500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Alue kaikille trippailutarinoille, pois lukien alla erikseen olevat. Psykedeelit, dissosiatiivit, deliriantit...
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Happo on mullistanut elämääni erinäisistä psykoaktiivisista substansseista kenties eniten. Muistan vieläkin hyvin elävästi ensimmäisen trippini. Jaoimme 240 mikrogramman lapun puoliksi hyvän ystäväni kanssa. Tapa, jolla happo laajensi tajuntaa ja sai luonnon hehkumaan, oli jotain todella kaunista ja upeaa.

Sen jälkeen olen nauttinut happoa useita eri kertoja, milloin lappuina (kokonaisina ja puolitettuina) ja milloin taas sokeripaloihin uutettuna. Ilmoitetut ja vahvistetut vahvuudet ovat vaihdelleet 100 mikrogramman ja 250 mikrogramman välillä. Happoa olen nauttinut sekä hyvän ystäväni, että tyttöystäväni kanssa. Tyttöystävän kanssa halusimme kuitenkin kokeilla kerrankin happoa kunnon annoksilla. Hankimme 250 mikrogramman vahvuisiksi ilmoitettuja lappuja, joita me molemmat otimme kaksi lauantai-iltana hieman ennen kello kymmentä. Tietty en voi ihan satavarmaksi sanoa, että tuli nautittua juuri 500 mikrogrammaa, mutta uskoisin nautitun vahvuuden olevan silti 400 mikrogrammasta ylöspäin.

Ensimmäiset vaikutukset ilmenivät puolen tunnin jälkeen. Tunsin tajuntani laajentuvan ja huoneen hieman huojuvan, kuten laiva myrskyssä. Alussa tuli käytyä hyvinkin introspektiivisiä keskusteluja tyttöystäväni kanssa. Noin tunnin jälkeen siirryimme makuuhuoneen puolelle makoilemaan sängylle. Pistettiin musiikkia soimaan. Tyttöystäväni piirteli kuvioita paperille ja minä taas ihailin vahvistuvia visuaaleja. Varsinkin silmät kiinni näin kauniisti muuttuvia fraktaaleja, spiraaleja, värejä, valoa ja pimeyttä. Visuaalit silmät auki alkoivat olla tasoa "ihaillaan maailmaa Photoshopin filttereiden läpi". Makuuhuone ja ympäristö näytti hyvin maalaukselliselta. Yritin selittää tyttöystävälleni, miksi Pohjois-Korea on nykyään sellainen kuin on. Tämä kuitenkin oli vaikeaa, koska ajatuksia alkoi tulvia yhä nopeutuvalla tahdilla.

Lappujen nauttimisesta oli kulunut ehkä 2-3 tuntia, kun menin käymään suihkussa. Tämän jälkeen harrastimme tyttöystäväni kanssa seksiä. Kalu oli vaikeaa saada aluksi pystyyn, mutta kunhan se nousi niin sitten jaksoin jyystää todella pitkään eikä puhti meinannut loppua millään. Toisaalta oli ihan mukavaa naida kuin kani, mutta jokin fiilis siitä puuttui.

Seksin jälkeen tyttöystäväni meni suihkuun ja minä tulin hänelle seuraksi. Tässä vaiheessa aloin huomata ajatusteni hapuilevan ja otteeni lipenevän. En oikein pystynyt tarttumaan yhteenkään ajatukseen, vaan ne alkoivat valua vuolaana. Menin makoilemaan sänkyyn koska ajattelin sen helpottavan tilannetta. Tilanne ei helpottunut, päinvastoin. Tässä vaiheessa aloin huomata selkeämmin menettäväni otteeni egostani. Säikähdin tätä pahanpohjaisesti ja menin paniikkiin. Juoksin alasti kerrostalon käytäville, sillä maailma tuntui murenevan. Tyttöystäväni juoksi perääni. Pysähdyin, käännyin takaisin päin, halasin tyttöystävääni ja palasin asunnolleni.

Menin makuuhuoneeseeni. Taustalla soi Laibachin The Whistleblowers. Katson tässä vaiheessa kelloa ja huomaan kuinka numerot muuttuvat tunnistamattomaksi ja kello sulaa hiljalleen osaksi seinää. Käännyn ja näen tyttöystäväni. Hän jähmettyy, sulaa ja häviää näkyvistä muun huoneen mukana. Koen totaalisen egokuoleman. Kaikki sulaa tunnistamattomaksi kvarkkimassaksi ajattomaan tilaan. Viimeinen asia jonka häviävästä egostani muistan, on tuo pahuksen biisin viheltely ja laulajan matala ääni.

Tätä tilaa seuraa sarja kaikkia mahdollisia skenaarioita, joihin sisältyy kaikuja menneisyydestä, havaintoja nykyisyydestä ja ajatuksia tulevaisuudesta. Osa on ihan odotettavissa olevia skenaarioita, osa taas aivan absurdeja. Tähän tilaan liittyy vahvasti ajattomuuden tunne, sillä tuntuu että kävisin tätä tilaa läpi ikuisuuden.

Lopulta pääsen rakentamaan egoani ja maailmaa takaisin kasaan. Poimin hiljalleen egokuoleman myötä tuhoututta egoani, tuntemaani maailmaa ja muistoja kasaan. Yhdistelen niitä hyvin omituisilla ja absurdeilla tavoilla. Jossain välissä tyttöystäväni soitti hyvälle ystävälleni (sille samalle jonka kanssa olen ottanut happoa) paniikissa, ja kysyi miten nyt toimitaan. Muistan kyllä kuinka tyttöystäväni soitti, ja muistan asioita sieltä täältä muutenkin. En vain kokenut niitä tutuksi. Ne olivat vain kaikuja, jotka tabula rasaksi muuttuneen ruumiini myötä kaikuivat rinnakkaistodellisuuteen, jossa yritin parhaani mukaan parsia itseäni kasaan.

Siinä missä egokuolema tapahtui hyvin nopeasti, itseni kasaaminen uudelleen ja uudelleensyntyminen tuntui tapahtuvan hyvin hitaasti. Yritin kyllä parhaani mukaan palata takaisin todellisuuteen, mutta se oli hidas ja tuskallinen prosessi, jossa tuli tehtyä monta yritystä ja erehdystä. Viimeisillä hetkillä olin jo saanut maailman kasaan ja pystyin tunnistamaan ihmisyyden, mutta minun oli vielä vaikea tunnistaa itseäni ja tyttöystävääni. Kovasti ponnistellen pystyin kuitenkin tunnistamaan meidät molemmat ja palasin lopulta todellisuuteen. Egokuolemani kuitenkin väritti meidän molempien trippiä loppuun saakka, eikä siinä ollut enää juurikaan nautittavaa vaikka näyttävät visuaalit olivat vielä päällä. Ei siinä auttanut muuta kuin yrittää saada unen päästä kiinni.

Tyttöystäväni kertoi, että tämä kaikki kesti noin 2-3 tuntia. Aika tuntui paljon pidemmältä, sillä tunsin käyneeni läpi koko ihmisiän. Kun tyttöystäväni selosti, mitä minä tein ja toimin, asiat kyllä kuulostivat tutuilta mutta minulle se oli vain egon parsimista kasaan. Olen saattanut joskus sanoa kokeneeni egokuoleman jollain tasolla, mutta nyt koettuani sen oikeasti nuo viime kerrat eivät ole mitään tähän verrattuna. Egoni on aiemmilla happotripeillä muuttunut, mutta se on ollut enemmän symbioottista yhdistymistä universumin ja ympäröivien ihmisten kanssa. Olen aiemmin kokenut myös jaettua tietoisuutta ystäväni kanssa. Näinä kertoina olen menettänyt kyllä osan egostani, mutta olen kuitenkin tunnistanut sen kaiken alta itseni.

Tämä kerta oli erilainen. Itseni yllätti, kuinka todellista ja totaalista tämä kaikki oli. Siksi varmaan säikähdin niin pahanpuoleisesti. Koin egokuoleman, ajan, tilan ja ympäristön häviämisen totaalisena ja lopullisena. Se oli minulle niin vahva kokemus että se on vieläkin vahvana mielessäni, ja tulee varmasti olemaan pitkän aikaa. Vaikka kirjoitin tämän stoorin minä-persoonassa, en kuitenkaan enää ollut minä. Kun ote lipsui lopulta egostani, en ollut enää minä. Oli vain joku, joka koki kaikuja siitä mitä minä joskus olin ollut, olin tällä hetkellä, tulen olemaan tai olisin voinut olla. Ja tämä joku ei enää tuntenut pelkoa. Kun minulla oli vielä ote egostani, pelkäsin pahanpohjaisesti. Jossain vaiheessa vaan päästin irti ja annoin mennä.

Kaiken kaikkiaan tätä kokemaani on vaikea pukea sanoiksi. Tämä kokemus oli niin vahva, että ei kyllä tee mieli vähään aikaan ottaa happoa. Joskus sanoin etten ole kokenut "pahaa trippiä", mutta kyllä tuo egokuolema oli niin lähellä sitä kun vaan voi olla.
Kaptah
Tuppisuu
Posts: 7
Joined: Tue 15 Sep 2015, 18:41

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Kaptah »

Mielenkiintoista juttua! Hyvin kirjoitettu, saa käsitystä minkälainen kokemus voisi olla omalla kohdalla. Erikoista että egokuolemakin voi kertomusten perusteella olla joko erittäin positiivinen tai erittäin negatiivinen. Useimmin sitä taidetaan kuvata tavoittelemisen arvoisena "ultimaattisena" tilana.
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Kiitoksia! :) Kun kokemus on ollut näinkin vahva, olen ehtinyt kelailemaan trippiä tämän kirjoituksen jälkeenkin aika paljon. En voi painottaa tarpeeksi sitä, mikä merkitys set & settingillä todella on. Kun ajatuksia on yhä vaikeampi pitää kasassa ja samalla muodostaa käsitystä havaituista asioista, on se hyvin altis ulkoisille vaikutteille. Kuunneltuani noita Laibachin biisejä tajusin, että tuon pahan tripin aloitti yksi biisi. Ennen tuota The Whistleblowersia soittolistalla tuli Eurovision. Ahdistava ja painostava melodia yhdistettynä peräkkäin "looppina" toistuviin kertosäkeisiin ei todellakaan ollut hyvä yhdistelmä tuolla hetkellä. Se sai ajatukset lentämään hyvin villisti. Ajan, tilan ja todellisuuden hahmottaminen vääristyi siinä vaiheessa todella paljon, eikä millään hyvällä tavalla. Luulin sekoavani lopullisesti, ja näin sieluni silmissä kuinka valkeatakkiset kantavat minua suljetulle osastolle läheisteni itkiessä vieressä.

Itse egokuolema ei kuitenkaan ollutkaan tripillä pahinta. Kun tajuaa päästää irti egosta, päästää samalla irti myös ihmisyydestä ja samalla emootioista. Siinä vaiheessa en tuntenut enää pakokauhua ja tuskaa, jota egokuolemaa edeltänyt psykoottinen tila aiheutti. Siinä mielessä ymmärrän kyllä väitteet siitä, miten egokuolemaa voidaan pitää eräänlaisena "nirvanana", tavoiteltavana tilana. Varmasti se olisi ollut sitä minullekin, mutta kävin kaiken niin kovan käden kautta etten osaa jälkikäteen hirveämmin nauttia lopputulemasta.

Toisaalta, kun olen käynyt trippiä enemmän läpi, koen tuon The Whistleblowersin nyt tietyllä tavalla nirvanallisena biisinä. Biisinä, joka kuiskaa korvaan että "Kaikki on okei, päästä irti ja ole yhtä kaiken kanssa".
Jim
Psykonautti
Posts: 59
Joined: Mon 29 Jun 2015, 00:16
Location: Manse

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Jim »

Tempelli wrote:Toisaalta, kun olen käynyt trippiä enemmän läpi, koen tuon The Whistleblowersin nyt tietyllä tavalla nirvanallisena biisinä. Biisinä, joka kuiskaa korvaan että "Kaikki on okei, päästä irti ja ole yhtä kaiken kanssa".
Itsellä jotkin The Doorsin biisit aiheuttaa nykyään samanlaista reaktiota.

Jotenkin sitä on selvinpäin niin vaikee kelaa mitkä asiat, tai biisit varsinkaan, voi vaikuttaa vahvasti trippiin. Enter Sandmanin lisäämistä soittolistalle mietin selvinpäin hyvinkin pitkään, mutta se paljastuikin yllättävän miedoksi kokemukseksi. Viime happotripillä jouduttiin MiElen kanssa tappamaan hämähäkki ja se vasta jumalauta oli projekti. :D

Mutta siis, miten sulla noin nyt niinku on jälkeenpäin menny? En meinaa siis suhtautumista happoon tai muijaas, vaan sitä että mitä tommosesta kokemuksesta voi nyt sitten ammentaa? Onko se jollain tavalla tavoiteltava olotila, tai siis että onko ne jälkifiilikset ja -mahdollisuudet tavoiteltavia? Tabula rasa ihan vaan terminä kiihottaa jo prkle. Jotenkin mulla on semmonen käsitys että sen kokemuksen jälkeen olis paljon helpompi iskostaa uusia skeemoja, tapoja ja ajatuksia itseensä sekä irtaantua vanhoista. Vai jääkö siittä vaan joku kaottinen pelko deelejä kohtaan tai tunne että mikään ei oo mitään?
En ole koskaan maistanut karambolaa, vaikka useasti sellaiseen törmännyt, sanoin ja huomasin silmäni periferiassa niskasi ojentuvan kohti. Olin juuri kääntymässä ottamaan vastaan suudelmasi, kun horisontti kalpeni valkoiseksi ja paineaalto vei sinut pois.
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Jim wrote:Mutta siis, miten sulla noin nyt niinku on jälkeenpäin menny? En meinaa siis suhtautumista happoon tai muijaas, vaan sitä että mitä tommosesta kokemuksesta voi nyt sitten ammentaa? Onko se jollain tavalla tavoiteltava olotila, tai siis että onko ne jälkifiilikset ja -mahdollisuudet tavoiteltavia? Tabula rasa ihan vaan terminä kiihottaa jo prkle. Jotenkin mulla on semmonen käsitys että sen kokemuksen jälkeen olis paljon helpompi iskostaa uusia skeemoja, tapoja ja ajatuksia itseensä sekä irtaantua vanhoista. Vai jääkö siittä vaan joku kaottinen pelko deelejä kohtaan tai tunne että mikään ei oo mitään?
En minä nyt sentään ole kehittänyt pelkoja deelejä kohtaan. Sen verran tuo kokemus kuitenkin vaikutti, että happoa ei tee mieli vähään aikaan ottaa. Kyse ei ole niinkään pelosta, vaan inhosta. Aivan kuin olisi syönyt aivan liikaa kakkua. Vaikka kakku olisi kuinka hyvää, lopulta makeus puskee yli ja tulee ähky sekä vatsanpuruja. Sama juttu tämän hapon kanssa. Ajattelin, että pärjään hyvin tuplien kanssa, mutta se olikin hieman enemmän mitä osasin odottaa. Sen seurauksena koin hyvin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä. Aluksi se saattoi olla eräänlaista vainoharhaisuutta ja pelkoa deelejä kohtaan, mutta lopulta kun sai prosessoitua stressiä ja ahdistusta niin se vainoharhaisuus muuttui inhoksi.

Ja inho johtunee nimenomaan siitä, ettei mieli pysty prosessoimaan tarpeeksi mullistavia muutoksia lyhyessä ajassa. Vaikka sinänsä olinkin tuollaisen tapahtuman jälkeen oma itseni, mieli on ollut alttiimpi uusille ajatuksille ja mietteille. Sitä en sitten tiedä, olenko iskostanut uusia ajatuksia. Se ehkä on muuttunut, että olen löytänyt motivaatiota arkielämän velvollisuuksiin. Tuossa kun kuitenkin koettiin eräänlainen uudelleensyntymisen prosessi, niin sen aikana löysi itsestään puolia, joita ei ole aikaisemmin löytänyt tai jotka ovat ajansaatossa unohtuneet ja hautautuneet.

Periaatteessa tuon voisi kokea uudestaan, mutta se vaatii selkästi inhon hälvenemistä, uusien muutosten helpompaa hyväksymistä ja tärkeimpänä mahdollisimman hyvää set & settingiä. Sopiva soundtrack taustalle, mielellään valoisaan aikaan ja mahdollisesti keväällä/kesällä. Täysipäinen trippivahti katsomaan perään ja tarpeen tullen antamaan auttavaa kättä tietyissä tilanteissa. Ja näiden lisäksi henkisesti mahdollisimman hyvin valmistautuneena.
Last edited by Mushru on Thu 25 Feb 2016, 19:05, edited 1 time in total.
Reason: Poistin toisen viestin kun tuli kaksi kertaa
User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Mekstori »

Hyvin kirjoitettu stoori! Mulla oli aika samanlainen egokuolema kombolla MXE + DMT josta kirjotinkin stooria tänne. Se irti päästäminen on yllättävän vaikeeta kun tuntee että egosta vaan putoo palasia. Vähän niikuin ego olisi säkki täynnä eri erilaisia palikoita omasta alitajunnasta ja säkin pohjassa on reikä. Kannat säkkiä mukana väkisin, vaikka pikku hiljaa palanen putoaa yksi kerrallaan, kunnes lopulta tajuat päästää säkistä irti :D Tavallaan egokuolema on varmaan helpompi ja positiivisempi mitä nopeammin päästää säkistä irti. (ehkä ontuva vertaus :P )

Ehkä se, että tajuaa päästää ajoissa irti tuo tietyn vapautuksen myös siihen kokoamisprosessiin. Ja se oma persoona sieltä mihoinkään katoa, vaan tilapäisesti vaan tajunta käy läpi niin absurdeja hermoratoja, että tuntuu ettei ihmisyyttä edes ole jäljellä. Ja ehkä juuri näistä absurdeista poluista joita hermoimpulssit läpikäyvät syntyy ne oivallukset ja toisaalta mieli ehkä rakentaa egon uudelleen kohti sitä, joka haluat olla ja osa turhista ja itseäänkin ärsyttävistä ajatuskuluista/egon palasista jää pysyvästi pois.

Tuntuu että mitä isomman annoksen psykejä ottaa sitä nopeammin hermoimpulssit kulkevat ja sitä enemmän koettu aika hidastuu. Sen takia egokuolema tuntuu kestävän ikuisuuden :D IMO

EDIT: Pitää itsekkin kokeilla joskus isoilla annoksilla happoa. Mutta mietityttää vaan kun jo DMT:n kohdalla se tuntu ikuisuudelta ja happo kestää niin kauan. Mut toisaalta ikuisuus on aina ikuisuus 8)
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Tänks! :D Oikeestaan tuo säkkivertaus tietyllä tavalla toimii. Itse olen yrittänyt miettiä useita erilaisia vertauskuvia kokemaani. Eräällä tavalla tuntui siltä, kuin olisi lähtenyt kävelemään heikoille jäille. Siinä alkaa tuntea, kuinka jää alkaa säröilemään oman painonsa alla ja paniikissa yrittää juosta säröilevää jäätä pakoon. Jossain vaiheessa tajuaa, ettei sitä pääse pakoon vaan ainoa vaihtoehto on vain jäädä ja antaa jään hajota oman painonsa alla. Jää kuvastaa vertauskuvallisesti omaa egoa, ja uppoaminen jään alla olevaan veteen itse egokuolemaa. Varmasti on myös totta sekin, että mitä aikaisemmin osaa päästää irti, sitä helpompi on egon kokoamisprosessi. Ihan yhtä lailla mitä kauemmas rannasta juoksee, sitä syvemmälle uppoaa.

Nyt tässä parikin kertaa DMT:tä breakthroughiin saakka vapotelleena huomasin todella paljon yhtäläisyyksiä tuohon haposta saamaani egokuolemaan ja sitä seuranneeseen hetkeen. Itselläni ne hurjimmat hetket hapoissa eivät kuitenkaan kestäneet kuin 5-30 minuuttia. Mitään hajua minulla ei ollut paljon aikaa meni, koska kello suli silmieni edestä pois. Tarkkoja muistikuvia tuosta ei ole, mutta ainakin tuntui siltä että jossain vaiheessa kun kellon olisin nähnyt niin viisarit olisivat pyörineet vauhdilla. Aivan kuin olisit ollut eräänlaisessa aikakuplassa jossa aika kulkee ympäristöä nopeammin. Nuo hetket tuntuivat ikuisuudelta, ja toisaalta tuntui kun olisin mennyt hypernopeudella eteenpäin, välillä myös taaksepäin.

Varsinainen egon kokoamisprosessi ei ollut läheskään yhtä intensiivinen prosessi. Se oli itse asiassa aika miellyttävää, eikä aika mennyt yhtään sen nopeammin. Oikeastaan se egokuolemaa seurannut ikuisuudelta tuntunut ajanjakso tuntui kestävän monin verroin pidempään mitä sitä seuranneet tunnit. Näkemäni harhat olivat tietyllä tavalla haikeita ja kauniita. Ainoa punainen lanka tuon kokoamisprosessin aikana oli se, että olin ottanut happoa. Sitä en kuitenkaan tajunnut että kaikki tämä loppuu joskus. Luulin tämän olevan lopullista ja siksi minä, tai oikeastaan kaiut minusta, toistivat usein toimintasuunnitelmasta, jota tarvittaisiin kun minun täytyisi kohdata perheenjäseneni ja valkotakkiset. Tästä huolimatta en kokenut tätä kovinkaan pelottavana, kun ei ollut jäljellä sitä egoa jonka emootioihin voisi tarttua.

Eniveis! Vaikkei tuo kovin miellyttävä kokemus ollutkaan, jos siltä tuntuu niin kokeile ihmeessä! :up: Mutta mikäli kokeilet, niin ehkä kannattaa olla selväpäinen trippivahti ja bentsoja mukana. Sen verran intensiiviseksi tuo kuitenkin kävi, että tuskin siinä olisi perinteiset pahan tripin rauhoituskeinot auttaneet. Trippivahti vahtii ettet tee mitään hölmöä. Luoja tietää minne minäkin olisin alasti yöpakkasilla ilman avaimia juossut jos olisin ollut yksin. Bentsot rauhoittavat pahimmat hetket. Toisaalta ehkäpä tällaiseen kokemukseen kuuluu eräänlainen "helvetintulen läpi kulkeminen". Siinä tapauksessa ehdottomasti selväpäinen trippivahti messiin.
User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Mekstori »

^ musta jotenki tuntuu että mun oma psyyke on niin erakkoluonteinen. Että kestän tosi intensiiviset tripit yksin paremmin kun joku ihmisen kanssa. Vaikka onkin muutama kaveri jonka kanssa voi trippailla ilman mitään huolia ni just tommosella egokuolema dosella saatat luulla kaverias jokskuks paholaiseks tai jotain vastaavaa. Vähintäänkin ne väärinymmärykset ku yrität tulkita mitä se toinen selittää ja omat vastaukset on jotain toiselta planeetalta :D

En oo koskaan tripannu silleen et ois trippivahti. Silleen kyllä että jos kahestaan ottanu ni toinen ottanu yleenä pienemmän annoksen. Pitää kyllä kokeilla tommonen isompi määrä joskus, mut se vaan ku se kestää niin pitkään. Toisaalta oon lukenu et jos ottaa ison annoksen ni se intensiivisin kohta on aika lyhyt niinku sanoitkin.

No eniveis viikon päästä ois tarkotus testata vähän erilaista komboa LSD+2cb+ketamiini+(MDMA). Hippyflip on tullu testattua (sienet+mdma) mut en oo koskaan yhistäny LSD+MDMA. Ehkä kuitenki jätän MDMA:n pois ku en ite oo siitä koskaan lämmenny vaikka hippyflip olikin ihan hauska. Happo suuhun ja ku se peakkaa ni 2cb ja sit ketamiinia aina tarpeen mukaan. Jos alkaa introspektio menee liian syvälle ni sit vaan ketkua nenuun ja hyperavaruuteen :P ,auttaa ittelläni aina pieniin psykeahdistuksiin.
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Kyllä minäkin kestäisin tripit ihan hyvin yksinkin, mutta koen vain että saan synergiaa toiselta mikäli mukana on joku muu trippailemassa. Toisaalta tällä dosella se synergia loppui siihen kun ego alkoi murentua palasiksi. En kokenut trippikumppania paholaisena tai minään. Koin vain olevani totaalisen yksin keskellä singulariteettiä. Siksi olisi varmaan ihan hyvä että tuollaisella dosella mukana olisi selväpäinen trippivahti, joka voi tilanteesta riippuen rauhoittaa tai pahimmassa lopettaa tripin bentsoilla tai antipsykooteilla.

Mutta ihan it's up to you haluatko ottaa ison annoksen vai et. Tää on ehkä vähän semmoinen asia, että on oltava henkisesti valmis siihen että kokemus voi olla hyvinkin intensiivinen. Ja itselläni intensiivisyys oli sitä tasoa, että kaikki muuttui niin yhtenäiseksi massaksi etten edes erottanut huoneessa olevia ihmisiä. Mutta tuskin se kestää sen pidempää mitä on ne huiput. Ajantaju vääristyy kyllä siinä niin totaalisesti, että intensiivisimmässä kohdassa tunnet olleesi tripillä vähintään tuntikausia, jopa päiviä. Ehkäpä juuri siksi kannattaa olla trippivahti siinä messissä vahtimassa, jos intensiivisyys tuntuu jatkuvan liian pitkään niin kaveri voi iskeä xanoreita nassuun rauhoittaakseen hurjimman menon.

Dääm, nyt kyllä tekis mieli kokeilla jotain komboa itsekin. Itse en ole kombonnut kuin pajaria ja synteettistä polttoa. Mutta mielellään ei happoa vähään aikaan. :D Ehkä kesällä. Mutta mämmiä kyllä vois kombota eri aineitten kanssa.
User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Mekstori »

Joo kyllä niistä hyvistä ystävitä saa sitä synergiaa mut sit jos on liin iso porukka ni menee vituiks välillä :P DMT kyllä toi ton kokemuksen singulariteetista - olotilasta atomien välissä tms. Ja egokuolemassa ku niitä persoonan kerroksia katoo yks kerrallaan ni löytää ittestään semmosia "osapersoonia" jota ei ees muistanu olevan olemassa :D Vähän niinku sipulia kuorii yks kuori kerrallaa kunnes ei oo enää mitään jäljellä.

Oon kuitenki vakuuttunu et pystyn hadlaa yksin just tommoset egokuolemat parhaiten. Meen makuulleen ja laitan silmät kii ja rauhottavaa musaa joka johdattaa siihen tilaan kunnes ei sitä musaakaan kuule. Mut ite tykkään pitää silmät kinni jostain syystä. Tai en mä ees DMT:ssä tiedä onko ne auki vai kiinni. Näköhermoratoihin sinkoilee sen verran impulsseja et kai se on sama onks ne auki vai kiinni.

Se missä se kaveri tulee tarpeeseen on se egon kasaaminen ku siinä keskustelu auttaa. Ja muutenki ku jää se stimuloitunu olo LSD:stä. Ku ite ei yleensäkkään saa unta LSD:n jälkeen yli 12h mut bentsot auttaa. Koskaan en bentsoilla oo kuitenkaan trippiä keskeyttäny. Oon aina miettiny et mitä se tekee aivoille jos sul on jonku psykedeelien laukasema prosessi menossa ja sit pysäytät sen bentsoilla.

EDIT: Bentsoja syöneen korjailen typot vasta huomenna
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Juu ei liian isoa porukkaa. En tosin olekaan trippaillut kuin itseni lisäksi yhden kanssa. Ehkä vähän isommalla porukalla hyviä tyyppejä voisi kokeilla trippailla, mutta max. 2-3 henkeä itseni lisäksi on yläraja. :D Jos käytän tuota sipulivertauskuvaa oman egokuolemani kohdalla, niin siitä kuori vain sen tumman ja ohuen ulkokuoren ja korkeintaan yhden sisemmän kerroksen kunnes kaikki laitettiin yhtäkkiä blenderiin jossa ego silppuuntui olemattomiin. Ehkä se vaan johtui siitä että pidin omasta egostani niin tiukasti kiinni, ettei se ote kerennyt juurikaan lipsua. En kerennyt huomata itsestäni muuta kuin pakokauhuisen ja hulluuden partaalle joutuneen itseni. Lopulta kun päästin irti, niin ego sitten lähti ryminällä. :doh:

Itse olen sitä mieltä, että egokuoleman kohdatessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata se yksin. Ainakin itse huomasin, että vaikka seurassani oli itselleni tärkeä ihminen niin sillä ei ollut väliä, egokuolema kadotti kaikki kontaktini ja muistoni muihin ihmisiin. Hirveän ahdistavaa, kun et tunne olevasi yhtään mitään ypöyksin kaikessa kaaoksessa. Myös egon kasaaminen oli aikalailla sooloprosessi. Vaikka minulta kyseltiin asioita ja juttelin ihmisten kanssa, niin se teetti paljon työtä että ylipäätänsä sain kontaktin ihmisiin. Valtaosan ajasta rakentelin egoa yksikseni kasaan harhojen säestämänä. Olisi ollut ehkä mukavampi, jos olisin saanut kontaktia ihmisiin. Ehkä se egokuolema silppusi egoni niin totaalisen tuusannuuskaksi ettei jäljellä ollut muuta kuin kehoni ja täysin tyhjä mieli.

Vaikka tämä on mennytkin vähän dialogiksi niin toisaalta ihan mukava että olen voinut keskustella tripistäni muiden kanssa. :) Vaikka tripistä on todella pitkä aika niin silti minulla ei ole täysin hahmottuneena tapahtumien kulku. Helpottaa huomattavasti että pystyy purkamaan trippiä toisten ihmisten kautta. Helpompi löytää oikeat sanat sen sijaan että joku vain kysyisi miten trippi meni. Lähipiirissäni ei ole hirveämmin ihmisiä joilla olisi samankaltaisia kokemuksia.
User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Mekstori »

Nojoo oikeestaan itellä ainoo todellnen egokuolema tuli kombolla MXE+DMT (kirjotin trippistoorinkin siitä) ja olihan se raju ku persoonan palaset lähtee veke.

Looginen järkeilijä-minä lähtee ekaks veke, sit selviytyjä-minä jolle iskee luontainen taistelu olemassa olosta, sitten on jäljellä enää tunne-minä, joka kokee sen tunneryöpyn kun on hyväksyny "kuoleman". Lopulta jäljellä ei oo edes tunnetta vaan ajallinen äärettömyys ja sekin on kyllä jonkinlainen olemisen muoto.

Musta aina tuntuu että se viiminen olemassaolon tunne on kaikilla ihmisillä sama ja sen takia egokuolema jotenki herättää tosi voimakkaasti sen ajatuksen, että pohjimmiltaan ollaan kaikki samanlaisia kun ottaa pois persoonan johon on kasvanut :)
User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by ExtraTerrestrial »

Nyt kun tulin lukeneeksi tämän sun trippistoorisi ajatuksella niin huhhuh kuinka hurjaa menoa! :shock: Nyt kun olen saanut DMT-breakthroughin useammankin kerran ja kokenut egokuoleman suurella annoksella happoa niin osaan kyllä samaistua tuohon, mutta samaan aikaan tämä on myös hyvin melko kokemus omaani verrattuna. En missään vaiheessa nähnyt vieraita olentoja (tosin tämähän taitaa olla tyypillistä DMT:lle niin omien kuin muidenkin kokemusten perusteella) enkä kokenut missään vaiheessa fyysistä kipua. Oli vain universumi ja minä. Tuntui siltä kuin mieleni olisi avautunut universumille ja tietyllä tavalla kutoutunut universumin kanssa yhteen. Kaikki universumin tarjoama informaatio alkoi käydä raskaaksi ja alkoi syrjäyttämään egoani. Tunsin universumin tuskan, ja se yhdistettynä oman egoni menettämiseen sai minut hulluuden partaalle ja tuntemaan pahinta pakokauhua ja pelkoa mitä olen koskaan kokenut. Siinä vaiheessa minun ei auttanut muuta kuin antaa periksi ja minä lakkasin olemasta yhdessä universumin kanssa. Tai siltä se tuntui, mutta ehkä ennemminkin universumi ja egoni heitettiin blenderiin ja ne yhdistyivät tasaiseksi massaksi. Mieleni seilaili ympäri universumia etsimässä egoni rippeitä ja kokoamassa egoani takaisin kasaan, kun ruumiini oli tyhjänä siinä todellisuudesta mistä lähdin, toistaen vastaanottimena niitä asioita joita koin kun mieleni kokosi egoani kasaan ja toisti näkyjä.

Mutta uskoisin, että egokuoleman rakenne on pohjimmiltaan kaikilla ihmisillä sama. On tietynlainen prologi, tapahtumasarja joka johtaa egokuolemaan. Oikeastaan tuo kuvauksesi järkeilijä-minästä, selviytyjä-minästä ja tunne-minästä kuvaa tuota tapahtumasarjaa hyvin. Sitten tulee egokuolema. Varmaan vaihtelee ihmisten välillä, miten kokee egokuoleman. Itse ainakin yhdistän egokuolemaan sen varsinaisen kuoleman lisäksi sitä seuranneen ajattomuuden ja kaoottisuuden. Seuraava vaihe alkaa siitä kun löytää tuhoutuneen egonsa ensimmäisen palasen ja alkaa kokoamaan itseään kasaan. Lopulta seuraa epilogi, eräänlainen loppusilaus. Vaikka olin saanut jo oman itseni valtaosin kasaan, kesti vielä hetken ennenkuin hahmotin itseni ja muut ympäröimäni ihmiset sekä mitä oli tapahtunut. Ei se kuitenkaan kauaa kestänyt.

Egokuolemasta ei taida olla ketjua? Meinaan aiheesta olisi varmaan paljon keskusteltavaa, ja menee vähän offtopiciksi jos sitä jatkaa tässä. :doh:
User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: 500 mikrogrammaa happoa ja totaalinen egokuolema

Post by Mekstori »

Tein oman ketjun tänne jossa voidaaan jatkaa keskustelua :)