Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Keskustelua psykedeeleistä ja hallusinogeeneista.
CaptainZ

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by CaptainZ »

wRRa wrote:Joo, ihan samaa mielt oon. Mut näkisin et psykedeelit saattaa jäsennellä sun päässä jo valmiiks olevia ajatuksia uuteen järjestykseen, mut ei ne mitään täysin uutta sinne tuo. Vähän samalla tapaa ehkä kuin unet.
Oivaltaminen ja luovuus ovat ainakin mulle sitä, että jo olemassa olevat tiedonrippeet yhdistyvät päässä uusilla tavoilla. Psykedeeleillä on tapana kiihdyttää ajatusvirtaa, ja siellä päässä pitkin ja poikin sinkoillessaan ne kelat kans yhdistyvät uusilla tavoilla. Ja siitä voi seurata uusia oivalluksia ja ajatuksia. Saatan itse joskus pitää näistä kokemuksista päähän jääneitä asioita jopa uutena tietona, vaikka se vanhan tiedon uusista komboista muodostuukin.

Tätähän voi verrata siihen, jos vaikka muusikko säveltää jonkun päräyttävän biisin hapoissaan (mitä jonkin verran tapahtuu). Kyllähän se jo ennestään tiesi kuinka hänen soittimensa soi ja mitä säveliä ja ääniä siitä saa; se syntynyt sävelten ja soundien harmonia ei vain ennen ollut tullut hänen mieleensä, eikä hän ole kuullut samanlaista laulua muiltakaan musiikintekijöiltä. Silloin biisiä voi pitää uutena ja katsoa huumeista olleen apua sen luomisessa.
User avatar
haureus
Lepakko
Posts: 212
Joined: 2010-09-26 21:58
Location: Piilossa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by haureus »

Mun mielestäni psykedeelit on henkinen peiliin katsominen. Siinä voi peilata itseään; tarkastella ja syynätä, tutkailla ja pohdiskella.

Se on kuitenkin ihan susta itsestäsi kiinni – ei siitä peilistä – miltä sä näytät siinä. Ei tietenkään se peilaus alkuun vastaa suunnitelmia ja täytä toiveita, mutta sen voi tajuta pelkästään sitä varten, että sen voi muuttaa. Tehdä sen eteen asioita, että se näkymä olisi parempi ja sellainen, kun sen haluaisi olevan.

Ei peiliin katsota sen takia, että olisi hauskaa.
"Ei ole parempaa tapaa välttää huumeita ja niiden haittoja kuin tietää aiheesta mahdollisimman paljon." -Sanohuumeilleei.net
User avatar
tzyrehai
Psykonautti
Posts: 70
Joined: 2010-08-22 15:57
Location: Tamperkele

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by tzyrehai »

haureus wrote: Ei peiliin katsota sen takia, että olisi hauskaa.
Häh, miksei muka vois
no mitäs
User avatar
haureus
Lepakko
Posts: 212
Joined: 2010-09-26 21:58
Location: Piilossa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by haureus »

Siihen kyllästyy ajan myötä. Nojoo, ehkä parempi sanavalinta olisi ollut vaikka "peiliin ei aina pidä katsoa vain sitä varten, että olisi hauskaa."
"Ei ole parempaa tapaa välttää huumeita ja niiden haittoja kuin tietää aiheesta mahdollisimman paljon." -Sanohuumeilleei.net
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2228
Joined: 2010-05-29 20:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by wRRa »

Välillä tuntuu että psykedeelinen kokemus taannuttaa ensin lapsen tasolle, ja trippi on se matka lapsesta takaisin aikuiseksi. Tavallaan psykedeelit pirstoo ja sen jälkeen kasaa asiat uudestaan. Tripillä voi siis joutua opettelemaan jo tuttuja asioita uudestaan, ja jos osaa tätä prosessia käyttää hyväkseen, voi ehkäpä käyttää sitä hyödykseen itsesuggestiossa, esim. muuttamaan huonoja tapoja tai asenteita itsessään.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
haureus
Lepakko
Posts: 212
Joined: 2010-09-26 21:58
Location: Piilossa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by haureus »

Tässä pätkässä Manuel Schoch muotoilee aika hyvin tajunnan ovien avaamista, 1:50 eteen päin: http://vimeo.com/10048709
"Ei ole parempaa tapaa välttää huumeita ja niiden haittoja kuin tietää aiheesta mahdollisimman paljon." -Sanohuumeilleei.net
anjovis
Tuppisuu
Posts: 12
Joined: 2011-04-26 22:36

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by anjovis »

kun joku tuossa mainosti doom-metallia hyväksi matkamusiikiksi, niin voisin tässä muutaman suosituksen laittaa jotka tuovat varmaan vähän samaa henkeä:
- Lustmord (mitä vain, esim Metavoid)
- Thomas Köner (Permafrost, kaikki muutkin levyt ovat hyviä, joskin osa voi olla hieman raastavia.. )
ylipäänsä genre "dark ambient" on tuollaista tummaa, meren pohjan kyntämistä

kevyempään soundiin siirryttäessä (mutta ei välttämättä kevyempään musiikkimatkaan) esim
- Öophoi (Spirals of Time, hassua että levy voikin tuntua juuri siltä niinkuin sen nimi antaa vaikutelman)
- Matthew Grassow (Wouivre, sextant, etc..)
- William Basinski (The River)
- numina

edelleen vähän iloisempaan äänimaisemaan mennessä:
- vidna obmana
- brannan lane (tosi vaihtelee aikalailla)
- steve roach
- alio die (esim levy Enthogenic Experience on hieno kokemus kuten nimi jo vähän edellyttääkin)
- jeff pearce

ja sun muita ambient ja äänimaisemamusiikin tekijöitä.. näitä riittääkin sitten kyllä vinot pinot.
User avatar
tRip
Moderator
Posts: 6177
Joined: 2005-09-22 01:40

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by tRip »

wRRa wrote:Välillä tuntuu että psykedeelinen kokemus taannuttaa ensin lapsen tasolle, ja trippi on se matka lapsesta takaisin aikuiseksi. Tavallaan psykedeelit pirstoo ja sen jälkeen kasaa asiat uudestaan. Tripillä voi siis joutua opettelemaan jo tuttuja asioita uudestaan, ja jos osaa tätä prosessia käyttää hyväkseen, voi ehkäpä käyttää sitä hyödykseen itsesuggestiossa, esim. muuttamaan huonoja tapoja tai asenteita itsessään.
Kun on alkanut oivaltaa sitä jotain elämän syvää viisautta, joka on telepaattisessa yhteydessä kollektiiviseen kaikkeuteen, voi miettiä oliko trippi flippi, vaiko kenties hippitrippi..
Keep it unreal.
User avatar
tzyrehai
Psykonautti
Posts: 70
Joined: 2010-08-22 15:57
Location: Tamperkele

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by tzyrehai »

Kun on alkanut oivaltaa sitä jotain elämän syvää viisautta, joka on telepaattisessa yhteydessä kollektiiviseen kaikkeuteen, voi miettiä oliko trippi flippi, vaiko kenties hippitrippi..
Just tota kelaan tosi usein ja vitsit et saat sen hyvin sanoiks.
no mitäs
porter

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by porter »

Nyt tuli sitten sienillä korkattua psykedeeli neitsyys, ei voi muuta sanoa.. kuin että us-ko-ma-ton-ta!!! se 5h minkä trippi suurinpiirtein kesti oli yhtä mielen ja kehon yhtä aikaista orgasmia!

Visuaalit täytti jokapaikan ja mielessä hyrräsi, naurettiin vaan ja mietittiin syvällisiä. Kun trippi oli loppu, oli tosi väsynyt olo ja piti kelailla kaikkea juttuja mitä tripillä oli tuntenut.
Mutta väsyneempäänkin iloisia oltiin koko porukka, pieni masennus joka on jo vaivannut pitempään katosi tyystin, nyt tunnen olevani sinut itseni ja asioideni kanssa :)

= todellista terapiaa.
User avatar
testeri420
OD
Posts: 1260
Joined: 2011-08-01 16:32
Location: Psychouschwitz

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by testeri420 »

Niin, minun kohdallani ne ovat kaikki olleet melkein erilaisia että ei ole ollut kahta "yhtä hyvää" trippiä.
Kaikki olen vaan vastaan ottanut mikä vastaan on tullut.
Sillä asenteella lähden matkalle että teen melkein mitä mieleen juolahtaa niin siitä saat kaiken irti. On myös ollut tilanteita että on vaan hengaillut jossain ja on silti ollut ihan hauskaa,omassa päässä.
Ei siinä oikeestaan muutu mikään muu kuin se että se psykedeelinen kokemus tulee tutummaksi ja meneekö siitä pää vielä enemmän hutummaksi...?

Odotan sitä seuraavaa kertaa mielenkiinnolla vain mitä silloin tapahtuukaan kun deeleihin kosken. Heh.
En kadu mitään mitä olen tehnyt. Kadun vain sitä mitä en ole vielä kerennyt tekemään.
onlydeadfishgo with the flow..
"The water bong is so smooth that you dont realize how high youre getting, until its too late..." -Bubbles
Music is a saint.
User avatar
Neste
OD
Posts: 1057
Joined: 2010-07-03 13:41
Location: Tutkan alla

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Neste »

Tuntuu että kun kokee jotain vahvoja visuja (esim. äsidi) niin miedompia (esim. 4-HO-MET) ei näe/koe enää läheskään samalla tavalla kuin ennen sitä vahvempaa kokemusta.

Ja jotenkin se alun taika on hävinny. Oli niin mahtavaa vaan ihastella, katsella ja olla :)

Bodyloadit ja etenkin verenpaine ruvennu myös häiritsemään. Tuntuu että kroppa olis suht kovilla.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake
porter

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by porter »

Kyllä se eka deelitrippi muutti jotenkin koko maailmankuvaa, että kun sais sen hyvän fiiliksen takaisin mikä oli monta viikkoa sen tripin jälkeen! Jostain pelkästä järveen kävelemisestäkin pystyi nauttiin ihan eri tavalla kuin ennen, joku 10-15 kertaa tohon puoleenvuoteen sitten mahtui deelikertoja.. eli siis viimekesänä oli se eka kerta ( jotain sieniä 4g) sillä tripillä ei ollut minkäänlaista pelottavaa kohtaa, eiks sitä usein sanota että harvemmin ekalla tripillä nyt sellaista tuleekaan? Yhtä euforiaa se oli koko 5 tuntia, vois sanoa etten mistään ole ikinä niin kovaa euforiaa saanut kuin ekasta sienitripistä, sen jälkeen on kyllä tullut deelikertoja ja ehkä ollut paljon ns hengellisempiä trippejä mutta se saakelin euforia, yleensä just se keski/lasku vaihe on paras. Sekin hienoo kun yleensä jonku 15 min syömisestä kaikki odottaa hervottomasti jossain omassa nurkassaan et millon toimii ja sit yhtäkkiä huomaa että MITÄ VITTUA?!?! :D
User avatar
testeri420
OD
Posts: 1260
Joined: 2011-08-01 16:32
Location: Psychouschwitz

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by testeri420 »

Tota joo.
On tähä pakko sen verran kommentoida että omalla kohdallani sitä psykedeelistä kokemusta on oppinu hallitsemaan ja kontrolloimaan.
Ei tuu mitää sellast et mä sekoon apua. Vaan antaa mennä vaan. Tekee sitä mitä mielee juolahtaa ja niinpäin pois.
Takas sieltä tullaa kuitenki. Ainaki tähän mennes ollaan tultu. Tai palauduttu vai mitenkä ton nyt muodostais oikein.
En kadu mitään mitä olen tehnyt. Kadun vain sitä mitä en ole vielä kerennyt tekemään.
onlydeadfishgo with the flow..
"The water bong is so smooth that you dont realize how high youre getting, until its too late..." -Bubbles
Music is a saint.
sadsad
Karvakuono
Posts: 30
Joined: 2012-02-28 18:48

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by sadsad »

testeri420 wrote:Tota joo.
On tähä pakko sen verran kommentoida että omalla kohdallani sitä psykedeelistä kokemusta on oppinu hallitsemaan ja kontrolloimaan.
Ei tuu mitää sellast et mä sekoon apua. Vaan antaa mennä vaan. Tekee sitä mitä mielee juolahtaa ja niinpäin pois.
Takas sieltä tullaa kuitenki. Ainaki tähän mennes ollaan tultu. Tai palauduttu vai mitenkä ton nyt muodostais oikein.
No näin se itselläkin on "kehittynyt", tai ainakin muuttunut.
Nautinnollista, suoraan sanottuna, vaikka veikin jännityksen mukanaan.
Inside every cynical person, there is a disappointed idealist. - George Carlin
User avatar
Kobe
Psykonautti
Posts: 80
Joined: 2012-03-02 06:22

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Kobe »

haureus wrote:Siihen kyllästyy ajan myötä. Nojoo, ehkä parempi sanavalinta olisi ollut vaikka "peiliin ei aina pidä katsoa vain sitä varten, että olisi hauskaa."
Jos katsot peiliin liian tiheään tahtiin, mikään ei ehdi muuttua. Oli peili minkänäköinen hyvänsä.
Don't let the drugs control your life. Live your life, control the drugs. Be like water, take the mould but always be ready to set yourself flow freeeee...
Madmike
Lepakko
Posts: 153
Joined: 2010-07-30 21:17

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Madmike »

Nirvanaa kohti mennään. Jonkinlaista ykseyttä ja sitä että olemassaolo sulautuu yhdeksi.
Madmike on fiktiivinen hahmo, jonka kirjoitukset ovat syntyneet tyhjästä, eikä niitä voi liittää todelliseen henkilöön.
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8702
Joined: 2008-03-01 18:42
Location: Manse <3

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Dexma »

hmm.

Tuli kelattua taas tätä asiaa pikkaisen viimetrippailu kerralla.

Aluksi deelit antoi jotenkin tosi erilaisen kuvan ittestään, ne näytti jotain mitä ei ollut ennen nähnyt. Ne oikeasti oli matkoja, kokemuksia siinä samassa kuin vaikka ensimmäisen kerran ihastuu johonkin tyttöön ja se ihastuu takaisin, tai kun ensimmäistä kertaa näkee lapin tunturit tai jotain. Sitä luuli kokeneensa jotain hyvin hyvin ainutlaatuista ja sellaista joka oli niin ihmeellistä, ettei meinannut pystyä käsitteleen koko juttua tai todeksi uskomaan. Ehdottomasti vieläkin koen, psykedeelit yheksi isoimmaksi osaksi mun elämää, jo ihan senkin takia, että muutamista vuosista oon ollut kevyesti yli 10 prossaa ajasta tripeillä tyyliin.

Mut siis anyway, ihmeellisen alku huuman jälkeen siitä tuli osa aamupalaa jota toistettiin monta kertaa viikossa. Jossain kohtaa oli kumminkin selvästi sellainen aika jossa, tuli pohdittua paljon elämää erikulmasta, ja jossain kohtaa omat trippini oli jotenkin niin "arkipäivää", että pystyin kelaamaan elämää niin, että minkälaisia konkreettisia muutoksia pystyisin siihen tekeen ja haluun tehä ja minkälaisia asioita mussa itessä oli pielessä vielä joita pystyis korjaileen ja kehittään.

Viimeisen vuoden ajan oon tripannut varmaan vähemmän kuin viimeiseen 5 vuoteen. Oikeastaan trippien määrää varmasti voi laskee alle 50 kappaleen aivan kevyesti, noin 30 veikkaisin ellei jopa sitäkin vähemmän. (jos puhutaan siis vain tryptamiineista tai fenetyliamiineista) Musta itestä tuntuu toisaalta siltä, että tää viimeinen vuosi on toisaalta ollut just se vuosi jolloin oon tehnyt kaikesta siitä mitä deelipäissäni ikinä jotenkin "opin" vienyt just konkreettiselle tasolle. Oon oikeastaan melkein kaikki lapsuuden, teini-iän ja aikuisiän unelmat toteuttanut joihinka niin kovasti yritin valmistua vetämällä hitosti deelejä.

Tän vuoden aikana, on mennyt aika pitkälle vain "helppoja" deelejä tai juurikin fyysiselle tasolle kuuluvia helppoja deelejä, ei mitään huascaa tai dpteetä oo mennyt puoleen vuoteen. Homet, acodmt, happo on ollut ne jotka on ollut ehottomasti käytännöllisimmät jutut koko vuoden aikana. Aco-dmteekin on jo aika hankalaa ehkä sillai keholle itelle, verrattuna vaik äsidiin tai muihin (jos ei huomioida sitä, että nykyään ite koen kyllä jo äsideistä aika paljon negatiivisia kehontuntemuksia välillä laskuja tyyliin). Siisteimmät ja hienoimmat jutut saakin nykyään deeleistä silloin, kun se deeli antaa mahollisuuden enemmän pureutua oman mielen sisäisiin toimintoihin ja ite samalla voi pysyä rauhallisena tyynesti, eikä tartte kieriä maassa sekaisin, taikka olla suu auki ja tuijjottaa fraktaaleja. Kelpaa pieni psykedeelinen humahdus vain.

Viimeinen trippi virkisti silti mieltä ja muistutti jostain kivasta. Oli nautinnollista ottaa, 4-aco-dmteetä pitkästä aikaa, sai ihanan rentoutuneen euforian ja pitkästä aikaa mieli oli leikkisä, ihan erilailla levollinen kuin mitä muuta kemiaa tullut viimeaikoina kiskottua. Pääsi eroon tosi helposti pitkästyttäväst työarjesta ja sillai. Pitkästä aikaa pystyi nauttiin esim oikeasti musiikista, arvostelematta hirveästi sitä muusikon tyylillä vain pystyi nauttiin Gongin musasta ihan vain sen takia, että siinä on jänniä ääniä ja yksinkertaisia bassokuvioita joidenka päälle soitettiin. En ehkä saanut mitään inspiraatiota, saatika suurempia ajatuksia, mutta nauroin pitkästä aikaa vedet silmistäni ulos tuijottaessani southparkkia ja mun keho ei vittuillut suuremmin NYT SUBUA VITUSTI LIIKAA STIMUA KEHOSSA tai mistään. Oli vain kiva vapaapäivä kaikesta.

Musta tuntui tosi paljon ennen tota trippiä, että deeleillä ois hiton vähän sillai annettavaa, ja oon unohtanut tosi paljon levätä henkisesti tietyllä tapaa viimeisen vuoden aikana, mutta ehkä deelit vois jeesattakkin mua paljon monessa jutussa jossain määrin taas kerran. Ne pakottaa mut istahtaan tähän hetkeen nauttimaan ja ihmetteleen. Viemään kohti parempaa arkee jossain määrin. (kumminkin musta tulee hirvee deeli nisti seuraavan kuukauden sisään, kumminkin alkaa kesäloma ja kaikki.... No nääh, en mä kumminkaan jaksa vielä luopua stimulu ja subu työnarkkari päivistäni nekin vitun jeba on...)

jaaa ei mulla mitään pointtia ollut taaskaan, vian jotain sekailaisia ajatuksia.
porter

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by porter »

Viime Psykedeeli tripistä on jo aikaa 3kk, happoo tuli otettua isoja annoksia tammikuussa. Nyt tuntuis että oon jopa hiukan unohtunut sen psykedeelisen olon ja että olis taas paljon annettavaa deeleillä mulle...

Ensi kesänä olis tarkoitus ayahuasca laittaa kokeiluun vaikka useempaakin otteeseen :) ja niinku ihan puhdas DMT olis aika siisti, tähän mennessä vedetty isoja annoksia sieniä (6,5g) happoa ( 1000ug) ja sitten bromoa jollain semi annoksella, ja sitte tietysti disso tripit eriksensä.

viime kesänä oli ensi kosketus psykedeeleihin, siitä tähän päivään kertynyt joku 20 trippiä psykedeelien kanssa. Ollut löysiä trippejä ja sit niitä jotka on todella jäänyt mieleen posiitivsesti ja opettavaisesti.
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2228
Joined: 2010-05-29 20:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by wRRa »

Mulla pyörii kaikki tripit nykyään vaan sen ympärillä että pitäs lopettaa kamanveto... nyt yritänki olla vähän pidemmällä tauolla. Ehkä viimeset 20 trippiä menny pitkälti siinä että kelailee vaan et miks mä nyt taas...
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
CaptainZ

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by CaptainZ »

Wrra! Mukava lukee sun juttuja aina välillä täällä. En tunne mutta arvostan.

Se on usein kuolleena syntyny ajatus että "pitäis lopettaa se ja se haitallinen juttu, joka on kumminkin pirun kivaa ja keskeinen osa elämääni ja identiteettiäni". Yhtä usein on tuhoon tuomittu yritys, että "nyt mä lopetan sen". Kun jostain vain luopuu (ei siis vaihda sitä johonkin) niin lähtökohtasesti sen poistetun elämänsisällön/identiteetin tilalla on ei-mitään.

Siks luulen että ainakin mulle oli ainoo pelastus aikoinaan löytää elämääni ihan sattumalta eräs keskeinen sisältökokonaisuus, johon liitty intoa, tavoitteita ja muuta elämisen arvoista. En ajatellu luopuvani mistään vaan saavani/hankkivani jotain ihan muuta. Meninpä nyt salaperäiseksi, heh heh.

Joillain huumeet vaan unohtuu kun ne saa lapsia, innostuu jostain harrastuksesta, löytää työn jossa haluaa kehittyä maailman parhaaks, löytää Jeesuksen tai Buddhan...

Tää kysymys on kelle tahansa kuosaajalle: Jos sun elämä muuttuis niin että huumeidenkäyttö vaan ikään kuin unohtuis, niin mitä ois tapahtunu? Mitä se vastis että näin tapahtuis? No miten voisit pyrkii sitä kohti?
User avatar
seesee
Lepakko
Posts: 272
Joined: 2011-07-02 16:40

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by seesee »

CaptainZ wrote: Tää kysymys on kelle tahansa kuosaajalle: Jos sun elämä muuttuis niin että huumeidenkäyttö vaan ikään kuin unohtuis, niin mitä ois tapahtunu? Mitä se vastis että näin tapahtuis? No miten voisit pyrkii sitä kohti?
Vois ehkä olla onnellinen. Kokea, että elämä selvin päin on parempaa kuin missän mömmöissä. Kun olis sellanman "elämä on parasta huumetta" -fiilis.

Ja uskaltaisi kokea asioita.
Siis tottakai tyhmä saa olla..
Mut ei noin vitu aivokuollu
- puslu
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2228
Joined: 2010-05-29 20:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by wRRa »

seesee wrote:
CaptainZ wrote: Tää kysymys on kelle tahansa kuosaajalle: Jos sun elämä muuttuis niin että huumeidenkäyttö vaan ikään kuin unohtuis, niin mitä ois tapahtunu? Mitä se vastis että näin tapahtuis? No miten voisit pyrkii sitä kohti?
Vois ehkä olla onnellinen. Kokea, että elämä selvin päin on parempaa kuin missän mömmöissä. Kun olis sellanman "elämä on parasta huumetta" -fiilis.

Ja uskaltaisi kokea asioita.
Mulla ehkä käynyt vähä just näin. Että mul on oikeesti paljon kivempaa ku oon selvinpäin, ja mitä pidemmän ajan oon selvinpäin ni sitä parempi olo tuntuu olevan. Yks annos alkoholii on ok, mut kahesta jo tulee nihkeit fiiliksii parille seuraavalle päivälle.

Musta tuntuu et meditointi ja itsetietosuuden kehittäminen on jeesannu aika paljon. Se, ettei enää lähe niihin tunnekuohuihin niin vahvasti mukaan. Antaa ittensä tuntee kaikki tunteet mitä pitää tuntee eikä yritä kieltää niitä. Jos on paska olo ni sit saa olla paska olo, jos mul on tosi huono olo nii tykkään hetken aikaa olla vaa ihan hiljaa itekseni silmät kiinni ja kuunnella et mistä se paska olo johtuu ja mitä se mulle kertoo. Sit ku oon kuunnellu loppuun mitä sillä on sanottavana niin se yleensä vaan häipyy pois - ja jos ei, ni ainaki oon tietonen siitä olosta mikä mulla on eikä sen tarvii sillon vaikuttaa mun tekemisiin. En oo mikään marionetti, jota mun tunteet voi kiskoa naruista suuntaan tai toiseen.

Se, että löytää elämässään muutenkin innostavia asioita. Mä oon löytäny tanssimisen, maalaamisen, kirjottamisen, ihmisten kanssa päräyttävien keskustelujen käymisen ja muun tollasen paljon antosammaks ku sen et vedän vaa jotai douppii. Maailman tutkiminen, asioiden pohtiminen, erilaisis mestois käyminen, erilaisten ihmisten kohtaaminen, se on kaikki tosi päräyttävää. On huumeetki ollu aikanaan, mut elämäs on niin paljon muutaki annettavaa, et ei kannata jumiutuu siihen yhteen samaan juttuun.

Niin ku joskus oon sanonu, psykedeelit on vähän niiku joku vitun hyvä leffa. Sit mä innostuin siit leffast nii paljo et oon nähny sen nyt satoi kertoi, ei se vaa enää oo niin siisti ku tiiän jo mitä siin tapahtuu. Siit leffast on vähä eri versiot, mut lopult ne on kuitenki kaikki aika samanlaisii juoneltaan. Ehkä ois aika siirtyy eteenpäin ja lopettaa sen saman leffan kattominen uudestaan ja uudestaan, mennä ulos pois siitä telkkarin äärestä ja tehä oikeesti niit asioit mitä näki siin leffas tehtävän, elää.

Ja kiitos CaptainZ lämmittävistä sanoistasi.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
sadsad
Karvakuono
Posts: 30
Joined: 2012-02-28 18:48

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by sadsad »

CaptainZ wrote:Tää kysymys on kelle tahansa kuosaajalle: Jos sun elämä muuttuis niin että huumeidenkäyttö vaan ikään kuin unohtuis, niin mitä ois tapahtunu? Mitä se vastis että näin tapahtuis? No miten voisit pyrkii sitä kohti?
No, näihin on monta vastausta, mutta jos nyt pari ensimmäisenä mieleen tullutta:
1. A) Lottovoitto, voisin keskittyä harrastuksiini.
B) Olisin vankilassa.

2. A) 7 oikein, ja taikatempun millä pääsisin epäonnen kirouksestani eroon..
B) Lehmän pennun lähipiiriini.

3. A) Voisin alkaa lottoamaan, mutta tätä en tule tekemään, koska haluan ansaita rahani.
B) Löysätä folioo ja tutustua uusiin ihmisiin, no way. :foil:

:doh: Teen kaikkeni ettei tapahtuisi mitään, mikä multa mun huumeet veisi. :love:
Inside every cynical person, there is a disappointed idealist. - George Carlin
User avatar
tRip
Moderator
Posts: 6177
Joined: 2005-09-22 01:40

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by tRip »

Tuli erään kaverin kanssa keskustelua elämästä, ylipäätään.

Oivalsin..

Oon ammentanut psykedeeleistä jo kaiken sen oivalluksen mitä niillä on annettavaa.
journeywounderhealer.jpg
Keep it unreal.
User avatar
RcKokki
Apteekki
Posts: 341
Joined: 2008-12-24 13:05
Location: Sawossa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by RcKokki »

Psykedeelit eivät sovi ainakaan minulle, olen ollut monta kuukautta todella harhoissa. Suosittelen tosiaan miettimään ennen psykejen aloittamista, että ne tosiaankin voivat aiheuttaa jopa kuukausia kestävän todella typerän harhatilan, kuten minulle kävi. Olen käyttänyt psykedeelejä jo monia vuosia, mutta vasta viime vuonna ne nyrjäyttivät mieleni.

Elikkäs viime joulukuussa pääni flippasi 4-aco-dmt tripillä ja siitä tämä "hippi-psykoosi" alkoi. Trippi alkoi tavallisesti, seinät vähän väreili ja alkoi tulla tavallinen trypta fiilis, sitten poltin paukut ja tulin takaisin sisälle. Notkuin sohvalla ja jokun ajan kuluttua tuntui kuin ulkopuolinen taho olisi tuonut tietoa päähäni että "heräsin" tietoisuuteen :shock: Tuntui että vasta nyt olen herännyt sumusta hereille elämään.

Seuraavina viikkoina kaikki alkoi tuntua kiinnostavammalta, maailma ja matkailu eri maihin, itseni kehittäminen, uusieni asioiden oppiminen yms. Aloin liikkumaan enemmän; lenkkeilemään, venyttelemään, joogaamaan(ei vittu :mrgreen: ) ja lihaskunto harjoitusta. Tuntui että heräsin elämään jumittamisen sijaan ja luulin että tässä maailmassa olisi paljon nähtävää ja koettavaa. Kehittelin harhoissani suunnitelmia matkoille joihin on mahdollista lähteä, ja jopa ulkomaille mahdottomia matkoja. Luulin monia asioita saavutettaviksi, vaikka ne olivat todella surrealistisia minulle toteutettaviksi. Tuntui että tulevaisuulla olisi minulle jotain annettavaa.

Kuukausien varrella päihteiden käyttöni väheni, mutta kuitenkin päällä oli semmoinen "high" olotila. Olin myös aika kusipäinen, luulin tajunneeni jotain ja eläväni paremmin kuin muut. Tunsin myös ylemmyyden tunnetta ja yleinen ajatus ihmis massoista oli "vitun typeriä lampaita" Lopetin lihan syönnin, ja pidin tehotuotettua lihaa syöviä ihmisiä tyhmempinä. En käynyt baareissa enkä juonut alkoholia, koska sehän tuhoaa aivoja ja korostaa harhaa. Vähensin tietokoneella oloa ja lopetin television katsomisen, koska sehän on ajanhukkaa. Olin myös kokonaisen kuukauden selvinpäin.

Keväällä toukukuussa taas alkoi alkoholi maistua, ja ryyppäsin putkeen tämän viikon alkuun asti. Tai muutama välipäivä välissä ja muuten melkeinpä aamusta iltaan. Nyt kun pää alkaa alkoholin jälkeen selvitä, ja alan hahmottaa miten harhaista aikaa tuo talvi oli. Ja myös alkoholin täytteinen kesä, mutta se on taas oma tarinansa.

Tajuan nyt taas etten pysty kehittämään itseäni kovinkaan paljon elämässä, koska olen sen verran tyhmänpuoleinen ja arka ihminen. Myös tuon matkustamisen ja maailman tutkimisen voin unohtaa koska kärsin sen verran pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Turhat surrealistiset haaveet olen ja saanut pois mielestä, ja muutenkin parantumista tuosta harhasta on tapahtunut. Ihan olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä vaikka välillä tulee vielä kyllä turhautunut olo koska harhaiset haaveet tuntui silloin niin todellisilta. Myös ylemmyyden tunteet toisia ihmisiä kohtaan ovat haihtuneet päästäni. En todellakaan syyllistä tästä psykedeelejä, mutta uskon että ne jollain tavalla edesauttoi tätä. Psykedeelit ovat todella hyviä työkäluja, mutta olkaa varovaisia mielen kanssa kun kehittte sitä :up:
User avatar
Hippisaukko
Apteekki
Posts: 433
Joined: 2010-11-13 05:47

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Hippisaukko »

mä oon nyt viime aikoina miettiny mitä psykedelia oikeestaan on. Miltä tuntuu olla deeleissä? Miltä tuntuu kun olo on psykedeelinen?
Mun oma elämä (ja maailmankuva) on ehkä nii "sekaisin" etten varmaa edes tunnista joistaki päihteistä "mietoja psykedeelisiä vaikutuksia" kun kaikki on valmiiks nii epätavallista.

Miten te määrittelette psykedeelisen olon?
[12:51] AlbertFish sä oot vaan nuori know-it-all tyttönen
[12:51] AlbertFish vaikka kissa luuleeki saaneensa tiikerin raidat ni kaukana oot
User avatar
tRip
Moderator
Posts: 6177
Joined: 2005-09-22 01:40

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by tRip »

Kisukettu wrote:Miten te määrittelette psykedeelisen olon?
Miltä se tuntuu.. Psykedelia

Mulle psykedelia on tosi selkeää mielentilaltaan, ja jollaintapaa hämmentävän utuista olotilaltaan.

Jännää. Ihmettelyä. Asioita sen ihmeemmin miettimättä.
Keep it unreal.
User avatar
Otorongo
Kameleontti
Posts: 502
Joined: 2008-06-14 12:32
Location: Helsinki

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Otorongo »

Olen varsinkin viimeaikoina alkanut huomaamaan, että ajatuksilleni on tapahtunut jonkinlainen pysyvämpi psykedelisoituminen. Selvinpäin olo on tavallaan kuin aivan pieni annos jotain psykedeeliä, lievillä visuaaleilla ja muulla maustettuna. Mielestäni tämä on kuitenkin selkeyttänyt selvinpäin tapahtuvaa ajattelua huomattavasti.

Tämän huomaa vielä paremmin jos ottaa pienen tai keskikokoisenkin annoksen deelejä, kun huomaa että ajatuskulku on lähes samanlainen kuin selvinpäin. Aisteja ja kokemuksia deelit kuitenkin vahvistavat edelleen.

Tämän hyvä puoli on, että voin tavallisten annosten vaikutuksen alaisena toimia aivan normaalisti ja tehdä lähes mitä tahansa mitä muulloinkin, ilman kuumotusta esimerkiksi julkisille paikoille menosta tai isoista ihmisjoukoista.

Tämä on kuitenkin myös johtanut siihen, että jos haluan kokea huomattavampia muutoksia ajatuksenkulussa, joudun ottamaan isompia egokuolemaan johtavia tai tajunnan hyperavaruuteen räjäyttäviä annoksia. Tähän tarkoitukseen DMT onkin sopiva...

Pienet ja keskikokoiset annokset soveltuvat kuitenkin edelleen hyvin kokemuksien vahvistamiseen tai innoittamiseen, kuten vaikka psykebileisiin, musiikintekoon tai piirtämiseen. Näitä teen kyllä myös selvinpäin.
Taajuuden noustessa huippuun, kaikki mitä aistin, tiivistyi voimakkaan kuohuvasti yhdeksi pisteeksi, joka räjähti auki uskomattomaksi mandalamaiseksi kukaksi.
Mitään muuta ei enää ollut. Vain kaikkeus kauneimmillaan kukassa.
User avatar
deckard
Psykonautti
Posts: 90
Joined: 2010-11-27 23:15
Location: cyberspace

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by deckard »

RcKokki wrote:...
Seuraavina viikkoina kaikki alkoi tuntua kiinnostavammalta, maailma ja matkailu eri maihin, itseni kehittäminen, uusieni asioiden oppiminen yms. Aloin liikkumaan enemmän; lenkkeilemään, venyttelemään, joogaamaan(ei vittu :mrgreen: ) ja lihaskunto harjoitusta. Tuntui että heräsin elämään jumittamisen sijaan ja luulin että tässä maailmassa olisi paljon nähtävää ja koettavaa. Kehittelin harhoissani suunnitelmia matkoille joihin on mahdollista lähteä, ja jopa ulkomaille mahdottomia matkoja. Luulin monia asioita saavutettaviksi, vaikka ne olivat todella surrealistisia minulle toteutettaviksi. Tuntui että tulevaisuulla olisi minulle jotain annettavaa.
...
Tää postaus haiskahtaa niin pahasti sarkasmille, et entiedä miksi edes vaivaudun vastaamaan siihen jotain, mutta kun en oo lukenut kauheesti sun muita postauksia niin en osaa sanoa ootko nyt tosissas vai et.. Luultavasti et oo mut päästelen nyt omia ajatuksia ilmoille silti ku tää on melko ajankohtanen aihe itellekin..

Siis noihan on kaikki positiivisia asioita mitä listasit, miten voi ottaa jotenkin negatiivisesti tän orgaanisen ruumin kehittämisen jonka sisällä me ollaan. Ja maailmalla tosiaan on paljon nähtävää ja koettavaa, ei se ollu mikään sun luulo. Voi ihan objektiivisesti sanoa faktana että maailmalla on paljon nähtävää ja koettavaa. Kaikki asiat on saavutettavissa, joka ikinen unelma joka sulla on ollut on saavutettavissa. Jos joskus deeleissä näkee sen polun joka on nykyhetkessä ja se jakautuu äärettömiin muihin polkuihin, niin se on kyllä semmonen ahaa elämys että huh huh. Voit kirjaimellisesti ruveta tekemään ihan mitä haluat ihan koska haluat. Joten minkä ihmeen takia kukaan viettäisi elämäänsä jossain työssä josta ei pidä , ihmisten ympärillä joista ei pidä, kunnes huomaa että ohoh menipäs tää elämä nopeesti kohta pitääki sitten kuolla jo. Sen sijaan että voisit tehdä asioita joita oikeesti rakastat, jotain luovaa tai ihan sama mitä se on, ja samalla nähdä maailmaa ja kerätä elämänkokemuksia.

Siis ehkä eniten vituttaa kun lapsena meille kerrotaan että susta voi tulla mitä sä haluut, mutta sitten koko nuoruusaika taotaan päähän että "joo ehkä on parempi et susta tulis vaan putkimies/automyyjä/kassaneiti" Ja sitten kun siitä yrittää päästä irti niin sut nauretaan takaisin maailman alimpaan rakoon. Ryhmäpaine on vaarallinen asia. Jos vielä yrität sen jälkeen ponnistaa ja näyttää että oot tosissas, niin sillon sut lähinnä vaan viskataan pois yhteiskunnasta ja susta tulee hylkiö. Tää siinä ehkä eniten pelottaakin mutta sen jälkeen ku se on tapahtunut niin se vapaus on jotain epätodellisen tuntusta. Siis eikö se oo ihan niinku loogista ajattelukykyä tajuta että tää elämä on sun nykyhetkisen ruumiin AINOA elämä ja se menee ohi todella nopeasti (kysy vaikka vanhuksilta) , joten miks ihmeessä et tekis tasan tarkkaan sitä mistä oikeesti tykkäät.

Alkoholi on kyllä tosiaan semmonen aine joka suurissa määrin voi melko nopeesti turruttaa sut takaisin ajattelemaan että "ei musta oo mihinkään , vitut kaikesta".. mut sen jälkeen kun palaa takaisin deeleihin niin muistaakin taas että "AINIIN! mun maailmanvallotus jäi kesken". Alkoholi on just semmonen huume joka sopii tähän zombi-yhteiskuntaan ku nappi silmään. Ja loput ajasta ollaankin sit kofeiineissa niin siitä saakin todella tehokkaan työvoiman meidän "johtajille". No tää menee ehkä vähän salaliittoteorian puolelle mut on ne toisaalta melko itsestäänselviä juttuja kun niitä hetken edes miettii.

Ja se että uskoo itteensä ei todellakaan tarkota sitä että näkis muut ihmiset jotenkin ala-arvoisempina tai "lampaina", koska jokaikisellä on potentiaali siihen samaan. Ne samat ajatukset on kaikkien ihmisten alitajunnassa, hieman häviksissä ehkä mutta siellä ne on. Ja yleensä tarvitaan jotain ulkoista voimaa että saadaan ne ajatukset etu-alalle, useimmiten psykedeelit mutta voi olla myös joku traumaattinen kokemus. Mut kaikilla on potentiaali kaikkeen joka hetki vaikka ne ei sitä aina tiedostais ja viihtyis mielummin siinä turvallisessa rutiinissa.

En nyt jaksa enempää huudella kun nää kaikki asiat menee vähän omalla painollaan. Ja siis oon tosiaan myös ton "hippi-psykoosin" sisällä joten en pysty sitä ite kattomaan ulkopuolisesta näkökulmasta. Hullut ei tiedä et ne on hulluja, jne.. Eli ottakaa noi mun sanat varauksella ja miettikää ite kriittisellä näkökulmalla näitä asioita. Mut niitä kannatta tosiaan miettiä ennen ku huomaa olevansa vanhainkodissa.
Post Reply