Pimeänäkö parani tosiaan ja tuntui, että silmät kiinnikkin näki sen mitä silmät aukikin... Aika jännää itseasiassa. Kolmiulotteiset kuviot olivat myös jänniä sekä kaiken mustavalkoisuus, johtuu varmaan siitä että olin pimeässä huoneessa. Ensi kerralla voisi kokeilla valot päällä, ulos en uskalla mennä vaikka huomasin sen, että aineen alaisuudessa itsensä tiedostaminen ja hallitseminen ei pahemmin lakannut vaikka samaan aikaan olikin jossain ihan muualla... Jostain syystä löysin yhtäläisyyksiä psykedeeleihin, sieniin ja isoon päivänsiniannostukseen. Tajusin/muistin tripin aikana taas mitä huumeet ovat ja mikä se kokemus on, ihan kuin aineen ottamista en olisi tiedostanut sen täydellistä potentiaalia ja ihan kuin en olisi muistanut millaista se on, osittain se oli kyllä tottakin...
Jännästi tuli pimeä puoli esille... Tai siis kaikki musta, pimeys, hämäryys ym; ja varsinkin salmiakki! Kaikki kuvastivat hienosti sitä pimeää puolta, jossa ei ollut mitään pahaa, mutta itsessään sellaista jännittävää... Vähän samaa energiaa mitä lapsena haki esittämällä kovaa tai syömällä salmiakkia... Tuntui, että voisin pelätä tätä kaikkea mutta en keksinyt mitään miksi pelätä sitä pimeyttä, se ei pyrkinyt satuttamaan minua missään vaiheessa, ehkä kaikki pelko onkin vain omassa päässä... Miksi pelätä mitään jos voi kokea rakkautta ja kehittyä sen kautta?
Vessassa käynti aiheutti vähän vaikeuksia, piti ninjailla seiniä pitkin jotta pääsi kuselle (kuitenkin hyvin hallittua)... Lopuksi kävin oksentamassa. ~50 mg vaikutti vähän liian isolta annostukselta, ensi kerralla mielummin vähemmän intensiivisemmin, joten pienempi annostus kehiin... Itseasiassa kiinnostaisi kokeilla todella mietoa annostusta ja katsoa mihin se johdattaa... Vaikkakin ajattelin, että tätä ei koskaan enää!
Nyt kuitenkin mieli haluaa palata samoihin kokemuksiin enemmän leijaillen ja rennommin. Jotain sieltä opittiin ja varmasti on vielä opittavaa... Oli vitun hienoa muistaa taas mikä on se maailma missä hallitsee kaikkea ja on tietoinen, on tavallaan kuin Jumala, mutta aina tähän ihmisyyteen kuitenkin palaa... noiden yhdistäminen olisi tärkeää, yleensäkkin elämästä nauttiminen täysin sydämin.
Löysin lisää palasia itsevarmuudesta ja parantelin itseäni henkisesti. Vielä on kehitettävää, mutta elämä onkin loputonta matkaa johonkin päämäärään. Vielä kun saisi sen itsevarmuuden pysyväksi olotilaksi, eikä jännittäisi/pelkäisi liikaa kontakteja tuntemattomiin ihmisiin jne... jotenkin ruoskin itseäni vaan liikaa esim. baarissa ja en uskalla alottaa keskusteluita jne; vaikka toisinaan uskallan, mutta joku verho tuntunut olevan edessä jota koitan pikkuhiljaa availla, jotta voisin olla taas vapaa onnellinen itseni ja nähdä itselleni positiivisemman tulevaisuuden. Ehkä nautin kuvitella itseni paskaksi uhriksi joka etsii parannusta, ehkä olen nähnyt parannuksen haun jotenkin parempana, kuin sen hetkisen tilanteen hyväksymisen ja oikeasti kehittymisen. Vittu ei voi olla näin vaikeaa!
Salmiakki pitäisi ottaa nyt käyttöön ja nähdä asiat itsevarmemmin, kuitenkin on täydellinen potentiaali mihin tahansa. Rakastan sitä salmiakin makua ja sitä kokemusta...
- Kaikki yllämainittu voi olla pelkkää paskaa, lue sopivalla kriittisellä asenteella
- Katsot juuri itseäsi peilistä... Olet osa kaikkea jota koet. Me olemme kaikki kaikkeuden tapa kokea itseään.
Vai onko tämä uusi pumpulihuume? Tosin voisin silloin käyttää sitä notkufiilisten värittämiseen. Toivottavasti pääsen testailee.
Joku taisi tässä mainita että näiden nauttimistapojen yhdistäminen on tuonut parhaat tripit, olot vai miksi nyt ikinä voikaan kutsua.
. Tästä syystä haluaisinkin kokeilla uudestaan, tällä kertaa vaan siihen selvempään päähän 
Aaw. jos tämmöne krapula tulee tästä niin pysyn jatkossa erossa! Pari millii xanoria helpotti kummasti
Eikös 10 päivässä pitäs Euroopas liikkuu?
