Pelontäyteiset tripit (lsa, 2ct2, dxm)

[wRRa]

Nii, toi pitää päästä kanavoimaan jotenkin järkevästi ettei jää tökstöks. Tarvii jotain ajateltavaa tai tekemistä mikä vaatii täyden huomion.

Joo, mä usein piirrän. Se tuntuu tosi meditatiiviselta.

Mut tosiaa se on hassuu ku tripeillä kelaa "miten sekaisin mä oon". Ei sillon oo sekaisin, sillon on tripeillä

[GammaGoblin]

Ah.. aivan mahtavaa Ihan mielettömät mielentilaboostit tuli teidän postauksistanne, jotka ovat tulleet minun viime postauksen jälkeen. Oivalluksen ilo on valtava, suurkiitos! Olette ihan oikeassa, olen yrittäny päästää irti ja ongelma on nimenomaan siinä YRITTÄMISESSÄ, sen sijaan täytyy hyväksyä. Mielenkiintoista miten noinkin yksinkertainen asia on jäänyt mulla huomaamatta ja silti olen sen huomannut aikaisemmin, sillä olen kirjoittanut biisinkin aiheesta. Se on vertauskuvallinen kappale joka kertoo "Jumalten merestä" ja siitä kuinka yritän väkisin uida sen halki (koska pelkään sinne hukkumista ihan saatanasti), sen sijaan, että vain kelluisin rauhallisesti rannalta toiselle. Eli yritän räpiköidä tripin halki ahdistukseen vajoamisen pelossa ja sitten kun tuntuu että voimat ovat lopussa, yritän vain kovemmin päästä vastarannalle ja sitten hukun, vajoan ahdistukseen ja paniikkiin.

[Vltr]

^tuli tuosta hukkumisesta vielä sen verran mieleen että yrittämättä oleminen on suht. paradoksaalinen käsite, koska jos jotain tahtoo saavuttaa niin väkisinkin yrittää taikka sitten yrittää olla yrittämättä. Eli lyhyesti, jos vajoat pinnan alle niin sen pystyy hyväksymään, ja kun sen hyväksyy huomaakin olevansa jo vastarannalla.

Tämä ei varsinaisesti liity tähän, (vaikka kuitenkin jollain tapaa liittyy) mutta näin joskus vuosia sitten (ennen kuin edes kannabista kummempia substansseja käytin) unen, jonka muistan vieläkin: Havahduin siihen että olin jonkinmoisen järven pohjalla, ja tietenkin rupesin uimaan vähän paniikin omaisesti (hukkumista peläten) pintaa kohti, kunnes huomasin happeni loppuva ja matkaa pinnalle olevan vielä ties kuinka paljon jäljellä. Tajusin kuolevani, mutta hyväksyin asian, lopetin uimisen ja odotin kuolemaa hymyissä suin ja rauhallisena. Muistaakseni heräsin heti tuon jälkeen, tosin rauhallisena ja jollain tapaa helpottuneena.

Muuta sanottavaa en unettomuuden tuottaman keskittymiskyvyn menetyksen seurauksena keksi vaikka jotain kait piti vielä sanoa

[taikapoika]

Tulin tässä ohimennen pohtineeksi. Onko mahdollista, että "huonot" trippini saattaisivat enteillä jonkinlaista mielenvikaa? Onko ylipäätänsä mahdollista että psykedeelit laukaisisivat esim. psykoosin tms. minulla? Hieman pelottaa ajatus tästä.
Käsittäkseeni on kuitenkin normaalia deeleihin tutustumisen yhteydessä kokea monta "huonoa" matkaa ennenkuin omaa mielenjuoksuaan alkaa "hallita" ja pystyy nauttimaan täysin siemauksin matkasta.

Luin tarinasi ja muistui omat sekoitteluni mieleen, lähes kaikki trippini ovat olleet "huonoja" sen verran tarkennan että vaikka olen kokenut pelkoa ja ahdistusta koen ne posittivisina kokemuksina, itselleni trippailu ei ole ollut viihdettä vaan sisäistä tutkimusmatkailua. mielestäni tajuntaan vaikuttavat aineet nostavat vahvoja persoonallisuuden osaalueita ikään kuin matkaajan tarkasteltaviksi, sinun tapauksessa kuolemanpelkoa ja luopumista.. tosin "matkalipun" valinnassa on eroja, itse olen kokenut luonnontuotteet lempeimmäksi.. jotenkin smoothimmiksi varsinkin sienet.. kai siihenkin on persoonallisuudella ja ajatusmaailmalla merkitystä..
itselleni esim lsd on tuonut jotenkin terävämpiä ja mekaanisempia matkoja tuntuu niinkun olisi tietokoneen sisällä..

itse näin pelkkiä painajaisia 11 ikävuoteen asti, ja hereilläkin näin henkiolentoja ja kuulin kuinka nimeäni huudettiin metsästä.. äidin syli oli se paikka jossa koin turvallisuuden tunnetta äidin kertoessa että näkemäni asiat ovat mielikuvituksen tuotetta, tätä muistoa käytin jos trippini meni liian huonoksi.. ajattelin vaan että äidin syli ja koin turvallisuuden tunteen ja tiesin että kaikki menee hyvin.. ja trippi kääntyi hyväksi eli suosittelen kokeilemaan vastaavaa paluulippua, joku vahvamuistijälki jostain hyvästä ja turvallisesta ympäristöstä.. oma matkusteluni auttoi pääsemään eroon peloista, ja nykyään en pelkää mitään enkä tule pelkäämäänkään olen omat perkeleeni nujertanut lopullisesti.. matkusteluni vahvisti muita luonteenpiirteitäni liikaa joten siirsin sen huvituksen sivuun odottamaan hetkeä jolloin on taas ajankohtaista lentää halki avaruuden

kiitos mielenkiintoisesta topicista.. rohkeutta ja rakkautta!

[GammaGoblin]

Mullekkin matkat on alusta asti ollu itsensä ja maailman syväluotausta enemmän kuin huvia, mutta tuolloin olin varsin kiinnostunut kokemaan myös sen huvipuolen, ymmärtänette varmaan että usean lähes kuusituntisen paniikkikohtauksen jälkeen välillä kaipaili vain puhdasta euforiaa ja fraktaaleille kikattelua :-D
Ymmärsin kuitenkin jo aluksi, että tietysti vaikeammat matkat on opettavampia ja laisinkin nyt kun viime matkasta on reilusti yli vuosi aikaa olen todennut, että kasvan ja kehityn vieläkin niistä siemenistä, jotka nuo vaikeat matkat minuun tuolloin istutti.
Kiinnostukseni kallistuu kyllä erityisesti luonnontuotteisiin, sillä olen muitten kertomusten perusteella mieltänyt ne aina jokseenkin lempeämmiksi, niinkuin sanoit taikapoika. Sieniin yhä olisi kiinnostusta, mutta itsesuojeluvaisto estelee kun olen pitkän prosessin jälkeen onnistunut ns. "kokoamaan" itseni. Olo on todella kuin uudelleensyntynyt kärsittyäni paniikkihäiriön, masennuksen, ym. vaikka ahdistusta vielä toisinaan onkin. Jotenkin taas on tullut siihen pisteeseen, että "nyt on ihan hyvä" ja tuntuu siltä ettei voimia ole taas ruveta kokoamaan itseä jos niin käy. Kiinnostus trippailuun on hälvennyt merkittävästi, mutta sienet ne vaan kiehtoo.. ehkäpä vielä joku päivä.
Paluulippu kuulostaa mielenkiintoiselta, täytynee miettiä sellainenkin jos vielä joskus matkailemaan lähden, kiitos vinkistä siis! Hymyssä suin haaveilen kuinka itsekkin pääsisi noista peloista irti, perkeleitä kun riittää pään täydeltä yhä vaikka monesta irti onkin päästy. On se vaan mahtavaa kelailla miten paljon on muuttunut kaiken sen jälkeen. Välillä säikähtelee, että mitäs nyt kun on tavallaan "astunut kaiken sen entisen ulkopuolelle", että voiko elää enää normaalisti jne. mutta tässähän ne päivät valuu hämmästellen kuinka ongelmat on selätetty pitkälti ja löytää kauneutta yhä vaan useammasta asiasta.

kiitos itsellesi, että boostasit jo valmiiksi hyvää mielialaa! Kuin myös!

[lappilainen]

Sinun kannattaa laittaa johonkin välittömään läheisyyteen (lompakko, tasku...) vaikka pari xanoria pahimman tilanteen varalle. Tietysti nuo xanorit olisivat lopettaneet tripin lähes kokonaan etkä olisi päässyt oppimaan mitään, mutta viimeisenä keinona ennen ambulanssin soittamista voi napata ne bentsot naamariin ja rauhoittua. Kannattaa varmistaa ettei tule vaarallisia kombinaatioita. Lähinnä nuo tutkarit ja dxm arveluttaa, mutta esimerkiksi sienien ja hapon kanssa bentsot sopivat vallan mainiosti kun on aika rauhoittua.

Ja hyvänä vinkkinä sekin, että tripillä pelkkä maissitärkkelyskin toimii rauhoittavana jos vain uskot siihen. Tuo on hieman monimutkaista, mutta plasebovaikutusta ei sovi aliarvioida.

Voi sitä tunnetta kun sitten joskus pääset eroon pelontunteestasi ja saavutat jotain sellaista, mitä itse saavutin sienillä trippaillessani. Edestäsi aukeaa portti uuteen maailmaan, maailmaan jossa voit nauttia psykedeeleistä ilman paniikkia ja pelkoa. Tsemppiä, kyllä se piru pian häviää kunhan se oikeilla konsteilla häädetään.

edit: Ilmeisesti pääsitkin jo ongelmastasi, nyt tiedät mitä tarkoitin aikaisemmin kirjoittaessani.

[GammaGoblin]

Sinun kannattaa laittaa johonkin välittömään läheisyyteen (lompakko, tasku...) vaikka pari xanoria pahimman tilanteen varalle. Tietysti nuo xanorit olisivat lopettaneet tripin lähes kokonaan etkä olisi päässyt oppimaan mitään, mutta viimeisenä keinona ennen ambulanssin soittamista voi napata ne bentsot naamariin ja rauhoittua. Kannattaa varmistaa ettei tule vaarallisia kombinaatioita. Lähinnä nuo tutkarit ja dxm arveluttaa, mutta esimerkiksi sienien ja hapon kanssa bentsot sopivat vallan mainiosti kun on aika rauhoittua.

Ja hyvänä vinkkinä sekin, että tripillä pelkkä maissitärkkelyskin toimii rauhoittavana jos vain uskot siihen. Tuo on hieman monimutkaista, mutta plasebovaikutusta ei sovi aliarvioida.

Voi sitä tunnetta kun sitten joskus pääset eroon pelontunteestasi ja saavutat jotain sellaista, mitä itse saavutin sienillä trippaillessani. Edestäsi aukeaa portti uuteen maailmaan, maailmaan jossa voit nauttia psykedeeleistä ilman paniikkia ja pelkoa. Tsemppiä, kyllä se piru pian häviää kunhan se oikeilla konsteilla häädetään.

edit: Ilmeisesti pääsitkin jo ongelmastasi, nyt tiedät mitä tarkoitin aikaisemmin kirjoittaessani.

Hmm.. jonkinlaisessa boikotissa ollut meikäläisellä aina bentsot, mutta en poissulje kokonaan jos esim. sienillä joskus vielä matkailen. Kiitos vinkistä

Tuosta plaseborauhottavien käytöstä onkin kokemusta kun aikanaan flippasin dxm + 2ct2 comboon ja uskoin juovani mukista syaniidiä, vaikka itse olin siihen kraanasta vettä kaatanut. Alkoi kuumottamaan että kuolen siihen syanidiin jota juon, mutta kaveri pelasti tilanteen uskottelemalla minulle, että siellä kupissa on oikeasti "egonkarkoitusainetta" ( ) jota juotuani olo helpotti kyllä merkittävästi.

Pääsin ongelmasta selväpäisenä, mutta matkalle en ole uskaltanut yli vuoteen lähteä kun kuumottelen, että ongelmat palaavat matkalla taas. Kiitos tsempeistä!