Tuota noin, mun on hieman vaikea vastata tuohon, että kauanko totuttelu vei siihen, että ottaa vasta iltapäivisin lääkkeet. Keväästä 2014 alkaen vuoden verran rytmini oli sellainen, että hain perjantaisin alkuiltapäivästä metadonia lähemmäs 200mg, jonka sitten nautin noin vuorokauden sisään eli olin sen perjantain ja lauantain siitä + kaikista buustereista kuosissa. Sunnuntaina olo oli vielä luonnollisesti hyvä ja maanantai meni lähinnä nukkuessa. No sitten tiistain ja perjantain välisenä aikana otin buprenorfiinia niin vähän kuin suinkin voin ja lähinnä, jos oli pakko jotain asioita hoitaa (mitä siis pyrin viimeiseen asti toki välttämään) keskimäärin kait 2-4mg viikossa (juuri enempään ei olisi ollut varaakaan, kun kaikki rahat menivät tuohon metkuun). No sitten alkuvuodesta 2015 kontakti tuohon metkuun lähti ja menin katkolle ajatuksin hakeutua korvaushoitoon. No siinä kun kuukauden päivät venailin katkopaikkaa, niin onnistuin laskemaan tuon metadonin pois ja vaihtamaan subuun. Sit viruin sen kahdeksan päivää siellä katkolla ja kun sieltä tulin niin tein sen virheen, että yritin epätoivoisesti repiä siitä subusta jotain oloja irti. Siihen aikaan otin muistaakseni 2mg burea+150-300mg Lyricaa+15mg Opamoxia/5-10mf Diapamia kolmesti vuorokaudessa. Tätä jatkui muutaman kuukauden, kunnes sain tietää, että työt alkavat kahden viikon päästä. Siinä sitten tuossa kahdessa viikossa tiputin bupren siihen 2mg/vrk, Lyrican 300mg/vrk ja bentsot jätin pääsääntöisesti kokonaan pois. Tuo kuulostaa suht hurjalta jälkikäteen, mutta onnistui silloin suht kivuttomasti. Samalla sitten vakiintui myös se, että otan lääkkeet vasta töiden jälkeen, mikä tuli siinä ikäin kuin sivussa.Whirl wrote: ↑Wed 30 Aug 2017, 18:15Ootko sie petri oikeesti tottunu tuohon, että otat lääkkeet päivällä vasta ja käyt aamun töis? kauanko meni tottua siihen ? mietin pitäskö mun täs ny alkaa ottaa esim puol annosta aamul ja toiset puolet iltapäiväl. vähä tottuis siihe ei niin terveeseen oloon. jotenki tuntuu pelottavalta ku oon tottunu 5v vetää aina eka herätes pari kuhvia kappia ja opparit naamaa ja töihin. Eli kroppa on tottunu tuoho rituaaliin aika pahastipelkät kahvitki jos joutunu jättää juomatta niin on helvetti irti.
Tässä nyt pitää kuitenkin huomata, että mulla tosiaan menee se 300mg Lyricaa (ja ajoittain, kuten viime aikoina) huomattavasti enemmänkin. En myöskään enää oikein pysty nokittamaan tuota 2mg buprea (ja siis sitäkin menee ajoittain enemmän) kerralla, vaan kotiin tullessa väsään siitä kahdet lainit, joista vajaa puolet rykäisen kerralla ja loput sitten pikkuhiljaa illan mittaan. Jos työpäivä on oikein myöhäiseksi venynyt tai oikein väsyttää, niin saattaa olla, että sitä jokin aivan nimellinen (ehkä max. 0,2mg) jää aamuksikin, mutta tämä kyllä poikkeuksellista. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on, että tuon kevään 2015 jälkeen ei ole ainuttakaan päivää, jolloin olisin ollut ilman buprea (lukuunottamatta nyt sitten jotain todella satunnaista muutaman päivän oksikodoniputkea) tai pienemmällä annoksella. Sama pätee tuohon Lyricaan.
Mutta kaiken kaikkiaan siis en usko, että tuo annostelun muuttaminen aamusta iltapäivään toisi suuria vaikeuksia tai kestäisi pitkään vakiintua. Toki sitten eri asia on, että siitä rituaalista voi olla vaikea mentaalisesti päästä eroon, en itsekään ole päässyt nokittamisesta johonkin haitattomampaan käyttötapaan.
Dexmalle kiitoksia kehuista.
Selvyyden vuoksi kuitenkin todettakoon, että en ole enkä ole ollut varsinaisesti korvaushoidossa, vaikka muuten tilanteeni kyllä aika lähelle sellaiseen rinnastuukin. Tosin on tullut taas ajankohtaiseksi miettiä, josko sinne hakeutuisin. Pitäisi kyllä ensin sinnitellä töiden takia vielä ainakin seuraavat puoli vuotta. Jos sekä hakeutuminen että hoidon toteutus olisi järjestetty fiksummin, olisin sen tehnyt jo ajat sitten (kuten varmasti myös valtaosa niistä Suomen n. 90 % opioidien ongelmakäyttäjistä, jotka eivät ole hoidon piirissä). Älytöntä kyllä, että tuo ongelma hoidon vähäisestä kattavuudesta tunnustetaan A-klinikkasäätiön ylintä johtoa myöten, kuten myös korvaushoidon tehokkuus hoitomuotona, mutta silti näitä käytäntöjä ei saada järkevöitettyä. Vieläkin kuulee kauhutarinoita hoitopaikoista, jossa päin vastoin tehdään kaikki mitä voidaan hankaloittamaan potilaan työssäkäyntiä.Ai niin, joku kyseli mahdollisuudesta saada (yksityis)lääkäriltä opioideja hoidon aloitusta odotellessa. Periaatteessa kukaan lääkäri ei saisi määrätä opioideja riippuvuuden hoitoon, joten Temgesic-resepti taitaa kyllä jäädä haaveeksi (ei sillä etteikö joku joskus jossain olisi voinutkin sellaisen saada). Jotain mietoa opioidia (kuten Panacod tai Tramal) saattaa erittäin hyvällä tuurilla saada, mutta niissäkin jopa normaalit maksimiannokset ovat vielä suht nihkeitä addiktille.
