Mielen ääni

[Thoxium]

Jatkuvaa monologiaa se pitää tuol pään uumenissa ainakin. Välillä tosin on hiljasta.

[gaia]

En tiedä liittyykö aiheeseen ja kuinka offtopiciksi menee, mutta itse useasti ns. "simuloin" jonkun keskustelun itseni kanssa. Jos tarkoituksena on esim soittaa johonkin viralliseen paikkaan niin hetki ennen soittoa saatan simuloida mahdollisen keskustelun kulun ääneen "No se on **** *** täss terve. Mä semmosta juttua ajattelin..." etc. Mielestäni helpottaa tilannetta jos se on hankala.

[mauseri]

En tiedä liittyykö aiheeseen ja kuinka offtopiciksi menee, mutta itse useasti ns. "simuloin" jonkun keskustelun itseni kanssa. Jos tarkoituksena on esim soittaa johonkin viralliseen paikkaan niin hetki ennen soittoa saatan simuloida mahdollisen keskustelun kulun ääneen "No se on **** *** täss terve. Mä semmosta juttua ajattelin..." etc. Mielestäni helpottaa tilannetta jos se on hankala.

ei musta hyvä, jos se keskustelu kääntyyki välittömästi täysin eri suuntaan kun sun simulaatiossa, niin voi olla vaikeeta.

mä vaan soitan ja puhun mitä mieleen tulee

[dredi]

Mäki simuloin noita keskusteluja päässäni, mut yleensä puhunki sit jotain ihan muuta ku mitä simuloin.

[Jussi]

Yhyy en enää "kuule" mun mielen ääntä. Mihin se on kadonnut? Ajattelen vaan, mutta en kyllä huomaa mitään ääntä... Ehkä se on taas hiljaisempi..

Silloin kun tän topicin tein, mielen ääni oli todella vahva (olinkohan pilvessä).

[dredi]

Mun mielen ääni alkaa välillä kaikumaan päässä. Esim kun luen jotain tekstiä "ääneen päässäni" niin siellä on ikään kuin 2 ääntä (tai useampi) jotka menee vähän epäsynkassa. Outoa toimintaa se

[King Ink]

Suomilokeissa huomasin semmoista että joskus tuli yllättävän hiljaista kun alkoi puhua ääneen.
Kokoajan oli hirveä metakka jokapaikassa, päättelin että ne olivat omat ajatukseni jotka huusivat, ja kun sanoin jotain ääneen ajatukseni hiljenivät hetkeksi.
Mielenkiintoista.

[Hampputukka]

Suomilokeissa huomasin semmoista että joskus tuli yllättävän hiljaista kun alkoi puhua ääneen.
Kokoajan oli hirveä metakka jokapaikassa, päättelin että ne olivat omat ajatukseni jotka huusivat, ja kun sanoin jotain ääneen ajatukseni hiljenivät hetkeksi.
Mielenkiintoista.

Itsellä myös vähän samaa juttua huomannu periaatteessa, kyllä niitä ajatuksia pitää purkaa ulospäin ettei ne täytä koko päätä jutteleminen on tyhjentävää, nollausta, jos siis juttelee omista ajatuksista. Sitä konkretisoi ilmeisesti alijatunnan toimintaa itselleen, liittää sitä todellisuuteen. Kasvattaa egoa?

[King Ink]

Suomilokeissa huomasin semmoista että joskus tuli yllättävän hiljaista kun alkoi puhua ääneen.
Kokoajan oli hirveä metakka jokapaikassa, päättelin että ne olivat omat ajatukseni jotka huusivat, ja kun sanoin jotain ääneen ajatukseni hiljenivät hetkeksi.
Mielenkiintoista.

Itsellä myös vähän samaa juttua huomannu periaatteessa, kyllä niitä ajatuksia pitää purkaa ulospäin ettei ne täytä koko päätä jutteleminen on tyhjentävää, nollausta, jos siis juttelee omista ajatuksista. Sitä konkretisoi ilmeisesti alijatunnan toimintaa itselleen, liittää sitä todellisuuteen. Kasvattaa egoa?

´Juuri näin.

[Psycho]

Tämä ehkä juurikin tänne!

"18.9.2006 uutisoitiin, että ihmiset, jotka kuulevat ääniä päässä, ovatkin normaaleja."

http://teknokekko.vuodatus.net/blog/303937

[Asidyyli]

Tuttua on, että psykedeelien vaikutuksen alaisena oman äänen korvaa jonkun muun ääni, tai suorastaan kuvittelee olevans joku muu henkilö jota juuri silloin ajattelee.

Tuttua myös se, että psykedeelisen kokemuksen aikana oma ääni vahvistuu moninkertaiseksi pään sisällä. Kokemusta on hankala selittää, mutta volyymiä ja sitä kautta myös merkitystä tunnutaan käännettävän kaakkoon päin. Ajatuksissani sanon itselleni painavia asioita painavin äänenpainoin.

Joskus sisäinen ääneni muuttuu vakavaksi uutistenlukijan ääneksi, joka puhuu minusta kolmannessa persoonassa.

[BrokenFinger]

Oma ääni pitää pään koossa. silloin kun oma ääni hiljenee flippaa. Kun omastä äänestä tulee oma ajatus ja väli katoaa saavuttaa ajattelun korkeamman asteen, joka kuitenkin hajoaa täysin mössöksi jos oma ääni kuuluu taas ajatuksen takaa.

[Aesma]

Mulla on hyvin tuttua että minkä tahansa psykoaktiivisen substanssin vaikutuksen alaisena mielen ääni vahvistuu ja joskus jopa hyvinkin häiritsevästi(ajattelu ei lakkaa, ja jos koittaa olla ajattelematta niin mielen ääni tekee jotain "plöplöplöplöplöp" tyylistä härnäävää ääntä
Välillä se jakaantuu useaan eri rooliin ja joskus siellä saattaa olla esim. joku lähimmäinen ystävä höpöttämässä oman mielen ääneni kanssa mikä välillä tuntuu jopa ahdistavalta.

[Freakout]

en ole koskan pitänyt ajatteluani niinkään äänenä, enemmänkin tunnen ajatteluni matematiikkana, kemiana ja objekteina joita ei voi materialisoida. En todellakaan kykene personoimaan päänsisäistä "ääntäni".

[Weraroa]

Mulla on hyvin tuttua että minkä tahansa psykoaktiivisen substanssin vaikutuksen alaisena mielen ääni vahvistuu ja joskus jopa hyvinkin häiritsevästi(ajattelu ei lakkaa, ja jos koittaa olla ajattelematta niin mielen ääni tekee jotain "plöplöplöplöplöp" tyylistä härnäävää ääntä

Tää liika-ajattelu on tuttua. Ajattelee kokoajan ketjuissa jotka saattavat edetä esim "Kokispullon teko -> Muovin teko -> luonnonsuojelu -> ankat -> eläinanatomia -> hallituksen salaliittoteoria hävittää eläinlajeja maailmalta -> Jutta Urpilainen on pelle -> ymymym. Ja kaikki tää ajattelu on tosi syvällistä pohdintaa, ja silti sen kaiken saa tehtyä muutaman sekunnin sisälle.. ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja sitä ei saa loppumaan tai omat aivot alottaa ihmeellisen metelöinnin.

Tulipa tässä mieleen semmonen "hauska" juttu. Kerran ajattelin autossa siten että mielen ääni oli kuin mun isällä joka istui vieressä, ja yhtäkkiä rupesin vastaamaan ja höpöttämään hänelle jotakin nyrkkeilyn painoluokista kun luulin että hän oli puhunut mulle. ja nää oli vaan rajut normisavut.

en ole koskan pitänyt ajatteluani niinkään äänenä, enemmänkin tunnen ajatteluni matematiikkana, kemiana ja objekteina joita ei voi materialisoida. En todellakaan kykene personoimaan päänsisäistä "ääntäni".

Tää on järin mielenkiintosta mut jotenkin rupes hymyilyttää ajatus siitä että lasket matemaattisella kaavalla ja kemialla perusajatuksia.

[Death]

Selvinpäin ajattelen ihan omalla äänelläni myös opiaateissa ja muissa aineissa, jotka eivät vaikuta pahemmin mieleen. Savuissa ajattelen omalla äänelläni, mutta siellä on myös toinen tyyppi. Kiistelen ajatuksissani toisen äänen kanssa, mutta sillä on myös minun ääni. Psykedeeleissä ja Dissoissa tulee sama kuin savuissa, mutta minulle on elämässäni muutamam kerran käynyt niin että siellä ei oo mun ääntä enää ollenkaan vaan joku toinen tyyppi vitun pelottavalla äänellä. Niillä kerroilla oon flipannu vitun pahasti, ne alkaa oleen jo aika psykoosi oireita Just isoilla annoksilla dxm on käyny näin ku on tullu muutenki vähän bad trip ni oon muuttunu eka vitun paranoidiseks ja ku se pahin flippausvaihe tulee ni mun pään sisällä on joku toinen. Se on vitun kuumottavaa.. Selvinpäin olis vielä pelottavampaa jos noin kävis.

[Freakout]

Mulla on hyvin tuttua että minkä tahansa psykoaktiivisen substanssin vaikutuksen alaisena mielen ääni vahvistuu ja joskus jopa hyvinkin häiritsevästi(ajattelu ei lakkaa, ja jos koittaa olla ajattelematta niin mielen ääni tekee jotain "plöplöplöplöplöp" tyylistä härnäävää ääntä

Tää liika-ajattelu on tuttua. Ajattelee kokoajan ketjuissa jotka saattavat edetä esim "Kokispullon teko -> Muovin teko -> luonnonsuojelu -> ankat -> eläinanatomia -> hallituksen salaliittoteoria hävittää eläinlajeja maailmalta -> Jutta Urpilainen on pelle -> ymymym. Ja kaikki tää ajattelu on tosi syvällistä pohdintaa, ja silti sen kaiken saa tehtyä muutaman sekunnin sisälle.. ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja sitä ei saa loppumaan tai omat aivot alottaa ihmeellisen metelöinnin.

Tulipa tässä mieleen semmonen "hauska" juttu. Kerran ajattelin autossa siten että mielen ääni oli kuin mun isällä joka istui vieressä, ja yhtäkkiä rupesin vastaamaan ja höpöttämään hänelle jotakin nyrkkeilyn painoluokista kun luulin että hän oli puhunut mulle. ja nää oli vaan rajut normisavut.

en ole koskan pitänyt ajatteluani niinkään äänenä, enemmänkin tunnen ajatteluni matematiikkana, kemiana ja objekteina joita ei voi materialisoida. En todellakaan kykene personoimaan päänsisäistä "ääntäni".

Tää on järin mielenkiintosta mut jotenkin rupes hymyilyttää ajatus siitä että lasket matemaattisella kaavalla ja kemialla perusajatuksia.

oikeasti perin hämmentävää, mutta en todellakaan pysty personoimaan ajatuksiani ääneksi. oikeastaan ajattelen kaiken +- meiningillä. en pysty millään käsittään, että joku kuulisi äänen sisällään, oma ajattelu on niin visuaalista ja jollakin tavalla matemaattisen tuntusta. Voi olla osasyy siihen et mulla kolisee kaikki yleensä paremmin ku kellään muulla ja siihen, että lukeminen on aina ollut vaikeaa johtuen sen ns. sisäisen äänen puutteesta, en pääse koskaan kiinni koska ei ole oikeastaan mitään mihin tarttua, pystyn kyllä ajattelemaan kaiken mielessäni materiana, objekteina ja persoonina ts. visuaalinen maailma on hullun laaja ja uppoan esim siihen ja se lukeminen jää. En tiedä saattaa myös olla jotai adhd juttuja. Tutuistani 7/10 on vahvasti sitä mieltä, että meikäläisellä on semmonen. Mutta välillä(jatkuvasti) tuntuu siltä et omassa pääkopassa on jotain vähän erilaista ku muilla.

[psycoma]

Välistä ajatukset ei o ollenka äänien muodossa vaan sellasia jääkaappimagneetteja mitä kosketat sormella ja sen jälkeen keho suoltaa ne ulos äänellä jota et tunnista omakses. Se on jännä olo se semmonen.

[Aesma]

Joskus mielen ääni räjähtää ja räjäyttää tajunnan kahtia tai useampiin palasiin.

[Cannabist]

Juu kyl sitä kaikenlaista voi kuulla. Sävellän musiikkia mut en saa sitä millään ulos, en hallitse mitään instrumenttia, kitaraa kyl yrittäny nyt rämpytellä.
Visualisointi on kans tuttua, jotain kun jää miettimään ni huomaamattaan siihen vaan uppoutuu.

Selostus ja keskustelut mielessä on ehkä ollu jopa harvinaisempia, kuin mitä visualisointi. Se ääni kyl saattaa muuttua, mut sitä omaa ääntä se kai on useimmiten.
Se alko kai jossain siinä tienoilla ku oppi kirjottamaan ja lukemaan, sit ku kirjotti ni sit ku pyrki karsimaan kirjotusvirheitä ni sitä alko tuottaa sen tekstin ensin hyvin tarkasti päässään ja oikolukee ja jäsentelee sen siinä samalla, ennen ku kirjottaa. Siten toimin edelleen ja niin kai kaikki?

Mut ei tätä selostusta aina kuitenkaan tule harrastettua ja toimin usein siten ku tossa joku sen jo aiemmin hyvin sano, et on tavallaan vaihtoehdot, + ja -, joiden kautta toimii. Mut se vaikuttais käytännöllisemmältä just siis silloin kun toimii, tekee jotain. Tai en tiedä miten sä tarkotit ton +-, mut tuntuis et se on aika kaavamaista toimintaa, et on tyyliin rasti ruutuun-kaava, jonka "mach:aat" siihen valintatilanteeseen ja sit osumien perusteella toimii. Ku taas verbaalisesti on hemmetin helppo kyseenalaistaa, et onko kaavassa mahdollisesti parannettavaa, koska on päivitetty, rasti kenties väärässä ruudussa.

Överständing?

[Varjo]

Nojuu, happolaskuissa nyt ainakin...

[Tanz]

Olen huomannut että en oikeastaan ajattele äänellä, vaan se on semmosta virtaa. Sanoja käytän aika harvoin ajatellessani. Sillain ihmeellisesti ajattelen.

[Vltr]

Itse lähinnä lukiessa ajattelen puheella, ja silloin ääniä ja persoonia löytyy iso kasa. savuissa taas monesti ajattelen mitä olen vasta sanonut ja kuulen äänen päässäni, tosin se muuttuu koko ajan (esim. jos puheessani oli korkea vivahde niin ääni jonka kuulen päässäni muuttuu melkein helium ääneksi tai muuten vaan epäinhimmilliseksi). Keskustelua saatan myös käydä itseni kanssa, ja silloin yleensä persoonia ja ääniä/äänensävyjä on kaksi. Myös kuvittelen tilanteita hyvin elävästi (yleensä silloin en keksity tähän maailmaan vaan näen ja kuulen tilanteen jota kuvittelen) jolloin herää joko positiivisia tai negatiivisia tunteita henkilöistä jotka kuvitelmassa ovat (joskus nämä fiilikset jäävät ja joskus eivät, tosin jos olen esim vihainen jollekkin kuvitelman takia niin yleensä tämä henkilö on oikeasti tehnyt jotain mistä koko kuvitelma on lähtenyt tjsp) Ajattelukieleni on yleensä aina ollut englanti, johtunee siittä että esikoulu ja peruskoulu tuli vietettyä kansainvälisessä koulussa joten suuri osa asioista joita koulussa olen oppinut osaan englanniksi luontevammin. Tällä hetkellä tosin ajattelen englanniksi ja suomeksi melko tasapuolisesti, sillä peruskoulusta on jo joitain vuosia ja suomea puhumattomat kaverit ovat vähentyneet :heh:

[Kongo]

Mä ajattelen sellaisella hiljaisella äänellä, tai ikäänkuin kuvittelen huulien liikkuvan ilman ääntä. Joskus jopa 'nään' ne huulet jos oikein kuvittelen. Pystyykö kukaan muu kuvittelemaan kuvilla silmät auki? Toi ääni, jota kuulen on täysin sukupuoleton. Se ei ole minä tai joku mun kaveri, vaan joku mutaatio kaikkien ihmisten äänistä jotka oon kuullu eläessäni. Tosiaan, kärsin myös tinnituksesta ja en tajua miten joku voi olla koneella ilman musiikkia. Musiikki peittää tinnituksen, mutta ei häiritse tota 'järjen ääntä' pääni sisällä.

Lääkärissä multa kysyttiin joskus, kuulenko ääniä joita ei ole olemassa tai tuntuvat epäloogisilta. Vastaus tähän on kyllä, kyllä mä kuulen. Mulla on vain niin vilkas mielikuvitus, että pistän ne sen piikkiin Esimerkiksi ajatusten kaikuminen päässä, hei haloo. Se on täysin normaalia ja tuntuu mun omalta 'mielen ääneltä'.

[Aesma]

Mielen ääni on usein ärsyttävä, taistelee mun luontaista tilaani vastaan..
Mut helpottaa ku tietää et se on vaa mun mieli.
Ajattelu tapahtuu nykyää enimmäkseen puheenmuodossa, suomeksi, enkuksi, siansaksaksi,
mut toisaalta taas usein ajattelen piirtäen ääriviivoja tai kuvittelen jonkin tapahtuman tai tilanteen kuvaamaan ajatuksiani,
esim. jokin karmiva ja pelottava juttu vois olla: joku lava, tuoli, outo musiikki taustalla joka riipii korvia, klovni istuu tuolissa ja kasvonpiirteet on aika epäselvät mut ilme on aika selvä esim naurunaama.. semmosii sekunnin mittasia kohtauksia mikä kuvaa paljon sitä mun emootiota.
Kyl mieli ajattelee monella muullakin tapaa.
Välil on ärsyttävää ku mieli puhuu lakkaamatta varsinki hatseissa ja jos ei muuta keksi nii sit vaa söpisee jotai iha järjetöntä"Höpönlöpönpöpönpöpö"

[hahaviv]

Mä ajattelen sellaisella hiljaisella äänellä, tai ikäänkuin kuvittelen huulien liikkuvan ilman ääntä. Joskus jopa 'nään' ne huulet jos oikein kuvittelen. Pystyykö kukaan muu kuvittelemaan kuvilla silmät auki? Toi ääni, jota kuulen on täysin sukupuoleton. Se ei ole minä tai joku mun kaveri, vaan joku mutaatio kaikkien ihmisten äänistä jotka oon kuullu eläessäni.

Jos ymmärsin oikein mitä tarkoitit, niin kyllä mää pystyn. Ja mulla tinnittää vasen korva kans! Häiritsi kovasti aikoinaan, enää ei niinkään. Siihen tottuu. Pakko.
Mitähän joku psykiatri miettis kun lueskelis näitä juttuja? Varmaan aika moni meistä sais sellaset diagnoosit että oksat hus harakoille!

[Muru]

Ajattelen kai ihan omalla äänelläni, mutta se tuntuis kyllä olevan pään sisällä paljon kimeämpi kuin oikeesti puhuessa. Se on muuten mulla paha tapa, että samalla kun keskustelen jonkun ihmisen kanssa, vastailen sille mielessäni typeriä vastauksia. Esim. kun utelias mummoni kysyy että "mitäs sille Murulle nykyään kuuluu?" Ja vastaan mielessäni että "ihan jees, just tuli vedettyä tukevat piritöötit mutta ethän sinä fabu sitä tajua". Muutaman kerran oonkin sanonut jotakin epähuomiossa ääneen, sitten korjaillut että "hei, sehän oli vaan vitsi köhköh".

[Soppaluu]

Savuissa ajattelen omalla äänelläni, mutta siellä on myös toinen tyyppi. Kiistelen ajatuksissani toisen äänen kanssa, mutta sillä on myös minun ääni.

Mulla on tätä samaa selvinpäin. Huomaa koko ajan kiistelevänsä 'jonkun muun' kanssa. Vaikka itseksensä ajattelee ja miettii.
Savuissa taas tuntuu ku se toinen puoli itestään katoisi. Mut sillon kyllä ahdistaa. Eikä ajattelekaan niin selkeesti.

[myrsky]

Aesman kuvaus ainakin alkupäästä oli semmonen miten miekin oisin ajatuksiani kuvaillut jos osaisin tai jos olisi tapana kirjotella enemmän.
Ihan selvinpäinkin ajattelen jonkun muunkin äänellä, varmaan ihan lapsuudesta asti. olin psyk polilla vuosia avohoidossa eikä diagnoosissa oo mitään masennusta ja sos. tilanteiden pelkoa kummempaa. en oikeestaan pidä sitä ees mitenkään kummana asiana, mutta ajatuksien "kuuleminen jonkun muun kautta" kai voimistuu niinä kausina kun en oo tavannut ketään kavereista esim. viikkoon (tai kuukauteen). voisin omalla kohdallani luulla sen olevan merkki jonkinlaisesta dialogin kaipuusta, mutta kuitenkaan olematta mikään ihmeellinen juttu

[farout]

Entä jos me ollaan vain jonkun 98538799kSKSRHKKG-planeetan alla olevia BB-talo kyttäys paskan alaisena, ja meidän ajatukset kulkeutuvat jollain valon säteellä toisten analysoitavaksi? HMM just thinking. maybe im crazy maybe im just human.