Huumeiden alkuhuuma

Asiaa Asiasta Asiallisesti.
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

Seurustelusuhteiden alussa on yleensä eräänlainen alkuhuuma, jonka aikana kumppanin kanssa oleminen on niiiin ihanaa, sitä haluaisi vaan koko ajan olla hänen kanssaan. Kumppaninsa näkee ikään kuin "vaaleanpunaisten lasien" läpi, eli lähinnä ne hyvät puolet, ei niitä huonoja. Jos joku käskisi nimeämään huonoja puolia, kyllä niitä voisi aina muutaman pikkujutun keksiä, mutta ne eivät ole niitä todellisia huonoja puolia, jotka myöhemmin alkavat nyppiä. Toinen tuntuu täydelliseltä. Myöhemmin, kun suhdetta on takana muutama vuosi, osoittautuukin kumppani väkivaltaiseksi narsistiksi, mutta sitä ei vaan osaa päästää irti koska muistaa "kuinka ihanaa kaikki oli silloin joskus"... Alkuhuuman aikaan siis.

Oon halunnut kirjottaa tästä aiheesta jo jonkin aikaa. Osittain siks, et mä haluan varoittaa aloittelevia douppaajia. Osittain siks, et haluun muistuttaa vanhoille douppipäille, jotka näkee kaverinsa huumeiden alkuhuumassa, et miks ne ei kuuntele mitään mitä niille sanoo.

Väitän, että isolla osalla huumeidenkäyttäjistä (erityisesti ongelmakäyttäjistä) on jossain vaiheessa huumeisiin liittyvä "alkuhuuma". Se on just sitä, miltä se kuulostaakin. Kaikilla se ei suinkaan tule ensimmäisen käyttökerran jälkeen, joillakin se voi tulla vasta muutaman vuoden jälkeen, erityisesti, jos käyttö on ollut satunnaista. Alkuhuuman aikana käytöstä yleensä tulee säännöllisempää.

Alkuhuuma on eräänlainen siirtymävaihe "huumeiden maailmaan". Se on käännekohta, joka pistää elämän pyörimään pikkuhiljaa vain huumeiden ympärillä. Alkuhuuma on sitä aikaa, kun tutustutaan moniin uusiin ihmisiin, kokeillaan kaikenlaisia erilaisia huumeita, vaahdotaan laillistamisesta jatkuvasti, halutaan tulla esille huumeidenkäyttäjinä ja niin edelleen. Siihen voi liittyä vaikka mitä, toisaalta alkuhuuma voi olla ilmankin kaikkia noita luettelemiani asioita.

Huumeiden alkuhuuma on ihan samanlainen ilmiö kuin seurustelun alkuhuuma. Anthony DeMelloa vähän sinne päin lainaten: Rakastuneen ihmisen ystävät voivat ihmetellä "Mitä hän oikein näkee tuossa?" Mutta vastaus on: "Ei hän näekään!" Hän ei näe yhtään mitään.

Olen kuullut jopa väitteitä, että rakastuneen ihmisen aivot muistuttaisivat osittain psykoottisen ihmisen aivoja (ihan lääkärin suusta). En kuitenkaan löytänyt tälle väitteelle lähdettä.

Huumeiden kanssa taivaltansa aloitteleva ei yleensä ymmärrä olevansa alkuhuumassa, niin kuin hullukaan ei ymmärrä olevansa hullu. Hän ei kuuntele järkipuhetta, hän ajattelee, että ihmiset eivät ymmärrä häntä. Jos joku kokeneempi douppaaja ilmaisee huolensa, hän viittaa niille kintaalla ja sanoo "Mulla on homma ihan hallussa, kyllä mä tiedän mitä mä teen".

Mä oon törmännyt tähän ilmiöön todella monta kertaa ja olen itsekin käynyt tän alkuhuuman läpi. Mitä tällasille ihmisille voi tehdä? Voiko niitä auttaa mitenkään, vai onko ne sokeita niin kauan kunnes vuosia myöhemmin havahtuvat todellisuuteen?

Minkälaisia kokemuksia teillä on asiasta?
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8612
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Dexma »

Hitto oisin vain voinut quottaa hirveesti eri lauseita ja kompata niihin.

Alkuhuuma.

Hmm.
Mulle aikoinaan ehkä huumeilla oli tietty status, kun 15 vuotiaana otin niitä, että nyt olen rajummassa sfäärissä kuin muut olen jossain missä muut eivät olleet. Mä koin jotain erityistä, josta olisin voinut kävellä tuolla kadulla rintakorolla kertomassa jengille, kuinka omituisia mielentiloja olin kokenut ja kuinka paljon mulla oli hauskempaa kuin muilla. Loppupeleissä mulla tuskin oli sen hauskempaa kuin muilla vielä tohon aikaan. Suurin osa huumeista käytin yksin omassa maailmassani jossa olin vain minä. En tiedä kumpaa se oli pakenemista vai suurta tutkimusretkeä vielä silloin, kun masentuneena teininä napsin huumeita.

Ajatus siitä tohon aikaan, että myi huumeita ja ryösteli pikkuryöstöjä tuntui siltä, että teen jotain hurjaa ja huumeiden myynnillä tulleet rahatkin jo tuntui siltä, että olin lyönyt yhteiskunnalliseen ja eräänlaiseen "ego"logiseen kultakaivokseen. Mä olin sekaisin, mä olin niin sekaisin ja niin HYVISSÄ, ettei mua pystynyt pysäyttään eikä mikään koskettaan.

18 vuotiaana koin todella todella vahvan muutoksen, kun tutustuin deeleihin. Minusta tuli "viisaampi" tai "henkisesti kehittyneempi". Olin alkuhuumassa jossa pyörin itse deelipäissäni ja itselläni oli jos jonkinlaista deeliä mukanani. Ihmiset diggas musta ihan erilailla ja sai musta ihan erilaisen kuvan, kun aina tarjosin jengille äsidii ja näytin, että tälläistä on mun "erityinen elämä". Hengailin erilaisten hipahtavien olentojen kanssa jotka tuntui jotenkin olevan erityisiä, ihmisiä joidenka potentiaali tuntui olevan korkeampi kuin "perusnaapurin Jampan". Näiden ihmisten kanssa ei tuntunut siltä, että musta jäisi ihminen joka mene 8 aikaan duuniin ja klo 17 tulis himaan. Kaikkien hippien läheisyydestä, filosofiasta ja kulttuuria tarkastelemalla minusta tuntui siltä, että minusta oli tulossa JOKU joku josta kuullaan vielä. Olin niin paljon enemmän tajunnut kuin muut ja oma yhteisöni jossa liikuin oli yhtä päreissä kuin minä. Siinä psykedeeli pyörteessä ja niissä ihmisissä oli paljon jengiä jotka muuttui samaan aikaan aika lujasti ihmisinä. Toisaalta eihän meillä ollut ikääkään kuin sen 18-22 v tyylillä jotka itseni ympärillä pyöri ja kiskoi deelejä. Deelihippi piireissä minusta tuntui kerrankin, että olin tullut kotiin koulukiusatusta pikkulassesta joka oli jo valmis luovuttaan omalle masennukselle.

Toi oli mulla huumeiden alkuhuuma. Se kovin alkoi oikeasti vasta neljä vuotta sen jälkeen, kun aloitin käyttään huumeita. Se alkoi silloin, kun kaikki huumeiden kohdalta oli mahollista. Mun nuoruus alkoi huumeiden kanssa. Se alkoi, kun mä täytin 15 ja poltin ensimmäiset hatsit. Silloin mä soitin ilmakitaraa pusikossa ja lauloin white Rabbitia. Maailma näytti uuden valon joka esti varmasti jotain asiaa näkemästä myös. Tai. Kyllä mä tiesin mihinkä moni asia johtaa mun elämässä silloin, mutta huumeissa oli jotain niin isoo, että se alkuhuuma sai mun maailman muuttuun täysin ja ehkä mulla oli tosi hyvä suhde huumeisiin, kun vasta 20 vuotiaana rupesin miettiin todella sitä, että hei olikohan tässä mennyt jokin pieleen, kun huumeet ei taannut mulle henkistä koskemattomuutta vain ne rupes haittaan työpaikalle herätessä ja ruokaa syödessä.

Joskus tosiaan noin 5 vuotta huumeiden käytön aloituksesta huumeita oli jo tullut ja mennyt jos jonkinlaista. Kontaktit syveni, säädöt helpottui, rastat oli kasvanut päähän ja olin lukenut Timothy Learyt ja Robert Anton Wilsonit. Pink Floydin Dark side of the moon oli parasta mitä maailmassa oli tehty sitten Albert Hoffmanin pyöräilyretken jälkeen. Kaikki "normaalissa" kulttuurissa muistutti huumeita, jokaisessa taideteoksessa, melodiassa, kuvassa, runossa ja viisaudessa oli jotain joka selvästi merkitsi jotain huumeisiin liittyvää. Eihän se applee tai microsoftiakaan olisi ilman äsidiä VOINUT MISSÄÄN NIMESSÄKÄÄN OLLA saatika sitten käyty kuussa, kun hipithän ne Kennedynkin pisti sinne valkoiseen taloon.

Kaikki jotka olivat mun mielipidettä vastaan olivat vain tyhmiä ja kukkahattu tätejä, ne jotka eivät vetäneet psykedeelejä isoilla annoksilla olivat vain nössöjä jotka eivät vain TAJUNNEET. Ne jotka eivät tienneet mitään kannabiksesta oli kasvanut lintukolossa eikä tajunneet JÄRJESTELMÄN huonoista osista. Ne jotka eivät olleet kokeillut ayahuascaa eivät olleet avanneet elämän isoa viisasten kiveä jonka jälkeen ihminen muutaman tunnin ajan aivokemiallisen muutoksen aikana pystyy niin paljon ajatteleen asioita ja ymmärtään, että he henkisesti kasvaa niin paljon, että yhtäkkiä ovat tämän evoluution huipputasoa. Muut ihmiset eivät tajunneet! ME DOUPPAAJAT OLTIIN JOSSAIN TOSI TÄRKEESSÄ KIINNI me oltiin mukamas kehittyneempiä kuin muut... Tolloin itselläni oli erittäin vahva douppaajat against ei douppaajat. Ehken nyt ihan noin extreme ollut, mutta suunnilleen.

Mitä ne ei tajunnut ihan oikeasti?

Itse olin ainakin tohon aikaan teini-ikäinen. Mulla oli kova näyttämisen tarve. Mä halusin löytää mun potentiaalin ja näyttää sen muille ihmisille samalla itselleni. Mä halusin näyttää olevani jotain muuta kuin perusjamppa mä halusin, että se Lasse joka mun sisälläni eli tuli esiin ensi kertaan.

Olin alkuhuuman aikoina myös monesti mustasukkainen monelle. Niille joilla oli mua paremmat kontaktit. Ne jotka "biletti kovempaa", ne jotka sai ihmisiä ympärilleen nopeemmin, ne jotka näkivät ja kokivat hurjempii juttuja kuoseissa. Melkein jopa kilpailin niiden kanssa. Mä olin kuin huomio huora "huumeita" (nyt tarkoitan kaikkee sitä huumeiden ympärillä pyörivää kohinaa myös) kohtaan. Mä halusin näyttää, että ottakaa mut, ottakaa mun rakkaus vastaan antakaa mun rakastaa. Huumeet olivat kuin jumala, mä lupasin tehdä kaikki kappaleet niistä huumeista joita tein, mä lupasin, että jokainen kirjoitus jonka teen kertoo huumeista ja mihinkä mä kouluttaudun tulee liittyyn huumeiden upeuteen. Mulla piti olla eniten huumeita, mun arvo oli huumeilla mitattavissa, mä halusin olla huumeiden ainut rakastaja ja olisin mennyt naimisiin huumeen kanssa ja muuttunut Lasse Huumeeksi. Musta muuttui pikkuhiljaa se mitä huumeet edusti, kun halusin olla kuin huume.

Mä oon aina miettinyt, että mun seurustelusuhteet ovat alkaneet aina sillä, että joku ihminen on mun kautta alkanut käyttään jotain jänniä huumeita mun kanssa. Mun suhteet on alkanut äsidillä monesti. Mä oon näyttänyt vain sen puolen jossa asiat ovat fraktaalia ja jossa ego paahtaa niin lujaa kaiken pinnalla, että tuskin pari edellistä pitkää suhdettani näkivätkään edes paljoa minusta ihmisenä. Ne näkivät huumeet, ne näki omat henkiset kriisinsä ja saivat näitä käsitellä huumeiden alkuhuuman aikana. Huumeiden alkuhuuman loppuessa ja arjen lähestyessä he ja minä ovat joutuneet aina kysymään mitä oikeasti halutaan elämältä, keitä me edes olemme? Kaikkien suhteiden nykyistä lukuunottamatta olen huomannut, että meitä ei yhdistänyt mikään muu kuin elämä siinä huumeiden alkuhuumassa.

Opiaattien, bentsojen ja stimujen alkuhuumasta mun on hankalempi puhua kuin niistä ajoista jolloin käytin kannabista ja deelejä. En ikinä alle 17 vuotiaana voinut kuvitella, että olisin voinut rakastua joihinkin huumeisiin jotka ovat niin "köyhiä". Joilla ei ole niin isoa antia psyykkeelle ja egolle. En olisi voinut kuvitella rakastuvani kulttuuriin näiden huumeiden kohdalla.Eihän opiaattien kultturi esimerkiksi ole läheskään niin upea kuin amazonilla olevien deeli-alkuasukkaiden tai beatlesin luoma kulttuuri. Jännästi kummiskin 17 vuotiaana bentsojen ja opiaattien tuoma angstinen ja henkinen pumpulimaailma rakensi minulle mielenkiintoisen tilan. Ihan erilaisen koskemattomuuden tilan kuin esim deelit. Hamppuideologisissa päissäni psykedeelisessä valaistuksessani kumminkin yrittää niin kovasta vaikuttaa ympäristöönsä, mutta opiaatti/bentso kuoseissa sitä pystyy rakentaan itselleen linnan josta ei näe omaa valtakuntaansa. Kukaan ei unelmoi linnasta joka on mustien pilvien peitossa vain haluavat aurinkoisen hippilinnan jossa soi psykedeelirokki. Opiaattipumpuli linna silti pystyy johdattaan hallitsijansa uusiin maailmoihin, ei hänen tarvitse edes avata silmiään ollakseen onnellinen.

Tästä myöhemmin olen kyllä oppinut arvostaan myös esim opiaattien glamouristista kulttuuria jota johdattaa bentsosubupiripäinen hallitsija suku ja liittouma. Siellä on kulttuuri joka on hiljainen, elitistinen ja lahjakas samaanaikaan. Koin alkuhuuman näidenkin kanssa kyllä tottakai, mutta se näkyi ihan erilailla kuin deeleillä. Se rakastuminen oli paljon hillitympi. Silloin rakastelin lähinnä yksin omassa pienessä maailmassa itseni kanssa ja minulla oli kaikki. Se rakkaus oli kuin pieni maailma jossa oli hyvät huorat jotka rahaa vasten tekivät työnsä niin hyvin, etten edes tajunnut rakkauden ja tuotteen eroa aina itsekkään.



"Nuoruus ei ole oikeus vaan velvollisuu"- Pelle Miljoona

Mun mielestä oli hyvä, että mulla oli alkuhuuma huumeiden kanssa. Se oli mun parasta aikaa ja opetti mulle hitosti asioita. Olen hiton tyytyväinen siihen, että se oli mulla tarpeeksi nuorena, ettei se tullut silloin vastaan, kun olisi ollut mulla vakituinen parisuhde, työpaikat ja lapsia. Silloin, kun mulla olisi jotain hävittävää. Muuten olisin voinut kusta asioita niin pahasti, että alkuhuuman jälkeen ei olisi voinut mitään muuta tehdäkkään ja paluu oikeaan elämään olisi ollut hyvin haasteellista.

Käyttäjähän mä vielä olen, mutta nykyään osaan miettiä asioita vähän järkevämmin enkä mene sen alkuhuuman perässä. Syitä on monia joidenka takia jengille tulee alkuhuumia huumeista. Moni lähtee karkuun omaa huonoo itsetuntoo, monelle siellä on paikka jossa ei masenna niin pahasti, se on myös kapinaa ja itsensä etsimistä. Pointti on siinä, että tuleeko tästä negatiivista vai positiivista jälkee. Omalla tapaa tälläiset hetket kuuluu elämään ja joskus niistä hetkistä voi tulla jotain hyvää loppupeleissä.

Kerron tarinan yhdestä tyypistä. Kaveri oli jo lähemmäs 30. Mies oli jo kaljuuntumassa, oli työpaikka, lapsi oli juuri tullut ja asuntolainat. Tämä jäbä kävi välillä soittelemassa vähän kaveriensa bändissä kitaraa. Tämä jäbä oli muuten tosi hillitty, ujouden pystyi jopa haistaan tästä ihmisen puheesta ja olemuksesta. Siitä ei olisi saanut sellaista coolia hippirokkaria tehtyä millään. Eräänäpäivänä tämän jätkän bändireeneihin tuli henkilö jolla oli kannabista ja pojat päätti vähän sitä polttaa. Asiat lähti aika hurjaa etenemään. Tämä jätkä ei pystyny puhuun muista kuin kehostairtautumisesta, bassoäänistä ja innostui abstraktista taiteesta hetkessä. Aina, kun puhuin hänelle niin hän kyseli minulta pilvee ja kertoi kuinka hän oli laskenut tarkasti tunteja, ennen kuin muija tuli kämpälle takaisin lapsen kanssa niin hänen piti olla selvemminpäin ja juoda pikkaisen muutama olut, että pystyi sanoon ottaneensa muutaman jotta pystyisi selittään vähän omaa outoa käytöstään. Työt loppui nopeesti ja suhde rupesi meneen huonoksi, kun kyseinen jätkä meni baareihin ja alkoi siellä puhuun siitä kuinka hän tuntee pilvenkasvattajia. Pahinta oli se, että hän sai jostain deelejä niin tällöin tämän elämän kohokohdaksi tuli se, että hänellä oli lsd kokemus takana. Siitä yhdestä "90 mikrosta" riitti aina enemmän kerrottavaa, kuin omasta lapsen syntymästä eikä se häntä enään sitten tuntunut kiinnostaneen enään sen jälkeen tai ei se ainakaan ikinä siitä hehkuttanut. Kaveri oli muuten ihan "fiksu" ja hyvä tyyppi, mutta oli kamala katsella, kun kaveri pistää "aikuisena" oman prioriteettinsa ja maailmansa samalle tasolle kuin 18 vuotias just huumeita alkanut käyttään nuori. Tämä kaveri aloitti meneen teinielämänsä vasta vähän ennen kolmekymppistä.

Se on hyvä hoitaa se alkuhuuma alta pois jos se on tullakseen. Se on inhottavaa katseltavaa, kun alkaa se kamankäyttö vasta 27 vuotiaana ja se huuma pitää päästä kokemaan. Silloin on tosi hankala saada siitä tarpeeksi tai samalla mitalla, kuin "ne muut" saavat, kun alkavat käyttään douppia joskus 18 veenä omassa yhteisössään jossa he voivat kasvaa ryhmässä aikuisiksi ja saavat sekoilla turvallisesti eräällä tapaa ja saavat yhdessä käytyä läpi sen alkuhuuman. Ryhmässä ne saavat tyydytksen tähän, mutta monesti ne ihmiset joilla jää tietyllä tapaa tollasista ajoista jotain kokematta niin niillä menee sitten aika kovaa överiksi asiat joskus vanhempina, kun he lähtevät etsimään sitä samaa huumaa. Hampaankolosta kandee saada omat bilepeikkonsa pois, ennenkuin miettii sitä, että tekee vaikka lapsia joidenka mukana tulee erittäin suuri vastuu tai jotain muuta tuollaista.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

Kiitos Dexma, tosi hyvä postaus, joka kannatti lukea ihan alusta loppuun pitkästä mitastaan huolimatta!

Toi on kyllä hyvä pointti, että alkuhuuma teini-iässä ei välttämättä ole niin paha kuin alkuhuuma sit kun on perhe, lapsia, työpaikka jne. Alkuhuuma voi nimittäin tosiaankin sotkea asiat monellakin tapaa aika pahasti. Mullakin jäi koulu kesken just alkuhuuman aikoihin, palasin sinne sit myöhemmin.

Toisaalta alkuhuuman aikana voi alkaa myös kyseenalaistaa muiden ihmisten elämäntapoja ja "yleisiä normeja", siis sitä mitä yleensä pidetään "hyvänä elämänä". Voi ajatella, et itse on niin valaistunut, että voi olla ton normin ulkopuolella, ikään kuin muiden yläpuolella.

Usein alkuhuumassa olevat ajattelevatkin olevansa ei-käyttäjien yläpuolella, mutta kokeneempia käyttäjiä sen sijaan saatetaan katsoa vähän ylöspäin. Varsinkin jos he ovat yhtä "sfääreissä".

Mä oon ainakin huomannut tän alkuhuumani jälkeen, kuinka on helppo saada ihailua osakseen kokemattomammilta käyttäjiltä: Kerskumalla omilla kokemuksilla tai tiedoilla. Tai siis ei tarvii ees kerskua, riittää että tuo esiin sen et on vetäny vitusti enemmän douppia ku ne ja sit ne pitää sua automaattisesti hyvänä tyyppinä (ellet oo muuten ihan kusipää).

Onkos muuten Vaultissa kokemattomat tyypit huomanneet sellasta ilmiötä, että katsoisivat ylöspäin nimimerkkejä, jotka ovat selkeästi kokeneempia ja "tietävät mistä puhuvat"? Väitän, että tää ilmiö nimittäin näkyy myös täällä foorumilla.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
Darw
Psykonautti
Posts: 131
Joined: Sun 09 Sep 2007, 16:09

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Darw »

Dexma, wow, upeeta, vau. Toivottavasti sun kirjoitus ei tuu ikinä häviämään tyystin bittiavaruuteen vaan joku kirjoittaa sen johonkin historiankirjaan ylös. (:

Itse en ole ikinä (vielä) kokenut päihteiden kanssa mitään alkuhuumaa. Enkä kyllä oikeastaan edes rakkauselämässä. Kun muistelen niin ei edes ensimmäisistä alkoholikokemuksista tullut mitään erityisen hyviä oloja. Myöhemmin se meni vaan siihen että baarissa oli tapana juoda. Ensimmäiset deelikokemukset oli joskus 16- tai 17-vuotiaana ja ne oli melkoisen hirveitä. Sitä ne ovat kyllä sinällään edelleen, en ole vielä ikinä kokenut mitään onnellista tai hyvää trippiä. Masennukseen ja ahdistukseenhan tuo päihteidenkäyttö tuli aikanaan aloitettua, liekö sillä sitten jotain väliä. Välillä kyllä mietityttää että onko sitä tullut käytettyä vaan vääriä päihteitä, onko se huuma tulossa vasta sieltä jostain...

Tuttavapiiriin kuuluu kyllä näitä joille se alkuhuuma on selkeästi puskenut päälle ja jatkuu ehkä edelleen...

Mä en ainakaan muistaakseni oo ikinä katsonut ketään tällä foorumilla ylöspäin. Korkeintaan tutkiskellut kokeneempien kokemuksia mielenkiinnolla omiakseni/oppiakseni niistä jotain itselleni. Olen kyllä mietiskellyt että otetaankohan omat puheeni välillä tuollaisena kerskumisena ja egonpönkityksenä, kun tarkoitukseni olisi vain herättää keskustelua ja pohdintaa.
Askel viimeinen pudottaa
Illuusio

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Illuusio »

wRRa wrote:Seurustelusuhteiden alussa on yleensä eräänlainen alkuhuuma, jonka aikana kumppanin kanssa oleminen on niiiin ihanaa, sitä haluaisi vaan koko ajan olla hänen kanssaan. Kumppaninsa näkee ikään kuin "vaaleanpunaisten lasien" läpi, eli lähinnä ne hyvät puolet, ei niitä huonoja. Jos joku käskisi nimeämään huonoja puolia, kyllä niitä voisi aina muutaman pikkujutun keksiä, mutta ne eivät ole niitä todellisia huonoja puolia, jotka myöhemmin alkavat nyppiä..
Mä voin ite "alkuhuumassa" olevana sanoa, että itse ainakin ymmärrän riskit, haitat jne, nähnyt aika tarpeeks päihdeongalmaisia jotka sit on oikeesti ihan ongelmaihmisiäkin. Ei kivaa. Mutta sit jotenkin ihmisen aivot, toimii yleensä sillain että tietää että toi tuottaa hyvää oloa, OTA SE. Se tulee vähänniiku alitajunnasta, itse tiedostan haitat mut ei mua jotenki vaan hirveesti kiinnosta. Varsinkin sillon alkuhuuma on paha, jos on just esim menettäny elämästä hohtoa, ja saanut sitä takas huumehilla, niin ei siitä ihminen ihan hevillä luovu. Alkeellisiahan otuksia me ihmiset kumminki viel ollaan. Lähes jokaisessa on jotain samaa kuin pikkulapsissa, pikkulapsethan ei tunnetusti ole kovin hyviä hillitsemään mielihaluja, vaan rääkyy karkkihyllyllä " MÄ HALUUN TON YÄÄÄ " Niin kauan että sen saa, tai kaupasta lähetään ulos. "Aikuisissa" on ehkä se ero, että se ei ole mahdotonta, mutta joillakin erittäin vaikeaa, ja varsinki just huumeiden kohalla, kun ei oikee mikää niitä voi korvata.

Mä väitän, että lähes aina, ihansama mitä ihminen tekee niin hakee mielihyvää. (huono)Esimerkki= Ihminen käy töissä, jotta saa rahaa, jotta voi elää ilman kitkutusta, jotta saa enemmän esimerkiksi isomman kodin, enemmän ruokaa enemmän herkkuja eli epäsuorasti mielihyvää. Tälleen mä sen kelannu. Voisin keksiä paremmin esimerkin ja argumentoida paremmin, mutta eiköhän tosta käy ilmi mitä ajan takaa. Nyt menee vähän ohi.. Takas aiheesee --> VASTA sitten ihmisenkin aivot heräävät "todellisuuteen" kun oikeesti kokee kivun/tuskan. Ei riitä että kattoo vierestä, kaikille. Mä tiedostan sen hyvin, että mahdollisesti ja lähes varmasti, jään vielä johonkin hyymeeseen koukkuun, ja sitten joku päivä vähän väkisin tulen kokemaan ne reflat. Sovitaan nyt sitten vaikka että subureflat. SILLON vasta ajattelen, että ei ois kannattanu lähtee leikkiin mukaan. Mut nyt kumminki yritän pitää viihteilyä kohtuudessa, enkä luovuta miettimällä: " Mä kumminki joskus narkahdan ".

Uskon kyllä myös sen, että huumehiin kyllästyy ja varmaan turtuu. Mut.. Mä oon kyllästyny hatsiin varmaa miljoona kertaa, mut silti sitä palaa N. 4-7x viikossa, joskus menee kaksikin ketolaa päivässä. Ja niinku tossa taisin sanoa, yritän pitää tän mahdollisimman pitkää viihdekäytössä kaikki hatsii "kovemmat". Ihan sentakia, että tulee olemaan pitempään, useemmin, ja hauskempia iltoja, jos ei käytä päivittäin. Esim: Yks tuttu turtu piriin alle kuukaudessa, jo nyt siitä vois sanoo että on rappiolla, koska se teki sen virheen, että ajatteli että mitä useemmin ottaa, sitä enemmän on hauskaa. Väärin. Sillä oli hauskaa viikon, sen jälkeen se piri on maistunut puulta. Mutta jos se olisi pysynyt hanskassa, ja ottaisi korkeintaan parit lainit viikossa, se olisi sillä vielä pitkään vaikka vuosia hauskaa.

Siinä on se on kaiken A ja O, viihdekäyttö on nimensä mukaisesti viihdettä, vain ja ainoastaan sen takia, koska elimistö ei oo tottunu vielä nistin tavalla aineeseen. Tuuh.. Mitenmä onnistun pidentään nää mun postit niin vitun pitkiks ? :O

Yritän sanoa, että jos hakee liikaa mielihyvää, siitä seuraa paskaa(nisteys), jos hakee sopivasti ja/tai saa sopivasti mielihyvää Pari kertaa viikossa sitä tulee samaan paljonpaljonpaljon enemmän kun "ahne" joka mennyt metodilla: kaikki mulle nyt heti. Huumeiden käytössä on siis selvä opetus, ahneella on pahan palkka.

En väitä että nisteys ois välttämättä ahneutta, mutta aika usein se on itse aiheutettu tai sitten vahingossa, eikä kiinnittäny huomiota liialliseen douppiin. Mutjoo. :roll:

E: Haluaisin vielä lisätä, että kyllähän ongelmakäyttäjätkin saa epäsuorasti mielihyvää vaikka subutööteistä, vaikka siitä ei tulis oloja, niin siitä kitkutuksesta pääsee eroon niillä "tööteillä", joka on myös epäsuorasti mielihyvää. Esimerkiksi jos on vaikka talvella uimassa ilman köyttä, ja huomaa että on eksyksissä, niin siitä tulee varmasti järjetön ahdistus ja kuolemanpelkokin, eli menet paniikkiin. Mutta SITTEN näätkin reijän, mistä menit jäänalle uimaan, pääset takaisin pinnalle, et saa suoranaisesti siitä ehkä mielihyvää, mutta aika vitunmoisen helpotuksen. Tosi monet jutskat, mitä ei edes huomaa, tuottaa sitä mielihyvää. Vaikka työ/koulupäivän päättyminen, on yleensä kiva juttu ja tulee hyvälle fiilikselle(ehkä) Joillekkin riittää just nää arkipäivän mielihyväntuotto jutut, syöminen kun on nälkä, juominen kun on jano, lepääminen kun on väsynyt... Mutta entäs sitten, jos vaikka masentuu eikä enää työpäivän loppuminen tai nälkään syöminen merkkaa mitään ? Mistä saa helpoiten ja eniten mielihyvää ? Aivan. Päihteistä. 1+1=2. Suomalaisilla kyllä

suurimmallaosalla on se päihde alkoholi, mutta minusta se on tosi huono monesta suunnasta katsottuna. En edes pidä niistä oloista paljoon, ne on aika tuhoava, ja sen haittavaikutukset huomaa heti. ( Esim: laskuissa tulee masari heti kovempana takas, samoin ahdistus sun muut syyt joita yrittää päästä pakoon. ) Useissa muissa päihteissä, ne pahimmat negatiiviset vaikutukset tulee paljon enemmän viiveellä, ja kaikenlisäks helppohoitosempia. Riippuen tietty riippuvuus"asteikosta" Mutta väitän, että jos vertaillaan Keskikovaa alkoholistia, ja keskikovaa narkkaria, niin YLEENSÄ, riippuen aineesta, narkkaria on helpompi hoitaa. Se mikä on "keskikova" on mielipidekysymys, mutta tarkoitan että suhteessa samanpainosia. (Ei ole tarkotus loukata ketään sanomalla narkkari, tuskin kukaan nyt edes pahottaa mielensä, mutta kuha ilmotan)

Narkkareitakin on kahta eri sorttia mun mittapuussa. On semmosia jotka käyttää nyt vähän kaikkee mitä käsiinsä saa, eikä välttämättä saa mihinkään tiettyyn aineeseen koukkua mutta yleinen päihderiippuvuus. Ja sit tietty semmone, joka on koukussa vaikka vain ja ainoastaan piriin.

Niillä, joilla on yleinen päihderiippuvuus hoito on enemmänkin henkistä, ja pitää saada ajatukset muihin asioihin. (mm. lasken itseni tähän ryhmään )

Niillä, joilla on tiettyyn aineeseen riippuvuus hoito on tietenkin enemmän fyysistä. Reflojen ja addiktion hoito on sinänsä paljon rankempaa, kuin ensimmäisellä "narkkariryhmällä", mutta koska itse kuulun myös niihin, joilla riippuvuus on lähinnä ylipäätänsä aivokemian muuttamiseen aineella kuin aineella, niin ei sekään ole helppoa. Koska kumminki tottunu siihen, että saa viikottain unohtaa huolet ja hyvä olo jne, jos sitten on vaikka 2 viikkoa streittinä, niin eise ole helppoa, voisin laskea senkin jo reflaksi oikeastaan. Koska itse ainakin siinä vaiheessa yleensä edes kykene miettimään muutakun mistä sais OLOT. Elikkä nimensä mukaisesti, päihderiippuvuus on OIKEA riippuvuus ylipäätänsä päihteisiin.

Nyt kun alan tarkemmin miettimään, niin nämä kaksi eri "ryhmää" ei edes eroa toisistaan paljoa. Ainoa ero on sillä, että toiselle ryhmälle on lähes yhdentekevää mitä se on, kuhan tulee hyvä olo tai muuta mukavaa. Toiselle ryhmälle se on sitten pakko olla sitä tiettyä. Ja kun alkaa oikeesti funtsii asiaa, niin mä tein "illuusiot" :mrgreen: Niinkuin nyt, sanoin että on 2 eri ryhmää, mutta lopussa totean että ne on käytännössä sama ryhmä. Hmm.. Ehkä siinä on silti pieni vissiero. Nojoo, ei jaksa vaivaa liikaa päätä, koska kumminki aika turha juttu miettiä, PAITSI että siinä sit kehittää omaa ajatusmaailmaa kun alkaa kelaileen turhanpäiväsii asioita, vaatien siihen vastauksen. Suosittelen.

Ps. Ajattelu on mukavaa, vois laskea jopa harrastukseks. Ainaki joskus mukavaa. Peace. :up: :mrgreen: =>
Last edited by Illuusio on Sun 02 Mar 2014, 23:55, edited 1 time in total.
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8612
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Dexma »

wRRa wrote:Kiitos Dexma, tosi hyvä postaus, joka kannatti lukea ihan alusta loppuun pitkästä mitastaan huolimatta!
Joo kärjistin asioita mielessäni hieman, mutta sain varmaan tehtyä ponttini selväksi. Kirjoitusvirheitähän tuo oli täynnä ja huonosti muotoiltua tekstiä mut mut. No eikait keskellä yötä aina parempaa voi saada... :P ja lisää tulee alhaalla
wRRa wrote: Mä oon ainakin huomannut tän alkuhuumani jälkeen, kuinka on helppo saada ihailua osakseen kokemattomammilta käyttäjiltä: Kerskumalla omilla kokemuksilla tai tiedoilla. Tai siis ei tarvii ees kerskua, riittää että tuo esiin sen et on vetäny vitusti enemmän douppia ku ne ja sit ne pitää sua automaattisesti hyvänä tyyppinä (ellet oo muuten ihan kusipää).
Joo tämän itsekkin huomannut tämän. Monelle ihmiselle jotka ovat multa ostelleet niitä ensimmäisiä deelisatsejaan niin ovat katsoneet mua varmasti tietyllä tapaa ylöspäin. Moni myös ajatellut varmaan, että toi on joku älytön deelipää vaikka nykyään käytän huomattavasti vähemmän deelejä. Tietyllä tapaa musta tuntuu, että jotkut näkee "vanhoissa legendoissa" todistuksen siitä mitä he itse haluavat olla. "jos toi on päässyt deelejä vetämällä pois masennuksesta ja tullut tollaiseksi fiksunoloiseksi (lue: erilaiseksi kuin muut) niin nämä mun sfäärit on varmasti tosi hyvää tekeviä mulle."

Se on tosi nihkeetä, kun moni saattaa luulla, että vain vetämällä huumeita susta tulee jotenkin hieno ja ehjä tyyppi. Tällöin käy just sellainen vääränlainen alkuhuuma. Mun mielestä sen alkuhuuman loppuun pääseminen vaatii muillakin tasoilla eräänlaisten hedonististen tilojen maksimointia. Pitää päästä douppipäissään vapauttaan itsensä henkisesti tarpeeksi ja pitää päästä tarpeeksi arjen yläpuolelle jotta voi olla tietyllä tapaa tasapainosesti tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sen huuman jälkeen. Näin sitä ei oikeasti jää kaipaan, kun käy sen polun loppuun asti. Monesti ne ihmiset jotka huumeita käyttäen pystyvät muuten olemaan suht koht onnellisia ja tasapainosia elämässään saattavat kovankin alkuhuuman jälkeen kyetä lopettaan huumeet ja palaan suhteellisen normaaliin elämään. Ne jotka vetävät vitusti huumeita naamariinsa ja silloinkin vain makaa himassa ahidistuen elämän normaaleista asioista ei oikeasti pääse kokeen sitä kunnollista "huumaa" niin ne ei pääse ikinä siitä eteenpäin. Nämä ihmiset tuntuu monesti jäävän sitten vähän... no PiriErnoiksi... Ne jää etsimään sitä huumaa ja etsii sitä vain kokoajan mitä surkeammasta luukusta ja heidän ympäristönsä glamourin sijasta onkin erittäin masentavaa ja angstista.

Itse en edes osaa sanoa olenko saanut lopullisesti sellaista täyttymystä ns "huumasta". Monesti tuntuu, että olen koska monesti huumeet antaa sen olon, että ei nämä nyt enään ole niin erikoisia ja monesti en anna niille kovin paljoo painoarvoo elämässäni. Eli en enään panosta kaikkea aikaani niin paljon huumeisiin, enkä huume-elämän takia ottaisi enään riskejä niinkuin vielä 4 vuotta sitten otin. Nykyään ajatus rikosrekisterin lisääntymisestä sen takia, että mulla olis hyvä satsi huumeita jollekkin viikonlopulle jolloin vois hillua kavereiden kanssa ei kuulosta mitenkään kovin hienolta. TOISAALTA. Tiedän tosta "huumasta" sen, että aina jos sen voin viedä vielä johonkin siistimmälle korokkeelle ja voin kokea jotain vielä "huumaavampaa" niin olen valmis meneen siihen. Ymmärrän itsestäni olevani pohjimmiltani hedonisti ja monesti myös hyvin sokea sellainen.

Aikoinaan, kun mulla oli kovin huuma päällä en nähnyt elämässä paljoo muuta kuin douppauksen ja ne siistit tyypit douppauksen ohella. Näin douppimaailman ja se riitti mulle. Nykyään mun maailman kuva pohtii sitä, että oon menettänyt mukamas hitosti, kun noikin vuodet olisin voinut tehdä niitä asioita joita nykyään haluan. Ne asiat ovat varmasti paljon siistimpiä kuin bileet, dmt nousut ja nussiminen sellaisessa mielentilassa, että partnerisi näyttää siniseltä avaruusoliolta...
wRRa wrote: Onkos muuten Vaultissa kokemattomat tyypit huomanneet sellasta ilmiötä, että katsoisivat ylöspäin nimimerkkejä, jotka ovat selkeästi kokeneempia ja "tietävät mistä puhuvat"? Väitän, että tää ilmiö nimittäin näkyy myös täällä foorumilla.
Vaulttia on ollut mulla kauan jo auki 2008 olen joinannut tänne heti, kun täytin 18 ja lukenut niin kauan, kuin tämä sivusto on ollut olemassa. Yhdeksän douppivuoden aikana olen kaikista kemikaaleista lukenut aina tältä sivustolta tietoo ja lähes kaikista kokeiluistani jaannut täällä tietoa myös.

Muistan aikoinani, kun alaikäsenä luin Ahabin ja Kalastajan juttuja tältä foorumilta samalla, kun join ensimmäisiä dexmi annoksia ja poltin hatseja. Myöhemmin Aukickon, tRipin, Foolin ja myöhemmin Touchetin kirjoitukset vaikuttivat minuun aivan älyttömästi silloin, kun itse aloin deeleillä eniten pelleileen. tRipin ja Aukickon tapaaminen eräällatapaa ovat olleet isoimpia juttuja mun elämäni kehityskaaressa ja jos jonkun kanssa on ollut mielenkiintoista jutella huumeista niin Touchetin kanssa. Hänen intonsa huumeita kohtaan on ollut aivan älyttömän inspiroivaa ja tätä kautta koko herran habitus on myös inspiroinut minua etsimään vähän skarpimpaa identiteettiä.

Happohupun ja Asidyyli ovat olleet myös aivan älyttömän isoja juttuja mulle. En ole kyseisiä ihmisiä ikinä nähnyt, mutta minulla on heistä oma kuvani mielessä. Asidyylihan siis on happoa vetävä muumipeikko egokriisissä ja Happohuppu etsii planeetta Gongia suurella psykedeelisessä avaruusaluksella. Näiden figuurejen oldskoolimainen kirjoitus ja asenne tällä foorumilla ovat tehneet mulle aika suuren vaihtoehtoisen kuvan päihteiden käyttäjän mielenmaisemasta jossa on meno siistiä ja hyvällä tapaa hullunkurista. Juurikin näen heidän kirjoituksesta sen mitä haluan, että minullakin olisi kuosaajana. Halusin aina saavuttaa sen saman huuman, kuin mitä olen heistä kuvitellut. (joka ei varmasti ole lähellekkään oikeaa)

Nykyään taas arvostan älyttömän paljon wRRan ja frapathean kirjoituksia tällä foorumilla. Heistä saan jokapäiväseen arkeeni tosi paljon inspiraatiota nykyisin. Ne on mun nykyisiä salaidoleita, mutta en kerro tätä heille muutakuin tämän kerran, muuten ihmiset alkaa kelaan, että mustakin tulis joku vitun streittari. Mähän oon tosi cool subunisti eks jeah? vähän oon? eks ookkin Edes vähän cool? pliis? anyone?


Taitaa muuten alkaa meneen vähän offtopikiksi nää mun kirjoitukset. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla jonkun "klassisen"opiaattipään kokemuksia siitä huumasta mitä heille on tullut heidän douppielämän aikana. Varmaan se on hyvin erilainen, kuin deelipäisten inhottavien hippien matkat.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!
User avatar
magiclymagical
Apteekki
Posts: 397
Joined: Wed 25 Oct 2006, 16:17

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by magiclymagical »

Huikeen hyvä topic.

Oon omasta mielestäni alkuhuuman mennyt jo ohitse mut dexman pirierno kirjotus pisti kuumottaan tulevaisuutta jos en saa ikäänkuin just tollasta hedonismi-tilan maximointia ikinä "suoritettua". :D
Vaik mieli vaihtelee ko tuuliviiri näitte asioitten suhteen ni oon kuitenki ite pikku hiljaa omasta mielestä saamaan hommaa haltuun.

Mut silti mussa on edelleen alkuhuumaan rippeitä havaittavissa kuten just erinäiset muka päihteisiin liittyvien asioiden joka puolella havainnoimista, tiettyä kaipausta/himoa/whatever myöskin ku kaikki jutut ois vaa niiin siistejä just tietys kuosis.

Havahduin omaan alkuhuumaani kun aloin huomaamaan että enpä osaa oikeen muusta enää puhuakaan kuin huumeista ja oheis-setistä.
wRRa wrote: Toisaalta alkuhuuman aikana voi alkaa myös kyseenalaistaa muiden ihmisten elämäntapoja ja "yleisiä normeja", siis sitä mitä yleensä pidetään "hyvänä elämänä". Voi ajatella, et itse on niin valaistunut, että voi olla ton normin ulkopuolella, ikään kuin muiden yläpuolella.

Tähän pakko vielä kirjottaa, että joskus päihteet kyllä, imo , voivat olla se "laukaiseva tekijä" joka saa sut tavallaan terveellä tavalla käsittään asiat "normien ulkopuolelta". Flippailut ja muut on erikseen sit. :)
Mun ajatukset on vaan mun ajatuksii, sul on vapaus miettii omia.
Pen
OD
Posts: 1294
Joined: Tue 19 Jun 2012, 15:26
Location: Tampere

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Pen »

Kai se jotenkin näin meni. 13-15 vuotiaana vedettiin viikonloput alkoo ja sit poltettii röökii ja oli "hauskaa" ja oltii vitu cool.
Sit muutinki pois ja tarkotuksella erakoiduin kun en jaksanu ryypätä enempää ja se oli ainoa tapa sosialisoida. Joskus 14-17v testailin hatsia/kukkaa, kerran kodeiinii ja tramadolia, joku 50 ml puhasta lakkaa eli jokusen dosen sekä sillon tällöin suoraan sanoen pärisin concertoista (sillon mun aivot oli vielä normaalit ja stimut toimi).

Monta vuotta anime ja MMO -pelit oli mun huume, onhan ne edelleen sillon ku en kuosaa.

No mut joskus 20-vuotiaana vast about sit testasin happo + ketkucombon frendin luona ja siitä se lähti, sain tietää silkroadista ja poste restantesta jotka ovat molemmat historiaa. Tilasin 100 lappuu happoa ja trippasin vitusti. Ketamiinia oli alkuun 10 grammaa ja budia löyty kans. Sit toisen kerran kun kävin frendil niin otettiin puhasta mämmiä. Siitä alko rakastus siihen ja otin kristallia tai HYVIÄ naksuja kerran kuussa kunnes huomasin että taika on kadonnut.

Nykyään otankin mämmiä vain kaveriporukalla pari kertaa vuodessa. Deelejä ja dissoja pyrin ottamaan max kerran kuussa, mielellään harvemminkin eikä enään uskalla jostain syystä ottaa noita kovia comboja tai 1000µg happodoseja joissa kyllä käytiin jossain aivan muualla. Myös dimitri hieman jännittää, toissatripillä kun olin jossain temppelin oven edessä, koitin mennä sisään mutta henkiolento sanoi että et ole vielä valmis ja muuta en muista. Sitä seuraavasta DMT-matkasta en muistakaan mitään mutta syvissä vesissä oltiin silloinkin. N. 100 mg doseja siis otin, se on se perusannoas DMT:llä mulle, ei siihen kuitenkaan kuole ja tolla pääsee jo niihin tiloihin mihin haluaa jos vain paljonpuhutut metallikeijut sallivat.

Tosiaan kun tuolla lapissa asuin, niin olen lähinnä "huumenörtti" - tilasin kaiken netistä, en ollut missään douppipiireissä enkä niihin tahtonutkaan. Paljon halvemmalla sai netin syövereistä eikä tulli ollut silloin vielä niin tiukka vaikka olikin restante lähetys kyseessä. Lisäksi suomalaisiakin myyjiä löytyi edesmenneestä black marketista paljon josta tein varmaan parisataa ostosta yhteensä vuosien aikana pelkästään suomalaisilta myyjiltä. Välillä oli harvinaisuuksia ja usein eri budilajikkeita. Yli sata päihdyttävää lääkettä tai huumetta in tullu testattua jos bentsot yms. lasketaan mukaan, sanoisin.

Koksua, DMT:tä, eri maista amfetamiinia kokeilin sekä kerran tilasin MPA:ta (täs vaihees ei enään stimut toiminu mulla, ei edes puhas etyylifenidaatti jota tuli briteistä tai useat koksut joita tilasin eri maista - kaikilla oli reilusti hyvää palautetta, samoin amfeilla). Myös suomipiriä koitin ja se on toiminut ehkä 3 kertaa. Haluisin tietää mikä siinä on se ainesosa joka sen sai toimimaan, ei se meta pitäs ainakaan olla tai MPA kun oon testannut porskeia joissa noita on. Lieköhän se ois pevekki? Pitäis joskus testata.

Noh, vetelin tota happoa yhen kesän ja sit aloin ottaa kunnol ketaminiia. Varmaan 50 grammaa meni yhteensä. Toki olin DXM:ää ottanu sitä ennen mut tää nyt oli paljon helpompaa kuin ressun kanssa pelleily.
Mutta koska ketku oli niin ison dosen vaativaa, lyhytvaikutteista ja arvokasta niin kaveri ehdotti MXE:tä, siinä oli pelastus. Sitä varmaan meni sata ellei parikin sataa grammaa, lähes päivittäin isoja laineja. Dissoihin tuhlasin varmaan vuoden elämästäni mutta kaipaan sitä aikaa kovin.

Ennen tota ketku ja MXE putkea taisin hiisailla päivittäin n. puolen vuoden ajan vapolla mutta sitten alko tulee paniikkikohtauksia. Aivan sama mikä lajike, niin sama homma - yli kymmentä eri lajikketa testasin mutta polttelu loppu siihen. Nykyään poltan tosi harvoin, lähinnä combotessa deelien kanssa tilanteesta riippuen. Kai sitä budia silti ainakin 100 grammaa ehti mennä tossa ajassa vaikka vapo oli, tai ainakin lähelle. Joskus tuli leivottuakin jämät ihan huvikseen ja toimi ihan pätevästi kun laitto vielä lefaakin mukaan.

Tässä välissä toki testasin muutkin deelit; nBOMET, DOx:it, 2C- sarjalaiset sekä bromon fenetyyliamineista. Aina välillä koitin buprea eri muodoissa (teemuina, xonenan, texinä) vaikka pidin sitä narkkien huumeena. Halusin "laajentaa" tajuntaa enkä sumentaa sitä kuten alkoholi ja hitaat mielestäni tekee. Oksikodonia testasin myös mutta ei ollut mun juttu. Silti sitä edelleen testaan pari kertaa vuodessa kun tulee halvalla eteen.

Myös tryptamiineja testasin useita: 4-AcO-DMT, N,N-DMT, DPT, aMT, 5-MeO-MiPT, LSZ, AL-LAD ja lista jatkuu. Fenetyyliamineejakin jäi listaamatta. Mainitaan nyt vielä dissoista 3 ja 4-MeO-PCP joita kans välillä tuli otettua.

Reilu vuosi sitten (tammikuussa tultuani Japanin matkalta) testasin nokittaen 50 mg #3 aghan brownia eikä ollut vielä kunnon opparitoleja ja kyllä oli jees, tosin ois voinut vähän vähemmänkin ottaa. Mutta makuuasennossa musaa kun kuunteli niin taivaallista. Tätä oon onneks aina silloin tällöin saanut parisataa milliä nautittavaksi.

Noh, kuitenkin vuosien varrella aloin pitämään subusta ja käytän sitä nykyään, tai ainaki pyrin käyttämään 5-14 päivän välein ellei harvemminkin. Tramadolit on myös aika kivoja mutta vaatii bentsoja isommilla doseilla koska kouristuskohtausynnys laskee, sama homma lyricassa. Panacodit oli joskus ok mut nykysillä toleilla turhaa. Fentanyyli oli kestonsa takia turhaa ja liian riskaabelia henkeä aatellen. Heroiini ja morfiini toistaiseksi mielestäni on opiaattien kuninkaat.

Bentsoista yksinään en saa mitään oikein irti. Xanor auttaa paniikkikohtauksiin ja huonoihin trippeihin, uskoisin että Temesta/Lorazepam nopean vaikutusaikansa takia myös. Pameilla tai Opamoxeilla en tee mitään. Tenox ja z-lääkkeet auttaa jonkin verran nukkumiseen mutta niillä sattuu olemaan ristitolea muiden bentsojen kanssa joita käytän ikävä kyllä usein. Nimittän lyricaa tulee käytettyä myös 5-14 päivän välein, välillä pidempi tauko.

Ja aina kun otan lyricaa tai buprea, niin otan rivatrilia, temestaa tai jos edellisiä ei ole niin xanoria buusteriksi. Toki jos on etizolamia tai diklatsepaamia niin ne menee myös. Pyrazolaami on turhahko. Joskus toki sitten otan buprea, lyricaa ja bentsoja - kaikkia kolmea combona, näin saatan jopa saada jo nuokut. 4 mg buprea nenään, 10 mg rivaa ja joku 5 x 300 mg lyricaa niin nuokut on maholliset jos ei ole vähään aikaan ottanut mitään noista ja tolet on jokseenki laskeneet. Luontaistoleranssia kaikkiin päihteisiin alkoholista lähtien siis löytyy.

Phenibuttia oon kans joskus koittanut comboilla mutta turhin tuloksin. Sirdaludit sen sijaan toimii oppareiden kanssa ihan ok:sti, pistävät vaan ikävästi väsyttämään kun niin harvoin syö.
Parit synteettiset kannabinoidit on kans tullu testattua: JWH-018 ja AK-FUBINACA. Mutta noi synteettisetkään ei oo mun juttu sen enempää kuin aito poltto.

Viime kesänä loppu MXE-putki kun muutin Tampereelle ja täällä on sitten menty pääasiassa lyricalla, bentsoilla ja subulla. Välillä essoja ja deelejä, mm. viime viikolla otin mun vikat 20 mg 5-MeO-MiPTiä ja joskus kuukauden päästä varmaan syön noi 60 mg aMT:tä veke että ei oo deelejä tallessa.

Mitähän tota sanois, luulen että ilman päihteitä mua ei enään olis täällä. Deelien avulla onnistuin näkemään uudelleen maailman kauneuden "lapsin silmin" ja annos lyricaa sekä buprea viikossa auttaa jaksamaan masennuksen kanssa.

Psykiatrillahan oon siis käynyt nyt kohta 2 vuotta ja on tullu koitettua jossain välissä venlaflaksiinia, sepramia, mirtatsapiinia, triptyliä ja ties mitä. Viimeks tarjos cymbalaa niin sanoin suoraan että ostan mielummin lyricaa kadula kun kosken enään mihinkään SNRI tai SSRI paskaan jotai cymbalta on. Vitut siis julkisesta.

Tollaseen päihdemestaan aattelin ihan huvikseni mennä juttelemaan vaikken oo mihinkään varsinaisesti koukussa - mulla vaan on yleinen päihderiippvuus. Korvaan ne viikonloppukänninollaukset doupilla ja koska en oo duunissa niin ei tarvi olla viikoloppu. Joskus tosin se viikonloppu pitenee kuten tällä viikolla kävi. Yleinen päihtymishalu mulla kyl on, jote onhan se sinänsä riippuvus. Mut mihinkää tietty douppii en oo koukus ja refloi en oo mistää saanu.
wRRa wrote:Onkos muuten Vaultissa kokemattomat tyypit huomanneet sellasta ilmiötä, että katsoisivat ylöspäin nimimerkkejä, jotka ovat selkeästi kokeneempia ja "tietävät mistä puhuvat"? Väitän, että tää ilmiö nimittäin näkyy myös täällä foorumilla.
En tiedä oonko nyt niin kokematon kun yli 100 tutkaria/huumavaa lääkeettä/huumetta käyty läpi ja käytän viikossa 2-5 kertaa mutta mulle jonkinlaisia esikuvia/idooleja olisi Touchet (ei kaman vedon takia, vaan sen tiedon, mitä hän tänne jakoi) sekä Jani eli stuff/YodaBlowJob joka menehtyi tuossa jokunen vuosi sitten.

Taisi enemmän tosin plinkkiin kirjottaa mutta vanhemmissa vaulteissa vaikutti ja taisi tännekkin ehtiä pari postausta tekemään. Suhteellisen hyviä kaverereita nimittäin oltiin ja ilman häntä en olisi varmaan niiin huumeista kiinnostunut. Ikäeroahan meillä oli joku 7 vuotta joten 12v ipanana IRCssä ja runescapessa hänen tarinoitaan kuuntelin. Joskus oiskohan ollu 16-vuotiaana vähän ennen kuolemaa tuli vierailtua parkanossakin ja oli kyllä ihan hyvä miitti joskin meinas mennä hurjaksi sekakäytön suhteen. Se oli ekoja kerrtoja kun oikeasti vedin kunnon combot, varmaan viittä eri douppia kerralla mutta pidin määrät järkevinä niin ei sinä mitään.
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

magiclymagical wrote:Tähän pakko vielä kirjottaa, että joskus päihteet kyllä, imo , voivat olla se "laukaiseva tekijä" joka saa sut tavallaan terveellä tavalla käsittään asiat "normien ulkopuolelta". Flippailut ja muut on erikseen sit. :)
Joo, en toki kiellä, etteikö joskus normien kyseenalaistaminen olis hyvästä. Mutta usein alkuhuumassa oleva tyyppi saattaa kuvitella, että vain huumeita kokeilleet osaavat nähdä nämä asiat tai tehdä jonkinlaisen eron niiden välille, jotka ovat kokeilleet esim. deelejä ja jotka eivät ole kokeilleet, ja ajatella, että deelejä kokeilleet tietäisivät maailmasta jotain enemmän.

Toisaalta sitä saattaa usein myös luulla tietävänsä enemmän kuin oikeasti tietää. Saattaa luulla, että nyt mä oon muuttunut, herännyt, havahtunut, valaistunut tms. mutta todellisuudessa mitään muutosta ainakaan parempaan ei ole tapahtunut. Ihminen vaan uskoo muuttuneensa, koska on kokenut jotain mullistavaa.

Toisaalta jotkut jäävät kiinni siihen ajatukseen, että löytävät jotain elämän suuria totuuksia jos vaan vetävät deelejä. He ajattelevat olevansa "tutkimusmatkailijoita". Todellisuudessa tripeistä saattaa silti jäädä aika vähän käteen jälkeenpäin, vaikka joka kerran jälkeen tuntuu, että oppi taas niin paljon uutta. Kuitenkin jos pitäisi alkaa luetella oppimiaan/ymmärtämiään asioita, niitä ei ehkä olisikaan niin paljoa tai ne saattaisivat olla asioita, jotka olisi voinut tajuta ihan ilmankin deelejä.

En toki halua vähätellä deelejä, uskon että niistä voi olla paljon hyvääkin. Puhun nyt lähinnä omasta kokemuksestani, et miten mulla kävi kun alotin popsimaan deelejä.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
magiclymagical
Apteekki
Posts: 397
Joined: Wed 25 Oct 2006, 16:17

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by magiclymagical »

Kyllä juu ollaan samaa mielltä kunhan halusin tuoda tuon esille. :)
Mun ajatukset on vaan mun ajatuksii, sul on vapaus miettii omia.
zerk

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by zerk »

Koin itse ainakin alkuhuuman huumeiden kanssa. En nähnyt päihteissä mitään huonoja puolia; koin uuden, täydellisen maailman avautuneen mulle ja halusin myös kertoa kaikille asiasta. Lähes koko elämä pyöri päihteiden ympärillä. En mä sitä silloin itse huomannut mutta näin jälkeenpäin se on aika selvää. Se on oikeastaan aika pelottavaa; mulle olisi helposti voinut käydä todella huonosti.

Olen myös huomannut, että jos toinen käy huumeiden kanssa alkuhuumaa läpi niin doupista on turha yrittää varoittaa. Enpä itsekään samassa tilanteessa kuunnellut mitä muut sanoivat.

Hitsin hyvä topic.
Landmark

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Landmark »

Mun alkuhuuma on itseasiassa vasta vähän aikaa sitten lähtenyt laantumaan ja oikeastaan se mielenkiinto huumeita kohtaan on aika lopahtanut. Toki mua edelleen kiinnostaa miten eri huumeet vaikuttaa meidän kehoon ja mieleen jne. Mutta nyt kun olen saanut omaa pääkoppani kuntoon, tunnen pitkästä aikaa olevani onnellinen näin selvin päin ja olen löytänyt niin monia siistejä juttuja mitä voi tehdä selvänä. Oon innostunut koulusta ihan uudella tavalla ja en malta oottaa että pääsen valmistumisen jälkeen jatkamaan taas lisää opiskeluja, oon innostunut myös ruanlaitosta, urheilusta ja mulla on paljon haaveita mitä haluan päästä toteuttamaan.
Ennen en puhunut mistään muusta kun doupista, aina kun oli "tylsää" piti vetää jotain, en lähtenyt mihinkään ilman douppia tai jos paikassa jonne olin menossa ei ollut douppia en mennyt sinne (aika itsekästä). Missään vaiheessa mulla ei lähtenyt ihan täysin lapasesta, paitsi ehkä subun kanssa, mutta koin senkin käytön olevan edes jotenkuten hallinnassa, oon käyttäny bupree joku 4v josta 2v oon piikkitänyt, mutten ole koskaan vetänyt yli 2mg kerralla tai yli 3 päivää putkee, vähintään sen jälkeen oon pitäny edes jonkin näköisen tauan,päivänmittaisen tai sit vähän pidemmän. Reflat toki tuli silti. Viime kesänä olin 2kk ilman ja nytkin on ollut viikon tai parinkin taukoja, tavoitteena edelleen lopettaa.

Mä ainakin myönnän, että aloittelijana ja siinä alkuhuumassa katsoin ehkä vähän ihannoiden tyyppejä, jotka kisko hirveit määrii eri douppei,eteenki deelei, ja pidin niitä jotenkin parempina kuin muut. Samoin tältä foorumilta tuli katottua joitain tyyppejä vähän "ylöspäin". Nykyään diggaan lukea erityisesti esim wRRan,frapathean,Touchetin sekä narcocorrido kirjotuksia.

Psykedeelit ja MDMA harvoin käytettyinä kiinnostaa edelleen. Itseasiassa kun aloitin huumeiden käyttämisen, olin nimenomaan kiinnostunut enimmikseen deeleistä, mutta aloitettuani hitaiden käytön tää mielenkiinto vähän laantui ja nyt se on sitten taas alkanut kiinnostamaan. Ei silleen, et pitäs vetää miljoonaa eri deelii samaan aikaan et ois kovin jätkä, vaan se koko psykedelia itsessään kiinnostaa ja kiehtoo.

Mutta kuten aiemmissa postauksissakin tuumittiin, on ehkä ihan hyvä, että se alkuhuuma koetaan tällei nuorena. Mulla on yks tuttava nainen joka aloitti yli 30v kamankäytön, ennen sitä sillä oli vakiduuni, mies, omistusasunto jne ja nykyään se vetää sielä yksiössään subua ja piriä ja kaikkea mahdollista "kavereidensa" kanssa. Oon kysyny siltä, että miten se muutti elämäänsä noin radikaalisti ja tuli ilmi, ettei se aiempikaan elämä kovin jännittävää ollut ja nyt se on kuulemma paljon onnellisempi?
User avatar
Hitler
Apteekki
Posts: 452
Joined: Tue 22 Jun 2010, 21:04
Location: minä pesen itse minun jalkani minä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Hitler »

Dexma wrote:Kukaan ei unelmoi linnasta joka on mustien pilvien peitossa vain haluavat aurinkoisen hippilinnan jossa soi psykedeelirokki.
Mä vielä seison joskus semmosen valtavan, kalterimaisen ikkunan ääressä ja kattelen mustuutta ja usvaa nummella. Oon verhoutunu ohueen aamutakkiin ja paksuun megalomaniaan. Koska mun linnani on pimeä, saatan nähdä miten alhaalla laaksossa tuikkii idioottien pikku tuikut typerissä pikku murjuissaan, jotka on rakennettu lähekkäin toisiaan turvaa tuomaan. Ja mä en lymyilisi hampaitani väläytellen vaan vähän hymyilisin siellä huulteni takaa, kuulina kun ukkoylijumala.

Muistan väittäneeni jollekin naamalle joskus vuosia sitten että haluan vetää niin paljon huumeita että kuolen ja pääsen taivaaseen. Se oli vitsi.
pirun hyvä nuolla kuorena
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

Landmark wrote:Oon kysyny siltä, että miten se muutti elämäänsä noin radikaalisti ja tuli ilmi, ettei se aiempikaan elämä kovin jännittävää ollut ja nyt se on kuulemma paljon onnellisempi?
Esimerkiks rakastumisen yhteydessä ja myös uusissa tilanteissa käsittääkseni aivot erittää dopamiinia. Ihmisen luontainen palkitsemisjärjestelmä taas perustuu dopamiiniin: Se tuntuu hyvältä. Dopamiini liittyy siis just siihen jännitykseen. Uudet jutut on jännittäviä.

Luulisin et dopamiini vois näytellä aika merkittävää osaa myös alkuhuumassa. Tosin tää on vaan mun arvaus: en tiedä tarkalleen, mistä huumeiden alkuhuuma johtuu. Mut uskoisin et dopamiini on ainakin merkittävä tekijä.

Sit ku kyllästyy siihen touhuun, dopamiinia ei enää erity samalla tavalla. Jännitys katoaa. Hohto katoaa. Toisaalta huume-elämässä ongelmana on se, että jännitystä eivät tuo vaan huumeet, vaan salailu, kiinnijäämisen pelko, säädöt jne. Jännitys on koukuttavaa.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
Pen
OD
Posts: 1294
Joined: Tue 19 Jun 2012, 15:26
Location: Tampere

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Pen »

Niin tosiaan, voisi lisätä että itsellä on monesta huumeesta tullut tylsiä. Ne vaan on niin "nähtyjä".

Esimerkiksi LSD - ihan kuin katsoisi samaa elokuvaa uusiksi. Jos sitä yksin kotona ottaa tasaisin välein niin ei paljoa tripeistä saa irti.
Sama esimerkiksi MDMA:n kanssa. Tosi paljon on vähentynyt noiden käyttö koska tuntuu että niillä ei ole enään annettavaa jos yksin himassa niitä käytän. Eri asia on jos kavereiden kanssa ottaa, silloin trippi usein on erilainen ja tuntuu jotenkin "uudemmalta" ja erilaiselta. Set & setting siis.

Mutta tosiaan, oon jumahtanut nykyään siihen että otan lyricaa + parit rivat (tai xanor/temesta jos ei oo rivoja) ja bupea + parit rivat. Joskus toki sitte lyricaa, buprea ja bentsoja samaan aikaan. Deeleissä ei ole enään oikein mitään eritystä joten en niitä hirveämmin käytä ellei jotain harvinaisempaa tryptamiinia satu eteen.

Lyrica ja bupre tosiaan toimii masennuslääkkennä aika hyvin. Tänäänkin kun otin lyricaa, niin tuntui että olen taas elossa ja jaksoi tehdä hitosti kaikkea. Tosi piristävä lääke ja positiiviseksi pistää. Harmi että tolerransin takia tuota ei voi usein käyttää, kerran viikossa suunnilleen. Sama homma bupren kanssa, sekin lähinnä piristää ja auttaa jaksamaan.

Alkuhuuma kyllä on tosiaan kadonnut, nyt on jumissa noissa parissa, silloin tällöin sitten tulee jotain ketamiinia tai muuta vastaan, mutta harvemmin. Ei kyllä dissotkaan enään niin kiinnosta kun niitä tuli väärinkäytettyä aika pitkän aikaa.
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8612
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Dexma »

Hmm. Jos nyt mietin mun alkuhuumia.

Tuntuu, että niitä olis ollut kolme.

1. Aikoinaan 15-17 veenä. Aluksi dissoilin ja poltin pilvee tosi paljon. Ne näyttivät mulle jotain mielenkiintoista maailmasta ja muutti mun identiteettiä. 17 veenä sit menikin enemmän sinne bentsoja, tramalii, subuu ym menoon. Silloin homma oli enemmän sosiaalista. Oli kerrankin porukkaa ympärillä jonka kanssa heiluttiin ja pidettiin hauskaa. Omalla tapaa se yhteisellinen kuosaus teki tuosta tosi alkuhuumaa.

2.Seuraavaksi tuli deelit. Kaikki näytti täysin erilaiselta. Niin kauan, kun ne deelit jytisi mun päässä ja teki mun olosta uudenlaisen niin se oli todella mielenkiintoista kokoajan. Se näytti jotain uutta. Painotan taas sitä, että deeleiltä mitä mä olen loppupeleissä saanut on ollut paljon identiteettiä, uusia kavereita, sosiaalista touhuu ja deelit on ehkä auttanut mua enemmän ymmärtään mun haluja ja pystyn suunnitteleen niitä sillai määrätietoisesti, että koen löytäväni niistä jotain. DEELIT POTKII MUA PERSEELLE ELÄMÄÄN ONNELLISEMMIN. Nykyään se on hyvin vähäistä. Tähän aikaan kummiskin huumeista tuli niin arkisia, että ne alkoi jo menettään loisteensa. Varsinkin, kun trippailin yksinäni ja yritin vetää vian mahollisimman paljon monesti.


3. Rakastuin silloin tyttöön jonka kanssa olen vieläkin. Ymmärsin jo heti alussa, että vaikka ennenkin oli ollut tyttöystäviä ja joidenka kanssa kaikki meni douppailuun niin tämän kanssa halusin olla pidempään. Omaa alkuhuumaa oli tällöin se, että vedimme vitusti douppia ja harrastimme seksiä. Oikeastaan. Toi douppi huuma yhdistettynä rakkaus huumaan on ollut loppupeleissä se isoin alkuhuuma.
wRRa wrote: Luulisin et dopamiini vois näytellä aika merkittävää osaa myös alkuhuumassa. Tosin tää on vaan mun arvaus: en tiedä tarkalleen, mistä huumeiden alkuhuuma johtuu. Mut uskoisin et dopamiini on ainakin merkittävä tekijä.
Noista alkuhuumista musta tuntuu, että juurikin tuo kakkoskerta oli aika pitkälle sitä dopamiini rushia. Silloin se DOUPPI riitti siiheen huumaan, mutta 1 ja 3 huumani aikaan tuntuu, että siinä oli tosi paljon osuutta loistavassa elämänmuutoksessa eli set and settingissä.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

Dexma wrote:Noista alkuhuumista musta tuntuu, että juurikin tuo kakkoskerta oli aika pitkälle sitä dopamiini rushia. Silloin se DOUPPI riitti siiheen huumaan, mutta 1 ja 3 huumani aikaan tuntuu, että siinä oli tosi paljon osuutta loistavassa elämänmuutoksessa eli set and settingissä.
Toisaalta esimerkiks rakastuessa sitä dopamiinia erittyy aikas paljon ;). Eli kyllä se todennäköisesti on yhteydessä myös parisuhteen tuomaan alkuhuumaan. En toki kiellä, etteikö muutkin asiat vaikuttaisi.

Silmäilin itse asiassa tänään yhtä ihan mielenkiintoista tutkimusta, jonka mukaan uusien kokemuksien hakeminen ja "seikkailu" sekä huumeiden käyttö ovat kumpikin yhteydessä erääseen geeniin, joka vaikuttaa dopamiinin D4-reseptoriin. Jos nyt ihan oikein ymmärsin, niin kyseisen geenin vuoksi näillä ihmisillä on aivoissa alhaisemmat dopamiinipitoisuudet kuin muilla, ja sen vuoksi he yrittävät jatkuvasti nostaa dopamiinitasojaan keksimällä kaikenlaista uutta innostavaa tai kokeilemalla erilaisia päihteitä, hyppimällä rakkaussuhteesta toiseen, matkustelemalla, aloittamalla uusia harrastuksia jne. Kyseessä on ihmisryhmä, joka kyllästyy varsin nopeasti tasapaksuun arkeen.

Kuulostaako tutulta? Minusta ainakin kuulostaa, ja voin aika varmasti omien kokemuksieni perusteella sanoa lukeutuvani tai ainakin lukeutuneeni joskus tuohon ryhmään.

http://www.nature.com/mp/journal/v6/n5/ ... 0918a.html
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
magiclymagical
Apteekki
Posts: 397
Joined: Wed 25 Oct 2006, 16:17

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by magiclymagical »

Kuulostaa ADHD:ltä? :D
Mun ajatukset on vaan mun ajatuksii, sul on vapaus miettii omia.
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

magiclymagical wrote:Kuulostaa ADHD:ltä? :D
Joo siis ADHD:ssa on taustalla käsittääkseni sama juttu! Mutta kai tossakin on eri asteita, eli lievemmissä tapauksissa ei varmaan kyse ole ADHD:sta ja silti saattaa olla sellasta vähän impulsiivista tai ailahtelevaa käytöstä.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 615
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by doof »

onneks mulle ei ole alkuhuumia tullu muutakun kuntoilun ja pelaamisen suhteen, ei edes parisuhteessa tai doupissa. helpolla oon tainnu sit päästä eikä yhtään haittaa
Pariah

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by Pariah »

Terveppä vaan.

Erittäin erittäin hienoja pointteja. Wrra taisi tahattomasti kuvailla tuossa tekstin pätkässään meikäläisen persoonnallisuuta. Itseasiassa paremmin kuin itse osaisin. Alkuhuuma oli hienoa, se tapahtui minulle 25 vuoden iässä. Kliseitähän tähän voisi kirjoitella pitkän rivin mutta jätän ne kirjoittamatta.

Yhdenlainen rakkaussuhdehan se oli, aluksi mentiin kovaa ja pikkuhiljaa himmeten se vei kaiken. Ajoi masennukseen ja jätti yksin, mikään ei tuntunut miltään. Tajusin onneksi lopettaa.

Nyttemmin tässä alkaa taas virkistymään ja miettimään mitä seuraavaksi. Voisin addiktoitua vaikka liftaukseen uudestaan.
User avatar
psychiCNoob
Moderator
Posts: 989
Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
Location: Metsä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by psychiCNoob »

Hmm, mielenkiintoinen aihe.

Ollaan huomattu et näitä huumiaki on eri sorttisia. Voi olla sellanen "yleishuuma" tai sit "deelihuuma", frapan sanoin Astraalipsykoosi (meniks se noin?) Kaikilla on se oma huumaantumisen kohde.

Me halutaan huumantua, saada virtaa jostain uudesta, uutuudenviehätysdopamiineista. Ja sit kun sen tajuaa, pääsee tosta huuma-hakuisuudesta eroon. (jos pääsee/haluaa)

Vähän niiku Dexmallaki, mun huumat eroaa sen verran toisistaan, et ne voi laskee eri jaksoiksi. Tosin ne limittyvät osittain toistensa kanssa.

1. Kannabishuuma (menee vähän lomittain 2. ja 3. huuman kanssa)

Kaikki alko siis 16v, kun ruvettiin porukalla bostailee tän yrtin kaa. Alko ja tupakka oli koettu, mut niistä ei erityistä huumaa syntyny, se vaan liitty jotenki siihen nuoruutee vissii. (huhhuh mikä huuma; NUORUUS..) Ja ne oli okei, muiden huumeiden käyttöä karsastettiin.

Aluksi ääretöntä positiivisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ganjalla on kuitenki taipumusta antaa erillaisia näkökulmia asioista; yhteiskunnasta, musiikista, elämästä, kaikesta. Aina ajateltiin, et jos on polttanu pilvee, nii tietää kaiken ja on paras tyyppi. Ihailtiin kannabiksen käyttäjiä, biiseistä ja taiteesta ajateltiin et "Tää jäbä on varmast polttanu pilvee, ku se on tehny tän", "Tää on tehty pilvessä" Kaikki oli yhtä hattaraa :D Se oli liian hyvää ollakseen totta, "ei siihen voi koukkuun jäädä, tekee viisaammaksi vaan". Ne, jotka ei polttanu pilvee ei tienny mistään mitään ja tuntu ulkopuolisilta. (kaikki varmaan tietää tunteen) Hakeuduin alitajuisesti seuraan, jossa käytettiin kannabista. Seuraan, jossa ei tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Sitä piti myös käytää päivittäin tietenkin, jotta ei tuntenut itseään ulkopuoliseksi (ulkopuoliseksi itselleen?)

Hampun olemus hämärty hämärtymistään, piirit muuttu, mielipiteet muuttu, porukka rupes dokaamaan/douppaamaan ja en tienny enää itekkään et miks poltan; päässä pyöri vaan ne "Ei siihen koukkuun jää" "Se on lääke" "Ganja on viisauden lähde"-mantrat. Hamppu paloi "viihteellisesti" viime marraskuuhun asti eli n.3v, olihan siinä pari pitempääkin taukoa, mutta suurinpiirtein. Tänä aikana tapahtui kaikkea muutakin, eli kahden seuraavan huuman aikana hatsi paloi miltei koko ajan.

Hauskaa oli silti, en kiellä, ja jännittävää.

Hamppu on hyvä yrtti in the end.

2. Psykedeeli-huuma aka. Astraalipsykoosi

Olin 17v jannu ja oltiin mun mutsin kämpillä viettämässä viikonloppua pelaillen ja poltellen, kun päätin ottaa jugurtin seassa samanapäivänä kaverin tuomat suippomadonlakit. Ehkä noin 20kpl. Olin jo sitä ennen tietenkin lukenut vähän psyvaulttia, että olisi jotain hajua mitä ne ovat. Kokemus oli puhdas, kirkas ja mieto. Jotain pikseliaaltoja seinillä, nauratti, olin iloinen. Menin yöllä kävelemään kaupungille ja puistoihin, ihastelin maailman hienoutta. No ei siinä, voisin kuvitella ehkä parhaimmaksi tutustumiseksi sienien maailmaan. Love ´em :love:

Tästä vajaa puoli vuotta eteenpäin, otin 250ug LSD:ia, joka oli kuin avain lukkoon. Maailma kirjaimellisesti lävähti hetkeksi naamalleni, elin uudelleen unet, jota olin nähnyt lapsena. Olin elossa. Heräsin. Heräsin tähän maailmaan, tähän universumiin, tähän hetkeen. Ne näyt, ne tunteet, ne hetket, se hetki. Jotain todella maagista.

Nää kokemukset on lähinnä ne avaintekijät siihen, että jumituin tän maailman ihailemiseen, kuvittelin, että olin kokenut jotain todella poikkeuksellista. Halusin jauhaa aina kaikesta diipistä, halusin "käännyttää" ihmisiä, ihan ku niitten pitäis kokea sama mitä mä koin, elelin ihan pilvissä, jalat kaukana maasta. Toisaalta samalla tää kausi on ollu mun elämän antoisinta ja tasapainoisinta aikaa.

3. Sekasikiödouppi-huuma

Huumaantuneena tästä "uudesta maailmasta" rupesin etsimään uusia taajuuksia, joilla kokea tätä maailmaa. Yks frendi kerto DXM:sta, jota on kaikenlisäks helppo tehä. Olin jo joskus lueskellut nostalgista Dexmipeikon päiväkirjaa ja musta DXM tuntu jotenki sellaselta substanssilta, jolla vois päästä "pitkälle". Eikä edes tuntunu haitalliselta, kun jäbä sitä kiskoo joka päivä. ( :mrgreen: tiedän, ei pitäis tollasesta ottaa mitään mallia, sry Dexma ymmärsin ton päiväkirjan vähän eritavalla ku ois pitäny) No sit kun se päivä koitti WHUM Se energia, se mystisyys. Siinä luuli saavansa jotain todella hyödyllistä, joka ei sit loppupeleissä ollut MITÄÄN. Avaruusmatka vaatekaapissa? Aina sitä jotain lähti havittelemaan ja sit luuli saavansa sitä jotain. Toisin kävi.

Tää DXM-kausi on hämärintä aikaa mun elämässä. Käytin sitä omasta mielestä vaan 5-6 kertaa, mut luulen et niitä kertoja on enemmänki. Ei vaan pysty muistamaan niitä kaikkia. Kerran oon ollu mutsin kaa naamatusten, kun oon ollu dexmeissä, hyi. Tais se kerran löytää mun ressupullotki..

Sit tuli kokeiltua essot, pirit, lääkkeet+kännit, oxycontit, tutkarit; 2-CB ja MAM-2201 (huhhuh mitä myrkkyjä :shock: ). Yritin käyttää kaikkee samalla tavalla ku psykedeelejä. Ja psykedeelejä yritin käyttää kuosiin. Ihan turhaa sekoilua, kuositusta. Dopamiini-rushia. Lopuks sit unohti, et miks tälle tielle edes lähti. Oli vaan niin jumissa, solmussa, silti huumaantuneena vielä niistä edellisistä kokemuksista. Snadisti hukas.

Sit pistin koko huumalle pisteen. Rupesin miettii et mitä mie oikeest haluun tältä elämältä.

Nyt ku oon jo palautunu tosta hullunmyllystä ja pystyny vähän sulattamaan et mitä oon käyny läpi, oon tyytyväinen et sen tein. En ois samanlainen tyyppi ilman noita kaikkia kokemuksia. Tykkään ajatella et kaikella on tarkotus, niin oli kaikella tälläkin. Tuli nähtyä asioiden positiiviset sekä negatiiviset puolet. Kaikessa tuntuu olevan toi polariteetti, pitää vaan löytää balanssi, harmonia. Ihan selvästi nähtävissä yläpuolella; alkaa äärettömällä positiivisuudella, löytää harmonian hetkeksi ja lopuksi viisari pamahtaa sinne pohjamutaan.

Alkuhuuma/huumat on hyvä kokea "tasapainoisesti", jos siihen nyt saa sellaista sanaa ede tungettua.. :P Mut meinaan siis et se on hyvä kokea ja olla samaan aikaa tietonen että mitä kokee. Tiedän helpommin sanottu ku tehty. But you get the point yes?

Ilman tätä foorumia ja teitä en ois varmaan tajunnu, et miten käsitellä näitä kokemuksia. Esim. toi astraaliflippihippiTsygoosi voi olla todella vaarallinen tapaus jos niitä trippien tuomia kokemuksia ja tunteita ei osaa katsoa oikeassa valossa. Erityisesti arvostan wRRa:n, Frapathean, Dexman, Smokeweedin ja tRipin tuomia näkemyksiä foorumilla, paljon kiitoksia. Arvostan tietysti muidenkin aikaansaannoksia, taidan arvostaa teitä kaikkia. En silti katso ketään ylenevään sävyyn täällä, (ehkä silloin kun 17v rekkasin foorumille :oops: ) Ollaanhan me kaikki tasa-arvoisia sieluja !

Tälläset topicit on todella hyödyllisiä alkuhuumaa kokeville tai vaikka jo sen kokeneillekkin. Oli todella terapeuttista ruveta muistelemaan noita aikoja. :o

Kohti vastuullisempaa elämää ja silleen?

ps. Ois tehny meili quottailla hirveest, mut sit en saannu niistä muodostettua mitään järkevää kokonaisuutta nii päädyin tälläseen ratkaisuun.
Life = The Trip
User avatar
xammy
Karvakuono
Posts: 40
Joined: Mon 28 Oct 2013, 23:57

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by xammy »

Hyvä aihe, Dexman ja wRRan nimimerkit on jäänyt mieleen jostain vuosien takaa, kun en ollut vielä rekisteröitynyt tänne. Olisko siitä joku 7-8 vuotta kun ensimmäisiä kertoja löysin psyvaulttiin, en tiedä oliko tää eka kerta kun löysin tänne kun googlasin netistä "Rivatril" ja psyvaultin threadi pamahti ensimmäiseksi. Olin siis löytänyt purkillisen bentsoja äitini lääkekaapista. Niitähän piti sit kokeilla ja tietysti alkoholin kans, ekat ryynikännit tuli kokeiltua silloin joskus yläasteella. Sepä jäikin viimeiseksi kerraksi sekoittaa bentsoja ja alkoa, ja hyvä niin. Olisi voinut käydä jotain peruuttamatonta, mm. kaveri heräsi sinä iltana sairaalasta. Hulluja aikoja kun miettii sinne asti.

Itselläni mielenkiinto päihteitä ja huumeita kohtaan alkoi jo tosiaan tuossa iässä, ja luulen että olen lukenut internetistä enemmän päihteistä mitä koko peruskoulun tai yläasteen aikana oppikirjoja koulussa. Kun täältä keskisuomesta olen, eikä ollut todellakaan mitään kontakteja, niin muistan ajatelleeni miten en varmasti tule koskaan laittamaan LSD blotteria kielen alla. Ja nyt sekin on kokemus on jo historiaa, kuinka naiivi sitä osasikaan olla.

Tässä kun kirjoitan tätä viestiä niin melkein itken onnesta miten hyvä tuuri mulla on käynyt päihteiden suhteen. En ole riippuvainen ollut koskaan mistään, olen kirjoittanut ylioppilaaksi ja käyn tällä hetkellä töissä - ja toivottavasti olen ensi syksynä yliopistossa jonne yritän nyt toista kertaa. Suurin tekijä on varmaan se, että en ole ikinä pahemmin joutunut tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa joilla on ongelmakäyttöä. Omassa kaveripiirissä kyllä melkein jokainen käyttää, tai on ainakin kokeillut huumeita. Kellään siitä ei ole vielä tullut ongelmaa, kaikki ollaan siis 21-22 vuotiaita. Tää kai sitä kriittisintä vaihetta on menossa.

Tästä nyt tuli vähän tällainen avautuminen omasta elämästä. Pienissä MDMA:n aiheuttamissa aftergloweissa tätä kirjoitan, eilen tuli nautittua taas 3kk tauon jälkeen kaverin syntymäpäivien kunniaksi.

Tuo alkuhuuma on kyllä nyt viimeiset pari vuotta ollut suht vahva, ja internetin aikakaudella doupin saaminen on lapsellisen helppoa. Mutta se tuossa on hyvä että ei tarvitse olla tekemisissä niiden ongelmakäyttäjien kanssa, jossa sita tavaraa liikkuu. Lisäksi olen pysynyt kaukana stimulanteista ja opiaateista, vaikka on nekin tullut kokeiltua. Jotenkin en ole saanut oppareista, bentsoista tai stimuista niin paljon irti. Ehkä ne sopivat eskapismiin paremmin, kuin psykedeelit? Kuten alkoholikin, ne tuntuvat turruttavan sitä valmiiksi pahaa oloa. Alkoholi onkin ainut jota olen päihteistä väärinkäyttänyt, ja joka on eniten aiheuttanut ongelmia - nykyään olen melkein hyvilläni että tulee enemmän käytettyä muita päihteitä kuin alkoholia. Pahin huuma on nyt kuitenkin ohi, enkä edes jaksa avata Tor-selainta päivittäin katsellakseni mitä siellä on tarjolla. Silti mielessä pyörii miten tulevana kesänä katselen auringonnousua happopäissäni tai nielaisen 120mg pommin MDMA:ta odottaen niitä upeita nousuja.

Jos vain pystyisi pitämään käytön siinä, että juhlistaa juhlaa, eikä pakene pahaa oloa niihin niin se varmaan auttaa jo paljon. Mietin aina, että eihän musta voi koskaan tulla addikti, mutta kuten aiemmin lapsellinen ajatukseni LSD:stä, ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. Molemmat vanhempani kuolivat yliannostukseen, joten on tavallaan elämän saavutukseni olla lähtemättä samalla tavalla.

Laitetaas viel yks biisi loppuun: http://www.youtube.com/watch?v=ycqXkI3U3mM

Tähän lankaan liittyen tulee mieleen muutenkin päihtyminen ja miten se liittyy olennaisesti ihmiseen, sekä myös eläimiin. On myös mielenkiintoista että myös lapset hakevat päihtymystä, jos ketään kiinnostaa niin tässä aiheesta tekemäni threadi bluelightiin:

http://www.bluelight.org/vb/threads/709 ... human-need
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

xammy wrote:Ehkä ne sopivat eskapismiin paremmin, kuin psykedeelit?
Psykedeeleilläkin voi harjoittaa eskapismia, mutta siitä voi tulla hieman erilaista. Siihen voi liittyä ajatuksia siitä, että on kokenut jotain suurempaa ja hienompaa kuin muut, ja nyt ymmärtää maailmankaikkeuden aivan eri tavalla, ei ole enää sama ihminen kuin ennen, on jotenkin poikkeuksellisella tavalla erilainen kuin muut tai "valaistuneempi", luulee ymmärtävänsä maailmaa muita paremmin jne. Tällaisen egotripin keskellä on vaikeaa tarttua kiinni todellisuuteen, sillä mitä se ikinä onkin, tuota se ei ainakaan ole :).
xammy wrote:Mietin aina, että eihän musta voi koskaan tulla addikti, mutta kuten aiemmin lapsellinen ajatukseni LSD:stä, ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. Molemmat vanhempani kuolivat yliannostukseen, joten on tavallaan elämän saavutukseni olla lähtemättä samalla tavalla.
Varmaan jokainen addikti on ajatellut joskus, että "Enhän MÄ nyt voi jäädä koukkuun". Se on oikeastaan yksi isoimmista harha-askeleista ennen addiktoitumista... Siis illuusio siitä, että ei itse voisi jäädä koukkuun. Mun mielestä tärkeämpää olis ymmärtää se mahollisuus, ja sen takia pitää oma käyttönsä kohtuullisena. Jos ajattelee, että "enhän mä nyt..." niin helposti kuvittelee voivansa kiskoa kamaa vaikka päivittäin ilman että jäisi siihen koukkuun. Uskaltaisin väittää, että addiktiksi ajautuvat yleensä juuri ne, jotka eivät usko addiktoituvansa.

Surullisen monet lapset seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä (tein muuten aiheesta juuri topicin jos kiinnostaa http://psyvault.net/viewtopic.php?f=5&t=6066). En tarkoita henkilökohtaisesti sinua, mutta on hyvä kuitenkin pysyä tietoisena omasta päihteidenkäytöstä ja sen säännöllisyydestä ja syistä esimerkiksi.

Yksi yleisimpiä syitä addiktiolle on varmasti se, että vaikean tilanteen tullen on oppinut selviämään tilanteesta vetämällä pään täyteen. Tää on jo sinänsä aika hyvä nyrkkisääntö, et pahaa oloo ei pyrkis ikin poistamaan päihteil. Jos on paha olla niin sit vaan ollaan, sit ei päihdytä. Tai toki sitä voi muilla tavoil purkaa, taiteeseen tai liikuntaan vaikka.

Toisaalta myös tää huuma voi olla joillekin tapa paeta sitä pahaa oloa. Siis se innostus, viehätys ja kiinnostus päihteisiin, vaikkei käyttäiskään niitä usein.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."
User avatar
xammy
Karvakuono
Posts: 40
Joined: Mon 28 Oct 2013, 23:57

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by xammy »

wRRa wrote: Psykedeeleilläkin voi harjoittaa eskapismia, mutta siitä voi tulla hieman erilaista. Siihen voi liittyä ajatuksia siitä, että on kokenut jotain suurempaa ja hienompaa kuin muut, ja nyt ymmärtää maailmankaikkeuden aivan eri tavalla, ei ole enää sama ihminen kuin ennen, on jotenkin poikkeuksellisella tavalla erilainen kuin muut tai "valaistuneempi", luulee ymmärtävänsä maailmaa muita paremmin jne. Tällaisen egotripin keskellä on vaikeaa tarttua kiinni todellisuuteen, sillä mitä se ikinä onkin, tuota se ei ainakaan ole :).
Onneksi ei ole koskaan ollut tuommoista jumalkompleksia, eikä psykedeelit ole oikeastaan koskaan antanut sellaista kokemusta että "olisin valaistunut" vaikka olen ottanut niin isoja annoksia, että egosta ei ole ollut tietoakaan, saati ajasta ja olen seikkaillut jossain toisessa ulottuvuudessa. Enemmän elämää muuttava kokemus oli varmasti ensimmäinen kerta MDMA:ta.
wRRa wrote: Surullisen monet lapset seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä
Juuri luin tästä yhtä tieteellistä teosta. Enemmän vaikuttanee kuitenkin kasvuympäristö, kuin perinnölliset tekijät esim. päihderiippuvuuden synnyssä. Itsehän en tuntenut biologisia vanhempiani ollenkaan, ja olen elänyt normaalissa ja rakastavassa perheessä jossa laittomia huumeita ei ole käytetty. Silti tuo perinnöllisyysjuttu hieman kuumottaa, mutta pidän itseäni silti ehkä vastuullisimpana päihteidenkäyttäjänä ketä tunnen.

Mut tosiaan, huumeet on ehkä se helpoin pakokeino pahaan oloon. Onneks itsellä ei ole paha olla ja pyrin välttämään niitä huonojen hetkien helpotteluja päihteillä.
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2233
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Huumeiden alkuhuuma

Post by wRRa »

xammy wrote:Juuri luin tästä yhtä tieteellistä teosta. Enemmän vaikuttanee kuitenkin kasvuympäristö, kuin perinnölliset tekijät esim. päihderiippuvuuden synnyssä. Itsehän en tuntenut biologisia vanhempiani ollenkaan, ja olen elänyt normaalissa ja rakastavassa perheessä jossa laittomia huumeita ei ole käytetty.
Niin joo! Mä sain eka sellasen kuvan, että sut ois kasvattanut huumeita käyttävät vanhemmat, jotka olis sit kuosanneet itsensä hengiltä. Jos et ole vierestä joutunut sitä seuraamaan, niin ehkä et ole myöskään kotoasi sitä mallia oppinut. Perinnöllisyys vaikuttaa aina jonkin verran, mutta lopulta se on se ympäristö, joka niitä tiettyjä geenejä aktivoi.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."