Teorioita maailmankaikkeudesta

[Pristine]

Hmm...nyt on jännää.

Toi teoria resonoi mussa todella paljon vaikka en kovin pitkälle nyt sitä kerennyt toistaiseksi tutkimaan. Voi olla vähän vääränlaiset lähtökohdat alkaa puhumaan tuosta, mutta kaikista intensiivisimmillä sienitripeillä (tai tripillä) näin maailman vähän niinkuin se juuri olisi tuo hypersfääri. Käsitin tuolloin kuinka jokainen olento on yhtä samaa energiaa ja 'pongahtaa' ikäänkuin sisäänpäin tuosta energiasta... sen voisi käsittää myös tapahtuvan ulospäin. Tätä on vaikea selittää, sillä tän näkemyksen/kokemuksen mukaan koko maailma tapahtuu ja on itsensä sisällä, mutta sillä ei kuitenkaan ole ulkoisia rajoja, eli ei siis sinällään ulko- tai sisäpuolta.

Tuolla tripillä muistin nähneeni jossain youtube-videon hyperkuutiosta ja se tuli silloin mieleen. Kelailin et kunhan tarpeeksi vain kattelen tollasia hyperpalloja tai hyperkuutioita niin tiedän kaikesta kaiken ja muistan sen koko homman idean. No näinhän ei tietenkään ole.

Tää nyt on tämmöstä huru-ukon jorinaa. Vois seuraavaks varmaan oikeasti perehtyä asiaan.

[frapathea]

Jooh, itsekin happotripillä olen kokenut maailmankaikkeuden tuon muotoisena ja se jätti kyllä jonkinlaisen pysyvän jäljen psyykeen vaikka nyt monen vuoden jälkeen kykenen vain hatarasti palauttamaan sen kokemuksen mieleeni sellaisenaan. Tähän liittyy se et yks ulottuvuus olis.. sillai.. öh.. zoom in/zoom out?

Luin tosta siis nyt viimeisimpänä Peter J. Carrollin Apophenionista. Jäbällä ei sikäli oo ilmeisesti minkäänlaista fyysikon pätevyyttä, vaan harrastelee fysiikkaa ainoastaan, mut oli kuulemma lähettänyt kyhäelmänsä joukolle teoreettisia fyysikoita ja pyytänyt näitä tutkailemaan sitä ja palaute oli kuulunut, että ihan konsistentti teoria. Shrug. Mielenkiintosta, vaikka tuntuukin jotenkin rajulta että sitten alkuräjähdysteoria menis niin kutsutusti metsään.

[Pristine]

jätti kyllä jonkinlaisen pysyvän jäljen psyykeen ?

Tuli tästä vaan mieleen, että minkälaisen jäljen? Käsitin, että negatiivisen. Mielenkiinnosta vaan kun aikasemmin totesit, että susta ois kiva vakuuttua tuosta teorian paikkansapitävyydestä koska se helpottaisi sun eksistentiaalista kriisiä tjsp? Voi olla et sekotin jotain, mutta tuntu vaan ristiriitaiselta tää.

Ite en muista kauheesti missä fiiliksissä olin silloin kuin koin maailman tolleen hypersfääristi tai minkälaisia realisaatioita tuli koettua. Oli niin rankkaa menoo muutenkin ja aikaa on kulunut jos jokin vuosi niin ei tuppaa olee jäljelle jäänyt muuta kuin hatara muistikuva.

Mut anyways tää on mielenkiintosin juttu topicin aihetta koskien mihin mä oon törmänny aikoihin

[frapathea]

Ei se negatiivinen ole. Meinaan vaan että se muutti pysyvästi tapaa kokea todellisuus. LSD siis aiheutti mulla muitakin pysyviä neurologisia muutoksia, muun muassa toisessa ketjussa mainitsemani grapheme-synestesian. Miten tän nyt selittäis, ilmeisesti osa mun aivoista jotenkin havaitsee useampia ulottuvuuksia kuin "tavalliset" kolme tilaulottuvuutta plus ykssuuntainen aikaulottuvuus. Eli osa aivoista jäi siihen tilaan, mut vaan osa, mikä käytännössä johtaa hetkellisiin tajunnan voimakkaisiin muutoksiin ja valtavaan lastiin "kielen päällä" -fiiliksiä.

Lähinnä se on hassua kun todellisuuskokemus riippuu niin paljon siitä millasia kognitiivisia toimintoja aivot kulloinkin suorittaa, mut siis en mä tätä poistais vaikka voisin, ehkä korkeintaan hienosäätäisin niin et se olis vähän konsistentimpaa.

Eksistentiaalinen kriisi tais alkaa siinä nelivuotiaana suunnilleen eikä oo koskaan täysin lakannut, et se taas on ihan oma juttunsa. Mut joo, ot.