Huumepolitiikkaa ja kriminologiaa

[Kalastaja]

Mielenkiintosia kirjoja ja arikkeleita laeista, huumeiden käytön sosiologiasta, rikollisuudesta yleensä yms.

Kriminaalipolitiikan paradoksi : Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa
Kinnunen, Aarne. Väitöskirja, HKI yliopisto. 2008

Väitöskirjatutkimus käsittelee huumemarkkinoiden ja -rikollisuuden kehitystä 1990-luvun puolivälin jälkeen, huumausainerikoksiin syyllistyneiden rikosuraa ja sosioekonomista asemaa sekä huumausainerikosongelman ratkaisupyrkimyksiä viranomaiskontrollin keinoin. Aikaa 1990-luvun puolivälin jälkeen on leimannut sekä huumeiden käytön yleistyminen ja huumeongelmien vakavoituminen että huumekontrollin tiivistyminen. Tänä aikana huumeongelmien ehkäisy nousi viranomaistoiminnan keskiöön ja resursseja huumeiden vastaiseen toimintaan lisättiin.

Väitöskirjan tarkastelukulma tutkimusaiheeseen on kriminologinen ja kriminaalipoliittinen. Väitöskirjan keskeinen kysymyksenasettelu fokusoituu siihen, miten huumausaineongelman käsittely poikkeaa muiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisupyrkimyksistä. Miksi huumeongelman ratkaisupyrkimyksissä käytetään rikosoikeudellisia keinoja herkästi ja miksi poliisin pakkokeinojen ja hallinnollisten sanktioiden käyttöala on laajentunut? Millä tavoin huumekontrollin ekspansio on vaikuttanut yleiseen kriminaalipoliittiseen ajatteluun?

Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista ja laajasta yhteenvetoartikkelista. Yhteenvetoartikkelissa väitöskirjaan liitetyt tutkimukset on sijoitettu suomalaiseen huumausainerikollisuutta ja huumekontrollia sekä huumausainepolitiikkaa käsittelevään tutkimuskenttään. Kirjoittaja on myös arvioinut omaa tutkijapositiotaan huumerikollisuuden ja viranomaiskontrollin tutkijana. Yhteenvetoartikkelissa on riskin käsitteen avulla tarkasteltu niitä uhkia, joita huumeet yhteiskunnassa aiheuttavat ja teoreettisia näkökulmia on avattu siihen, miten huumeongelmia ja niistä aiheutuvia riskejä yhteiskunnassa voidaan säädellä. Tutkimuskirjallisuuden ja hallinnollisten dokumenttien avulla on analysoitu sosiaali- ja terveyspoliittisen lähestymistavan sekä rikosoikeudellisen kontrollin suhdetta ja kuvattu huumekontrollin kehitystä 1990-luvun puolivälin jälkeen Suomessa.

Rikosoikeudellista kontrollia on lisätty voimakkaasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Rangaistuksia on kovennettu, rikoshyödyn jäljittämistä on tehostettu, mahdollisuuksia rahanpesuun on ehkäisty ja poliisi on saanut runsaasti uusia tutkintavaltuuksia. Huumeongelma on osaltaan vaikuttanut kriminaalipoliittisen ajattelun ankaroitumiseen. Huumeiden käyttäjiin on kohdistettu uusia hallinnollisia sääntelykeinoja, kuten huumetestien käyttöönotto työelämässä, rikosrekisterimerkintöjen tarkistus tiettyjen työpaikkojen hakumenettelyssä ja ajo-oikeuden menetysuhka tapauksissa, joissa lääkäri on todennut päihderiippuvuuden. Suomessa huumetorjunta nousi 1990-luvulla poliisin ja tullin toimintastrategian kärkikohteiksi. Huumerikollisuuden ehkäisy ja paljastaminen otettiin osaksi poliisin valvontatoimintaa koko maassa. Tämä näkyi selvänä rikostilastojen kasvuna.

Huumausainekontrolli kohdistuu huonossa sosioekonomisessa asemassa oleviin henkilöihin. Kontrolli on valikoivaa ja tuottaa repressiivisiä käytäntöjä. Huumeongelman käsittelyn erityisasema on näkynyt myös mm. huumehoitojärjestelmän hitaassa reagointikyvyssä muuttuneeseen tilanteeseen.

https://oa.doria.fi/handle/10024/33583


Jotain arikkeleita, jotka on pitänyt hakea jo pitkään:

http://www.edilex.fi/lakikirjasto/


Räty, Markku: KKO 2004:73, Hyödyn menettäminen huumausainerikoksissa
Defensor Legis 2005/1 s. 178, oikeustapauskommentti

* Määttä, Emmi: Rangaistusten mittaaminen huumausainerikoksissa Oulun käräjäoikeudessa
Defensor Legis 2008/1 s. 99, artikkeli

Nykänen, Annina: Lääkkeiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa – kohti yhtenäisiä lääkemarkkinoita
Edilex Asiantuntijakirjoitukset 4.4.2007, pro gradu

Koskinen, Seppo: Huumausaineiden käytön selvittäminen työpaikoilla
Edilex Asiantuntijakirjoitukset 18.8.2003, artikkeli

Matikkala, Jussi: KKO 2006:64 – Tahallisuus ja huumausaineen laatu
Lakimies 2007/1 s. 109, oikeustapauskommentti

Kurenmaa, Tero: Järjestäytynyt rikollisuus ja vankilat
Lakimies 2006/6 s. 1025, muu kirjoitus


Kekki, Tuula: Huumausaineen käyttörikosuudistus poliisin näkökulmasta
Oikeus 2004/4 s. 398, artikkeli

Rantala, Kati – Salasuo, Mikko: Huumeiden käytön monta maailmaa
Oikeus 2003/1 s. 53, muu kirjoitus


Huumausainetestaus työelämässä. Helsinki, 2006. 54 s.
(Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, ISSN 1236-2050; 2006:2)
ISBN 952-00-1981-2 (nid.)(PDF)

http://www.stm.fi/Resource.phx/publishi ... /index.htx


Nuorten huumeiden käyttäjien puhuttelu
Huomioita käytännöstä
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, OPTL:n tutkimustiedonantoja 70. Helsnki 2006

http://www.optula.om.fi/37448.htm


- Sit pari hyvää kirjaa:

PROSENTTIJENGIT - MOOTTORIPYÖRÄKERHOT JA JÄRJESTÄYTYNYT RIKOLLISUUS SUOMESSA
Mölsä, Mika. WSOY 2009.

Raportti tunnuksia kantavasta järjestäytyneestä rikollisuudesta ja sen väkivaltaisesta historiasta. Miten jengit toimivat ja miten poliisi taistelee niitä vastaan.

”Tuloksena on populaari tietokirja, jossa on haastatteluja, tietoa, tarinanpoikasia ja pieni ripaus dekkarimaustetta. Jengejä ei romantisoida. -- Mölsä kirjoittaa rikollisista heidän oikeilla nimillään. Henkilöhakemisto onkin erräänlainen suomalaisen rikollismaailman hakuteos.”
Jukka Harju, Helsingin Sanomat

Kansainväliset moottoripyöräkerhot Hells Angels ja Bandidos levittäytyivät Suomeen 1990-luvun alussa poliisin kykenemättä estämään asiaa. Hells Angels ja Bandidos, samoin kuin puhtaasti kotimainen Cannonball, ovat prosenttijengejä. Ne kantavat liiveissään 1%-tunnusta merkkinä yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytymisestä. Poliisin mukaan kyse on rikollisjärjestöistä. MC-kerhot ovat saaneet myös jäljittelijöitä, joilla ei ole mitään tekemistä moottoripyörien kanssa. Rogues Gallery, Natural Born Killers, Bats ja MORE ovat keränneet yhteen rikollisia, jotka kantavat yhteisiä tunnuksia, nahkaliivejä tai tatuointeja.

Prosenttijengit on raportti tunnuksia kantavista järjestäytyneestä rikollisuudesta ja sen väkivaltaisesta historiasta 1990-luvulta nykypäivään. Se kertoo, miten jengit toimivat ja millä keinoin poliisi taistelee niitä vastaan. Kirja perustuu viranomaisten ja jengiläisten haastatteluihin sekä laajaan asiakirja-aineistoon, joka on tähän saakka ollut osittain salaista.

Erikoistoimittaja Mika Mölsä on kirjoittanut rikoksista ja rikollisuudesta yli 20 vuotta. Hänen työpaikkansa on tällä hetkellä Ilta-Sanomissa.


Kriminaalipsykologiaa. Jukka Haapasalo PS-Kustannus. 2008

Voisiko kuka tahansa meistä kasvaa rikoksentekijäksi? Mitä rikoksen psykologisista taustatekijöistä tiedetään?

Kriminaalipsykologia on ensimmäinen rikospsykologian alan suomenkielinen teos, jossa vastataan mm. näihin kysymyksiin. Kirjassa käydään läpi rikollisten käyttäytymisen selitysmalleja, rikoslajeihin liittyviä näkökohtia ja rikollisuuden ehkäisyä ja hoitoa. Rikoslajeista esillä ovat mm. väkivalta- ja seksuaalirikokset, joukkosurmat, sieppaukset, väijyminen, raiskaus ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Teoksessa käsitellään myös omaisuusrikoksia ja tuhotöitä.

Kirjan aiheita yhdistävä punainen lanka on ns. traumamalli, joka tarjoaa selityksen varhaisten traumakokemusten ja myöhemmän rikollisen käyttäytymisen yhteydelle. Siksi kirja on tärkeää luettavaa kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville, lastensuojelun työntekijöille sekä rikospsykologiasta kiinnostuneille.


Sit huumeista:

Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Toim. Kaukonen & Hakkarainen. Artikkelikokoelma. Gaudeamus 2002.

Huumeiden käyttö Suomessa lisääntyi 1990-luvulla. Erilaisten huumeiden kirjo on myös kasvanut. Tämä kirja palauttaa määrällisesti ja laadullisesti muuttuneen huumausainekysymyksen yhteiskunta- ja sosiaalitieteelliseen keskusteluun. Teoksessa analysoidaan ja paikannetaan huumeisiin liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista: siinä tarkastellaan päihdekulttuurin muutosta ja pohditaan yhteiskunnallisen huumekysymyksen ratkaisumalleja.Esille tulee huumeiden käyttö osana länsimaista modernisaatiota ja osana tuottoisaa kansainvälistä kauppaa. Teoksessa pohditaan huumeiden käytön laadullisia muutoksia, sosiaalista jakautuneisuutta ja haittojen, erityisesti huumekuolemien lisääntymistä ja median roolia niissä. Mukana on myös etnografinen tutkimus heroiinin ja amfetamiinin käyttäjien elämästä. Kirjoituksissa tarkastellaan myös päihdehuollon kehitystä osana hyvinvointivaltion muutosta, poliisin suorittamia tehoiskuja ja lainsäädännön muutoksia.

Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi ja oheislukemistoksi yliopisto- ja ammattikorkekoulutasoisiin opintoihin. Teoksen kirjoittajat ovat sosiologian, sosiaalipolitiikan, kriminologian, oikeustieteen ja sosiaalihistorian aloilta.


Huumeet ajankuvana: Huumeiden viihdekäytön kulttuurinen ilmeneminen Suomessa. Mikko Salasuo. Stakes 2004.

Tutkimuksessa rakennetaan historiallinen kaari 1960-luvun ensimmäisen ja 1990-luvun toisen huumeaallon välille. Erityisenä tutkimuskohteena ovat kansainvälisiin nuorisokulttuurisiin liikkeisiin (hippi-liike; teknokulttuuri) kytkeytyvät huumekuviot. Tutkimuksen tuottama kulttuurinen ymmärrys tarjoaa käsityksen käyttäjien omasta tulkintakehyksestä hyödynnettäväksi myös ehkäisevässä huumetyössä ja valistuksessa. Väitöskirja.

[Omnicoe]

Tässä on aika silmät aukaiseva kirjoitus (jos ne vielä eivät ole täysin auenneet) suomen entiseltä peruspalvelu- eli huumeministeriltä Osmo Soininvaaralta.

Epäkiitollisimpia tehtäviä peruspalveluministerillä oli toimia huumepolitiikasta
vastaavana ministerinä. Epäkiitollinen se oli toisaalta siksi, ettei minulla ollut alaan
ennen ministerikauttani sanottavaa kiinnostusta eikä siten juurikaan osaamista, mutta
myös siksi, että ilmapiiri huumekysymysten osalta oli niin tulehtunut, että tehtävän
menestyksellinen ja älyllisesti rehellinen hoitaminen oli ylivoimaista. Toisaalta
huumeongelma oli pahentunut ja syventynyt nopeasti, joten vastuuta asiasta ei voinut
vältellä. Ongelmana oli myös, että vastuu oli hajautunut laajalle.

http://www.soininvaara.fi/Huumeministeri.pdf

[Ahab]

Voisiko otsikkoa ja aihepiiriä vähän laajentaa? Vaikka Huumepolitiikka. Ei täällä kai kauheasti ole muusta kuin huumerikollisuudesta puhe.

Kannabiksen käyttö, yhteiskunnallinen reagointi ja siihen vastaaminen: Kannabisaktivistien näkökulma
Kekoni Taru. Väitöskirja, Tampere University Press. 2007
http://acta.uta.fi/teos.php?id=11024

Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on Suomessa yleisimmin käytetyn laittoman huumausaineen, kannabiksen, käyttö sekä kannabiksen käyttöön kohdistuva yhteiskunnallinen reagointi ja reagointiin vastaamisen tavat. Aihetta tarkastellaan tutkimusta varten haastateltujen 36 kannabisaktivistin näkökulmasta. Haastatellut kannabisaktivistit ovat yhtä lukuun ottamatta myös kannabiksen käyttäjiä. Suhteessa suomalaisiin kannabiksen käyttäjiin yleisesti, haastatellut kannabisaktivistit ovat erityisiä siinä, että heille kannabiksen käytön ja käyttäjien yhteiskunnallinen asema näyttäytyy oman elämäntavan tai toiminnan kannalta henkilökohtaisesti tärkeänä asiana. Tutkimuksen näkökulma on suomalaisessa huumetutkimuksessa uusi. Tutkimuksen avulla pyritään valaisemaan sellaisia kannabiksen käyttöön ja sen yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä merkitysrakenteita ja toiminnan tapoja, jotka eivät ole päässeet mukaan rakentamaan kannabiksesta yleisesti maassamme vallitsevaa ymmärrystä.

Tutkimus osallistuu yleiseen yhteiskuntatieteelliseen ja erityisesti sosiaalityön tieteelliseen keskusteluun tuottamalla uutta tietoa kannabiksen käytöstä, käyttäjistä ja heidän suhteestaan yhteiskuntaan. Samalla tutkimus osallistuu marginaalin tutkimuksen keskusteluihin siitä, kuinka marginaalia tuotetaan ja millä tavoin leimaamiseen on (laittoman huumausaineen käyttäjänä) mahdollista vastata. Metodologisesti tutkimuksessa esitellään erilaisia laadullisia analyysimenetelmiä yhdistävä tutkimuksen tekotapa, jossa korostetaan tutkimushenkilöiden oman äänen ja autenttisen kerronnan esille pääsyä.

Tutkimustulosten mukaan kannabisaktivistit liittävät kannabiksen käyttöön myös sellaisia ideologisia ja välineellisiä merkityksiä, jotka ovat kaukana siitä yhtäältä nuorten kokeilullisen käytön tai toisaalta päihteiden ongelmallisen sekakäytön viitekehyksestä, joihin kannabiksen käyttö yleensä Suomessa liitetään. Tällaisia merkityksiä ovat kannabiksen lääkekäyttöön ja sen käyttöön uskonnon tai elämäntavan kautta liitetyt merkitykset. Yhteiskunnallisten toimijoiden (kuten poliisi-, tulli- ja oikeusviranomaisten, sosiaali- ja terveysalan toimijoiden sekä median ja valtaväestön) suhtautuminen kannabiksen käyttöä kohtaan on kannabisaktivistien näkökulmasta stereotypioihin ja kategorisointiin perustuvaa ja asettaa kannabiksen käyttäjät osaksi ongelmallista "huumeiden käyttäjien" ryhmää. Tämän suhtautumisen myötä yhteiskunnalliset toimijat työntävät kannabiksen käyttäjiä marginaaliin, ulottumattomiin tai näkymättömiin yleisiltä yhteiskunnallisen toiminnan alueilta. Kannabiksen käyttäjät vastaavat tähän voimakkaasti marginalisoivaan yhteiskunnalliseen reagointiin kolmella eri tavoin. He voivat pitää käyttönsä tarkasti vain tietyn lähipiirin tiedossa ja vaieta siitä täysin muissa yhteyksissä (yksityiset neuvottelut). Toisaalta kannabiksen käyttäjät voivat vetäytyä omia arvojaan paremmin vastaaviin kulttuurisiin keskuksiin (kulttuuriset neuvottelut). Kolmanneksi he voivat tuoda kannabiksen käytön yhteiskunnalliseen asemaan liittämänsä uudelleenmäärittely-yritykset näkyvästi esille kannabisaktivismin avulla (yhteiskunnalliset neuvottelut). Tällaisilla yhteiskunnalliseen reagointiin vastaamisen tavoilla kannabiksen käyttäjät pyrkivät tuottamaan uudenlaisia, yhteiskunnassa vallitsevista käsityksistä poikkeavia määrittelyjä kannabiksen käytöstä. Samalla he vastustavat yhteiskunnallisen reagoinnin heille tuottamaa marginaalista asemaa.

Tutkimustulosten toivotaan omalta osaltaan monipuolistavan kannabiksen käyttöön liittyvää yhteiskunnallista keskustelua maassamme. Kannabikseen kuten muihinkin laittomiin huumeisiin ja niiden käyttöön liittyvä ”puhumattomuuden kulttuuri” aiheuttaa sen, että kannabiksen käytöstä ja sen yhteiskunnallisesta asemasta käydään Suomessa hyvin vähäisissä määrin julkista keskustelua. Keskusteluun mukaan ei pääse juuri muu kuin virallisesti hyväksytty näkökulma kannabiksen käytöstä ja sen aiheuttamista riskeistä. Tämä vaikuttaa osaltaan niin valtaväestön kuin viranomaistenkin näkökulmiin ja käsityksiin kannabiksen käytöstä ja käyttäjistä. Kannabiksen käyttäjien yksilöllisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten merkitysrakenteiden esiintuomisen toivotaan virittävän keskustelua myös siitä, miten kannabiksen käyttöön mahdollisesti liittyviin ongelmiin kyettäisiin tämänhetkisiä käytäntöjä paremmin vastaamaan esimerkiksi päihdehoidon tai muun sosiaalisen tuen käytännöissä.

[Asidyyli]

Ei ole kauheasti muusta kuin huumerikollisuudesta puhe, koska on vain huumerikollisuus. Kaikki huume on rikos. Laillisia huumeita ei ole.

[ferox]

Pari katkelmaa:

Istuvan hallituksen ohjelmassa on tavoitteena nostaa hallituskaudella sekä alkoholi- että tupakkaveroa tarkoituksena pienentää näistä tuotteista aiheutuvia haittoja ja lisätä valtion tuloja 30 miljoonalla eurolla. Tällä hetkellä käydään keskusteluja erityisesti savukkeiden hinnankorotuksen määrästä. Rajuilla hinnankorotuksilla voi olla tässä tilanteessa tavoitteiden kannalta myös vastakkaisia seurauksia, mikä kannattaa ottaa huomioon päätöksenteossa.

Saksassa on nostettu voimakkaasti tupakkaveroa vuosina 2002–2007. Tällä hetkellä arvioidaan, että tupakan harmaat markkinat ovat siellä kaksinkertaistuneet 14:sta 25 prosenttiin. Ruotsissa tehtiin jyrkkä veronkorotus vuosina 1996–1997, mikä johti järjestäytyneen salakuljetuksen räjähdysmäiseen kasvuun ja päätyi lopulta siihen, että hallituksen oli laskettava veroja vuonna 1998. Kummassakin maassa järjestäytyneen rikollisuuden ote tupakan salakuljetuksessa kasvoi noiden hinnankorotusten ansiosta.

Harmaat markkinat ja järjestäytynyt rikollisuus reagoivat nopeasti verotuksessa tapahtuviin muutoksiin ja näin korotuksilla tavoitellut hyödyt saattavat kääntyä haitoiksi. Pelkästään järjestäytyneen rikollisuuden rahoituspohjan kasvattaminen uusilla mahdollisuuksilla syö yhteiskunnan perustuksia. Lisäksi harmaiden markkinoiden kasvu johtaa tupakan myyntikontrollin heikkenemiseen, sillä rikolliset eivät ole kiinnostuneita siitä, minkä ikäiset tupakkaa ostavat. Laittomien markkinoiden kasvu johtaisi myös väärennettyjen savukkeiden lisääntymiseen.

Väärennetyt savukkeet ovat, jos mahdollista, vieläkin vaarallisempia terveydelle kuin aidot. Haittoihin voidaan laskea myös valtion, kotimaisen kaupan ja teollisuuden tulonmenetykset sekä markkinoille aiheutetut häiriöt.

Nuuskan tuonti maahamme onkin kielletty liiketoimintamielessä, mutta yksityishenkilöiden osalta se on sallittua. Tähän on asiaa pohtinut sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä päättänyt puuttua ja kieltää myös yksityishenkilöiden nuuskan maahantuonnin, mikä tarkoittaisi käytännössä nuuskaa koskevaa kieltolakia.

Kieltolakikonseptia on Suomessa kokeiltu aiemminkin. Vuonna 1932 kumottu alkoholin kieltolaki on esimerkki, jota tulisi tässäkin yhteydessä tarkastella muistakin kuin pelkästään kansanterveydellisistä lähtökohdista. Eräänä tarkastelukulmana voisi olla vaikkapa kieltolain vaikutus yleiseen lainkunnioitukseen. Järjestäytynyt rikollisuus odottaa valmiina reagoimaan valtiovallan uusiin päätöksiin. Veronkorotukset ja kiellot ovat alusta, josta rikollisuus saa leipänsä. Jos lainsäädäntö on selkeästi yleisen oikeustavan vastaista, laittomalle toiminnalle aukeaa portti, josta se ei jätä kulkematta.

Toisaalta aina kun rikosoikeudellisia instrumentteja käytetään, tulisi niistä koituvien hyötyjen olla selvästi haittoja suuremmat, ja lakien valvonnalle tulisi olla realistiset lähtökohdat. On ilmeistä, että nuuskan totaalikiellosta seuraavat haitat painaisivat vaakakupissa hyötyjä enemmän. Ja on varmaa, että sisärajoilla, kuten erityisesti pohjoisella maarajalla, uskottava nuuskan valvonta olisi mahdotonta.

Ylläolevat pätkät on poimittu Tullirikostorjunnan vuosikirjojen pääkirjoituksista vuosilta 2007 ja 2008 (tässä järjestyksessä) ja ne ovat tutkintapäällikkö Esko Hirvosen käsialaa. Luetun soveltaminen huumepolitiikkaan jätetään harjoitustehtäväksi.