Moikka,
Lähes viikko ilman buprea. Mahtavat fibat. Eräs dissosiatiivi sai avattua tiettyjä solmuja päästä, ja koen etten enään koko ainetta tarvitsisi elimistööni (ei ole enään afterglow, vai onko (?)
). Bentsot jeesaa, niitäkin kyllä tullut otettua hyvin vähän. Aamulla on normaalia väsyneempi niin yhden sinisen enkelin ja 2mg rivatrilia heittänyt naamaan. Jotain pientä buustia pitkin päivää, mitä nyt vain keksii. On mulla aika valikoima kuitenkin douppeja joilla tasoitella oloja / laskea toleranssia yms... mutta eihän se kannata olla LOPETTAMASSA sillä mielellä, että tasoittelee esimerkiksi Tramadolilla oloja, ja huijaa itseään sen verran, että siinä kolmannen tai neljännen päivän kohdalla ajattelee, että, perkules... nyt saattas buprevedot muuten napata aika nasevasti. Olikohan nuo viime vedot viimeset? Toivotaan. Monesti tulee tehtyy tota tolen laskua eri opioidilla, ja sitten palaa samaan tuttuun, kun siitä sais ehkä pitkästä aikaa ne kauan haetut nuokut =)
Kerran käynyt tänään mielessä, että voishan tuosta käydä pienet ottamassa, mutta luonne pistää vastaan. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana HALUAN lopettaa. Loputon suo, olo normaaliksi päihteellä, sukulaiset/läheiset eivät ole nähneet minua selvinpäin ainakaan +6 vuoteen. Eihän se ole elämää. Kukas sitä on sanomaan mikä on elämää, mutta minun mielestäni se ei ole, että ihminen ei kykene olemaan omalla päällään hetkeäkään. Todellisuuden pakeneminen, koukussa siihen, ettei vahingossakaan olisi selvinpäin. Se käärme, se käärme mikä päihde kuin päihde on siinä vaiheessa, kun olet koukussa sekaisin olemiseen.. on melkoinen..
Miettikää te kohtalotoverini MIKSI haluatte olla ilman buprea. Mä haluan siksi, että voisin toimia normaalisti, joutumatta kysymään itseltäni, että "voi vittu... pystyyköhän siellä ottamaan vedot?" Taannoin minua kutsuttiin Prahaan dokailemaan ystävieni kanssa, minulle olisi kustannettu vaikka mitä siellä ja todella olisivat halunneet viettää aikaani kanssani. En kuitenkaan lähtenyt, koska ajattelin, että joudun joko olemaan aivan tautisen jurrissa 24/7, tai piripäissään etc... Pelotti jo lentomatkat. Jos Helsinki-Vantaalla otan vikat, niin miten pärjään sinne, kun siellä nyt varmaan saa parempiakin aineita, mutta kieroutunut addiktoitunut mieleni sai keksittyä syyn, että en pääse, koska olen kipeä yms... Tämä on yksi minun syy. Pystyä elämään normaalia elämää. En enään hallitse itseäni, vaan buprenorfiini -niminen päihde hallitsee minua, ja on kietoutunut koko minääni. Asiaa kun ajattelee, tuntee olonsa erittäin heikoksi. Olenko saanut hyvää oloa tästä milloin viimeksi? Siitä kyllä on jo aikaa.
Olen ennenkin päässyt eroon tietyistä substansseista, mutta riippuvuussuhteeni on silloin ollut erilainen. En ole käsittänyt kuinka syvässä suossa olen ollut. Täten esimerkiksi bentsokoukku joskus vuonna 2010 oli erittäin helppo selvittää.. kun ei tiennyt omista aivoistaan mitään. Miettikää tekin, että MIKSI haluatte lopettaa.. en nyt tietenkään käske ketään, mutta itse koen, että se päämäärä ja se syy, minkä takia tai minkä vuoksi haluaa lopettaa, on tärkeämpi kuin "vain lopettaa" lopettamisen vuoksi. Ei ole kyse, että läheiseni kärsisi tästä, tai kukaan muukaan minun lisäkseni. Haluanko viettää elämäni piikittäen korvaushoitolääkettä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Nämä ovat niitä juttuja minkä vuoksi LOPETAN.
Päihteistä en haluakaan eroon. Ei, nautin huumeista. Tämä on ehkä ristiriidassa tekstini kanssa, mutta aivojani vain riivaa asia, että en pysty olemaan selvinpäin, ja tämä tietty aine saa minut vuodesta toiseen kietoutumaan käppyrään, miettimään miksi teen näin. Ja en mahda asialle mitään. Olen voimaton asian kanssa. Minä, ennen aina vahva. Ainakin koin olevani kaveriporukkani henkisesti vahvin, ei kai se ole minkään sortin narsismia ?
Kuinkahan monta kertaa olen joutunut perumaan asioita johtuen tästä käärmeestä? Kuinka monta hetkeä koko viikon 168:a tunnista mietin, elän, hengitän tätä ainetta. En minä hallitse sitä. Se hallitsee minua kokonaan.
En ole piikkikoukussa, itseasiassa mulla on piikkikammo. Silti, vaikka junnuna sovittiin, ettei ikinä aleta rännittämään. Niin kyllä sitä tietyllä hetkellä aloitti. Vaikkei ollut mitenkään maaninen tai masentunut tai mitään siltään väliltä, ehkä hieman utelias (?)... tuskin... onhan sitä kavereilleen rännittänyt. Elämä kun on muuten hallinnassa, on hankala hyväksyä asiaa, ettei pysty hallitsemaan sitä kuitenkaan 100%. En vedä siis itse lankoja. Heh, toistan itseäni, mutta haluan vaan, että ymmärrän itse oman pointtini, ja toivottavasti joku toinenkin sattumalta ymmärtää tarkoitusperäni. Nää itsensä kusetukset laskemalla toleja ja vetämällä taas uudelleen, kaikki ne valheet joita joutuu tekemään, että saa otettua ne vedot tietyin hetkin, kaikki tällaiset asiat. ns. Normaali ihminenhän ei joudu niin tekemään.
Sori, tää teksti oli pitkä ja ehkä jopa turhakin... mutta mulle tärkeä, toivon että ymmärrätte. Peace.
Imodiumi kans käytössä. Mietin vaan, että onko tuosta laastarista apua iholle laittaessa, kun noin pieni ja missä vaiheessa sen voi laittaa, ettei käy nii, että viekkarit vaan pahenee? Vai leikkaanko siitä palasia? Ois mulla kaks fentis laastariaki..mut vain 12mcg.. ei niistäkään paljo apua siis. Ja joo, ei oo kovin järkevää tää aineilla aineesta eroon..mut mä en vaan kestä niitä viekkareita..joskus vetäny cold turkey ja ei kiitos..
ja myös hampaita.. olis vaan pitäny tiputtaa ennen lopetusta tuota annosta ni ois jääny kivutkin vähemmälle.
