Psychotexicated : Pohdintaa

[tRip]

Kohti kilpikonna-asemalle asettautumista

Ei mut tartten kyl nyt oikeesti ammattimaista igipööp valmentajaa.

Hipitrauhaan ny toistaseks viel ainaki..
Pidä liikaa lietsoa, läpäsee viel sensen foliohatutkin ja sit ollaankin jo hukassa.

Nii, ooksäse kilppari ja mä sit joku hiippari.. se ois tuntuis aika sopusuhtaselta asetelmalta.

Igipööp.. Tjaa.. Se onkin miltei unholaan painunu kela, voishan sitä herätellä uudelleen.

Mulla on sellanen tunne et mun pitäis nukkuu joku viikko, ja sit menis viel toinen viikko et havahtuu siitä pöhnästä..
Oikeen tiiä mikä tässä nyt olis se suuri viisaus.
Ehkä se levollisuuden löytäminen nyt ois se akuutein.
Eli widusti hatsii ja himaluuppii..

Ni sit on kilppari tervetullut trip tha sjamöönin luo, taikomaan tiloja eri tajuisiin.

Djoo.. Nyt pitää ehk'antaa snadisti free-loadia tälle mun ajatusrallikgujazufjungille..

[tRip]

Mä olen tRip, ja mulla on ongelma.
Vaikeeta se on tunnustaa, mutta tänään oli ensimmäinen kerta mun elämässäni, kun jouduin toteamaan frendien keskel, et hitto, must on tullu taas nisti, ja nipahtanu piriin pahasti.

Menin jotenkin aivan hiljaseks.
Uskoin näiden frendien ymmärtävän mitä mä tarkotan, kunnes toinen ystävä sit tokas itsestä ihan samaa, vaihdettiin katseita, mä näin sen silmissä sen saman mitä mä tunsin sielussa just sillä hetkellä.

Se oli tärkee käännekohta kaikessa.

Tietysti, itseaiheutettua, ja joojoo luulin tietäväni mitä olin tekemässä. Pitkälle uskoinkin.

Todellisuudessa, jumalauta sitä itsekusetuksen oveluutta, et muka hyvilläni kaikesta..
Tai että miten pitkään sitä asennetta onnistukin vaalimaan, et tää on hyvä juttu ja lisää vaan ku mikään ei riitä, ja liikaki on liian vähän.
Vitut.
Piriä säätämällä löytää pian ittesä pahoista ongelmista, eikä vähiten ihmissuhteissa.

Todellisen ystävyyden eteen ei pidä antaa mennä minkään kaman tai rahan.. Se ei todellakaan ole sen arvoista.
Ja pirin kanssa ne pahimmat..... . . . . .... .

VITUN säätämismeininki. VITUN nistit, minäkin.
Alkoi vituttaa tää mun narkkius.
Ja se, et yö toisensa perään, menee oikeestaan vaan siihen et käy hakee joko lisää, tai anomaan velkoja, tai jotain muuta yhtä fukin mielipahaa aiheuttavaa paskaa.

Ku vaan haluaisin olla lähellä niitä ihmisiä joiden seurassa mun on hyvä olla. Ilman sitä häiriintynyttä shittii vetämistä ja vittupaskaa ja paskanjauhantaa.

**

Oli kyllä todella terapeuttisia iltoja, öitä..
Oli hetkiä todellakin sen arvoisia, miltei madmamasia ystävän kanssa rauhassa..

Kolmen päivää sitä jaksaa vielä hyvillä mielin.. Sit alkaa pikkuhiljaa empatia jäätyyn kylmyydeks ja itsekkyydeks..
Vaikka sitä pitikin huolen että nukkuu ainakin aina välillä, väliin vähän.

Oikeestaan,.. tää on tätä vitunseliseliä.
Ei mulla vaan pysy lapasessa. Se on se fukin ongelma.
Ja valvoilu lahoaminen viel toinen paha perään.

Piri teki musta nistin, vaikken ikin piikkiin o koskenu, nistin kastiin ristin jonkun osan mua.


¤¤

Jos oikeesti käyttää jokatapauksessa amfetamiinia päivittäin, on must lääkitys paljonpaljon, helkkarin paljon parempi vaihtoehto.
Kunpa ois se vaihtoehto monelle muullekin kun ittelle.

On se oma helvettinsä kyllä todellakin se lääkityskin, mut pieni paha verrattuna miten paskaa elämää, jos se ei ole apteekki mistä haetaan.

En ehdottomastikaan voi suositella dexellä paahtamista, mutta ainakin omalla kohdalla paljonpaljon parempi kuin moni muu paljon pahempi paha.

Lääkitys mahdollistaa kohtuukäytön, ja sen, että motivaatio lähtee todella vain itsestä, ja se mielihyvä vaan pitää löytää sieltä elämän sisällöstä.

Mulle amfe on todellinen ongelma, huumeena.
Se jo tekee siitä lähtökohtasesti ongelman, et sen joutuu 'kadulta'. ..
Ja voin vaan kuvitella miten, ne ketä sitä oikeesti elää päivittäin... huhhu.

Dexamfetamiini on pirinistin korvaushoito.
Sellaista kun vain ei ole Suomessa.
Tietääkseni sellaista ei suomessa ole kaiketi koskaan ollutkaan?

Aina kokenut suuren vääryyden siinä, että korvaushoitoa annetaan vain buprein&metadonein.

Bupre ei ole mulla koskaan ollut mikään vaihtoehto.
Mä olen stimunisti. Mopoihin se hyvin hyvin usein itselläkin päätyy.
Bupre ei siltikään ole vaihtoehto.

Todennäköisesti käyttäisin kumminkin jotain mikä pitää mielen raiteilla, ja mielialan kohillaan.

Pitää vain punnita mikä on se pienin paha.


Ja taas se vaan on piruvieköön sanottava..
.. Vitun piri,! Oikeesti.

...se joku piru olkapäällä, joka kehottaa aina vaan sen sanomaan.

Nyt kun vain saisi kunnialla vietyä tän tripin loppuun asti.

Tai vienkin, ei epäilystäkään.

En kiroa, koska amfe on auttanut elämässäni oikeastaan aivan kaikkeen ongelmiini.
Aiheuttaen niitä tietysti itsekin, mutta se vain on hyväksyttävä juurikin se ristiriitaisuus siinä, että kaikessa on se kaksi puolta.

Puoleni olen jokatapauksessa valinnut, tai nyt vain entisestäänkin vahvistunut, ja se on että apteekista haen huumeeni.
Hatsi nyt on.. Surullinen poliittinen päänsärky
Peruselintarvike, herranjumala. Mutta, hippi mikä hippi, ja hipitrauhaan.

*''*'

..

Opin elämästä jotain äärettömän arvokasta..
Sellaista mitä ei voi sanoin korvaa.. Ajatuksin kuvaa..

Se on jotain kaiken sanojen takana.

Joku tunne syvällä sisimmässä.

_-__--_-__-_--___-----_-__-___-


LempiJoe - Slummilintu

""Kunnes ite on valmis ittens eteen duunii painaan / helppoo se ei oo sitä en väitä varmasti / ja sen päätöksen jälkeen se on päivä kerrallaan tarkasti / yhteydet poikki vanhoihin ystäviin rankasti / mahdollisimman moni kuivilla, sitä mä toivon hartaasti / raskaasti otan joka kadotetun elämän
..
Ite en o vetäny enkä vedä, mä oon setä, nyt mul on vastuut ja paskaa, enkä tästä hommasta etäänny""


-



_


__


......


"Täs on hyvä, ymmärrys on syvä"
Jätkäjätkät - Levon Helmi
Video ja sanat..

Mulla ei taida enää olla mitään lisättävää.

"Nyt mul on vastuut ja paskaa, enkä tästä hommasta etäänny"


Kiitos kaikille teille.
Rakastan teitä rakkaat <¤

Trippihiippari kiittää ja kuittaa.

[soulmate]

Joo tRip, ite nyt jonkunaikaa tuota dexeä lääkinnällisesti käyttäny bentsojen kera ja kyllähän ne jeesaa autismiukkelia töissä. Mut ne kalvaa meitsin sielun. Jotenkin Oon robotti, mul ei oo tunteit. Sen takii lopetin eilen sekä bentsojen että dexen lääkekäytön. Haluun olla, vittu, oma itteni. Tuntee sen rakkauden voiman itsessäni, jota mul on valta jakaa maailmalle. Vähän jänskättää ens viikolla mennä ekaa kertaa töihin ittenäni.

Mut sit piri douppina, vaatii tietty vähän itsekuria. Oman kokemuksen(joskin vähäisen) mukaan se on ihan jees jos osaa pitää siinä max parissa päivässä meiningit. Ei se itelleni ainakaan tuota ongelmii: ei ota lisää ja parit benjot naamariin, thats it. Tekee vaa sen päätöksen. Mut yksilöitä tietty olemme.
Ja sit on vaan yleisesti rauhassa. Mä ainakin nautin rauhasta niin paljon, et en sitä järettömällä säätämisellä jne nisteyden varjopuolilla halua kusta. Järkeä käyttämäl pääsee mun mielest pitkälle niis hommis. Säki voit tRip olla vaan rauhallinen trippi-hippi-nisti. Ahhh kelaa nyt rauhallisesti ja harmooniassa kaikki nauttien olosta. Rauha sisällä on niin ihanaa.

[tRip]

kyllähän ne jeesaa autismiukkelia töissä. Mut ne kalvaa meitsin sielun.
..

Tuntee sen rakkauden voiman itsessäni, jota mul on valta jakaa maailmalle.

..
Säki voit tRip olla vaan rauhallinen trippi-hippi-nisti. Ahhh kelaa nyt rauhallisesti ja harmooniassa kaikki nauttien olosta. Rauha sisällä on niin ihanaa.

Jep.. Khyl, ja joo.. ja sillee^^

Onse ylevä ajatus, ei toiminu mulla, tai ainakaan vielä löytänyt keinoja toimia toisin.

Amfe ehkä eniten on auttanut mua (oppia) puhumaan ja ilmaisemaan itteeni verbaalisesti, niin wammaselta kun se kuulostaa, ja ne bentsot..
Tunteisiin koukussa. Joko tahdon tuntea liikaa, tai liian vähän.

Kyl mä muistan ajat jolloin nautin olla omissa oloissani, maailmoissani.
Mutta seuroissa kumminkin.

Sit tuli yksinäisyys.. Se on tasan tappava tauti, niinkun stressikin.

Tajusin, et nisti mä oon koska en vaan löydä riittävästi sitä tervettä yhteisöä ympärille, ihmisiä, keiden seurassa ei ahdista.
On ihmisiä ympärillä, sellaisia, luojankiitos.
Ihmisiä tervehenkisiä.
Mut liikaa yksin pääni sisälllä.

Siihen auttaa amfe. Olemiseen. En kaipaa seuraa. Osaan olla yksikseni.

Mut edelleen, yksinäisyydessä ne pahimmat luupit lähtee muodostuun.
Ja kun riittävän kauan aikaa luuppaa niitä pahoi luuppei, alkaa järki sammuun, ja hakkaan päätä seinään.
Siinä muutaku vaan tuhoo ittee.
Yksinäisyydessä kasvaa itsetuhovietti.

Rauhaa, sitä mä todellakin vaalin.
Ja levollisuus.

Mut yksinäisyydestä mä ahdistun, joka rikkoo rauhan sisälläni.

Edelleen, yksin oleminen on aivan eri asia, kuin tunne yksinäisyydestä, siitä mä oon eniten elämässäni kärsiny.
Ja et mä en osaa puhuu ihmisille kun vain läheisimmille.. Ilman bentsoo tai pirii.

Mut tää trippi opetti sen paljon.,
Vaalin niitä läheisiä ihmisiä ympärillä, koitan luoda sitä tervehenkistä yhteisöä mun ympärille.

Nistaan sen mitä täytyy.. Vedän aina överiks. Koska se on ainoa tapa myös saada luuppi loppumaan, kyllästyttää aineeseen ittensä.
Päihteet vaan ei pysy lapasessa kohtuukäytöllä, sen oon hyväksyny jo aikoi sit.

Paskin itsekusetuksen muoto on viihdekäyttö.
Joko mä käytän tai en. Ja sit se on päivittäin.
Yhtä keskeiseks se muodostuu elämää, kuin satunnainen sivistynyt käyttö.
Siks valitsen mielummin lääkkeet.
Ja lopetan kun on sen aika.
Paskaahan se on.. Huumeissa sentään jotain mieltä.

**

Tervehenkisyys.. kun joku osaisi sen mulle selittää.. .

**

En aijo lukea mitä rääväsuu-angsti-bentsohoure-piripää-shittii tänne oon kirjotellu..
_en se minä ollu_ verhon taakse kätkeydyn, mut en..
Seison segiksienikin takana.

Mä oon miettinyt taas vaihteeks samaa, mut vaan taukoilla dexestä..
Kuhan tilalle ei tule mopot ongelmissa määrin. Tai kohtuuttomuus kaikessa muussa.

Ottaa hallintaan se autistisuus itses.. Se on se todellinen minä.

Hiljainen hiippari.

Omis maaailmoissa, mutta läsnäoleva.


Tää oli hyvä trippi..
Kunnialla vien sen loppuun.

Levolle laskeudun.

..

[tRip]

Jotekin tuntuu vaikeelta tajuu..

Et se maailma, jonka kuvittelin jättäneeni jo taakseni, onkin yhtäkkiä kouriintuvan todellisena läsnä.

Ihmiset joihin luotin, sen tunnon kadotin.
Ihmiset joiden sanoilla oletin olevan arvoa, onkin arvottomia.

Se mitä oli..

Miten must tuntuu et..

Oon ainut joka piti sanansa, lupauksensa..
Olla mä-.
Muistan mitä eilen oli, on edelleen ja pysyy.

Mun maailma sortuu siinä vaiheessa, kun kadotan tunnon siitä mitä on olla minä.

Mä oon mitävaan, mut samaanaikaan oon se mä.

Sille minälle mä tässä pysyn rehellisenä.

En itelle.
Se on suurin kusetus.
Itseään voi kusettaa luulemaan et kaikki on hyvin.

<trip> ainakin itelle yks suurimpia oívalluksia on just toi.. et.. on se joku tunto siitä, et kaikki mitä tekee, tuntee
et tekee oikein. tunto siitä, et.. mussa on se tunto siitä, mitä on elämä. ja se kaikki löytyy sieltä hengestä,
aineet vaan katalyyttejä.. mä oon se budi, mussa on se mitävaan.. mikä saa tuntemaan et kaikki on hyvin.
<trip> emt
<trip> sen mä koen et oon vastuussa elämälle.. vaalia sitä tuntoa
<trip> pitää yllä sitä yhteyttä

..Yhteyttä siihen tuntoon, mitä on voida hyvin.

<trip> fixatiivit
<trip> mä oon huomannu tulleeni paljon kehollisemmaks.. et oikeestaan kaikki löytyy sieltä hengestä (hengityksestä) se
on se alieni joka fixaa kaiken..
<trip> mitenkä muuten joku elämä ois päässy syntymään, jos ei ois sitä jotain koodia, mikä saa kaiken toimimaan oikein,
elämää yllläpitävästi.

Ja kun on kerran löytänyt sen tunnon, sitä ei tahdo kadottaa.

Hukasta löytää tiensä aina.

Löydä enää sitä fiksatiivia.

Sitä yrtttää vaalia..
Ja aina pitää vähän korjaa..
Kunnes menee taas wituiks.

ja taas pitää korjaa.

Ikiluupil, niinku aina.

Tälhetkel ties mis epätodellisuuksis..
widdu ihan hirveissä väsymystilatsygooseis.

Yritän pysyä tunnollisena sille minälle.

Se on mulle pyhää.

Aina on se hyvä läsnä.

Se pitää vaan löytää.

Sille mä pysyn uskollisena.

¤¤

Kroonisesti hukassa.

∞

[soulmate]

Hmmmmmmmmm ..
Silokkeja popsinut tässä pitkin päivää ja kohta lorahtaa dexmit mahan pohajalle.
Ttoodella selkeetä kaikki. Maailma avautuu kivasti ees. Sanatonta selkeyttä. Tajusin juuri miten helppoa on vain olla. Helppoa olla, vaikka on wammanen silloin, kun vain on.

Löysin itsestäni kaksi uutta asiaa.
The järki. Jännä työkalu. Todella kiva löytää tällainen asia itsestään. Kiva ajatella järjellä. Pakko harjotella tän käyttöä.
The kovuus. Siis sellainen julmuuskovuusraakuus. Nyt tiedän mitä on olla kova. Varokaa vien teidän naiset ja rahat ja buustailen egoani kovuutta käyttäen, nyt kun sen opin juuri. Okei, kovuus tuntuu näin ensituntumalta julmalta, joten en usko että tuun ikinä käyttään tätä juttua. Empatia on tän kans vähän ristiriidassa.

Jooh hmm mikähän tuota dexmiä olis tähän sienten päälle sopiva määrä dexmineitsyelle? Hmm itseasiassa taidan paljastaa, että kaapin perällä majailee myös kemikaali nimeltään dmt. Mahdollisesti sitä sitten dexmin päälle vielä siis. hmm

Mielenkiintosta jo nyt.

e. ohohhh mihinkäs topicciin tämä meni. hmmm pohdintaa.
hmm mää oon kyllä pohtinu tässä.
hmm että ehkä tää kuuluu tänne
hmm..

[tRip]

..että itsemurha-yrityksen tarkoituksena ei ole ollut halu kuolla, vaan tarve päästä irti tuskallisesta psyykkisestä kivusta, joka .*. tuntuu kestämättömältä".

*Itsetuhoisessa mielentilassa.

Tartuin tohon yks päivä tohon mielipidekirjotukseen.

En nyt pureudu tohon itsetuhoseen mielentilaan, koska se on sit taas kela toinen se.

**

Jotenkin tuossa tekstissä sykähdytti juuri toi, et..

Välillä vaan tuntuu.. kun psyykkinen helvetti huutaa ctrl+alt+deletee - psyykkinen luuppi overload& zip fliptrip ms-dos.
..että luhistuu kaiken sen syvältä sielusta korventavan ahdistuksen ja hädän alle.

Kun ei tahdo mitenkään löytää sitä Escapea..

Horrorload purgasektori.

QUITQUITQUIT;!

WIdun hip. fukkenin shit. Diip sjet.

There's no escape.

¤¤

Toivon valo <¤

[mentalhell]

Hittoku hyvä amfe koodi mist saan oikeasti laadukasta tavaraa ja yhtenä harvoista henkilöistä piuhalleki. Vikat menos nyt ja lisää tekis mieli mut ei saatana mite paljo piriä oon kiskonu viime ajat taas. Taas koko yö jumittanu koneel aiva poreis. Siivosi mä iha vähä, alotin siivoamise mut sit jäin jumii jotain.

Taian kyl nyt vetästä 1mg bupree ja 0,2 poretta samassa ruutas menee... Toivotaa ettei must iha ikuista pirinistiä tuu vaik täs vuosii jo menny poree kans pelates. Liia hyvää mut silti niin pahaa paskaa.

[soulmate]

uihhh..

Kaikki on todella yksinkertasta.

pelko. ahdistus. negatiivisuus. viha. häpeä.

Ne voi vaan heittää helvettiin.

Se hetki, kun tuntee kokonaisvaltaisesti kaiken selkiytymisen ja mielen rauhoittumisen. Tajuaa kaiken yksinkertaisuuden.

Meitsi vaihtaa uuden lipun salkoon.

Zen.

Kliseistäkö?
mitävälii

Nyt meikä tietää, miten mielenrauhan löytää. Tiedän/tunnen taas mitä se on. Se oli näköjään päässyt unohtuun.
Mut vanha tuttu se on oikeesti, uskokaa pois. Tää hemmo on kuulkaas nähty ennenki. Tosi ilonen jälleennäkeminen. Ei helvetti.

Mitähän tää nyt on? Ilon ja onnen ja ymmärryksen ja rauhan ja rakkauden euforia aaltoja.
Ikinä kokenut näin hyvää oloa.
Ja mitään en oo ottanut.

Tajutkaas miten ihanalta Kahvi tuoksuu. Miten ihanalta tuntuu puhdas peitto joka hellästi hivelee käsivartta. Miten kivaa on hengittää. Miten ihanalta tuntuu olla tässä. Miten ihanalta tuntuu kirjoittaa tätä. En taida enää uskaltaa mennä ulos, kun tästä huoneesta löytyy jo näin paljon hyvää. Ulkona saan sitä varmaan yliannostuksen.

Miksiköhän tunsin sekunnin häpeää, kun olin painaa lähetä nappia? Kertokaapas, kun mä en hoksaa mitä hävettävää täs on.

[psychiCNoob]

Klisesitä kaukana.

Nyt ollaan ytimessä.

Elämän yksinkertaisuudessa ja sen hienoudessa.



Peace out.

Tuli jotenki tosi hyvä mieli kun luin sun postin. Pystyn samaistumaan lähiaikoina koetuista fiiliksistä.

Ihan ku ois löytäny lapsuuden uudestaan tai jotain.

Samoja fiiliksiä mitä koki silloin, kun oli vielä puhdas ja osas nauttia jokaisesta hetkestä. Jokaisesta pienestäkin asiasta. Siitä, että pöydällä on vesilasi. Siitä et tuuli osuu poskelle. Auringon säteistä, kuun hohteesta. Askeleista. Kaikesta. Siitä vaan, että saa olla.

Mahtavaa.

[tRip]

Kollektiivista

Kliseistä, ehkä.. hippiä, varmaan.

Kahvi maistuu tänään taas taivaallisen hyvälle, elämä tuntuu sulostuttavan raikkaalta.
Mä näytän tavallista hörhömmältä.. Sympatian katse silmissä.

Ja peilikuva, se hymyilee mulle.

Niinkun toi aurinkokin..

Taas elossa.

[Dexma]

Kollektiivista

Kliseistä, ehkä.. hippiä, varmaan.

.

Hipit rautaa!

Tänään tuli mieleen mitenkä tRip joskus sanoi, että arvostaa jokaista kemikaalia jonka kehoonsa tunkee.

Tänään ymmärsi hetkeksi kaiken omassa nisteydessään, tajus kaiken hetkessä, kun makasi odottamassa postia. Muutama pilleri ja kaikki muuttui täydelliseksi hetkessä.

Ei asioiden näin pitäis olla.
Mut mä oon vielä tälläinen. Mä haluun antaa sen itselle anteeksi. Mä voisin tehdä nytkin jotain fiksua ja hienoo, mut tää kama pitää tuntea. Se ristiriita kehossa ja mielessä. Se hyvän olon tunne joka ei ole edes aito. Se sulkee pois vain sen tunteen, että "mulla on nyt tässä ja kaikki mitä mulla on ja mul on mahollisuus muuttaa kaikki sellaiseksi kun haluun"... Mä saan istahdan paikalleni. Kokoon itseni uudestaan samalla, kun sairaus mun kehossa vie mua pikkuhiljaa viimeisille areenoille.

Mun pahin vihollinen on jossain tuolla. Se on lähellä vaikken mä sitä vielä näe edes. Mut se hengittää mun niskaan. Mä otan sen kanssa kovimman matsin mun elämäni aikana. Mut ensimmäistä kertaa mä en pelkää. Mä tiedän mitä tapahtuu jos mä häviän enkä mä häviä silloinkaan mitään...

Oikeestaan. Kysymys on se, mitä mä voin vielä voittaa? Koska häviöt ei muuta enään mitään. Kaikki voi jatkua näis luupeissa tai sit mä voin vain hypätä pois tästä kuviosta. Jos mä hyppään mä en tiedä mitä mä sieltä löydän. Löydänkö edes mitään?


Mä oon alkanut luopuun hedonismista. Se alkaa näyttäytyyn valheellisena. Jossain tuolla on keskitie kaikessa eikä se mene ääripäitä pitkin. Se on joku kuvio elämässä jossa on päässyt luuppeineen loppupäätelmiin ja jossa voi tehdä kodin. Pitää sitäkin ennen vain hukkua oikein kunnolla tästä luupista ja tästä suunnasta.

Mun vihollinen on vain kuva jostain jossain. Sit kun hajotan sen kuvan tajuun, ettei se ole edes vahva vihollinen... (okei ton kelan väänsin Bruce Leen Big boss leffasta )

[bilehile]

Ootteko miettineet kun on just näitä YAD yms. nii jos olis sellanen kun youth for drugs: niillä olis tieto-iskuja tyyliin: "tiesitkö että olet äärimmäisen tehokas ja seksikäs kun nautit amfetamiinia?" tai "musiikki: se vaan kuulostaa paremmalta hapoissa!" Joku vois läpällä painattaa ihan helvetisti tollasia lehtisiä ja levittää ympäri suomea ANARKIAA: KAIKKI POREISSA?

edit. "ilman viinaakin voi olla hauskaa: diapam!"

[psychiCNoob]

Paska idea sori. Toi on niin kaukana asiallisesta valistuksesta, mitä noi kuitenki yrittää kovasti harrastaa.

Ja Lasse.

Sä oot ittes pahin vihollinen sekä parhain ystävä.

Piru sekä enkeli.

Voita ittes niin kaikki on mahdollista.

[bilehile]

^ Eihän ton ees olis tarkotus olla asiallista, sama idea ku fight clubis (vai olikohan sittenkään?) ne levitti oikeista mainoksista anarkistiversioita joissa kaikki oli pieles. Sellasta kiusantekoo. Tai banksyn juttujen kaltasta settii.

[psychiCNoob]

Sori oon vähän tosikko välillä..

[bilehile]

Kerroin yhelle satuja edellisestä illasta ja ihmettelin et kuin se ei näytä vakuuttuvan, sit tajusin et mun kädes on parin yökerhon leimat. "En mä missään ollu en tiedä mistä nää tuli..." Huono idea tommoset leimat!

[tRip]

Kerroin yhelle satuja ...

Ja..?

Kerro ny sun pointti edes.
Käsittämättömän paljon paskaa kirjotat.

Widdu.

[soulmate]

Älkääs nyt. Bilehile on vaan vähän erilainen. Kai. Mua ainakaan haittaa. Maailma ei ois tällanen jos bilehile ei ois täällä. Raasu. Varmasti hyvä ihminen, hyvää haluava. Sisimmässään hyvyyttä kantava. Iski kauhee enpatiarushi.. rakas bilehile Hahahah hassu ilmestys olet, kyl sul on varmasti paikkas,, mut se ei taida olla ihan just tää topic.

Mäkin vaan pieni ihminen. Erilainen. Tunnen itseni liian herkäksi tähän maailmaan. Maailma on niin kova ja vauhdikas. Mä en oikeen tahdo pysyy tän kärryil. Pelkästään nahkatakkinen nainen saa mut tuntemaan itseni pieneksi. Ne on pelottavia. Moderneja. Vauhdikkaita. Kokoajan skarppeja ja kärryil mitä tapahtuu. Ja mä taas hukassa ja pieni.
Löytäisimpä paikan, jossa olisi vain kummallisia outoja kujailijoita, kotonaan mutta eksyksissä. Paikan, jossa vallitsisi sanaton ymmärrys. Vilpitön rakkaus ja rauha. Ihmiset lipuskelisivat kuin pilvet, rauhassa ja harmoniassa, hukassa.

Ihmiset. Olkaa ymmärtäväisiä ja hyviä toisillenne. Ja lämpimiä. Saatatte tehdä kaltaisteni olon helpommaksi.

[tRip]

Älkääs nyt. Bilehile on vaan vähän erilainen. Kai. Mua ainakaan haittaa. Maailma ei ois tällanen jos bilehile ei ois täällä. Raasu. Varmasti hyvä ihminen, hyvää haluava. Sisimmässään hyvyyttä kantava. Iski kauhee enpatiarushi.. rakas bilehile Hahahah hassu ilmestys olet, kyl sul on varmasti paikkas,, mut se ei taida olla ihan just tää topic.

Kyllä mäkin pohjimmiltani uskon jotain ton tyylistä. Kukapa ei pohjimmiltaan olisi hyvä ihminen..?
Ei mulla ole tapana ajatella ihmisistä pahaa.

Mut mua alkoi häiritsemään.

Tuntui hyvältä älähtää, ja tarkoitin sitä.

Hyvä kun kommentoit.. Oikeestaan.
Koska.. Noh, pidemmän aikaa häirinnyt turhanpäiväiset sisällöttömät viestit väärissä paikoissa..
Okei tää on stögis, ja siks tääl on tää stögis..
Sattu nyt vaan kulminoitumaan tähän (topicciin).. Koska en esittelyviestiin tahtonut mennä haukkumaan tahvoks.

Tahvo mikä tahvo.

Ja mä nyt vaan (ilmeisesti) otan henkilökohtaisesti tän topicin.. sorry, mutten anteeks pyytele.
Tietysti saa tänne kukavaan kirjottaa, kuhan kunnioittaa topicin alkuperäistä ideaa, mikä ikinä onkaan.

Must vois jokainen _edes hieman_ panostaa viestin sisältöön, varsinkin tuolla yleiskeskustelun puolella.
Et siinä ois edes jotain miks vitus sen viitsii lukea. Vai?

Tai sit kestäkööt mun angstit, o sen vakavempaa.

Mä kestän.

Itseeni en tänään.

*'

Hermo vittuilee taas vaihteeks, fukin flaidista ollu koko päivän kummalla kestää pää.
Ja kun ei ole kuin yks pää nupissa, ni arvata saattaa kummalla se pää lopulta lahoo.

Mä vaikenen.

Ihmiset. Olkaa ymmärtäväisiä ja hyviä toisillenne. Ja lämpimiä. Saatatte tehdä kaltaisteni olon helpommaksi.

Khyl.. Pohjimmiltaan <¤
Hippihali. &&

[soulmate]

hmmm.. Itsensä tutkimisen taito.. itsetutkiskelun taito. Siisti taito. Tosi siisti.

Elämä itsensäkanssa kamppailua.

tRip, kyl sä pärjäät ittes kanssa Tulin hyvälle mielelle halista.

[Personaes]

Miksi tänään myrkytit itsesi?
Aina siihen on löydyttävä jokin motiivi.. vai?

Todellisuudesta pakoa? Ehkä vähän. Euforian himoa? Joo. Totuuden etsimistä? Aina.

Nyt oon tehnyt itselleni lupauksen. En enää koskaan vedä stimulantteja, piriä, MDPV:tä, A-PVP:tä tai mitään muutakaan. Stimulantit saa laskuissa niin helvetin surkean olon. Mutta täytyy tunnustaa, mun viimeaikainen "valaistuminen" on täysin pevekin aiheuttaman helvetillisen kärsimyksen ja toivottomuuden ansiota. Tarkoittaako tää, että kärsiminen on hyvästä? Kärsiminen opettaa?

En tiedä, mutta oon oppinut sen, että me ollaan kuin isossa Big Brother talossa, jonka isäntä näkee paitsi meidän teot, niin myös meidän mieleen. Näkee meidän syvimmät halut ja motivaatiot toimia, tehdä asioita. Hänelle me ollaan lopulta tilivelvollisia meidän teoista ja haluista.

Oon päättänyt että jatkossa en tee mitään, mistä mulle tulee huono omatunto. Tää on kyllä vaikeaa täytyy tunnustaa, esim. kasvisyönti, se vaatii aika paljon uhrautumista ja suunnittelua, etenkin jos rakastaa liha-ruokia. Mutta aijon aloittaa tän, koska mulle tulee huono omatunto lihansyönnistä. Voi kauheuksien kauheus miten me kohdellaan eläimiä. En voi kuvitella julmempaa helvettiä, kuin syntyä lehmäksi jonnekkin teho-kasvattamoon, jossa sut pakotetaan syömään jotain mahdollisimman lihottavaa ruokaa, samalla pumpaten suhun steroideja kun oot olemattoman pienessä tilassa jossa et pysty edes kunnolla kääntymään. Sit lopulta sut raahataan teurastettavaksi. Kaikki tää että porukka saa ostettua 1euron hamppareita. Hyi vittu.

Mua on ruennut kiinnostamaan nää ihmisten motivaatiot ja halut tehdä asioita. Mistä ne kumpuaa? Tekeekö ihmiset hyvää, muiden vai itsensä takia, en tiedä. Mutta Albert Einstein mietti asiaa joskus näin;

"If people are good only because they fear punishment and hope for reward, then we are a sorry lot indeed"

[soulmate]

Kyl, personaes, kyl. Kärsimys opettaa, mun kokemuksen mukaan. Siinä missä muutkin voimakkaat tuntemukset. Pois mukavuusalueelta, kärsimään. Mut kun voimakas kärsimys tässä lähiaikokna ollut läsnä, niin huomannut kyllä sen potentiaalin. Ei siinä nyt mitään tajunnanräjäyttävää ole, mut antaa tosi mielenkiintosen perspektiivn asioihin. Alkaa tulla sinuiksi kärsimyksen kanssa, eikä se enää ole epämukavuusalue. Voiko kärsimystä kokea tuntematta sitä pahaksi? Onko se silloin enää kärsimystä?

Asiasta toiseen.
Tajusin just et nautin sellasista pienistä muutoksista tajunnantilassa eniten. Kotikasvatetun tupakan polttaminen ja sen tuoma ihana pieni vivahde tajunnantilassa. Kahvikuppi etiopialaista tuorepaahtoista kahvia, ja sen tuoma ihanan pieni rauhoittavanvirkistävä stimulaatio. Lasillinen hyvää punaviiniä, ja sen tuomat pienet kutkuttavat ja lievästi sähköisenturruttavat vaikutukset. Pienet tunnelmalliset kukkasavut, ja niiden tuoma ajatustoiminnan hetkellinen syvällistyminen ja lihasten rentoutuminen. Todella pienoinen määrä silokkeja rauhallisessa tunnelmallisessa syysillassa, villasukat jalassa vaikkei olisi edes kylmä.

Pakko alkaa perehtyyn erilaisiin kasveihin ja yrtteihin ja luonnonantimiin, joissa olis potentiaalia tällaiseen hallittuun nautiskeluun. Pieniä nautintoja ja lievää tajunnanmuokkausta, jotka tekevät elämästä mielenkiintoisempaa.

[Velho]

https://www.youtube.com/watch?v=UJ1KcaZsE9Q toivo paremmasta huomisesesta alkanu heräilee nyt viime aikoina sn verra et alkas vähäc ryhdistäytyy jatkuva kuosaamine alkanu tympii jotenki kummallisesti aika lowlife vaikka highlifee tähtäsin

[Personaes]

Oon viimeaikoina hyväksynyt sen tosiasian, että maailma ja aika on illuusiota. Mutta ajatus joka ei jätä mua rauhaan, on se, että mikä muu voi olla illuusiota?

Pelottavin kuviteltavissa oleva ajatus on, että mitä jos kaikki muut ihmiset ja tietoisuudet on nekin pelkkää harhaa. Että oon vaan itse, mun tietoisuus olemassa ja kaikki muu on harhaa. En voi kuvitella
surullisempaa ja pelottavampaa ajatusta. Am i just one?

[frapathea]

Oon viimeaikoina hyväksynyt sen tosiasian, että maailma ja aika on illuusiota. Mutta ajatus joka ei jätä mua rauhaan, on se, että mikä muu voi olla illuusiota?

Pistä nuppineulalla sormeen ja pohdi, ketä sattuu ja mihin.

[Personaes]

Oon viimeaikoina hyväksynyt sen tosiasian, että maailma ja aika on illuusiota. Mutta ajatus joka ei jätä mua rauhaan, on se, että mikä muu voi olla illuusiota?

Pistä nuppineulalla sormeen ja pohdi, ketä sattuu ja mihin.

Mun pevekki putken epätoivoisimpana hetkenä, luin lainauksen, jonka johdosta pystyin suorastaan näkemään omat kuolleet, mutta samalla elossa olevat kasvoni. Tää lainaus osui siinä tilassa suoraan sydämmeen.

"I saw on that ivory face the expression of somber pride, of ruthless power, of craven terror,
of and intense and hopeless despair. Did he live his life again in every detail of desire, temptation and
surrender during that supreme moment of complete knowledge? He cried in a whisper at some image, at some vision,
he cried out twice, a cry that was no more than a breath. The horror, the horror"

Edit. Ootko frapa kuunnellut Metallican kappaleen "one"? Mitä mieltä oot siitä?

Mun mielestä se on yksi parhaista kappaleista mitä oon koskaan kuullut, siinä yhdistyy suorastaan maagisesti se kaunis melodia yhdistettynä niin toivottomiin ja hirveisiin sanoihin. Se melodia kuvastaa mun mielestä täydellisesti kohtaloa, sanoitus taas helvettiä. Elämä on tragikoominen polku joka ei pääty koskaan.

[frapathea]

Siis mun pointti oli se, että kaikki ajatukset, näkemykset, ideat ja luulot on lopulta illuusioita. Mut tuoli/tyyny/lattia jolla istut on todellinen. Neulanpistos on todellinen. Nauru on todellista. Kokeile maadoittua. Ja en oo kuunnellu metallicaa kauheesti.

[Personaes]

Mut tuoli/tyyny/lattia jolla istut on todellinen. Neulanpistos on todellinen. Nauru on todellista.

Jos halut uskoa tohon, niin usko, mutta älä ihmettele jos joku päivä heräät tosta unesta kyyneleet silmissä.

Maailma ja aika on pelkkää illuusiota. Kuten Albert Einstein sanoi; "Maailma on pelkkä illuusio, vaikkakin jääräpäinen sellainen".

[frapathea]

Mut tuoli/tyyny/lattia jolla istut on todellinen. Neulanpistos on todellinen. Nauru on todellista.

Jos halut uskoa tohon, niin usko, mutta älä ihmettele jos joku päivä heräät tosta unesta kyyneleet silmissä.

Ku just se on se ainoo juttu joka ei oo uskonasia. Että tässä sitä kerta toisensa jälkeen pönötetään, ainakin toistaiseks, vaikka mieli lentelis missä sfääreissä. Lopulta sitä aina havahtuu siihen, että oho, onpas nälkä. Ja seuraavaks jo paskattaakin.