Mielen ääni

[haureus]

Mulla tuntuu aina olevan vaan yksi ääni. Sellainen selvä kertoja, joka pystyy esittämään monologia ja dialogia. Päässä voi olla moniakin erilaisia ihmisiä, mutta aina tuntuu siltä, että se sama yksi ääni kertoo niiden repliikit.

Tykkään höpöttää tosi paljon pääni sisällä. Yleensä sillei tosi psykedeelisesti, että ei aina pysty olemaan kontrollista sen äänen suhteen. Se vaan höpöttää aina jotain loputtomasti tilanteesta toiseen ja ihmisistä toiseen. Esimerkiksi monien ihmisten tapaaminen tai kohtaaminen, ja tälläiset kaikenlaiset erilaiset tilanteet, niiden lähestyminen ja kokeminen herättää ne samat henkilöt päähän ja ne tilanteet alkavat kelautumaan ja soimaan uudestaan. Mulla on vissiin aika sairaalloisen hyperaktiivinen mielikuvitus.

Deeleissä tuntuu vaan, että se oman tietoisuuden ääni alkaa kiduttamaan mua. Jotenkin on aina tuntunut, että ne muutokset mun päässäni deeleissä ja ilman on aika lieviä tavallaan. Okei, enemmän ilkeää ja alastonta itsekritiikkiä, mutta muuten se homman luonne on tosi tuttu arkinen; päässä soi jokin ääni, jota ei pysty aina ihan täydelliseti kontrolloimaan. Oon lueskellut että tää on tosi yleinen aspurgeri piirre kaiketi?

Mut aina on kyllä tuntunut siltä, että se ääni on osa mua. Se ei oo ikinä tuntunut mitenkään erityisen skitsolta jutulta, joka olis peräisin jostai ulkopuolelta, tai olisi jotakin minkä ei tulisi olla osa mua. Ja kans toisaalta, tuntuu että tää kaikki on vaan pelkkää plussaa kirjoittamisen kannalta. Jotenkin luonnollista, että ihminen, jonka ajatukset suuntautuu yleensä pään sisälle enemmänkin kuin pään ulkopuolelle, on parempi kirjoittamaan ihan prosessina ja ohjaamaan ajatuksiaan suoraan teksin muotoon.

[Basebo]

Kyllä, ajattelen todella paljon, ehkä jopa liikaa. En tiedä onko tuolla ajattelulla ääntä. Sisäinen mieleni ääni on ehkä enemmänkin kirjoitusta, jota ajattelee. Joskus saattaa olla jokin ääni mukana, mutta se on sellainen kuiskaava ääni tai jos jotain olen tehnyt pieleen ja huomaan sen, niin se on sellainen pään sisällä kuuluva kova raivonhuuto.
Tulee usein ajateltua jotakin tulevaa tapahtumaa, yleensä keskustelua, jotenkin vuoropuheluna. Tällöin sillä toisella puhujalla on oman pääni sisällä sellainen ääni kuin sillä oikeasti on.
Joskus tulee viihdytettyä itseään kun on tylsää, soittamalla teknobiisejä omassa päässä Jotain oma sävelteistä siis. Ärsyttää kun usein tuntuu olevan hyvän kuuloisia, mutta ei jaksa opetella mitään musiikin teko ohjelmien käyttöä, että saisi tallennettua tuon sävellyksen.
Deeleissä taas yksin ollessani käyn todella paljon vuoropuhelua itseni ja "deeli itseni" kanssa. Itse esittää jonkun ongelman ja "deeli minäni" vastaa siihen.

Kuulostampa hullulta taas...

[psychiCNoob]

Onkohan muuten koskaan tutkittu, että mikä aivojen alueista on vastuussa tästä pään sisällä puhumisesta, kirjottamisesta jne..

On kyllä jännä kyky ihmiselle ajan saatossa kehittyny..

[Touchet]

Onkohan muuten koskaan tutkittu, että mikä aivojen alueista on vastuussa tästä pään sisällä puhumisesta, kirjottamisesta jne.. :roll:

On kyllä jännä kyky ihmiselle ajan saatossa kehittyny..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Brocan_alue & http://fi.wikipedia.org/wiki/Wernicken_alue, parhaiten kartoitettuja aivojen osia.

Nykyään tosin tiedetään tapauksia, joissa vahingoittuneet kielelliset alueet ovat korvaantuneet uusilla yhteyksillä eri aivoalueilla.

Uskonnollisessa hurmoksessa tapahtuva ”kielilläpuhuminen” eli glossolalia näkyy aivoissa otsalohkojen hiljenemisenä ja itsekontrollin löyhtymisenä.

Mut itselleen puhuminen must viittaa lähinnä sellaiseen ilmiöön, missä ihminen käy sisäistä dialogia ja osallistuu sekä itsensä oppijana että metakognitiivisena oppaanaan. Metakognitiota eli kykyä ymmärtää ymmärtävänsä on nyt viime aikoina paikotettu vastanimetylle oikeanpuolimmaiselle rostrolateraaliselle prefrontaalikorteksille.

[psychiCNoob]

Kiitos täyteläisestä vastauksesta. Nyt ymmärtää taas vähän paremmin.

[STRN]

On tainnu aina olla yks ja sama eli oma ääni. Mutta eri tajusteissa huomaan sen äänen voimistuvan ja välillä kuuluu vähän liiankin lujalla se ääni. Ettei vaan muut kuule.
Menee ehkä vähän offtopiciks mutta kerran yhissä bileissä olin polttanu aikamoisen kasan näköjään tosi toimivaa ruohoa ja siinä musan pauhatessa aloin kuulla kavereiden, tuttujen ja sukulaisten äänillä kutsuvan mun nimeä.

[Peikko]

Mullakin on savuissa joskus dialogi, jossa selitän kokemuksiani muille päässäni. Sitten kun tajuan tämän, selitän siitä, ja kun tajuan että tajuan että selitän, selitän senkin... .

Niinkuin joku muukin mainitsi, mä oon myös kuullu muutaman kerran urkuja mun päässä. Se on yleensä musiikin loppumisen jälkeen. Kerran mietin mistä se tulee kun musiikki ei enää koneella soinut, menin keittiöön ja tajusin että päästähän se kuuluu, ja toisella kerralla kysyin "mistä toi musiikki tulee" kunnes tajusin, että taas oli mielen tuotosta. Eräällä kerralla se alkoi kun kirjotin vihkoon siitä, että olin kuullut urkuja .

[Hartmann]

Olen ruvennut kyseenalaistamaan onko se edes oma ääneni. En ainakaan sitä tunnista siksi, oletan vain koska kuka muukaan muka pääni sisällä olisi?

Tuntuu myös olevan hyvin vihamielinen tai vittuileva koko ajan, aina kritisoimassa. Muutama vuosi sitten oli myös ongelma jossa mieleni oli selkeästi irrallaan kehosta, tavallaan ennakoi mitä teen ja narratoi sen about 2-4 sek ennen toteutusta tyyliin: "nyt se pistää kuulokkeet päähän eikä tiedä että soitin on täysillä, hähähä nyt se säpsähti, mähän sanoin" ja sitten kuuluu joku sitcom-mainen naururaita. Noin laitettuna kyllä vaikuttaa aika oudolta.

[frapathea]

Tuntuu myös olevan hyvin vihamielinen tai vittuileva koko ajan, aina kritisoimassa. Muutama vuosi sitten oli myös ongelma jossa mieleni oli selkeästi irrallaan kehosta, tavallaan ennakoi mitä teen ja narratoi sen about 2-4 sek ennen toteutusta tyyliin: "nyt se pistää kuulokkeet päähän eikä tiedä että soitin on täysillä, hähähä nyt se säpsähti, mähän sanoin" ja sitten kuuluu joku sitcom-mainen naururaita. Noin laitettuna kyllä vaikuttaa aika oudolta.

Paranoidin skitsofrenian tyypillisimpiä oireita. Eri asia kuin mielensisäiset sanalliset ajatukset. Juttele lekurille, jos vielä ilmenee.

[Rotsfas]

Tätä asiaa kun alotin tosissaan kelailee tos joku aika sit niin aloin analysoimaan tarkkaan mielen 'ääntäni'. Aiemmin tätä kun en ollut juurikaan miettinyt niin oletin tietysti sen 'kuullostavan' samalta kuin puheeni. Mutta kun analysoin tätä niin kyseenalaistin esimerkiksi onko tämä ääni edes maskuliininen. Ja tästä seurasi että ääni alkoi tuntua tavallaan neutraalilta, sukupuolettomalta. Vaikea selittää kunnolla.
Mutta kummallisempaa tässä oli, että kuukausia tämän jälkeen suhtautumiseni, sukupuoliin muuttui. Kunpa osais puettua tän sanoiks, mutta tästä alkoi ajatusmalli, jossa kyseenalaistin naisten ja miesten roolit yhteiskunnassa. Pyrin myös miettimään nämä sukupuoli roolit päinvastoin. Ja tämän jälkeen olen myös muuttanut ajatuksiani vuorovaikutuksesta miehen ja naisen välillä.

[Numb3r0]

Itse erottanut useampia ääniä. Yleensä kun joutuu pohtimaan jossain tilanteessa miten toimii niin jokainen eri vaihtoehto luo oman ääneensä joka taas on paljon riippuvainen mitä se vaihtoehto ajaa. Aika hallittavissa olleet joskus ollut sellaisia tilanteita jossa ei haluttu ääni on välttämättä halunnut myydä itseään. Tosin nykyään enimmäkseen vain oma ääni (se joka kuullostaa minulta) kun saanut itselleen vakiinnutettua toimintamallit.

Kaveri joskus luki jonkun filosofin kirjaa näistä äänistä, jossa hän oli erotellut ne tyylin 'Id, Ego ja Superego', mutta paljon laajemmin ja vaikutti tosi mielenkiintoselta.

Savuissa pään sisäset äänet menee kummalliseksi tulee aivan ulkopuolisia ja se oma ääni tahtoo olla hiljaa. Muissa päihteissä aika lailla oma ääni puhuu mulle.

[Isis]

Neutraali ääni, ei se, jolla puhun. Lisäksi ajatukseni kulkevat monesti abstraktioina tai kuvina enkä välttämättä pysty pukemaan sanoiksi tai käsitteiksi ajatuskulkua, vaikka se tuntuisikin täysin järkeenkäyvältä, suorastaan kristallinkirkkaalta päässäni.

Usein havahdun siihen, että olen tuijottanut jotain randomia kohdetta edessäni näkemättä sitä, koska olen katsellut mielenmaisemiani ja ajatuksiani. Tämä on ollut joskus kiusallista, kun katseeni on osunut esim. bussissa vastapäätä istuvan naisen rintoihin. Havahdun tuijottamasta toisen tissivakoa silmät selällään. Toki teen sitä muutenkin

Ajattelun sanotaan olevan sisäistä puhetta. Ihmisen ajattelun sanotaan kehittyvän ensin ääneen puhumisesta ja tekemistensä selostamisesta pikkuhiljaa sisäiseksi hiljaiseksi puheeksi. Tämä on musta hieman riittämätön selitys, sillä se tarkoittaisi, etteivät esim. vastasyntyneet ajattelisi, jos ajatteluun tarvittaisi puhetta. Silti jotkut uudet tutkimukset osoittavat, että vastasyntyneetkin ovat aktiivisia toimijoita, mikä tarkoittaa, että heilläkin on oltava jotain päänsisäistä ajatuksentapaista toimintaa. Ei välttämättä kielellistä, mutta jotain abstraktia tai esi-kielellistä ajattelua kuitenkin. En siis allekirjoita, että ajatteluun tarvitsisi kieltä tai puhetta, vaan uskon sen olevan jotain abstraktimpaa pohjimmiltaan, mutta voi esiintyä myös sisäisenä puheena.

Ajattelu = tietoisuus?

[frapathea]

Kaveri joskus luki jonkun filosofin kirjaa näistä äänistä, jossa hän oli erotellut ne tyylin 'Id, Ego ja Superego', mutta paljon laajemmin ja vaikutti tosi mielenkiintoselta.

Vähän uumoilen että tää Freudin psyyken rakenteen malli on auttamattoman vanhentunut. Se ei ilmene aivojen fyysisessa rakenteessa enkä oo kuullut että sitä oltais vuosikymmeniin käytetty kliinisessä psykiatriassakaan. Kulttuurisena meeminä se tietenkin elää wikipediaälykköjen keskuudessa.

Ajattelun sanotaan olevan sisäistä puhetta. -- En siis allekirjoita, että ajatteluun tarvitsisi kieltä tai puhetta, vaan uskon sen olevan jotain abstraktimpaa pohjimmiltaan, mutta voi esiintyä myös sisäisenä puheena.

Samaa mieltä. Aika pieni osa aivoista lopulta kykenee käsittelemään ja tuottamaan puhetta. Ajatteluun liittyy paljon muutakin kuin verbaalista toimintaa, kuten aistihavaintoihin reagoimista, mielikuvia, emootioita, ei-verbaalista loogista päättelyä, kehotietoisuutta jne. Huomionarvoista on myös, että useimmilla ihmisillä puheen ja ei-verbaalisten äänten (musiikki, yksittäiset äänteet jne.) tulkinnasta ja tuottamisesta vastaavat eri aivopuoliskot. Kulttuurissamme on vain jostain syystä totuttu antamaan suurin huomio puheliaalle vasemmalle aivopuoliskolle.

[Blackened]

Ainakin se perinteinen, että opioidit saavat äänenpainon madaltuumaan ja äänenvärin tummumaan, ja ääni on hieman nuhainen. Bentsoissa (puhutaan isommista määristä) ääni alkaa narista erikoisesti, aivan kuin äänihuulet olisivat kumia.

Stimuilla tietysti puhuu hieman kiihtyneesti ja äänensävy nousee kirkkaammaksi. Tai jos ei juo ja antaa suun kuivahtaa, niin melkoista sössötystä tuppaa olemaan siinä tapauksessa.

Tietysti erilaisissa tunnetiloissa ja tilaisuuksissa puhutaan hieman eri äänenpainoilla ja -sävyillä. Punkusta nousuhumaltuva 30-40v naisjoukkio on äärimmäinen esimerkki miten ihmisellä voi olla todellakin täysin toisenlainen ääni kellossa...

Pienikin määrä alkoa saa minut sössöttämään ja/tai sönköttämään herkästi. Pari olutta, ja vaikka ei vielä ole humaltunut, niin puheesta huomaa heti. Jurrissa sitten tarvittaisiin ties kuinka monta tulkkia ja eri alojen asiantuntijaa koostamaan jonkinlainen yleinen mielipide mitä oikeastaan yritinkään sanoa.

[frapathea]

^ Tää ketju koskee otsikon mukaisesti mielen ääntä, eli sitä ääntä, jolla ajattelet pään sisällä ajatuksia.

[Pikkuhippi]

En nyt oo ihan varma että kuuluuko tää juttu tähän ketjuun mutta niin... Välillä ku oon menossa nukkumaan niin havahdun siihen, että kuulen jonkun tuntemani henkilön äänen kysyvän jotain ihan arkipäiväisiä asioita, kuulen sen sillä tavalla tosi todellisen tuntuisesti, outoa.

[Blackened]

^ Tää ketju koskee otsikon mukaisesti mielen ääntä, eli sitä ääntä, jolla ajattelet pään sisällä ajatuksia.

Aivan, taisi olla mielen ääni vinksallaan kun tuon kirjoitin, en nimittäin muista moista tehneeni.

Enpä kyllä oikeastaan osaa ajatella että mielelläni/ajatuksillani olisi joku ääni, muuten kuin metaforisesti. En siis koe sillä tavalla foneettisessa muodossa mielen ääntä. Skitsofreenikoilla sellainen saattaapi olla yleistä. Toisaalta osaan ajatella myös englanniksi, ja se on yllättävän luontevaa, vaikka puhuttuna se on vain hieman rallienglantia laadukkaampaa. Se on mielenkiintoinen ilmiö, sillä luetun ja kuullun ymmärtäminen on erinomaisella tasolla. Pystyn ajatuksissani luomaan todella luovia ja monisyisiä lauseita ja lauserakenteita, ja hahmotan ne erittäin hyvin, mutta äänihuulet eivät tottele ajatusta ja "mielen ääntä".

[Hessutico]

Oma ääni millä tulee ajateltua on yleensä vähän paremman kuuloinen kuin oma ääneni, josta en pidä (kun sen kuulee muualta, mm. videolta)

Tulee myös todella monesti käytyä päässä keskustelut juuri englanniksi

[Tupla]

Kaikki ovat varmaan huomanneet että ajattelette omalla äänellänne.
Onko kenelläkään kokemusta tämän äänen vaihtumisesta täysin toiseksi esim. jonkun aineen alaisena? Saattais olla mielenkiintoista..

Mitenköhän kuurot ajettelee, kun eivät ole kuulleet ääniä koskaan?

Oma sisäinen ääni. Kerran kuuntelin muutamana päivänä paljon podcasteja missä oli Bill Burr heittämässä läppää. Mun mielestä sillä on helvetin hauskoja juttuja ja on myös hauska persoona. Olin myös niinä aikoina vetäny myös jonkin verran hatsia ja happoo mitkä pisti tajuntaa vastaanottavaan tilaan. Sekä se tunne. Hetken aikaa (ehkä muutaman päivän) mun sisäinen ääni suhtautu joka tilanteeseen ja keskusteluun överi sarkastisesti ja puhu paksulla bostonilaisella aksentilla

Toinen tapaus oli kun olin avannossa käymässä ensimmäisiä kertoja .... Tai joskus kesselinä käyny ehkä kerran pulahtamassa aiemminkin.... Mutta anyways siinä oli yks tuttu mukana kenet näin sattumalta, sanotaan nyt vaikka et savolainen kaveri. Olin paljon ottanut siinä viimeaikoina itse Wim Hofista selvää ja kuunnellut podcasteja missä ukko vieraili, joten olin jonkun verran innostunu kaikista hengitysjutuista ja kylmäaltistuksista. Ajattelin sitten olla kerralla kunnolla siellä avannossa ja tehdä hiukan syvähengitystä samaan aikaan että kestäisin kylmää paremmin. Saatoin ehkä lähemmäs 5 minuuttia siellä olla ja sen jälkeen ku sieltä nousi tuli heti semmone o ou fiilis, et nyt tais mennä yli. Tuntu melkein piriövereiltä, enkä saunassa saanu mtn puhetta muodostettua. Pelkäsin vaan että pyörtyyköhän tässä tai jotaki No ei siinä mitään sit kumminka käyny, olot laski jossain 10 minuutissa mut jotenki se kokemus vaikutti vastaaottimeen niin et sen illan sisäinen ääni puhu savolaisella murteella

[Tupla]

Oma ääni millä tulee ajateltua on yleensä vähän paremman kuuloinen kuin oma ääneni, josta en pidä (kun sen kuulee muualta, mm. videolta)

Tulee myös todella monesti käytyä päässä keskustelut juuri englanniksi

Haha xD meikä ajattelee myös tosi paljon englanniksi.... johtuu varmasti kaikista jupinoista mitä tulee kuunneltua youtubesta... lähes kaikki englanniksi. Aika vähän mitään suomenkielistä juttua tulee kuunneltua.