Hatsiahdistuksen kehittävät puolet

[Ahab]

Yleensä tykännyt hatsinkin kohdalla ehkä enemmän siitä överistä kuin vajarista.

Tää lausuma tulee vastaan aika monesti. Itse saan eniten irti kun en käytä överisti, en vajaristi, vaan sopivasti. Silti överit on satunnaisesti ihan tarpeellisia. Toisaalta kiitollisuus edes vajareista voi vaatia enemmän nöyryyttä kuin överin kohtaaminen.

[tRip]

Antakaa hatsin ahdistaa. Antakaa maailman masentaa.
Loppupeleissä siitä ei voi kun oppia.

Oivallisesti kiteytetty..

hatsi on polku jossa on sekä jotain hyvää, että jotain pahaa, muutenhan ei olisi tunteitakaan. sen voi antaa opettaa, mutta sille ei voi kuin nöyrtyä. Sen voi yrittää valjastaa katalyytiksi johonkin, mutta loppupeleissä se vain lamaa tahdonvoiman.
Se on oivallinen lääke, päihde, psykedeeli, että huume.
Hengenahdistus on tuttua, samoin ahdistus.. kuin myös tunne että tuntee itsensä. Voi tuntea onnea, jos tuntee olevansa onnellinen.
Jos ei, voi alkaa kelailla miksei ole onnellinen.. ja jos ei kelaa, alkaa helposti ahdistaa. Tai sit ei o vaan tarpeeks pilves.
Mutta jos on sosiaalinen tilanne päällä, on otettava muuta kuosia kompensoidakseen 'huonon itsetunnon' aiheuttamaa nöyryytystä.

Yksin kotona sihautellessa kelailee että näinhän sitä kuuluu käyttääki..

Bob Marleya vapaasti lainaten;
"With herb you have the confidence to stay home and not go along with the
wickedness"

[bUkkA]

Hatsin loppuminen ahdistaa.

[lahke]

Hatsin loppuminen ahdistaa.

siinä se, lolsahehehehh =)

[dazerc]

Nykyään kun hatsia polttaa niin ei se ole enää niin ihmeellistä, mutta silti vituttaa aina jos hatsia ei löydy