Lopettaminen (ja vähentäminen)

[nantes]

Todellakin tunnistan. Älytöntä et ku just tota asiaa mä oon päässäni mietiskellyt ni sä kirjotat sit sen saman.... Just se on itelllä tästä toipumisesta tehny vaikeeta. Et ku oon ollu viikon tai kaks selvin päin ja on jo hyvä meininki ja intoa alkaa pukkaamaan jne. Ni Sit jotenkin menee yhtäkkiä ihan täysin lukkoon kun tulee douppaus mieleen just jonkun laukasevan tekijän takia. Tekee esim jotain sellasta asiaa minkä jälkeen on tottunu hakeen douppia tms. Se kaikki iso työ tuntuu unohtuvan sillä hektellä ihan kokonaan. Ja sit huomaakin olevansa taas vetämässä. Ja just toi vastuuntunne... Mun kohalla koen sen ennemminkin tunteesta oudoksua ihan vitusti sitä normaalia arkea ilman douppia. Niistä muuttuvista tilanteista joia arjessa tulee ja myös niistä selviäminen ilman douppia. Täytys jotenki kelata sitä niin et on pakko ymmärtää ite se että vaikka ei oiskaan enää refloissa ni sitä työstämistä selvään elämään pitää silti jatkaa. Et fyysisten jälkeen alkaa sit se toisenlainen kuntoutuminen. Oon paljon työstänyt viime aikoina just tota normaaliin arkeen sopeutumista ja sieltä niiden oikeesti kivojen ja mielenkiintosen asioiden löytämistä.

[LeFairylette]

Tekee pahaa lukee näitä. Ite ollu tän kuun puoles välis 2 vuotta ilman subua. Kaks kertaa siitä vierottunu. Muistan kuinka saatanan vaikeeta on elämä just lopetuksen jälkeen. Kiukulla vaa eteenpäin!!

[substance93]

Tässä sitä taas ollaan, vitullisessa subu- ja lyricakoukussa. Minkä helvetin takia mä tein tän itselleni taas? Huomaan selvästi, miten joka retkahduksen jälkeen mun addiktio vaan pahenee ja pahenee. Oon paljon enemmän täällä syvällä suossa kuin viime kerralla, ja voimat alkaa olla hyvin loppu. Nyt tarvis (toivottavasti) viimeisen kerran jaksaa kahlata nää fyysiset läpi, ja aloittaa se henkinen kuntoutuminen.

Huomaan, miten keksin lisää ja lisää tekosyitä vetämiselle. Olin jo hyvällä fiiliksellä lopettamassa, lyricat oli hankittu lääkeavuiksi ja suunnitelma tehty pään sisällä selväksi. Sitten tapahtui suuria ikäviä asioita (mm. pitkän avoliiton päättyminen) ja vedin sitten kaikki lyricani ja teksiä kaksin käsin. Itkin näitä tapahtumia, mutta enemmän itkin tätä mun addiktiota ja elämänhallintaa. Millon musta tuli tällänen, en tosissaan hallitse tätä hommaa enää lainkaan. Itkin sitä, kun en pystynyt olla vetämättä, vaikka kuinkan yritin. Tietysti jos käsketään olla ajattelematta norsua, niin mitäs muuta sitä ajatteleekaan kuin sitä norsua mutta...

Joo sinänsä ymmärrän, että lähtökohdat lopettamiselle ei olleet mitenkään optimaaliset, mutta sitten taas... Taas mä oikeutan tätä mun vetämistä. Enhän mä nyt helvetti oikeasti voi aina kun tapahtuu jotain ikävää niin olla silleen että "no nyt mulla on lupa vetää kun kaikki on niin paskaa". Tolle linjalle jos lähen, niin saan vetää loppuelämäni. Ja ei kaikki mun elämässä ole paskaa, mutta mä ite teen siitä huonompaa kuin se on. Ja doupin takia mun näkökenttä on kaventunut ja suhtautuminen häiriintynyt. Oikeastaan, mulla on elämässä kaikki vitun hyvin.

Jotenkin arki selvinpäin kuulostaa niin käsittämättömältä, jotenkin hirveen kaukaselta. En muista enää, miltä se tuntuu, kun tässä on tullut se reilu 5 vuotta vedettyä. Sitten taas.. 5v ihmisen elämässä on aika lyhyt aika. Mä aina ajattelen, että oon niin kauan vetänyt, että miten selviin mun loppuelämän, varsinkin kun tiedostan olevani päihderiippuvainen. Sitten taas, mitä jos en anna selvälle elämälle edes mahdollisuutta?

Mä kuitenkin haluaisin oppia elämään normaalia elämää. Täytän vasta 25v, niin mulla oikeesti on koko elämä vielä edessä. En oo kussut mun asioita vielä niin pahasti, ettei niitä voisi korjata, jos tässä vaiheessa tajuan kääntää kelkkani. Mutta entäs 5 vuoden päästä? Tuskin mulla on asiat enää näin hyvällä mallilla. Haluanko mä oikeasti tuhota sen kaiken, jonka oon rakentanut? Haluanko mä tuhota myös sen kaiken, minkä mulle rakkaat ihmiset on rakentanut?

Sitaatti, joka sai mut tosissaan miettimään, haluanko elää tällaista elämää:

"Sinun tehtäväsi on punnita, mikä vaakakupissa painaa. Millaisen muutoksen olet valmis käymään läpi voidaksesi paremmin ja nauttiaksesi elämästäsi enemmän? Mistä olet valmis luopumaan, jotta voit kasvaa koko potentiaaliisi ja saada paljon enemmän tilalle? Mikä saa sinut tyytymään puolittaisiin ratkaisuihin?"- Katri Syvärinen, "Löydä elämän taika"

[LeFairylette]

Se on hassua miten niitä tekosyitä vaan keksii ja keksii lisää ja lisää. Joskus se päätös lopettamisesta on vaikea tehdä ja jumittuu siihen harkintavaiheeseen.
Olet tosiaan substance93 vielä nuori! Nyt päätät vaan lopettaa ni kerkeet tekee vielä vaikka mitä!

[Dexma]

Substance93:

Mä itse 25 vuotiaana lopetin parisuhdetta jonka tajusin menneen vituiks. Ja just tollainen 5 vuoden rundi oli. Mulla alkoi silloin mun oma 30v kriisi

Ja mun mielestä on erittäin ymmärrettävää jos alkaa tos kohtaa kuosaan. Niin mäkin aloin. Se on vähän sellainen tapa mitenkä tullut reagoitua asioihin välillä.

Mut sen jälkeen nopeesti tajusin myös, että mulla oli koko mun elämä käsissäni ja pelkästään mun käsissä. Oli helpottavaa, kun tunnisti omia ongelmia ja pystyi reagoimaan niihin miten halus. Vaik olin koukussa fyysisesti bupreen ja takana oli puolivuotta metaa, niin olin myös vapaa lopettamaan ja mun haluamalla tapaa, kun ei tarvinnut sitä toista miettiä.

Tästä ei kauaa kestänyt, että mul oli pitkä selvä kuuri. Sen jälkeen olin myös vapaa fyysisesti. Tällänen elämäntilanne tehnyt hyvää. Elämä on paljon joustavempaa nyt... Olen myös kokoajan valmiimpi mitä isompiin muutoksiin ja pääsee eteenpäin elämässä. Tollaset isot vaiheet kantsii ajatella muutoskausina. Päihteiden käyttäjillä on silloin monesti aika myrskyistä, mut se antaa virtaa ja energiaa mennä johonkin elämässä.




Itellä mennyt elämä viimeaikoina ihan hyvin. Saanut painaa töitä ja jatkossakin. Joulukuu oli vähän yksinäinen ja aloin ymmärtää, että tainnut viimeaikoina käyttää liikaa aikaani omiin harrastuksiin jotka ollut tärkeitä oman henkisen kehityksen kautta, mut pitäis alkaa taas rakentaan uusia ihmiskontakteja. Tai pitäis lähtee ulos. Kevät onneksi tulee. Tästä tulee tosi hyvä. Täytin just 28 ja tajusin, että tullut 13 vuotta kuosaamista täyteen ja aikoinani ajattelin, että 10 vuotta ois riittänyt.... mut ohan täs aikaa. Ois jännä nähdä mitä selvempi elämä tois eteen, kun tätä kuosaamista ei jaksais enään...

[nantes]

Kaiken sen helvetin rinpuilun jälkeen tän vuoden alusta asti. Oon vetäny itteni kolmannen kerran kuiville subusta. Tänää tuli 2 viikkoa täyteen streittinä! Ja oon terve fyysisesti. Oli ihan vitun vaikeeta saada itsensä kasattua kun tuntunet ei vaan pääse jaloilleen. En sitä nyt sen enempää avaa mikä sai lopullisen päätöksen et ei enää. Mut rehellisesti väsyin elämään kaksoiselämää. Ja oon vasta alussa tiedän. Siitä on vuosi kun viimeksi ekan kerran lopetin ja olin kuivilla sen puoli vuotta. Mut joku sillon mussa vielä oli et en ollu sinut oman itseni kanssa. Nyt olen ja oon todennu sen todella rankalla tyylillä et toi kamanveto ei vittu vie mua mihinkä. Elän pöivän joka kerta uudestaan ja uudestaan. En muista asioita. Samaa usvaa ja vittu paskaa omaatuntoo ja paskaa oloo. Rahan meno ihan sairasta ja kuinka kusessa oli ku loppu douppi. Mut sillonhan hakee vaan lisää ja douppaa lisää sitä pahaa oloo. En vaan enää jaksa. Oon nyt taas täynnä elämänhalua ja nään tulevaisuuden kirkkaana ja luotan itseeni

[LeFairylette]

Hyvä nantes!!
Mul kesti subun jättämä tyhjyys yli puoli vuotta. Se vaikeuttaa asioita kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta ei halua keksiä niitä naurettavia käytön mahdollistavia tekosyitä enää.

[nantes]

Mulla oli sama sillon vuos sit ku lopetin. Olin tosi hukassa itteni kans. Mut sen jälkee oon eläny hyvin hyvin tasaista arkea missä ei oo ollu enää isoi muutoksii. Mullahan oli sillon vuos sit elämä todella isojen muutosten pyörteissä ja nyt ku mietin ni olin pelottavan hukassa sillon. Nyt tuntuu hyvältä ku laiffi on menny sen jälkee rauhallisesti eteenpäin ja mul on ku kaikki pedattu mun elämässä valmiiks on perhe, työ, harrastus, ystävät, kiva koti kiva auto. Sellassii asioit mitkä on sellasia perus juttuja. Mut sit justiin ku oon tän vuoden aikana miettiny mun elämää varsinki sillon ku käyttäny kamaa. Et mikä helvetti mut saa käyttään ku mun opioidi addiktiosta sen ne kaikki vuodet käytin ensin siks ku oli kivaa. Mut siitä ku alko kehittyy ongelma ni huomasin käyttäväni kaikkiin tunne elämän juttuihin. Jos väsytti ni douppia. Jos vitutti ni douppia. Jos suretti ni douppia. Kaikkeen vastaus oli vaa douppi. Subu siis nyt noin pyöreesti.

Mut nykyään kun oon löytäny sen rauhallisen elämäntavan missä puolison kanssa eletään perheenä ja meil on kaikki hyvin. Miks silti vielä? Ei ainakaan enää oo tarvinu pakoilla tunteita mut kai se vaan on se kun on ajautunut Subu Addiktiksi. Mut koko tän vuoden aikana oon halunnu ihan vitusti oppii sitä muuta. Oppii nauttii niist perusasioista. Ja neajat ku ollu kuivil ni oon ollu enemmän elos ku ikinä. Mut jotenki se douppi aina nosti sielt päätään ja vei mukanaan vaikkei sen pitäny viedä. Piti vetää vaan yhet. mut ne yhet muuttuki putkiks. Pitkiks sellasiks.

Mähän tein sen virheen etten kehdannu sanoo enää myöhemmin vaimolle et mä tarvisin viel na ryhmii. Ja tarvisin keskustelu apuu. Ja en kehdannu myöntää et oon retkahtanu. Yritin vimmausti yksin selvittää tieni ulos mut kun ei... Itel salaisuudet vaan kasvo ja kasvo ja lopult olin taas ihan umpikujassa. Ite aloin paranee nyt kolmannen kerran ku myönsin. Kerroin rehellisesti et oon rektahtanu. Oon retkahtanu pahasti. Enkä voi luvata etten ikinä enää retkahda mut voin luvata et tuun tekee aina parhaani etten enää retkahtais. Uskallan myöntää sen jos tekee mieli. Ja käydä na ryhmis ja juttelee. Mun on nyt helppo elää ja hengittää ku mul ei oo valheita enää ympärillä. Perhekkin tietää. Ite ainakin muille koukus oleville voisin sellasen asian sanoo et olkaa rehellisiä siit et teil on ongelma. Se vie ihan vitun ison taakan harteilta ku ei joudu kannnattelee yksin niit muureja ja esittää olevansa kunnos. Ku voi myöntää olevansa oikeesti ihan vitun rikki ja et tarvii apuu. Mul se autto. Ja nyt kolmas viikko kuivil lähti käyntii. Oon vittu täynnä energiaa. Ja oon onnellinen. Oon vitun onnellinen. Lähden kohta käymää treeneissä ja vietän vapaapäivää. Oon koko viikolle suunitellu kivaa tekemistä itselleni ja naiselleni. Kuinka siistii seki on et nyt haluu ite luoda kivoi juttui ku ne tuntuu hyvält ja kiinnostaa! Subuu ku vetää ni ei noi asiat kiinnosta. On vaan. Ja on vittu vaan. Aurinko paistaa nyt ja kevätki on tulos. Kaikki vitun ovet on auki hyvälle vuodelle.

Enkä edelleen sano et oon 100% varma et ei ikinä enää. Kusettaisin itelleni. Mut voin sen sanoa 100% varmuudella et vittu mä teen KAIKKENI että ikinä enää ei tarvi palata vanhaan.

[LeFairylette]

Se vaatii paljon työtä. Mulla on subuhimoja lähes viikottain. Niistä onneksi pääsee ohi ajattelemalla että mitä siitä seuraisi.

[nantes]

Toi on ihan totta ja toi on todella hyvä tapa jolla saada järki siihen douppihimo ajatteluun. Miksi ottaa riski koska hanskasta se lähtee. Ja itse pyrin urheilemaan kovasti, jotta saan sitä ylimääräistä energiaa purettua pois kropasta

[nantes]

On kyl vielä vittumaista tää kun yöuni ei kanna kunnolla normaalia aikaa. Nytkin kävin 22.30 nukkuun aivan rättiväsyneenä. Ekan kerran ylös klo 2. Sit nukuin vielä 2h ja klo 4 ylös. Onneks on sen verran neliöitä kämpässä et täälä pystyy sentään olemaan vapaasti vaik puoliko nukkuukin. Monesti sitä sit tuppaa tulee jääätävä väsymys uudestaa ku on pari tuntia heilunu pystyssä. Yritän välttää päivänukkumista et sama se monelta herään ja mihin aikaa nukun kunhan nukkuminen ei enää tapahdu klo 12 jälkeen päivällä. Jos tietty hyviä puolia hakee ni einaka refloissa oo se nyt vasta hirveetä onkin... Jos ei nuku ja ihan paskana. Noh.... Jospa tääkin jo nyt tän viikon jälkeen alkais korjantuu

[puhallus]

On kyl vielä vittumaista tää kun yöuni ei kanna kunnolla normaalia aikaa. Nytkin kävin 22.30 nukkuun aivan rättiväsyneenä. Ekan kerran ylös klo 2. Sit nukuin vielä 2h ja klo 4 ylös. Onneks on sen verran neliöitä kämpässä et täälä pystyy sentään olemaan vapaasti vaik puoliko nukkuukin. Monesti sitä sit tuppaa tulee jääätävä väsymys uudestaa ku on pari tuntia heilunu pystyssä. Yritän välttää päivänukkumista et sama se monelta herään ja mihin aikaa nukun kunhan nukkuminen ei enää tapahdu klo 12 jälkeen päivällä. Jos tietty hyviä puolia hakee ni einaka refloissa oo se nyt vasta hirveetä onkin... Jos ei nuku ja ihan paskana. Noh.... Jospa tääkin jo nyt tän viikon jälkeen alkais korjantuu

Toi on toki perseestä mutta kun vertaa siihen tilaan missä ei nuku ~ollenkaan niin koita jaksaa siihen suhteuttaa. Tolla määrällä kuitenkin pysyy vielä järjissään ja voi vähän urheillakin, toki kovin skarppina ei duunissa tai liikenteessä voi olla. Siitä se päivä päivältä palautuu. Mulla on nykyään yöt sellasia että (mirtatsapiinilla) tiedostan voivani herätä koko ajan, mutta näen kuitenkin unia ja tänäkin aamuna ilahduin kun kello oli peräti 6:30 silmien lopulta auetessa. Ei tämäkään hyväksi terveydelle ole, mutta kun muistaa ne epätoivoiset täysin valvotut yöt niin ero on kuin, no, yöllä ja päivällä. Iltapäivään mennessä on aika rampa fiilis mutta aamuisin jaksaa vetää treenit, käydä kirjastossa, moikata jotakuta tai mitä nyt ikinä.

[nantes]

Millai käyttötausta sul puhallus on ja miten kauan oot nyt ollu kuivilla ja mistä aineesta? Subusta?

Mul oli itellä eilen aivan hirveä päivä heräsin aamulla klo 6 ja meni koko päivä johonki klo 14 asti siinä et mietin ja mietin et vedänkö. Otanko ne yhet en siis subua mut jotain muuta esim kontteja. Olin aivan ympäri ahdistunees tilassa ja ihan vitun pahat vetohimot. (ei hihaan veto).

Mut sit iltapäivällä löin liinat kiinni ja rauhotuin otin yhen 0.5 rivan ja annoin olla. Lopulta lähin salille ja treenasin selän ja tein 40 min aerobista. Olo oli ku kuninkaalla ku pääsin himaa et vittu en sortunu. Just noi tilanteet ku ylittää itsensä ja tekee ne samat asiat selvinpäin. Ne kasvattaa sitä selkärankaa taas takasin! Edelleen joka päivöä mulla tulee niitä ajatuksia joissa mietin erilaisia tilanteita et voisin käyttää ja tehä sitä ja tätä. Ne on todellla ahdistavia mut oon ne suoriutunu enkä ole käyttänyt. Mul on tänään 18.päivä kuivilla ja sanon rehellisesti et mulla on hyvä olla. Mut ne vetohimot ne ei oo poistuneet... mut pystyin eilen ja pystyin muinakin päivinä. Pystyn myös tänään.

Ehkä eniten vituttaa se, et sillon kun ne vetohimot iskee ni se ei oo vaan pelkästään sitä et tekee mieli. Se menee mulla ihan siis kroppaan asti se saatanan jännittyny paska olo. Enkä kykene sillon toimimaan normaalisti vaan hortoilen sinne tänne olevinani tekemässä jotakin mut meen kuin robootti ja mietin vedänkö. TIedostan täysin et jos vedän. Tulee hyvä olo mut siin samalla mul on jo morkkis et vedin. Ja se et tiedän seuraavana päivänä olon olevan ihan vitusti nihkeempi ku jos olis ollu selvinpäin. Ja jos tuli vedettyä. Enää sitä pumpuli oloa ei ole ja jäljellä. On paskottu pää ja entistä vaikeammat tulevat päivät. Se on sairasta(Sairaushan tämä on) että sitä ihminen joutuu kamppailemaan ajatusten kanssa, joissa ne teot on ihan järjettömiä. Pelkkää haittaa omalle itselle fyysisesti ja henkisesti. Niin herkkä tila kropas nyt on et jos vetäsin yhenki päivän ni ripuloisin taas varmaa viikon.

Jälleen kerran tuun siihen samaan päätökseen. Reflat ne on helppo kyl kärsiä ku on Sopivat lääkkeet. Mut aika reflojen jälkeen ku ollaan oikeesti selvin päin. Vittu sitä on välil hukassa. Vaikka mäki oon vuoden sisään viettäny about 7kk kuivilla. Silti jälleen kerran olen ku kala kuivalla maalla.
Mä teen joka päivä parhaani. Ja oon onnistunut nyt. Mut mua vituttaa et silti joka ilta ku käyn nukkuu hyvin mielin et olin selvin päin. Ni samalla pelkään todella paljon seuraavaa päivää et onks se taas yhtä vitun vaikee ku oli edellinen.

Ja mä veikkaan et jokaine joka käy tätä läpi ni pystyy allekirjottaa nää tunteet. Puhun nyt ihan suoraan näist jutuista. Voisinhan mä kirjottaa niinki et on ihanaa vittu koko ajan ei satu, Urheilen, Teen asiat selvin päin, Plaa plaa plaa.... On päivis noitakin tottakai! Niit hyvii hetkii. Ilman niitä vetäsin jo nyt. Mut silti. Ne vaikeet hetket ku on ni vittu ne kans on vaikeita ja niissä just punnitaan se oma vitun pää. Pystyykö. Vai eikö pysty. Retkahtaminen ja periks antaminen on ihan vitun helppo... Antaa vaan olla ja antaa mennä ja menee vaan hakee ja vetää kuulan jumiin ja makaa siin tunteettomas tilas. Mut vittu ku sen tilan jälkeen todellisuus odottaa. Ja se odottaa aina.

Haluunko seuraavana päivänä herätä ja mennä vessaan kattoon itteeni peiliin täynnä itseluottamusta et täst vittu selvitään. Elämäl on niin paljon antaa mulle! Vai laahustanko jälleen kerran sen peilin eteen mustil turvonneil nuppineulasilmil ja vääännän vittu ripulit pönttöön. Istun horkas siin pöntöl ja nousen. Katon itteeni peiliin ja toteen et miksi VITTU MÄ MENIN TAAS VETÄÄ!!! Jos en olis vittu vetäny ni mul olis ihan hyvä olla. Ainii mut ku mähän luovutin et teen kemikaaleil sen vitun pumpuli olon hällä väliä huomisesta kunhan on hetken vaan vittu turtunu kaikesta siitä tuskasta ja ahdistuksesta. Oliko vittu se sen arvosta? Se ei ikinä jälkeenpäin oo ollu sen arvosta. Ja mä olen elänyt ton tilanteen SATOJA KERTOJA. Eiks oo jo aika vittu oppia? Tajuta et ei vittu kannata?

Mitä vittua? Mä päätän olla tänääki selvin päin! Sober fucking mode vittu perkele! Okei... Kyl mä tänää taas sen rivan varmaa syön. Mut kandeeks siit morkkaa? Ei vittu todellakaan

[nantes]

Tän päivän jälkee mul tulee 3 viikkoo täyteeen ilman teksiä! Ja nyt on myös oltu jo yli 3 päivää ilman lyricaa. Gabapentiiniä söin yhen pöivän sen lyrican jölkee 400mg ja noi lyrica reflat on kans nyt loppu! Oon täysin pain medication free! Ja oon vitun onnellinen. Mun olo parani heti ku kyrica jäi pois ja sen ne oari olo pöivää selvisin. Nytt en oo enää koko aikaa väsyny ja on sellai et keskittymiskyky tullu takas! Rivatil 0.5
Mg mul onvielä tarvitgaessa mut nyt menee tosi hyvin!!

[Vortex]

Tän päivän jälkee mul tulee 3 viikkoo täyteeen ilman teksiä! Ja nyt on myös oltu jo yli 3 päivää ilman lyricaa. Gabapentiiniä söin yhen pöivän sen lyrican jölkee 400mg ja noi lyrica reflat on kans nyt loppu! Oon täysin pain medication free! Ja oon vitun onnellinen. Mun olo parani heti ku kyrica jäi pois ja sen ne oari olo pöivää selvisin. Nytt en oo enää koko aikaa väsyny ja on sellai et keskittymiskyky tullu takas! Rivatil 0.5
Mg mul onvielä tarvitgaessa mut nyt menee tosi hyvin!!

Nonniin helewatun hienoa!
Nyt ei muuta kuin selkä suorana eteenpäin (ja muista ollas itellesi "armollinen" kuin myös tyytyväinen itseesi & tähänastisesta).

[nantes]

Moi! 23.päivä ilman subua. Hurjaa vuoristorataa on ollut jumalauta... Tosin olihan se odotettavissakin kun en laskenut tapering tyylillä alas vaan suorilta 4mg pv bubrea joka päivä ni kyllähän siinä aikansa menee että on ensinnäkin puhdas ko aineesta. Ens viikon tiistai on mulle semmoin isompi merkitys sille päivälle koska sillon on ensimmäinen kuukausi selvin päin elikkäs 4 viikkoa. Täytyy käydä na ryhmästä hakemassa 1month clean and sober lätyskä, koska niin pieneltä asialta kuin se jollekkin kuulostaa ni mulle se on ihan saatanan iso asia. Ja voin olla itestäni ylpee. Oon tietty nytkin. Mut edelleen haen itteäni enkä vielä käy normaaleilla tehoilla. Mut päivä kerrallaan. Kirjoittelen ensi viikolla kun kk tulee täyteen vähän kattavammin kaikesta Tsemii kaikille!

[nantes]

Terve! Tänään se napsahti kun tuli kuukausi täyteen sitä ettei ole enää päivittäin subua kiskonut. Kerron kuitenkin miksi toissapäivänä otin 1.5mg teksiä. Mulla oli tän koko kuukauden aikana ihan uskomattoman vaikeita juttuja henkilökohtaisessa elämässä samaan aikaan kun lopetin subun käyttöä. Silti jotenkin jollain helvetin ilveellä selvisin vaikka asiat joita kävin läpi olis tukemu 100% sitä et retkahtaisin aivan varmasti kunnolla takas vanhaan. Niin ei kuitenkaan käynyt ja pystyin myös olla käyttämättä isoja määriä lyricoita tai bentsoja. Kontteja mulla tais ton kuukauden aikana mennä 5 yksittäistä kertaa. Täydellisyyteenhän olisi ihana pyrkiä, mutta mun kohdalla jatkuva täydellisyyteen pyrkiminen on muodostunut jopa aika isoksikin kompastuskiveksi. Jos joku ei mee niin ku kelaan ensin päässäni ni otan hirveet morkkikset. Esim kun otin kontteja tän kuukauden aikana must tuntu et petin itteni täysin. Silti joka kerta ottaessani olin ihan vitun loppu ja suoraansanottuna sillä tavalla mä jaksoin taas viikon vetää lopetusproggista. Nyt kuukauden täyttymisen lähestyessä aloin stressaamaan ihan joka asiaa... en halunnut syödä kontteja enää mut ei se yks kerta tähän loppuun subuakaan mikään järkevä idea ollut, koska sillonhan leikin tulella. Mutta otettuani yhden päivän teksiä kiskomatta sitä isoa määrää. Sain ajatukset todella hyvin kasaan ja tajuttua sen miten helvetin ison duunin mä oon tehnyt. Nyt oon pari päivää ollu sen subun jälkee ilman mitään nappeja. En pelkää Retkahdusta koska oon kuivilla kaikesta muustakin... pilvestä, bentsoista, lyricoista... kaikesta. Ja aina ennnen mulla on tullut hirveä morkkis ja vetohalut jos oon ottanut teksiä tai mitä tahansa. Tällä kertaa ei tullut... tuli sellanen fiilis et tää oli nyt tässä ja sain sen päivän kahen loman mun päälle tästä kaikesta vitun pyörremyrskystä minkä keskel oon ollu kuukauden. Oon ollu niin stressaantunu ja poikki et en oo edes kyenny nauttii siitä mitä oon saavuttanut. Must tuntuu nyt siltä et vittu mä voitin tän erän. Mut nyt alkaa uusi erä joka sitte on se että opetellaan taas normi elämää siitä nauttien. Mulle se et tuli kuukaus täytee sil on tosi iso psyykkinen merkitys. En helvetissä haluais vetää lisää Mitään opiaatteja. En todellakaan väitä et kannattas vetää mitään täs vaiheessa. Ei tietenkään. Mut mun tapauksessa sen tehtyäni tunnen et sain ajatuksia kasaaan ja varsinkin stressitasoja alas. Sen ihan tuntee. En todella aio tätä jatkaa enää aion nyt nauttia siitä mitä oon saavuttanut. Oon vitun ylpee itestäni. Aina ennen oon ollu jonkun muun substanssin käytön orja opiaattien jälkeen viimeks se oli päivittäinen pilven poltto. Nyt ei oo mitää. Mulla ei ole enää mitään muuta koukkua mikä vielä pitäis selvittää. Se tuntuu vitun hyvältä! Lopetin subun päivittäiskäytön seinään 4mg pv käytöstä ja se on kova juttu! Se on oikeesti kova juttu! Ja olihan mun olotki vittu sen mukaiset olin vitun paskana. Mun täytyy oppii olee itestä ylpee ja lopettaa se jatkuva itsensä ruoskiminen et mitä ei tehny oikein ja mitä olis pitäny tehdä paremmin. Tänää ku heräsin ja 1kk posahti täyteen mä kelasin et jumalauta mä tein tän homman paremmin ku koskaan ennen! Ja oon paremmasssa voinnissa ku koskaan ennen täs vaihees lopetusta. Eihän tää lopettaminen nyt tässä oo tää on koko lopun elämää! Nyt se vaan tulee olee erilaista. Ei enää kärsimistä vaan päivä kerrallaan menemistä. Ja selvin päin Kevätkin tulee sieltä nyt ja voi auringos lenkkeillä Oon voittajaperkele!! Enkä jotenkaan osaa täl hetkel odottaa mitään tulevilta päiviltä... olin kuitenkinniin koukussa ja niin syvällä ja toivoin vaan et kumpa pääsisin niist kahleist eroon. Nyt ku mulla on ovet auki taas joka suuntaa ni annan jokaisen pöivän vaan tulla ja ainoo juttu mitä mä päätän siit päiväst on se et oon selvin päin.

Voisin tietysti olla se sama pessimisti ja kelaa et joo surlee jätkä veti kuukauden jälkee päivän taas subuu siit se koukku taas lähtee.Mut ei jumalauta ei muuten vittu todellakaan lähde .. mä en niin nyt kelaa mä kelaan vaan et vittu mä tein sen mistä vaa haaveilin pitkää!

Jokaisen lopetusprosessi on erilainen. Tajunnu sen et ei se oo mikään kilpailu... se on todellisuudessa ja hetkessä elämistä ja nyt mun on hyvä olla ja se riittää.

[nantes]

Periaatteessa tänään se kunnon kuukausi tuli täyteen kun laskin 28 päivää eli 4 vk aluks kuukaudeks. Mut nyt ollu sen +31 päivää. Ja joo... uniongelmat on nyt korjaantuneet. Oon nukkunu 4 yötä ilman mitään lääkeapuja. Ja päivät myös menny 100% putsina. On vitun outoo ku on niinku hyvä olo iha ilman mitää Mut edelleen just tietysti sitä omaa paikkaansa hakee. Sen verrran tullu mieleen ku luin tän lopetusketjun kokonaan läpi. Ja just et miten ihmiset tuntee ja miten ihmiset voi tiettyjen selvien kausien jälkeen. Ni jotenkin porukka tuntuu olevan tosi pitkiä aikoja ihan paskana. Johtuuko se elämäntavoista ja muutenkin siitä miten omaa kehoa kohtelee sen addiktion jälkeen? Ja miten addiktion aikana kehoa kohteli.

Mä itse koen että on ollu ihan sikana apua siitä, että oon läpi tän reflailun syönyt tasasin väliajoin ja siis syönyt tosi paljon. Ja myös juonut tosi paljon. Ja sit se yks tosi tärkee on ni urheilu. Millä niitä aivojen itsetuottamia "opiaatteja" eli hyvän olon välittäjäaineita edes pääsee tuottamaan/stimuloimaan jos ei tee mitään ja on vaan sohval. Mulla on ollu ihan vitun vaikeit päivii sillon 2-3vk kohal jos ollu päivä et ollu vaan. Jeesannu ihan sikana et käyny joko salilla tai sitte lenkillä. Täl hetkel itelle lenkkeily on se juttu, koska on tullut kevät ja siinä sit pääsee ulos raittiiseen ilmaan. Sit duuniin palaaminen on ollu myös sellain asia mikä on pistäny päätä tosi paljo parempaa jamaa. Töis tulee sitä aivojumppaa ja sit pysyy aktiiivisena. Ja saa onnistumisen kokemuksia. Sit työpäivän jälkee himaski on naurinnollisempaa olla kun siel ei oo ollu koko päivää.

Ja niit vitamiineja ja kalaöljyjä ja magnesiumia jne oon käyttäny tosi paljon. Niilläki on niin suuri vaikutus et keho toimii niinku sen pitää toimii.

Sit miettiny just sitä et onks mulla hyötyä siitä kun mulla on testosteroni korvaushoito? Kun mulla ne testotasot ei laahaa pitkään subua kun käyttää ni sehän kyykkää hormoonitoinnan vituiks. Jos ku kuvittelen järjel ni kun ne olot fyysiset on loppumu refloista. Mut sit juurikin miehil ei hormoonitoiminta oo kohillaan ni ihan varmasti masentaa ja tosi kauan? Nää on vaa sellasii asioi mitä oon mietiskelly kun en jotenkaan koe olevani mitenkään vitun paskana päin vastoin

[LeFairylette]

Joo se on jännä siin vaihees ku tajuaa, että pystyykin elämään ilman sitä bupree. Mäki luulin etten pysty elää ilman. Nyt sen yli 2 vuotta ilman buprea, enkä mä ees kaipaa sitä. No paskoina päivinä ja pahoissa ahdistuksissa tulee mielihaluja.
Tos just katoin ku kaveri veti paskaks hyvän pätkän ilman buprea. Vuoden verran oli ja niin vaan mielihalut vei. Onneks sil ei seulois näkyny. Mutta ei auttanu mikään järkipuhe...ei mikään.
Salakavala on addiktio. Välil itteeki pelottaa jos retkahtaakin....

[SadPanda]

MÄ jos kuka ei kai voi puhua "LOPETTAMISESTA" vielä ollenkaan mut tää HVH (haittojavähentävähoito) on tepsinyt helvetin hyvin...
uusi IHANA hoitaja jonka kans on psykoterapia juttuja myös tjsp... juttuja kuitenki et jutellaan joka vko melkein meikän elämästä ja sillai... JOtenki oman pään asioita saa kuntoon sillee järjestykseen ku on joku siinä jola on oikeasti ammatttitaitoa ja tietoa autttaa mua! ja myös se et itseni takia mä täs oon enkä niden. jotenki vittu seki Et MÄ OLEN HUUMERIPPPUVAINEN, NARKOMAANI, SAIRAS IHMINEN- tajuan senki vasta nyt..

Sit tajuan täl hetkellä myös sen et olen edennyt hoidossa ihan tosissani ja olen ylpeä itsestäni. muutamia benzo retkahduksia + pirivetokertja täs 4kk aikana..2kk aikana yhdet savut, sit en muista ihan täysin muutama temesta ja silleee... mut EI STIMUJA kuitenkaa aikoihin kai... vituttaa ku metadoni tekee sen päälle että muisti menee tosi nopeeesti huonoon kuntoon

KAIKILLE VÄHENTÄJILLE JA LOPETTAJILLE ISO KÄSI =) <3 stay strong...never giveup! =:)

[puhallus]

Millai käyttötausta sul puhallus on ja miten kauan oot nyt ollu kuivilla ja mistä aineesta? Subusta?

Viina ja bentsot ne on olleet, kaikki muu ollut niin sivutoimia ettei esim. opparirefloista oo kokemusta itellä. Viikkoja, kuukausia, kuivilla nyt. Lakkasin laskemasta päiviä kun olo normalisoitui, pari lyhyttä repsahdusta. Noi GABA-reseptorit tuntuu olevan jotenkin paskana että tuoksahduskin noista aineista laukaisee ahdistuksen tai vieroitusoireet koko lailla välittömästi. Pahimmat bentsoreflat kävin aikanaan läpi kun rivatril-lähde kuivui ja jouduin vetämään nopeatoimisia kuten xanoria, tenoxia ja etizolaamia. Jälkiviisaana olis ollut parempi vetää kylmät kalkkunat. Mitä alkoon tulee niin vieroitus oli (kohdallani) rankempi, mutta huomattavasti lyhyempi.

Nyt nukun ilman lääkitystä ja meno on sinänsä tasaista, masennus vaan riivaa. En tiedä missä vaiheessa kannattaisi kysyä lääkärin mielipidettä, saa nähdä, ehkäpä kesä ja lenkkeily tekee gutaa.

[nantes]

Miten jengillä menee? Onks kevään myötä uusii tyyppei jotka kelannu lopettaa tai on lopettanut douppaamista?

Mulla on nyt tänään 45 päivää kuivilla Pari viikkoa ni 2kk raja menee rikki! paljon on mieli mennny paremmaks ja elämä tuntuu normaalilta. On enemmän odotuksia tältä kesältä ku varmaan miltään kesältä koko elämäni aikana

[Mikez]

Mulla tulee huomenna 60 päivää täyteen raittiina. 1.5 vuoden ajan yrittänyt lopettaa kokonaan. Pari katkaisuhoitoa takana ja paljon Na kokouksia joista ollut eniten apua, mutta aina jossain kohtaa kelannu ettei enää tarvis käydä kokouksissa ja sit taas retkahtanu..

Mulla pääaineena ollu kontit , subu ja piri. Myös oon syöny suuria määriä bentsoja pään sekoittamiseen. Töissä ovella tuli välillä oltua niin sekavassa tilassa että duunikaverit oli aika hämmentyneitä välillä. Lopulta oli pakko lopettaa viime syksynä ovihommat kun alko olee psyykkisesti niin heikossa hapessa siellä eikä enää uskaltanut mennä töihin.

Anabolisia steroideja tuli käytettyä suuria määriä 5 vuotta jotka lopetin kokonaan 2.5kk sitten. Niitä alunperin käytin bodaus harrastuksen tukemiseen mutta lopulta siihenkin syntyi riippuvuus.

Ylihuomenna lähden 6-viikon pituiseen laitoskuntoutukseen. Toivotaan että sieltä sais työkaluja raittiiseen elämään joka on ollut vaikeaa monipäihdeongelmaisuuden takia. Päihde poliklinikan hoitajat oli sitä mieltä etten onnistu pysyy raittiina nyt kun näin monta ainetta lopetettu samaan aikaan mutta jollain ihmeellä tähänkin asti ollaan päästy. Jotenkin sitä motivaatioo on löytynyt tähän hommaan, ja en tosiaan haluu joutuu uudestaan siihen tilanteeseen et huomaan palanneeni käyttämään.

Nää viimeiset 3 viikkoa olleet todella raskaat ja päihdehimot olleet ihan käsittämättömän valtavat. En oo silti retkahtanu kun muistelen miksi alunperin lopetin. Olihan se elämä täyttä helvettiä joka päivä kun käytti aineita. En pystyisi tuottaa vaimolle ja vanhemmille sitä pettymystä jos nyt retkahtais. Tuntuu että pelko on pitäny nää viimeiset viikot erossa retkahdukselta. Joutunut ottaa kyllä ihan päivä kerrallaan...

[LeFairylette]

Päivä kerrallaan se kannattaaki mennä.
Jos alat miettii ettei enää koskaan voi ottaa mitään ni se voi alkaa olla liian painostavaa.
Ja päivä kerrallaan mentaliteetilla voit joka päivä ku ollu ilman taputtaa itseäs selkään ja sanoa "hyvä poika/tyttö"

[nantes]

Tulevana keskiviikkona olis Hieno päivä. Haen na ryhmästä 2kk kuivilla lätkän Aikamoista.... Tuntuu et sekin on ollu vaan haave ja vitun kaukanen sellanen. Mut niin mä vaan pystyin siihen Na ryhmiä voin suositella kyllä kaikille jotka aikoo lopettaa! Ne antaa tosi paljon. Hyvää alkavaa kesää vaulttilaisille

[nantes]

Mulla tulee huomenna 60 päivää täyteen raittiina. 1.5 vuoden ajan yrittänyt lopettaa kokonaan. Pari katkaisuhoitoa takana ja paljon Na kokouksia joista ollut eniten apua, mutta aina jossain kohtaa kelannu ettei enää tarvis käydä kokouksissa ja sit taas retkahtanu..

Mulla pääaineena ollu kontit , subu ja piri. Myös oon syöny suuria määriä bentsoja pään sekoittamiseen. Töissä ovella tuli välillä oltua niin sekavassa tilassa että duunikaverit oli aika hämmentyneitä välillä. Lopulta oli pakko lopettaa viime syksynä ovihommat kun alko olee psyykkisesti niin heikossa hapessa siellä eikä enää uskaltanut mennä töihin.

Anabolisia steroideja tuli käytettyä suuria määriä 5 vuotta jotka lopetin kokonaan 2.5kk sitten. Niitä alunperin käytin bodaus harrastuksen tukemiseen mutta lopulta siihenkin syntyi riippuvuus.

Ylihuomenna lähden 6-viikon pituiseen laitoskuntoutukseen. Toivotaan että sieltä sais työkaluja raittiiseen elämään joka on ollut vaikeaa monipäihdeongelmaisuuden takia. Päihde poliklinikan hoitajat oli sitä mieltä etten onnistu pysyy raittiina nyt kun näin monta ainetta lopetettu samaan aikaan mutta jollain ihmeellä tähänkin asti ollaan päästy. Jotenkin sitä motivaatioo on löytynyt tähän hommaan, ja en tosiaan haluu joutuu uudestaan siihen tilanteeseen et huomaan palanneeni käyttämään.

Nää viimeiset 3 viikkoa olleet todella raskaat ja päihdehimot olleet ihan käsittämättömän valtavat. En oo silti retkahtanu kun muistelen miksi alunperin lopetin. Olihan se elämä täyttä helvettiä joka päivä kun käytti aineita. En pystyisi tuottaa vaimolle ja vanhemmille sitä pettymystä jos nyt retkahtais. Tuntuu että pelko on pitäny nää viimeiset viikot erossa retkahdukselta. Joutunut ottaa kyllä ihan päivä kerrallaan...

Ihan sellain vinkki, että jos oot kovaakin kuurittanut 5 vuotta niin käy ihmeessä tarkastamassa joku 4kk viimesestä piikistä sun testotasot. Ja mittauta ne puolen vuoden välein siitä seuraavat puoltoista vuotta. (jos siis oot kelannu et natikkana elät loppuelämän)

Mulla 5vuoden nonstop kuurittelu teki sen et oon sen takia testo korvaushoidossa koko loppuelämäni... 1ml cypiä 10 päivän välein. Pari kertaa vuodessa sit kiristelen ruuvia ja lyön vähän enempi tyyliin 500testo 200deca n.12wk

Mut tosiaan... Ei palautunu mun hormooni toiminta enää sille tasolle edes 3 vuoden jälkeen et olis voinu niillä tyytyä elämään. Oli aika vitun raskasta toi aika kun hormooni toiminta ihan kyykänny. Laita mulle privaa tms jos haluut enempi näist jutuist jauhaa. Mulla on tässä sellanen 12 vuoden tausta näiden juttujen kanssa. Eikä millään mututuntumalla kuurittelua. Tietoa löytyy siis PALJON

[Mikez]

Tällä hetkellä on vahvasti Sellanen fiilis että kohta se on hankittava sitä testoa taas ja vetää milli 7-10pv välein että pysyy pää kasassa. Testo-Korvaushoito on ollu tässä mielessä, mutta kohta joutuu näköjään alottaa omatoimisesti kun erikoislääkärillekkin aika vasta 28.8

Viime vuonna pidin tosiaan noin puolen vuoden tauon roinankäytöstä, eikä testotasot nousseet mihinkään.. tosin tuona aikana meni paljon alkoholia ja muita substansseja ym jotka varmaan ei ainakaan edesauttaneet palautumisessa.

Mut anyway... Täytyypä kai tässä vaiheessa myöntää että itselleni liian raskasta touhua tämä palauttelu projekti. Tahtoa raittiin elämän ylläpitoon kyllä löytyy, mutta vähän silti pelottaa mitä käy jos liian pitkään kärvistelee nolla testoilla. Ei tee todellakaan hyvää kropalle. Eikä mielelle.

Nantekselle tsemppiä ja etukäteen jo onnittelut 2kk lätkästä

[Vortex]

Tulevana keskiviikkona olis Hieno päivä. Haen na ryhmästä 2kk kuivilla lätkän Aikamoista.... Tuntuu et sekin on ollu vaan haave ja vitun kaukanen sellanen. Mut niin mä vaan pystyin siihen Na ryhmiä voin suositella kyllä kaikille jotka aikoo lopettaa! Ne antaa tosi paljon. Hyvää alkavaa kesää vaulttilaisille

HITTO, aivan mahtavaa!!


Tällaiset uutiset ovat aina mukavaa luettavaa.

[nantes]

Kiitos Edelleen silti painin ajoittain tosi jäätävien kamanhimojen kanssa. Mut kyl mä silleen uskon vahvasti siihen et ajan kaa ne hälvenee eikä edes yksittäisiä yhen päivän repsahduksia tulis.... Toivon ja teen kuitenkin parhaani et sen mä saavuttaisin et noiden minkäänlaisten kipulääkkeiden kanssa ei enää joutuis enää tekemisiin millään tavalla. Mut kyl jokatapaukses on ihana olla kun pystyn nyt jokapäivä elää päivän ilman et mua ahdistaa itse elämä ihan vitusti. Edelleen etin sitä kultasta keskitietä just harrastusten uudelleen löytäminen ja arjen pyöriminen et löytäs ne omat jutut. Mut kaks kuukaut on niin sika lyhyt aika et uskoisin vuoden jälkeen olevan jo aika mallillaan kaiken. Koen mä nytkin asioiden olevan mallillaan.

Se on asia minkä huomannu et sillon ku viel käytti. Ni mietti et jos sen viikon olis selvin päin. Sit et jos kuukauden pystys olla selvin päin ni kaikki olis hyvin. Mut nyt parin kk jälkeen enemmän ja enemmän tajuun sen et pitää elää päivä kerrallaan mentaliteetillla ne yksittäisten päivien teot merkkaa. Ei ne virstanpylväät vaikka tavotteetki on tärkeitä. Mut et nyt jotenki ku on päässy henkisesti balanssiin ni nyt vasta oon alkanu hiffaamaa sitä et nyt mä vasta pystyn elää sillä päivä kerrallaan tyylillä. En aiemmin pystyny ku elämä oli niin mudas tarpomista... Sillon ite elin niistä tavotteista ja virstanpyväistä.

[Mikez]

Pientä päivitystä ja kuulumisia. Nyt tuli 3kk täyteen raittiina olemista. Kuntoutusta tervalammella vielä 2 viikkoa jäljellä.. Osa tippunut pois kesken kuntoutuksen retkahtelujen takia ja jotkut taas lähteneet kun ryhmät ahdistaa . Meikäläiselle ollu tosi positiivinen kokemus ja todellakin hoitanut tehtävät kunnolla ja käyny kaikki mahdolliset ryhmät joka viikko. Fiilis on loistava! Kamanvetohimot pudonnut lähes kokonaan pois tuolta pääkopasta, niitä nyt varmasti vielä tulee ja tarkkana saa olla jatkossakin itsensä kanssa kun tässä toipumisessa ollaan vasta niin alussa. Suunnitelmana olis jatkaa tän jälkeen avo-kuntoutuksessa ja sit sen jälkeen hoitaa aktiivisesti itseään Na ryhmillä sekä tietysti olla tekemisissä aktiivisesti tukihenkilöiden/muiden toipujien kanssa. Täällä sitä on oppinut vasta jakamaan asioista ja se kyllä helpottaa oloa. Meikäläiselle ollu aina vaikeeta just se puhuminen, ja se nimenomaan käy pidemmän päälle raskaaksi kantaa niitä asioita oman pään sisällä, taakka kevenee aina kun pääsee puhumaan ja olemaan rehellinen itselleen ja muille. Paljon hyviä juttuja tullu oivallettua täällä. Hyvää alkanutta kesää vain kaikille! Päivitellään myöhemmin taas lisää