Lopettaminen (ja vähentäminen)

[wRRa]

Paljon tsemppiä kaikille vähentäjille ja lopettajille Musta on ihan tärkeää että tällasella foorumilla on myös topic jossa voidaan käydä keskustelua vähentämisestä/lopettamisesta. Karu totuus kun kuitenkin on se, että käyttö lipsuu helposti käsistä ja silloin voi olla ihan hyvä saada vertaistukeak niissä omissa tavotteissa vähentää/lopettaa ja kuulla muiden kokemuksia.

[tRip]

Samaten se, kun ei aja aivoihinsa mitään substraattia, voi parhaimmissa tapauksissa olla kaikkein flipauttavinta.

Mul se tuntuu ylivoimaiselta..

Mut selvinpäin oon ollut kaikesta huolimatta enemmän päviä kuin ikinä.. emmä laske päiviä.

Toisinaan kujalla kuin käki. Sekin tuntuu hyvältä paaston jälkeen

[mussunaattori]

En oo koskaan yrittänyt lopettaa. Miksi pitäisi lopettaa jokin, josta en koe olevan merkittävää haittaa, ja mikä tuntuu kivalta ja kehittävältä? Tämän muutaman vuoden aikana kun oon päihteitä käyttänyt, niin käyttötiheys on pysynyt siinä max pari kertaa kuussa alkuinnostuksista ja muista huolimatta. Ketamiinin käyttö on vähän lipsunut, mutta sekään ei ole tuntunut mitenkään haitalliselta. Pidän mahdollisena, että joskus 'lopetan' jonkin aikuistumisen (???) tai kyllästymisen myötä, mutta silloinkin varmaan nautin jonkun vuosittaisen LSD-tripin tai muuta vastaavaa.

Uskon, että on ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti pysty käyttämään aineita järkevästi. Heillä on yleensä muita ongelmia tai päihteet ei vain sovi heidän persoonallisuudelle. Ne kehittää ongelman alkoholista, jossei muita aineita ole saatavilla. Sillon voi olla paras pysyä kaikista päihteistä erossa.

Kannattaa rajoittaa sitä käyttöä. Tuntuu paremmalta kun ottaa harvemmin, eikä aineet ala tuntumaan tylsiltä. Lälläslää, musta sienet ja LSD tuntuu vielä kiinnostavilta, ja tutkittavaa riittää näillä näkymin pitkäksi aikaa

Douppipäiden bileilta on oikeesti sitä et ne puhuu vaan siitä vitun doupista, ei mistään muusta. Eilisen illan aikana n. 90% kaikesta puheesta liitty jotenki huumeisiin. Loput oli luokkaa "vähä hyvää musaa!" "mulla on nälkä"....

Mä: Ootko lukenu sen ja sen kirjan? Aivan loistavasti kirjotettu, ja sellanen jännite ettei malta laskee kirjaa käsistään...
Hän: Kuulostaa siltä kirjailija on saleen vetäny happoo tai jotain, sit kyllä mielikuvitus laukkaa, heh heh.

Mä: Mä voisin tulla kesällä käymään, vois kivana päivänä käydä sillä yhellä biitsillä. Uitais ja chillailtais auringonlaskuun asti, ja se auringonlasku on siellä joskus tosi hieno...
Hän: Joo, varsinkin nipsuissa! Kyl sinne nipsui pitää muutama ottaa...

Mä: Ooks kuullu sen ja sen biisin?
Hän: Joo. Mutta ooks kuullu sen paukuissas? Se nousee jotenkin kolmanteen potenssiin kun kuuntelet sen paukuissa...

Tää on kyllä niin perseestä

[robotomia]

Lopettaminen ja vähentäminen pyörii joka toinen päivä päässä. Ainoana päihdeongelmanani tällä hetkellä näen tuon punaviinin ja oluen. Kaikki napit, stimut ja opiaatit lopetin puoli vuotta sitten. Ja dissot. Taino ainaisen yskänlääkkeen kittaamisen, koska en muita dissoja ole ottanut. Paitsi no suht hiljattain salviaa. Puolen vuoden sisään tullut napattua kerran happoa ja polteltua pilveä. Pilven polttoa en enää näe ongelmana koska mielenkiintoni sitä kohtaan on ahdistavien kokemusten myötä laantunut. Deelit minua vielä jossain määrin kiinnostavat.

Oon vaan juoppo. Nytkin viinipullo vierelläni avaudun. Kuudetta kertaa juon viikon sisään, mutta eihän mulla ole mitään alkoholiongelmaa. Aina sitä onnituu vakuuttelemaan itselleni niin. Aina viikon välein on selvä, elämä-on-vitun-ihanaa-enkä-mä-enää-koskaan-aio-juoda-hippifiilis, sitten taas heräät silmä mustana joku sunnuntai tuntemattoman ihmisen kämpiltä. Känniääliö alkoholisti on pelkkä ääliö. Minulle tapahtuu elämäntilaani miettimään pistäviä lipsahduksia alkoholista korkeintaan 2kk välein. Enkä viimeiseen 3 vuoteen ole onnistunut 10 päivää pitempään olemaan juomatta.

Mieleni on näitä foorumeita lukiessa alkanut tehdä mieli muita päihteitä. Haluan heittää nappeja huiviin, haluan pystyä puhumaan ihmisille vapaasti, haluan olla pelkäämättä sosiaalisia tilanteita. Haluan uskaltaa soittaa kavereille joita en ole "lopettamiseni" jälkeen nähnyt. Mutta ainakaan mä en vedä mitää nappeja. Lääkitsen lääkkeiden himoani viinalla. Se on laillista, se on terveellistä, viisasten juoma, se on paljon parempi kuin huumeet. Ehkei.

Joku kriisi taas päällä. En tiedä pitäiskö mua kiinnostaa. En tiedä onko tää vakavaa. En tiedä pitäiskö mun vaan turruttaa nää ajatukset viinalla, kamalla vai koittaa etsiä apua. Varmaan se jälkimmäinen. Mä teen niin huomenna. Tai en, sillon aukee alko taas viikonlopun jäljiltä. Mä tarvin viinaa. Mä olen halvaantunut taiteilija, jonka raajat tarvitsevat polttoainetta.

[Hz0]

Nyt on tullut aika kääntää elämässä uusi lehti ja vähentää kuosailut minimiin. Viimeiset kaksi-kolme vuotta on koulunkäynnin ja työn aiheuttamaa stressiä lääkitty vähän turhankin paljon kannabiksella, opiaateilla ja kaljalla. Fyysisestä koukkua ei sinänsä ole mutta jotenkin sen vain huomaa itsestään että alkaa olla hankala pistäytyä bileissä, yms. selvinpäin, mikä ei aiemmin ollut mikään ongelma. Olen lueskellut meditoinnista, siinä olisi tulevaisuudessa hyvä tapa saada introspektiivistä näkökulmaa ilman kuoseja. Hieno juttu on se että valmistuin AMK:sta, joten nyt jää töiden jälkeen runsaasti enemmän aikaa treenaamiselle ja elämyksien etsimille muista asioista kuin päihteistä. 2006 vuodesta olen psyvaultilla ollut alunperin, mutta hyvin todennäköisesti foorumin seurailu jää vähemmälle...

Valmistujaispäivänä sitä tajusi, että mikään ei tuo isompaa dopamiinirushia kuin se saavutuksen ja posiitiivisen energian määrä jonka tutut, tuntemattomat, kaverit, rakkaat ja sukulaiset tuovat meikäläisen elämään. Ja mikä parhainta, kesä on vielä edessä <3

Piis and lööv!

[fox]

tänään tulee tasan 2 viikkoa edellisestä piikistä! ja bubreeki ottanu vaan kerran (nenään) tos tän kahen viikon sisällä. ja reflat alkaa helpottaa.. vähän oksettaa viel ja ruoka ei mee alas. mut vitun jees.

[SahkoinenVelho]

Oon kelannut lopettaa opioidit ja bentsot kokonaan ja muuttaa kannabiksen käyttöä paljon fiksumpaan suuntaan. Muut tajusteet kuten psykedeelit ja stimulantit muuten terveellisiin elämäntapoihin yhdistettynä ja fiksusti käytettynä tuntuis olevan oikeesti hyödyllisiä ja kehittäviä aineksia. Bentsot ja opioidit tuntuis epäsäännöllisestikin käytettynä ajavan aika pahasti alas kehon omia GABA- ja opioidijärjestelmiä ja lähinnä vaikutusten ajaksi turruttavan huolet pois(peittää ne)ja hidastaa oman itsen kehittämistä. Kannabiskin liikaa käytettynä tekee jotenkin ihan överiherkäksi mut toisaalta flegmaattiseks jumittajaks. Tältä tuntuu täl hetkellä.

[powergrower]

Streittaaminen on yhtä lyhytnäköistä kuin vain sen yhden ja oikean jumalan palvominen.

Meinaan en tunne yhtäkään streittaria, joka ei käyttäisi psykoaktiivisia substansseja. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kyse on vain kiinni siitä mikä on se määritelmä.

Sama koskee uskovaisia. Hekin määrittelevät itselleen sopivan jumalan ja tuomitsevat kaikki muut jotka eivät palvo samaa kaavaa käyttäen.

Tuo oli aivan hatusta heitetty analogia, mutta pointti on se, että semmoista kuin päihteetöntä elämää ei ole olemassa. Jokainen asia mitä me nautimme, koemme jne muodostuu osaksi meitä. Olkoot se liika sokeri joka tekee sinusta diabeetikon. Olkoot se liika hiilari joka aihueuttaa ketoosin. Olkoot se traumaattinen kokemus, joka ahdistaa (vakava ahdistus on erittäin verrattavissa päihtyneeseen tilaan).

Onneksi nykylääketiede osaa lieventää näitä jokaista; insuliini, hiilarit, bentsot jne.

Olen pahoillani wrra mitä jouduit kokemaan "kavereittesi" takia, mutta tämmöiset tapahtumat yleensä paljastavat ihmisen todellisen luonteen, ja silloin fanaattinen ituhippeys purskahtaa esiin kukkien halauksen ja pellolla rientelemisen välissä.

[peijjoona]

Tosin liika hiilarihan ei aiheuta ketoosia, vaan ketoosiin pääsee nimenomaan hiilareita välttämällä ^

[powergrower]

Tosin liika hiilarihan ei aiheuta ketoosia, vaan ketoosiin pääsee nimenomaan hiilareita välttämällä ^

Sori, atkinson piti kirjoittamani.

[doof]

Mäkin oon ajatellu hiukan vähentää dissojen ja kipulääkkdeien käyttöä näin aluks. Mitään päivittäistä käyttöä jarruilla ei ole ollu, mut kaverit on jääny aivan turhan varjoon silti.

He kun ei käytä muuta kun sitä "turvallista" ja ylistettyy holia ja muut päihteet onki sitte narkkie tavaraa, heijä mielest. Ite en siit kännissä remuamiesta tykkää, jonka takii tulee suoraansanottuna keksittyä valhteia miksen sinne ja siine pääse ryyB. Valehtelusta kuitenki tulee huono omatunto, mutta mut on helppo ylipuhua vaikka mihin, siksi valheet.

Stimuja aijon kiskon viel samaan tahtiin ku nytkinen, koska niillä saan intoa lähtee treeneihin ja salille, jolloon saaan muuta tekemistä sen himassa kyhjöttämise sijaa (tylsyys=jarrut).. Jopa baarin jaksaa vaivautua pienissä stimuissa, luulisin (en ole viel koittanu ).. Kuitenkaa en usko et tykkäisin olla baarisa, vaikka olisinki poreissa. Mut aamulla se kyllä pistää hyvälle mielelle kun on sosiaalisoinu ja muisti pelaa.

Elisiis. Pienet annokset stimuja on mun lääke noitete haitallisempien päihteiden vähentämisee. Stimut on sitten helppo tiputtaa pois kun on frendien kans hyvs väleis, eikä puhelisoitot/vastaamiset ahista, vaan voi puhua valehtelematta avoimesti.

[tRip]

Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kyse on vain kiinni siitä mikä on se määritelmä.
..
mutta pointti on se, että semmoista kuin päihteetöntä elämää ei ole olemassa. Jokainen asia mitä me nautimme..

Niinkuin sä itse totesit, kyse lienee kunkin itsensä määritelmästä..

Et sä voi sanoa, ettei ole päihteetöntä elämää..!
(tai sit meil on hieman eri käsitys päihteistä..)

Äidinmaidostahan tää elämä alko.. eikun ei alkanutkaan.. alkuräjähdyksestä.. nykyteorian mukaan.
Sekin vain teoria.

Vaikka olenkin perfektioNISTI.. vaikken olekaan nisti.. Vaikken olekaan streitari.. Vaikka mul meneekin kaikki ihan överiks.. Niin myös päihteettömyyskin.. Sitkun en mitään vedä, en myöskään vedä.. ja piste. Sitkun jotain haluun kiskoo, en mä mene kiskoille sitä lainii vääntään ja julistaan, enkä väännä paskaa turhasta - joka aamu täytyy käydä paskalla.

Itseasiassa raittiuden määritelmäkin vaihtelee.. onko se se tupakka ja/vai/tai alkoholi.

ja mä nyt puhun vaan laillisista määritelmistä - Laittomii en tuu asettamaankaan itselleni.

Kuhan meininki vaan pysyy mahdollisimman freesinä, ja mahdollisimman moni ystävä kuivil.. Rajat on.. mut se rajojen vetäminen on loputont. Niin myöskin huumeiden kiskominen.. Jossei sitä lopeta ajois..

Joo.. ei varmaan oo streittii nistii olemassakaan.. tai miksei.. Määritelmiin ja lokeroihinhan se on jokaisen päässä koodattuna.

Mä häxailen noit koodei.. et ois mahdollisimman abstraktia tää elämä.. ettei vaan tarvis kohdata jotain fukin kirkasta ja raitista jumalaa, haluun sen blurrina.. Mieluiten lämpimän maidon kera.

Pyrin elämään sen elämänfilosofiani mukaan, et mikä itsestä tuntuu hyvältä, sitä myöskin tarvitsen.

Ihan yhtälailla pätee kuosaamiseenkin. Sitkun se ei vaan tunnu enää hyvältä, en jaksa vääntää siit paskaa, enkä teoriaa, vaan elän sen tunnon mukaan.. Parhaan tuntoni-.. omantuntoni-.. omatuntoni-, ja itsetuntoni-

.. Itsekunnioituksesta kyse..

et mitkä rajat itsellensä asettaa, ja miten hyvin niissä rajoissa pysyy.. vai haluaako ylipäätään itsellensä limittei asentaa.. asettaa.. asetella.. se vaatii asettumista. Ennenkaikkea asennoitumista..
Koska jostainsyystä ihmisel on tarve vetää itselleen rajoja.. elää rajojen puitteissa, ja rikkoo rajojaan..
Hallita kaaostaan.. Vaikka tietää? ettei elämää voi hallita.

..vai elääkö skarppina intuitiivisis....tai kenties ikijumeis.

Ikiluupeis jokatapaukses..
Ilman luuppei, rytmii ja rutiinei kaikki on kaaosta..
Koko maailmankaikkeus toistaa samaa luuppii..

Ni hä.. skarppi nisti kuulostaa yhtä absurdilta kun normikansalainen.

Bentsot ja opioidit tuntuis epäsäännöllisestikin käytettynä ajavan aika pahasti alas kehon omia GABA- ja opioidijärjestelmiä

Ihan totta.. huomannu samaa, varsinkin opioidien kohdalla.

Tältä tuntuu täl hetkellä.

..ja huomenna taas ihan toisenlaiselta..

Vaikeeta tasapainoilua..

Siks päätynytkin elään vaan mahdollisimman freesinä.

fundamentaalinen ajattelumaailma kun tuntuu kavahduttavalta.

[tRip]

Hieno juttu on se että valmistuin AMK:sta, joten nyt jää töiden jälkeen runsaasti enemmän aikaa treenaamiselle ja elämyksien etsimille muista asioista kuin päihteistä. 2006 vuodesta olen psyvaultilla ollut alunperin, mutta hyvin todennäköisesti foorumin seurailu jää vähemmälle...

Valmistujaispäivänä sitä tajusi, että mikään ei tuo isompaa dopamiinirushia kuin se saavutuksen ja posiitiivisen energian määrä jonka tutut, tuntemattomat, kaverit, rakkaat ja sukulaiset tuovat meikäläisen elämään. Ja mikä parhainta, kesä on vielä edessä <3

Piis and lööv!

Onnittelut.

Elämykset on elämän mausteet..
Niitä ihminen, ainakin meitsi, on tälle pallolle tullu hakeen.

Elä ihmees

[sunyata]

Tekis kyl mieli lopettaa. Ei vaan pysty. Menee aina viikko tai jopa jokunen kuukaus ookoo, mut sit jotenki mieliala heittää ihan vituiks ja unohtuu kaikki hienot tavotteet ja suunnitelmat. Alkoholia menny se 13 vuotta. Siitä ei oikein meinaa enää irti päästä. Sit jos ei mee alkoholia menee pilveä. Ja jos vaan mahdollista nii budia polttelee pieniin psykooseihin saakka. Jos ei mee noista kumpaakaan nii ehkä vähän bentsoja ja kodeiinia. Viime perjantailta aivotärähdys ku pää edellä kaatunu johonkin.

Himassa tottunu yksinään lähinnä sekoilemaan niin koko ympäristökin on yhtä päihdeärsykettä. 2010 valmistunu AMK:sta, sen jälkeen molempina syksyinä burnoutit, parisuhde vituiks. Muija raitistu ja ite rupesin kiskoo deelei. Mistään ei saa mitään oteta eikä oikein mikään tunnu miltään. Toinen broidi narunjatkona ja toinen sairaseläkkeellä skitsofrenian takia. Pitäs päästä vaan vanhoista kuvioista eroon. "Just when I thought I was out... they pull me back in".

[Hippisaukko]

mä tajusin että ehkä suurin ongelma mun päihteilyn lopettamisessa on se että musta tuntuu etten tunne mitään ilman aineita. Tai en tunne tarpeeks vahvasti ja puhtaasti. Tää päivä on mennyt ilman, joka on ihan jees, mutta on tosi turhautunut ja ahdistunut olo kun mikään ei tunnu miltään. Etten oo saanu tänää mulle niin rakkaita tunneövereitä. Etten oo saanu fiilistellä värejä ja muotoja. Että kaikki on ollu samaa harmaata massaa. Musiikki ei kuulosta miltään. Mä en oo saanu kylmiä väreitä. Mä en oo itkenyt katsoessa aurinkoa.

[maikkum]

HUH oon elossa, erittäin hienoa! Helvetti miten tuskaiset kolme viikkoa takana, menin kuukaus sitten katkolle, josta lensin kuitenkin pihalle syystä jota en edes tehnyt o__O Tän jälkeen jatkoin muutamat päivät "vanhaan malliin" eli piriä, koksua, opiaatteja, ryynejä, kaikkia kaksin käsin ja niin kauan että tein taas jotain todella typerää.

Sit yhtäkkiä tajusin miks mä ylipäätänsä oon lipsunu ylikäytön puolelle, kussut kaikki perhesuhteeni, työpaikkani ja parhaat ystäväni. Sen jälkeen aloin omatoimisesti laskemaan lääkkeet pois (joita olin taas muutaman vuoden rouskinut) kun ei enää apua herunut mistään. Nyt oon ollut kaks viikkoa ilman ryynejä ja opiaatteja, pilvee oon polttanu muutamia kertoja viikossa.

En mä tuu koskaan kaikkea lopettaan kokonaan, tai siltä ainakin tuntuu. Suon siis itselleni järkevän viihdekäytön (max 1x/viikko), satunnaiset blossit ja esim sen kahvin. Alkoholi oksettaa mua (taas), eikä se sovi mulle ees viihdekäytössä. Oon ollut aikaisemminkin 1,5-vuotta dokaamatta ja oli silloin kyllä parempi fiilis kaikin puolin.

Menee kyllä hetki että voin taas pitää itseäni arvossa, tällä hetkellä päässä pyörii vain paskoja ajatuksia ja tekis mieli hypätä junan alle, mutta PERKELE mä en luovuta.

Mun täytyis varmaan muuttaa pois tästä kaupungista, mut "ikävä kyllä" oon menny taas ihastuun. Tai sitten mun täytyis vaan kävellä takas sinne hullujenhuoneelle.

Ihan perseestähän tää vähentäminen on kun kukaan sun lähellä ei sitä arvosta tai ymmärrä... eli sitä paskaa kuskataan sun nenäs eteen vaan kahta kauheemmin -__- Ja tulipahan ehkä sekavin teksti vuosiin mutta antaa mennä ny.

[rebirth]

Tuntuu et nyt ois pidettävä pikku tauko päihteilystä ennemmin kun tää lähtee taas täysin lapasesta. Taas tullu jokunen viikko melkein kokoajan kuosattua et "pää pysyis kasas" (vittu mitä itsensä kusetusta). Enimmäkseen menny vaan bentsoja ja savuja, onneks on alkon käyttö pysyny hallinnassa mut uhkaavasti sekin taas pyörii joka päivä mielessä vaikka en joka viikko edes oo juonu. Se on vaan niin paljon helpompaa paeta omia ongelmiaan päihteiden taa kuin ottaa itteään niskata kiinni ja kohdata ne omat ongelmansa. Nyt on pakko skarpata viellä kun se on suhtkot helppoa.

[piisamirotta]

Viime syksyn aikana vähensin tuntuvasti omaa radottamista. Vaikeinta tuolloin oli kokonaiskuosailun määrän todenmukainen hahmotus.

Tiedostin ensimmäisestä kodeiinikokemuksesta lähtien tykkääväni hitaista niin paljon, että niiden käytön kurissapitäminen vaatii paljon voimavaroja. Siinä että huomasin olla tarkempi opiaattien käytön suhteen muihin päihteisiin verrattuna ei ole mitään vikaa, koska pidän niistä enemmän kuin minkään muun luokan päihteistä. Olen myös onnistunut rajoittamistavoitteessani (max 1 kerta/kuukausi) melko hyvin eikä tässäkään mitään moitittavaa ole.

Vaikeudet kokonaiskuosailun määrän tajuamiseen liittyivät kuitenkin juuri jarrujen kohtuulliseen käyttöön. Huomasin pitäväni päihteiden kokonaiskäyttöäni kohtuullisena koska hitaiden käyttöni oli kohtuullista. Olin vain liian ylpeä, että pystyn käyttämään kohtuullisesti sellaisia päihteitä johon harva pystyy. Tämän osatotuuteen nojaavan itsevedätyksen tajuamiseen vierähti useampi kuukausi. Ensimmäinen huomaaminen ei sinänsä vielä korjannut mitään, vaikeaa oli hyväksyä pysyvästi että kuosailin liikaa ja käytännössä vähentää.

On varmasti muitakin tapoja miten kääntää selkä liialliselle viihteilylleen, mutta tuollaisen välimuodon kanssa minä jouduin tekemisiin. Tavallaan tämän tyyppiset ajatuskehät ovat suoraa kieltoa vaarallisempia, koska näissä on sentään jotakin totuuspohjaa. Juuri osatotuuden vuoksi näihin on helppo jäädä jumiin. Toisaalta jos hallitsee jonkun vahvan päihteen käytön silloin voi olla varma, että omistaa riittävän määrän malttia jotta niiden överiksi menevien douppingien hallinta on edes mahdollista. Jokatapauksessa, varokaa.

EDIT: En ole lopettamassa, en vain suostu palaamaan sellaisiin tiloihin missä olin ennen vähentämistä.

[Micke]

Itse olen lopettanut useamman päihteen, ikää kuitenkin 30v.. Eri porukka, kh pienellä dosella jota pudotan kokonaan pois sekä mieto lääkitys.. Pilveä saatan ottaa, pari kertaa tutkareita. Meni aika jaksoissa tuo asian tajuaminen, mutta en tahdo enää olla esim. pirin tai essojen vaikutuksen alaisena.. Etenkään putkina.. Pieniä määriä rauhoittavia ja unilääkkeitä ja alle kasin kh-annos.

[juss111]

pikkuhiljaa tullu vähennettyä päihteiden käyttöä eikä enään tee edes mieli sekoilla.
ei tarvi enään edes säätää ku jotenki vaan keksii muutaki tekemistä nykyään.'
mökillä on kiva joskus ottaa psykedeelejä mutta ei aina. harvoin.
viimeks tippoja juhannuksena hyvällä kaveriporukalla ja pirun hauskaa oli.
pilvee poltin nelisen vuotta päivittäin ja nykyään oon vähentäny sitä niin paljo etten polta edes joka viikonloppu.
kasvatus kamatki myin pois juuri viime viikolla.
aluks kyllä tuli dokattua aika paljo mutta nykyään seki on jääny vähemmälle. ehkä yhet kännit viikossa?
nyt en oo kyllä vetäny yksiäkä kännejä kolmeen viikkoon. kaljaa on kyllä tullu tissuteltua mutta ei tarvi kännejä vetää nauttiakseen olosta.
kaiken lisäks ajatus luistaa paljon kirkkaammin ja selkeemmin. sen lisäks oon löytäny itselleni oikeesti elämäni naisen jonka kanssa oon hengaillu nyt kuukauden verran. kämpän oon saanu sisutettua uuteen kuosiin ja kerranki voi sanoa että nyt on semmonen asunto missä viihdyn.
ei oo ollu varmaa itellä ikinä näin siistiä. jotenki tuntuu että elämä rullaa
itellä tuntu vitutuskäyrä menevän täysin päihteiden käytön mukaan. mitä enemmän erinäisiä päihteitä sitä enemmän huonoja päiviä ja vitutusta.
vanhaks alkaa tulee 30 kohta mittarissa.

[tRip]

Jussi11.. khyl o/

Näin tänään pitkäst aikaa ystävää-frendiäni, bout mun ikänen, pyöriny niis luukuis ja meiningeis.. vitun paljon pidempään.

Nojokatapauksessa, tuli puheeks vanhaiset 'ystävät', eli frendit vuosien takaa.. Tiettyi ihmisii ei enää oo tuntenu pitkiin aikoihin siks ihmiseks johon sillon tutustui.. sitä vaan miettii mahtaako hän koskaan enää löytää itseään. Varsinkin, mitä oon elämänvarrella huomannut, moni ketä jatkaa yli kolmikybäseks meininkei.. ne myös vähän jää lopunikää.

Harmillista.. Toisaalta mainiota.
Ei tunnu enää käyvän kateeks niitä joilla on parhaat doupit.. vaan niitä jotka on alkanut elään.. toteuttaa itseään, ja sitä mitä aina pitänyt tärkeenä.. saavuttaa elämässä.

Siinä sit selitin näit mun kiemuroitani ja kompleksejani, et emmä niinkun sillee oo pitkiin aikoihin pörräilly noissa meiningeissä. Mut se on kyl hyvin lähellä tos.. ja oikeestaa emmä oikeestaan enää käytä mitään, ja et ei mul oikeen ikäväkyl oo mitään (teksi-refloissa siis kyseli jeesii) .. ja olin oikeesti vähän pahoillani.

Kumminkin tosi skarppi ja reilu sälli.. niinkun meigäläiset... segiksiskään tarkotus olla kusipää.

Sit kysäsin, et mites noi lääke-medisiinit, oisko niistä midiksii.. Ja no.. kerrankin tuli fiilis et ne drugsit meni just oikeelle ihmiselle.. ja just siinä tilantees.

Samainen ystävä-frendini sano jotain tähän mun laifstailiin vedoten, et se on aika kakspiippuinen juttu.

Tokasin, et joo! nimenomaan.. täs vaiheessa nimenomaa se alkaa olla just se kaks piippunen juttu.

Joko mä tosissani uskon tähän mun laifstailiin, kestän sen turhautumisvaiheen ja senjasenjazen..
Taidan masistelu-nostalgioistakin jo pikkuhiljaa olla päässyt yli.

Ni vittu.
Joko mä jatkan siit mihin mä jäin, eli sinne putkeen, tai sit mä valitsen sen toisen piipun, ja tsiigaan millast on nähdä maailma on piipun toiselta puolelta. Nähdä niinkutsutusti maailman aukenevan edessä.

Ni mitävittuu.

Hiisasin kolmisen päivää yksin himassani ja ryystin hujuu.. vittu se vasta turhauttavaa oli.. vaik turhautuneeseen mieleen niit otin..
mut en päässy himastani ulos.. tekemään mitään.

Sosiaaliset drugsitki.. No mul on hyväl tolalla lääkitys... mut sil just pärjäänkin. ni mitävittuu.

Kuhan meininki pysyy freesinä.

[anaganja]

Olen ollut 1,5kk polttamatta yhtään pilveä ja käyttämättä (melkein) yhtään mitään muutakaan. Asiat vihdoin kunnossa, ammattikoulutodistus tämän viikon jälkeen koululta hakemista vaille valmis. Otin itseäni niskasta kiinni ja hoidin puuttuvan 2kk työharjoittelun kesällä pois, olin palkatta töissä. Nyt on mahtava fiilis varsinkin kun vakituinen työpaikka tuolta samasta lafkasta on hyvin mahdollinen (saan tietää tällä viikolla).
2 vuotta sitten erosin tyttöystävästäni, jonka kanssa olen kokenut pienen elämäni ainoan kerran niin suurta rakkautta. Olen ikävöinyt häntä siitä asti, sillä eromme johtui suureksi osaksi siitä, että hänen lähtiessään puoleksi vuodeksi Hollantiin vaihto-oppilaaksi, aloin minä paikkaamaan tylsyyttäni ja ikävääni subulla. Kun hän tuli takaisin, ei ymmärrettävästi subupiripäissään heiluva nisti ollut hänen rakkautensa.
Yritin lopettaa mutta siitä ei tullut mitään, eikä hän enää pitänyt yhteyttä minuun saati vastannut puheluihini. Masennuin tästä ja syrjäydyin mielestäni pahasti vaikkei nyt tarkemmin ajateltuna tilanne ehkä kovin paha ollutkaan. Silti lähes joka ilta sain ahdistuskohtauksia joiden aikana itkin ja kirosin tyhmyyttäni, tuntui että olen huumeilla pilannut kaiken ja nyt en pääse irti jne. Kokeilin rukoilla, ei auttanut. Kokeilin alkaa harrastamaan, ei auttanut. Kerroin luotettaville ystävilleni mutta eivät he ymmärtäneet minua, eivätkä halunneet nähdä minua mielellään, sillä en pitänyt heihin juuri mitään yhteyttä moneen kuukauteen mutta nyt kitisin ongelmistani jotka johtuivat vain itsestäni. Asiaa ei parantanut, että suuren osan suhtautuminen huumeisiin on kutakuinkin koulunpenkillä opittu. Olin yksin. Sain kuitenkin jossain vaiheessa pikku hiljaa itseni pois pään pakkosekoittamiskierteestä ja muutin vanhemmilleni tilapäisesti "turvaan".
Näin exäni lauantaina ja päädyimme baarin terassilta saunaan kertomaan kiihkeän herkissä tunnelmissa ikävöineemme toisiamme. Yö oli ihana, mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä onnen määrää.
Olen kuitenkin käyttänyt 3 viikkoa runsaasti amfetamiinia. Olo on hyvin ahdistava ilman, haluan olla ilman kun nyt kaikki asiat ovat vihdoin hyvin.
Ei ole luultavasti mitään ongelmaa niin kauan kun en saa tietää sitä olevan saatavilla.
En uskalla kertoa tälle neidolleni tilannetta, sillä pelkään kaiken romuttuvan jälleen ja ehkä lopullisesti.
Onko vinkkejä tällaiseen jos tarjolla on, on pakko ottaa-tilanteeseen? En haluaisi jättää osaa kavereistani mutta se lienee ainut vaihtoehto.
Onpahan turha viesti, mutta halusin hehkuttaa onneani ja kysyä neuvoa tilanteeseen johon varmaan itse jo vastasin.

[seppo600]

Ite aattelin lopettaa tramalin joka päiväsen syömisen, olisko vinkkejä kellään miten tuo onnistus, 400mg päivä annos, pameja ja propraleja on myös. Paljokohan esim viikossa kannattais vähentää annosta? Ne reflat on ihan vitun kauheat, pahemmat ku subusta, tai erilaiset...

[Kottonmouth]

Ootko noina päivinä kun on jäänyt ottamatta jäänyt myös pamit syömättä? Ettei se reflojen kauheus johdu niistä?

[seppo600]

^muutaman kerran parissa päivässä menny viikon satsi..joten pameja ei oo nytkään. kyllä mulla ilman pameja menee helposti(jos on tramaleita), ei kait mulla koskaa oo ollu ees bentsorefloja mitä ny päätä kiristää pari päivää mutta se on pientä tähän saatanan tramalirefloihin, tai näihin ekoihin päiviin, kolmatta päivää ilman ja suihkua on tullu kummastaki päästä , sanovat että viikossa menee ohi nuo tuommoset "pienet" oireet vaan saapa nähä.

Jos lopettais nuo ja olis vaikka kuukauden ilman(about vuosi ollu opiaatteja kehossa, bubpre ja tramal), niin toimiskohan nuo vielä silleen "toimimalla", niinku ekoja kertoja joku 600mg..? tuskin.

[wRRa]

4 kuukautta doupitta!!! Pakko vähän lesoo.

Alkoholii tosin on täs menny... päihdehän sekin on. Ja rööki Mut ainaki jotai vähemmän.

Lisäks pääsin yliopistoon, joten siellä luulis tapaavan uusia ihmisiä, jotka ei välttämättä käytä mitään Pääsee ehkä vähän vaihtamaan piirejä sit...

[kissaeläin]

En uskalla kertoa tälle neidolleni tilannetta, sillä pelkään kaiken romuttuvan jälleen ja ehkä lopullisesti.
Onko vinkkejä tällaiseen jos tarjolla on, on pakko ottaa-tilanteeseen? En haluaisi jättää osaa kavereistani mutta se lienee ainut vaihtoehto.

Musta sun kannattais puhua tyttös kanssa. Rehellisyys on tärkeintä, ja etenkin jos sulla on refloi ja nitkuiluu, niin sen huomaa toisetkin, ja parempi on että hän tietää syyn, eikä aja kehitellä päässään selityksiä sille.

Pakko ottaa-tilanteesta.. Sun kannattaa kaikille ystävillesi sanoa että sulle ei pidä tarjota/puhua aineista. Teet selväksi että vähennät/lopetat tms, ja että haluat hengata mutta selvänä ja jutella muusta ku huumeista. Ei ystäviä musta tarvitse poistaa elämästä siksi että itse lopettaa ja muut vetää, koska kyllä tosiystävän pitää pystyä olemaan vetämättä sellaisen seurassa, joka haluaa lopettaa.

Viestisi ei ollut ollenkaan turha. Kiva lukea rehellistä pohdintaa.
Toivottavasti kaikki menee kivasti

[happojeesus]

Pakko ottaa-tilanteesta.. Sun kannattaa kaikille ystävillesi sanoa että sulle ei pidä tarjota/puhua aineista. Teet selväksi että vähennät/lopetat tms, ja että haluat hengata mutta selvänä ja jutella muusta ku huumeista. Ei ystäviä musta tarvitse poistaa elämästä siksi että itse lopettaa ja muut vetää, koska kyllä tosiystävän pitää pystyä olemaan vetämättä sellaisen seurassa, joka haluaa lopettaa.

Tai sitten olla diplomaattisesti hetken aikaa hiljaa ja pitää matalaa profiilia siihen asti että oma mielenlujuus on tarpeeksi vankka ja luottamusta löytyy itseensä siihen mennessä että osaa sanoa ei.

Tosiystävät toki ja ei sitä itse kannata välttämättä yksin yrittää tapella, mutta joissakin saattaa jopa lopettamisen idean mainitseminen aiheuttaa melkoisia vastareaktioita, joko ilmeisesti tai vihjailtuna ("luuleksä olevas parempi ku mää?", "no ei yks pilleri/henkonen/ryyppy ketään oo tappanu", "hähä, et sää varmasti onnistu, puhut vaan ja viikon päästä sama."), tai sitten ihan tietämättömyyttään... tietyissä piireissä se lopettaminen on aika syklistä joten aina ei yrityksiä oteta vakavasti. Tosin sittenpähän selviää ketkä niitä oikeita/oikeampia ystäviä on.

Sama pätee toisinkin päin, että jos itse onnistuu lopettamaan/vähentämään/järkiistymään (mikä sitten lieneekään tavoite), niin ei niitä ojaan jääneitä kavereitakaan kannata sitten unohtaa. Ei se huumeettomuus kenestäkään parempaa ihmistä tee loppujen lopuksi.

Onnea anaganjalle matkaan, ja muita inspiraationomaisia kliseitä, kyllä se siitä.

[wRRa]

happojeesus, hyviä pointteja sulla! Mullahan kävi juuri noin kun olin lopettamisessa ihan alkutaipaleella. Onha ntää 4 kuukauttakin vielä lyhyt aika, mutta nyt alkaa saada itsevarmuutta olla tilanteissa, missä muut vetää douppia ja olla itse vetämättä.

Tän topicin alkupuolella jotain kirjottelinkin tilanteesta, mutta oli tosi vaikeaa olla kaverin bileissä kun kaikki muut veti kamaa ja puhui vaan kamasta ja itse yritti lopettaa. Sit kun myöhemmin tästä sanoin kavereille, että en usko että tollaset bileet on mulle ihan oikee paikka tässä vaiheessa, niin sain vihat niskoilleni koska kuulemma vihjailin, että heillä on päihdeongelma...

Lopettaminen tuntuu monille mun kaveripiirissä olevan aika arka aihe...

Ite olin tosiaan 5 viikkoa ulkomailla ja pyörin siellä tietysti ihan eri ihmisten kanssa. Tajusin, että voin elää elämääni ihan hyvin ilmankin huumeita. En tarvitse niitä mihinkään.

[Hitler]

WrrA oot kovis.

Rännääminen ja kännääminen pois niin pysyy tatsi tässä hommassa, elämässä tai mitä tää nyt on. Kaikki ei oo kovia, nistin pää on ihan pehmee. Sitä tarvii kemiallisesti kovettaa. Mulla ei oo muijaa. Baariin ettiin ja katteleen. Stimut tekee siä skarpiks. Paljon porukkaa, mä tavallaan luonnostaan elän ihan vitun vahvasti muitten tunteita. Imen niitä itteeni, varsinkin kaikkee negatiivista ulostetta. Teen sitä myös vauhdeissa, mut hallitusti.

En oo dokannu tätä kesää niinku on ollu tapana. Emmätiä onks mulla parempi olo. En tajuu pahaa tai hyvää oloo, ennenku alkaa sattuun tai tuleen lämpimiä väreitä. Samaa tunnetunnelia vaan auringonnoususta toiseen. Näkyyks siä tunnelin päässä valoo. Näkyyhän siällä.

Se on varmaan juna tai jotai. Sitokaa ittene sivuraiteille naiset ja herrat. Nistit.

Teki tänää pitkästä aikaa mieli lataa yhtä tyyppiä tauluun. Mut sanoin sille vaan et menee luolaansa ja hakkaa päätänsä nii kauan et pääsee vauvan uneen. Kauan tunnettu, kavereita oltu mut jotku jutut ei mee mun moraalin läpi. Ei liity rahaan tai douppiin ne jutut. Ihmiset joista tykkään on pyhiä.

t. Jesu Hitla