en tiedä, mutta kuullostaa hyvältä. toi "puuttuvan palan sielua" takasi, toi mulle heti mieleen oman tilanteeni ja sen miten kovasti hbwr päräytti ja auttoi mua elämässä. tein toissapäivänä "ultimate testin" huomasin et tilillä oli yli 100€ ja ei oikeestaan päihteitä tehnyt mieli, menin kuitenkin ja ostin mäyräkoiran kokeeksi, että pystynkö olemaan seuraavana päivänä ilman. aamulla heräsin siihen et näin unta kun jouduin rattijuopumksesta vankilaan. (vittu, mä käsittelen ilmeisesti asioita unissanikin nykyään) ja eka ajatus oli: ei todellakaan enää tota. kaupassa käydessäni oikeestaan inhotti kun huomasi kaljahyllyn.. sori off ja avautuminen, en vaan mahda itselleni mitään, kun olen viimeinkin, Dexman sanoin: PSKEDELISOITUNUTjuke- wrote:Itellä masenteli enemmän tai vähemmän pitkään, ja viimeaikoina homma romahti käsiin.
Kävin sitten lääkärillä, ja cipralexit määräs.
Oli aika yllätys, lääkäri sanoi ettei kannata odottaa vaikutuksia ensimmäiseen 2 viikkoon. Tunti syömisestä mulle tuli 5min kestävä bodyeuforia, ja sen jälkeen alko tuntuun kuin olisi saanut "puuttuvan palan sielua" takasi. Lähdin sitten kokeeksi lenkille, kunto ja jaksaminen oli parantunut puolet ja yleensäkin koko kehon motoriikka ihan eri luokkaa kuin ikinä ennen, "terävyyttä" huomattavasti lisää. Pupillit ovat myös suht lautasena. Koulussa keskittymiskyky 3x verrattuna entiseen.
Ja nyt on toinen päivä menossa, eilen alotin 10mg:lla per päivä.
Olen ilmeisesti elänyt jossain serotoniinivajauksessa koko elämäni tähän asti?
Mielialalääkkeet
Re: Mielialalääkkeet
"Hampaita ei tarvita, metaa ja baariin"
Re: Mielialalääkkeet
En näe eroa masennuken lääkitsemisessä mielialalääkkeillä tai päihteillä. Molemmat ovat erillisiä aineita joita otetaan kehoon, ettei tuntisi masennusta, kummatkaan eivät poista niitä masennuksen lähteitä, vaan peittävät ne vain alleen.
Re: Mielialalääkkeet
hmm.
Mun mielestä
Huumeilla voi peittää masennuksen hetkellisesti pois.
Mielialalääkkeillä voi antaa itselleen voimaa elää sen masennuksen kanssa.
tai jotain.
Mun mielestä
Huumeilla voi peittää masennuksen hetkellisesti pois.
Mielialalääkkeillä voi antaa itselleen voimaa elää sen masennuksen kanssa.
tai jotain.
Re: Mielialalääkkeet
Mielialalääkkeillä voi peittää masennuksen pitkäksi aikaa pois, tai ainakin helpottaa sitä. En näe kyllä eroa verrattuna päihteisiin, mielialalääkkeillä ei vain päihdy ja toimivat pitkään. Idea on molemmissa sama, peitetään kemikaalilla huono olo pois.Dexma wrote:hmm.
Mun mielestä
Huumeilla voi peittää masennuksen hetkellisesti pois.
Mielialalääkkeillä voi antaa itselleen voimaa elää sen masennuksen kanssa.
tai jotain.
Re: Mielialalääkkeet
Psykedeelit ovat parhaita masennuslääkkeitä IMO.
Ne eivät peitä masennuksen oireita turruttavan olon alle, vaan kaivavat esiin ne psyykkiset ongelmat ja auttavat käsittelemään masennuksen syitä.
Ne eivät peitä masennuksen oireita turruttavan olon alle, vaan kaivavat esiin ne psyykkiset ongelmat ja auttavat käsittelemään masennuksen syitä.
PELASTAKAA PIISKUJÄNIKSET!
Re: Mielialalääkkeet
Tää on mun mielestä se tapa miten pitäisi sitä masennusta ehkä korjata..dredi wrote: vaan kaivavat esiin ne psyykkiset ongelmat ja auttavat käsittelemään masennuksen syitä.
Entäs sitten kroonisen masennuksen kohdalla?
Re: Mielialalääkkeet
En tiedä, vetää ittensä jojoon?Entäs sitten kroonisen masennuksen kohdalla?
PELASTAKAA PIISKUJÄNIKSET!
Re: Mielialalääkkeet
Aivan. Harmi vaan ettei psykedeeliterapiaan ole vielä sopiva aika tässä yhteiskunnassa, mutta uskon senkin yleistyvän vielä lähiaikoina. Helpompaa se on tosin antaa turruttavat lääkkeet kouraan ja lähettää kotiin syömään niitä.dredi wrote:Psykedeelit ovat parhaita masennuslääkkeitä IMO.
Ne eivät peitä masennuksen oireita turruttavan olon alle, vaan kaivavat esiin ne psyykkiset ongelmat ja auttavat käsittelemään masennuksen syitä.
Re: Mielialalääkkeet
Kyllä noista masennuslääkkeistä suurin osa pistää sellasen fiiliksen että tekee mieli vetää ittensä jojoondredi wrote:En tiedä, vetää ittensä jojoon?Entäs sitten kroonisen masennuksen kohdalla?
Itse sanoisin kyllä että ainakin omalla kohdalla ssri:t on ihan paskoja..toivottavasti jollain auttaa.
"I hurt myself today to see if I still feel"
*Johnny Cash - hurt*
*Johnny Cash - hurt*
Re: Mielialalääkkeet
Onhan se aika jo, vaikkakin vielä UG:na. Mutta on hämmentävää tajuta miten älyttömän paljon psykedeelitutkimusta on just nyt parhaillaan käynnissä.Thoxium wrote: Aivan. Harmi vaan ettei psykedeeliterapiaan ole vielä sopiva aika tässä yhteiskunnassa, mutta uskon senkin yleistyvän vielä lähiaikoina. Helpompaa se on tosin antaa turruttavat lääkkeet kouraan ja lähettää kotiin syömään niitä.
Ks. mm. http://www.maps.org/research/
Toisaalta, musta kyllä tuntuu että jengi dissaa noita troppeja osittain siksikin että odottavat että lääke veisi pahan olon pois kokonaan. Käsittääkseni niitä rojuja määrätään sen vuoksi, että ne vähän tasoittaisivat pahimpia psykooseja ja tekisivät siten tilaa oireiden varsinaisten alkusyiden työstämiselle.peltsi wrote:Kyllä noista masennuslääkkeistä suurin osa pistää sellasen fiiliksen että tekee mieli vetää ittensä jojoon :|
Itse sanoisin kyllä että ainakin omalla kohdalla ssri:t on ihan paskoja..toivottavasti jollain auttaa.
Ei niin että minä kummempia asiasta tajuaisin, tai että fiilistelisin noita perinteisiä masennuslääkkeitä, emmä.
Re: Mielialalääkkeet
Jep miulla määrättiin noita paniikkihäiriöön ja siihen ainakaan kyseiset lääkkeet ei auttanut millään tavalla..pelkkiä sivuvaikutuksia. Mutta kuten sanottu toivottavasti toisille auttaa mihin on määrätty.
"I hurt myself today to see if I still feel"
*Johnny Cash - hurt*
*Johnny Cash - hurt*
Re: Mielialalääkkeet
vielä tähän kommentoiden, lähes kymmenen mielialalääkettä käyty läpi, viime vuonna en jaksanu enää niit sivuvaikutuksii kun apua ei ole. anksilonia nyt oon syöny muutaman kuukauden, joka ei suoranaisesti ole mielialalääke tai edes ssri/snri/mikälie-lääke. seroquel siinä sivus. molemmat auttanut mutta ei tarpeeksi. anksilon on siis lääke ahdistukseen. noh, nyt sitä jaksaa ku poretta on vetäny ja rivaki on tossa myöhemmäks.
Re: Mielialalääkkeet
Ai ei oo moklobemidi hyvä mielialalääke. Oli taukoa tuossa tästä ja nyt kokeilu jatkuu. Tulee loppumaan varmaan sitten kun tuo pakkaus tuosta loppuu. 300mg kun herää, 300mg joskus kuuden aikaan. Täähän on yhtä hymyä. Miksei moklobemidia määrätä enemmän? Miksi SSRI-paskaa vain?
Tuntuu, ettei tää vie tunteita laisinkaan pois. Itse asiassa välillä tuntuu aivan päinvastaiselta - että kun vaikutus alkaa niin joutuu käymään saman tunne-höykytyksen läpi. Aaltoilee...
Tuntuu, ettei tää vie tunteita laisinkaan pois. Itse asiassa välillä tuntuu aivan päinvastaiselta - että kun vaikutus alkaa niin joutuu käymään saman tunne-höykytyksen läpi. Aaltoilee...
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Re: Mielialalääkkeet
Oota vaan kun vaikutus tasaantuu.
Itseasiassa MAOIt on kyllä jonkin verran mielekkäämpiä lääkkeitä kuin xRI:t. Mutta haittapuolena on sitten että aika monien douppien kanssa voi mennä vaaralliseksi.
Itseasiassa MAOIt on kyllä jonkin verran mielekkäämpiä lääkkeitä kuin xRI:t. Mutta haittapuolena on sitten että aika monien douppien kanssa voi mennä vaaralliseksi.
PELASTAKAA PIISKUJÄNIKSET!
-
- Kameleontti
- Posts: 583
- Joined: 2005-09-21 16:47
- Location: viewtopic.php
Re: Mielialalääkkeet
Mielialalääkkeet eivät yleensä toimi sillä vaikuttaa siltä, että useat (useimmat?) lääkärit eivät itse ymmärrä niiden toimintamekanismia vaan laittavat robotin tavoin ssri:t listalle jos mainitsee masennuksen.
Mielialalääkkeiden toimintamekanismia ei tiedä kukaan, ja useimmat oletukset ovatkin mitä todennäköisimmin pielessä. Lähivuosina tulemme näkemään täysin uuden masennuslääkeryhmän sillä nykytiede alkaa vihdoin pikkuhiljaa pääsemään oikeille jäljille ja joitakin kokeita onkin jo suoritettu. Mutta ei tästä sen enempää, sillä ensinnäkin en tiedä aiheesta vielä tarpeeksi ja toiseksi viestiketju ei tätä käsittele niin ei mennä offtopicciin.
Nykyiset mielialalääkkeet vaikuttavat keskeisten välittäjäaineiden tasapainoihin, ja niiden muuntelu mielialan muuntelun nimessä on melkein kuin tykillä metsästäisi hirviä - tulos on taattu mutta jälki on käytetyn keinon mukaista.
Jos masennus johtuu ns. sisäisistä seikoista kuten pessimistisestä maailmankatsomuksesta tai saamattomuudesta tai eristäytymisestä, niin lääkkeiden syöminen tuskin tulee muuttamaan tilannetta yhtään mihinkään. Jos masennus taas johtuu fyysisistä seikoista, kuten esimerkiksi pitkään jatkuneesta stressistä/unettomuudesta tai aikaisemmasta liiallisesta päihteidenkäytöstä joka on jättänyt pysyvän jäljen aivokemiaan voi lääkitys auttaa huomattavasti. Esimerkiksi liiallinen MDMA:n käyttö aiheuttaa masennusta serotoniinijärjestelmän alasajon takia. Tällöin vähentynyt serotoniiniherkkyys pystytään kompensoimaan lääkityksellä joka lisää serotoniinin määrää ja täten nostaa serotonergisen aktiivisuuden normaalille tasolle.
Mikään koe ei kuitenkaan pysty mittaamaan välittäjäainetasapainoa päässä mistä seuraakin monelle liiankin tuttu hakuammunta toimivimman lääkkeen etsimisessä. Kokeillessa eri vaihtoehtoja kannattaa pitää huolta että ensin vaihtaa aineluokkaa eikä esimerkiksi käy läpi kolmea eri SSRI:tä ennenkuin kokeilee trisyklisiä. Tämä toteutuu onneksi suhteellisen hyvin arvauskeskuksenkin lääkärin hoidossa.
Terapian, elämäntapamuutoksen ja vertaistuen merkitystä on perinteisesti vähätelty sillä lääketehtaiden lobbaus on onnistunut, ja potilaan lähettäminen kotiin turruttavan lääkityksen kanssa on halvempaa ja helpompaa kuin pitkä hoitosuhde. Mikäli potilaalle annetaan mahdollisuus valita edelläminittujen välillä on valinta usein myös se lääkitys sillä perinteisestihän mennään mistä aita on matalin.
Mikäli potilas haluaa terapiaan on hoidon onnistuminen ja lääkityksen toimiminen huomattavasti todennäköisempää sillä tällöin on kyse useammin fyysisestä masennuksesta. Psyykkisestä masennuksesta kärsivä tahtoo usein vaan syödä sen pillerin ja antaa sen parantaa hänet. Tämmöistä ihmelääkettä ei tietenkään ole olemassa jolloin vaihtoehdoksi jää luonteen moduloiminen väärällä välittäjäainetasapainolla joka usein johtaa tunneelämän latistumiseen ja yleiseen turtumiseen. Toinen vaihtoehto on rauhoittavien syöminen jolloin tilanteen kanssa eläminen on helpompaa. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan auta itse sairauteen vaan ainoastaan piilottavat oireet. Tämän ovat monet ihmiset keksineet itsekin; viina alkaa maistumaan. Laittomat päihteet alkavat maistumaan. Olkoot valittu ase kumpi tahansa niin usein itselääkintä karkaa käsistä ja päihdeongelma on valmis.
Jos sinulla on alkavan masennuksen oireita tai masennus ja vaikka olisitkin kokeillut masennuslääkkeitä tuloksetta, niin älä aloita itselääkintää päihteillä. Päihdeongelma on paljon isompi ongelma kuin masennus. Muista pitää kiinni oikeuksistasi ja vaadi hoitoa eikä pelkästään lääkitystä. Psykiatrisen tuen tärkeys on viimevuosina tiedostettu ja hoitokontaktiin pääsee päivä päivältä helpommin.
Liian pitkän viestin ydin: Masennuksesta ei parane lääkityksen avulla vaan muutoksen pitää lähteä sisältä. Unirytmin korjaaminen, stressin aiheuttajan poistaminen, päihdekäytön järkevöittäminen - kaikki vaativat muutosta elämäntapoihin. Lääkitys voi tietyissä tilanteissa auttaa muutoksen aikaansaamisessa huomattavastikkin mutta se ei paranna yksinään. Pitkäaikainen/jatkuva masennuslääkkeiden syöminen ei useimmiten paranna mahdollisuutta masennuksen parantumisesta vaan ainoastaan ylläpitää vaihtoehtoista psyykkistä tilaa, joka joissakin tilanteissa on toki toivottavaakin.
OT
Ellei itse ole kokeillut lääkettä ei voi tietää miten se vaikuttaa - lääkärit eivät usein tiedä masennuslääkkeistä muuta kuin mitä ovat kirjasta lukeneet. Omakohtainen kokemus antaa aivan toisenlaisen perspektiivin luetulle teorialle. Tästä syystä söin "laittomat" kuurit mirtazapinia ja sitalopraamia taannoin. Voin sanoa mielialalääkkeiden olevan häijyimpiä lääkkeitä mitä maa päällään kantaa - antipsykootti seroquel tuntuu suorastaan luonnolliselta niiden rinnalla.
Mielialalääkkeiden toimintamekanismia ei tiedä kukaan, ja useimmat oletukset ovatkin mitä todennäköisimmin pielessä. Lähivuosina tulemme näkemään täysin uuden masennuslääkeryhmän sillä nykytiede alkaa vihdoin pikkuhiljaa pääsemään oikeille jäljille ja joitakin kokeita onkin jo suoritettu. Mutta ei tästä sen enempää, sillä ensinnäkin en tiedä aiheesta vielä tarpeeksi ja toiseksi viestiketju ei tätä käsittele niin ei mennä offtopicciin.
Nykyiset mielialalääkkeet vaikuttavat keskeisten välittäjäaineiden tasapainoihin, ja niiden muuntelu mielialan muuntelun nimessä on melkein kuin tykillä metsästäisi hirviä - tulos on taattu mutta jälki on käytetyn keinon mukaista.
Jos masennus johtuu ns. sisäisistä seikoista kuten pessimistisestä maailmankatsomuksesta tai saamattomuudesta tai eristäytymisestä, niin lääkkeiden syöminen tuskin tulee muuttamaan tilannetta yhtään mihinkään. Jos masennus taas johtuu fyysisistä seikoista, kuten esimerkiksi pitkään jatkuneesta stressistä/unettomuudesta tai aikaisemmasta liiallisesta päihteidenkäytöstä joka on jättänyt pysyvän jäljen aivokemiaan voi lääkitys auttaa huomattavasti. Esimerkiksi liiallinen MDMA:n käyttö aiheuttaa masennusta serotoniinijärjestelmän alasajon takia. Tällöin vähentynyt serotoniiniherkkyys pystytään kompensoimaan lääkityksellä joka lisää serotoniinin määrää ja täten nostaa serotonergisen aktiivisuuden normaalille tasolle.
Mikään koe ei kuitenkaan pysty mittaamaan välittäjäainetasapainoa päässä mistä seuraakin monelle liiankin tuttu hakuammunta toimivimman lääkkeen etsimisessä. Kokeillessa eri vaihtoehtoja kannattaa pitää huolta että ensin vaihtaa aineluokkaa eikä esimerkiksi käy läpi kolmea eri SSRI:tä ennenkuin kokeilee trisyklisiä. Tämä toteutuu onneksi suhteellisen hyvin arvauskeskuksenkin lääkärin hoidossa.
Terapian, elämäntapamuutoksen ja vertaistuen merkitystä on perinteisesti vähätelty sillä lääketehtaiden lobbaus on onnistunut, ja potilaan lähettäminen kotiin turruttavan lääkityksen kanssa on halvempaa ja helpompaa kuin pitkä hoitosuhde. Mikäli potilaalle annetaan mahdollisuus valita edelläminittujen välillä on valinta usein myös se lääkitys sillä perinteisestihän mennään mistä aita on matalin.
Mikäli potilas haluaa terapiaan on hoidon onnistuminen ja lääkityksen toimiminen huomattavasti todennäköisempää sillä tällöin on kyse useammin fyysisestä masennuksesta. Psyykkisestä masennuksesta kärsivä tahtoo usein vaan syödä sen pillerin ja antaa sen parantaa hänet. Tämmöistä ihmelääkettä ei tietenkään ole olemassa jolloin vaihtoehdoksi jää luonteen moduloiminen väärällä välittäjäainetasapainolla joka usein johtaa tunneelämän latistumiseen ja yleiseen turtumiseen. Toinen vaihtoehto on rauhoittavien syöminen jolloin tilanteen kanssa eläminen on helpompaa. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan auta itse sairauteen vaan ainoastaan piilottavat oireet. Tämän ovat monet ihmiset keksineet itsekin; viina alkaa maistumaan. Laittomat päihteet alkavat maistumaan. Olkoot valittu ase kumpi tahansa niin usein itselääkintä karkaa käsistä ja päihdeongelma on valmis.
Jos sinulla on alkavan masennuksen oireita tai masennus ja vaikka olisitkin kokeillut masennuslääkkeitä tuloksetta, niin älä aloita itselääkintää päihteillä. Päihdeongelma on paljon isompi ongelma kuin masennus. Muista pitää kiinni oikeuksistasi ja vaadi hoitoa eikä pelkästään lääkitystä. Psykiatrisen tuen tärkeys on viimevuosina tiedostettu ja hoitokontaktiin pääsee päivä päivältä helpommin.
Liian pitkän viestin ydin: Masennuksesta ei parane lääkityksen avulla vaan muutoksen pitää lähteä sisältä. Unirytmin korjaaminen, stressin aiheuttajan poistaminen, päihdekäytön järkevöittäminen - kaikki vaativat muutosta elämäntapoihin. Lääkitys voi tietyissä tilanteissa auttaa muutoksen aikaansaamisessa huomattavastikkin mutta se ei paranna yksinään. Pitkäaikainen/jatkuva masennuslääkkeiden syöminen ei useimmiten paranna mahdollisuutta masennuksen parantumisesta vaan ainoastaan ylläpitää vaihtoehtoista psyykkistä tilaa, joka joissakin tilanteissa on toki toivottavaakin.
OT
Ellei itse ole kokeillut lääkettä ei voi tietää miten se vaikuttaa - lääkärit eivät usein tiedä masennuslääkkeistä muuta kuin mitä ovat kirjasta lukeneet. Omakohtainen kokemus antaa aivan toisenlaisen perspektiivin luetulle teorialle. Tästä syystä söin "laittomat" kuurit mirtazapinia ja sitalopraamia taannoin. Voin sanoa mielialalääkkeiden olevan häijyimpiä lääkkeitä mitä maa päällään kantaa - antipsykootti seroquel tuntuu suorastaan luonnolliselta niiden rinnalla.
Assumption is the mother of all fuckups.
Re: Mielialalääkkeet
DMT:n kanssa näköjään ihan kiva Vaikutus vaan jatkuu ja jatkuu, mutta kuitenkin lopulta loppuu. Maailmoja voi olla niin monia kerroksia päällekkäin, ettei niitä voi edes laskea..dredi wrote:Oota vaan kun vaikutus tasaantuu.
Itseasiassa MAOIt on kyllä jonkin verran mielekkäämpiä lääkkeitä kuin xRI:t. Mutta haittapuolena on sitten että aika monien douppien kanssa voi mennä vaaralliseksi.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Re: Mielialalääkkeet
Joo, DMT:n kanssa MAOI on kyllä ihan kiva. Ihan hauskaa näytti ainakin olevan ...
"kuulettekste, ne puhuu mulle!"
"kuulettekste, ne puhuu mulle!"
PELASTAKAA PIISKUJÄNIKSET!
Re: Mielialalääkkeet
Ai hä sanoin jotain tollasta?dredi wrote:"kuulettekste, ne puhuu mulle!"
edit: nyt kun sanot niin taidan muistaakin tuon.
Joo, sillon kuulu niin vitusti puhetta. Ääniä. Tänään ei kuulunut, vaikka olinkin tosi siellä. Oli siistiä nauraa, kieriä sängyltä lattialle, halailla tyynyä, kirjoittaa vaulttiin epäymmerrättävyyksiä, tanssia, heilua - ja tehdä ihan kaikkea.
Hengittää. Se tuntui olevan isossa osassa tuossa. Luonnollinen Hengitys.
edit: visuaalit jotka tosta tulee on overhelming. ei nää eteensä, enough said.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Re: Mielialalääkkeet
Niin, henkäyksiä on rajallinen määrä tässä elämässä. Kannattaa käyttää ne hyvin...
PELASTAKAA PIISKUJÄNIKSET!
Re: Mielialalääkkeet
Viime perjantaina meni viimeiset moklobemidit. Kyllähän sen huomasi, että homma alkoi tasaantumaan eikä sitä vaikutusta enää oikein huomannutkaan, kun napit otti. Pitoisuudet oli varmaan jakaantunu kehoon sillein tasaisesti - oli ihan jees koko ajan.
Nyt jotenkin vituttaa vähän tämä ja tuo, se ja toi. Saattaapi olla pienet laskut tosta kuurista.
Nyt jotenkin vituttaa vähän tämä ja tuo, se ja toi. Saattaapi olla pienet laskut tosta kuurista.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Re: Mielialalääkkeet
SSRI-lääkkeistä sen verran, että kyllähän niihin rakastuu parin ensimmäisen viikon jälkeen, mutta voi luoja minkälainen tunne-elämän zombie sitä on kun olet kuurittanut 4 kuukautta. Paha mieli kyllä tulee siitä, että päätin aloittaa.
Re: Mielialalääkkeet
Lääkitys voi joo varmaankin auttaa riippumatta masennuksen syistä, mutta haluaisin huomauttaa, että stressille/unettomuudelle on usein havaittavissa täysin selviä "sisäisiä seikkoja". On yhdentekevää pohtia, olisiko niille silloin joskus voinut tehdä jotain - olennaista on se, mitä niille voi tehdä nyt.powergrower wrote:Jos masennus johtuu ns. sisäisistä seikoista kuten pessimistisestä maailmankatsomuksesta tai saamattomuudesta tai eristäytymisestä, niin lääkkeiden syöminen tuskin tulee muuttamaan tilannetta yhtään mihinkään. Jos masennus taas johtuu fyysisistä seikoista, kuten esimerkiksi pitkään jatkuneesta stressistä/unettomuudesta tai aikaisemmasta liiallisesta päihteidenkäytöstä joka on jättänyt pysyvän jäljen aivokemiaan voi lääkitys auttaa huomattavasti.
Re: Mielialalääkkeet
Voi luoja miten oikeassa oletpowergrower wrote:Ellei itse ole kokeillut lääkettä ei voi tietää miten se vaikuttaa - lääkärit eivät usein tiedä masennuslääkkeistä muuta kuin mitä ovat kirjasta lukeneet. Omakohtainen kokemus antaa aivan toisenlaisen perspektiivin luetulle teorialle. Tästä syystä söin "laittomat" kuurit mirtazapinia ja sitalopraamia taannoin. Voin sanoa mielialalääkkeiden olevan häijyimpiä lääkkeitä mitä maa päällään kantaa - antipsykootti seroquel tuntuu suorastaan luonnolliselta niiden rinnalla.
Re: Mielialalääkkeet
On myös perinnöllisiä eroavaisuuksia dopamiinin tai serotoniinin välittäjäaineiden pitoisuuksissa ja toiminnoissa. En myöskään usko että mikään päihde voi saada aikaan pysyviä elämään vaikuttavia muutoksia aivoissa, aivot pystyvät korjaaman itsensä ajan mittaan, tietenkin päihteiden käyttö voi laukaista jotain, muttei aiheuttaa sitä. Kyllä aivot itsensä korjaa ajallaan.powergrower wrote:Jos masennus johtuu ns. sisäisistä seikoista kuten pessimistisestä maailmankatsomuksesta tai saamattomuudesta tai eristäytymisestä, niin lääkkeiden syöminen tuskin tulee muuttamaan tilannetta yhtään mihinkään. Jos masennus taas johtuu fyysisistä seikoista, kuten esimerkiksi pitkään jatkuneesta stressistä/unettomuudesta tai aikaisemmasta liiallisesta päihteidenkäytöstä joka on jättänyt pysyvän jäljen aivokemiaan voi lääkitys auttaa huomattavasti. Esimerkiksi liiallinen MDMA:n käyttö aiheuttaa masennusta serotoniinijärjestelmän alasajon takia. Tällöin vähentynyt serotoniiniherkkyys pystytään kompensoimaan lääkityksellä joka lisää serotoniinin määrää ja täten nostaa serotonergisen aktiivisuuden normaalille tasolle.
Tämä sinänsä on totta, mutta unirytmin korjaaminen ei olekaan välttämättä niin helppoa miltä vaikuttaa. Jos aivoissa on jotain epätasahäiriöitä, tms., en tiedä oikeaa nimitystä. Niin kyllä se unirytmi menee perseelleen jos niin päättää aivot, ei siinä auta vaikka miten pyrkisi pitämään unirytmiä yllä. Siinä lähinnä auttaa vaan hyväksymään sen että on vaihtuva unirytmi, aina ei vaan kaikki ole niin tasaista. Päihteidenkäyttöön liittyy hyvinkin pitkälti impulssikontrolli, siihenkään ei pysty vaikuttamaan suoranaisesti. Ainut vaihoehto on kieltäytyä niistä kokonaan, sillä jos on ongelmia impulssikontrollin kanssa, niin mikään säännöstely ei siinä auta. Toki tää vois olla sitä omakohtaista päihteiden käytön järkevöittämistä, eli mikä on itselleen kaikkein järkevintä.powergrower wrote:Liian pitkän viestin ydin: Masennuksesta ei parane lääkityksen avulla vaan muutoksen pitää lähteä sisältä. Unirytmin korjaaminen, stressin aiheuttajan poistaminen, päihdekäytön järkevöittäminen - kaikki vaativat muutosta elämäntapoihin. Lääkitys voi tietyissä tilanteissa auttaa muutoksen aikaansaamisessa huomattavastikkin mutta se ei paranna yksinään. Pitkäaikainen/jatkuva masennuslääkkeiden syöminen ei useimmiten paranna mahdollisuutta masennuksen parantumisesta vaan ainoastaan ylläpitää vaihtoehtoista psyykkistä tilaa, joka joissakin tilanteissa on toki toivottavaakin.
Re: Mielialalääkkeet
Itse en menisi alle kirjoittamaan varsinkaan tuota seroquelia. Joistain mieliala lääkkeistä on ollut minulla apua masennuksen kanssa, mutta yksikään ssri/snri ei ole vaikuttanut tunne-elämään muuten, kuin korkeintaan mielialaa nostavasti. Seroquel taas tappoi minut henkisesti kokonaan. Mikään ei tuntunut miltään, vaan kaikki tuntui täysin tyhjältä. Ainoa tunne mikä jäi parin viikon seroquel kuurin jälkeen käteen oli voimistuneet masennuksen oireet.Anonyymi wrote:Voi luoja miten oikeassa oletpowergrower wrote:Ellei itse ole kokeillut lääkettä ei voi tietää miten se vaikuttaa - lääkärit eivät usein tiedä masennuslääkkeistä muuta kuin mitä ovat kirjasta lukeneet. Omakohtainen kokemus antaa aivan toisenlaisen perspektiivin luetulle teorialle. Tästä syystä söin "laittomat" kuurit mirtazapinia ja sitalopraamia taannoin. Voin sanoa mielialalääkkeiden olevan häijyimpiä lääkkeitä mitä maa päällään kantaa - antipsykootti seroquel tuntuu suorastaan luonnolliselta niiden rinnalla.
Re: Mielialalääkkeet
Hyi paskaa pois se minusta. On kokemusta cipralexin syömisestä ja sen jälkeen jäi kammot kaikkiin snri ja ssri lääkkeisiin.
Re: Mielialalääkkeet
Tasokas blogi joka käsittelee mm. mielialalääkkeitä ja niiden toimivuutta: http://neuroskeptic.blogspot.com/
Times are tough, huh, bud?
Re: Mielialalääkkeet
Venlafaksiinivieroitus on kyllä aika kamalaa.. 150mg -> 75mg -> 37.5mg pudotus meni ilman mitään suurempia ongelmia, oikeastaan tuolla pienimmällä annoksella oli tosi hyvä olla (mitä nyt vähän hermostui toisinaan herkästi ja sivuvaikutukset eivät hävinneet, mutta pystyi toimimaan julkisilla paikoilla paremmin kuin ilman tai isommilla annoksilla). Nyt sitten on näitä "sähköiskuja" (tosin tuntuu enemmän siltä, että koko verisuonisto supistelisi kerralla) ja tekisi mieli kuolla :evil:. Meinasin flipatakin tuossa kun nää alkoi kun olin jotenkin ihan varma että koko verenkiertoelimistöni surkastuu pois, onneksi sain rauhoituttua. Lähes kaikki ihmisten kanssa kommunikointikin on pitänyt pistää tauolle kun siitä tulee niin itsetuhoinen olo. No, ensi perjantaina aloitan moklobemidin, jos se olisi vähän parempaa. Sivuvaikutusten takia siis tämä vaihto.
Re: Mielialalääkkeet
joutuu kyl toteemaa ku tänäkii vuonna ekat kunnon auringonpaisteet tulee et on se paras mielialalääke tuo aurinko kyl. huomattavast parempi mieliala on.
- Rollo Tommasi
- Psykonautti
- Posts: 137
- Joined: 2010-01-18 12:22
Re: Mielialalääkkeet
Toi on kyllä totta, mutta niin ku kaikkeen muuhunkin, tohon auringonpaisteeseenkin kehittyy toleranssi. Ei sitä enää välttämättä tossa keskikesällä arvosta samalla tavalla. "Onneksi" tulee talvi ja laskee taas tolet nolliin.zero wrote:joutuu kyl toteemaa ku tänäkii vuonna ekat kunnon auringonpaisteet tulee et on se paras mielialalääke tuo aurinko kyl. huomattavast parempi mieliala on.
It's just a ride.