Ajatuksia, ihan mistä vaan

[psychiCNoob]

Telkkari ja tietokone vie tehokkaasti just sitä aikaa mitä vois käyttää luovaan tekemiseen ja olemiseen. Kannatan ideaa.

Monesti sit ku lähtee ulos oleilemaan tai soittelemaan frendien kaa/yksin tai jtn. niin huomaa et hitto täähän on just sitä mitä mä haluun. Pien sarjabingetys nyt on omaa luokkaansa silloin tällöin, erityisesti talven aikaan.

Mä myin mun telkkarin ja pleikkarin ihan pilkkahinnoilla veke ja oon ihan tyytyväinen päätökseen. (Kieltämättä joskus tekis mieli pelata jotain.. Muutakin kun Life-RPG:tä)

[tRip]

Oon miettinyt. Pitäisköhän mun lopettaa telkkarin katsominen hetkeksi? Tai sarjojen jumittelu. Varsinkin niiden keskivertaisten sarjojen.

Aivokapasiteettia riittää ainakin enemmän jätymiseen ja mietiskelemiseen. Hetken siinä menee opetellessa ittekseen oleskelemiseen..

Mut se aivokapasiteetti.. Ni on sil sit lopulta ihan hyödyllistäkin käyttöä ehkä joskus lopulta..

Ja sit taas pitää nollaa.

ELi ikiluuppii niinku aina.

[boost]

Mulla on joku halu avautua ja kuulla muiden kokemuksia niin sanotusta valaistumisen tiestä. Alussa pari vuotta sitten alkoi aika, jolloin löysin sen tien, missä yritän kehittyä. Alkoi siitä, että tajusin nykyhetkessä elämisen merkityksen ja kaiken sen mitä mielletään ns "deepiksi".. You know...
Nyt oon ollut jossain niin negatiivisessa vaiheessa taas, että oli pakko mennä kävelemään ulos ja miettimään mun olemusta uusiksi. Haaveilen jatkuvasti jostain täydellisestä vapautumisesta. Siitä, että en olisi jokaisen vastaantulevan ihmisen kohalla niin itsetietoinen. Yritän kävellessä vapauttaa itseni, mutta kun yritän, niin joku osa musta haluaa aina katsoa, onko täällä ihmisiä, jotka voisi nähdä mun vapautuneen olemuksen. Voiko siitä itsetietoisuudesta edes päästä pois? Pääsenkö siitä pois jos alkaisin hyväksyä sitä osaa enemmän itsessäni? Miten mä nyt kiteyttäisin tämän...mitä mä edes haluan kysyä...?
On vaikka koulussa ja vaikka tuntisi olonsa vapaaksi, niin silti kotiin saapuessa tajuan, että mä olin koko sen ajan itsetietoisuuden tilassa. Tunnen itseni narsistiksi, joka ei haluaisi olla narsisti. Ehkä mä olen vain perfektionisti, joka odottaa liikoja ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessa olen hieman rentoutunut ja näen paremmin, että nämä hetket on vaan niitä pahimpien umpisolmujen näkemistä itsessään. Ehkä saan ne osittain avautumaan, mutta tuskin kokonaan. Etsin jonkinlaista suuntaa. Apua huutava olo tämän tekstin aloittaessa ja nyt mietin pitäisikö edes laittaa tänne, mut antaa mennä...

[frapathea]

Varmaan kannattaa vaan tiedostaa tollaset piirteet itsessään ja antaa niiden ajatusten nousta ja hajota taka-alalle omia aikojaan silloin kun niitä ilmestyy. Ja muistaa et me ollaan tääl ollaksemme inhimillisen epätäydellisiä ihmisiä. Ja et paras mitä voi tehdä on pyrkiä vilpittömään myötätuntoon itseään ja muita kohtaan. Ja et kaikki mikä välkehtii ei oo valaistumista eikä siihen oo mikään kiire. Ja et paras mitä voi tehdä haasteiden edessä on koettaa oppii niistä ja tehdä niiden kanssa rauha.

[heihoi]

Boost mul on kans joskus ollu tuollasta, ja mä pääsin siitä eroon nii että menin psykoosiin jollon koko mun koko identiteetti ja käsotys kaikesta tuhoutu niin paljon etten edes uskaltanu mennä ulos ja sitte ku vohdoinki pitkän ajan kuluttua alko toipumaan niin tajus että mä oon aika vitun pieni enkä oikee tajuu mitään tästä unihersumin meiningistä hölkäsen pöläystäkää enempää ku kukaa muukaa ni sit alko kehittyy vähä nöyrempi asenne ja sen kaa oliki sit tasapainoiluu ku se nöyryys muuttu epävarmuudeks ja alistuvaisuudeks mut nykyää menee semi hyvin mutta luulis tai ainaki toivon että ois joku helpompiki tie koska toi ei meinaa ollu kovin hauskaa vaa pyöriä kelassa että tapanko itteni nyt vai heti xD mutta ainaki tehos saakeli


muttaa hjoo edelleenki on kyllä kovin tuttua tollanen ikävä kyllä mut auttaa ku yrittää jotnenki muistaa olevansa tasavertanen muiden kanssa ku ei kukaa oo täydellinen.. ja tosiaa se, että ei siinäkää oo mitää pahaa jos haluaa tulla huomatuks. Esimerkiks itelki jotain juttuja mist haluun et tulla nähdyks ja huomatuks ja sit häpeen sitä aika paljon välillä, mut sit ku pysähty miettii et no helevetti mitä sitten et oon tollanen ku en kuitenkaa vähättele muita tai oo muille ainakaa tarkotuksel ilkeä ni sit se ainaki mul vähentää huolel sitä itsetietosuutta.

Mut parhaiten oikeesti salee selvii vaa kokeilemal eri juttuja, et jos toi pakoilu ei tuota ku paskaa, ni koita tehä päin vastoin että ootki ihan vitun avoimesti tollanen(!) ja kattoo mitä tapahtuu. Tai ite ainaki arvostan rehellisyyttä ja aitoutta. Ja mä tein just tällee mun huomionhakuisuuden kanssa mitä oon hävenny aika paljon, ni sit nykyää oon vaa ihan avoimesti huomionhakuinem ja se on ainaki auttanu mua hyväksyy sen piirteen itessnäni ja sit sitä on alkanu olee helpompaa kehittää jos edes haluaa

[boost]

Boost mul on kans joskus ollu tuollasta, ja mä pääsin siitä eroon nii että menin psykoosiin jollon koko mun koko identiteetti ja käsotys kaikesta tuhoutu niin paljon etten edes uskaltanu mennä ulos ja sitte ku vohdoinki pitkän ajan kuluttua alko toipumaan niin tajus että mä oon aika vitun pieni enkä oikee tajuu mitään tästä unihersumin meiningistä hölkäsen pöläystäkää enempää ku kukaa muukaa ni sit alko kehittyy vähä nöyrempi asenne ja sen kaa oliki sit tasapainoiluu ku se nöyryys muuttu epävarmuudeks ja alistuvaisuudeks mut nykyää menee semi hyvin mutta luulis tai ainaki toivon että ois joku helpompiki tie koska toi ei meinaa ollu kovin hauskaa vaa pyöriä kelassa että tapanko itteni nyt vai heti xD mutta ainaki tehos saakeli


muttaa hjoo edelleenki on kyllä kovin tuttua tollanen ikävä kyllä mut auttaa ku yrittää jotnenki muistaa olevansa tasavertanen muiden kanssa ku ei kukaa oo täydellinen.. ja tosiaa se, että ei siinäkää oo mitää pahaa jos haluaa tulla huomatuks. Esimerkiks itelki jotain juttuja mist haluun et tulla nähdyks ja huomatuks ja sit häpeen sitä aika paljon välillä, mut sit ku pysähty miettii et no helevetti mitä sitten et oon tollanen ku en kuitenkaa vähättele muita tai oo muille ainakaa tarkotuksel ilkeä ni sit se ainaki mul vähentää huolel sitä itsetietosuutta.

Mut parhaiten oikeesti salee selvii vaa kokeilemal eri juttuja, et jos toi pakoilu ei tuota ku paskaa, ni koita tehä päin vastoin että ootki ihan vitun avoimesti tollanen(!) ja kattoo mitä tapahtuu. Tai ite ainaki arvostan rehellisyyttä ja aitoutta. Ja mä tein just tällee mun huomionhakuisuuden kanssa mitä oon hävenny aika paljon, ni sit nykyää oon vaa ihan avoimesti huomionhakuinem ja se on ainaki auttanu mua hyväksyy sen piirteen itessnäni ja sit sitä on alkanu olee helpompaa kehittää jos edes haluaa

Joo, mul on tänään itseasiassa mennyt positiivisesti nämä ajatukset eteenpäin. Pari vuotta sitten, kun tuli tietoseksi egon ja sellaisen roolin vetämisestä itsessään, niin otti tavoitteeksi päästä siitä eroon. Silleen, et voisin vaan kävellä kadulla ja ihmiset tuntuisivat ilmalta. Aloin pitää itsetietoisuutta jonakin hirveenä paheena. Mut sitten, kun sä tuut itsetietoiseksi sun itsetietoisuudesta, niin sillon susta vasta itsetietoinen ihminen tulee. Yrittää kokoajan hiljentää egoa, mut se tulee aina takas, kun kääntää katseen. Yrittää olla, et ei yritä olla, mut vie vaan looppiin..
Nyt oon saanut vähän otetta siitä, että ihan okei jos osa musta vetää sitä roolia muille, kunhan mun aikeet on hyviä ja muistan olla nöyrä. Pyrin hyväksymään mun itsetietoisuuden. Hassua, miten pari vuotta sitten ajatteli, et nyt on kyllä tullut siihen viimeiseen "lopputulokseen", mut ei siinäkään menny ihan nappiin, vaikka suunta olikin oikea.

[Kitty]

Tuli tosta kyllä mieleen et mul on joku tiedostamaton rooli mitä vedän kun kuljen ihmismassojen keskellä. Mä olen mun omassa pienessä kuplassa ja näytän hyvält ja tiedän sen ja vain mä itse voin lopulta tehdä päätöksen joka mua vie eteenpäin. Tuntuu että sain aimo annoksen itsevarmuutta tässä niin kyl must tuntuu ihan hyvält et jos tuol yksin kuljen ni näytän ihmisille vaan sitä julkisivua jonka haluan näkyvän. Kyllä mä toisaalta tulen sykäyksittäin sieltä esiinkin, kehun random ihmisiä jos tykkään jostain niitten ulkonäös, hymyilen kauniille asioille. Yritän nauttia joka hetkestä, löytäny semmost sisäist hyvää oloo täs ja annan senkin näkyä.

Haluaisin joskus että Suomessakin oltais silleen rennosti sosiaalisia myös tuntemattomien kanssa, miten sitä tutustuu muihin ihmisiin ku vaa tekemäl sen alotteen ja jos sä jotain tuol sanot ni sua katotaa ku mielipuolta. Tai siis kyl mä oon aina saanu hyvää kohteluu ja ihmiset aika usein tulee eka puhuu mulle, kai jokin mussa vetoaa niihin =). Mä nuorempana tutustuin moneenkin ihmiseen vaan sanomal kadul moi, no kännissähän se o ihan normaalia. Mut jos tulee joku spontaani haluan olla maailman ystävä hetki ni sit vois vaan pulista random vieruskaverin kanssa ja se olis jopa suotavaa.

Koen et tää suomalaine luonne olla sisäänvetääntyvä ja epäsosiaalinen tekee mulle pahan olon, oonki lyhyes ajas keksiny vanhoja ja uusia tapoja löytää sitä hyvää oloa. Ihan vaan se että en kyllä enää aio hävetä itteäni, entäs sitten jos oonki viel läski, mä teen koko ajan työtä sen eteen et laihtuisin. Ja ei mun ulkonäön tarvii miellyttää muita, vaan mua ja niitä ihmisiä joiden mielipide on mulle tärkeä. Mä rakastan ilmasta itteäni räikein neonpinkein ja -liiloin hiuksin ja lävistyksillä ja meikeillä ja vaatteilla. No vaatteet on kyl semmoset niin perus mut ne o mukavat pääl ja mä oon tyytyväinen siihen.

Mä oon täs päättänyt että on taas aika tutkailla kuka mä oon ja mist mä tykkään ja tehdä muutoksia asioihin jotka ei enää toimi täs elämäntilantees. Just se että joka päivä yrittää ja että voi joka päivä olla tyytyväinen siihen mitä saavutti, tää on tosi keskeinen pointti, muuta asioita mitä voit ja ole tyytyväinen siiehn mikä on sen arvoista, tekee kyl onnelliseks. Joka päivä edes yksi tupakka vähemmän tai saman verran, joka kerta edes 5 min enemmän ennenkuin juoksen tappamaan itseäni.

Kun tuntee itsensä ja tekee suunnitelmia jotka toimii sulle vaikkka oliski outoja ja vielä onnistuisi edes osittain, kyl mä siitäkin olisin helvetin ilonen. Apua aina saa jos pyytää ja se ei tee heikoks. On vaan niin upea olo ja mä toivon et voisin jakaa tän koko maailman kanssa, siks et elämässä on tapahtunut ihana ihminen ja se on inspiroinut mua niin moneen, auttanut löytämään valoa sieltä missä on hämärää ja hän taluttaa ja tukee eteenpäin jos käy itelle liian pimeäks. Tunruu vaan et olisin uudestisyntyny ja tän pitäis olla niin perusoikeus jokaiselle. No hyvä kyl tsygypäissään ihan oikeasti uskoa tähän mutta kyllä mä aion vakaasti myös niissä laskuissa mieluummin tuottaa onnea kuin huolta ihmisille ympärilläni. Ihmiset joita mul on ympärilläni on vaan niin hyviä et pakko mun tarjota edes hymy vaikka itkettäisi.

[Hirmumyrskymieli]

Ääääh, levoton olo.

Pitäisi varmaan pitää pari viikkoa douppitaukoa. Tuntuu, että varsinkin näin lomalla ajatukset valtaa pääosin se, mitä pääsee vetämään ja milloin ja missä seuraavan kerran.

Fyysistä riippuvuutta ei ole, mutta psyykkinen on varmaankin jo salakavalasti muodostunut. Ei tämä ole sen pahempaa kuin vaikkapa entinen addiktioni sokeriin tai alkoholiin, mutta sinäänsä häiritsevää, että haluaisin joka viikko saada pään jotenkin pyörälle.

Täytyisi vetäytyä tuonne jonnekin ulos, hiljaisuuteen. Kuunnella tuulen havisuttamia lehtiä, painaa kädet sammaleeseen, heittää koiralle palloa pellolla. Tai ihan vaan istua jonkun vieressä hiljaa. Haluaisin jotain muitakin ajatuksia kuin douppia. Lämpimän kainalon, kuuntelevan korvan, kupillisen teetä. Tiedostavaa olemassaoloa siinä hetkessä.

[boost]

Ääääh, levoton olo.

Pitäisi varmaan pitää pari viikkoa douppitaukoa. Tuntuu, että varsinkin näin lomalla ajatukset valtaa pääosin se, mitä pääsee vetämään ja milloin ja missä seuraavan kerran.

Fyysistä riippuvuutta ei ole, mutta psyykkinen on varmaankin jo salakavalasti muodostunut. Ei tämä ole sen pahempaa kuin vaikkapa entinen addiktioni sokeriin tai alkoholiin, mutta sinäänsä häiritsevää, että haluaisin joka viikko saada pään jotenkin pyörälle.

Täytyisi vetäytyä tuonne jonnekin ulos, hiljaisuuteen. Kuunnella tuulen havisuttamia lehtiä, painaa kädet sammaleeseen, heittää koiralle palloa pellolla. Tai ihan vaan istua jonkun vieressä hiljaa. Haluaisin jotain muitakin ajatuksia kuin douppia. Lämpimän kainalon, kuuntelevan korvan, kupillisen teetä. Tiedostavaa olemassaoloa siinä hetkessä.

Onko sulla jotain harrastusta, mihin voisit kuluttaa aikaa? En ole kyl "kovempia" päihteitä ikinä käyttänyt joka päiväsesti, saatika sitten viikottain (paitsi alko), ku ottanut alusta asti sen sillon tällöisen satunnaisen viihde linjan. Itse pidän ny pajarista tole taukoa ja kyl piirtäminen/musajutut pitää hyvin mielen pois kitkuista...

[heihoi]

Ääääh, levoton olo.

Pitäisi varmaan pitää pari viikkoa douppitaukoa. Tuntuu, että varsinkin näin lomalla ajatukset valtaa pääosin se, mitä pääsee vetämään ja milloin ja missä seuraavan kerran.

Fyysistä riippuvuutta ei ole, mutta psyykkinen on varmaankin jo salakavalasti muodostunut. Ei tämä ole sen pahempaa kuin vaikkapa entinen addiktioni sokeriin tai alkoholiin, mutta sinäänsä häiritsevää, että haluaisin joka viikko saada pään jotenkin pyörälle.

Täytyisi vetäytyä tuonne jonnekin ulos, hiljaisuuteen. Kuunnella tuulen havisuttamia lehtiä, painaa kädet sammaleeseen, heittää koiralle palloa pellolla. Tai ihan vaan istua jonkun vieressä hiljaa. Haluaisin jotain muitakin ajatuksia kuin douppia. Lämpimän kainalon, kuuntelevan korvan, kupillisen teetä. Tiedostavaa olemassaoloa siinä hetkessä.

Loppupeleishän, ainaki mun mielest syy sille miks tykkäsin huumeist oli lähinnä kakki se muu mikä siihen liitty eikä se itse douppi. Tai just kaikkibse ihmisten tapaaminen, seikkailullisuuden tuntu, tulee jatkuvasti kaikenlaisii oivaluksia mm. deeleissä ja kaikki se jännitys. Mut noita kakkia juttuja on mahollista olla ilmankin huumeita kun vaan hakee ja tekee niit samli tunnelmia ilman.
Ku usein suositellaa et jos haluu pitää taukoo tai lopettaa ni ei sais hengaa niitten tyyppien kaa ketkä vtää ku sortuu helposti mut ite sanoisin päin vastoin. Et meet vaa bilettää mut et vedä mitää siellä, mee kavereittes muiaan chillaa samal ku ne käy hakee douppia yms Mulla ainaki on toiminu tää huolella. Tai just bileissä tuntuu että ei tarvii ite vetää mitää ku kaikki muutt vetää ni sit se niiden viba tarttuu myös muhun mikä on just cool ja sit deelifiiliksiin ainaki autttaa mua se kun käy diippejä keskusteluja joidenki hengellisten ihmisten kanssa tai muutenvaa tekee jitai mystistä/ hengellistä ja just mielellää hengellisten ihmisten kaa.

[Dexma]

Pitäisi varmaan pitää pari viikkoa douppitaukoa. Tuntuu, että varsinkin näin lomalla ajatukset valtaa pääosin se, mitä pääsee vetämään ja milloin ja missä seuraavan kerran.

.

Tai sit

Tuut Dexma sedän luokse (musta tulis niiiiiin cool Dexma setä) ja vedetään huumeita niin ettei hetkeen tule mieleen douppia. Tietenkin sun rahoilla plus pizzat...

Ei mut teit ihan jännän kysymyksen tos eilen. Kuinka paljon sen doupin pitäis olla mielessä? Pisti kyl mietityttään. Oon 10 vuotta kiskonut about... No jos en nyt kaikkea mitä käsiin olen saanut niin aika pitkälle silti joo just niin. Vaik välissä on niitä pitkiä taukoja niin kylhän ne doupit on mielessä. Tietenkin mul on aina aika moni muistuttamassa doupista. Puheenaiheet vähän väkisinki kääntyy monien kans douppiin. Kattelen tätä foorumia aika paljon. Mun frendit on melkein kaikki täältä Doupit on vain niin hiton vahvasti läsnä arjessa vaikkei ne just sil hetkellä oliskaan aivoissa. Maailma todellakin on erilainen vakio veikkaajan silmin sanoi jo Asidyyli aikoinaan.

Mul ei ainakaan mitkään puolen vuoden tauot riittäis. Pitäis olla jotain douppia korvaavaa. Oon siitä aika varma, vaik sekin kuulostaa jotenkin väärältä tavalta lähestyä tätä asiaa. Huumeet on tosi helppo tapa saada onnistumisen tunteita, kiksejä, henkistä läsnäoloa itse hetkeä varten. Huumeet korvaa orgasmeja ja ihastumisen tunteita. Huumeissa ei välttis tartte sosiaalisia kontakteja (tai ei ainakaan kaikki). Huumeet korvaa niin hitosti asioita ja ovat aina käden ulottuvilla tai aika usein. Jotenka miksi mieli ylipäätään ohittaisi nämä helpot ratkaisut? Toisaalta jos alkaa huumeilla liikaa korvaan asioita niin alkaa voimaan äkkiä pahoin. Ehkä se on se tapa miten käyttää ja mitä käyttää mahdollinen ongelma eikä niinkään ajattelu doupeist.

Toisaalta kylhän täs alkaa välillä oleen pahoinvointisuutta ainakin itellä siitä, kuinka paljon sitä on tullut maailmaa katsottua ns vakioveikkaajan silmin. Ehkä joskus pitää vain puskee itsensä kattoon toisestakin näkökulmasta. Mut nyt just.
Mut just nyt
Tekis mieli vetää blossit Ja jäädä sänkyyn makoileen, koska... Oonhan mä jo hitosti saanut aikaseksi näin aamusta kun avasin jopa tämän foorumin ja pistin musaa soimaan


Druuuuugz

[Hirmumyrskymieli]

Onko sulla jotain harrastusta, mihin voisit kuluttaa aikaa? En ole kyl "kovempia" päihteitä ikinä käyttänyt joka päiväsesti, saatika sitten viikottain (paitsi alko), ku ottanut alusta asti sen sillon tällöisen satunnaisen viihde linjan. Itse pidän ny pajarista tole taukoa ja kyl piirtäminen/musajutut pitää hyvin mielen pois kitkuista...

Itseasiassa kyllä. Käyn salilla, töissä, luen paljon kirjoja, pelaan pleikkarilla, näen ystäviä, maalaan, piirrän. En käytä joka päivä, korkeintaan kerran viikossa. Alkoholia en itseasiassa juo yhtään, korvasin sen muilla päihteillä Olen varmaan vain etukäteen hieman huolissani, onko jokaviikkoinen douppinälkä asia josta huolestua. Aikaisemmin tilanne oli ihan sama, mutta halusin vain mennä vetämään perseet, kun en muista tiennyt.

Loppupeleishän, ainaki mun mielest syy sille miks tykkäsin huumeist oli lähinnä kakki se muu mikä siihen liitty eikä se itse douppi. Tai just kaikkibse ihmisten tapaaminen, seikkailullisuuden tuntu, tulee jatkuvasti kaikenlaisii oivaluksia mm. deeleissä ja kaikki se jännitys. Mut noita kakkia juttuja on mahollista olla ilmankin huumeita kun vaan hakee ja tekee niit samli tunnelmia ilman.
Ku usein suositellaa et jos haluu pitää taukoo tai lopettaa ni ei sais hengaa niitten tyyppien kaa ketkä vtää ku sortuu helposti mut ite sanoisin päin vastoin. Et meet vaa bilettää mut et vedä mitää siellä, mee kavereittes muiaan chillaa samal ku ne käy hakee douppia yms Mulla ainaki on toiminu tää huolella. Tai just bileissä tuntuu että ei tarvii ite vetää mitää ku kaikki muutt vetää ni sit se niiden viba tarttuu myös muhun mikä on just cool ja sit deelifiiliksiin ainaki autttaa mua se kun käy diippejä keskusteluja joidenki hengellisten ihmisten kanssa tai muutenvaa tekee jitai mystistä/ hengellistä ja just mielellää hengellisten ihmisten kaa.

Itseasiassa tuo voisikin toimia! Käytän huumeita ehdottomasti vain sen seuran, fiiliksen ja reivien takia. En koskaan vedä mitään yksin kotona. Mulla on vaan niin hillitön seikkailunnälkä koko ajan ja tykkään siitä ylivirkeästä supersuorittajasta jollaiseksi saan itseni oikeanlaisella kemikaalicombolla.

Kiitos, kokeilen ehdottomasti lähteä mukaan sekoilemaan ihan selvinpäin!

Tai sit

Tuut Dexma sedän luokse (musta tulis niiiiiin cool Dexma setä) ja vedetään huumeita niin ettei hetkeen tule mieleen douppia. Tietenkin sun rahoilla plus pizzat...

Kuules tiikeri, jos joskus voitan lotossa niin kuorrutan sut huumeisiin ja teetän sulle virallisen kullatun nimilaatan, jossa lukee Dexma-Setä.

Tietenkin mul on aina aika moni muistuttamassa doupista. Puheenaiheet vähän väkisinki kääntyy monien kans douppiin. Kattelen tätä foorumia aika paljon. Mun frendit on melkein kaikki täältä Doupit on vain niin hiton vahvasti läsnä arjessa vaikkei ne just sil hetkellä oliskaan aivoissa.

Tämä on kyllä oikeastaan aika fiksu pointti. Tampereella mun kaveripiirini rajoittuu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähinnä douppaajiin, niin ihmekös tuo jos viikonloput, puheenaiheet, ajatukset ja ajanvietteet lipsuvat aina sinne kemikaalimaailmaan.

Mut just nyt
Tekis mieli vetää blossit Ja jäädä sänkyyn makoileen, koska... Oonhan mä jo hitosti saanut aikaseksi näin aamusta kun avasin jopa tämän foorumin ja pistin musaa soimaan

Aah, nauti <3 Mä taidan vaan sittenkin vetää lainit ja lähteä ystävän tupareihin ja sieltä johonkin tamppaamaan. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että sen jälkeen otan iisisti seuraavat 2,5 viikkoa. Uhuhuhuu.

[BMCH]

Mul on jumalaton rakkauden kaipuu. Ja läheisyyden. Mut emmä sitä keltä tahansa halua.

[doof]

Mul on jumalaton rakkauden kaipuu. Ja läheisyyden. Mut emmä sitä keltä tahansa halua.

Voi kuule et ole ainoa, tiedän miltä se tuntuu! Tuntuu hullulta että ihminen ei saa läheisyyttää ja rakkautta vaikka sehän olis ihan helvetin upeeta! Niinki luonnolline asia tuntuu niin älyttömän vaikeelta.

[Dexma]

Tää siinä monesti onkin enemmän se ongelma, kun sitä haluaa jonkun tietyn joka tuntuu hyvältä ja oikealta. Kun oliskin niin, että vois mennä kadulle ja ottaa jonkun randomin ja pyytää halii ja ... No kaikkee sellasta, mitä nyt kukakin tarttee. Toisaalta. Ois kiva vain mennä halaileen ihmisiä kadulle

Ihmisten pitää matchata sillai.

Mut joo olis kyl kiva vähän halia ja pusutella.
Olispa sellainen minunlainen jossain joku.

Mut ei silti sellainen joka mua varais tai ajattelis, että tää on se only one tai jotain. Toisaalta musta tuntuu, että suurin osa on sillai avoimii. Ois vain kiva, kun ois sellainen tosi läheinen ihminen lähellä jonka kanssa tulee toimeen ja kokee samanlaista kokemusta kuin minä. Sit ois hetki kiva olla yhdessä yö pari. Ehkä siinä välissä pari aamua. Sit taas seikkailu jatkuis kummallakin ja joskus silloin tällöin törmäis.

[Hirmumyrskymieli]

Tää siinä monesti onkin enemmän se ongelma, kun sitä haluaa jonkun tietyn joka tuntuu hyvältä ja oikealta. Kun oliskin niin, että vois mennä kadulle ja ottaa jonkun randomin ja pyytää halii ja ... No kaikkee sellasta, mitä nyt kukakin tarttee. Toisaalta. Ois kiva vain mennä halaileen ihmisiä kadulle

Ihmisten pitää matchata sillai.

Mut joo olis kyl kiva vähän halia ja pusutella.
Olispa sellainen minunlainen jossain joku.

Mut ei silti sellainen joka mua varais tai ajattelis, että tää on se only one tai jotain. Toisaalta musta tuntuu, että suurin osa on sillai avoimii. Ois vain kiva, kun ois sellainen tosi läheinen ihminen lähellä jonka kanssa tulee toimeen ja kokee samanlaista kokemusta kuin minä. Sit ois hetki kiva olla yhdessä yö pari. Ehkä siinä välissä pari aamua. Sit taas seikkailu jatkuis kummallakin ja joskus silloin tällöin törmäis.

Juuri tätä mä kaipaan usein. Ihmistä, jonka lähellä vaan olla ja nauttia ilman erityisiä sitoumuksia. Ei välttämättä tarvitsisi edes olla mitään seksuaalista. Halailu ja pussailukin on niin hiton tärkeetä. Siitähän oli juuri jossain juttua, että ihmisellä on ne ihan erityiset C-hermosäikeet, jotka reagoi hipsutukseen ja muuhun sellaiseen epäseksuaaliseen kosketukseen. Jokainen tarvitsee hellyyttä.

Reiveillä pääsee onneksi monesti jonkun kainaloon hipsuttelemaan ja nauttimaan sellaisesta pyyteettömästä, rennosta läheisyydestä. Ei ole mitään oletuksia tai odotuksia toisin kuin jossain hikisessä baarissa ois samassa tilanteessa.

Mutta ikävä kyllä monesti mulla nämä tilanteet menee siihen, että vastapuoli ihastuu, eikä todellakaan ole valmis mihinkään yhdessä hengailuun ja sen jälkeen omilla teillään seikkailuun. Ihmiset haluaa liian usein omistaa toisensa. Ja äh, on niin harmi, kun mä haluaisin just sitä vapaata rakkautta. En oo parisuhdetyyppiä. Se tappaa mun liekin. Mut sydän mullakin on ja se kaipais välillä jonkun toisen lähelleen.

Vaikeita asioita.

[psychiCNoob]

Niin samoja keloja ja fiiliksiä. Vaikka viihdynkin hyvin yksinäni niin kaipaan välillä myös paljon läheisyyttä. Tykkään jo siitä et saan istua ihmisten kanssa jossain. Vaikka ei välttis tuntis ees ketään ja olis ihan hiljaa. Katseita ja ton tollasia. Välillä vähän enemmän. Halit. <3

Joskus ois kiva ees nukkua jonkun tytön kanssa vierekkäin. Pitää kädestä. Jutella. Jotain.

Toisinaan elämä palkitsee.

[BMCH]

Tää siinä monesti onkin enemmän se ongelma, kun sitä haluaa jonkun tietyn joka tuntuu hyvältä ja oikealta.

Nii-i. Kyl mullaki olis vaikka kuinka ottajia joiden kans halailla ja pussailla. Enkä ees nyt kehu itteeni vaan se on fakta

Ois vain kiva, kun ois sellainen tosi läheinen ihminen lähellä jonka kanssa tulee toimeen ja kokee samanlaista kokemusta kuin minä. Sit ois hetki kiva olla yhdessä yö pari. Ehkä siinä välissä pari aamua. Sit taas seikkailu jatkuis kummallakin ja joskus silloin tällöin törmäis.

Mä taas oon saanu ihan kyllikseni tästä. Sunnuntai-poikaystävät on jees, ja oon aika hyvä sunnuntai-tyttöystävä ja niin se homma toimii. Friends with benefits juttuja.

Juuri tätä mä kaipaan usein. Ihmistä, jonka lähellä vaan olla ja nauttia ilman erityisiä sitoumuksia.

Toistan itteeni mut tää on mulla se ongelma. Kukaan ei koskaan tahdo mitään vakavampaa tai noita "erityisiä sitoumuksia" tai mitää, että ollaan vaan ja katsotaan ja liibalaaba pidetään hauskaa. Ja tunnetusti mä oon ehkä yks "epäonnekkaimmista" ihmisistä näiden omien rakkaus- yms kuvioiden kanssa Mua ennen on nainen, mun jälkeen tulee nainen; muutetaan kimppaan ja ties mitä muuta. En tiiä että onko tässä sitte joku hämärä homma että friendzonetan itteni tai jotain Kenties ihmiset kaipaa naisellisempaa naista ko mää. Ja mun ajotukset saapua ihmisten elämään on kieltämättä aina vähän niin ja näin.

Mutta ikävä kyllä monesti mulla nämä tilanteet menee siihen, että vastapuoli ihastuu, eikä todellakaan ole valmis mihinkään yhdessä hengailuun ja sen jälkeen omilla teillään seikkailuun. Ihmiset haluaa liian usein omistaa toisensa. Ja äh, on niin harmi, kun mä haluaisin just sitä vapaata rakkautta.

Vapaa rakkaus on mulle nykyään melkein kirosana. Vapaa rakkaus ja nönnönnöö . Hieno asia kun se toimii ja jokainen on vapaa toimimaan niin ettei tee oman luontonsa vastaisesti.... Mutta. Oman kokemuksen mukaan se on vaan helppo tapa sanoa että haluaa pitää takaoven auki ja sitähän se tavallaan tarkoittaa.

[frapathea]

Mulla kanssa kyllä samoja fiiliksiä, että säätöjä kyllä löytyis ja riittäis mutta ääh... Ite oon ainakin sitä sitoutuvaa tyyppiä. Että lähtökohtaisesti tapailen ihmisiä sillä mentaliteetilla että jos homma toimii niin mieluiten toimis pitkään. Hmmm... Musta tuntuis jotenkin tosi väärältä vaan tapailla ihmistä johon en olis ainakin omasta puolestani valmis luottamaan ja sitoutumaan ajan kuluessa. Varmasti se joillekin natsaa... Mut ihmiset puhuu siitä vähän oudon objektiivisena ideaalina välillä. Kyl siin sitoutumisessakin on paljon kauniita ja voimauttavia asioita.

Tosin polyamorisena tietenkin fiilaan "vapaata rakkautta" ainakin siinä mielessä, että rakkautta ja kumppanuutta voi löytyä useammankin ihmisen kanssa samaa aikaa. Mul ainakin riittäis ihan realistisesti aikaa, lämpöö ja energiaa ainakin kahdelle kumppanille. Mut tosi usein ihmiset mieltää et polyt on kaikki sellasia sitoutumiskammoisia sunnuntaipaneskelijoita. Raastavaa välillä kun tosta leimasta ei tahdo päästä vaikka minkä tekis – oon mielestäni uusissakin suhteissa jo alusta asti hyvin huomioiva ja välittävä, ja teen aika selväks et haluun olla tässä sulle emotionaalisesti niin läsnä ku osaan, mut koska ennakkoluulo siitä että monisuhteisuus on aina vaan pikaisia kesäromansseja ja "vapaamuotoista hengailua" on niin voimakas, niin ees teot ja konkreettiset osoitukset siitä ei riitä vakuuttamaan monia.

Olispa sellainen minunlainen jossain joku.

Aww minunlainen

[Chess]

En ihan ymmärrä ihmisiä, jotka piripäissään hyppii monta kertaa viikossa ihmisistä toisiin pysähtymättä ikinä tarkastelemaan toisen ihmisen luonnetta.
Elämässä on kuitenkin mielestäni hyvä olla mahdollisimman paljon muita ihmisiä, jotka ovat sinulle tärkeitä ja sinä heille tärkeä. Ihmissuhteet kuitenkin ovat yksi suurimmista asioista jotka tekee elämästä elämisen arvoisen.
Otetaan radikaali esimerkki, keskitysleireiltä ei selvinnyt ne ihmiset hengissä, joilla ei ollut mitään itseään tärkeämpää leirin ulkopuolella.
He jotka selviytyivät saivat voimansa siitä, että leirien ulkopuolella oli heitä itseään tärkeämpiä asioita. (Lähde: Frankl, Viktor E. 1978: Ihmisyyden rajalla -kirja)

Ihmistä, jonka lähellä vaan olla ja nauttia ilman erityisiä sitoumuksia. Ei välttämättä tarvitsisi edes olla mitään seksuaalista. Halailu ja pussailukin on niin hiton tärkeetä. Siitähän oli juuri jossain juttua, että ihmisellä on ne ihan erityiset C-hermosäikeet, jotka reagoi hipsutukseen ja muuhun sellaiseen epäseksuaaliseen kosketukseen. Jokainen tarvitsee hellyyttä.

Olen itsekkin lukenut tutkimuksen, jonka perustana oli se että halailu ja hellyys täyttää aivan eri tarpeen ihmiselle kuin seksuaalinen kanssakäyminen. Ja olet oikeassa, että aivoissa aktivoituu eri alueet seksuaalisen kokemuksen ja hellyyden aikana.

---

Mä oon kelaillut, että ihmiset ois varmasti paljon terveempiä jos sokeri tai rasva ei tuottaisi dopamiinia lainkaan tai hyvin vähän.
Tämä ilmiö juontaa juurensa jostain savanniajoilta, jolloin nämä piirteet ravinnossa viittasi siihen että tässä on paljon energiaa, syö tätä.
Se oli siis tavallaan kemiallinen selviytymisvietti. Nykyään tilanne on täysin erilainen, ja olisi syytä käyttää näitä molempia paljon vähemmän kuin mitä keskimääräinen länsimaalainen näitä käyttää. Pahinta vielä tässä on se, että kun sokerin ja rasvan yhdistää = Eniten dopamiinia. Jonkun mokkapalan tai berliinimunkin himoaminen johtuu tästä.

[Blackened]

Olemisen sietämätön raskaus / olemattomuuden sietämätön keveys.

Miten jengi käsittelee itsetuhoiset ja/tai itsemurha-ajatukset? Millä oikeutatte itsellenne vielä päivän kestää, mikä auttaa jaksamaan? Olen ollut kaksi kertaa vessanpöntöllä pitkäpiikki kourassa, kerran parvekkeen reunalla. Ensimmäiset jäi tekemättä koska en halua pilaantua vanhempieni takaamaan omistusasuntoon, jälkimmäinen koska ei ollut munaa.

Uskon saavani lopullisen rauhan ennemmin kuin myöhemmin. Ja se on minulle ihan fine, olen sen hyväksynyt. Tämä maailma ei ole minua varten.

Edit: Itse itselleni vastaten. Silmään sattui vauvafoorumin aihe otsikolla: "Sohva haisee aina pierulta kun menen siihen isän jälkeen". Tuo on jo hyvä syy katsoa huominen...

[frapathea]

Ajattelen aina et ei kannata tappaa itteään ihan siltä varalta et jälleensyntymä pitääkin paikkansa ja joutuu käymään saman paskan läpi viiveellä. Champ-asenne koneeseen vaan ja paskassa kahlaamaan. Motivoi myös tekemään empaattisempia ratkaisuja jokapäiväisessä elämässä.

[Blackened]

En mäkään sinällään koe itsaria sinällään oikeana tavoitteena, ei mulla olisi pokkaa sitä tehdä. Halu olisi pystyä elämään "normaalia" elämää "normaalina" "normaalien" joukossa. Pitäisi kai opetella olemaan vähemmän ankara itseään ja maailmaa vastaan, kehittää niin vahva itseironia että kestäisi ties minkä paskan. Huumori ja itseironia, niistä on pakko ammentaa. Tai ainakin yrittää.

Ja sehän se olisikin, kun lähtisi oman käden kautta ja syntyisi uudelleen vaikkapa jonnekin kolmannen maailman slummiin, kuitenkin säilyttäen jollain tapaa nykyisen tietoisuuden alitajunnassaan.

[frapathea]

Myötätunto ja itsensä kohtaaminen >>>>>> huumori ja "itseironia" aka itsensä lokaan painaminen

[Blackened]

Myötätunto ja itsensä kohtaaminen >>>>>> huumori ja "itseironia" aka itsensä lokaan painaminen

Tuo on sinun näkemyksesi, eikä se liene yksi totuus. Lienemme erilaisia, me ihmiset. Huumorin ja itseironian ei tarvitse mielestäni poissulkea myötätuntoa ja itsensä kohtaamista. Itseironiahan on sitä paitsi nimenomaan itsensä kohtaamista. Ymmärrän että kaikilla ei ole välttämättä kovin rikasta huumorintajua, ja heille huumori ja itseironia voi olla "itsensä lokaan painamista". Enkä nyt tarkoita ettei sinulla olisi huumorintajua, enhän edes tunne sinua.

[frapathea]

Esimerkkejä terveestä itseironiasta?

[Iimei]

Se että voi hihitellä höveliyydelle itkemisen sijaan ?

[Blackened]

Juurikin vaikka näin; kyky osata myös nauraa itselleen tai teoilleen. Olen ymmärtänyt frapa että olisit mahdollisesti AS/Addi? Sen myötä ymmärrän että käsitys huumorista voi olla jossain määrin poikkeavaa. Toivottavasti et pahastu tai ymmärrä väärin sanojani, ei ole tarkoitus loukata.

Työni kautta olen paljon tekemisissä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, joten olen saanut paljon sekä tietoa että uusia näkökulmia erilaisista persoonista, persoonallisuuksista sekä luonteista ja luonteenpiirteistä.

Konkreettinen esimerkki terveestä itseironiasta; suolistosyöpää sairastava kaverini totesi että "nyt voi syödä punaista lihaa niin paljon kuin sielu sietää, onhan mulla suolistosyöpä jo valmiiksi...". Tai kuten itse kerran totesin, että "tuo vois masentaa ellei masentaisi jo ennestään...". Itseironiaa ei mielestäni oikeastaan voi oppia tai opettaa, yhtä lailla pidän sitä luonteenpiirteenä kuin vaikkapa AS:ää tai ADD:ta.

PS. Olen myös addi.

[frapathea]

Kyl mä ymmärrän huumorii lmao jos oon skeptinen jostain näkemyksestä niin ei se nyt mun assidiagnoosista aina välttämättä johdu

Musta vaan vaikuttaa siltä että aika usein "itseironialla" tarkoitetaan itsensä pilkkaamista tai vähättelyä. Tietenkin kyky kohauttaa olkia ja nauraa itselleen on joissain tilanteissa ihan terve tapa kohdata asioita, mut en mä ainakaan laskisi sitä itseironialla. Väitän yhä, että myötätunto ja kohtaaminen on helvetisti tehokkaampia keinoja useimmissa tilanteissa.

[Blackened]

Ajattelen itseironian kykynä tunnustaa ettei ole oikeastaan sen parempi kuin muutkaan. Terve itseironia ei mielestäni ole itsensä ruoskimista tai vähättelyä, päin vastoin noustaan sen "ongelman" yläpuolelle ja pystytään jopa naurahtamaan asialle. Itsensä vähättely liittyy mielestäni enemmän heikkoon itsetuntoon ja/tai myötätunnon kalasteluun.

Itseironiaa: lue aiemmat esimerkit. Positiivisen kautta.
Itsensä ruoskimista: "Ei kerpele, aina mä mokaan nää jutut...". Vihan kautta.
Itsensä vähättelyä: "Ei musta taida olla siihenkään, tämmöinen laiska vätys... Yhyy yhyy...". Säälin kautta.

Mun mielestä noissa on kaikissa hieman erilainen klangi.

Mitä tulee kohtaamiseen, niin itseironia ei mun mielestä sulje pois itsensä kohtaamista tai myötätuntoa. Kyllä tuo syöpää sairastavakin käy omat sisäiset keskustelunsa, vaikka ulkoisesti onkin aika lailla stoalainen. Ihmiset vain kohtaavat asiat eri tavoin, ei kaikille vain sovi pelkästään lässynlää, eikä kaikille sovi pelkästään huumorin työkalut. Voit väittää ykskantaan yhtä ja toista, mutta se on joka tapauksessa vain sun väittämä.