Ehkä mielenkiintoisin "hengellinen psykedeelikokemukseni" tähän mennessä on yksi ilta salviaa poltellessa. Poltin ensin muistaakseni n. 40mg 5x eristettä, vähän myöhemmin jonkun reilut 50mg. Ajoitin isomman annoksen huippukohdan suunnilleen siihen hetkeen kuin maailman olisi pitänyt loppua, silloin 21.12.12; en tähän kuitenkaan uskonut, mutta pistin huvikseni netistä jonkin mittarin pyörimään joka näytti millon maailmanlopun pitäisi tulla. Kun salvia sitten alkoi vaikuttaa, olin pimeässä huoneessa lattialla makaamassa läppärin vieressä; läppäristä kuului beatlesia ja näytössä näkyi tuo laskuri.
Näin ilmassa leijuvan jotain leegopalikoita muistuttavia rakennelmia. Suljin silmät. Olin minecraft-pelissä. Lähdin lentoon, pois minecraft maailman pinnalta. Olin avaruudessa, näin maan olevan jonkinlaisen lasikuution sisällä. Lensin yhä kauemmas jonkinlaiseen tyhjyyteen, täydelliseen voidiin. Lopulta tämän täydellisen tyhjyyden keskellä tuli vastaan yksi puolituttu tyttö. Hän vaikutti olevan nyt jonkinlainen Jumala. Hänen ulkonäkönsä, äänensä ja puhetapansa oli juuri samanlainen kuin oikeassa elämässä. Mutta nyt hän kuullosti huolestuneelta, melkeen itkuiselta; niinkuin hänellä olisi jokin hätänä. Hän valitti(?) minulle jostain, en muista muita sanoja kuin "Sinun pittää puhua" tai jotain tämän tapaista. Hän siis oli tavallaan huolissaan minusta. Salvian vaikutus alkoi haihtua, ja niin myös tämä tyttö. Voidi ja tyhjyys myös haihtuivat pois jättäen jäljelle tämän normaalin todellisuuden. "Maailmanlopusta" oli kulunut muistaakseni 12min; maalimani ei ollut loppunut, vaan alkanut taas uudenlaisena kun olin kuullut "Jumalan puhuvan".
Myöhemmin samana iltana parien vielä pienempien salviasavujen jälkeen tulin siihen tulokseen että tytön täytyi olla alitajuntani, joka käski minua olemaan sosiaalisempi. En tajua miksi mieleni esitti "Jumalan" olevan tuo tyttö, enhän häntä edes tunne kovin hyvin. Annoin tuolle tytölle ennemmin samana päivänä sisupastillin(siis oikeassa elämässä