Lopettaminen (ja vähentäminen)

[Dexma]

Tosiaan on mennyt välillä tyyliin kesällä ja keväällä opioideja, mut hyvin vähismäärin. Jouluna oli sellainen kunnon repsahdus jossa meni vähän aikaa päivät hieman lujaa. Tolloin tuntui siltä, että kun ei näistä refloja tule niin voin käyttää... oli myös sellainen aika jolloin olin hieman yksinäinen ja työt löi päälle. Tuntui, että elämä alkoi polkeen liikaa paikoillaan.

Pilveä olen polttanur vielä talvella paljon, mutta ihan oman kuntoiluproggiksen takia alkanut lopettaan plus, että hatsi alkaa ahdistaan nykyään helpommin.

Mä oon aina kokenut tän lopettamisen en niin mustavalkoisena. Monen tarttee ensin lopettaa, että elämässä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Fyysinen riippuvuus on lähinnä este elämässä, mutta sen kaiken lopetuksen jälkeen pitää olla realistinen jatkosuunnitelma. Sen pitää olla motivoiva. Hieman haastava, mutta ei liian iso. Mulla oli liian isot suunnitelmat aina, kun yritin vieroittautua ja sit tuli pettymyksiä. Tavallaan liian isosti ja nopeasti aikoo muuttaa asioitaan. Toisaalta, pitää olla jotain ulospääsyä ja muutoksia tulossa muutakin, kuin x kemikaalin poistuminen elimistöstä ja elämästä. Tätä liian vähän käydään vieroituksissa hoitajien ja lääkärien kanssa.

Tämän takia tykännyt käyttää sanaa vähentäminen. Silloin enemmän pikkuhiljaa muuttaa elämänsä ja alkaa vain tuleen onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Itse yritän muistaa, että mulla on luultavasti 40v tyyliin elinaikaa. Haluis tehdä jotain muutakuin huumeita sillä aikaa. Sinällään on aika muuttua, mut nyt on kiva, kun on jotain aidosti erilaista kuin mitä on viimeiset 13 vuotta elämästä ollut.

[Sidney]

..

Sun jutuista löytyy aika reippaasti yhtymäkohtia omaankin lopetusprojektiin ja elämään ylipäätään. Kuten näköjään muidenkin.
Aika monella addiktilla pyörii loppupeleissä samantyyppisiä juttuja mielessä, ongelmat ovat samantyyppisiä ja niin edelleen.

Mulla oli liian isot suunnitelmat aina, kun yritin vieroittautua ja sit tuli pettymyksiä.

Tässä ollaan suoraan asian ytimessä, syy miksi moni ensimmäisiä kertoja lopetteleva nipa ei onnistu.
Samaan aikaan liian suuret suunnitelmat ja kuitenkin selkeän, konkreettisen suunnitelman ja kurinalaisuuden täydellinen puute.
Tuttu juttu omalla kohdalla, sekä lähipiiristä.

...lähtee psykedeelien käytön kautta. Tavallaan ne on kaikki mun mielen harjoitteita..

Olen myös palannut takaisin psykedeelien pariin, tällä kertaa hieman eri asenteella, kun vuosien takaisella hedeonistisella meiningillä.
Psydekeelit ovat sytyttäneet uudelleen kipinän mieleni, sekä ruumiini kehittämiseen.
Muiden harrastusten lisäksi tulee myös lenkkeiltyä, sekä luontoiltua. Vielä lähinnä päiväreissujen ja ~20km rengasreittien tasolla, ensi vuodeksi on vireillä muutakin siistiä.
Lenkkeilyn aloitin uudelleen pitkälti psykedeelien ansiosta taistellakseni mieleni heikkoutta vastaan. En pidä juoksemisesta liikunnan muotona, mutta nyt olen jo saanut muodostettua siitä jonkinasteisen rutiinin.

hatsi alkaa ahdistaan nykyään helpommin.

Meil samat. Kymmenisen vuotta aktiivista hitsausta takana. Välillä vuoden tauko, sitten taas jokunen vuosi putkeen joka päivä. Jne.
Nyt taas jonkin aikaa polttamatta.
En ole vielä kunnolla käsitellyt suhdettani hittiin.


Itselle on ollut apua ajatuksesta, että elämän ei kuulukkaan olla hauskaa. Mutta oma elämä, mieli, sekä ruumis on silti muokattavissa haluamaansa suuntaan.

Mä olen kohtalaisen tunteeton, en tunne ylpeyttä lopetettuani narkkaamisen, röökin polton lopettamisesta ei seurannut muita viboja, kun hajuaistin paraneminen jne. Pilven polton lopettaminen (taas kerran) on aina yhtä helppoa, enkä saa lopettamisesta muuta, kun unien ja painajaisten palautumisen, sekä pienoisen kipinän urheiluun iltaisin. Noh, myönnettäköön, että ajatukset kirkastuvat hieman sekä keskittymiskyky paranee.
Tähän liittyy kaikkea muutakin.
Tämän kokonaisuuden toteaminen oli totaalinen pettymys ekalla lopetuskerralla, mutta nykyään tiedostan olevani erilainen.

Jokaisen pitää etsiä oma motivaattori. Omalla kohdalla yksi tärkeimmistä on oman potentiaalini hukkaaminen, joka olisi väistämätöntä aikaisempaa tietä jatkettaessa. Olen aika fiksu, sosiaalisesti lahjakas ja kaiken päälle ihan nättikin. En voisi elää itseni kanssa, mikäli haaskaisin nämä lahjani. Ok, itseni kehuminen riittää.
Toinen tärkeimmistä motivaattoreista on selkeät, konkreettiset ja realistiset tavoitteet. Välitavotteineen, varasuunnitelmineen jne.
Jotain pitää tietysti jättää myös auki.
Kolmas ja omalla kohdalla ehkä tärkein on läheiset ja tärkeät ihmiset.
Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.

Vaikka oma douppiura ei karannutkaan käsistä, en velkaantunut tai joutunut muihin ongelmiin, kävin koulut, salasin ja salaan kaiken lukuunottamatta valitsemiani luotettuja ihmisiä, en sairastunut masennusta ja ahdistusta kummemmin jne.
Kerkesin silti menettää elämästäni monta tärkeää vuotta, alisuoriutua liian pitkään, tuhlata aikaani turhiin ihmissuhteisiin jne jne. Enää en aio jatkaa tällä tiellä.

Oli pakko tulla kommentoimaan tohon sidneyn kommenttiin. Koska Mä elän tällä hetkellä ite just tota vaihetta missä sanoit et "pitkään jaksoin fyysisten jälkeen olla opiaattien satunnaiskäyttäjä"

Oon ite nyt se satunnaiskäyttäjä. Ja olen pähkäillyt sitä tässä, että kun tahto on kova lopettaa kokonaan. ni teen kyllä parhaani että se tapahtuisi mahdollisimman pian. On vaan ollu turhauttavaa silti vielä huomata käyttävänsä välillä

Itsepetos on kaikkivoipa.
Laadi rauhassa itsellesi sopiva suunnitelma, sekä noudata sitä. Älä ruoski itseäsi epäonnistumisista, mutta älä myöskään päästä itseäsi liian helpolla. Kyllä se siitä.

Tsemppiä kaikille.

[Don]

Aika kova veto nantes sulta, kun pysyy satunnaiskäyttö lapasessa ilmeisesti useamman vuoden subun päivittäiskäytön loputtua? Mun mielestä just toi osoittaa sitä oikeata mielenlujuutta ja vahvaa motivaatiota olla enää palaamatta päivittäiskäyttöön, omalla tavallaan.

Mä en tuu ikinä ryhtyy täysin streittariks, kun ihan helvetin harva taviskaan on. Lue joka vkl alkon veto. Tavoitteena olis käyttää muutamia douppeja viihdekäytössä, kerran kuussa max -tyyliin ja muu aika viettää suurimmaks osaks harrastusten ja töiden parissa ja viettää aikaa selväpäisten frendien kanssa.

Eipä olis uskonut kuinka pitkä matka tää bupresta toipuminen onkaan, ajoissa lopettaminen kannattaa.

[puhallus]

Nyt on alla raittein jakso kolmeen vuoteen. Siitä kun olin alkukesällä katkolla viinasta, olen vetänyt kännit kahdesti. Molemmat oli valtavia pettymyksiä aineen vaikutusten suhteen, molemmat jäi onneksi yhteen iltaan. Sitä ei ole muuten tapahtunut vuosiin, että putki ei jää päälle.

Bentso-ongelma on kadonnut ja niitä menee satunnaisesti ihan lääkinnällisesti. Merkkaan ne päivät varmuuden vuoks aina kalenteriin että pysyy tilanteen tasalla. Toleranssi vois tietty olla hieman pienempi.

Tänä aikana olen tosin kokeillut jarruja, kotateetä ja buprea siis. Tämähän on addiktille aivan ääliömäistä toimintaa, mutta toisaalta mulla ei ole niistä käyttöhistoriaa. Tuntunut sinänsä viattomalta toiminnalta, koska tietää ettei ne laukaise välittömästi ääliövaihdetta silmään. Olen kyllä tarpeeksi monta kertaa todistanut miten tämä tarina kulkee, joten pitäis ehkä tietää vähän paremmin. Jotenkin en vaan jaksa uskoa täysraittiuteen kohdallani oikein koskaan. Tulee varmaan olemaan tulevaisuudessakin sellasta tasapainottelua, että mitä aivonystyröitä uskaltaa milloinkin kutitella. Kun toi mt-puoli ihan raittiinakin joskus heittelee. Sienimetsän oon jättäny väliin, koska mielialalääkitys toimii, ne ei juurikaan futais tai tekis ehkä muutenkaan hyvää.

Ja mikä tässä suhteellisessa raittiudessa on auttanut on tietenkin työ. Velvollisuudentunto ja halu arvostaa itseään hiukan enemmän tarkoittaa, ettei kehoaan voi jatkuvasti vasaroida, jos tahtoo edetä. On kiva kun pystyy tekemään vaativampiakin asioita ja kadulla joskus ihmiset hymyilee. On kiva treenata ja nukkua ilman yhtäkään unilääkettä. On kiva pistää vähän rahaa säästöön. Toisaalta on vaikeaa, kun ihmiset odottaa sun tietävän asioita ja että jaksat venyä, etkä oikeen kehtaa sanoa, että "hei oon vielä äsken ollut aivan romuna ja tarviin enemmän aikaa tähän". Kehittelee sit muita tekosyitä, mutta ei kaikkia luurankoja voi heti vetää kaapista vasta orastavissa ammattisuhteissa. Nyt liikkunut lähinnä sellasissa piireissä, joissa ainoa hyväksyttävä päihde on alko, tai ehkä joku koksupäissään tamppaaminen vois mennä läpi rehvasteluna. On siellä varmasti muitakin kaltaisiani jotka pitkää suunsa kii. Enkä oo sanonu yhtään mitään muiden orastavasta alkoholismista, koska oon kyllästynyt neuvoja jakeleviin korkki kiinni-kavereihin, ja koska itselläkin näin lyhyt hyvä vaihde päällä.

Kun ton tekstin lukee niin kyllähän se yhä päihdeongelmaisen ihmisen asiaa on. 4kk aikana alkoa kahdesti, ryynejä melkein parikyt kertaa, ganjaa kerran ja oppareita kolmesti. Nikotiiniinkin retkahtanut taas. Kuitenkin aika maltillista omaan historiaan verraten. Matalassa nousukiidossa ollaan.

[nantes]

Aika kova veto nantes sulta, kun pysyy satunnaiskäyttö lapasessa ilmeisesti useamman vuoden subun päivittäiskäytön loputtua? Mun mielestä just toi osoittaa sitä oikeata mielenlujuutta ja vahvaa motivaatiota olla enää palaamatta päivittäiskäyttöön, omalla tavallaan.

Mä en tuu ikinä ryhtyy täysin streittariks, kun ihan helvetin harva taviskaan on. Lue joka vkl alkon veto. Tavoitteena olis käyttää muutamia douppeja viihdekäytössä, kerran kuussa max -tyyliin ja muu aika viettää suurimmaks osaks harrastusten ja töiden parissa ja viettää aikaa selväpäisten frendien kanssa.

Eipä olis uskonut kuinka pitkä matka tää bupresta toipuminen onkaan, ajoissa lopettaminen kannattaa.

Olen tosi vittumaisesti vetänyt taloudellista puolta vituiksi just sen takia kun en enää ole käyttänyt subua ja sit jos vetänyt jotain ni se on sit kontteja. Ja ne maksaa sen 70 euroa per 80 mg. Sellanen mulle menee jos jotain otan. Ei enempää ei vähempää. Nyt sellases tilantees et kun lopetan niillä pelleilyn ni ens vuoden alussa ku laskin budjetti asioita jne ni saan talouden taas balanssiin. Ruokaa on aina kaapissa ja bensaa autossa, mutta mulla on muutama vittumainen luotto joiden maksamiseen menee muutama vuosi. Mut ne on ihan laskettuna siihen et rahatilanne on ok. Joutunu vaan nyt jättää muutamat laskut rästiin jotka tulee nyt maksettua kk myöhässä ja se on tosi perseestä kun oon tarkka rahasta. Mul on menny täs viimisen 4kk aikana ihan vitusti rahaa tähän satunnaiseen käyttöön.. Jos miettii et about kerran viikossa vetäny tollasen kontin. Joskus pari kertaa viikossa mut harvemmin. Pahimmillaa kolmena päivänä mut tota ei oo tapahtunut ku pari kertaa. Mutta kun noita alka laskea yhteen ni kuukaudessa menee monta sataa euroa kontteihin vaikkei niitä käytä edes paljon... Harmittaa ja ottaa päähän. mut asialle ei voi mitään ja järkiin täs on ruvennu tuleen et miks vitus niitä edes ottaa ku vituttaa jälkeepäin aina rankemmin. Ja normaalistikkin on hyvä olla kun elämäs on niin paljon sisältöä et ei joudu tuskastelemaan tylsänä sohvalla et mitä tekis. Tätähän mä oon jauhanu täälä jo vaikka kuinka kauan et alkanu tulla mitta täyteen. Jokatapauksessa kuitenkin onhan niin ollutkin, koska 7 kk sitten olin vielä pahas subukoukussa ja tän 7 kk aikana se on selätetty. Ja noin yleisesti fyysinen koukku on selätetty. Tää on ihan sika pitkäjänteistä ja aikaa vievää touhua ollu ainakin mulla. Jonkinlaisessa käännekohdassa mä silti nyt koen olevani. Ja se käännekohta on nimenomaan positiivinen käännekohta parempaan. Ehkä se suurin askel siihen normaaliin elämään takas on ollu se, että mun elämä ei enää oo tuntunu siltä et joka päivä on vaan doupin käytön lopettamista. Se oli vitun raskasta ku tuntu et ei pääse eteenpäin. Mutta nyt tää 7 kk on tehnyt tehtävänsä. Tsemppiä kaikille!

[gaia]

Kuinka paljon suburefloissa uskaltaa ottaa Catapresania kylmä-kuumaan? Yhdellä kertaa siis. Ei ole kyseessä laitoskatko vaan ihan himassa taas kerran ajattelin himmailla ja siksi tiedustelen. Onneksi niitä löytyy se 3x 10kpl hyllyltä. Eikä ole lääkkeestä tai edes vastaavista (verenpaine)lääkkeistä kokemusta.

[nantes]

Terveisiä lopettajille! Kirjotelkaas vöhän kuulumisia miten teillä on mennyt. Itellä on mennyt muuten hyvin mutta tuli mulla tossa ensimmäinen pikkuputkeen suburetkahdus mikä johti neljän pöivän käyttöön. Meni kasipallo neljän pöivän aikana. Hyi! Otin kyllä opikseni siitä ja nyt taas hyvillä raiteilla 8 päivää ollut selvin päin ja olo ja vointi henkisesti ja fyysisesti oikein hyvä

[sxoxyvg]

Kuinka paljon suburefloissa uskaltaa ottaa Catapresania kylmä-kuumaan? Yhdellä kertaa siis. Ei ole kyseessä laitoskatko vaan ihan himassa taas kerran ajattelin himmailla ja siksi tiedustelen. Onneksi niitä löytyy se 3x 10kpl hyllyltä. Eikä ole lääkkeestä tai edes vastaavista (verenpaine)lääkkeistä kokemusta.

0,1mg dosella lähtisin koittamaan. Itsellä pelasi tosi hyvin jo tuolla joten isompia dousseja en kokeillut.

[puhallus]

Tuli taas lyhyt retkahdus viinaan, jota sitten jouduin bentsoilla paikkailemaan. Positiivisena voi mainita sen, että tämä työviikko meni kuitenkin ihan luomuna ja aivan kohtalaisen hyvin - ainoastaan mirtatsapiinia jouduin ottamaan nukkumiseen. Julkiset paikat pikkasen ahdisti ilman benjamiineja, mutta kaikki velvollisuudet pystyin selvin päin hoitamaan. Urheiluharrastus ei katkennut kuten usein aiemmin on käynyt ja nautin myös ihmisten seurasta melko paljon, mikä ei ole mulla koskaan mikään itsestäänselvyys.

Subua imuroin viimeksi 14.10 ja päätin jättää siihen - huomasin kuitenkin tykkääväni siitä vähän liikaa, ja yritän olla nyt kaukaa viisas. Happoa otin pitkän tauon jälkeen, mutta eihän se mielialalääkityksellä isollakaan dosella juurikaan mitään sanonut. En oikeastaan hakenut siitä varsinaista päihtymystä, vaan pikemmin jotain tuoretta näkökulmaa, kun ajatukset on syksyn mittaan taas päässeet urautumaan (ja looppaus lisääntynyt huolestuttavasti) ja kuljen vähän kuin laput silmillä, en osaa sillälailla havaita kauniita asioita ympärilläni laisinkaan. Viime kerralla sain lsd:stä jonkinlaisen afterglown jopa kuukausiksi, mutta yritys oli kuitenkin turha tällä kertaa.

Varmuuden vuoksi käydään taas maksa-arvot kattomassa ja vertaisryhmää voisi käydä moikkaamassa. Eli ei mee millään mittarilla lujaa, mutta kyllähän nää aina huolestuttaa . On ollut niin hyvä syksy ettei ois varaa yhtään pelleillä. Mitään hedelmällistä sanottavaa ei lopettamisesta ole tarjottavana, mutta pidän vaikka sitten julkista lokia oman itseni kannalta.

[nantes]

Ja mun mielestä tää on hyvä ollakki jopa sellanen vuodatus kanava mihin kirjotella omia fiiliksiä. Ei oo itelkä menny ihan putkeen ja nyt täs just paraikaa taas nuolen haavojani mitä oppareilla sain vähä aiheutettua. Koko ajan enemmän ja enemmän tympääntyneenä tohon touhuun. Olis kiva ku jengi vähä enempiki rustailis tänne kaikenlaista... Sen ei aina tarvi olla hehkutusta siitä et nyt just menee vitun hyvin. Ite tänne kans kirjotellu suoraan siitä ku menee vitun hyvin ja siitä ku menny huonommin. Ainaki sit siinä vaiheessa ku on päässy kunnolla kuiville ja elän raittiina ni täälä on aika monta muistuttavaa esimerkkiä tekstin muodossa et oliks ne yhet notkut järkevä viel vetää..

[puhallus]

^Ihan totta. Hiljainenhan tää ketju on, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Sitten taas kun on pitkään raittiina niin miettii, että tekeekö koko vaulttiin loggaaminen itselle mitään hyvää. Aika monia muita nettisivuja tällä ajatuksella suorastaan välttelen. No mutta se menee jossitteluksi. Mieluumminhan sitä keskustelisi jotain henkeviä psykoaktiivisista aineista kuin pelkkää vieroitus-retkahdus-kaavaa, mutta jos se oma meno on sitä niin minkäs teet.

[nantes]

Nii tottahan tuokin. Tosin omalla kohdalla onnneksi tänä päivänä elämästä on silleen saanu kiinni et elämä ei oo pelkkää lopettamista enään, vaikka olenkin retkahdellut tällä tahdilla, jossa olen viikosta n 5päivää selvin päin ja 2 päivää konteissa. Tosi harvoin bubreissa. Bubrea mul on mennyt ehkä 1-2krt kuukaudessa. Jokatapauksessa toikin tahti on ollu tosi puuduttavaa kun tuntuu elävänsä pallo jalassa jota raahaa väkisin perässä. Ollut sellasta lopun alun soittoa tämä viiminen puoli vuotta tässä tiedostaen, että tätä en kauaa enää jaksa. Nyt tässä just tänään tuli viikko putsina täyteen.

Itellä se mitä mä selailen netistä aiheeseen liittyen on oikeastaan pelkkä youtube ja blogit, joissa käydään läpi sitä vaihetta kun on kuivilla ja vinkkejä elämiseen selvin päin. Ihannointi tätä aihe aluetta kohtaan on kuollut totaalisesti. En pystyis edes kuvittelemaan että fiilistelisin vaikka konttiketjussa kun 80mg sammakko pärisee nupissa ja on niin hyvä olo. Kun todellisuudessa on vaan synkkä pilvi sillä hetkellä pään päällä ku tietää tekevänsä itelle vitullista hallaa

[gaia]

Uskaltaako Neurontinia tai Lyricaa käyttää Suburefloihin Carapresanin kanssa? Ihan vaan nostamaa yleistä mielialaa, koska Gabapentinoidit nostavat mulla paljon paremmin mielialaa kuten esim. Bentsot. Toki niitäkin joutuu hyvin todennöisesti syömään siiten kun päivät täysin ilman Buprea alkavat.

E: Kyllä nähtävästi. En vaan oikeen tiedä missä vaiheessa niitä kannattaa alkaa tiputtelemaan, sillä Gabapentiini ainakin toimii itselläni refloihin sen 2-3 ensimmäistä päivää. Silloinkin saa joka kerralla tuplata annokset.

[nantes]

Toisaalta jännä että tarvii kasvattaa annoksia. Koska kivunhoidollisestihan tuo toimii ihan 300mg annoksilla pitkän aikaa. Sama määrä lyricaa about ehkä 75mg eikä sitä tarvitse nostaa annoksissa refloissa juurikaan.

Esim siis jos sulla on vaikkapa lyricaa ja otat sen 2 osassa aamulla ja sitten alkuillasta. Niin se annos mikä vie kivut Hyvin pois ni ei muutu annosta nostamalla. Ja se ei menetä kyllä tehojaan muutamassa päivässä ei edes kahessa viikossa. Tietysti eri asia jos sulla on jo valmiiksi toleranssi gabapentiiniin tai lyricaan.
Onko sulla jos ihan rehellisesti mietit ni se annoksen nostatus syy siinä että pitäis humahtaa päässä? Koska sillon joo joudut nostaa annoksia ja se ei oo järkevää jos refloja haluut vaan helpottaa.

Esimerkiksi mulla itsellä on täyspitkät ja pahat subureflat ollu hallinnassa 3viikon ajan muuttumattomalla annoksella lyricaa tai gabaa sillon kun mulla ne tämän vuoden alussa viimeksi oli

Jos nostat annoksia koko ajan ni paljon suuremmalla todennäköisyydellä käy niin, että sun opparivieroitus kusee siinä vaiheessa, kun tulee aika lopettaa se lyrica/gaba ja tapahtuu retkahdus sitten opiaatteihin lyricareflojen ollessa ihan hirveet. Eikä todellakaan oo tarkotus olla mitenkään tuomitseva tai muutenkaan ylimielinen. Vaan ihan sua auttaakseni sanon että lopetus menis niinku lopetuksen pitäisi mennäkkin. Oot meinaan aika loppu niiden kuukauden subureflojen jälkeen henkisesti jo valmiiksi. Ni siinä ei kannata tehdä itselleen uusia refloja toisella aineella

[gaia]

Toisaalta jännä että tarvii kasvattaa annoksia. Koska kivunhoidollisestihan tuo toimii ihan 300mg annoksilla pitkän aikaa. Sama määrä lyricaa about ehkä 75mg eikä sitä tarvitse nostaa annoksissa refloissa juurikaan.

Esim siis jos sulla on vaikkapa lyricaa ja otat sen 2 osassa aamulla ja sitten alkuillasta. Niin se annos mikä vie kivut Hyvin pois ni ei muutu annosta nostamalla. Ja se ei menetä kyllä tehojaan muutamassa päivässä ei edes kahessa viikossa. Tietysti eri asia jos sulla on jo valmiiksi toleranssi gabapentiiniin tai lyricaan.
Onko sulla jos ihan rehellisesti mietit ni se annoksen nostatus syy siinä että pitäis humahtaa päässä? Koska sillon joo joudut nostaa annoksia ja se ei oo järkevää jos refloja haluut vaan helpottaa.

Esimerkiksi mulla itsellä on täyspitkät ja pahat subureflat ollu hallinnassa 3viikon ajan muuttumattomalla annoksella lyricaa tai gabaa sillon kun mulla ne tämän vuoden alussa viimeksi oli

Jos nostat annoksia koko ajan ni paljon suuremmalla todennäköisyydellä käy niin, että sun opparivieroitus kusee siinä vaiheessa, kun tulee aika lopettaa se lyrica/gaba ja tapahtuu retkahdus sitten opiaatteihin lyricareflojen ollessa ihan hirveet. Eikä todellakaan oo tarkotus olla mitenkään tuomitseva tai muutenkaan ylimielinen. Vaan ihan sua auttaakseni sanon että lopetus menis niinku lopetuksen pitäisi mennäkkin. Oot meinaan aika loppu niiden kuukauden subureflojen jälkeen henkisesti jo valmiiksi. Ni siinä ei kannata tehdä itselleen uusia refloja toisella aineella

Joo, reseptissä lukee et 2tbl 3x päivässä. Kyseessä siis 300mg kapselit. En tosin syö läheskään päivittäin vaan silloin kun oikeasti on kipeä (hermokipu siis, ei refloista). Se on joo jännä toi et toisilla ne jeesaa jo todella pienillä doseilla, mut ite oon joutunut aina (jo ennen kun sain ite reseptin ja söin vaan muutamia kertoja vuodessa) ottamaan ainakin sen 1200mg jos oon refloja parannellut. Ja just ne kolme ekaa päivää kun niitä syö niin ne auttaa. Sen jälkeen jos pysyy just jossain 900-1200mg:ssä niin joutuu hilaa sitä annosta ylös että se jeesaa refloihin yhtä paljon kun aikaisempina päivinä.
Tohon et pitääkö humahtaa niin mulla ei oikein Gabapentiini ole ikään varsinaisesti humahtanut. Kipuun auttaa kyl jo just jollakin 600-900mg annoksella, mutta 300mg ei kyllä tee mitään mihinkään suuntaan oli kyse refloista tai särystä. Lyricaan ei oo reseptiä niin sitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Lyrica kyl muuten musta jeesaa ehkä vähän paremmin kun Neurontin, mut yleinen mieliala mul kohoaa Gabapentiinilla huomattavasti enemmän kun Pregabaliinilla. Mut niin. Tosiaan en tiedä mikä siinä on et on aina joutunut ottaa isompia annoksia kun valtaosa muista, oli kyse refloista tai kiputiloista. Tiedän kyl muutaman muunkin jolla sama homma, mutta ne ei ole koskaan refloja niillä parannellut vaan kipuommia.

[aavar]

Hei vain kaikki kanssa eläjät.

Olen itseni löytänyt parin viikon aikana lueskelemasta tätä ketjua, taas löytänyt ittensä pisteestä ku miettii että miks vittu tätä tekee itelleen. Ehkä aika päivittää kuulumisia.

Oli tuos kesäl 6vk tauko oppareista mut aika paljo tuli polteltua ja syötyä lyricaa. Ei päässy tuleen niitä täysin selviä päiviä kovinkaan montaa loppupeleis. Noh sittehän se ajatus vei voiton yks kaunis perjantai ilta, kun syksy teki tuloaan. EI SITÄ VAA VOI ottaa edes yhtä annosta sitä paskaa. Se rumba lähtee heti käyntii, varsinkaan tuossa vaihees ku on niin vähä aikaa takana ilman opioideja, toki oman historian tuntien ei voinu ottaa vuodenkaan jälkeen sitä yhtä Pakko se vaa on myöntää. Ja aika vahvasti näyttää et oli se päihde mikä vaa niin kyllä mää siitä ongelman osaan tehdä, tai kun tapa käyttää päihdettä on niin juurtunut, et heti mieli hakee vaa lisää, lisää, lisää. Tietää sen ja näkee sen vaikutukset elämään, mut ei vaa haluu myöntää itellee. Mut pikku hiljaa täs menneen kk aikana oon alkanu tekeen luopumis työtä päihteiden suhteen, ehkä tämä piti vielä kokea. Oli aika kovia varauksia esim. psykedeelien suhteen, noh nyt ne on koettu, eikä niillä ollut paljoa tarjottavaa, muuta ku huomio siitä et oma mieli haki vaan lisää oloja, lisää "valaistumisia". Ei hyvä. Sitte ku ne oli pettymyksiä palasin vanhan rakkaan luo. Bupreen.

On se vaa kamala myrkky. Sitä on niin kylmä ja tunteeton. Sitä vaan kusettaa ja hyötykäyttää ihmisiä, vuokrat jää maksamatta, muut laskut siinä samalla. Hieman ehkä stressaava miettiä et millon lähtee kämppä alta, äkkiä se unohtuu ku makaa tyytyväisenä turtana sohvalla, kattoo netflixiä (jos on ollu tilillä rahaa kk velotukseen). Sitä vaa on sellasessa paussi tilassa, kaikki vaa on eikäö mikää tunnu miltää. Kiukuttelee ja on pahalla tuulella. Narsismi kukkii.

Nyt on saanu päivittäis käytön jokseenkin poikki, pari viikkoo sit oli viä aina 3-4 käyttöö päivää ja yks "selvä päivä". Eihän sitä mikää selvä oo ku vetää 4-8mg päivässä. Nyt ollu pari viikkoo 3-4pv selvänä sit 1-2 käyttö päivä yleensä 1, annoksetki tippunu paljon. Sinällää ollut ehkä kevyempi tiputus, eikä olot oo ollu niin pahoja. Mutta kyllä se vie voimia ku koko aja kipeenä ja yhen päivän on iha ok. Ja ku Käyttöpäivien jälkee, ajatus vie nii nopiaa mukanaan, ei ollenkaa oo jarruja. sit parin päivän jälkeen ku tulee ajatus nii sitä jo vähä miettii et onko tässä nyt mitää järkee. Puhelin on paha, helposti vie sen ajatuksen loppuu ja laittaa viestiä tai sit joku soittaa vaikka ois kui fiiliksis et nyt tulee taas yks päivä lisää. Ei sitä kauaa oloissaa mieti ottaako vai ei. Tänää ois 4pv ilman, tällä hetkellä tuntuu että ei tänää sitä paskaa mun elimistöön, onhan tää toistanut nyt samaa pari viikkoo et 3-4 sit repsahdus, ehkä nyt kampean itteni sen yli

Ollu hyvää keskustelua siitä et pitää olla jotain sen käytön tilalle. Ite oon kans törmänny nyt siihen samaan, kaikista pahinta on olla 4 seinän sisällä tekemättä mitään oloissa. Sitte ne REALISTISET tulevaisuuden suunnitelmat välietappeineen. Ite rupesin opiskeleen uutta alaa, mut vielä vähä vaikee hahmottaa tulevaisuutta, ei sitä käyttäes mieti ku seuraavia fixejä. Selvänä joutuu/saa kohdata elämän ihan normi haasteet, onhan se vähä hankalaa väliin, ja tulee niitä vastoinkäymisiä. Mut niistä oppii jos on oppiakseen. Itsellä toipuminen on pitkälti ollut oman toiminnan hahmottamista. Esim. mikä johti pitkän putsin pätkän jälkee relapsiin, kun yleensä sitä ennen on tapahtunut monta asiaa ku ollaan siinä tilanteessa et ajattelee "noh kyllä kait mä sitte voin". Vaikka justiin on monta kk koittanut itselleen kertoa että "ei et sinä voi" tai no voihan sitä mut lopputulema tuntuu olevan omalla kohdalla aina sama.

Tasapuolisesti kaikille tsemppiä ja lämpöä talveen

-aavar

[puhallus]

Reilu 3vko putsina tässä mutta psyyke tuntuu silti olevan syöksykierteessä. Uni on paskaa, liikunnasta ei palaudu. Ajatuskin duunista oksettaa. Onhan se lyhyt aika, ja vaikka mitään erityisiä refloja (sellaisia joita osaisin paikantaa aineeseen X) ei ole ollut, niin varmaan se kumulatiivinen kuorma on aika raskas edelleen. En tiiä pitäiskö hakea saikkua ettei menis taas itselääkintään. Mut se kusis alkuvuoden suunnitelmat mitä oon jokseenkin innolla odottanut. Ja sitten se palaaminen olis entistä vaikeempaa. Kai sitä vois kuunnella että onko lääkärillä mitään sanottavaa näistä oireista. Douppipuolta ei tietenkään viitsisi avata kun merkintöjä ei ole entisiäkään. Ehkä sitten jos ois aina sama lääkäri, mut täälläpäin tuntuu vaihtuvan viikottain. Mut eipä sellainenkaan taida jeesiä että oon jonkun uuden mömmön voimilla 2vko himas... Rupee vaan olee se aavistus, että kohta taas retkahtaa tai muuten flippaa . Yks ajatus ois että palaisin bentsoille johonkin maltilliseen annokseen muutamaks viikoks. Jos sinä aikana sais fixattua ruokavalioo, urheilua ja unihygeniaa.

[nantes]

Älä luovuta! Oliko minkä pituinen käyttäjakso takana ennen tätä kolmen viikon putseilua? Ja muistanko oikein et subulla? Oot jo nyt pitkällä ni älä heitä sitä pöntöstä alas! Ihan varmasti se alkaa paranemaan ja mun mielestä joku bentso vois akuutisti iltasin olla todellakin hyvä vaihtoehto et uni tulis ja jaksais sitä kautta taas paremmin. Unella on ihan kauheen iso merkitys.

Sillä mä sua haluun tsemppaa ku ite oon taistellu täs jo muutaman kuukauden niin et oon viikon selvin päin ja retkahdan. Taas selvin päin ja retkahdan. Sama toistuu eri pituisilla retkahduksilla... yleensä 1-2 päivää subua mut nyt sitte retkahdin ihan kunnolla viikon putsin jälkeen ja vedin viikon aikana 5päivänä. Vasta eka päivä tänää n selvin päi ja väsyttää iha hirveesti. Treenaamista älä jätä mut treenaa vähä kevyemmin jos tuntuu liian raskaalta. Urheilu auttaa tosi paljon aineiden nopeampaa poistumisee kehosta ja myös aivoissa omat dopamiinit myös aktivoituu paremmin käytön jälkeen.

Olen itsekkin tosi loppu tähän ja toivon sydämestäni että johta alkais olla se piste et mulle oikeesti tulee tää touhu korvista ulos ja pystyis lopullisesti lopettaa.

Koska eihän se retkahdus oo koskaan aiheuttanu ku pelkkää paskaa vaikka sitä hetken hyvää romantisoi niin vitusti sit kun on ollu hetken taas selvin päin. Mut sillä on ihan vitun iso hinta.

Oli pakko varata levy 800mg gabapentiineita kun tiedän et nyt varmasti tulis muuten jo reflan paskaa viikon ajaks ennen ku alkaa helpottamaa... otan sitä 300mg aamulla ja iltapäivällä. Ton ekan viikon ajan. Sen jälkeen yöksi jotain bentsoa toiseks viikoks. Sit sen jälkeen täytyy tehdä lisäsuunnitelmia mut nyt alkuun suunnitelmat on kahdelle viikolle.

[puhallus]

^Subua joo ja ihan satunnaista sekakäyttöä siihe kylkee. On/off muutaman viikon putkissa, muutaman kuukauden ajan. Opioideissa oon niin noviisi etten onneks koe varsinaisia refloja. Ehkä jotain pientä kolotusta ja alakuloa, sekin osin itse kuviteltua. Mutta jopa tapauksessa kun kasipallo ennen kesti kuukauden niin nyt se kestää 1-2 viikkoa. Eli tää on todellakin se hetki hypätä kyydistä pois. Ei houkuttele ne olot mitä tolla kamalla saa, ihan tarpeeks nähnyt ja lukenut aiheesta. Piti tämäkin kuitenkin itse havaita. Aina toivoo/luulee että olis se positiivinen poikkeus, jolla aineen X veto pysyy hallussa.

Päädyin tohon itselääkintään bentsoilla, jotta en tee mitään typerämpää. Rivaa 0,5 -> 1mg tarvittaessa. Mä oon kärsiny bentsoreflat kahdesti, mutta molemmilla kerroilla mukana oli myös alkoholi. Siitä oon onneks pysyny erossa, joten en pelkää tuota addiktiota kamalasti. On kyllä perhanan vaikea lähteä aamuisin ulos maailmaan, mutta kun sen uskaltaa tehdä niin asiat yleensä sujuu aika hyvin. Eilenkin tein aamulla kuntopiirin ja menin ilman bentsoja duuniin, eikä mitään ongelmia.

Kiitti paljon tsempistä ja kaikkea hyvää myöskin sulle!

Olen itsekkin tosi loppu tähän ja toivon sydämestäni että johta alkais olla se piste et mulle oikeesti tulee tää touhu korvista ulos ja pystyis lopullisesti lopettaa.

Alkoholin suhteen oon itse päässy tuohon pisteeseen. Se kyllä vaati tosi monta pohjakosketusta. Sairaalakeikkoja, katkoja, äänten kuulemista. Nyt se on jäänyt ihan pieniä retkahduksia lukuunottamatta pois. Ei ole tapahtunut mitään valaistumista vaan olen yksinkertaisesti niin mahdottoman väsynyt siihen. Jos mä ajattelen viinaa niin mieleen ei tule hyvä meininki, vaan epäsäännöllinen pulssi, uneton yö & ahdistus. En tiedä voiko tätä verrata kipulääkkeisiin mitenkään, niissä kun pitkän aikavälin vetohimot on niin paljon raskaammat. Alkoholivieroitus on tosi intensiivinen mutta onneksi melko lyhyt prosessi.

[aavar]

Moi.

Tänää tulis 7vk täyteen putsina. Pitkästä aikaa on löytyny vhä luottoo siihen et tää saattas onnistuakki, tai kyllähän sitä koko ajan enemmän tai vähemmän on yrittäny saada poikki sitä, mut ku aina 3-4pv jälkeen uuestaa tai maksimissaa sen viikon nii kyllä se vaan rupes syömää päätä pikku hiljaa. Toisaalta se epätoivo omasta tilanteesta ajo mut siihen pisteeseen et joutu nöyrtymään ittensä eessä ja toteemaan et ei tää vaan toimi näin. Ajattelin et teen mitä vaan kuhan tää vaan loppuu, olin valmis lähtee jo hoitoo (taas). Mut joulun aikaa, nii koko pulju oli kii, klinikka siis. Kuitenki tuon romahtamisen jälkeen halu olla käyttämättä oli suurempi ku halu käyttää. Päivä kerrallaa pääs sit alkuun, oli myöskin se ero etten korjannu oloja millään, buranaa söin ja kokeilin liikkua sen mitä pysty.

Mutta kyllä ne lyhyetki pätkät ilman kamaa on tärkeitä, siinä sitä rupee pikku hiljaa herää sumun alta ja kyseenalaistamaan omaa toimintaa. Jos on sekasi koko ajan niin ei sitä oikein voi tehä itsereflektiota, ajattelu on niin suppeaa ja itsekeskeistä. Eikä sitä opi eikä sisäistä oikeen mitään, jatkuva kaman tarve vie niin ison osan ajattelusta ja päivittäisistä voimavaroista.

Fyysisiä oloja oli joku 3vk, tai on edelleen joinaki aamuina. Saunaa, unta aina ku saa. säännöllinen rytmi kans helpotti. Muutamana päivänä kävin töis, kyllä niinä päivinä sai unen vaan paljon helpommin ku oli päivän tehny jotai ja keho oli terveen väsyny. Söin mää meltoniinia mut eipä siitä hirveää iloa ollu niinä alkuviikkoina, melkosta sätkimistä ja koiran unta. Mut ku vaan jaksaaa ja tsemppaa itteään niin kyllä se vaan on ihana tunne ku joku aamu heräät ja huomaat et tänään on parempi olo ku eilen. Sit ne pari eka viikkoa oli sellasta tunteiden vuoristorataa, itkettää, naurattaa, vituttaa, panettaa, välillä kaikkea sekasi Ehkä enemmän vaikeinta on ollu sen jälkeinen jakso, ku mikään ei tunnu miltää, oot vaa, kaikki on harmaata. Toisaalta tää oli ehkä pelatuski ku ei niin hetkauta sellaset epämiellyttävät tunteet ja ajatukset, ku käy läpi käyttöaikaansa. Mut on se vaan paskaa ku mistään ei saa mitään irti.

Nyt vajaan parin viikon aikana oon huomannu et rupee vähä ehkä padot aukeen, tai paljon ainaki melankoliaa ja haikeutta puskenu ilmoille Itkinki yks päivä vähä, mut samaan syssyyn huomannu et sitä on melko herkillä ja impulssiivinen, ei oo oikee sytytyslankaa ja jos joku ärsyttää nii se ärsyttää kunnolla. Musiikki auttanu paljon, varsinki tuossa ku ei mikää tuntunu miltää niin tiettyjen kappaleiden harmonia ja tunnelma herätti jotain sisällä ja sitä kautta sai vähä kanavoitua ulos. Mut ei sitä vieläkää koe oikeen minkäänlaista mielihyvää tai ilon tunteita. Yritän itselleni kertoa ja havoinnollistaa sitä et kaikki on joka tapaukses nyt 100 kertaa paremmin ku ei vedä, vaikkei sitä tyydytystä siitä pystykkään kokemaan. Se auttaa jaksamaan pysymään päätöksessään. Omalla kohdalla se avaa kummiski kaikki mahdollisuudet, sit ku vedän mikään ei etene. Kaikki menee vaan päin vittua. Ei ne oman elämän ongelmat oo mihinkää kadonnu, edelleenki ailahtelen, mikä taas vie mut todella epämukaviin ihmisuhde tilanteisiin ja oma elämänhallinta ei oikeen toimi vieläkää, vasta nyt ruvennu löytää vähä voima varoja siihen et pitää kämppänsä suht järjestyksessä. Ja perus masennus ku joutuu ihtiään koko ajan potkii joka asiassa perseelle, pese hampaat, mee suihkuu, vie roskat, syö, yms. Kaikki kotiaskareet ku yleensä neki ollu vaa syy vetää, vetää vähä poretta ja puunata koko kämppä et voi sit subuissaa rapsuttaa nokkaa sohvalla kaks viikkoa tekemättä mitää.

Opettelua normi arkeen ilman huumeita, tuntuu olevan ison haaste itselle. Sit se että ku ampuu aina ajatukset sitte heti yli, on viikon selvipäin nii tilaa jo salikorttia ja on jokapäivä menos lenkille, ilmottautuu joka paikkaa. Alottaa uusia harrastuksia. Ison työn saanu tehdä siinä et himmaa ne ajatukset, hoitaa asia kerrallaan. Ei sitä oo ees energiaa tehä tommosia, ja helposti siinä unohtaa sen tärkeimmän eli olla vetämättä. Mut kevyt liikunta on kyllä refloihin hyvää, ihan vaikka vaan kävely ja siihen kevyt venyttely.

Mutta toivottavasti tämä nyt kestää. Itse olen henkilökohtaisesti tullu siihen loppu tulokseen että ei minusta taida olla kohtuukäyttäjäksi tai satunnaiskäyttäjäksi. Halu päihtyä sen jälkeen ku jotain ottaa on niin voimakas aina. Toisaalta olen myöskin pohtinu että päihteet ovat tällä hetkellä jo antaneet elääni sen mitä niillä on ollut annettavana ja onhan ne monessa osassa ollu tärkeässäkin roolissa, kyllä ainakin omalta osaltani en tietyistä elämäntilanteista varmaan ois samalla tavalla selvinny. Mutta sitte taas niihin syntyvä riippuvuus rajoittaa niin paljo elämässä eteenpäin siirtymistä, että ampuu vähä itteensä jalkaa samalla.

Kaikille kaikkea hyvää ja aurinkoa kevättä odotellessa

-aavar

[gaia]

Mites kun täällä on porukkaa jotka ovat Buprenorfiinista olleet katkolla, ja varmasti osalla ollut resepti johonkin bentsoon, niin onko katkaisuhoidossa ajettu myös se bentso alas? Eli toisin sanoen, lähteekö resepti jos katkolle lähtee? Mulla sellanen tilanne että tuskin tästä himakonstein enää selviän, mutta mulla on myös ollut Rivatrilit päivittäisenä reseptillä Tammikuusta 2012 enkä kyllä uskalla edes ajatella millaista elämä olisi ilman niitä sillä se on ollut ainoa lääke joku mulla on ahdistukseen auttanut. Eli mielummin sitten kärsin jos tää reseptiasia menee niinkuin pelkään. Toki tämäkin varmasti paikkakuntakohtaista. Kävi jo tuossa mielessä tehdä feikki mailiosoite ja lähettää sillä niihin katkopaikkoihin sama kysely mitä nyt tähän kirjoitin (ettei oma nimi paljastu, saisi ainakin lööppilehdet aihetta kirjoittaa).

[doof]

Mulla taisi olla 15mg opamoxia päivässä plus muiden bentsot siihen päälle, niin multa tiputettiin bentsot katkolla siten että 3pv taisin olla ilman. Tiputettiin siis bupre ja bentsot samaan aikaan ja olinkin kovin sitä vastaan, mut jälkeenpäin ajateltuna oli tosi hyvä teko ja sain siitä siviiliinkin idean että lopetan bentsot kokonaan. Respa jäi mulle, mutta sopisin lääkärin kanssa tiputuksesta ja apteekkisopimuksesta eli lopulta luovuin respasta omatoimisesti.

En silloin kuullut että keltään olisi viety respaa, mut monelta silti bentsot tiputettiin

[SadPanda]

Yrityksiä eroon stimuista lukematon måårå, kun ei muista Mut eipähä oo ni ankara itelle.
Surua yms ollut helvetisti, nyt yökin metaa täs koneel ja muistin,ett olin 4päivää ilman amfee tai onneks tuli metukkata,
pussinreunat ihan kiinni siin ja sanon, ett PIENIN ASKELIN. ei liian isoja, vähemtää vaikkka nauttimista iv. ja sit pommilla saanko mainostaa wrra omalla youtube kanavalla tätä forkkaa! Et tietoa löytyy järkevää ja erittäin tyhmää hengellä peleilyä-Laihdutan vähä ja syön pikuannoksia yougurrtia ja mansikoita. TE OOOTTE TÄRKEITÄ! TÄÄ TIE- JATKUU! yritys sit mietintää, kun pää selviäö

EDITEDÖÖ: Lööv u all from 93600

[substance93]

Olin tossa vajaan viikon katkolla subua lopettelemassa, ja nyt oon himassa yrittämässä samaa. Mulla ei jostain syystä vaan pää tollasessa suljetussa laitoksessa kestä. Olen nyt siis eri kaupungissa asuvien vanhempieni luona, himassa saisi liian helposti haettua heti kun se ajatus iskee päähän.

Sain jokin aika sitten tietää olevani raskaana, tänään viikkoja on 16+2. Korvaushoitoon en omalla paikkakunnallani pääse, koska kriteerit eivät täyty, joten lopetus on nyt oikeastaan ainut vaihtoehto... Lapsen haluan kuitenkin pitää. Katsotaan nyt miten tässä käy, mitään reflalääkityksiä mulla ei nyt ole tämän raskauden vuoksi, sama tilanne oli katkolla. 0,4 teemuilla olisi ollut mahdollista lasketella muutama päivä, mutta sama lääkkeetön lopetus olisi joka tapauksessa ollut edessä.

Ei tää kyllä helppoa ole... Lopettaminen itsessään lähemmäs 7 vuoden käytön jälkeen on jo niin helvetin vaikeeta, eikä tämä raskaus ainakaan auta asiaa. Tottakai motivoi nyt ihan eri tavalla, kun pitää kuitenkin ikään kuin ajatella toisenkin (tulevan) ihmisen puolesta. Vaikka raskaus ei ollut ihan tähän ajankohtaan suunniteltu juttu, niin vauva on joka tapauksessa oikein tervetullut. Ei sen takia, että lopettaisin subun vetämisen, vaan ihan muista syistä.

Onneksi mies on pysynyt tukena tämän koko ajan ja tsempannut kovasti lopettamisessa. Ja tekee itsensäkin kanssa töitä, samasta ongelmasta kun kärsii hänkin. Sanoi pysyvänsä rinnallani, tapahtui mitä hyvänsä. Miten oon löytänytkään noin hyvän miehen.

Olisinpa vaan saanut tämän homman alta pois ennenkuin tulin raskaaksi... Toki "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" mutta tosiaan, ei tämä sen helpompaa ainakaan ole. Päinvastoin. Kroppa on muutenkin väsynyt itse raskaudesta ja siihen vielä reflat päälle... Huhhuh sanon minä. Ei se nyt auta, pitää vaan laittaa ittensä likoon 110% ja pitää maali silmissä silloinkin, kun ryömii siellä alimmissa pohjamudissa ja tekisi mieli vain kuolla. Ei ne reflat loppupeleissä ikuisuutta kestä, vaikka jokainen ne kokenut tietääkin, että sillä hetkellä sekunnit todella tuntuu ikuisuudelta.

[puhallus]

1kk putsia tulee täyteen . Ei oo kyllä elämänlaatua kohottanut, paljon vaikeampaa on diilata juttujen kanssa ilman itselääkintää. Ihan hyvä breikki kumminkin sille oravanpyörälle, eikä tarvi minkäänlaisia refloja enää pelätä. Käyttöhaluja on ollut suht runsaasti mut en ole "raaskinut" katkaista tätä jaksoa. Nyt pitäs panostaa retkahtamisen ehkäsyyn jollain uudella tavalla.

[nantes]

Tääl sama homma! Kovaa työtä vaan nyt joka päivä ja mitä tahansa päivän aikana tapahtuu ni mitä tahansa muuta kuhan ei retkahda. Oon ite luukuttanu ryhmiä nyt paljon. Toipumista täällä myös meneillään. Ja nytki ku oon käymäs nukkuu ni onhan se nyt vitun jees ku ei oo paska olo

[puhallus]

Ja nytki ku oon käymäs nukkuu ni onhan se nyt vitun jees ku ei oo paska olo

Todellakin! Just tämmösillä asioilla kuten kerrankin normaali olo ilman kamaa koitan motivoida itseäni. Esimerkiks että kuinka hyvältä tuntuukaan saada euforioita treenistä, ruoasta ja oikeesti hyvästä unesta. Vaikka tiedän että pystyn yhä suht helpolla vetämään kylmät kalkkunat tarvittaessa, niin ei se oikeesti tunnu ihmisen arvoiselta elämältä. Kenenkään kuuluis olla viikkotolkulla klesana ainoostaan siks, että doupeissa on hetken aikaa ihan kivaa. Kylhän tässä kaipaa sitä kuherruskuukautta (vuotta/vuosia), jolloin itselääkinnästä jäi tavallaan aina voitolle. Mutta nyt se on ohi - aivoissa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että positiiviset vaikutukset lääkkeistä on kutistunut minimiin ja reflat tulee iskemään hyvin äkkiä.

Rehellisesti sanoen en tiiä kuinka valmis oon täysraittiuteen. Luultavasti tulen vielä joskus tarvitsemaan bentsoja lääkinnällisesti. Luulen myös että joku päivä tulen ottamaan kipulääkkeitä tai random ryynejä. Mutta nyt tuntuu tärkeältä kerätä mahollisimman paljon puhtaita päiviä. Se on tavallaan peruskunnon rakentamista, että ei ajaudu heti kriisiin jos jotain paskaa tapahtuu. Yks tärkeä juttu on saada itsensä kiinni niistä skenaarioista, joissa antaa itselleen luvan retkahtaa. Aattelen ite aika usein, että jos olen niin-ja-niin pitkään raittiina, niin sitten saan palkita itseni perjantaina/vappuna/huonona päivänä. Tämmöset kieroilut pitäis tunnistaa ja tunnustaa hölynpölynä

[nantes]

Elämä opettaa ja virheet. Pahasti on retkahdettu. 5 päivää subua takana 3mg pv ja pari päivää ennen kun meni teksiä meni 2 päivää kontteja. Todella pettynyt itseeni. Huomenna ensimmäinen puhdas päivä. Kirjoittelen kuulumisia taas tiheämmin. En ole hoitanut sairauttani ja tässä tulos.

[doof]

Pari kuukautta viettänyt ilman bentsoja tai oppareita ja nyt vanhat turhat pelot, joitte taki on skipannu asioita, on alkanut katoomaan. Siltikin jännittää paljonkin että mites tässä käy tuleeko retkahdettua vielä, Ois kyllä todella hienoa jos tää olis tässä, mut.. riippuvuus

[nantes]

Doof. Oot nyt ollu sen aikaa putsina et rupee se kama ajattelumalli ainoana vaihtoehtona ongelmatilanteissa kaikkoamaan. Jos jännittää nyt tulevaisuus ni nyt todellakin kannattaa alkaa työstää joka päivä sen oman puhtauden tukemista. Oot nyt siinä kohtaa minkä jo yleensä kuulauden puhtauden kohdalla pääsee kokee ne oikeet ilot ja terveen kehon ja paranevan mielen. Mä toivon sydämestäni et löydät voimaa ja halua työskennellä puhtauden eteen. Muista et se mitä oot työstäny 2kuukautta on yhden annoksen päässä totaalisesta mielen katastrofista. Mua vituttaa huolella et oon ryssiny puhtaita jaksoja pelon ja laiskuuden takia. Nyt täs taas ekaa päivää selvin päin mennää ku vielä kiskasin eilen vikat mitä oli jäljellä. Ne yhet on loputon suo ja oon elävä esimerkki siitä. Et riittäisköhän mullekki jo.... teenn ainakin kaikkeni