Holla! pitkästä aikaa kirjautuneena Vaulttiin,ja vieläpä jotain kirjottamaan!
Tässä oon nyt abouttiarallaa vuoden-puolitoista miettinyt ja yrittänyt lopettaa tän saatanallisen Luciferin keksinnön; bubrenorfiinin.
Aluksi meni semmonen puolivuotta tossa noin.3,5v sitte elämä todella päin vittua, tuli ero naisesta,meni duuni ja muutenkin tuntu et meni elämältä pohja, tähän tietysti "kavereilla" oli parannuskeino nimeltään kuositus,ja siinä meni se puolisenvuotta aika sumeissa merkeissä,eniten varmaan meni bupree,kunnes sitte "havahtu" siihen että jumalauta tässähän on tosiaan hetki mennyt melkeinpä päivittäin nasaalisesti bupree,annokset aika vaihtelevia mutta siitä millistä ylöspäin..
Kelasin et lopetan sillon mut sit hetken oltua selvillä maailma vaan tuntu kaatuvan uudestaan päälle kun mikään ei menny niinku ois pitäny.. Siin oli kaikenlaista paskaa ja sitä tietysti parantelin buprella,sitä kun tuntu olevan jokapaikassa vastassa.
Kohta sitä huomas et koko kaveripiiri on melkeen kaikki narkkeja, joillakin oli jo aika kova tausta opiaattien/bupren kans,I.V käyttöökin. Ite olin ns.viimesimpiä kaveripiiristä jotka sit neulaankin retkahti, aluks kattelin touhua pitkään nokkia vedellen et ei kyl ikinä hihaan,yhtään mitään,mut sit ku kaikki siin ympärillä hääräs neulojenkans niin jotenki se kai vaan alko tuntuu niin "normaalilta",eikä siis aikaakaa kun "kaveri" löi mulle ekat vedot. Vittu et kadun sitä hetkeä,mut tosiaan elämä oli sillon raiteiltaan henkilökohtasista syistä,ja toki jo doupinkans oltiin jo siin vaiheessa et ei sitä enään siinäkään vaiheessa ihan seinään pystyny lopettaan.
Pitkään meni vähä niinku ajattelematta koko asiaa,et vittu sitä on pahasti jumissa,kaikki meni aina niin iisisti sen saamisen suhteen,jossei itellä ollu niin kyllä aina joku "jeesas" (olin tolloi vähän yli 20v,eli nuori ja tyhmä vielä (tosin vieläkin
)
Sit alko elämäs meneen asiat vähä paremmin,tuli selkeyttä moniin asioihin ja niitä pysty alkaan selvitteleen, mut sit aina se buprekoukku jotenkin "jarrutti" kaikkee,se on kyl tosi kova tunteidenturruttaja.
Sitte oli ollu päivittäistä käyttöö abt.1,5-2v,ja kelasin et nyt tää paska saa loppua. Tankkasin varastoon tramalia,jokusen kontin,panacodeja,benzoja ja pilvee ja lähin isovanhempien kans mökille (eivät tienneet mistään käytöstä saati lopetuksesta),ja siinä sit varmaan ekaa kertaa olin yli 3pv ilman ja kelasin et ei nää niin pahat oo,ku oli tosiaan millä lääkitä,mut sit kävikin et ohhoh,benzot alkaa oleen finito opiaateista puhumattakaan. Iski paniikki,mut kelasin silti et tää käyttö saa nyt oikeesti jäädä.
Ekana loppu dulla,sitte benzot,sitte panacodit ja lopuks oli jäljellä enään Tramalia. Muistan et jotain viikon vähä yli oli menny,aamulla heräs ihan vitullisen paskaan oloon,kelasin et kuolen siihen oloon,naamaan n.600mg tramalia,aamupalalle ja sit alko tulee sähköiskui pään sisällä,seuraava muistikuva onki sit ku makaan isovanhempien auton takapenkillä menossa varmaan 100km/h kohti kotikaupunkia ja sairaalaa.
Kusetin tietty sairaalas et mitään oo menny ja lähin viel samana iltana pois,suoraa hakemaan buprea, oli kyl rankka se masis mikä seuras siitä et vittu sairaalaan johti se et yritti lopettaa...
Sen jälkeen koitin parin viikon päästä olla taas ilman bupree,tramaleilla,ilman benzoja ja sama setti,vitullinen epileptinen kohtaus,vaik ei oo ikin todettu siis aiemmin epilepsiaa,ja olin tota ennen kyl monii kertoja syöny tramalia ilman mitään tollasia kohtauksia????
Siit lähti sit benzokierre,ja nyt jos oon sen 2-3pv ilman nii kohtaus on ihan saletti.
Toi kokemus jäi niin pahasti tajuntaan et tuntu jotenki seiffimältä jatkaa vetämistä kun yrittää lopettaa (?!?!)
Siitä jatku sit vetäminen taas hyvin pitkään, ja sit tuli jossaivälis otettua tosi vahva trippi sienillä joka pisti kelaamaan uudestaan sitä lopettamista, Löin bupre-laastarin kiinni ja yritin kitkutella frendinkans mun kämpillä hatsii polttaen,se kela pysy kyl päässä aika pitkään et nyt tää loppu. Vaan eipä loppunu.
Nyt ollaan tässä,mä en edes oikeen enää tiedä kauanko täs on menny päivittäin,ton jälkeen on kerran tullu oltua 3pv ilman kun olin pidätettynä. Vittu se olo ku pääs sieltä,lensin suoraansanoen hakemaan helpotusta.
Mut tosiaan,nyt ollaan tässä,ja oon nyt puolisen vuotta ihan sillee vvakavissaan yrittäny löytää keinoo lopettaa, katko ei tuu kysymykseen koska tän kaupungin päihdehuolto on ihan saatanan päin vittua, katkolle ku menee saa pari pamia ja neki lasketaan parissa päivässä kokonaan alas... Tiedän etten kestä sitä,mulla reflat tulee todella nopeesti ja kovaa,annos ollu suurinpiirtein viimesen puoltoista vuotta 3-6mg päiväs,joskus saattanu olla et jääny johki milliin mut sit ollaan kyl aamulla kylmänä kalkkunana paskana henkisesti että fyysisesti,varsinki koska se UNETTOMUUS on todella psyykkeen päälle kovaa ottavaa ja raskasta,sitä ei vittu kestä!!!!!
Ainoo mikä refloihin jeesaa ns "hyvin" on Lyrica/Gabapentin,benzot alle ja päälle.
Mut ne maksaa tääl todella paljon,samoin ku benzot eli lopettaminen tulee todella kalliiks.
Oli pakko nyt vaan avautua et kuinka täs on vuodet menny, mä en oikeesti vaan vittu tiedä mitä mä teen. Mä haluan päästä eroon tästä ja kaikesta muustakin,tiedän toki ettei se tapahdu sormia napsauttamalla mut joku keino on oltava. "Stay strong"-kommentit ei oikeen auta vaik kyl se aina saa kelaamaan et kyl tää tästä. Mä tiedän vaa muutamia ihmisiä jotka kokonaan on päässy irti eikä se kauheesti kannusta et ne tosiaan mahtuu laskettavaks yhden käden sormilla... Kaikki pyörii sen ympärillä,ja tuntuu et nyt ei edes "voi" lopettaa,on nii paljo kaikkee mitä pitää tehdä enkä voi kärsiä refloja samalla..Plus tää talvi....
Onkohan tää nyt joku avunhuuto vai pelkkä avautuminen,en tiedä mut tuntu vaan tarpeelliselta nyt pyytää apua. Sanokaa mitä tehdä? Neuvoja,niksejä,kaikkee otan vastaan ja oon kaikesta kiitollinen,erityisesti siitä et tää foorumi on olemassa.
Jumala tuu apuun,mä haluan elää.
Ulottuvuuksien kuvitteleminen on meille vaikeaa, koska elämme kolmiulotteisessa avaruudessa ja kiidämme ajan mukana eteenpäin.
)
mikäs siinä. Bentso koukkuun vaan en haluu, mut eikai ny sadasta sellasta saa? Muutaman heitän päivässä naamariin ja aspiriiniä perään. Puolitoista viikkoa on siis viime vedoista. Alkaa pahin särky helpottaa. Nukkuminen vaan todella hankalaa eikä saa sellaista syvää unta sekä paleltaa. Liikuntaa oon yrittänyt harrastaa ja se todella auttaa. Taistelu jatkuu periksi ei anneta! Voimia kaikille jotka yrittää sätkiä pois samanlaisesta suosta <3
Vaik eihän noista enään oikeen kuosei edes saa, buprest ainakaan ellei heitä jotain 10 mg rivaa ja grammaa lyricaa siihen päälle.
Tekee pahaa kun lukee ja kuulee kn ihmiset voi huonosti ja haluais asiat kuntoon. Tsemppiä tosi paljon!
Tää 8kk on opettanu ja kasvattanu vitun paljon! Ja oon onnellinen et mun kohal meni niin et jouduin kasvamaa ulos. Ei niin et lopetan seinää kaiken ja sit sinne jää se tykyttävä tunne takaraivoo siitä miten vitun hyvä olo tulee ku ottaa. Ku oon kokenut sen tän 8kk aikana et vittu ku ei tule vitun hyvää oloa ku ottaa. Tulee hetkellinen hyvä olo mitä seuraa jo ahistus siitä et otti. Ja se paska olo sen ottamisen jälkeisinä päivinä. Uskon et tää tyyli miten mun tie on vieny päihteetöntä elämää kohti kantaa pidemmälle mun kohdalla streittinä miehenä. Terveisin mies selvin päin näppäimistön takana