Opiaattien lopetus kokonaan. (Päiväkirja) Ekasta päivästä ->

[nantes]

Teksti toistaa itseään sen verran tujakasti, että kirjoitan tänne seuraavan kerran kun olen ollut vielä jonkin verran pidempään selvin päin. Niin silloin on enemmän muutos kertomusta tiedossa.

[nantes]

Terve! Nyt tosiaan on olluthyvää aikaa. Tullut paljon uusia kuvioita ja juttuja elämään mitkä on motivoinut tosi paljon erilaiseen elämäntyyliin. Kiitos siitä naiselleni ja ymmärrykselle. Ei ole tarvinut salailla mitään. On aika älytöntä miten suuri tuki se on kun oma nainen ymmärtää eikä tuomitse ja tukee. Elämä maistuu nyt paljon paremmalta. Ja asiat muutenkin tuntuu valoisemmilta ja tulevaisuus yleensä. Pitkä on ollut tie lopettamiseen ja kuntoutumis vaiheessa tässä edelleen ollaan, mutta suuunta on todella paljon parempi. Onko täällä muita jotka ovat vuoden vaihteen jälkeen lopettanut tai vähentänyt doussin käyttöä?

[nantes]

Hellouu. Tässä pikkuisen rustailen. Tosiaan selvin päin tässä mennään. Tai no.. Ei nyt siis ihan selvin päin, koska reflathan tässä vielä on päällä ja siihen on tarvinnut ottaa apuja. Mut on selvitty niinkin pienillä avuilla päivässä ku
75mg lyrica x2.
0.5 - 1mg Rivatril
+Panacodeja muutama x2 per päivä

Aivosumu poistuu pikkuhiljaa päiväpäivältä. Nykyinen elämäntilanne on nyt kuitenkin niin hyvä, että en koe/tunne refloja samalla tavalla mitä ennen koin. Se on jännä kun ei tarvitse potea niitä yksin himassa vaan on toinen vieressä yöllä ja päivällä. Töissäkin olen ollut vaikka reflat onkin ollu, mutta tarpeeks ajois vaan nukkumaan ni ei oo sitä univajetta. Ja töiden jälkee päikkärit. Itseasiassa työpäivinä jopa doupin himo on pienempi mitä vapaapäivinä. Turhautumista tulee välillä... Sellanen tyhjä olo. Mutta sillon on hyvä jäädä hetkeks paikalleen ja miettiä miks oon selvin päin. Ja mitä mulla nyt on elämäs mistä pitää kiinni. Sillon se kamanvetämisen himo hälvenee.. Mut oon onnellinen et en oo ollu ihan paskana ja olo alkaa selkiytymään. JES!

[nantes]

Kuulumisia taas Mulla yksi lipsahdus kun vedin kasipallon mahtuu tonne joukkoon. Siinä taas huomasi että kun osti pallon ja piti vetää päivä ni vetikin sitä sitten kolme päivää. Mut en siitä halunnut lannistua vaikka se vituttikin. Nyt taas sen kasin jälkeen oltu viikko selvin päin ja fiilis on tosi jees. Ei mulla mitään post reaktiota tosta tullut vaikka olikin utuinen olo joku 4 päivää. Tossa eilen just muijalle puhuin että nyt asioiden suorittaminen selvin päin tuntuuu luonnolliselta taas ja tuntuu ihan vitun hyvältä ku on onnistumisen tunteita ton subun lopettamisen suhteen. Nyt tätä kirjoittaessa esim oon heränny tunti sitte ja sängystä noustessa ei sattunut tai ollu paska olo. En edes muista millon mulla olis ollu tilanne et mä koen oloni melkeen normaaliks. Mut voin sanoo et tuntuu ihan vitun hyvältä. Pitkä matka on ollu ja ku palaan tohon alotuspostiin ni siinä on monta retkahdusta välissä ennen ku tuli tää piste et oikeesti pistin itteni olee selvin päin. Mut en tiedä olisinko mä ite kyenny tähän ilman mun muijan tukea. Tuskin. Ei oo tarvinnu esittää himassa mitään muuta mitä on. Refloista mitä oli pysty puhumaan ja eilen just puhuin et vittu kun ottaa päähän ku tuli taas ajatus subusta ja mieliteko oli suuri. Mut kun siitä puhu ja kävi asiaa läpi ni muisti taas et miksei ota. Ja joka päivä ku sen himon voittaa ni on vahvempi. Ja tää normaali olo ni se on ihan huippuu! Seksi maistuu. Ruoka maistuu taas. Jaksaminen eri tasolla ja tunnen tunteita vahvemmin.

Lopettaminen on vitun vaikeeta jos tukiverkosto puuttuu. Mulla tukiverkosto ei oo ollu huumeklinikat. Ne on ollu mun lähimmäiset ja mulle ne on riittänyt. Pääasiassa mun muija joka on ite myäs kokenut radattamisen paskat puolet ja nykyään sitä ei enää tee. Se on ollu mun vertaistuki. Ja tärkein sellanen ja mul on se joka päivä. Käyn taas duunissa. Ens viikolla alkaa taas salitreenit kun kolotuksetkin on pois. Kevät tulossa!

[Dexma]

Kevät tulossa!

Opiaatti lopettajille tämä tiedoksi! Kylmyys helpottaa

Kuulostaa tosi hienolta kyl nantes!

Hyvää kevään alkua. Aurinkohan se on näytellyt jo itseään paljon viimeaikoina.

[nantes]

Vähän kuulumisia tähän väliin. Jostakin syystä tuli taas se heikko hetki ja tuli ostettua pallo. Siinähän sitä huomas sit nopeesti et on vetäny viikon putkeen parilla pallolla. Tuli kyllä jäätävät morkkikset ja paska jätkä olo. Vaikkakin tiiän et se on monesti sitä et ennen ku täysin pääsee eroon ni prosessissa voi ja monesti tuleekin takapakkeja. Mut silti ei niitä haluis. Nyt kolmatta päivää selvin päin ja selvin päin pysyn. Ahdisti pari päivää niiin perkeleesti...

[nantes]

Kymmenes päivä ilman. Kahden viikon raja kohta rikki ja sit alotan diapamin ja lyrican tiputuksen

[nantes]

Huhhuijaa tänään ei nyt taas kyllä niistä parhaista aamuista. Jäätävä yskiminen tulee aina 2 aivastuksen putkessa. Ja nenästä valuu räkä. Yritin tos ku viel lomaa 3päivää jälel ni nukkuu pidempää ku 10 mut jo 9 oli sellai olo et saan hyvän asennon aina... se hyvä asento olo kesti sen 20sek ja sitten onkin taas huono olla. Noh noh.. Matkalla ollaan parempaan ja vahvempia ollaan ku koskaan aiemmin. Nyt voipi olla et 75 mg lyricaa ei riitä aamuannokseksi päivälle voi olla et joutuu ottaa toisen 75 jo nyt aiemmin.. tsemppi vitusti kaikille teille ketkä käytte tätä samaa paskaa läpi!

[nantes]

Kirjoitan pikkuisen fiiliksiä taas ja suunnitelmia. Sunnuntaina juhlitaan muijan pojan syntymäpäiviä. Meikäläinen juhlii sillon niiden lisäks oman pääni sisällä tietoa siitä et oon ollu 2 viikkoa ilman subua. On tää kyllä... katoin aamulla jotain eläinlääkäri ohjelmaa missä hevonen oli paskana ni tuli tippa linssiin. Hullua miten huomaa miten paljon tunteet tulee on tullut takaisin. Ollut niin vitun pitkä matka tää kaks viikkoakin on tuntunu ihan helvetin isolta asialta. Niin isolta et en jaksa enää alottaa kaikkea alusta. Mun tavoite on että reilu viikon päästä maanantaina enää ainoat avut on lyrica ja EHKÄ joku pieni määrä bentsoa. Mut tuskin bentsoa enää tarviin. Mä toivon että viikon päästä maanantaina kun lähtee neljäs viikko selvin päin olisi samaan aikaan päivä jolloin en joudu ottamaan enää MITÄÄN.

Mä en pysty vielä itse aivoissani rekisteröimään mua lopettaneeksi niin kauan kun mä joudun jotakin oloa helpottavaa substanssia ottaa. Siinä vaiheessa kun se substanssi on tyyliin burana ja paracetamoli ni sillon se on siinä. Ihan vitun helpottava ajatus on se et se on jo lähellä!

[psychiCNoob]

Nyt oot just siinä pisteessä et on vaan pinnistettävä loppuun asti tai ei ollenkaan. Pystyt siihen kyl. Aika rikkoa luuppi vai mitä.

[nantes]

2 viikkoa selvin päin! Ja hehkutan just sen takia et ei helvetti pystyin tähän. Mulla on niin myötätunto jokaisen lopettavan puolella vittu se on vaikeeta. Mut jokainen pystyy siihen kunnse piste elämäs tulee ja musta tuntuu nyt ekaa kertaa siltä et mulla se on nyt. Nyt tai ei koskaan. Fyysiset alkaa olla ohi ja nyt vaan sit keskitytään siihen henkiseen hyvään fiilikseen. Oon huomanmu et kuinka iso juttu tää on ollut kun se lopetus ja kamanveto on ollu mielew niin usein. Mut silti haöu lopettaa on vieny kaman vedon halun edelle

[nantes]

Nyt oot just siinä pisteessä et on vaan pinnistettävä loppuun asti tai ei ollenkaan. Pystyt siihen kyl. Aika rikkoa luuppi vai mitä.

Todellakin! Kiitos tosi paljon tsempistä

[nantes]

Kerron tähän väliin yhen varottavan esimerkin millä nyt kuitenki on ihan onnelllinen loppu. Mutta tosiaan olin 2vk selvin päin. Sit ajattelin et palkitsempas itseni huvikseen ja otan jotain ja se jotain olikin sit subua puokki. Noh... miten siinä sit kävi aivot sanoo naks kun ne sai sitä ainetta ja siä veettiinki sit 9 päivää putkeen.

Eli. Pysykää kuivilla. Ei oo yhtä kertaa. Mut sen jälkeen olinki vitun syvissä itseinhoissa ja tuntui että petin mun naisen luottamuksen samalla. Tästä suivaantuneena lopetin uudestaan ja nyt on taas pari viikkoa selvin päin oltu. Kävin hakeen päihdeklinikalta apua ekaa kertaa. Ens torstaina eka tapaaminen. Kaikki pamit ja lyricat oon jo 2pv sit lopettanu ja oon nyt ihan putsina siis ihan kaikista substansseista. Ja olo on hyvä. Eikä tee mieli. Niin paljon sattu ja vitutti ja itketti se retkahdus.

[zerk]

Retkahdukset kuuluu lopettamiseen. Siinä käy usein helposti niin, että kerran retkahdettuaan ihminen ajattelee, että ei ole enää millään mitään väliä ja aloittaa kaman vetämisen uudestaan. Mukava nähdä, että et jäänyt tälle tielle. Olen myös iloinen siitä, että päätit hakea apua tähän lopetusprosessiin. Ystävät, vanhemmat ja kumppanit ovat tärkeä osa tukea, mutta kuten mielenterveysongelmissakin läheiset eivät voi olla terapeuttisi, eikä sitä voi heiltä odottaakaan. Harvemmin läheiset myöskään ymmärtävät mitä päihdeongelmainen tarvitsee, tai käy läpi. Siksi se hoitokontakti on niin tärkeä tulevaisuuden kannalta.

Toivottavasti pysyt jatkossakin kuivilla, mutta jos retkahdat niin muista, että se kuuluu lopettamiseen eikä maailma kaadu siihen. Siitä vain jatkat lopetusprosessia.

[nantes]

Retkahdukset kuuluu lopettamiseen. Siinä käy usein helposti niin, että kerran retkahdettuaan ihminen ajattelee, että ei ole enää millään mitään väliä ja aloittaa kaman vetämisen uudestaan. Mukava nähdä, että et jäänyt tälle tielle. Olen myös iloinen siitä, että päätit hakea apua tähän lopetusprosessiin. Ystävät, vanhemmat ja kumppanit ovat tärkeä osa tukea, mutta kuten mielenterveysongelmissakin läheiset eivät voi olla terapeuttisi, eikä sitä voi heiltä odottaakaan. Harvemmin läheiset myöskään ymmärtävät mitä päihdeongelmainen tarvitsee, tai käy läpi. Siksi se hoitokontakti on niin tärkeä tulevaisuuden kannalta.

Toivottavasti pysyt jatkossakin kuivilla, mutta jos retkahdat niin muista, että se kuuluu lopettamiseen eikä maailma kaadu siihen. Siitä vain jatkat lopetusprosessia.

Kiitos paljon viestistä. Näinhän se on tämän lopettamisen kanssa et retkahduksia on ollut mutta joka kerran jälkeen enemmän sisuuntuneena jqtkanut hommaa. Ja avun hakeminen oli tärkeä juttu! Ja just tosta oon samaa mieltä et läheisiin eivoi kanavoida jatkuvasti omia tuntojaan. Ne on tuki muttei terapeutteja.

Päivä päivältä elän lähemmäksi sitä päihteettömyyttä. Ankara tässä on ollut oltava mutta täytyy muistaa ettei itseä pidä alkaa ruoskimaan. Eikä talloa maahan. Jokanen joka on lopettanut o varmaan suurin osa samaa mietä kun muistelee omaa lopetusprosessia. Että se ei ollut mikään NAPS nyt poikki. Siinä on monet kerrat kaaduttu mutta noustu entistä kovempana takaisin eikä heitetty pyyhettä kehään

[nantes]

Meikällä nyt tää lopetus kyllä siinä pisteessä että alan voimaan huonosti kun luen mun tän treadin tekstejä. Huonovointisuus paistaa läpi sekä epätoivo. Joskus pitäis oppia enemmän arvostamaan sitä mihin tässä on päästy ja tultu niistä ajoista kun tää kaikki mitä mul nyt on oli pelkkä haave.

yritän harjoitella sitä ja uskon että ajankanssa onnistun arvostamaan enemmän itseäni. Huumeidenkäyttö pirstaloitto tosi paljon mua henkisellä tasolla. Ja nyt mä niitä korjaan koko ajan. Tänään oli tosiaan taas terapia ja meni tosi hyvin. Aika rankka päivä takana mutta selvin päin kirjoittelen tätä ennnen kuin käyn nukkumaan. En enää ole jaksanut paljon miettiä monta päivää olen ollut selvin päin. Mikä on vaan hyvä asia.. Oon tainnut nyt oppia pikkusen enemmän sitä päivä kerrallaan elämistä. Mut neljäs viiikko nyt on lähtenyt menee selvin päin

[nantes]

on kyllä ollut tämä henkisen puolen kuntoon laittaminen ihan hirveän työn takana. Päivittäin mielialat heittelee aivan miten sattuu ja ahdistaa helposti asiat. Onneksi nyt perhe tietää ja tänään ekaa kertaa olinkin perheen luona selvin päin 4 vuoteen. Jännä miten kovasti aivot nyt ylikuormittuu tollasesta henkisestä stressistä. Jotenkin aivan loppu vaikka automatka 100km toiseen kaupunkiin ja päivä siellä perheen kanssa.

Voisin sanoa että tämä on todellakin sitä fucked up aikaa aivojen osalta...

Mutta ettei tämä olisi pelkästään nyt negaa! Niin olen enemmän hengissä kuin koskaan 4 viime vuoteen. Ja empatia ja tunne taso on todella herkässä ja ihan uusilla leveleillä. Tuntuu että katsoo elämää aamusta iltaan ihan eri silmillä... Tai ainakin jotenkin tunnen ja näen asiat eri tavalla. AIDOMMIN. Selkeemmin. Mut samaan aikaan se selkeys tuottaa päivittäistä tuskaa kun nyt selvin päin joutuu opettelemaan elämään ja tekemään ne samat asiat mitä kuoseissa. Tuntuu että melkeen joutuu oppia kokonaan elämään uudestaan. Mulla on henkisesti ollu tosi hankalaa mut nyt ku ei enää tarvinu elää valheessa kellekkä ni tuntu et ahdistus helpotti todella paljon. Mutta joo... Onhan ne fyysiset reflat ihan hirveetä kans ku ei pysty tekee mitää pahan olon takia. Mut henkiset on omalla tavalla vielä pahemmat koska nyt ei enää toimi sohvalle makaaamaan jäääminen... On astuttava tästä ''minä ja minun huono oloni ja päihdeongelmani'' kuplasta ulos ja alettava elämään. Olen nyt tehnyt niin 2 päivää mutta olen ihan hemmetin väsynyt vaikka on tuntunut hyvälle

[nantes]

Nyt kun yövuorossa on aikaa mietiskellä niin kävin laskemaan huvilseni kauan tässä on ilman subua oltu. TASAN 10 VIIKKOA päivälleen!

[Dexma]

Hei onneksi olkoon!

Muista palkita itsesi vaikka.... banaanipirtelöllä.

Täs topikissa on kyl se ollut hyvin näkyvää kuinka tulee esiin se, että minkälaista muutosta koko touhu on alussa ja kroppa, että mielessä tapahtuu paljon alussa. Alun kirjoitukset tuntuneet tulleen ihan eri ihmiseltä tavallaan. Toi 10 viikkoa oli itellä kans aikoinaan sellainen jakso jonka jälkeen alkoi olemaam eritavalla tasasempaa.

Kovat jätkät lopettaa

[nantes]

Kyllähän se ero ajattelu tavassa on ihan täysin erilainen nyt. Tosi pitkään sai pyristellä et pääs kunnolla subusta irti. Perkele se oli vaikeeta kun niin monta kertaa sortui jo viikon jälkeen. Kai sitä vain tuli täysin mitta täyteen siihen itsensä kusettamisen määrää. Ei elämästä vaan subun kanssa enää pystynyt näkemään valoisaa tulevaisuutta.. Sitä vaan olis jatkuvasti pyörinyt ympyrää missä samat kuviot toistuu päivästä toiseen ja on oman subukuplansa vanki. Nyt periaatteessa voin tehdä ihan mitä tahansa haluan ja nauttia elämästä. Se on parasta! Tänks dexma sun kommenteista ja näkemyksistä. Kommenttien heittäjienkin näkemyksillä on ollut mulle merkitystä tässä koko projektissa

[substance93]

EDIT: siirsin tuonne Lopettaminen (ja vähentäminen) -ketjuun.

[Dexma]

Jokapäivä herään ja kelaan haluunko päräyttävän ja mageen elämän.

[substance93]

Jokapäivä herään ja kelaan haluunko päräyttävän ja mageen elämän.

Niin mäkin. Ja mä tuun sen saamaan kunhan itse luon sen Jokainen meistä on ansainnut hyvän ja mageen elämän, ja jokainen määritelköön sitten sen hyvän ja mageen itse. Mulle se tarkoittaa että joskus voi viihteillä vaikka niillä lyricoilla (ei opiaatteja mulle enää kiiiitooos). Paitsi jos joskus saan sen lapsen, loppuu sekin homma. Eikä se haittaa, koska en oo enää riippuvainen.

Haluan päräyttävän elämän vaikka musiikista. Luonnosta. Rakastan kesää ja lämpöä. Haluan matkustella. Nähdä maailmaa. Nää on mun unelmii.

Mulla on joku ihme positiivisuuspäivä tänään. Mä tunnen hei aitoa iloa jännä fiilis.

ps. Dexma oot ihana

[nantes]

Ajattelin rustata tässä pienen pätkän, jonka jälkeen tän mun ketjun voisi sulkea. Nyt on menty pyöreesti sellanen kymmenisen kuukautta kun tän koko oman ketjun pistin pystyyn. Niin kuin jokainen teistä, jotka tätä lukee alusta tulee huomaamaan, että vituiksi meni ja monta kertaa. Ei sen takia etteikö tahtoa ja halua olisi riittänyt. Kerkesin vaan käyttään huumeita liian kauan liian paljon. Yli 5vuotta siitä on aikaa se oli syksyä silloinkin kun 5 vuotta mennään taaksepäin ajssa. Kun ekan kerran subuun koskin. Sillon oletin että voi pyhä jysäys nyt mä löysin päihteen mitä voin alkaa käyttää. Elin sillon tosi perus striktillä elämäntyylillä tykkäsin välillä baaris käydä mut silti kävin töissä ja pidin itestä huolta ja urheilin. Kun subuun ekan kerran koskin siitä sitten se alamäki alkoi. Se alamäkihän ei tuntunut alamäeltä vielä ainakaan 2-3 seuraavaan vuoteen, koska siinä ajassa olin vielä täysin sen päihteen pauloissa kun käyttö oli viikonloppu käyttöä. Pitkään vedin sitä 1krt vk tai 2krt vk mut aina perättäiset päivät. Tajusin sillon jo et ei kannata ottaa useemmin. Mut samaan aikaanhan siinä sit noiden 2-3v aikana (en muista enää tarkkaan aikaväliä) kävi niin, että se päihde alkoi aiheuttaan mulle vieroitusoireita niiille kaikille muille päiville kun olin selvin päin. Viikonloput olin siis hyvissä ja koko ajan ajan edetessä aloin oleen kipeenä sit kaiken muun ajan. Täsä vaiheessahan hälytyskellojen olis pitänyt alkaa soimaan, ehkä ne alkoikin mutta se mitä tein ja sain tolta päihteeltä oli niin paljon voimakkaampaa et sivuutin sen järjen äänen. Pystyin tolla päihteellä sivuuttamaan KAIKKI stressit ja päätä vaivaavat asiat mun elämästä.

Mut sit alkoiki aika kun toi viikonloppu käytt ei enää tuntunutkaan siltä miltä ennen. Ja ne muut 5 arkipäivää alko tuntuu entistä vaikeemmilta. Tuli sairalomia. Masenti. KOLOTTI. vatsa sekasin. käytös muuttu. rahaa meni vitusti. En enää kyenny tekeen esim reissuja mihkään edes kotikaupunkiin ilman et olis ollu subuissa. Eihän se tuntunut muuten miltään ilman subua. Siinähän sitten tuli mukaan se et sitä alko ottaan arkisinki. EIhän se nyt tapa jos arkenaki ottaa aamusta linkut. VÄÄRIN!

Tästä alkoki sit se kunnon alamäki mitä kesti pari vuotta. Ja se alamäki oli koko ajan vaan ja ainoastaan alaspäin. Olin ihan vitun kipee aina niinä päivinä kun ei ollut subua. Ja sillon ku oli subua sitä piti vetää puolikas kasipallo päivässä et oli edes terve. Enenpää ei kandenu vetää ku vaikka olisin vetänyt koko pallon ei se oloa muuttanut paremmaks. Samalla kaikki ne päivät kun ei subua vetänyt ni sit vedettiin ryynejä ja lyricoita, että mies pysyis toimintakunnossa. Samaan aikaan tän kaiken aikana olin sysännyt subulla, ryyneillä ja lyricoilla kaikki mun tunteeni syrjään. Turruttanu ja sulkenu pois ajatuksista. Aloin elää valheessa monen vuoden ajan ja aloin jopa itse uskomaan omiin valheisiini.

Viime vuoden lopussa oli tilanne et olin ajanut itseni umpukijaan. Ei ollut enää ulospääsyä päihteiden avulla. Tajusin et mä oon muuten nyt ihan HELVETIN kusessa. Olin yrittänyt lopettaa KYMMENIÄ kertoja jo ennen tätä aikaa. Onnistumatta. Aina sinne viikon kohdille selvisin 10 päivää tais olla ennätys. Itsetunto aivan paskana. Koko mies ku varjo entisestään. Ainut mitä olin onnistunut tekemään ni pitään kulissit vielä tonnekkin asti kasassa. Mulla oli AINA puhdas siisti koti. Puhtaat uudet vaatteet. Huoliteltu ulkonäkö. Atleettinen kroppa. Musta ei näkynyt todellakaan ulos et oon subunarkki. Mut se mä olin. + että Subukoukun lisäksi mulla oli myös siis bentsokoukku sekä lyrica koukku. Nämäkin siis subun takia.

Nyt eletään melkeen vuosi eteenpäin siitä ku ton ketjun oon alottanut. Oon käynyt huumeklinikalla hoidossa. Oon onnistunut lopettamaan narkkaamisen. Mutta. En edelleenkään oo onnistunut sulkemaan mun elämästä täysin pois niitä yksittäisiä notkukertoja. Niitä on harvoin. Mut silti. Niitä ei sais olla enää ollenkaan. Mut se on pääasia et oon terve. Huumeet ei kuulu enää mun arkipäiväiseen elämään. Ja tärkeintä on se, että nyt mulla on sellainen tunne, että nyt ne yksittäisetkin kerrat on saatu päätepisteeseen. En enää halua tehdä itsestäni kipeää ja huonovointista edes niiden yksien notkujen takia. Haluan, että te ymmärrätte, ettei lopettaminen ollut niin, että okei... ''kyl ku tässä on kuukauden ilman subuu ni sit kaikki on ihan ok taas.'' Ei muuten vittu todellakaan mene niin... Kaukana siitä. Se kun lopettaa OIKEESTI sit sen tajuaa miten vitun paskana sitä on niin fyysisesti kuin henkisesti. Mä en koskaan rännännyt. Enkä vetänyt joka päivä kasia naamaan. Mut silti mä olin ekat 2kuukautta täysissä refloissa. Ja nyt tarkoitan vain fyysisiä vieroitusoireita. Olin niin paskana, että edes lyrica,bentsot ja levy pannareita päivässä saanut mulle sellasta oloa et olisin voinut hetken hengähtää ja tuntenut olevani terve. Ja kuten huomaat. Tuolla on pannareita eli opiaatteja nekin. Niin paskana se mieli on että jopa panacodit on sillon itselle kuin karkkia eikä niitä edes lue opiaateiksi. Sitä on niin paskana kun oikeesti lopettaa, että on valmis tekemään melkeen mitä tahansa saadakseen sitä subua. Mäkin retkahdin kerran kunnolla kun olin ollut kuukauden selvin päin. (huom muka selvin päin ryynit,lyricat,pannarit joka päivä). Sit vedinkin 9 päivää subua taas. Ton retkahtamisen jälkeen mä ymmärsin miten VITUN KUSESSA mä oikeesti olen. Ton 9 päivän jälkeen mun kroppa oli jo valmiiks niin paskana siitä aiemmasta vieroitusoireilusta että ne reflat mitä tuli ton 9 päivän perään ni oli jotain ihan vittu hirveetä. EN nukkunut öisin ku pari tuntia koiran unta. Jalat vatkaa, jalkoja särkee, koko kroppaa särkee, kuumetta, ripuli, oksennus, ahdistus, masennus, ruokahaluttomuus, kylmä, kuuma, koko fyysisen ja psyykkisen puolen totaalinen madness tila. Sillon mä menin huumeklinikalle hoitoon oli nostettava kädet pystyyn ja todettava et mä en pysty tähän yksin. Sit alkoi kaikki sama alusta ja jollain ihmeen kaupalla mä siitä selvisin. Olin taas sen yli kuukauden täysissä refloissa ja sit piti vielä pyristellä irti lyricakoukusta ja bentsokoukusta, joista myös kävin läpi vitulliset vieroitusoireet. Mut tiedättekös. Tässä on nyt se tilanne et oli menty about 3kuukautta lopetuksen aloittamisesta mistä 9 päivänä olin ottanut subua eli kerran retkahtanut. Tässä vaiheessa ajattelin, että kaikki on nyt kohta hyvin kun fyysiset viekkarit loppuu.

Olisinpa tiennyt mikä helvetti sen jälkeen alkaa. HENKISEN PUOLEN KORJAAMINEN. Ja se henkisen puolen korjaaminen vasta fucked up touhua on ollutkin. Fyysisten vieroitusoireiden jälkeen kun olet maannut tyyliin himassa monta kuukautta ripuloimassa ja horkassa. Sen jälkeen pitäis oppia elämään sitä normaalia elämää? Käykö se kädenkäänteessä? Ei todellakaan. Kaukana siitä. Se henkisen puolen kuntoon laittaminen.... siitä se taistelu vasta alkaa kun olet terve ja kamppailet ainehimoa vastaan ja yrität oppia elämään normaalia elämää ilman huumeita. Siitä en sen enempää avaudu mutta sen haluan sanoa, että se on se pisin ja vaikein prosessi, jota edelleen käyn läpi. Prosessi jonka kanssa olen vihdoin ja viimein saavuttanut sen rauhan itseni kanssa. Siihen sisältyy todella kovia mielialan vaihteluja, tunne elämän häiriötiloja, ahdistusta, masennusta. VITUN SAIRASTA AINEHIMOA

juuri niinä hetkinä kun elämä lyö turpaan 100-0 ja sun pitää kohdata se paska selvin päin. Sillon lopettajasta otetaan mittaa addiktion vs selvän elämän osalta. SIeltä ne minunkin lopettamisen jälkeiset yksittäiset notkukerrat johtuvat.... On tuntunut, että mä tuun vittu kohta hulluksi jos en saa päätä nollattua. Mut oon tässä tajunnut sen kun aikaa on kulunut, että ei se pää niillä yksittäisillä opiaattikerroilla nollaannu. Niillä vaan taas siirtää sitä OIKEAN ELÄMÄN ''paskaa'' seuraavaan päivään. Ei ne sitä ongelmaa poista. Ne turruttaa sen. Ja mitä siitä jää käteen? Se sama ongelma mitä piti päästä karkuun hetkellisesti opiaateilla pää nollaten. Sekä myös paska olo opiaateista seuraavien päivien ajaksi. Eli: Se, että ''helpotat'' oloa vain ja ainoastaan pahentaa sun oloa.Toi on mun tän henkisen kuntoutumisen yksi tärkeimmistä oivalluksista, joka on alkanut kantaa sitä hedelmää.

Toivon siis todella, että te jotka ette vielä ole pilanneet omaa elämäänne tän aineen kanssa ni lopettakaa kun se vielä on mahdollista. mulla 5 vuoden käyttöhistoria on vaatinut melkeen vuoden mittaisen kuntoutumisen, josta vasta hiljattain olen alkanut saamaan kantaa sitä hedelmää, josta mä unelmoin kun käytin. Olla terve ja sinut itseni kanssa.

Tuntuu niin hyvältä herätä aamulla kun mihinkään ei koske. Ja tuntuu, että tällä elämällä on mulle vielä paljon annettavaa. Terveys on niin tärkee asia et haalikaa sitä. Menkää vaikka minkä pohjamutien kautta, mutta sieltä VOI PÄÄSTÄ POIS. Pitkä matka on tultu ja vitun monta kertaa kaaduttu mut sielt on noustu ylös. Jos mulle nyt lyötäis kusari tikku et kuse tohon. Kusisin puhtaat. KAIKESTA. Oon tajunnut tän vuoden aikana miten vitun paljon tällä elämällä on antaa ku otan sen vastaan selvin päin. Huumeissa on kiva olla varsinkin just niissä opiaateissa. Mut ne on jättänyt muhun niin suuren jäljen siltä osin et mä tiedän, Opiaateille ei vittuilla. Olisinpa joskus ekat subunokat vedellessäni kuunnellu vanhempaa kaiffaria. En kuunnellut. Mut nyt 5 vuotta myöhemmin istun tässä ja oon vapaa huumehelvetistä. Ja mä voin olla se jätkä joka kertoo nuoremmille ja miksei vanhemmillekkin, et miksi ei kannata vetää edes niitä ekoja kontti nokkia tai subunokkia. Se on ku venäläistä rulettia... Joko se on sulle ku kaikki muutkin päihteet.... Ei sen koommin säväytä ja jää siihen. Tai sit se on päihde joka on ku päässä kääntäis valokatjasijan OFF asennosta ON tilaan. TÄÄ ON MUUTEN MUN JUTTU. Sitä en toivo kenellekkään. Jokainen toivottavasti voi tästä ketjusta ottaa opikseen ja miettiä pari kertaa ennenku käyttää edelleen jos on jo alottanut käyttämisen mut on vielä alkutaipaleella.

[nantes]

Kiitti aavar paljon tsempeistä! Ja sulle kans tosi paljon jaksamista! Mul on huomena viides pöivä ilman teksiä:) ja se viikon rajapyykki lähestyy. Ihan älytöntä miten pitkältä ajalta se voi tuntua mutta kun sen viikon elää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Se käy ihan vitun raskaaksi. Nyt ku se mulla tulee täytee otan pöivän kerrallaan ja aion nauttia siitä et pystyin ylittää sen pahimman. Sen jälkeen keskityn vain hetkeen. Hetkeen olemaan selvin päin. Ja vaikka olo ei oliskaan mikään hurraa hurraa ni silti sillon mä kykenen tiedostaa sen et pahin on takana. Ja se terve elämä on taas sormilla kosketeltavissa. Haluun vaan takas ne aamut ku voin rauhassa keittää kahvit ja oon valmiina uuteen päivään hyvällä fiiliksellä. Tuntuu et niistä päivistä on taas pitkä aika. Sitä oppii arvostaan tosi pieniä asioita sillon ku on ite aiheuttanu sen et eläminen tuntuu työmaalta. Päivittelen tänne fiiliksiä taas tässä sitä mukaa ku homma etenee. Varsinkin jos teistä joku saa näistä puhtia ja tsemppiä omaan tilanteeseensa.

[nantes]

Kaikki aina ei mee niinkuin strömsössä eikä munkaan osalta. Mul tosiaa se tilanne et olin yli puol vuotta kuivilla subusta. Kun sen onnistuin kokonaan lopettaan ni pääsin täysin terveeksi. Siinä käytii niitä henkisen puolen refloja varmaa tuplasti pidempi aika ku fyysisiä, mutta henkinekin puoli tuli kuntoon. Mut nyt tosiaan ollu töistä lomaa pidempi pätkä ja se meni sit siihen et sorruin käyttää subua kasipallon viikonloppusin. aluks ei menny ihan noin paljoo et puolikas pallo riitti. Mut nyt viimisen kuukauden menny 8 pallo 2 päivässä. Nyt nostin itteni täältä vitun paskasta taas ylös koska väsyin tähän touhuu jo heti alussa. Nyt tietysti harmittaa et joudun taas käymää paska oloja läpi en tosin niin kuin sillon ku lopetin kevääl 5 vuoden subun käyttämisen. Nyt käyttöä ei kerenny tulee ku n 2,5kk. Eli täs olis fyysiset olot käytävä läpi... Mitään PAWS eja en pelkää saavani ku käsittelin ne jo kesällä ja mul on elämä muuten tosi mallillaan.

Mut mulla on lomaa edelleen ja se on hyvä ei tarvi töissä käydä. Pystyn siis urheilemaaa säänöllisesti jne mut mulla on kotona kuitenkin velvoitteet mitä mun pitää täyttää en niitä täs sen enempää haluu avata. menee liian henkiläkohtasiin tietoihin.

Mulla ei nyt myöskään oo enää mitään toleja bentsoihin ja lyricaakaan en oo syöny moniin kuukausiin. Kun ekan kerran lopetin ni mulla oli lyrica ja ryyni reflat siin samalla ku subun lopetin. Nyt onneks ei tuu olee ku subu olot ja ryynit ja lyricatkin tuo nyt tällä kertaa sen oikeen avun ku niitä ei alle oo valmiiks popsittu.

Oon hommannut tälle detox ajalle 10kpl 2mg rivoja, 10kpl 5mg pameja. Ja 2 viikoksi lyricoita.

Kirjoittelen ja rustailen tänne taas aktiivisesti miten on menny. Tuntuu itestä typerältä toistaa sitä et tää on vika kerta tää on vika kerta... Koska sen on pitäny olla jo monta kertaa. Mut lopetin jo kerran täysin kokonaan. Nyt kävi moka ja otin opikseni ja lopetan jälleen kerran uudestaan. Tällä kertaa viimeisen kerran. Kohta on vuosi vaihtumassa ja mä aion alottaa seuraavan vuoden terveenä jätkänä.

Nyt tää mun viimisen putki mihin mä yksinkertasesti pysähdyin miettii et ei vittu nyt tää muistuttaa jo vanhoja paska aikoj tää on saatava loppumaan... Ni mul meni 4päivää teksiä putkeen yhteensä 12 mg. Kun lasken puoliintumis aikojen mukaan ni 10mg on sitä skeidaa ollu vikasta annoksesta kropassa ja siitä sitä nyt sit lasketellaan alaspäin.

Nyt olen toista päivää selvin päin ja olo on ihan ok. Söin yhden 75mg lyrican ja 0.5mg rivan. Hyvin nukuttu yö takana. Tästä se taas lähtee!

[nantes]

Ja pistäkää muutkin tänne kommenttia jos haluutte. Vastailen kyllä ja veikkaan et on paljon jengiii ketkä lopettaa haluis. Vinkkiä voi siis kysyä ja muutenkin pitää ketjua käynnissä etten vaan yksin turinoi tänne

[nantes]

Olin kyllä luonut ihan turhat kauhukuvat siitä, että joudun kärsimään samanlaiset reflat mitä alkuvuodesta. Voin kuitenkin ilokseni todeta näin neljäntenä päivänä selvin päin et niin ei kyllä käynyt. Eilinen meni ihan normaalisti tuli käytyä salilla ja tehtyä kaikenlaista. Aamulla eilen otin 0.5mg rivan ja 75mg lyrican. Kaikki kolotukset katosi pois sen jälkeen. Enkä niitä loppupäivän aikana tuntenutkaan... otin vielä illalla 5 aikaa toisen 75 mg lyrican ja illasta 10 aikaa 0.5mg rivan. Nukuin normaalit hyvät 8 tunnin yöunet ja nyt neljäntenä päivänä selvin päin herätessä ei ollut edes mikään kiire ottamaan sitä lyricaa. Pysty rauhas eka syömään ja juomaan kahvin ja sit otin sen lyrican ja 0.5 rivan. Ja mulla on nyt ihan siis oikeestaan normaali olo. Ja nyt pitäs reflojen olla piikkaus kohdassa eli pitäs olla paskana. mut ei oo.

Sen verran on näköjään kuitenkin reseptorit siitä aina palautunut kun käyttö oli sitä että 2päivää teksiä ja melkeen viikko taukoa perään. Kiitän onneani nyt et ei tarvi käydä näitä oloja silleen läpi et on aivan tontissa. Mut siltikään vaikka tää taitaa nyt aika helposti mennä läpi. Ni en jumalauta enää lähe tähän touhuun mukaan. Nyt se on nähty jo toisen kerran miten se vetää mielen maahan ja latistaa tunteet ja kaikki on pelkkää paskaa vaikka oikeesti elämä on hyvää. Mut ei sitä noissa paska höyryissä pysty tuntemaan...

[nantes]

6. päivä ilman ja on mennnyt hyvin. Himojahan on ollut mut kun on ne selättäny ni on sitä myötä vahvempi olo. Huomena viikko täynnä ja alkaa mieli olla kirkkaampi jo Hyvä fiilis!

[nantes]

10.päivää kuivilla! Mä pystyin tähän JÄLLEEN! olot on aikalailla historiaa ja oon joka päivä onnellisempi. Te ksikki jotka kamppailette lopettakaa ja haluun , että tiedätte et ne hyvät ajat ja iloinen mieli tulee sieltä mut se vaatii tän aineen kanssa kärsivällisyyttä ja vitusti päätä!