää, silmäkulmassa polttelee.

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus"
(Irwin Goodman - Maailma on kaunis)

[VXA]

hurrrr, mä jotenki eilen oivalsin sen niin hienosti, kun olen taas viime aikoina alkanut saada elinvoimani kukoistukseen. "Ei mun tarvii olla huolissani joistain yksittäisistä jutuista niin kauan, kuin mulla vaan on energiaa, motivaatiota, aikaa ja kykyä taistella hyvinvointini puolesta, koska sillon mä lopulta käytännössä aina saan kuitenkin itelleni hyvän olon."

[Scarlett]

VXA, samaistuin.

Mä oon kauheesti venkoillut viimepäivät itseni kanssa. Oon joutunut kohtaamaan sen pimeämmän puolen itsestäni aika helvetin suoraan naamatusten pitkästä aikaa, kunnolla ekan kerran vuosikausiin, pakenin sitä pitkään ja yritin unohtaa nää puolet itsestäni käyttämällä, roina turrutti sen siinä missä hyvänkin mussa.

Mutta pakko se on hyväksyä, Nikki Sixxiä mukaillakseni päässäni on pitkä kiero pimeä katu jota ei moni katulamppu valaise eikä sitä kannata enempää päihteillä pimentää.

On pakko hyväksyä että mä nyt olen vaan tämmönen; ylpeä, turhautunut, tuittupää, harkitsematon, kohtuuton, mustavalkoinen, itsekäs, vaativa itselleni ja muille kohtuuttomuuksiin saakka ja neuroottinen sekä toisinaan aika ahdistunut, se on pakko myöntää nyt itsellenikin. Oon hankala, oikeestaan aika mahdoton ihminen välillä. Huumorintajuni on enimmäkseen loukkaava.

Olen toki myös hyvin suojeleva ja hullun rakastava läheisilleni, oon aikaansaava, itsevarma, luova, saan ihmiset nauramaan ja olen kunnon taistelija. Olen terävä kuin partaveitsi parhaimmillani ja muutenkin olen älykäs. Tarvittaessa osaan tuntea kiitollisuutta ja nöyrtyä. Mulla on luja selkäranka.

On pakko hyväksyä, että en ole kiltti, en ole hyvä ihminen, arvostelen muita väärin perustein, oon tyhmän ylpeä, tyhmän rohkea ja joskus ahdistaa ihan perkeleesti. En osaa kontrolloida itseäni tai kontrolloin liikaa. Eikä musta koskaan tule ihanneminää jonka joskus loin kun en vaan taivu. Ja hetki, jona oivalsin että taipuminen ei oo ees tarpeellista eikä ees suotavaa ja voin rauhassa olla kusipää jos mua huvittaa teki elämästä aika paljon helpompaa. Mua saa myös ahdistaa, se ei tee musta yhtään heikompaa, luulin että tekee ja kielsin senkin tuntemisen itseltäni.

Huhu, taas helpotti.

[frapathea]

Omat varjopuolensa kannattaa kyllä myöntää itelleen, mutta sitä virhettä ei musta ikinä kannata tehdä, että samaistuis niihin tai kuvittelis niiden olevan mahdottomia korjata. Varjon kohtaaminen on välttämätön askel paranemisprosessissa, mutta siihen liittyy myös sille alistumisen vaara.

Lykkyy pyttyyn kuitenki.

[Scarlett]

Lykkyy pyttyyn kuitenki.

Minä kiitän. Ja kohtaan omat demonini mielelläni mutta tiedän myös että liian tuttavalliseksi ei kannata niiden kanssa ryhtyä.

[KarstaFari]

Entie kuuluuko tä ihan tänne, mut kelailin tosa just ettähh: voiks karstaa curettaa?

[frapathea]

Entie kuuluuko tä ihan tänne, mut kelailin tosa just ettähh: voiks karstaa curettaa?

Rohkenen epäillä. Curetus perustuu tietääkseni lehtivihreän hajoamiseen. Ei ainakaan tuu mieleen, että mitä hyötyä karstan lasipurkissa istuttelusta olis. o_O Miks ees haluisit curettaa karstaa?

[KarstaFari]

Entie kuuluuko tä ihan tänne, mut kelailin tosa just ettähh: voiks karstaa curettaa?

Rohkenen epäillä. Curetus perustuu tietääkseni lehtivihreän hajoamiseen. Ei ainakaan tuu mieleen, että mitä hyötyä karstan lasipurkissa istuttelusta olis. o_O

Kiitos pikaisesta vastauksestas Frapa.
Kunhan vaan pyörittelin tollast hauskaa ajatusta sekavassa päässäni..

[frapathea]

Joo no en kyllä ihan takuuvarma oo et ei sillä Voihan kaikkee aina kokeilla...